Z
Zuza
Vieras
terveisiä saaresta, aivan mahtavat ilmat. Illat oli lämpimät ja tyynet, oli ihana katsella tähtiä saunan jälkeen pimeässä yössä. Miehen kanssa siinä todettiin, että alkaa olla viimeiset "yhteiset" illat meillä. Isommat lapset kun ei mukana ole mökillä kulkenut juurikaan, eli ollaan saatu ihan vaan kahdestaan herkistellä 
Johku: joo, se on kelju se supistusten esto lääke, pulssi hakka, suu kuivaa ja olo on kun krapulassa. Vielä pahempi on toi Litagin (joku sisäelimiin vaikuttava kipulääke) jota sain kun vauva supistelujen lomassa keksi potkia mun myomat turvoksiin ja kipeeksi => lisää supisteluja, joihin ei miolene-piikki auttanut. Se on sellasta geelimäistä lihakseen laitettuna (saa myös pillerinä) ja sattu niin paljon, että jalka vatkasi ihan hervottomana vaikka kuinka yritin olla rento (pökkästiin lääke piikillä kankkuun) mutta tehos ja se on pääasia.
Tapaamiskeskusteluun, mulle sopisi Helsinki mutta ei Tamperekaan pois suljettu. Ennen vauvan syntymää vaan en uskalla niin kauas lähteä.
Mä unohdin naistenklinikalla käydessäni siitä perhehuoneesta kysyä mutta voin yrittää muistaa ens tiistaina kun meen viimiselle piikille. Ajatelkaa, vko 22 asti on tätä syynnytystä estetelty ja oltu kun hiiri kaapissa, ja 5 vko sairaalassa makaamassa, ettei vaan supistele. Nyt, vko 33 huomena täyteen ja sitten enään viikko, niin synnytystä ei edes estellä. Mä hitto vieköön onnistuin, vaikken olis uskonut
)
Mua suoraan sanoen pelottaa toi imetys. Maitoa multa on tullut edellisillä kerroilla sairaalaan myytäväksi asti mutta kumpikaan lapsista ei halunnut imeä. Poika oli ensin liian pieni, että meinas tukehtua siihen suihkuavaan maitoon ja tytölle se paineella suuhun tunkeva maito aikaan sai sen, et se haukko ilmaa samalla ja sai kamalat ilmavaivat ja alko huutamaan jo ennen kun syöttö oli loppu. Maito tahmasi niiden raukkojen naamat ja kaikki paikat. Se jäi mulle kyllä sellasena painajaisena mieleen, että sanoin jo neuvolassa, ettei mua missään tapauksessa saa alkaa "aivopesemään" imetykseen. Kyllä se itsestään sitten varmaan onnistuu, kunhan en liikaa siihen kiinnitä huomiota. Jos siihen painostetaan, voi entisyys ja painostus olla liikaa, enkä suostu edes yrittämään. Mä tiedän et kuulostaa itsekkäältä mutta mulla on imetyksestä pelkästään kamalia mielikuvia, turhautumista ja sotkua ja kipua! Niin, kun maitoa oli liikaa tisseissä, niin tietenkin tuli rintatulehdukset molempiin ja lypsäminen sattui....voi itku.
Iloisempiin asioihin, täällä alkaa kohta satamaan vettä, eikä tarvitse mennä kastelemaan pihalle kukkia
Hauskaa alkuviikkoa kaikille!!
Johku: joo, se on kelju se supistusten esto lääke, pulssi hakka, suu kuivaa ja olo on kun krapulassa. Vielä pahempi on toi Litagin (joku sisäelimiin vaikuttava kipulääke) jota sain kun vauva supistelujen lomassa keksi potkia mun myomat turvoksiin ja kipeeksi => lisää supisteluja, joihin ei miolene-piikki auttanut. Se on sellasta geelimäistä lihakseen laitettuna (saa myös pillerinä) ja sattu niin paljon, että jalka vatkasi ihan hervottomana vaikka kuinka yritin olla rento (pökkästiin lääke piikillä kankkuun) mutta tehos ja se on pääasia.
Tapaamiskeskusteluun, mulle sopisi Helsinki mutta ei Tamperekaan pois suljettu. Ennen vauvan syntymää vaan en uskalla niin kauas lähteä.
Mä unohdin naistenklinikalla käydessäni siitä perhehuoneesta kysyä mutta voin yrittää muistaa ens tiistaina kun meen viimiselle piikille. Ajatelkaa, vko 22 asti on tätä syynnytystä estetelty ja oltu kun hiiri kaapissa, ja 5 vko sairaalassa makaamassa, ettei vaan supistele. Nyt, vko 33 huomena täyteen ja sitten enään viikko, niin synnytystä ei edes estellä. Mä hitto vieköön onnistuin, vaikken olis uskonut
Mua suoraan sanoen pelottaa toi imetys. Maitoa multa on tullut edellisillä kerroilla sairaalaan myytäväksi asti mutta kumpikaan lapsista ei halunnut imeä. Poika oli ensin liian pieni, että meinas tukehtua siihen suihkuavaan maitoon ja tytölle se paineella suuhun tunkeva maito aikaan sai sen, et se haukko ilmaa samalla ja sai kamalat ilmavaivat ja alko huutamaan jo ennen kun syöttö oli loppu. Maito tahmasi niiden raukkojen naamat ja kaikki paikat. Se jäi mulle kyllä sellasena painajaisena mieleen, että sanoin jo neuvolassa, ettei mua missään tapauksessa saa alkaa "aivopesemään" imetykseen. Kyllä se itsestään sitten varmaan onnistuu, kunhan en liikaa siihen kiinnitä huomiota. Jos siihen painostetaan, voi entisyys ja painostus olla liikaa, enkä suostu edes yrittämään. Mä tiedän et kuulostaa itsekkäältä mutta mulla on imetyksestä pelkästään kamalia mielikuvia, turhautumista ja sotkua ja kipua! Niin, kun maitoa oli liikaa tisseissä, niin tietenkin tuli rintatulehdukset molempiin ja lypsäminen sattui....voi itku.
Iloisempiin asioihin, täällä alkaa kohta satamaan vettä, eikä tarvitse mennä kastelemaan pihalle kukkia
Hauskaa alkuviikkoa kaikille!!