Heissan!
Tervetuloa joukkoomme leppis ja Maaria82
Leppikselle voisin vastata, kuten Sallikin, ettei kannata liikaa yrittää ja stressata vauva-asialla. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän...

Ja 2-3 päivän välein olis hyvä puuhastella, ainakin ennen ovista ja sen aikoihin. Myös sellaisen neuvon annan, että kannattaa tosiaan sitten hakeutua tutkimuksiin, jos ei vuoden yrittämisen jälkeen ole raskaana.
Mä harasin tutkimuksia vastaan aluksi (kun pelotti mitä löytyy), mutta nyt olen tyytyväinen että tutkittiin ja tiedän syyn (tai ainakin yhden syyn) tärppäämättömyyteen (vielä kun toi mies kävis antamassa sen simppanäytteensä...). Osaan ainakin suhtautua asioihin eri tavalla. Ja muutenkin koko vauva-asiaan suhtautuminen muuttuu, mitä useammin joutuu pettymään. Ainakin mulla. Onhan tää oma kriisinsä, kun joutuu sulattelemaan myös sen vaihtoehdon, ettei meille välttämättä koskaan tule lasta ilman apua (jos tulee apujenkaan kanssa). Helppoahan tämmöisen sulattelu ei missään tapauksessa ole, monet itkut on itketty ja varmasti tullaan vielä itkemäänkin.
Toivottavasti teillä kummallakin tärppää mahdollisimman pian! Mä muistan ton tunteen kun päätös ehkäisyn poisjättämisestä oli tehty. Oli se vaan huisia =)
Enää siihen ei edes kiinnitä mitään huomiota, ettei ehkäisyä käytetä. Alussa se tuntui niin kamalan jännittävältä...

Näköjään kaikkeen tottuu.
Nyt mä sitten onnellisesti unohdin, mitä mun piti kirjoittaa. Mutta tulihan sitä tekstiä jo tässäkin.
Palaillaan astialle ja kovasti plussaonnea kaikille! Saisi tähän ketjuun hiukkasen enemmän puhallella noi plussatuulet...