Tammimammat 5

[Millie]

Täällä vähän nuutunut olo...Meillä on hoidossa kissa ja se on niin hellyydenkipeä, että pomppi yölläkin viereen nukkumaan. Täytynee pitää makkarin ovi kiinni ens yönä. Töissä sanottiin, että ootpa kalpea, voitko hyvin? Sanoin vain, että hemoglobiinin alhasuudesta se johtuu, sillä ei mulla huono olo ole. Oon yrittänyt olla stressaamatta, mutta viime aikoina on ollut kaikenlaista, eikä tuo taloudellinen puolikaan mitenkään älyttömän hyvältä näytä. Ajatukset on kyllä muualla kuin raskaudessa -paitsi jumpassa, jossa (pukuhuoneessa) mua ärsyttää se, että mun vatsaa tuijotetaan. Ihan hyväntahtosesti varmaan, mutta en vain pidä siitä, että joka paikassa joku toljottaa. No,mutta muuten en siis ole pahemmin supistuksia tms. huomioinut. Joskus vatsa on pinkeempänä kuin muulloin, mutta koska ne supistukset ei tunnu pahalta, niin tuskin niitä huomaa muuta kuin kokeilemalla.

Pitäis lähtä syömään, mutta ei oo oikein nälkä -varsinkin kun melkein aina alkaa närästää kun jotain syö. Ihan sama vaikka ottais keittoa tai muuta helposti sulavaa. Eilenkin yöllä piti ottaa Rennie kun oli niin inha olo. Onko kukaan muuten käyttänyt Antepsiniä? En haluis hirveesti syödä lääkkeitä, mutta pitänee hakea nyt se resepti, kun on yöunetkin heikentyneet tän ongelman takia. Pakko kuitenkin jotain lähteä syömään, että vaapeli saa ruokaa.

Vaivatonta tai mahdollsimman vähävaivaista viikkoa kaikille

 

[Isolde]

Mulla oli oikeen tehoviikonloppu, ja eilen illalla olinkin niin naatti että menin nukkumaan puoli kymmeneltä... ja aamulla väsytti ihan yhtä paljon kuin muulloinkin, eli eipä auttaneet kunnon yöunet. Oli niin kova siivousvimma koko viikonlopun että huh. Mitenkä sitä jaksaa vielä lähes 7 viikkoa töissä... vaikka syön 3 tabua rautaa päivässä niin Hb siltikin vain 115 ja muutenkin väsy olo. Ja tuo närästys, ihan sama mitä syön niin joka kerta närästää. Onneks renniet auttaa, mutta silti.Jotenkin ei ollenkaan inspiroi tää työnteko tänään (no ei kyllä muutenkaan sen jälkeen kun sain tietää että mulla loppuu sopimus mutta muille jatketaan...) tekis jo mieli jäädä kotiin ja viettää aikaa koiran kanssa ja vaikka siivota...
Supistuksia en tuntenu koko viikonlopun aikana, töissä istuessa aina välillä tuntuu, ei kuitenkaan kivuliaita.
rv 27+3

 

[Pive]

Mä olen taas itkenyt koko kuukauden edestä viikonloppuna.
No, mies taas alkoi mökötyksen ja mä yritän kysellä, mikä masentaa. Vastaukseksi sain vain, ettei hän halua puhua siitä. Launatai iltana menin yksin nukkumaan (lue: itkemään), mutta mies kävi paijaamassa, että koitahan nyt nukkua, ettei mitään hätää ja hän häviää olkkariin tv.tä katsoon. Nukahdin, mutta heräsin hänen tullessa klo.1 nukkumaan, enkä meinannut saada taas unta, kun mua alkoi taas itkettään. Mä näin, että miehellä oli paha olla, mutta miksei hän voinut kertoa mulle miksi.
No, sunnuntaina sitten hän suostui puhumaan mulle, kun oikein yritin.
Oikeassa olin, kun sanoin, että mua itkettää, kun hän ei edes koske mahaani, kysele mitä maha-asukille kuuluu jne.
Häntä painoi se, että hänestä tuntuu perhe-elämä raskaammalta, mitä hän ikinä oli kuvitellut. Miehellä syksyisin ja keväisin masennusta ja hän saa sellaisia synkkyys kohtauksia, mutta en tiedä, voinko laittaa tätä nyt siihen syysmasennuksen piikkiin.
Hän kertoi, että hänestä tuntuu, ettei ole hyvä isä, eikä jaksa kuunnella pojan kiukutteluja, eikä jaksa sitä kun hän ei usko kun kielletään jotain tekemästä... ja häntä otti päähän eniten se, ettei jaksa, vaikka pitäisi jaksaa, kun mun pitäis saada levätä välillä.
No, me puhutiin pitkään eilen.
Onneksi poika nukkui juuri päiväuniansa. Mä luulen, että tää on taas näitä kasvun paikkoja miehelle!!!!! Hänen luonteellensa ottaa koville menettää omaa vapauttaan ja hän pelkää kakkosen syntymän jälkeen menttävänsä kaiken oman aikansa jne. No, asiat on puhuttu ja toivottavasti puhutaan lisää, jos "möröt"alkaa päässä pyöriä. Nyt asiat on taas paremmin!
Olisi kiva kuulla, onko kenekään muun miehelle ottanut perhe-elämään asettuminen lujille? (meillä tietysti taustana se, että olemme olleet vasta yhdessäkin tuon 3vuotta, josta naimisissa reilun vuoden ja on jo toinen lapsikin tulossa eli kaikki on käynyt hyvin nopeasti!)

Lisäksi haluisin purkaa sydäntäni vielä painavan yhden asian, josta en halua kertoa läheisille kavereillenikaan eli törmäsin viime viikolla isossa ostoskeskuksessa entiseen miesystävääni rullaportaissa siis hän tuli portaita ylös ja me menimme perheen kanssa alas. En ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaaa eromme jälkeen 3vuotta sitten. Hän ei edes tiedä minun olevan naimisissa ja yhden lapsen äiti ja toista jo odottelen. Mä en kyennyt sanomaan mitään ja käänsinkin pääni mieheeni päin jotain sanoakseni hänelle, kun musta tilanne oli niin kiusallinen. En tiedä, tunsiko hän mua, sillä mulla on nykyään pitkät hiukset, erilaiset silmälasit jne. En voinut miehellenikään sanoa, että tuossa "se ketku ex" meni!
Kiitos, kun sain purkaa mieltäni taas tänne teille, jos nyt kukaan jaksoi lukea tätä tänne asti -helpotti vähän!

potkija mahassa on tuntunut nyt vihdoinkin suht säännöllisesti.
Pive rv 25+4

 

[Leonor 27+5]

Pive: juttusi jälkeen aloin miettimään, ettei minun mieheni koskaan ole puhunut vastaavanlaista. Koen, että miehesi on tosi rohkea ja reilu sinua kohtaan, kun kertoo tuollaisista peloistaan ja ajatuksistaan. Meillä ei tosiaankaan olla koskaan puhuttu vastaavista ajatuksista, tai minä olen kyllä yrittänyt, muttei siitä ole mitään tullut. Niimpä nykysellään pohdinkin vastaavanlaisia ajatuksia perhe-elämästä ja kasvatuksesta samassa tilanteessa olevien ystävieni kanssa. Heiltä saan tarvitsemaani tukea ajatuksilleni.
En sitten tiedä, et pohtiiko mieheni omien kavereidensa kanssa näitä asioita, koska paljon kyllä juttelevat ns. henkeviä. Mutta olisihan se ihanaa, jos me perheemme päät voisimme myös yhdessä keskustella asioista ja jaksamisista yms.
Me olemme kuitenkin olleet yhdessä jo 9 vuotta.

Kun olen pohtinut näitä asioita jo vuosikausiakin itsekseni niin olen tullut siihen tulokseen, et mieheni peilaa kaiken kotoaan. Eli hänen äitinsä on vahva nainen, joka ei juurikaan miestä tarvi arkisissa asioissa. Näin ollen mieheni ei voi ymmärtää, kun sanon olevani todella väsynyt arjenpyörittämiseen ja tarvivani lepoa. Olenhan sentään vain kotona lasten kans.
Tästä asiasta riittäis juttua vaikka kuinka, mutta lopetan tän aiheen nyt tähän.
Paitsi, että vielä sen verran tuosta asiasta, et mieheni ei vieläkään "ymmärrä" ettei voi elää niinkuin ennen lapsia. Hän suuttuu helposti, jos yritän mitenkään rajoittaa hänen menemisiään.


Tänään neuvolassa kaikki kunnossa. Hemppa oli laskenut 125>111.
Maanantaina taas gynelle kontrolliin.

Jaksuja kaikille!

 

[pouta]

Tänne ei kuulu mitään uutta. Kaikki hyvin, ei valitettavaa. Jollei tämä vatsa olisi jo niin iso, että on väkisinkin tietyissä jutuissa tiellä ja jollei sieltä sisältä tulisi potkuja ja iskuja tasaseen, voisi unohtaa olevansa raskaana. Siis toistaiseksi "elämäni kunnossa". Tietty kävely vähän hitaampaa lenkillä ja salilla on tarvinnu tiputtaa vähän painoja, mut muuten ei mitään. Jos näin hyvin jatkuu, niin mulle tulee tätä vatsaa kova ikävä!

Mies tulee ehdottomasti synnytykseen mukaan!!! Hänellä on siitä jo kokemustakin...

Pive: Hyvä, että sait miehesi kanssa keskusteltua kunnolla asiasta, vaikki varmasti oli vaikea kuulla, että toista ahdistaa perhe-elämä. Nyt voitte paremmin purkaa ahdistukset ettei ne pääse patoutumaan sisällä liian suureksi jutuksi.
Mekin ollaan oltu nyt yhdessä vajaan kolme vuotta. Miehellä on tosiaan ennestään kohta kuusi vuotiaat kaksospojat ja minulla oli jo tavatessamme kamala vauvakuume ja tiesin, et nyt olin löytänyt sen miehen kenen kanssa haluan perheen perustaa ja jakaa loppuelämäni. Mies ei kuitenkaan missään nimessä halunnut enempää lapsia avioliiton ulkopuolella ja niinpä kiltisti odotin häihin asti. Maaliskuussa menimme naimisiin ja toisella kierrolla tärppäsi ja oli ihanaa tehdä ja suunnitella vauvan tekoa yhdessä ja niin, että molemmat sitä täysillä halusivat. Uskon, että hänkin saa tästä raskaudesta enemmän irti kuin aikoinaan (ei suunniteltu raskaus). Ihanasti hän ottaa masun huomioon jatkuvasti.

Huomenna on vapaapäivä ja saan viimeisteltyä isyyspakkauksen!!! Ei montaa juttua puutu. Jos sen sit antaisi vaikka viikonloppuna.

pouta 28+5

 

[Heaven 27+1]

Se on kumma miten vauva aina vaikuttaa meidän elämään...Mun mies ei onneks oo mitään menevää sorttia joten on ihan mielellään kotona töitten jälkeen ja leikkii muksun kaa jne...Ite oon vaan miettiny että mtien ihmeessä sitä pärjää kahen muksun kaa ku välillä tuntuu että tuossa yhessäkin on ihan tarpeeks katottavaa, mutta eiköhän se siitä omalla painollaan...?Me ollaan oltu yhessä 7 vuotta ja ollaan menty pikkuhiljaa aina eteenpäin näissä "vaiheissa".Pari vuotta oltiin kihloissa, toinen mokoma naimisissa ja sitt oli lapsen aika, kun sain opiskelut alta pois ja olin vuoden verran työelämässä. Oisin ollu heti alkuvaiheessa valmis vauvaan ,mutta parempi näin kun oon jälkikäteen miettiny. On saanu mennä ja touhuta sillon aikoinaan jne...

Mutta mutta, mua supisteli eilen aamulla. Viime supistuksista onkin aikaa jo monta kuukautta...Tuntuu että masu on taas kasvanu ihan hirveesti viikossa ja jonkunmoinen siivousvimmakin on iskeny päälle...Tässä oli pari viikkoa ihan hirveetä menoa:ekaks olin tytön kaa viikon reissussa vanhempien luona ja samalla käväisin sisarusten luona. Ja sitt sisko lähti vielä meidän mukaan viikoks. Ja toissapäivänä tuli pikkuveli ja -sisko meille, eilen isä, ja tänään kaikki sitt lähtivät.Ja viikonloppuna kävivät kyläilee vielä appi ja anoppi ja isosisko ukkosa kaa,joita näkee muutenki tosi harvoin...Joten voin sanoo että oli melskettä!!Huh...nyt onkin sitt paluu arkeen, ihan kiva!

Jännä muuten toi hb, miten sen kans menetellään eri tavoin. Itelläni se on 113 ja neuvolas sanottiin että ihan hyvin pärjään vielä ku syön noita multitabsei. Ja siskolla (odottaa kans vaavia) hb oli 124 ja neuvolatäti oli määränny rautakuurin...
Mutta nyt täytyy lähtee pikkasen lepäilee ja syömään. Tyttökin kun vielä nukkuu...

Ai nii, nyt onkin ollu sellasta myllerrystä masussa että!!Enää ei oo hiljaiselosta tietookaan, hyvä näin!!

 

[Nelly]

Mä keskustelen tuolla toisaalla noista eri vaivoista. Kyllä stressaa, kun on yhtäaikaa kovettumissupistuksia, kiristystä ja liitoskipuja. Olkaa onnellisia jos teillä ei ole juuri mitään, ja liikkukaa kun vielä voitte!
Mulle ainakin määrättiin rautakuuri kun hb tipahti -> 112. Olin napsinu sitä ennen kyllä epäsäännöllisesti multivitamiineja, mutta niissä ei riittävästi rautaa. Kuulemma tulevaa synnytystä varten hb kannattaa olla mahd hyvä, sen sijaan sikiön kehitykselle siitä ei ole haittaa vaikka ois vähän alhainenkin.

 

[Pive]

Mulla oli hb viimeeksi 124 ja mulle määrättiin Matrifolinia. Normaalisti mulla on hb 139.

 

[Leonor 27+6]

Tänään oli tehty päätös mun pakkauksen saannista. Nyt sit vaan odotteleen, et millon se tulee postiin.

Löysin lauantaina kirppikseltä käyttämättömän 68 senttisen vaaleansinisen Reiman toppahaalarin hintaan 15 euroa. En voinut enää jättää sitä sinne roikkumaan. Meillä nimittäin ennestään on punainen pieni toppis. Mieheni kuitenkin sanoi, ettei tule hakemaan poikaa kirkkaanpunaisessa puvussa laitokselta, joten nyt on molemman väriset puvut varalta

 

[Joanna]

Mulle tuli eilen äitiyspakkaus. Olihan siellä aika paljon vaatetta, tosiaankin melko sininen väriskaala, mutta ei se haittaa. Tytönkin voin pukea siniseen ihan hyvin. Toppapuku on livenä nätimpi kun Kelan kuvassa, tykkäsin siitä oikein paljon. Isohan se on, joten pitäisi kai pienempi haalari hankkia. Onhan tässä vielä aikaa onneksi. Kaupoissa ei ainakaan vielä näyttänyt olevan kovin suurta haalarivalikoimaa.

Kaiken kaikkiaan mä voin oikein hyvin. Supistelee kyllä kipeesti kävellessä, mutta muuten supparit ei satu. Istuessa jäykistyy tosi paljon, hyvä kun tuolista ylös pääsee, mutta ei sekään nyt niin kamalaa ole. Toivottavasti pysyisi vointi näinkin hyvänä loppuun asti! Pikku hiljaa kyllä laskee päiviä milloin saa jäädä töistä pois...

 

[Vanilja]

Heippa mammat,

täällä odotellaan edelleen kärsimättömänä päätöstä työsuhteen jatkumisesta, ja sitä kautta vasta Kelan päätöksiä ja äippäpakkauksia... *huoh* tuntuu kestävän!!

Mä luen ihmeissäni teidän kirjoituksia supisteluista. Mulla ei ole hajuakaan, miltä ne tuntuvat, moni on yrittänyt kyllä selittää. Kai mulla ei niitä sitten ole ollut vielä. Mutta en valita!!!

Mulle on nyt ihan selkeästi tullut raskaudessa se pirteä ja energinen vaihe. Kuten tuolla aikaisemmin kirjoitin, on kotona pöly kyllä saanut kyytiä. Ja toinen juttu, mulla on oikein HINKU tulla töihin... (jo on maailmankirjat sekaisin!!) Eilenkin olin 22.30 saakka ihan "huomaamatta". Kun mies oli töissä, niin ei ollut kiire kotiin. Tänään kuitenkin kiiruhdin jo aamuvarhain. Tosin lähden tänään jo ennen puoltapäivää pois, kun pidetään miehen kanssa "syyslomapäivä". Ajattelin nyt ottaa kaiken irti tästä energisyydestä, ei tätä kuitenkaan kauaa voi jatkua.

Mun on vaikea ottaa kantaa tuohon, miten vauva sitten vaikuttaa meidän elämään ja mieheen, kun esikoista odotetaan. Toistaiseksi ainakin kaikki vaikuttaa oikein hyvältä. Molemmat halutaan tätä kovasti ja odotellaan innokkaina, kaikki on uutta ja jännnää. Minä olen meillä ollut aina enemmän menossa ja mies puolestaan viihtyy kotona ja nauttii siellä puuhailusta. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus ja vauva tuo tullessaan! Me ollaan niinkin "tuore" pari, että yhdessä vasta kaksi vuotta (jossa siinäkin oli parin kuukauden tauko), yhdessä on asuttu reilu vuosi, kihloissa maaliskuusta... Uskon, että jos ongelmia ilmenee, ne johtuu mun ailahtelevasta luonteestani...

Vanilja 26+5

 

[Vanilja]

Hei,

oli ihan pakko tulla kertomaan. Sain juuri tietää, että työsopimustani on jatkettu vuoden 2007 loppuun!!!!!!!!!!! Huippua. Kohta lähdetään miehen kanssa kiertämään kauppoja, Vantaan Variston Lastentarvikkeeseen jne.

 

[pouta]

Vanilja: Onneksi olkoon!!!! On varmaan paljon kevyempi olo. (Tarkemmin ajatellen, tuo "kevyt olo" on väärä termi meille vatsakkaille =))

Joanna: Mitä pidit muuten pakkauksesta? Ihan kiva näin esikoista odottavalle, et siitä saa ne peruskamat, mut musta siellä ei ollut yksikään vaate mitenkään erityisen ihana... Olin vähän pettynyt. Älkää käsittäkö väärin, loistavaa että Suomessa saa äitiyspakkauksen, mutta olin sitä niin odottanut. Mitään noista en olisi itse ekaks valinnu kaupasta.

pouta 28+6

 

[Millie]

Hienoa, että Vaniljalla on ainakin työpaikka minne palata! Itse toivon,että mulla on sitten opiskelupaikka, kun äippäloma loppuu.Tämän nykyisen tutkinnon tarjoamat mahdollisuudet ei oikein inspaa. Äitiyspakkauksen sisältö oli mun mielestä ok, en tosin itsekään ostaisi sellaisia kamppeita jos vois valita. Se keltaoranssi kirahvipainatteinen potkari(haalari) ainakin jäänee käyttämättä. Sain tosi tulevalta kummitädiltä pohjoisamerikkalaisia tuliaisia, nimittäin söpöja vaatteita. Vaikka ne oli kokoa new born, niin aika isoilta näytti... onkohan jenkeissä vauvatkin tuhtimpia aikuisten tapaan?!

Meillä tulossa esikko myös, joten en osaa oikein vielä punnita vaikutuksia parisuhteeseen. Onneksi ainakin vielä pystytään puhumaan kaikesta ja mies on kuitenkin ymmärtäväinen mun suhteen. Se äitiyspakkuksen parisuhdeopas oli kyllä melko hmm... negatiiviseen sävyyn kirjotettu - ei jääny kovin ylentävä mieli sen lukemisesta. Tai sitten siinä oltiin vain realistisia..?

Muuten olo ihan hyvä, yritän olla stressaamatta kaikesta, ja jättää sellaset asiat tekemättä joita ei jaksa. Mulla eioo ollu mitään siivousvimmaa, johtunee sittä, etten kotona paljon ehdi olla, ja silloinkin kun olen niin joku on tulossa kyläileen. Sellaista tänne. Ruokis kutsuu...

 

[Millie]

Hienoa, että Vaniljalla on ainakin työpaikka minne palata! Itse toivon,että mulla on sitten opiskelupaikka, kun äippäloma loppuu.Tämän nykyisen tutkinnon tarjoamat mahdollisuudet ei oikein inspaa. Äitiyspakkauksen sisältö oli mun mielestä ok, en tosin itsekään ostaisi sellaisia kamppeita jos vois valita. Se keltaoranssi kirahvipainatteinen potkari(haalari) ainakin jäänee käyttämättä. Sain tosi tulevalta kummitädiltä pohjoisamerikkalaisia tuliaisia, nimittäin söpöja vaatteita. Vaikka ne oli kokoa new born, niin aika isoilta näytti... onkohan jenkeissä vauvatkin tuhtimpia aikuisten tapaan?!

Meillä tulossa esikko myös, joten en osaa oikein vielä punnita vaikutuksia parisuhteeseen. Onneksi ainakin vielä pystytään puhumaan kaikesta ja mies on kuitenkin ymmärtäväinen mun suhteen. Se äitiyspakkuksen parisuhdeopas oli kyllä melko hmm... negatiiviseen sävyyn kirjotettu - ei jääny kovin ylentävä mieli sen lukemisesta. Tai sitten siinä oltiin vain realistisia..?

Muuten olo ihan hyvä, yritän olla stressaamatta kaikesta, ja jättää sellaset asiat tekemättä joita ei jaksa. Mulla eioo ollu mitään siivousvimmaa, johtunee sittä, etten kotona paljon ehdi olla, ja silloinkin kun olen niin joku on tulossa kyläileen. Sellaista tänne. Ruokis kutsuu...

 

[Isolde]

Onnea Vanilja! Todella mahtavaa että on työpaikka mihin palata, antaa varmasti turvallisuuden tunnetta : )
Joanna, haalareista, täälläpäin (pohjanmaalla) ainakin kaupoista on jo loppunut vauvojen haalarit... niitä ei kuulemma tule edes kovin paljoa ja pienimmät koot häviävät se siliän tien. Mä ostin omani varmaan kuukausi sitten ja se oli viimeinen sitä kokoa monessa kaupungissa... Mutta toivottavasti löydät kivan haalarin! kannattaa vain varmasti jo lähteä sitä hankkimaan ettei jää ilman.
Munkin on tosi vaikea sanoa miten vauva tulee vaikuttamaan meidän parisuhteeseen, mutta molemmat on aina viihtyneet paremmin kotona kuin menossa joten siihen ei muutosta taida tulla, baariin ollaan jaksettu raahautua korkeintaan pari kertaa vuodessa ja sekin vain jos ollaan menty porukalla. Me viihdytään sohvannurkassa nysväämässä lauantai-illat : ) Väitän että tuo vuodenikäinen koiranpentu (on todellakin aika pentu vielä...) on myös vähän "kasvattanut" meitä, se on aikamoinen vauva... niin ja yhdessä ollaan oltu 7 vuotta joten luulisi sen oman miehen jo aika hyvin tuntevan Ja taidetaan olla niitä harvoja (?) jotka viihtyy parhaiten toistemme seurassa, siis ei juuri koskaan lähdetä tyttö- tai miesporukalla, vaan sitten ystäväpariskuntien kanssa yhdessä jos jonnekin lähdetään. Mutta kaikillahan on omat kuvionsa, mä viihdyn mainiosti omissani : )
Tänään on hirmu hankalaa istua tässä koneen äärellä, pikkuinen kait painaa jotenkin epämukavasti. Mulla on sellanen vilustunu ja voimaton olo eikä millään jaksais olla töissä, varsinkin kun se mun sopimus loppuu vuoden vaihteessa ja täällä kovaa vauhtia lopetellaan kaikkia mun töitä, ei oikeen pääse tuntemaan itseään ja omaa työtään kovin arvokkaaks kun näin yt-huumassa vain todetaan että tuokin on turhaa, lopetetaan ja säästetään.... kääks, mä hermostun aina ihan totaalisesti kun edes mietin koko asiaa, joten parempi ajatella kivempia juttuja!

Isolde rv 27+5

 

[Joanna]

Musta se pakkaus oli ihan kiva, mukavia perusvaatteita joita muutenkin olen ajatellut hommata. Sellasia vauvamaisia vaatteita, joita varmaan muutekin ostan ja käytän.

Jaa että haalarit on jo menneet! Mä kun kuvittelin, että ne ei ole edes tulleet kauppoihin vielä... Täytyykin mennä jotain ostamaan. Harmi kun ne on monesti niin tyttö/poika vaihtoehtoja. Haluaisin jonkun neutraalin, joka kävis kummalle vaan.

Vauvan vaikutuksesta parisuhteeseen en osaa sanoa. Luulen että kaikki menee ihan hyvin, tähänkin asti viihdytty aika paljon kotona. Mies on kyllä sosiaalisempi ja enemmän menossa, mutta ei liikaa kuitenkaan. Se hieman huolettaa, että meillä kun on pitkälti yhteiset kaverit (miehen kavereita alunperin), mä putoan kelkasta kun täytyy jäädä vauvaa hoitamaan ja mies pääsee välillä niiden kanssa ulos. Tähän mennessä on käyty aina yhdessä ja se olis mukavaa vauvankin jälkeen. Ja kun kellään muulla ei ole lapsia, ei vauvaa voi oikein mukaankaan usein ottaa illanistujaisiin (ne kaverit on toistaiseksi vähän lapsivastaisia).

 

[Nelly]

Tää mamma otti loppuviikon saikkua, ja tää päivä meni jo kotona makaillessa. Halusin vaan kokeilla miten tää lepo vaikuttaa kaikkiin tuntemuksiin. Strsessi kuulemma pahentaa asiaa, ja työ sinänsä on oma stressin aiheuttaja. Oon kyllä huomannu mitä enemmän hermostun sitä enemmän niitä kovettumissuppareita tulee, ja niitä kun tulee mulle ihan missä tilanteessa vaan. Ei terkkari mua sänkyyn pakottais, mutta itse haluan nyt rennompia päiviä kokeilla. Liitoskivutkin on aika pahat, joten kävely kaakertamista.
Elän toivossa että parempikin vaihe ois edessä...
Nelly + vilkas touhutenava, rv 26+5

 

[Nelly]

Minä taas täällä. Mun lisääntyneille kovettumissuppareille löytyi tavallaan syykin, eli bakteeriviljelmästä löytyi clue-soluja, kyseessä ei siis ole hiivatulehdus mutta jotain sinne päin (?) Se on oireeton mutta voi just aiheuttaa näitä supistuksia enemmän. Jos en olis raskaana sitä ei edes tarvitsis hoitaa, nyt haen siihen reseptin.... Kaikkea sitä tuleekin. miten tollaista sit vois estää? Seksiä ollaan harrastettu kerran viikossa, jos silloinkaan, mä oon just epäilly että eikö sekin voi aiheuttaa bakteerikannan herkistymistä?... Hiivatulehduksiahan raskaana olessa voi saada herkemmin kuin muuten, kai se johtuu siitä ettei ole menkkavuotoja pitämässä tasapainoa kohdallaan.
näin täällä.

 

[Leonor 28+1]

Nelly: hyvä kun löytyi supistuksille "syy". Multa ei olla otettu mitään näytteitä, vaikka supistellut jo jostain viikolta 14 asti. Lääkärit vain sanoo, et ne voi loppua ihan koska vaan. Joo, tiedän et ne kohdallani loppuu siinä raskausviikolla 40, jolloin vauvan pitäisi alkaa syntymään . Silloin ei enää varmaan supistele ollenkaan.

Takana on tosi rankka yö ja aamu.Supistellut vähänväliä kun olen niin joutunut itkemään. Rakas koiravanhuksemme jouduttiin lopettamaan aamulla. Sen kans alkoi tulemaan niin paljon vaikeuksia, ettei ollut enää mahdollisuutta pitää sitä. Nyt loppuvaiheessa minäkin alkoin sitä jo pelkäämään, kun se muutaman kerran alkoi mullekin uhittelemaan kun komensin sitä. Ja vielä kun itse olen tässä tilassa niin sitä on tavallistakin varovaisempi myös nuiden elukoiden kans.
Nyt tässä kovasti pohdin, et miten kerron lapsille tästä asiasta, ne kun eivät vielä ole huomanneet koiran uupumista aamuleikkien lomasta.

 

[Leonor]

Mihinkäs se Nellyn edellinen viesti oikein katosi???? Kummitteleeko täällä? Varmasti tuossa oli äsken viesti, johon vielä vastasin.

 

[ulkopuolinen]

Minä taas täällä. Mun lisääntyneille kovettumissuppareille löytyi tavallaan syykin, eli bakteeriviljelmästä löytyi clue-soluja, kyseessä ei siis ole hiivatulehdus mutta jotain sinne päin (?) Se on oireeton mutta voi just aiheuttaa näitä supistuksia enemmän. Jos en olis raskaana sitä ei edes tarvitsis hoitaa, nyt haen siihen reseptin.... Kaikkea sitä tuleekin. miten tollaista sit vois estää? Seksiä ollaan harrastettu kerran viikossa, jos silloinkaan, mä oon just epäilly että eikö sekin voi aiheuttaa bakteerikannan herkistymistä?... Hiivatulehduksiahan raskaana olessa voi saada herkemmin kuin muuten, kai se johtuu siitä ettei ole menkkavuotoja pitämässä tasapainoa kohdallaan.
näin täällä.

Kannattaa hoitaa, jos kyseessä on esim. bakteerivaginoosi. Normaalisti huoleton bakteeri, mutta raskauden aikana voi aiheuttaa pahimmillaan supistuksia ja ennenaikaisen synnytyksen! Lue aiheesta netistä... nuo clue-solut vaan voisivat viitata siihen..

 

[Nelly]

Kyllä, apteekkiin tässä ollaaan menossa. Neuvolasta sanottiin että tila on kuitenkin täysin vaaraton sikiölle, eikä se aiheuta ns. oikeita suppareita. Oon kyllä lukenut että jotkin tulehdukset voivat käynnistää synnytyksen, mutta ilmeisesti kyyseessä sitten esim munaisiin levinnyt virtsaputken tulehdus tms.

Ainakin täällä meillä päin jos valittelele supistuksia laitetaan aina rutiininomaisesti noihin testeihin - kävin niissä myös kuukausi sitten, eikä mitään löytynyt.

 

[Vanilja]

Nelly, hyvä että syy suppareihin selvisi. Koetahan levätä ja rentoutua, eiköhän se siitä kun tulehduskin saadaan hoidettua.

Leonor, otan osaa koiranne takia!! Tiedän itse monesta lemmikistä luopuneena, miten rankkaa se on. Miten niihin kiintyykään niin syvästi.. Tälläkin hetkellä ikävöin suunnattomasti "entistä" koiraani, jonka hankimme yhdessä edellisen mieheni kanssa. Erossa mies jäi koiralle, enkä näe kasvattamaani koiravauvaa ikinä.. :'(

Täällä pitäis lähteä vaateostoksille, kun alkavat nämä ensimmäiset mammahousut jo puristaa... Muuten pirteä olo jatkuu ja työt maistuu

Vanilja 27+6

 

[Heaven 27+3]

Mullakin lääkäri totes normaalia enemmän valkovuotoa ja sain siihen viikon lääkekuurin, iha tulehduksesta ei kuitenkaan ollu kyse. Nyt on sit kuuri otettu ja toivotaan että se autto...Onhan se hyvä hoitaa kaikki kuntoon ettei vaaville käy mitään.

Musta tuntuu että masu on kasvanu parissa päivässä ihan älyttömästi!!Eilen käytiin saunassa ni mieskin katto että johan nyt on kumma! Saa nähä kuinka isoks tässä oikein kasvaakaan!Nythän vaavikin vasta alkaa kasvaa kovaa vauhtia.

Meidänkin hamsteri kuoli viikonloppuna.Onhan niillä muutenkin lyhyt elinaika, mutta kummasti tollaseenkiin pieneen palleroon kiintyy...Hommattiin se meidän tytölle, että saa katella sen touhuja. Tytölle sanottiin että Piki kuoli ja meni taivaaseen, johon tyttö jatko että se meni sinne kattomaan lintuja =)

Ja taitaa jo talvikin kolkutella nurkissa. Jospa kohta pääsis tytön kanssa pyllymäkeen!
Jaksamisia!!