=) Vauvahaaveet

[Aaja76]

Kukkuu!!!!!!

Piiiiiitkästä aikaa tulin tänne kattomaan mitä teille kuuluu. Tosin en jaksanu lukea kun tämän uusimman ketjun... On meinaan vähäsen lukemista, taisin viimeks käydä täällä kevättalvella silloin kun työt aloitin.

Nyt on sitten työsopparia jälkellä enää pari kuukautta ja jännitän että jatkuuko vaiko eikö jatku.... Pidetään peukkua että saisin jäädä taloon vielä, tykkään työstäni tosi paljon ja työkavereistakin 90% on ihan Ihmisiä ;o)

Vauvahaaveet jäi sillon työsopimuksen myötä taka-alalle, sen verran olen laskenut päiviä että muisti aina kumiukon ottaa mukaan peiton alle kun oli tarvista.

Paitsi että nyt on sitten alkanut taas kuume jyllätä ja mä oon nytkin niin raskaana olevinani että! Viime viikolla kp 16 ""unohdin"" sen kumiukon ja nyt kuuntelen sitten tätä mahan jylläystä ja turvotusta... Tosiasiahan on kuitenkin että oltiin varmaankin pari päivää myöhässä oviksesta, ja nää samanlaiset massun jylläykset on ennenkin liittyneet menkkojen alkuun.

Mä muuten olen huomannut että mä olen ovisviikolla aina tosi kiree ja masentunut... Siis onkohan tää nyt kuvittelua vai voiko ne hormoonit vaikuttaa silleen.. Kun eikös sitä ennen menkkoja olla kun takapuoleen ammutut karhut? Mä ainakin olin tän viimeisimmänkin ovisviikon (siis koko sen viikon) alakuloinen ja masentunut, itku herkässä, mikään ei kiinnostanu... Sit taas muutaman päivän päästä sitä ihmetteli et mikä mua oikein vaivas?! Mut olen jo muutamana kertana aiemminkin pistänyt saman merkille.... Pitäs varmaan se viikko aina elää erakkona....

Mutta nyt sohvalle jos menis huovan alle, huomenna saa nukkua piiittkkääääään! Jesh!

Lisää paremmalla aikaa, enköhän mä nyt koita tännekin eksyä vähän useemmin....

 

[Meri]

Moi!

Olipa kiva kuulla Aajasta pitkään aikaan. Piti ihan lukea tuo nimimerkki kahteen kertaan ennenkuin uskoin silmiäni.

Nuo sun ovisviikon ""oireet"" kuulosti jännälle, mulla tuo on vähän päinvastoin. Musta tulee silloin selvästikin pirteämpi ja halukkaampi (ja viime ovisviikolla v**tus ja masennus johtui vain ja ainoastaan puuhastelun puutteesta, harvoin minä ehdin vongata ja vielä harvemmin suotta).

Tällä viikolla tuosta pirteydestä ei ole enää tietoakaan, mutta suurimman syyn vieritän rankan työviikon kontolle.
Toinen syy on varmaan tuo terokuuri, ailahtelevaa ja kärttyistä mieltä ilmassa. Ja turvotuskin palasi..
No, ""kärsin"" nämä kolme kuuria loppuun ja toivon että kierrot lyhenee ja tasaantuu. Jos ei, niin sittenkin yritän viimeiseen asti pärjätä luonnon keinoin, vaikka hermot menisi. No, vannomatta paras!

Kiireisen viikon ja 99%:n varmuudella ohi menneen oviksen (1%:n toivo, että olisikin ollut kestäviä supersimpoja) ""ansiosta"" vauvajutut on ollut mielessä vain hetkittäin. Siksi nytkään ei irtoa uutta juttua aiheesta.

Silmät luppasee siihen malliin, että on varmasti viisain vetäistä yöhynttyyt niskaan ja peitto korviin.
Ja ilolla yhdyn tuohon Aajan hehkutukseen: Huomenna saa nukkua pitkään!!
Paitsi mun että tuurilla joku herättää minut anivarhain tai itse en osaa nukkua, mutta pääasia on ettei herätyskelloa tarvita. *yrittää olla maalailematta piruja seinille*

Palailen sitten kun ajatus taas juoksee..

-Meri-

 

[Hanne]

Apua, apua! Me ollaan tiputtu ku lehmän häntä! Kakkossivu häämöttää! Äkkiä ylöspäin!

Mitään mulle ei kyllä kuulu! Töihin vaan pitäis raahautua. Maha on ollu jo kolme päivää tosi omituinen. En tiedä oisko se se ovis vai mikä oikein riivaa! Mitään ovis-limoja tai muuta selvää merkkiä en oo saanu. Kunhan noi menkat tulee niin pakko varata se gynis aika, grrrr! Ei kai auta vetkuttelu!

Aurinkoista sunnuntai päivää vaan kaikille!

 

[*Karpalo*]

Moikka!

Ihan ensitöikseni pyydän anteeksi, en jaksanut lukea kovin ajatuksella viestejänne. Mutta sentäs havaitsin, että Aaja ja Maria ovat käyneet moikkaamassa! Kiva kuulla teistäkin =D

Mulla iski joku ihme kutina alapäähän, ilmeisesti lievä hiivatulehdus tai muu bakteerikannan epätasapaino. Ihmettelin jo perjantaina, kun yhdyntä tuntui jotenkin ikävältä. Sama juttu tänään Ihan kuin olis ollu rutikuivat paikat, vaikka ei kyllä ollut. Kävin kiireesti hakemassa apteekista Gynophilus-emätinpuikkoja, josko ne auttaisi. Jos ei, niin sit gynelle kun sinne pitäs muutenkin jo aikaa varailla. Kiva homma vaan kun nyt tämmönen tuli, ei taida onnistaa tässäkään kierrossa kun ei pysty edes mamboilemaan Mutta ei voi mitään.

Mulla on vauvahaaveet muutenkin olleet nyt todellakin taka-alalla, on ollut niin paljon muuta ajateltavaa. Valitettavasti se ajateltava ei ole ollut sieltä mukavimmasta päästä, lisäksi töissä on ollut hirveä stressi viime viikolla. Onneksi olen nyt saanut asiat käsiteltyä mielessäni aika hyvin ja töissäkin helpottaa kun huomenna tulee lomalaisia töihin Eiköhän tää tästä!

Kertulle kovasti tsemppiä ja voimia! Toivottavasti asiat järjestyvät parhain päin *halii*

Nyt on mentävä kurkkaamaan millä mallilla mun nakkisoppa mahtaa olla...

Näkyillään!

 

[Meri]

Argh!
Sama vetämätön olo jatkuu niin kuin ennenkin. Koko viikolla en ole oikein saanut nukuttua kunnolla, tänäänkin piti herätä jo varttia vaille kuusi.
Onneksi en kuitenkaan illalla nukkumaan käydessä vielä tiennyt sitä. No, parit päikkärit siirtää väsymystä, mutta pitäis joskus saada nukkua ilman ylimääräisiä herätyksiä.
Ainoa positiivinen ajatus tässä on se, että nyt sitä voi treenata noita huonosti nukuttuja öitä. Ja jos parin viikon päästä olen sekopäisenä kiipeämässä seinille, niin on vain viisainta lykätä vauvahaaveita.

Täytyy tunnustaa kuinka hatarasti minäkin noita aiempia viestejä oikein luin. Tuota Marian viestiä en ollut hoksannutkaan! Yhtä mukava kuulla sinustakin.

Omaan napaan ei kuulu mitään uutta, turvottaa vain pirusti ja etuvarustukset tuppaa olemaan oudon arat. Mutta terojen piikkiin menee molemmat ""oireet"".

Toivottavasti Karpalon kuuri tehoaa. Kuulostaa kovin ikävälle.

Mutta täytyy mennä, tuo sänky houkuttelee niin paljon että on pakko painaa pää tyynyyn ja ottaa pienet päikkärit.
Takaa ainakin sen ettei tarvitse ensi yönäkään nukkua.

Palaillaan,

-Meri-

 

[Hanne]

Mun kroppa on tehnyt nyt vissiin lopullisesti tenän. Pari päivää on vatsaa kivistänyt ihan kun menkkojen alkamista ennakoiden ja eilen alkoi sitten tämä ihana hormoni päänsärky. Selvääkin selvempiä menkkaoireita siis. Kp on kuitenkin vasta 22. Jos nyt tuppaa jo menkkoja niin en kyllä tajua! Ikinä ei näin haipakkaan oo tullu! Kaikki vaan juoruu sen puolesta, että gynelle on mentävä selvittämään tätä tilannetta.

Toivottavasti saat *Karpalo* vaivan hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Itse olin kerran oikein ierteessä kyseisen vaivan takia. Oli aikas ikävä kokemus.

 

[Aaja76]

Piti tulla tänne taas kirjottamaan, ajatukset kiertää kehää .. sitä yhtä ja samaa... Laskee vaan tunteja ja päiviä et niin ja niin kauan vielä et tietää et tärppäskö vaiko eikö... Ja kuulostelen tota massun turvotusta ja kuplimista ja selkääkin jomottaa (ainakin olin niin kuvittelevinani...) ARGH!

En ookaan kyl tätä jaarittelua itteni kanssa käyny sitten kevättalven joten ihan vaihtelua tää on tääkin.. Mutta katotaan vaan niin viikonloppuna viimestään tullaan alas kovaa ja korkeelta... ( Se vaan et nyt JOS ois tärpänny niin laskettu aikakin natsais tosi hyvin tän työpaikan suhteen, voisin jäädä äippälomalle suoraan kun olisin toisen 6 kk:n pätkän ollu töissä.. JOS siis työnantaja näyttää vihreää valoa mun talossa jatkamiselle....

yhtä jossittelua *huokaus*

Niin.. näitä on näitä parisuhdekriisejä ollu täälläkin... Ja kun mies on sellanen et kun sillä on paha olo siitä kun mulla on paha olo, se menee ihan lukkoon.. Ja mä revin siitä tietysti johtopäätöksen ettei toista kiinnosta pätkän vertaa et mulla on paha olo ja samalla koko parisuhteessa on paha olo... Ja sit kierretään kehää, ollaan hiljaa ja sit mä räjähdän kun en kestä enää sitä hiljaisuutta... Tosin, nyt mä räjähdin kun en kestäny olla enää hiljaa siitä, et mulla on paha olo.. Monimutkaista eikö? Ja hermoja raastavaa... Kun oottaa et toinen huomais mut eihän se mitään huomaa ennenko vääntää rautalangasta... Se sitten onneks toimii se rautalankamalli, eli nyt on taas hyvä olla. Mutta olikin kyllä yks helvetillinen viikko.. HUH! Ja sattupa just olemaan se ovisviikko vielä lisäksi.... Mä olin varmaan sitten tuplakiree.. Miesparka.. *säälii*

Täällä on taas satanu koko päivän vaan eipä tuo haitannut kun sisällä tietokoneen ääressä töissä istuin kun tatti. Mustikoita tuli kerättyä jokunen litra viikonloppuna ja ensi viikonloppuna pitäs alotella tuota mustaviinimarjasouvia... Minne ihmeeseen mä joudun niitten kaikkien marjojen kanssa??? Kai ne pitäs yrittää kattilalla mehustaa, kun osasta eka keitän hilloo. Saa sitten talvella broilerin kanssa NAM!

Mutta nyt saa riittää tältä erää, muuten tästä tulee kirja...

 

[Äippä82]

On meillä hauska täti.... siis tuli meille vierailulle tuo täti.
Alkaa kyllä olemaan loppusuoralla, joten voiton puolella ollaan.

Ja meikäläisestä tuli yh aina näin arkipäiviksi...mies lähti työkomennukselle ja tulee vasta pe takasin ja maanantaina lähtee taas. Ollaan siis pojan kans kahelleen kotosalla. Kyllä nostan hattua kaikille yhille.

Mulla on tässä nyt ""tauko"" poika nukkuu ja hetken saa hengähtää ja sitten tällä tauolla saa hoitaa taloyhtiön asioita. Joka paikkaan pitäis ratketa, mutta eiköhän tää tästä.

Mulle nyt ei juuri mitään kuulukkaan, että mutta kirjoittelin kun olimma melki alimmaisena, että pian olis tiputtu jo kakkos sivulle =)

 

[Lentiäinen]

Mooniska se tekee meillä jo lähtöä=) Selvis sitten se mun omituinen olokin, en siis ollut raskaana.(olishan se ollutkin melko tärppi) Pissis-tulehdus todennäköisesti. Nuo tuntemukset hävisi runsaalla juomisella parissa päivässä. Onneksi kuitenkin järjenääni voitti taas ja hokasin sen, ettei päässyt pahaksi tuo tulehdus. Se vihlonta vaan on niin samanlaista kun alkuraskaudessa, ja kun oli se 0,1%:n mahdollisuus raskauteen, niin minä tietysti heti luulin. ""Heti luuli kumihuuli, hah...""

Mieheni oli jo tyystin luopunut toisen lapsen haaveilusta, tietäen minun raskauskokemukseni. Traumaattista se oli hänellekin, ei ole kivaa katsella kun toinen kituu, eikä mitään voi tehdä!=(

Nyt kuitenkin on vähän jutskailtu miehen kanssa, että josko koitettaisiin rohkeasti vaan =/ apuva.... No, katsotaan alanko jänistämään, kun tositoimet lähenee? Kp5/23-27, tai jotain..

Tälläistä täällä, haaveilimisiin...

 

[Nasuppi]

Heipsuli kaikille pitkästä aikaa! Kuukausia on jo vierähtänyt siitä, kun viimeksi nautin seurastanne. Kun nämä vauvahankkeet tuntuivat niin toivottomilta, päätin yrittää unohtaa jännäilyn vähäksi aikaa. Nyt sitten ajattelin vilkuilla, joskopa tuttuja täällä vielä olisi - ja onhan täällä! Surullista se tietty on, koska se tarkoittaa, ettei ole tärpännyt teillä muillakaan Mutta kesä on onneksi positiivista aikaa, kun lämpö ja aurinko piristää mieltä. Meillä on tasaista yritystä nyt kiertojen ympäri sen suuremmin ovista bongailematta. Syyskuussa on varattu aika perhesuunnittelupolille.

Tsemppiä kaikille, nautitaan kesästä!

 

[Wilma]

Heipä hei kaikille!

Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne.
Nyt on sitten meilläkin ruvettu yrittämään lasta.
Mies lämpes ajatukselle kun näki kaverinsa vauvan.
Itseä rupes jänskättämään koko homma, saa nähdä pysyykö jalat tukevasti maassa.
Nyt on kp9 menossa, onneks on kuukautis kiertokin normalisoitunut

Eipä mulla nyt tämän ihmeempää.

Plussa säteitä paljon!!!

t. Wilma

 

[Kerttu]

Moi!!!

Oon käyny lueskelemassa teijän kuulumisia, mutta on tuntunu melkosen vieraalta. ja tuntuu vieläkin. Ajattelin huomenna soitella neuvolaan ja kysellä aikaa sinne jos vois tuota ehkäsyhommaa vähän miettiä. Pillereitä en haluais enää ottaa, mut toisaalta en haluais jäädä ihan ton kondominkaan varaan, kun se ei jotenkin meille oo koskaan sopinu. ja muutenkin on ton seksin kans ollu nihkeetä niin sit vielä alkaa säätämään sen kortsun kans...jos nyt noi halut taas palais - tää tilanne on sekottanu pakan taas kokonaan.

Meillä perhe-elämä on ollu nyt lähes kaks viikkoo melko alavireistä. On tapeltu paljon ja keskusteltu ihan ""järkevästikin"" ja molemmat on oltu ahistuneita vuoronperään ja välillä yhtäaikaa. Tänään varasin itelleni ajan ammattihenkilölle, että pääsisin purkamaan mieltäni. Harmi vaan, että ajan sain vasta syyskuulle...sanovat sieltä, että jos halutaan niin voidaan sit mennä vaikka molemmat jos alkaa siltä tuntua. Eli aikas raskasta. Ystävilleni oon pystyny purkamaan tätä tilannetta tosi paljon ja nyt alkaakin jo väsyttää vatvominen. Sinänsä paha koska tää tilanne ei oo mikään yksinkertainen ja vaatii aikaa ja energiaa tosi paljon. Eli ei vois vaan unohtaa ja haudata. mut ehkä parikin päivää vatvomatta näitä juttuja vois tehdä tosi hyvää.

Eli tällasta meille. menkatkin kai alkaa ihan näinä päivinä, jos ei oo täti säikähtäny sit tätä myllerrystä. kp on nyt 27. Piti se laskea, että tietää millon varautua.

Hieman alavireisiä terveisiä siis, mut kerron teillekin, et kova on pyrkimys ylöspäin!!!! : )

Kuulumisiin!!!

 

[*Karpalo*]

Moikka!

Wilmalle ISO MOI! Mä jo tässä mietinkin, että minne olet hävinnyt. Hieno juttu, että teilläkin on nyt vihdoin vauvan yritys päällä, onnea kovasti ja nimenomaan plussasellaista =))

Meillä on ollut nyt tosi hiljaista tän vauva-asian kanssa. Nyt on sen verran paljon muita juttuja mietittävänä, että en ole edes ehtinyt ajatella mitään vauvoihin liittyvää! Antaa ajan kulua ja näyttää mitä elämä tuo tullessaan. No panic!

Onneksi noi Gynophilukset ovat auttaneet mun alapään vaivaan, enää ei kutise laisinkaan Pitää kumminkin vielä muutama päivä jatkaa kuuria, että vaiva talttuu varmasti kunnolla. Sitten tarttee kokeilla, miten mamboilu onnistuu... Piti tänään varata gynellekin aikaa, mutta kaikessa touhussa ja tohinassa sitten unohtu. Jos huomenna muistaisi.

Kertulle lähetän voimia ja jaksamista. Toivon todella että saatte asiat kuntoon *halaa lämpimästi*

Nyt on alettava suunnitteleen nukkumaan menoa, että jaksan taas aamulla herätä duuniin.

Öitä!

 

[Wilma]

Moikka!

Töissä olen ollut niin ei ole sitten illalla jaksanut rahaantua netin ääreen, sen takia kirjoittelu jäänyt väliin.

Vieläkään ei voi uskoa todeksi että ollaan ruvettu vauvanteko yrtiyksiin. Tuntuu jotenkin niin epätodelliselta.
Kuitenkin pelottaa jollain tavalla kun aloitan opiskelut ja vauvan saanti yritykset on alkanut et miten tässä loppujen lopulta käy.

Anopin kanssa juteltiin tässä muutama viikko takaperin, että ne oli yrittänyt tehdä(saada) tuota miestäni 7 vuotta ja vasta tuon jälkeen oli tärpännyt. Toivottavasti ne geenit ei ole periytynyt ukolleni.

Parin tunnin päästä olisi taas töihin lähtö, ja yöllä vasta pääsee kotiin

Iloista loppupäivää kaikille!

-Wilma-

 

[Meri]

Lupailin palata kun ajatus taas juoksee, mutta heikkoa tämä on edelleen.

Työjutut on kyllä vienyt voimat ja ajatukset ihan kokonaan. Nämä aikaiset aamuheräämiset yhdistettynä kamalaan kiireseen ja päälle kaatuviin asioihin ei todellaakaan sovi mulle.
Aamukampa on jo melkein käytössä. Tämän viikon jälkeen on enää kaksi samanlaista ja sitten pitäis helpottaa. Silloin lomalaisia palaa takaisin töihin.

Tämä viikko ois normaalisti se piinaviikko, jolloin jännäiltäisiin. Nyt en ole jaksanut uhrata ajatustakaan, sillä niitä ""supersimpoja"" tuskin oli. Jos tuo terokuuri toimi niin tätiä odotellaan sunnuntaiksi, mutta oireista päätellen voi tulla vaikka pari päivää etuajassa, saas nähdä.
Jos en olisi näin varma ettei ole tärpännyt niin varmaan olisin aivan täpinöissäni. Tämän terokuurin oireet on aika ""lupaavia"".
Mun etuvarustus on lievästi sanottuna turvonnut. Meinaa väkisinkin pursua ulos liiveistä ja normaalisti roikkuvat rotannahkat on nyt yllättävän terhakat (harmi että taitaa olla ohimenevää).
Toinen ""oire"" on välillä vaivaava heikotus ja huono olo (onneksi Karpalo varoitit tästä). Ja normaali makeanhimo on laimentunut, mutta kun se välillä päivän yllättää niin on pakko kaivaa kaikki ""jemmat"" esiin (onneksi löytyy suklaakätköjä).
Kolmas oire olisi tämä armoton väsymys, mutta se menee täysin levottomasti nukuttujen öiden ja rankkojen työpäivien piikkiin.
Jos nyt ihan etsimällä etsitään ja valitetaan, niin jalatkin on ihan tuvoksissa.

Mutta ettei menisi ihan oma navan kaiveluksi, niin pahoittelut tädin kohdanneille (ainakin äippä ja lentiäinen oli).
Lämpimät tervetulotoivotukset ""uusvanhoille""!
Rohkeasti mukaan vaan nasuppi, eihän me täällä stressata. Mutta tuloksiakaan kyllä ei ole näkynyt meilläkään..
Onnea yritykseen Wilma, jospa teillä olisi ""aloittelijan tuuria"".

Tseppiä Kertulle.
Toivottavasti löydät sieltä neuvolasta sopivan ratkaisun ja hyvä että pääset ammatti-ihmisen juttusille (harmi vain että siihen menee niin kauan). Ulkopuolinen ihmisen osaa varmasti avata uusia näkökulmia.

Mutta täytyy taas kiiruhtaa...

Palaillaan,

-Meri-

 

[Salli]

Täti kurvas Ferrarillaan taas niin lennokkaasti maisemiin, että aivan sydämeen pisti. Se on tuttu vaiva, mutta ikävä, kun en tiedä mistä johtuu. Nyt se ilmaantui ovulaation aikaankin. Tunnin valvoin yöllä, kun lääkekään ei tehonnut. Taisi olla liian vähän vaikuttavaa ainetta, kun ibusal 200 mg osui ensimmäisenä käteen... Ja kierto jäi 25 päivään. Alkaa olla niitä samoja oireita kuin joskus aiemmin ilman pillereitä pitempään ollessa eli tiputtelua + lyhyt kierto. Nyt tiputteli vissiin 6 päivää ennen kuin menkat kunnolla alkoi. Täytyy nyt seurailla ja ottaa sitten gyneen yhteyttä, jos näyttää näin jatkuvan. Oletetusta oviksesta meni kyllä tasan 2 viikkoa menkkoihin -positiivista

Tällaista omaa napaa. Tervetuloa tosiaan ""uusvanhoille""!

 

[Hanne]

Tänneppä onkin palannut paljon ""uusvanhaa"" porukkaa. Mukavaa =)

Täällä on nyt laitettu mietintähattu päähän. Aivan yht äkkiä ja yllättäen mun työrintamalle on ilmestynyt vino pino uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Enkä nyt oikein tiedä mitä niiden kanssa tekisin. Ottaisinko vastaan vaiko enkö?? Olis jokunen mielenkiintonen työpaikka nääs tarjolla. En oo tietenkään varma, että saisinko niitä mutta kun en oikein tiedä uskaltasko hakeakkaan. Mietittiin jo tossa eilen puolison kanssa, että jos jarruteltas tätä yrittämistä muutama kuukausi. Tuntuu tyhmältä, että jos haen paikkaa ja saisin sen ja sitten ilmotan samantein, että jään äippälomalle. Hankalaa, hankalaa!

Paitsi jos jo oisin raskaana... Sehän ratkaisis taas tänki. Tädin pitäis ens viikonlopulla kurvailla tänne päite. Ja jotenki tuntuu, että kurvailee. Ehkä nyt ei tunnu niin pahalta kun on noita työjuttuja mietittävänä.

Painelempa takaisin mietintöihini, jotta mitä sitä tekis....

 

[*Karpalo*]

Huomenta!

Muutaman rivin ehdin ennen töihin lähtöä kirjoitella ja samalla nostan tän ketjun sivun alalaidasta.

Mun vauvakuume tuntuu nyt kadonneen jonnekin.
Mitään paniikkia ei ole, vaikka tiedän oviksen ajankohdan olevan käsillä, ellei ole sit jo mennytkin. Oli nääs pakko laskee kp:t kun yritin gynelle varata aikaa (huonolla menestyksellä, kesälomailevat mokomat...) ja piti kattoo millon menkkojen pitäs alkaa. Mitään toimintaa ei ole kammarissa sitten viime viikonlopun ollut. Nyt vois ehkä jo uskaltaa viikonloppuna yrittääkin kun olen saanut kutinavaivan nujerrettua

Mut on semmonen hälläväliä olo, eilenkin mietiskelin, että haluankohan mä välttämättä lapsia koskaan ollenkaan. Tai siis että olisiko tuo nyt sitten maailmanloppu, vaikkei lasta meille siunaantuisikaan. Funtsin, että haluankohan mä sittenkään mitään sen kummempia tutkimuksia, tulen sit raskaaksi jos tulen ja jos en niin sit en. Mitä ne tutkimukset siinä loppujen lopuksi auttaa. Jos on jotain vikaa, niin sehän sitten vaatii toimenpiteitä ja haluanko sit niitä? Hmm.... Katsotaan nyt, tarttee jutella ton miehen kanssa.

Lapsi on edelleenkin tervetullut, mutta en ainakaan tällä hetkellä sitä mitenkään epätoivoisesti halua. Mutta ajatukset ehtii vielä muuttua moneen kertaan, eiköhän se vauvakuume vielä hyökkää uudestaan mun niskaani oikein kunnolla Ainakin jos vanhat merkit paikkansa pitää

Mutta nyt on lähdettävä töihin, näkyillään!

 

[Aaja76]

Hmm.. nyt on sitten kp 29 /28-31.. Just katoin tämän vuoden puolelta kalenterin läoi, eniten on ollu 29 päivän kiertoja joten piti pistää jäitä hattuun. Huomenna ne menkat alkaa, katotaan vaan.... *huokaus*

En oo ees joutanut pahemmin häsläämään koko menkkojen odottamisen kanssa kun töissä alkaa olemaan taas kiire. Huomenna sitten varmaan aamukuudesta alkaen vartin välein vessassa ""joko joko.."" PLÄÄH!

Mulla on kans nyt sellanen taantumavaihe vauvakuumeessa.. En oo pahasti uhrannut ajatusta sille, että entäs jos nyt tärppäskin.. Tai että jos nyt ei niin sit ens kuus on pakko taijotain. Mutta on se silti aika outo olo et nyt vois olla mahikset vaikka toisaalta, myöhässä me silti oltiin... *jäitä hattuun vaan* Vuosi sitten oli melkeen maailmanloppu kun menkat alko vaikka ei ees yritetty.. Sitä oli silti niin täysillä mukana koko jutussa.. On se vaan äkkiä toi aika menny, vuoden jo ollu ilman pillereitä! Mutta meillä on se tilanne että varsinaista yristystä ei oo ollu kun yhden käden sormilla laskettavat kerrat. Katsotaan nyt...

..mulla katkes ajatus nyt.... paremmalla tuurilla kirjoittelen sitten toisella kertaa kun tietää et mitä kirjottaa.... Väsyttää!

 

[Aaja76]

WIUUUUUUUUUHHHHHH!!!!!! tuolta kuulostaa kun tullaan alas kovaa ja korkeelta ;o( Ei tärppiä ei... H****tin menkat!

Ens kierrossa mä otan kyl kaikki konstit käyttöön; joka toisen päivän seksit (sanokoon mies vaikka kuin että päähän koskee tai väsyttää / ), tyynyn pepun alla, mähän kävelen vaikka käsilläni jos on tarvis! ....jos ei huhtivauvaa, niin jos se ois sitten toukovauva.....

Itkettää...

;O(

 

[Meri]

Auts Aaja!
Yritän työntää pehmikettä alle, jos et ihan vielä ole ehtinyt tömähtää maanpinnalle.. *halaa ja lohduttaa*
Kuulostipas lennokkaalle tuo sun syöksy.

Nuo Karpalon ajatukset on jollain tapaa tuttuja.
Vaikka kuinka vauvaa yrittää ja toivoo, silti jotenkin tuntuu ""ulkopuoliselle"". Ihan kuin koko asia olisi jotenkin ""suljettu"" minulta tai että raskaus ja lapset ei koskaan ""kuuluisi"" minulle.
Omaa pettymystään paikkailee lohduttautumalla ajatuksella, että nyt saavuttaa, näkee ja kokee jotain mistä jäisi paitsi jos olisi lapsia. Laiha lohtu.
En voi valittaa tällä yrittämisen pituudella tai vaikeudella, mutta kyllä pettymysten myötä on muuttanut hieman tuota suhtautumista asiaan. ""Tulee jos on tullakseen""-ajatus tuntuu nyt todemmalle kuin koskaan.
Ja katkerana muistelee niitä kertoja kun joskus nuoruudessa pelkäsi ettei ehkäisy olisi 100%. Miten paljon sitä silloin turhaan stressasikaan...

Oma napa on melkein ennallaan. Viime yönä heräsin kauheisiin kouristeluihin ja olin varma että menkat alkoi.
Onneksi uni voitti kivun (tai siis menkkamainen kipu ja kouristelu meni ajan kans ohi), mutta eipä menkoistakaan ole tietoa. No ehtiihän tuo vielä (ja miksi edes kuvittelisin ettei ehtisi??), nyt on vasta kp 27.
Päivällä en kyllä ehtinyt liiemmin oireita kuulostella, kiireinen työpäivä piti siitä huolen. Kaiken muun kivan lisäksi noita sairaslomia piisaa..
Nyt taitaa tulla pienet päikkärit taas tarpeeseen.

Palaillaan,

-Meri-

 

[Meri]

Jopas on ollut rauhallinen viikonloppu, kun joudun vastaamaan omaan viestiin.
Toivottavasti tämä minun väsynyt ja alavireinen fiilis ei ole tarttunut koko porukkaan.

Täällä lusitaan jo kp 2. Ne kouristelut toistuivat eilen aamulla (ja itseasiassa tänäkin aamuna) ja menkat alkoivat jo eilen. Päivän ""etuajassa"" tuohon oletettuun ""teroaikatauluun"" verrattuna. Kieroksi jäi 27, jota se luonnostaan ei yhtä poikkeusta lukuunottamatta ole koskaan ollut.
Mitään muita erityisiä tuntemuksia näihin menkkoihin ei liity, enkä osaa edes olla pettynyt. Sen pettymyksen kohtasin jo silloin pari viikoa sitten ja jo silloin suuntasin toiveet kohti seuraavaa kiertoa. Tietysti vähän harmittaa, mutta eihän sitä sentään ihmeitä voi toivoa.

Viime päivät olen saanut urakalla jatkoa siihen huonosti nukuttujen öiden testiin. Vielä on onneksi ole kiipeilllyt pitkin seiniä, vaikka lähellä se noiden työasioiden takia tahtoo olla.
Ainoa lohduttava seikka on se, että nuo kaikki ongelmat töissä ei ole minun aiheuttamia eikä mitenkään johdu minun tekemisistä. Ainoastaan iso tukku huonoa onnea, kun kaikki mahdolliset ongelmat ilmenee yhtä aikaa.
Onneksi meidän huoltomiehet ja mikrotukihenkilöt on ihan ""katseltavan"" näköisiä, saa edes silmäniloa kaaoksen keskelle.
Kaksi viikkoa vielä ja pääsen takaisin omiin hommiin ja loppuu tämä 24/7 meininki. Aamukamman piikit vähenee pikkuhiljaa..

Mukavaa sunnuntaipäivää!
Toivottavasti saan tänne seuraa, ettei mene ihan yksinpuheluksi!

-Meri-

 

[Äippä82]

Hetkiseksi nyt istahdin koneen ääreen. Mies tuli kotiin perjantaina ja ollaan nyt vietetty perheenä tätä viikonloppua. Ja eilen tuli vähän ikäviä uutisia, mieheni isä oli töissään tippunut vajaa 3m alas. No onneksi ei pahemmin käynyt.

Kovin katkonaisia on meillä yöt ollu pojan kans, että silmät x x, hampaita tehdään ja allergista ihottumaa on. Ihotautilääkärille tilasin ajan, mutta sekin vasta viikon päästä. Ja tyhmänä menin syöttää tomaattia ja paprikaa...tyhmä minä....=(

Keskusteltiin tuos, et jos mun työn aloitus ei onnaa nyt tammikuussa jään viel hoitovapaalle ainakin elokuuhun asti. Sitten menisin töihin ja vasta sitten alkaisi sen pikkukakkosen tehtailu. Meillä ei kyllä mitään ehkäisyä nyt käytössä, joten saattaahan tulla aikasemminkin. Juuri tuossa poikaa aamulla katseltiin, kun hän seisoi tuolia vasten ja tuumattiin, ettei se ole enää vauva vaan iso poika. Kohta kävelee ja lokakuussa jo 1v.

Mutta viikonlopun jatkoja kaikille. Ja sateisia syyspäiviä, toivotaan että aurinko vielä lämmittäisi. Mutta jos ei aurinko niin lämpimiä ajatuksia kaikille vauvasta haaveileville. =)

 

[Hanne]

Otin tossa kalenterin kauniiseen käteen ja laskin oikein kunnolla noi kierrot. Pari viimestä on nyt ollu aika tasasin väliajoin. Tosin välit on kyllä pitempiä mitä oon muistellu. Laskin nyt, että kp ois ollu 36-40. Nyt on menossa 31. Vatsaa nippailee ja rinnat on hiukan arat. Eilen oli vatsa jo ihan ""menkka oireinen"". Mitään ei kuitenkaan vielä kuulunut ja oireetkin rauhoittui taas. Testiä en aijo nyt tehdä. Vasta kun menkat on oikeesti myöhässä tai kun jotain hälyttäviä oireita ilmenee. Mitäköhän ne sitten lieneekin????

Jännittää vähän, että mitäköhän oikein tapahtuu. Oon vähän niinku risteyksessä. Raskaus ratkasis tilanteet yhteen suuntaan ja menkat toiseen suuntaan. Kumpiko suunta ois parempi? Itse asiassa molemmat ihan hyviä. Hmmm, Hmmm mietteliääks vetää...

Että tällästä oman navan tuijottelua. Anteeks siitä. jotenkin vaan ajatukset tuntuu joskus kirkastuvan kun niitä kirjottaa tälleen auki. Sunnuntaita vaan kaikille!

 

[*Karpalo*]

Moikka!

Voi että mä sitten olen pahalla päällä! (hieno aloitus viestille, eikö totta...;D)

Olisin niin kovasti halunnut viettää eilisen illan pitkästä aikaa mieheni kanssa kahdestaan. Eikös tää mokoma keksinyt, että lähtee kaverinsa luo saunomaan ja hommasi sitten kohteliaasti mullekin seuraa ettei mun tartte yksin olla. Ihan kiva ajatus, mutta olisin tosiaan halunnut olla mieheni kanssa ja kaikenlisäks tää mun kaveri pääsi paikalle vasta puolen yön aikaan ja siihen saakka mä sit kökötin yksikseni kotona. Se hyvä puoli siinä oli, että tuli ajan kuluksi soiteltua semmosille kavereille, joista ei ole aikoihin kuulunu. Mutta eipä taas tullut herralle mieleen kysyä, miten mä olisin halunnut lauantai-iltani viettää Ny se vaan makaa tuolla makkarissa, onpa siitä tosi paljon iloa. Mun aikani on tänään mennyt siivoillessa ja pyykkiä pestessä. Mitenkäs sitä nyt nainen voisi vapaapäiväänsä mukavammin viettää... #*%~¤@¤%&¤#

Eilen aamulla innostuttiin hommailemaan viikon tauon jälkeen. Uskaltauduin kokeilemaan, onko Gynophilus-puikot parantaneet paikat. Olihan ne! =)
Kutina loppui jo parin puikon jälkeen ja nyt tuntuu taas limakalvotkin olevan kunnossa. Kiertopäivistä ei ole sen kummempaa hajua, kuin että menkkoja alan odottelemaan tossa 19. pvän tietämillä. Sen verran olin utelias, että kävin ovislaskurilla ovislaskurilla ja kas! Eilen oli parin eri laskurin mukaan mun ovispäivä. Katsellaan nyt sitten pitikö laskurit paikkansa ja riittikö tää panostus. Epäilen kyllä, että menkat alkaa tuttuun tapaansa ja elämä jatkuu ennallaan.

Tästä tuli nyt tämmönen valitus- ja oma napa-viesti, pahoittelut siitä.

Nyt tais iskeä joku jumi tonne päähän, en keksi mitään kirjoitettavaa...

Lisää sit joskus, moikka!