Tammikuun tuhisijat 2013

Mulla on myös tuota unettomuutta keskellä yötä..tai aamuyöstä ennen herätystä. Se alkoi mulla n. viikko oviksesta (enkä tässä vaiheessa osannut odottaa raskautta). Muutenkaan ei oikein väsytä. Tän lisäks mulla ei ole ruokahalua yhtään, alakerta on melkosen kuiva (eikös suurimmalla osalla ole suht paljon valkovuotoa?)eikä oikeastaan janotakaan, joten vessassa ei tule juostua kovin usein(n. viikko takaperin oli toisin). Rinnoissa ei tunnu mitään ja normaalisti palelen enemmän kuin nyt.
Nippailee mulla kohtu kuitenkin ja menkat ei oo alkanu

Pippinen kyseli mieliteoista: sellasia ei vielä ole, mutta suolanen menee huomattavsti paremmin alas, kuin makea!

Muille ei olla vielä kerrottu(eipä tässä oo tosin ehtinytkään ). Esikoisen kohdalla halusin kertoa vasta viikon 12 jälkeen, mutta nyt ei ole väliä, vaikka muut saisivat tietää jo ennen.

Sokerikeiju: Jos saa kysyä (vastata ei tietenkään tarvitse ) niin miten tuo erbin pareesi on parantunut esikoisellasi?

Tervetuloa kaikille uusille:wave:

 

pakkohan se on tänne uskaltautua. Tänä aamuna (kp30/27) en sentään testaillut, mutta kolmena aiempana. Ensin ovistikulla ja kun siinä näky viivaa, niin sitten täyty testata myös raskaustikulla (sofi) -viivanpaikka. Seuraavana päivänä haamu ja eilen sitten Apteekin omalla testillä ihan selkeä plussa. Ihanaa! Totta tämä sitten kai on... Esikoinen, poika, on 1v5kk.

Keltakaneli / 2. / 34 / Tays / la 10.1.

Onnittelut kaikille plussanneille! Hienoa liittyä seuraanne.

 

Kyllä meitä on täällä jo todella monta, onkohan tammikuu synnäreillä ruuhkanen=)

Itselläni oireena on todella voimakas huimaus, sitä esiintyy pystyssä ja makuulteen, aiheuttaa huonoaoloa. Onko muilla tälläistä? Edellisistä ei ole ollut näin rankasti.

Kovasti tekisi mieli asiata kertoa kaikille, mutta sovimme miehen kanssa ekan ultran jälkeen kertovamme lapsille ja sit vasta muille.

Ihanaa kun on viikonloppu ja saa olla rauhassa kotona.
Hauskaa viikonloppua kaikille!

 

Mulla jomottaa alaselkä nyt kokoajan ja semmonen olo et sieltä ryöpsähtää kohta, taitaa tämä olla kemiallinen tms raskaus.. ärsyttää ku ei voi olla varma et onko vaiko eikö....

 

Nöpö80 - oireethan on vaan hyvä merkki, tarpeeksi hormooneja onko sun aiemmat lapset samaa sukupuolta? Lähipiirissä tyttöraskaudet olleet aina helpompia..

Ja mun mielestä peittoa saa heilutella ihan niin paljon kuin vain intoa riittää, jos massussa on kaikki hyvin niin tekee äidille vaan hyvää

Ja tervetuloa uusille!!

Taikax: mulla on lievää huippausta heti jos ei syö min. 3h välein. Heti alkaa heikottamaan, varmaan ihan verensokerit heittelee.

Nyt pitää laittaa pieni dinosauruspoika nukkumaan. Tai siis pistää rappusiin ja sanoa että menee omaan sänkyyn unille

-Zuh

 

Hei

Tulin joulukuisista moikkaa :wave:

Kuopukseni on syntynyt 2.1. ja olin Taysissa 1.-5.1 ja yhdeltä hoitavalta kätilöltä kuulin että noina 5päivänä siellä syntyi 80vauvaa joten ainakin silloin oli ruuhkaa

Onnea kovasti vielä kaikille

 

Tervetuloa uusille

Mulla ei vieläkään ole ihan hirveesti oireita, ainakaan fyysisiä. Tissit on tosin sen verran isommat että kaikki muut liivit kiristää, paitsi kahdet netistä tilatut jotka tilatessa oli liian isot. No saipahan niillekin käyttöö. Menkkamaista kipua mullakin on välillä ollut, mutta aika heikkona ja keltarauhanen tuolla oikealla välillä tuikkii.

Mulla kyllä tuntuu nyt henkisesti olevan hieman hankalaa sopeutua raskaana olemiseen, vaikka tää onkin toivottu ja pitkään odotettu raskaus. Pelkään koko ajan jotain pahaa, esim. keskenmenoa, kohdunulkoista tai sitä että alkio on lakannut kehittymästä ja sydämen syke ei näykään siellä ekassa ultrassa. Olen myös alkanut pelätä että lapsi perii mun epilepsiani. Se periytyy 10-15 % todennäköisyydellä ja olen sen aina tiennyt, eikä se ennen ole huolettanut, koska kyseessä on ns.hyvänlaatuinen, helposti oireettomaksi hoidettava epilepsia. Nyt kuitenkin sekin pelottaa. Lisäksi eilen kun luin iltalehden netti sivuja, törmäsin (mielestäni) karmeisiin kuviin raskausarvista. Mulla on iho joka ihan varmasti arpeutuu myös mahasta, koska se on sen jo tehnyt kaikkialta muualta, paitsi selästä ja mahasta. Oikeasti kauhulla odotan mimmonen perunapelto tohon jää. Ja tämä turhamainen ja täysin idiootti pelko herättää häpeää ja ärsytystä itsessäni. Lapsi on saanut alkunsa inseminaatiolla ja todellakin tuntuu kiittämättömältä ajatella näin.

Kiitos kun sain avautua!

P.S Me ei olla vielä kerrottu muille kun mun parhaalle ystävälle ja sen miehelle, he odottaa myös esikoistaan nyt. Mua jännittää kertominen meidän perheille. Haluan odottaa vielä hetken.

Waninka 4+5

 

10kaks, ei ole ollut insuliineja, ruokavaliohoito. Nyt kuopuksella oli kuitenkin verensokerin kanssa laitoksella ongelmia, joten saa nähdä miten tällä kertaa käy.

Taikax, mulla on juuri tuota samaa huimausta, millä se mun hyperemesis on aina alkanut. Mietin jo ottaisinko töistä lomaa suosiolla, ei tarvitsisi sitten kertoa syytä sairaslomaan. Kkm:n jälkeen totesin, etten halua kertoa kuin vasta riskiviikkojen jälkeen, varsinkin töissä oli kamalaa selittää kaikille, ettei meille tulekaan vauvaa.

Zuh, mulla taas ollut ihan toisin päin, pojasta pahoinvointi loppui paljon aiemmin, tytöstä kesti liki puoleenväliin ja oli muutenkin jo vaarallista kun kuivuin niin pahoin.

Waninka, älä huoli. Tuosta syystä raskaus kestää kauan. Ehdit käydä kaikki nuo tunteet läpi. Koskaan et tule omaa lasta katumaan, sitä kylläkin, jos tahallaan sen jättäisi tekemättä, voisi joskus katua.

On: Kävin aamulla kaupoilla, mutta kesken jäi reissu. Oksettava olo ja huimaus tuli pelkästä autolla ajosta. Pinnan kireyttäkin huomaan jo, tulee tiuskittua kotona. En olisi vielä henkisesti valmis kaatumaan petiin, mutta loppuviikosta ensi viikolla sekin lienee tosiasia...

 

Oireista; niitä on tullut edellisesten lisäksi jatkuva WCssä ramppaaminen varsinkin öisin . Huimauksia on myös ja lievää pahoinvointia , jossen ole kerinnyt syömään hetkeen .Karkit yms. muu makea ällöttää , mutta suolaista menis enemmänkin. Olen luullut että oireet eivät tulisi näin alkuraskaudessa , vaan vasta myöhemmin ...

Kovasti pelottaa ettei mahassa oliskaan kaikki kunnossa.Varmaan aika normaalia tämä pelko ?

Me ei olla vielä kerrottu kenellekkään . Vanhemmille kerrotaan luultavasti vasta vk12 ja muille sitten kun alkavat kyselemään Toisaalta haluaisin kuuluttaa koko maailmalla kuinka onnellinen olen!

Itseni tekis jo mieli mennä hypisteleen kauppaan niitä pienenpieniä vaatteita , mutta kuitenkin on vielä ihan liian aikaista mennä ostamaan. Mites muilla?

 

Moikka kaikille!

Täällä myös jännittynein fiiliksin ilmottaudutaan mukaan. Laskettu aika on eri laskureiden mukaan vähän erilainen, mutta mennään nyt tuolla 1.1.2013


Nyt positiivisin mielin toivotaan, että tämä pysyisi matkassa loppuun asti!

Lueskelin tuolta aikaisemmin,että joku kertoi varhaisultran olevan vkolla 7, mutta minulla gyne pyysi tulemaan jo ensi vkolla. Eli n 6 vkon kohdalla. Sanoi, että näkee jo silloin onko kaikki siinä vaiheessa niinkuin pitää. Onko kukaan muu menossa noin aikaisin?


Bellatus/1./26/Tays/La 1.1

Masussa pientä vihlomista aika ajoin, ja selkää särkee varsinkin iltaisin. Pissalla tulee käytyä enemmän, ja suolainen ruoka uppoaisi. Myöskin verilättyjä ja mustaamakkaraa tekisi mieli Tissit turposi viime viikolla ja myöskin arastavat. Masua turvottaa hieman. Mullakin sama mitä te muutkin olette kertoneet, että heti huolestuu jos on täysin "oireeton" hetki. Pinna on myöskin täällä selkeästi piukeammalla kuin normaalisti

Paljon tarrasukkia meille kaikille! <3

 

Bellatus; Mulle gyne sanoi viime syksyisen kohdunulkoisen jälkeen että viikolla 7 kannattaa tulla niin näkee varmemmin....Mä oon menossa itse viikolla 6+3 tarkistamaan mikä on tilanne!

meadow 4+6

 

Tervetuloa uusille plussanneille!
Lisäsin teidät listaan ja kathiinkin lisäilin. Ihankuin olisit siellä jo ollut mutta ehkä olen sen vahingossa pyyhkinyt pois. Mutta nyt löydyt listoilta

smesmira: Mulla on samanlaiset fiilikset. Koko ajan on tunne, että holahtaa.. Ja selkää jomottaa. Parin viikon kuluttua ultraan, jos ei ennen sitä ole mitään tapahtunut.

Päivitetty

 

Waninka, sulla ja muillakin oli ollut noita pelkoja keskenmenosta yms.. Sama täällä, uskoisin, että niitä on varmaan melkein jokaisella jossain vaiheessa. Siitä syystä oon varhaisultraankin menossa, vaikka eihän sekään takaa, että kaikki menee hyvin siitä eteenpäin jos sillä hetkellä on kaikki kunnossa, mutta jos kaikki ei oo hyvin, niin mielummin tiedän sen niin pian kuin mahdollista.. Ystäväni joka on neuvolassa töissä sanoi tietenkin, ettei tollasia kannata miettiä, mutta helpommin sanottu kuin tehty... Yritän nyt kuitenkin ajatella niin, että kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan ja nautin ja iloitsen tästä nyt täysillä

Bellatus, mä kun soittelin varhaisultraan aikaa niin siellä sanottiin, että mieluiten vko7 tai siitä yli.. Silloin pitäis näkyä varmasti jo syke. Varmaan siitäkin syystä, että jos ei tiedä tarkkaan hedelmöittymishetkeä niin voi luulla, että on pidemmällä kuin onkaan niin mitä myöhemmin menee, sitä varmemmin siellä jotain näkyy.. Sen verran mitä oon netistä selvitelly, niin jos viikot sitten pitää paikkaansa niin kyllä viikolla 6 pitäis jo syke näkyä.. Nää on siis vaan nettitietoa ja omaa päättelyä!

Me ollaan jo kerrottu parhaille ystäville ja mun äidille.. Äitienpäivänä kerrotaan miehen äidille ja meidän sisaruksille + iseille.. Siinä on ne henkilöt, ketkä ihan varmasti sais myös tietää keskenmenosta, joten mitäpä sitä tietoa pihtaamaan.. Yritystä ehti kuitenkin kertyä sen verran, että muutamille kerrottiin yrityksestä, joten haluan kertoa, että meidänkin vuoro tuli! On myös ite paljon helpompi "käsitellä tätä" kun voi läheisten kans avoimesti puhua aiheesta. Mua niin ahdisti valehdella muutamille kavereille silmät suut täyteen, että koin iltasin huonoo omatuntoa ja sellasta en nyt tähän enää kaipaa Muutenkin melko avoimia ollaan ja on totuttu puhuun tiettyjen ihmisten kans niin hyvät kun pahatkin asiat niin näin ollaan nyt sit päätetty..

Nemppis ja "aarre" 5+1

 

Tuli muuten mieleen teille, joilla pahoinvointi tulee kuvotuksena ja vähän lievempänä, niin mulla auttaa tässä alussa nuo sea band rannekkeet. Eivät täysin vie oloa pois, mutta arvelen näillä pystyväni vielä ensi viikon olla töissä. Kun varsinainen oksentelu alkaa niin siihen ei kyllä sitten auta enää mikään.

 

Suerte: hmmm pitääpä miettiä noita sea band-rannekkeita tosissaan. Ainakin esikoisen aikana oli tosi huono olo enkä meinannut sen takia saada ruokaa alas. Nyt kun on 1-vuotias pikkuviipottaja jaloissa touhuilemassa, niin pitää saada ruokaa alas ettei olo mene heikoksi.

Joku kyseli seksin harrastamisesta. Jos lääkäri ei sitä kiellä riskraskaudesta tai muusta johtuen, niin antaa mennä vaan. Ainakin viime raskaudessa peitot heilui koko raskauden. Mun miestä ei isokaan vauvamasu häirinnyt, vaikka itse en niin seksipommiksi oloani tuntenutkaan

Mullakin on jano vähän väliä, ja pissalla täytyy käydä usein. Aamulla olo (klo 6)tuntuu tosi virkeältä, mutta puolilta päivin tulee totaalinen väsy, ja onneksi saan nukkua päiväunet kun lapsikin nukkuu. Klo 21 jälkeen alan olla kypsä kaatumaan sänkyyn!

Luulen, että pelot siitä, meneekö kaikki hyvin, on ihan normaaleja ja kuuluu asiaan. Mä odotan kovasti varhaisultraa. Jos siellä kaikki hyvin ja syke näkyy, ollaan voiton puolella. Ja siitä ne pelot vasta alkaa kun lapsi syntyy; sitähän se äitinä olo on: huolehditaan lapsen puolesta.. Menee asian vierestä, mutta äidiksi tulon jälkeen en halua katsoa enää kauhuleffoja; oisko niin että oikeassakin elämässä on niin paljon pelättävää, että ylimääräisistä "kauhuista" ei nauti enää?

Pippinen ja Nöpönen rv 5+0

 

Heipparallaa! Ajattelin liittyä joukkoonne! Olen ns "keskusteluneitsyt" eli olen lähinnä lueskellut erilaisia keskusteluja mutten koskaan osallistunut itse niihin, jänskää tämä touhu!

Esikoistamme odottelen, tänään olis omilla laskuilla 5+1, eli ihan alussa vasta mennään... =) Laskettu aika olisi myös omien laskujen mukaan 4.1.2013. Plussatestin tein viikko sitten ja toisen maanantaina, eli mukava vappu olikin meillä! Neuvolan varasin samalla maanantaina, ensimmäinen käynti olis 29.5! Tuntuu että aika menee NIIN hitaasti...

Olen niin innoissani tästä raskaudesta, etten ole malttanut pitää suutani kiinni... :saint: . Kolme parasta ystävää ja omat vanhemmat tietää jo, tulevalle anopillekin pitäisi kertoa kunhan saadaan aikaiseksi käydä kyläilemässä. Nyt olen päättänyt etten kerro vielä muille ettei tarvitse sitten selitellä jos jotain ikävää vielä tapahtuu.

Ja varoitan jo nyt että mun viestittelyssä saattaa ilmetä vaikka mitä kommelluksia vielä, tosiaan ensimmäistä kertaa tällaisille kirjoittelen... :ashamed:

AnnCa/23/1./JS/LA 4.1

 

Nii ja pitähän mun niitä ensimmäisiä oireitakin tässä kertoa... Rinnat on ollut jo kaks viikkoa arat, ja nyt alkaa jo olla kipeät, pikku hiljaa kipu kasvaa. Ovat myös suurentuneet selkeästi, ei mene enää kun muutamat rintsikat päälle ja mun ainoat ja mukavimmat urheilurintsikat ei enää mahdu.... :kieh: Lisäksi olen ollut melko väsynyt päivittäin ja kova jano vaivaa lähes päivittäin!

Eilen iski ensimmäistä kertaa ihan HIRVEÄ nälkä! Siis sellainen nälkä, kuin en olisi koko päivään saanut ruokaa, vaikka 4h aikaisemmin söin itseni ähkyyn! Tämä iski vielä kotimatkalla, eli ruokaa ei ollut heti saatavilla... Eli nyt pitää siis alkaa tarkkailla syömistä tosiaan, siis ettei veny ruokailujen välit 3 tuntia pidemmäksi! Sopii mulle, rakastan napostelemista!

Mua jänskättää tosiaan toi raskauden ajan diabetes. Mulla on 5 vuotta sitten epäilty diabetestä, mutta onneks sokerirasituksen jälkeen lääkäri totesi vaan, että mun sokerit on heittelevää sorttia, eli pitää pitää huolta ettei pääse tuo ruokailujen väli liian pitkäksi.

AnnCa & Napanöhnä

 

Meillä näyttääkin Nemppis olevan samat lukemat viikoissa! Mä NIIN tiedän miltä susta tuntuu, toi että haluat kertoa asiasta avoimesti. Mies minua jo moitti siitä, että kailotan asiaa kaikille, vaikka tosiaan läheisimmille kavereille ja omille vanhemmille vasta kerrottiin. Mä olen itse todella huono valehtelemaan, että vaikka aluksi halusinkin olla kertomatta vielä ystäville, niin kaikki kolme kaveriani arvasi asian naamastani... Olen niin onnellinen tästä, että haluaisin kaikkien tietävän!

 

Jospa nyt ehtisi kirjoittelemaan enemmän...

Me odotetaan toista lastamme. Ensimmäistä yritettiin saada alulle yli vuoden verran, mutta sitten kuitenkin tärppäsi ihan luomuna, vaikka oltiin jo tutkimuksia suunniteltu. Nyt ehdimme "yrittää" viitisen kiertoa ja jo parit viimeiset menkat olivat niiiiin iso pettymys, että... Sen vuoksi en varmaan ollutkaan ihan heti uskoa tätä todeksi ja testejä piti tehdä monta. Toivottavasti kaikki sujuu jatkossa hyvin.

Ensimmäisessä raskaudessa tunsin kiinnittymisen todella selkeästi (puolen tunnin oksetus ja vatsan vääntö, kuvittelin että iski raju oksennustauti...) ja nyt kun sellaista ei ollut, niin pelkään että pysyykö tämä matkassa mukana. Toisaalta olen aika luottavaisin mielin.

Oireita on ollut lähinnä nippailut, selkäkivut ja öklötys. Mullakin auttoi edellisessä raskaudessa ne matkapahoinvointirannekkeet, kun varsinaista oikein oksettavaa oloa ei ollut. Oon huomannut että syödä on pitänyt tasaisin väliajoin, napostellen, ettei paha olo pääsisi valloilleen. Mutta sitä tässä ihmettelen, kun ruokahalu ei ole kovin kummoinen, eikä herkkuja tee erityisemmin mieli. Edellisessä raskaudessa söin ihan hirveästi ja kerrytinkin sitten melkein 30 raskauskiloa... :ashamed: Niistä on vielä kymmenen jäljellä ja toivonkin, ettei samanlaista syötätystä tässä raskaudessa tulis. Imetyksellä mulla ei kilot lähteneet, vaan ovat pudonneet pikku hiljaa. Rinnoissa en ole huomannut mitään raskaustuntemuksia kun imetyksenkin lopetetin vasta kuukausi sitten. Nämä ovat vielä aika lättänät... No, ehtiihän sitä vielä vaikka mitä. Saisi jotain oireita ollakin, jotta olisi levollisempi, mutta suuremmat oireet saisi pysyä poissa.

Sokerirasituksessa olin viime raskaudessa, kun kiloja kertyi herkuttelun myötä, mutta arvot oli silti kunnossa. Nyt olen päättänyt syödä tämän raskauden terveellisemmin. Katsotaan vaan koska ne mieliteot alkavat ja annanko niille heti periksi...

Kerrottu ollaan mun vanhemmille ja veljelleni, mutta ei vielä muille. Yhdelle kaverille olen ajatellut kertoa, kun seuraavan kerran nähdään. Saa nähdä kuinka kauan muuten osaan olla hiljaa asiasta, kun oikeasti tekisi mieli huutaa tämä onni koko maailmalle. :wave:

Sopivan oireilevaa raskautta kaikille!

Keltakaneli 4+1

 

Ai niin, oireista vielä: Se mikä sai epäilemään, että todellakin olisin raskaana, oli hiivatulehdus. Ja niinhän se oli, että bakteerikannalta oli mennyt pasmat sekaisin, kun joku majottui tuonne masuyksiöön.

Keltakaneli

 

Aia: Erbi on parantunut lähtötilanteeseen nähden tosi hyvin! Meidän lapsellahan siis aluksi käsi ei toiminut ollenkaan, ekat 3kk ihan lötkönlöö vaa. Hermot on kuitenkin vakavasti vaurioituneet, joten täysin käsi ei koskaan parane ja fysioterpiakin jatkuu vielä muutaman vuoden, jossain välissä muuttuu sitten toimintaterapiaksi. Kädessä on liikeradoissa puutteita, mm. käsi ei nouse suorana kovin korkeelle, koukussa suun korkeudelle muttei tosiaan esimerkiksi pään päälle, ulkokiertoa ei ole, sormet toimii kohtalaisesti... käsi on tervettä paljon heikompi jne. Mut ennuste oli siis tosi huono, joten kaikki tää on vaan plussaa ja kotiinpäin!
Onko erbi sulle tuttu?

Täällä on ollut väsy päivä, mutta paljon ollaan kyllä silti saatu aikaan. Huomenna pitäs lukea tenttiin, maanantaina on kevään vika tentti vaikka harjoittelua onkin pitkälle kesäkuuhun.

No mutta nyt taidan hetkeksi heittäytyä sohvalle ja sit nukkumaan!

 

Pitää minunkin liittyä "pelkääjiin"...tämän päivää mietityttänyt ihan urakalla, että tokko siellä enää ketään kasvaa, kun ei ole pahemmin vihlonut..ilta-etoa on kyllä, niin kuin edellisissäkin raskauksissa ja ihan sairaan paljon väsymystä. Onneksi osasin nukkua päikkärit kuopuksen kanssa <3
Ensi viikolla kai se on soiteltava taas neuvolaan, viimesyksyinen kun päättyi ikävästi; sillä varmasti pitää nyt huolehtia tämänkin kanssa.
Siskolle ja parhaalle ystävälle piti kertoa, mutta varoittelin heitäkin, etteivät vielä liiaksi innostu.. Voi kun pysyisi pikkuinen mukana. Mutta nyt nukkumaan, pieni tytöntyllerö tykkää aikaisista aamuista

 

Tervetuloa uusille!!

Minä olen sitten tänään tehnyt kolmannen testin. Tein digin ja tulos oli "raskaana 2-3", joten nyt myönnän itselleni, että raskaana ollaan Eilen illalla kyllä pelotti hetkittäin, kun oli niin menkkajomotuksen tyylisiä kohtauksia mahalla, mutta nyt ne ovat taas loppuneet, eikä mitään vuotoa illallakaan ollut.

Mihin aikoihin neuvolat ovat yleensä auki? soittoaika ainakin täällä kemissä on vain 11-12, niin pohdiskelin, että missäköhän välissä sinne oikein kerkeän soittelemaan. Aloitan meinaan huomenna kesätyöt ja en siellä haluaisi kertoa raskaudestani, kun kuitenkin töitä on vain heinäkuun loppuun, niin pääsee helpommalla kun on vain hissukseen ainakin viikkoon 12 asti. Mietin, että voisikohan neuvolasta käydä paikan päällä varaamassa ajan, kun mulla on töitä joka päivä 9.30-17.30 eli kerkeisin aamulla ennen töitä käymään, jos vain aukeaa ennen yhdeksää..

 

Minäkin voisin ilmoittautua mukaan. Eli M1n1/33v/Tyks/la 09.01. Nyt on meneillään rv 4+5 tai neuvolan mukaan 4+2. Tekay antaa 4+4.

Kertomisesta: Viimeiset kaksi raskautta eivä menneet niin kuin Strömsössä niin esikoiselle ja muille kerrotaan sitten kun on aivan pakko. Viimeistään sitten kun pitää lähteä synnärille...

 

Sunnuntaita kaikille! Siivouspäivä olis meneillään ja lapset isän kanssa ulkona.
Tällä hetkellä ei juuri muita oireita ole kuin lievää menkkakipua lähes koko ajan. Juokseminen alkaa tuntua jo tässä vaiheessa hankalalta! Eilen yritin lähteä juoksulenkille ja vartin jälkeen alkoi jo supistelemaan. Mulle supistelu on kyllä todella tuttua edellisistä raskauksista, että siinä mielessä ei mitenkään huolestuta. Molemmat lapset on syntyneet kuitenkin 41+ viikoilla

Sokerikeiju: Saanko udella, että juuttuiko lapsi ponnistusvaiheessa hartioistaan? Mulla oli tällainen tilanne viime synnytyksessä. Tytön pää tuli kyllä hyvin, mutta siinä vaiheessa kun hartioita autettiin ulos, tuli stoppi. Sain uudestaan käskyn ponnistaa ja kuului rusahdus vaan, kun solisluu katkesi ja tyttö pääsi pinteestä ulos. Onneksi käsi toimi kuitenkin hyvin alusta alkaen, ja murtumakin parani parissa viikossa. Oli kuitenkin aikamoinen startti, vauva huusi pari päivää laitoksella kuin syötävä, mutta onnekkaita oltiin ettei pahemmin sattunut.

aby