=) vauvahaaveet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja =) vauvahaaveet
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Iltaa ja mukavaa alkanutta viikkoa!

Mulla on elämässä ollut nyt ihan kamalia murheita, en ole jaksanut juurikaan edes koneella olla. Pikkuhiljaa elämä alkaa voittaa, mutta edessäni on vielä pitkä ja kivinen tie... Voimia tarvitaan ja haenkin ihan ammattiapua, että jaksan.

Tänäaamuna otin viimeisen Terolutin, nyt sitten odotellaan muutama päivä mitä tapahtuu. Ei ole kyllä paljoakaan mitkään vauvajutut päässä pyörinyt, joten en oikein sen paremmin osaa mitään oireita tms etsiskellä. Rinnat on olleet vähän arat, siinä kaikki.

Nyt en enempää osaa/jaksa kirjoitella, jospa menisin nukkumaan univelkojani pois.

Näkyillään.
 
no voi karpalo, kuulostaa kurjalta, mutta hei elämää se vain on! (: hyvä että saat ammattiapua, keskusteleminen auttaa tosi paljon, toivottavasti elämäsi alkaa hymyilemään pian.
Niin ja muista nukkua tarpeeksi!
Täällä on tänään testattu negaa, joten ehkä ne vauvajutut nyt pyörisi vähemmän päässä, tai saa kattoa nyt ruvettaisko me kohta jo harkitsee oikein yrittämistä.....(: plussatuulia vauvan ja mielialan suhteen kaikille!
 
Karpalolle: ammattiapu on kyllä tosiaan joskus paikallaan.. Mä olen tähän mennessä selvinnyt omista murheistani puhumalla ihan vaan ystävien / miehen kanssa mutta pääasia et saa puhua.

Meillä on tässä ollut matalalentoa parisuhteessa muutaman päivän. Viikonloppu meni puhuessa, itkiessä, raivotessa, mököttäessä.. Ja koita siinä sitten suvulle näytellä et kaikki on niin maan h***tin hyvin *MURISEE* Tuntu välillä jo aika ahdistavalta kun olen päässyt yli aiemmista peloistani tämän miehen ja yhteisen tulevaisuuden suhteen.. Nyt sitten tultiin rytinällä alas ja saa taas miettiä et uskaltaako sitä vauvaa tai velkaa tai taloa ajatellakaan et jos tämä ei kestäkään... Yksi talokin kun olis tässä tulossa myyntiin jota meille tyrkytetään.... kun nyt edes näkis sen ensin mut kaikki ajallaan....

Mulla on ovisajat lähellä, kp 13 nyt (ärsyttävää muuten et menkat alkaa kuun eka päivä, väkisin pysyy kierrossa kärryillä vaikka koittaa olla laskematta päiviä...).... Sovintoseksiä on ollut nyt tässä viikonlopun aikaan mut tais olla liian aikasin ovista ajatellen.. Ja oikeesti nyt taas mietityttää se vauva.... Mutta kun se vauvan kaipuu on välillä melkein kuin oikeaa kipua ja nyt sitten taas tämä epätietoisuus... Ei kiva, ei yhtään. Mutta jospa asiat taas tästä alkais selkiintyä kun koitetaan oikeesti hoitaa tätä parisuhdetta (tai siis miehen pitäis, minähän osaan jo) ;o) Meillä kuitenkin jo 5 vuotispäivä häämöttää kolmen viikon päästä joten ei tää yhteiselo enää niin uutta, tuoretta ja raikasta ole *huokaus* karu totuus.....

Mutta nyt jos menis laittamaan ruokaa monen päivän ruuanlaittolakon jälkeen ;o)

Aurinkoista syyspäivää.. Onkohan se myrsky oikeesti tulossa? *rakastaa myrskyjä*
 
Mä tulin kurkkaamaan vanhaa ketjuani:) ja toivottamaan teille +plussa+ tuulia. Jos myrsky kuljettaisi säteet teille haaveilijoille!

Karpalolle voimia!!!

Mulla on menossa 20 raskausviikko:) On tämä vaan hassua aikaa. On supistuksia, masu kasvaa ja ihme ""vaivoja""on muutenkin :) mutta tällähetkellä kaikki on hyvin.

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

 
Nostellaan...

Tuutikillakin on raskaus jo noin pitkällä.... Hui miten aika kuluu, vastahan sä plussasit! Onnea loppuraskauteen sulle :)

Mä kävin eilen ammattiauttajalla ja raskasta oli. Voi maailma sentään! Ensi töikseni pillahdin itkuun kun istuin alas. Hoitaja sanoi, että itke vaan ja antoi mulle nipun nenäliinoja. Ihana oli kertoa ihmisella tätä tilannetta, joka ei tyrkyttänyt neuvoja, vaan oli läsnä, kyseli ja myötäeli. Sain muutaman päivän päähän uuden ajan, apua todella tarvitsen, koska elän jatkuvassa epätietoisuudessa. Eteeni voi tulla vielä paljon tätä nykyistä tilannetta pahempia asioita :(

Menkkoja tässä odottelen (tänään kp27/28) ja taidan jättää clomit seuraavassa kierrossa ottamatta. Mieskin on reissussa viikon verran ja tietty se reissu osuu just ovisviikolle (mulla kp14 ku mies tulee illalla kotiin). Turha sitä on hormoneja popsia, jos ei kykene seksiäkään harrastamaan... Ja onhan se tosiasiakin otettava huomioon, että saatan jo nyt olla raskaana! Epäilen kyllä vahvasti etten ole, mutta kuitenkin. Teroja mulla onneksi riittää, voin niitä popsia tässä parempia aikoja odotellessa, pysyy edes kierrot kohdillaan.

Koitetaanhan pitää keskustelua yllä.
Kyllä mäkin täällä lukemassa käyn, vaikken aina niin jaksaisi kirjoitella :)

 
Voimia Karpalolle! Se on kyllä helpottavaa, kun voi jakaa taakkaansa.

Omaan napaan ei ihmeempiä. Pientä vuotoa alkuviikosta, joka SAATTOI olla kiinnittymisvuotoa. No sen näkee reilun viikon päästä miten on käynyt. Jalat tukevasti maassa *popsii lisää herkkuja, ettei vaan pääse leijumaan*... Nuhakin vaivana, vaikka eihän se näin kotona ollessa kauheasti rasita.

Mukavaa syyspäivää kaikille! Tuntuu olevan lempeämpi keli kuin eilen :)
 
Onpas nyt hiljaista....?

Sallille nyt sitten peukut pystyssä, toivottavasti olis tärpännyt! Ja kiitos tsempistä, sitä kyllä tarvitaan ja paljon. Voi kunpa voisin kertoa teille tilanteestani enemmän...

Oma napa:
Kp28/28, ei oireita suuntaan eikä toisen. Odotellaan.....

Ja kun kerran siitä sähköpostittelustakin on ollut joskus puhetta, niin laitanpa oman osoitteeni nyt esille, josko joku ketjulaisista haluaisi kirjoitella syvällisemmin :)
karpalo1976@luukku.com
 
Ei mulla mitään asiaa oo... kunhan vaan aattelin kirjottaa pari riviä kun on täs aikaa vähäsen... Ennen ruuanlaittoon lähtemistä, aiwan.

Nyt peukkuja pystyyn kaikki sitten Karpalolle! bbbdddddd <--- olikohan noi nyt niitä peukun kuvia, en muista... Mut saavat luvan olla nyt ko mä niin sanon!

Oma napa.. kp 16 / 28-29. Aika aikasin tunsin alavatsalla nipistyksen tässä kierrossa, en vaan muista oliko se kp 10 paikkeilla.. Liekkö sitten ollut kasvukipuja vai oliko se ovis vai kuvittelinko minä vain... Saas nyt nähdä, mut en mä usko et olis tärpänny. Vaikka sitä seksiä on ollut tässä kierrossa ihan ihmeen paljon (se nyt ei kuitenkaan montaa kertaa ole mut enemmän kun yleensä..)

Töitä vaan riittää, kirjoitin tässä uuden jatkosopimuksen joka on nyt sitten voimassa piiiiitkälle ensi vuoteen JESH! ja pomo antoi ymmärtää et jatkuu sittenkin vielä siitä etiäpäin (ellen sitten saa sitä äippälomaa aikaseks mut sitähän ei pomo tiedä...).

Kukkasipuleitakin hurahdin ostamaan lisää eilen, kaksi pussia tulppaaneita. En vaan yhtään tiedä minne ne laitan mutta kyllä niille paikka löytyy. Sitten pitäisi vielä jotain matalampaa sipulikukkaa etsiä kunhan nyt huomenna ehkä joutaisi kiertämään kauppojakin. Ja pitäähän ne maahankin saada piakkoin ja pihaa pitää muutenkin siivoilla ajoissa talviteloille. Onpahan puuhastelua kirpeiksi syyspäiviksi. Tänä aamunakin olikin täällä eka pakkasyö...

Mutta juu.. sitä ruokaa on nyt mentävä laittamaan ei auta muu. Mukavaa viikonloppua!

ps. Karpalo.. saatanpa tässä kirjoitellakin mutta mulla ei ole tuollasta mailiosoo.. on vaan tuo omalla nimellä oleva mutta eiköhän se kelpaa sekin?

;o)
 
Moikka!

Enp ole aikoihin kirjoitellut kun ei ole mitään asiaa ollut.

Tämä kierto taitaa mennä ihan harakoille, pahemmin ei tässä kierrossa olla puuhailtu kun ukko parka on kipeänä ja koulussa on kiirettä ja saa stressata tenttein ym. kanssa.
Muutenkin ollaan puhuttu miehen kanssa, että onko tässä vaiheessa vielä järkeä ruveta yrittämään lapsen saantia kun koulu on mulla pahasti kesken ja tulevaisuus vielä avoin mitä koulun jälkeen.
Toisaalta mies on oikeassa, mutta entäs jos saa varautua odottamaan sitä lapsen tuloa vuosia ja tärppääkö silloinkaan.

Mistä sen edes tietää että on valmis äidiksi? Ja onko valmis ottamaan vastuuta pienestä ihmisestä? Miten sitä pärjää taloudellisesti ja miten parisuhteen käy? Ja minkä takia minä edes haluan lapsen? Tuota kysyi mieheni, enkä osannut vastata siihen :/

Joten olen alkanut miettimään että minkä takia minä sen lapsen haluan, enkä vieläkään ole keksinyt järkisyytä.
Joten aloin miettimään että onko minusta sittenkään äidiksi.



 
Huomenta!

Meistä varmasti jokainen on pohtinut valmiuttaan äitiyteen, parisuhdettaan, taloudellista tilannettaan jne. Eipä lapsen ""hankkimiseen"" varmasti koskaan mitään varsinaisia järkisyitä ole (paitsi ehkä suvun jatkuminen tms), eiköhän ne tunnepuolen asioita tuppaa olemaan. Ainakin mun kohdalla näin on. Mutta hyvähän niitä asioita on kunnolla miettiä, koska sitten kun se testi näyttää plussaa, niin ei oikein enää voi peruuttaakaan.

Mulla jäi se plussa haaveeksi tälläkin kertaa. Kp1 tänään, menkat alkoi täsmällisesti aamulla ja kierron pituudeksi tuli 28pv. Clomit jätän tosiaan nyt tässä kierrossa ottamatta, turha syödä hormoneja kun ei ole mieskään kotona ja seksikään ei oikein tässä mielentilassa kiinnosta... Eipä sitä raskaaksi pelkillä hormoneilla tule ;)

Jepsis, nyt alan pakkaamaan autoa ja lähden maalle tuulettamaan nuppiani.

Näkyillään!
 
Vihdoin työreissu heittetty ja ""tuhlaajatyttö"" palannut kotiin. Kotimatkakin venähti, kun pysähdyin puolimatkassa pitkän kaavan mukaan (toisen kaverin luona). Kun kerran reissun päälle lähti, niin tuli hoidettua monta asiaa.
Mutta oli kyllä ihana palata kotiin. :)

Vauva-asiat ei ole pyörinyt mielessä kuin hetkittäin eli ei stressiä ainakaan sen suhteen. Kp:stäkin onnellisen pihalla. Ukonkutale (taas!!!) kipeänä eli ei ""stressiä"" senkään suhteen, ei tarvitse ""pakkohuhkia"" kun ei nyt taida saada vaikka haluaisikin..

Hanne kysyi vielä niistä teroista. Söin niitä vain kolme kiertoa, ne oli määrätty tasaamaan mun heitteleviä kiertoja (keskimäärin 32-36pv, mutta vaihtelu 28-42pv). Kaksi ekaa kieroa oli jämpti 28 päivää, mutta viimeinen oli jo 32 päivää. Loppujen lopuksi tulin siis siihen tulokseen että, kun nuo kierrot ei luonnostaakaan ole olleet ihan mahdottomia, niin kokeilen nyt jatkoa ilman teroja (eikä mulla ole kyllä enää reseptiäkään jäljellä). Vaikka nuo sivuoireet ei olleet ihan mahdottomia, niin mieluummin olen ilman niitä.
Jotenkin tuo päänuppikin on jäänyt tähän ""katsellaan nyt""-asentoon, mahdotonta yritystä en jaksa nyt edes ajatella (mutta parin viikon kuluttua kuitenkin on toinen ääni kellossa, kun kierto on loppupuolellaan..).

Karpalon tilanne veti sanattomaksi, eikä lohduttavia sanoja tahdo löytyä.
Toivon sinulle voimia ja uskoa siihen että tunnelin päässä näkyy valoa, vaikkei nyt siltä välttämättä ehkä vielä tunnukaan. *iso, pitkä ja lämmin rutistus&halaus*
Toivottavasti maisemanvaihto tuuletti ja raikasti oloa.


Mukavaa syksyistä sunnuntaipäivää!

-Meri-
 
Heippa!

Merille iso halirutistus takaisin, kiitos kovasti myötätunnosta.
Tää mun tilanteeni onkin sellainen, ettei siihen oikein ole sanoja. Ei oikeastaan edes mulla itselläni. Hirveitä asioita voi tapahtua elämässä... Tääkin tilanne on sellainen, että näitä tapauksia kyllä tietää tapahtuvan, mutta ei olisi koskaan voinut kuvitella, että tämmöistä tapahtuu omassa lähipiirissä!

Kävin eilen sienimetsässä ja voi kun se tekikin hyvää! Kyllä luonnolla on vaan ihmeellinen voima... Sain vähän saalistakin, hellalla on just kanttarellikastike hautumassa, nam =P Tänään touhusin pihalla, haravoin ja laittelin paikkoja kuntoon. Tuli mukava olo, kun sai puuhailla raittiissa, syksyisessä ilmassa. Murheetkin väistyivät taka-alalle hetkeksi :)

Mutta nyt on mentävä kurkkaamaan, joko perunat on kypsiä...

Paremmalla ajalla sit lisää :)

 
Olipa mukava kuulla Karpalo, että ""akkusi oli saanut vähän lisää virtaa.""
Luonnolla on kyllä oma rauhoittava vaikutuksensa. :)
Sienisaalis on siihen vielä mukava lisä, makoisia ruokahetkiä!

-Meri-
 
voimia sinulle karpalo. Pakko nyt sen verran kysyä, että eihän miehesi vaan ole tehnyt mitään, kun muistelin aina että olet kehunut hyvää miestäsi ja se on tuntunut hienolta että joillakin on noin hyvä mies. Jos et halua vastata nii ymmärrän. Mutta toivottavasti sinun miehesi on edelleen hyvä ja tukenasi mikä ongelmasi sitten onkaan. Ja plussa onnea!!!
 
Heippa!

Ulkopuolinen, kiitos sinullekin myötätunnostasi :)
Ja ei, mieheni ei ole tehnyt mitään ikävää, hän on ollut isona tukena mulle ja koko ajan arvostan häntä enemmän ja enemmän! Ja jos mahdollista, hän on mulle päivä päivältä rakkaampi <3

Plussaa ei kyllä varmasti tässä kierrossa tule, Clomit jätin ottamatta ja eipä ole mieskään kotona silloin, kun pitäisi. Ja vaikka olisikin, niin tuskin meillä mitenkään mahdottoman vilkasta tuolla kammarissa olisi... On niin paljon muuta mielessä ja kun ei yhtään tiedä, mitä vielä eteen tulee :o/

Mä olen tänään ahkeroinut kotona, murheet purkuu ihan mukavalla tavalla ;) Olen siivoillut ja vaihtanut pöytäliinoja, pyykkikonekin pesee jo kolmatta koneellista. Tuntuu hyvältä kun saa jotain aikaiseksi ja koti on siisti :)

Nyt jatkan vaikkapa nettisurffailua ja pari kirjaakin olis tossa lukemista odottamassa.
 
Voimia sulle Karpalo!!! Ihanaa, että mies jaksaa tukea ja oot saanu myös ammattiapua! Toivottavasti tilanne alkaa pian korjaantumaan!

Luin viestit tosi pikasesti, joten ei jääny mieleen ketkä jännäilee mitenkin, mut tasapuolisesti kaikille plussaonnea!

Meillä on tilanne vissiin rauhottumaan päin, kun on oltu riitelemättä ja yhdessäolo tuntuu mukavalta :) ja luontevalta. oon jopa huomannu ajattelevani, että joku päivä vois niitä lapsiakin. Mut luultavasti siihen menee vielä aikaa. Tiijän, että tää tilanne on vähän sellanen vuoristorata, että on tosi hyviä päiviä ja sit on aikoja, että menee kaikki pieleen. niihän se tietysti on elämässä yleensäkin, mut ehkä nyt se huono hetki on erityisen huono varsinkin ajatellen vauvoja tai lapsia yleensä. täällä siis yritetään saada parisuhde balanssiin - ainakin parempaan kuin vähään aikaan.

syyskirpeät terkut, Kerttu
 
Heips vaan kaikille tasapuolisesti!

Kiva kuulla Kerttu, että asiat alkavat selvitä. Toivon teille mukavia aikoja yhdessä!

Minä sain verikokeitten tulokset. Kaikki ok niiltä osin. Terojakin olen nyt napsinut tarvittavat 10 pvää mutta menkkoja ei kuulu. Pari päivää pitikin kuulemma terojen jälkeen odottaa. Mitäköhän tuo pari päivää vaan nyt meinaa??

Minäkin avasin nyt sähköpostin meidän rinkiä ajatellen: hanne179@luukku.com
Toivottavasti innostutte ja saataisiin siirrettyä kirjoittelua tuonne hiukan yksityisemmille sektoreille.

Kuulumisiin!
 
Minä taas kurkkaamassa kuulumisia. Mun pikku vauva onkin jo aika iso, nyt jo 7kk! :O Mukavasti meillä on mennyt.

Ikävää Karpalo että sulla on murheita, mutta tiedätkö niin on mullakin.. Lähipiirissä todella ikävä ja pelottava tilanne, josta en nyt tässä kerro enempää, mutta tulee ihan joku dekkari tai vastaava mieleen. Sitä ajattelee että ei tollasta tapahdu, mutta tapahtuupahan vaan. Mä yritän vaan miettiä että kyllä se tästä... Mä olen kai aika peruspositiivinen kuitenkin. Voimia!

Kun elämä irvistää- irvistä takaisin!

Niin ja sitten vielä niitä plussa-pyörremyrskyjä sinnepäin!!
 
Voimia ""vauvikselle"" :) Sulla onkin siellä oma ilopilleri tuomassa valoa päiviin =)

Mulle iski joku väsymys. Eilisen pyörittelin taloyhtiön asioita oikein urakalla. Tänään en aamulla saanut enää unta, kun mies lähti töihin ja siinä varmaan suurin syy uupuneeseen oloon. Äsken puh.johtaja kävi hakemassa papereita ja otti ohjat käsiinsä. Tuli sellainen olo, että mitäs mä nyt teen. Tosi harvoin mulle niin käy, yleensä on mielessä pitkä lista mitä pitäisi tehdä. Toki nytkin, mutta en vain jaksaisi mitään. Pihalla vähän siistin näkymää leikkaamalla kuivia kukanvarsia pois, mutta jotenkin taas eksyin tänne koneen ääreen. Postit vain piti tsekata...

Tuntuu syntiseltä olla sisällä näin hienolla säällä, mutta tekis vain mieli maata tv:n ääressä. Sieltäkään ei taida tulla mitään järjellistä.

Menipäs nyt mollisointuiseksi, anteeksi. Toivottavasti mies tulisi kohta kotiin niin olis seuraa :)
 
Moikka!
Tiedätkö ""vauvis"", mulla nousi ihan iho kananlihalle kun luin viestisi! Nimittäin mun tilanteeni on myös aivan kuin jostain dekkarista tms! Meitä ihmisiä kun on niin monenlaisia, valitettavasti kaikki eivät ole sieltä lainkuuliaisemmasta päästä... :((

Joka tapauksessa kiva kuulla että teillä on pikkumiehen kanssa mennyt hyvin :) Aikakin on kulunut näköjään ihan huimaa vauhtia kun teidän vauva on jo noin ""vanha"" :O

Hannelle voisin pukata postia tulemaan lähiaikoina, olisi tosiaan kivempi kirjoitella vähän privaatimmin...

Onko Maria meidät jättänyt ihan kokonaan kun ei ole näkynyt eikä kuulunut?

Palaillaan astialle...

 
Karpalo: Juu näinpä. Eli kaikki ihmiset eivät ole sieltä lainkuuliaimmasta päästä valitettavasti. Todella sairaita ihmisiä löytyy ihan liikaa... :(( Sen verran kerron että kukaan lähipiiristäni ei ole tehnyt mitään, ja tämä kaikki kauheus on vain kohtalon ivaa tai mitä lie. Ei sitä ikinä voi tietää mitä sitä sattuu omalle kohdalle tai läheisten. Kuitenkin myös huonot asiat tuovat kai jollain tavalla myös jotain hyvää mukanaan, kasvattaa kai jotenkin..

Plussatuulia lähetellään yhdessä pikkuisen kanssa!

 
Jestas että aika rientää!
Vasta äskenhän se tuntui olevan kun ""vauviksen"" plussausta ja odotusta jännättiin (tai ainakin taustailin..) ja nyt poika on jo 7 kk!!
Voimia ja jaksamista sinulle myös. Ikävää että maailma näyttää ikävimpiä puoliaan ihan urakalla. Toivottavasti muistat noudattaa omaa ohjettasi. Tuo ajatus irvistelystä sai ainakin hymyn huulille. :)

Omaa napaa sen verran että tekisi taas mieli tehdä muutakin kuin irvistellä.
""Syvällisten"" ajatusten ja pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen että jos on olemassa jokin korkeampi voima joka lapsia antaa, niin se on varmasti päättänyt olla antamatta niitä tänne suunnalle. :(
Sen minä vielä jaksan ymmärtää että mies sairastaa suhteellisen usein (peruja aiemmasta vakavemmasta sairaudesta), mutta että minunkin piti vielä tämä ärsyttävä flunssa saada juuri nyt!!
Vaikka ""lupasin"" olla laskematta päiviä, niin olettaisin oviksen olevan jossain tämän viikon paikkeilla. Nyt ei paljon muuta jaksa kuin troppien voimalla töihin ja kotiin huilimaan. Ja päänsärkykin on jo valmiiksi, ei tarvitse ainakaan teeskennellä sitä.. *yrittää edes vitsailla*

Taitaa hormonit heitellä tai väsymys tehdä tepposiaan, mutta kaikista aiemmista puheista huolimatta, odottelen täällä kädet ojossa ja yritän kovasti napata kopin noista plussatuulista. Toivotaan ettei lennä ohi. ;)

Mukavaa keskiviikkoiltaa !

-Meri-

 

Yhteistyössä