Vihdoin työreissu heittetty ja ""tuhlaajatyttö"" palannut kotiin. Kotimatkakin venähti, kun pysähdyin puolimatkassa pitkän kaavan mukaan (toisen kaverin luona). Kun kerran reissun päälle lähti, niin tuli hoidettua monta asiaa.
Mutta oli kyllä ihana palata kotiin.
Vauva-asiat ei ole pyörinyt mielessä kuin hetkittäin eli ei stressiä ainakaan sen suhteen. Kp:stäkin onnellisen pihalla. Ukonkutale (taas!!!) kipeänä eli ei ""stressiä"" senkään suhteen, ei tarvitse ""pakkohuhkia"" kun ei nyt taida saada vaikka haluaisikin..
Hanne kysyi vielä niistä teroista. Söin niitä vain kolme kiertoa, ne oli määrätty tasaamaan mun heitteleviä kiertoja (keskimäärin 32-36pv, mutta vaihtelu 28-42pv). Kaksi ekaa kieroa oli jämpti 28 päivää, mutta viimeinen oli jo 32 päivää. Loppujen lopuksi tulin siis siihen tulokseen että, kun nuo kierrot ei luonnostaakaan ole olleet ihan mahdottomia, niin kokeilen nyt jatkoa ilman teroja (eikä mulla ole kyllä enää reseptiäkään jäljellä). Vaikka nuo sivuoireet ei olleet ihan mahdottomia, niin mieluummin olen ilman niitä.
Jotenkin tuo päänuppikin on jäänyt tähän ""katsellaan nyt""-asentoon, mahdotonta yritystä en jaksa nyt edes ajatella (mutta parin viikon kuluttua kuitenkin on toinen ääni kellossa, kun kierto on loppupuolellaan..).
Karpalon tilanne veti sanattomaksi, eikä lohduttavia sanoja tahdo löytyä.
Toivon sinulle voimia ja uskoa siihen että tunnelin päässä näkyy valoa, vaikkei nyt siltä välttämättä ehkä vielä tunnukaan. *iso, pitkä ja lämmin rutistus&halaus*
Toivottavasti maisemanvaihto tuuletti ja raikasti oloa.
Mukavaa syksyistä sunnuntaipäivää!
-Meri-