Tahkoojat 160

[**Keijukainen]

Juu, mua vähän arvelutti kirjoittaa tuota liikenne-episodia tänne kun arvasin että saan monelle sillä pahan mielen. Kun en tosiaan itse kestä tuollasta, en ollenkaan. Eläimelle kun ei edes voi selittää asioita..uh huh. Kamala sentään.
Riinuskan reaktion arvasin kyllä...ollaan niin paljon näistä asioista puhuttu.
Sun anopin tilanne siis toistaiseksi vakaa..selviää sitten ajan kanssa. Aika ahdistavaa odottelua.

Ja tosiaan, siellä tiellä oli aiemmin tapahtunut joku mopokolari ja mies makasi maassa. Eikä se suoraan sanottuna tuntunut niin pahalta mutta siihen syynä lienee että oli kuitenkin ambulanssi tulossa, verta ei näkynyt jne. joten ehkä siitä selvisi. Mutta kun ei näitä pieniä mikään ambulanssi ja sairaala voi auttaa...

Ja Kastis, juu, mä tosiaan kiihdyin aika lailla. Kyllä mä tiesin mitä sä tarkoitat mutta selvensin vaan tilannetta lisää.
Oon ollut kyydissä kun on jäänyt kerran orava auton alle ja kerran jänis ja niissä tilanteissa ei ollut mitään mahkuja väistää. Silloin on vaan varmistettava että eläin on varmasti kuollut eikä jää kitumaan. Kun on sitten niitäkin jotka ei viitsi tarkistaa tilannetta.

Noista painonpudotushommista...mulla on jotenkin noi endoturvotukset nyt helpottaneet. Ja pms-oireet muutenkin. Johtuu ehkä näistä lisäravinteista+homeopatiasta? Mullahan nousi paino aiemmin 2-3 kiloa jo viikkoa-kahta ennen menkkoja ja se oli tosi ahdistavaa. Painoin siis vain pari viikkoa kuukaudesta sen mitä normaalistikin.

Sanelma, mä ostin sitä kuparia nyt

 

[*Kastehelmi]

Kyllähän mullakin paikan päällä tulisi niistä eläimistä surku, ja alkais varmaan miettiä, että saisko ne poikaset johonkin eläinten hoitokotiin, jossa ne kasvatettaisiin isoksi. Tosin jos ne ovat ns. tavallisia lintuja, niin eivätpä taida ottaa, noudattavat luonnonlakia. Eikä mulle tuntemattomista ihmisistäkään tule mitenkään erikoisen paha mieli. Olen vaan ottanut sen linjan (tai kai se on automaattisesti tullut?) että en voi itkeä ja surra jokaista maailman eläintä ja ihmistä, kun ei se kuitenkaan mitään auta. Empatiaa tunnen silti ja varsinkin, kun jotain osuu kohdalle tai jonkun tutun kohdalle, mutta muuten.. Loppukierrosta muakin liikauttaa noi jutut enemmän, tässä vaiheessa kiertoa oon aika "rauhallinen".

Enkä ole siis itse ajanut minkään/kenenkään päälle, ei ole ollut edes lähellä - onneksi, joten se ei siis ole syy, miksi olen aika eri linjalla. Ehkä tästä rauhallisuudesta on ollut hyötyä niissä parissa tilanteessa joissa olen tullut ekana kolaripaikalle ja alkanut auttaa uhreja (ihmisiä).

 

[Tiitu]

Iltaa. Oi ei, tosi liikuttava tuo Keijun liikennekertomus

Sanelmalle tsemppiä, hinosti lähtee rullaamaan, toivotaan, että kaikki menee ok. Ja onnittelut painon pudotuksesta, hieno saavutus!

Olen edelleen sairaslomalla, kuumetta tänä aamuna 38,3 (7. päivä putkeen!) Menin siis lekuriin taas valittamaan, että eipä taida antibioottikuuri purra. No, hän se osasi olla rauhoittava ja empaattinen ja totesi "taitaa olla keuhkokuume". Tänks. Eikun verikokeisiin, röntgeniin, jossa kuvattiin keuhkot ja poskiontelot. Ei ole keuhkokuumetta, mutta paha poskiontelotulehdus edelleen. Senkka oli kuulemma yli 60, kun se pitäisi olla alle 20, mutta kuulemma viittaa juuri siihen, että kropassa on tulehdus. Sain stydimmän lääkekuurin, sairaslomaa vielä ensi maanantainkin ja huomenna tulee verikokeiden tulokset. Jos tämäkään kuuri ei auta, täytyy poskiontelot punkteerata, auts. Onko kellekään tehty? Mua kyllä kauhistuttaa se rustojen läpi meneminen...Kaiken huipuksi mua alkoi tuossa illalla huipata ihan sikana, meinasin pökrätä ruokakauppaan (joo, sinne oli pakko mennä kipeenä), onneksi oli mies mukana. Meni kyllä ohi n. puolessa tunnissa, mutta kyllä se pelästytti. Ehkä se viikon kuume heikottaa...? No, pienet ne on mun murheet muiden sairauksiin verrattuna, jaksamista Riinuskan perheelle!

Gissan ja Pirittan kanssa me "nähdäänkin" sitten huomenna Hartwall Areenalla Mamma Mian merkeissä. Mut on tosiaan helppo tunnistaa räkäräteistä

 

[molly]

Perrjantaita!

Voi äh, Tiitu, onpa sitkeä pöpö :/ Toivottavasti et joudu mihinkään punkteeraukseen. Mulla ei ole kokemusta sellaisesta, mutta ei kuullosta kivalta... Tosin, varmaan mikä vaan tuntuisi paremmalta kuin jatkuva kuume ja sairastelu, että sikäli menisi varmaan mihin tahansa toimenpiteeseen joka takaisi paremman olon jälkeenpäin. Jaksat kuitenkin mennä katsomaan Mamma Mian? Mä olen nähnyt sen, se on aivan mahtava! Että mukavaa iltaa vaan Tiitu, Gissa ja Piritta!

Piritta muuten, mulla on kans usein hiukset saparoilla, ja Vippellä vissiin myös Ei silti viitsitä koko porukka sellaisia laittaa tunnusmerkiksi jos nähdään terassitreffeillä joskus, voisi näyttää aika hassulta

Riinuskalle ja miehelleen edelleen tsemppiä. Raskaat kaksi viikkoa edessä, eikä se suru ja ahdistus tietysti siihenkään vielä lopu, tapahtui mitä tahansa. Voi kurjuus, läheisten sairastelu on kamalaa. Meillä kans kokemusta, mm. isällä aivoverenvuoto, tosin aika lievä ja on nyt ok. Muitakin isoja ja pieniä leikkauksia & sairauksia ollut kummankin vanhemmilla ja vaikeinta itselle on kun asuu aika kaukana ja huono omatunto painaa kun ei aina voi olla fyysisesti läsnä. Yritän kovasti tukea omalla tavallani, kivoilla lyhyillä joskus päivittäisilläkin viesteillä ja puhelinsoitoilla.

Hattua nostan minäkin Sanelmalle (ja Aniliinille) jotka ovat noin hienosti tiputtaneet painoa! Se vaatii kyllä rautaista kuria noin pitkän päälle. Vippe, allekirjoitan muuten tuon, että kesän jälkeen aina pääsee repsahtamaan ja kunnolla. Sit on kauhea kiire keväämmällä päästä taas normaalimittoihin, tai siis kiinteytyä vähän. Eipä silti, ehkä kolmisen kiloa tullut viimeisten 10 vuoden aikana, että nou hätä. Mä oon kuitenkin kans yks vyötäröpulla, kuten Gissa hauskasti ilmaisi. Tai voisi myös sanoa käpypossu Vaikka suht pienikokoinen kyllä olen, kait, ja ihan tyytväinen itseeni. Eihän sitä nyt herrajumala voi (eikä halua) olla parikymppisen kärsivän mallin näköinen kun on 32 vuotias elämännautiskelija. Sitä kuitenkin inhoan kun kertyy ylimääräistä nestettä tiettynä aikana kuukaudesta, plääh.

Mua muuten nauratti ihan kauheesti tuo Katan kommentti plussapuolella! Hekotin ääneen työhuoneessani! Hirveää kun ei päässyt elleihin, ei kuulemma kestänyt enää ja kävi ostamassa uuden läppärin Tuli mieleen joku maitokauppa tai ärrä, että oli pakko pikaisesti käväistä hakemassa hyllystä, heh heh. Vaikka siis tajuan, että varmaan muutenkin heillä ollut mielessä tai hankintalistalla, mutta meillä on nyt tutkittu ja mietitty joku puoli vuotta kun pitäisi ostaa läppäri. Tarvis kai vaan kävellä kauppaan se hakemaan!

 

[*Kastehelmi]

Tiitulle tsemppiä taudin selätykseen. Toi pyörrytys voi toki johtua tosta olosta, varmasti heikottaa, mutta myös poskionteloissa oleva paine (limakalvot ovat turvonneet) tekee alipainetta päähän, jolloin korvissa olevat tasapainoelimet eivät toimi. Mua huimaa aina ihan hulluna poskiontelontulehduksessa. Ei siis välttämättä ole merkki mistään vakavammasta. Ja hyvä, ettei ollut keuhkokuumetta. Nyt vaan lepoa ja pikaista paranemista!
Punkteerausta ei ole mulle koskaan tehty, vaikka poskiontelontulehduksia on ollut aika paljon. Olen aina viime metreillä välttynyt siltä. Olen kuitenkin kuullut, ettei ole paha. Ja auttaa..

 

[Sanelma*]

Nyt on kiirus, mutta tulin kuitenkin ilmoittautumaan perjantain kunniaksi!

Voihan RÄKÄ Tiitu. Toivottavasti uusi kuuri nyt puree. Mieheni on punkteerattu useita kertoja ja hyvin ja kivuttomasti on aina mennyt. Inhottavinta siinä taitaa olla ne kallossa kaikuvat rusahdukset, kun ruston läpi mennään (sorry kuvaus). Toivotaan ettet sitä kuitenkaan joudu kokemaan.
Mitenkäs se työpaikka?? Ai miten niin utelias.

Keijukainen, mä aloitin nyt kanssa sen kuparin. Saas nähdä väheneekö mustelmat

Kuria tämä painon pudotus tosiaan vaatii ihmiseltä, joka lihoo vain ruokaa katselemalla. Kiitos tsempeistä. Mutta on se myös sitten palkitsevaa, kun vaakaan noustessa aamuisin on yleensä aina vähän vähemmän kuin edellisenä aamuna. Alkuviikon Hesan herkuttelutkin on nyt saatu taas pois lukemista ja voi jatkaa normaalia pudotusta Ehkä siksi mielenikin on ollut virkeämpi, kun kunto on kohonnut eikä väsähdä niin kuin ennen kuntoilun aloittamista.

Mutta nyt töiden pariin. Viikonloppuna tiedossa miehen synttärikahvitusta ja sunnuntai meneekin kokonaan koiran kanssa kisoissa. Viikonloppuja!

 

[Vippe]

Heissan tytöt!
Tsemppiä Tiitu sulle, aika hurjan taudin on sulle iskeny. Mulla ei oo ihme kyllä koskaan *koputtaa puuta* ollut poskiontelontulehdusta, joten en osaa punktioasiaa kommentoida. Täällä on jo flunssa selätetty, jes! Pääsin ihan pikkupöpöllä näemmä. Sorry Tiitu, ei ollu mitenkään tarkotus vääntää veistä..

Hauskaa, kun kirjottelette ristiin plussapuolen kanssa, tulee sitäkin sitten kuikuiltua.. Onhan se tietenkin hyvä tutustua etukäteen, millaseen porukkaan sitä sitten joskus "joutuu".. Oliskohan se muuten ihan pöllöä jos mää tulisin juhannusviikon tapaamiseen? En mää tiiä miten aikataulut sopii, mutta ajatus vähän kiehtoo..

Molly, voi vitsi. 3kg 10v aikana. Noh, mää olin kyllä ihan yliylilaiha 10v sitten.. Painoin vaan 60kg, kylkiluut vaan vilkku. :/ ja nyt siis jotain 72kg. Hih, käpypossu. Mää voisin olla sit käpylehmä. Mutta oli se parikymppisenä helppoa kun sai syödä mitä vaan ja ei tuntunu missään. 25 kun tuli lasiin, niin morjens, alko painokin nousta..

Tosta kuparista mainitsitte.. Vähentääkö se mustelmien tuloa jos saa tarpeeks kuparia? Mulle tulee ihan ylihelposti mustelmia..

Tänää ei oo mitään ihmeellistä tiedossa, huomenna on tulossa tyttöjä kylään, Molly tietääkin vanhat toiveikkaat.

 

[gissa]

Heip tytöt!
Pöh, Tiitulle tsemppiä tautiin, on se sitten sitkeässä. Tosiaan, muistaisin että muakin huimasi poskiontelontulehduksessa. Onhan se vmäistä, mutta usein kuitenkin ihan harmitonta. Julkisella paikalla ei kivaa. Mulla on punkteerattu ja olin viikon sairaalassakin poskiontelontulehduksen vuoksi. Tai mulla siis oli jotain verenmyrkytysvaaraa tuon poskiontelokuvion lisäksi. Traumat jäi siitä rusahtelusta, tuskin se muuten sattui. Olin lapsi, joten näkökulma tietysti vähän eri. Tuo senkka nousee noihin lukemiin varmaan suht helposti, että ei varmaan mikään hirveän ärhäkkä. Tai näin mä kuvittelen, koska se mun suu/kaulatulehdus on nostanut yli sadankin.

Niin, enhän mäkään mikään kovin suuri ole kooltani vieläkään, mutta olen liian suuri itselleni. Olen jo about 10 vuotta painanut saman verran ja ollut siis kai aika normipainoinen. Sitä ennen olin tosi pieni, kun painoin yläasteellakin alle 50 kg. En siis ole kärsinyt näistä ongelmista aiemmin, ehkä siksikin on niin ärsyttävää. Nyt alan jo vähän tottua siihen, toisaalta kesän tulo vähän harmittaa, kun tekis mieli käyttää jotain kivoja vaatteita, mutta tuntuu ettei mikään sovi. Eikä huvita lopettaa uudestaa tupakanpolttoa, kun pelkään, että tähän tulee vielä lisäpainoa

No mulla ei nyt sitten ole mitään erityistuntomerkkejä... farkut ja paita vaan. Mutta mä vilkuttelen sitten, kun näen räkänokan ja saparopään Mä kyllä muistan aika hyvin miltä niissä kuvissa näytitte ja onhan mulla ne täällä koneella, joten voin käydä vielä virkistämässä muistiani

Niin Tiitu, miten se työpaikka?? Edelleen peukkuja siitä!
Missä Keiju luuraa?

Pitänee jatkaa töitä

 

[*Kastehelmi]

Kaipa se menee vaan niin, että iän myötä painoa tulee helpommin Itse painoin 10v sitten n. 41-45kg mutta olinkin tosi pieni (vaatekoko 32 tai 34, kuitenkin C-kuppi). Niin ja mähän olen siis lyhyt. Nyt siis painoa huomattavasti enemmän, mutta ihan normirajoilla mennään. Ois vaan kiva olla vähän sopusuhtaisempi. Mitäs oon niin heikko makean perään..

Tosta senkasta. Nousee joo helposti noihin Tiitun lukemiin, mutta kyllä perusterve ihminen huomaa että nyt joku jäytää ruhossa ja pahasti. Mulla on tossa jalan tulehduksessa ollut senkka lähemmäs 400 ja silloin tiesi olevansa tosi sairas. Siitä kyllä vuosia.

Inhoja tauteja nykyään, kun tuntuu että perusflunssakin kestää viikkoja.

Muakin kiinnostaisi tietää, että onko Tiitun uudesta duunista kuulunut mitään. Joskus ne päätöksentekoprosessit ovat vain niin käsittämättömän hitaita.

 

[Tiitu]

Tere, jes, uusi kuuri taitaa purra, tänään jo paljon parempi olo. Ja varmaan se huimaus johtui tuosta poskiontelotulehduksesta. Lekuri soitti äskettäin, verikokeiden tuloksissa ei mitään häikkää. Mulla tosiaan, kun ei noita sairauksia ole pahemmin perusflunssia ja sen jälkitauteja lukuunottamatta ollut, niin ei hirveesti ees sano mitään toi senkkahomma. Kuulosti vaan hurjalta, kun oli kolminkertainen normiin verrattuna. Mutta taas asiat saivat oikean mittakaavan, tänks Eiköhän meikäläinen tästä kohta taas ole kunnossa. Juu, ja jaksan mennä Mamma Miaan, liput kuitenkin jo hankittu viime syksynä ja eihän siellä tarvi jaksaa kuin istua

Työpaikasta ei ole kuulunut mitään Lupasivat ilmoitella tämän viikon lopussa, joten eiköhän se ole sitten selvä peli. No, hyvää harjoitusta sai, tosissaan sitten metsästyksen kimppuun myöhemmin.

Mulla muuten tuo paino on tippunut iän myötä. Painoin viitisen vuotta sitten varmaan kymmenen kiloa enemmän kuin nyt. Tosin silloin en pahemmin liikkunut ja ruokavaliokin tais olla aika syvältä. Nykyään kilot eivät enää tartu, kait suurin syy on se, että liikun ahkerasti ja perusruokavalio on terveellinen.

Hyvää viikonloppua!

 

[hölöppääjä]

Puhuitte painosta. Joku mainitsi että painoin sen ja sen verran ja kuitenkin mulla oli kuppikoko sen ja sen verran ))))) !!! No voi veljet! Elä!! Miten se kuppikoko liittyy muuten koko juttuun?

 

[Manna*]

Moikkista..
Oon ollut niiin kauan taas pimennossa, etten muista/tajua mitään juttuja Ilmeisesti te jonkun verran mailaatte ja ootte yhteyksissä tän palstan ulkopuolella, että kaikken juttujen perässä ei pysykään. Mutta hauskaa tapaamista niille, jota treffaavat!

Painosta..Mun piti pudottaa painoa ennen häitä. paskat. varmaan lähtee pari kiloa hääviikolla, mutta varmaan yhtään ei oo nyt lähtenyt. Mä en ole ns. lihava, mutta kohtuullisen pitkä, suht "muodokas", mutta kapeavyötäröinen ja vatsaa ei oikeestaan ole. Kaikki kertyy sit takamus/reisi/käsivarsi/kasvot-alueelle Just pari tuntia sitten grillattiin..pihviä, makkaraa...ja 2 siideriä. On se syöminen vaan niin kivaa. Meillä on häämenu aika runsas ja "hieno", koska ollaan aika kulinaristeja. Kun vaan olisi syömätuulella hääpäivänä, eikä kävisi niin, kuin joillekin, että on niin jännää, ettei tuu syötyä juuri mitään..

Onpas Tiitulla sitkee tauti, mutta hyvä jos nyt alkaa elämä voittaa.Hei, älä vielä heitä lusikkaa nurkkaan ton työn kanssa. Ei sitä tiedä. ja jos et saa sitä, niin olet yhtä kokemusta rikkaampi ja ne teki virheen ;D Vipellekin paranteluja muuten ja mukavaa iltaa. Mä oon ollut koko talven niin terveenä. Toisaalta olisin ollut makoilun tarpeessa, pieni harmiton lenssu olisi ollut raskaimpana aikana paikallaan, kun työmotivaatio oli huonoimillaan, mutta olin fyysisesti terveenä. No, parempi tietty tottakai niin, mutta ajattelin ns. lorvikatarrin näkökulmasta..

Vähä sä kastis oot ollut pikkuinen Mä ajattelin sut jotenkin pitkäksi, punatukkaiseksi naiseksi. Jännä olettamus. Tietty luo mielikuvaa ihmisistä ilman tapaamista. Niin, onko sulla pahakin vaiva polvessa vai jotain reumaattista sairautta? Anteeksi, jos kyselen, ei tarvi vastata, jos kysyn liian henk.koht.

Keijun eläintarina oli surkea. Mä olen niin eläinrakas, että saa n hepulin, jos nään, että eläimiä kohdellaan tahallaan väärin. Liikenteessä ei aina voi toimia haluamallaan tavalla, vaan joskus ei vaan pysty jarruttaa. Oon ollut kerran kyydissä, kun kissan päälle ajettiin, arvaamatta tuli eteen. Se oli niin kauheeta, että huusin ja itkin. Kissa jäi kitumaan ja sen päälle piti ajaa uudelleen. En voinut tulla pois autosta, koska se olis ollut ihan kauheeta ja se toinen kerta oli ihan järkyttävää. Kissa kitui siis todella karmivalla tavalla, sitä ei voinut pelastaa vaan piti nopeasti toimia "uudelleen." Anteeksi, jos kerron näin järkyttäviä asioita. Se oli oikeesti niin hirveää, että itkin koko yön sen jälkeen. Mä voisin vaikka käydä sellaisen ihmisen kurkkuun, joka vahingoittaa elämiä tahallaan. Kauheeta vallankäyttöä. Nyt muihin aiheisiin, äkkiä.

Meillä on häähumua varjostanut läheisen sairastuminen pari päivää sitten. Tilanne on vielä epäselvä, leikkaus tehty kiireellisenä ja nyt odotetaan ja toivotaan parasta. Häähulina on hetkeksi hiljenytyt ainakin ja yksi tärkeä vieras ei ole paikalla. Surullista, mutta häne parantuminen on tärkeintä.

Riinuskalle, vaikka ei tunneta, voimia. Kävin lukemassa tarinaa. Elämä heittää eteen asioita, joille ei voi mitään ja kaikki on niin helposti katkeavaa tässä elämässä. Kun suru tulee päin kasvoja tuolla tavalla, niin tuntee itsensä niin voimattomaksi ja neuvottomaksi. Yhtäkkiä elämä on kääntynyt ihan toisenlaiseksi, onni suruksi. Toinen toistanne tukien selviätte, ajan kanssa. Kieltämättä tilanne vaikuttaa aika lohduttomalta ja odottaminen on niin raskasta. Jaksamisia.

Nyt pitäisi hypätä lauteille, saunan kautta nukkumaan Päivällä käytiin katsomassa sormuksien "tekeleitä" ja oikein lupaavalta näyttää. Myös kukkakaupan kanssa on lyöty kaikki kukat "lukkoon"; niistäkin tulee ihanat. Toinen koekampauskin jo tehtiin (Molly, päähän on käytetty jo aikaa 5+2h!!) ja ensvkolla mulla on kosmetelogi ja koemeikki. Huhhuh..Päivä lähenee ja vatsassa se alkaa tuntua. Sukunimiasia on edelleen epäselvä :S Noh, ajan kanssa tulee päätös...

Heipsun vaan ja hyvää vkonloppua.

 

[molly]

Mansuliini (siis Manna , no worries, et joudu pimentoon ainakaan sp-ringin takia, ei paljon kirjoitella (kuvat on vaihdettu) vaan kyl me edelleen tahkoojissa jutustellaan Jos viittasit mun viestiin, niin ei siis olla mihinkaan saparotapaamiseen menossa, heh. Omassa jutussa tarkoitin vaan, et sitten joskus KUN sovitaan treffit... Ja silloin kyl tietty puhutaan asiasta tahkoojissa ensin, niin voi kaikki halukkaat ilmoittautua ja paikka&aikajuttuja voi sopia erikseen privaatisti. Eiks niin naiset? Terassitreffit olisi siis kivat, jossain vaiheessa, mutta tuskin nyt ennen lomia/lomien aikana kuitenkaan moni ehtisi...

Tampereelle on jotakin tapaamista suunnitteilla kait (jos Manna tota tarkoitit), plussapuolella ovat enempi jutelleet jos olet kurkannut sinne. Mutta meikkis ei sinne ainakaan ehdi.

Kauhea muuten se kissajuttu

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

[Manna*]

Aamuja..Juu, en tokikaan Mollykka (hih), ajatellut, että oon silleen pimennossa, että jään ulkopuolelle Eieiei! Tahkoojaplussat on mulle "outoa" porukkaa, kun oli vaan "yli vuosi yritystä-"porukassa, joten ne tapaamiset ja jutut ei silleen oo mun juttuja. Ehkä sit liityn joskus sp-rinkiin meidän oman ketjun kanssa ja ehkä jopa tapaamiseen. Mä en vaan Hkiin ihan tosta vaan voi tulla No, katsotaan, jos häiden jälkeen sais laitettua vaik pari hääkuvaa teille ja vaihdettais "naamat" mekin

Tässä odotellaan (tai siis mä odotan), että koska miehen kamut kolkuttaa oveen. Kymmeneltä niiden pitäs tulla hakeen sitä "polttareihin" ts. saareen, veneilemään jne...Hei, NYT NE TULI!!!

 

[molly]

Utelias luonteeltani kun olen, niin olis kyl hauska "vaihtaa naamoja"

Onko la-suunnitelmia nyt kun siippaa vietiin saareen? Oliko muuten ihan surprise sille, osasiko ollenkaan odottaa polttarikaappausta?

Meil on tiedossa rauhallinen lauantai, leffaa, dinnerit ja lasin pari punkkua kotona kahdestaan. Olisi sopivasti oviskin... Juu ja so not...

 

[Manna*]

Tuli luuhattua kapungilla, kävin tilaamassa Asti Ganciat hääkuohareiksi /15 ploo=) ja samalla ihan pikkasen shoppailin miehelle paidan ja itselle laukun. Nappasin vielä punkkupullon, ettei mun aika tule tänään pitkäksi Oon menossa kaverin luo ja 3 naisen kesken maistellaan viiniä. Taxilla siis kotiin.
Ns. polttarit ei tullut niin yllärinä, kuin mun omat. Toiveena hällä oli, ettei ole perinteisiä polttareita vaan saunomista ja sen sellaista ja illalla menevät baariin. Olivat kuulemma olleet seinäkiipeilemässä, ajaneet aika vauhtia jenkkiveneellä, olleet saaristokapakassa, grillanneet ja nyt menossa saunaan+baljuun. Ihanaa varmaan, kun aurinko hiukan pilkistää, on lämmin ja hauskaa. Jus äsken yks miehistä soitti mulle ja kova puheensorina kuului taustalta. Mies kyllä ansaitsee lepoa ja rentoutumista.

Molly, punkku ja ovisaika sopii yhteen oikein hyvin. Hauskaa iltaa siis

 

[annu78]

Sunnuntaita! Piti tänään touhuta pihalla mutta siellä sataakin vettä. Oon sitten pitänyt siivouspäivää sisällä. Meille vaihdettiin uudet sisäovet ja siitä remontista tuntuu että vieläkin on joka paikassa puupölyä.
Manna sulla alkaa jännät päivät lähestyyn, on varmaan ihana suunnitella omia häitä. Me haettiin eilen mun äidille kissanpentu. Se oli kyllä niin hellyyttävä pieni sydäntenmurskaaja.
Huomenna mulla on se gyne (meen kysymään niistä menkkakivuista). Viikon päästä on se simppatesti. Ovisajat on varmaan just nyt käsillä. Nyt taidan mennä laittamaan ruokaa.

 

[Vippe]

Maanantaihuomenta!

Poikkesin tuolla toisella puolella. Kauhean surullista, kun äiti/anoppi/mummo oli vielä niin nuorikin.. Itse olen toisen mummoni menettänyt pari-vuotiaana, ja aina sitä on tullut surkuteltua, etten häntä koskaan tuntenut. Elämä on joskus syvältä.

Mites meni MammaMiassa, törmäsittekö?

Ah, Manna, tein hääpöytä on varmaan ihana.. Meilläkin oli runsas ja melko "hienokin" menu.. Erilaisia salaatteja (caesar, nizza, provencelainen kevätsalaatti,
Kana-pasta-pähkinä-hedelmä–salaatti), rasvasilli, kylmäsavulohisydämet + mätikastike, lämminsavunieriä+tartar-kastike ja sit lämpiminä ruokina oli häränreittä, uudet perunat, juuresgratiini ja ratatouille... AAAAAAAAH.. Me tykätään kylmistä ruuista eniten, niin panostettiin sit niihin. (tai ainakin mää.. ) Kerro minkälainen menu teillä on niin saadaan kuolata.. Kyllä sitä pysty herkuttelemaan.. Mulla ainakin jännitys jäi kirkkoon. Tosin mun kaaso oli niin luotettava, että mää pystyin täysin rentoutumaan eikä tarvinnu huolehtia mistään. Ja toki bestman myös peesas hyvin.

Täällä on ylläriylläri taas taivas pilvessä. Etelässä aurinko vissiin hohkaa taivaan täydeltä.. Erityisen "katkera" oon eilisestä kun piti paistaa aurinko, mutta saatiinkin pilviä ja sadekuuroja. Pof!

Tsemppiä Annu gynekäyntiin!

Tulkaahan linjoille!

 

[*Kastehelmi]

Huomenta. Vaikka en enää toisen puolen juttuja luekaan, niin täältä saa aina jonkinlaisen kuvan.. Eli pahoittelut täältäkin suunnasta

Itse en osaisi edes kuvitella että menettäisin isän, äidin kohdalta saattaisin jäädä henkiin (kamalaa, mutta totta). Omat isovanhempani ovat kuolleet jo aikaa sitten, toinen mummo 50-luvulla ja toinen ukki 40-luvulla. Toiset isovanhemmat menivät 80-luvulla, heidät tunsin jotenkuten. Tuli siis mieleen noista Vipen kommenteista eikä liity alkuperäiseen juttuun..

Takana railakas viikonloppu ja vieläkin sen mukainen olo, huh! Mutta eiköhän se elämä tästä voita. Vippe, täällä on muuten aika pilvistä ja tulee välillä kuuroja, joten ei herkkua täälläkään. Eilen oli upea keli, mutta mulla se meni siis sängyn pohjalla.

Joku kyseli mun polvesta. Ei oo sinänsä mikään kuolemanvakava vaiva, mutta varsin v*ttumainen sellainen, jos niikseen sattuu. Oli jo monta vuotta pois, mutta nyt on tullut sitten takaisin. Urheiluvamma, tosin mulla on sellainen geeni joka tulehduttaa polven. Määrittelemätön tauti eli ei osata sanoa tarkkaan miksi ja miten näin on käynyt. Geenivirheellä on kuitenkin osansa asiassa.

Ja pituudesta.. En tosiaan ole pitkä (alle 160cm) ja hiuksetkin ovat tummat. Kaukana siis pitkästä, hurjasta punapäästä Lähinnä sellainen Pikku-Myy -tyyppi, tosin siis vain erivärisellä tukalla.

Joku sivullinen ihmetteli paino-/kuppikoko-keskustelua. Eihän se paino siihen kuppikokoon vaikutakaan, vaan se, että jos vaatekoko on 32, niin harvoin on sitten isompi kuppi. Ja jos on noin pieniä vaatteita joskus ostanut, niin tietää, että on aika vaikea saada sopivaa yläosaa, kun ilmeisesti oletus on, että 32/34 koossa kuppikoko on A tai max B. Vaatteiden osto oli siis hieman vaikeaa.. Nykyään onneksi jo "hieman" helpompaa, kiitos lisääntyneen massan..

 

[molly]

Hiljaista on...

Miten meidän Mamma Mia:ilijat? Oliko hyvä? Satuitteko törmäämään?

Me nähtiin eilen kavereita ja tehtiin viikonloppuna joka ilta jotain hyvää ruokaa ja sekä pe&la tuli otettua pari lasia punkkua ruuan kanssa, nam. Tuntuu, että oli varsinainen hemmotteluviikkis ja tais tulla oviskin hyödynnettyä. Meillä on kans Vippe ne vkl-aamut ihan parhaita, on niin ihanaa kun saada jäädä sänkyyn heräilemään rauhassa vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Hei muuten pakko tunnustaa, oli yksi jämäovistesti kaapissa ja testasin piruuttain la-aamuna ekaa kertaa varmaan puoleen vuoteen (tai ehkä jopa vuoteen? en edes muista) ja vahva plussa tuli. Tää taisikin sitten olla viimeinen mahdollisuus onnistua luomusti ennen IVF:ää, seuraaviin kiertoihin ei oo mahkuja, tiedän sen jo varmasti. Eli katseet siirtyy tulevaan ja saa alkaa asennoitumaan hoitoihin. En kuitenkaan usko tärppiin nyt, kun ei kerta sitä ihmettä olla kohta kolmeen vuoteen koettu. Niin, että älkää pliis jännätkö mitään mun puolesta, saan varmaan kuitenkin itsekin jonkun pienen stressin päälle asiasta ja sitten petyn taas. Täytyy yrittää laittaa jäitä hattuun ja realistisesti tosiaan tässä siirtyä ns. kesätauolle, mikä tulee tekemään oikein hyvää!

Tiitulle pidän edelleen peukkuja sen työpaikan suhteen, eihän sitä vielä tiedä.

Mitenkäs muitten viikonloppu sujui?

 

[molly]

Äh, ja Riinuskalle perheineen myös osanottoni

 

[Sanelma*]

Huomenta uuteen viikkoon!

Minä onnistuin viikonloppuna aika hyvin väistelemään sadekuuroja. Jopa niin hyvin että eilen koirakisoissa sain aikaiseksi punaisen kolmion rintaani. Eipä tullut mieleen laittaa aurinkorasvaa, kun oli alkuunsa niin pilvinen päivä.

Perjantaina kokeiltiin nyt sitä halloumi-juustoa grillissä. Olipas namia. Tuli ihan kreikka-fiilis Lauantaina juhlittiin sitten miehen synttäreitä ja tuli syötyä ihanaa suklaatikakkua. Siksipä ohjelmassa oli myös reipas lenkki!

Eilinen menikin aamusta iltaan koiran kanssa kisoissa. Menestys oli keskinkertainen, mutta oikein mukava päivä oli. Näin paljon tuttuja ja aika meni siivillä. Muistin vielä illan tohinassa pistää sen jarrunkin vatsanahkaan. Oli ihan iisi rasti. Sen verran on vielä vatsamakkaraa jäljellä, että neula upposi helposti ja kivuttomasti. Ei kyllä enää nuo pistelyt tunnu missään. Hyvä niin.

Tänä aamuna sitten lahjoin miestä oikein miehisellä lahjalla (tänään siis oikea s.pvä). Partakone. Vaikutti olevan kovin mielissään. Saas nähdä kuinka ahkerassa käytössä tulee olemaan. Ajoin muuten eilen miehen päänkin klaniksi. Tuli ihana kesä look. Kyllä oli suuri kiusaus jättää joku törkeä tupsu takaraivolle. No, en sitä kuitenkaan tehnyt.

Nyt työn touhuun.

 

[Manna*]

Moikkis, Mulla on vapaapäivä! Ihanaa, kun muut on menneet töihin ja sain venytellä yhdeksän aikaan vielä sängyssä Tänään olis kyllä ohjelmaa..Pitäs käydä valkokuvasuliikekessä, kukkakaupassa taas, kamun luona, solariumissa, ehkä uimassa, lähettämäs valokuvia, kun ohjelmalehti valmistuu pian..Vitsit, kun mua jännittää!!! Eilen kävi toastmaster kylässä ja kyllä putosi kivi syämeltä; se ottaa hoitaakseen paljon asioita ja on tosi särmä mies. Se ymmärtää, että se on MEIDÄN päivä ja me ei saada huolehtia mistään. Huoh, ihanaa. Vippe, teidän menu oli aivan loistava!! Kuola valuu!! Meillä on seuraavanlainen: Broilersalaatti, caesarsalaatti, tomaattimozzarellasalaatti, mätivaahdolla täytetyt kanamunanpuolikkaat, graavisiika, sinappisilli, mustaherukkasilli, valkosipulisilli, silakkarullat, parmankinkkua ja cantaloupemelonia, tapaskasviksia, oliiveja, fetaa, lämminsavulohta ja sinappidressingiä, tilliperunat, kokonaisena paistettu härän filee, kantarellikastike, punaviinikastike, kasvisgratiini, saaristolaisleipä, yrttivoi. Punkkua, valkkaria, snapsia. Metsämansikkahääkakku, lusikkaleivät, after eight ja kahvi+konjakki. Iltapalalla on lihapullia, nakkeja, vaalea leipä, perunasalaatti, vihreä salaatti +kalaa päiväruualta mm. sillit jne. Illan aikana on myös metsmaasikaboolia, viinejä, siideriä ja olutta. Huih

Oletin, että Riinuskan anopin kohdalla on surullisia uutisia. Pahoitteluni.

Molly, tein vkonloppu oli siis ihana ja antoisa. Plussa tikussa ja aktiivisuus nostaa auttamatta toivonkipinän taas pintaan, ei sille mitään voi. Ollaan jalat maassa, mutta edes hiukan pääs pilvessä, jookos? Pidetään peukkuja.

Sanelmallakin kuulosti olleen kiva vkonloppu. Mä oon todennut, että puolipilvinenkin sää saattaa tehdä tepposet eli iho voi saada kyllä väriä. Kunpa nyt alkaisi oikein kunnon helle! Tietty hääpäiväksemme toivon aurnkoa, mutta ei tajutonta kuumuutta!

Hih, kastis on pieni ja pippurinen Myy Mulla on kanssa vähä vaikee välillä löytää vaatteita..Oon pitkä ja sit paitojen kanssa on ongelmia, että saan tissit niihin sopimaan, mutta sitten vyötäröltäni oon hoikka ja aina siitä paidat lepattaa Ja ympärys on 75-80, niin aika vaikee on löytää etenkin kivoja bikinejä, kun ihan halterneck-mallit ei "jaksa kannattaa" mun etumusta Ja monista rintsikoista on kivoja malleja ja ne on kauniita, mutta sitten ei löydy isoa kuppia ja suht pientä ympärystä. Funky Ladyssä käyn, kun käyn Hkissä..

Nyt pitää mennä, että ehdin käyttää tän päivän hyödyksi..

 

[molly]

Vippe ja Kastis olikin samaan aikaan linjoilla aamulla, en huomannutkaan

Naaaaammmiiiiiiiii Manna tuota teidän häämenyytä! Ja Vippen myös!! Voi ei, kuola valuu täällä... Meillä oli kans häissä runsaasti ihanaa ruokaa, kylmää ja lämmintä ja jälkkäriä, kaikkee. Ah, ruoka!! Mitäköhän sitä tänä iltana tekisi...

 

[*Kastehelmi]

Ruuat kuulostavat kyllä niin hyviltä!! Vaikka noi silit ei ihan mun makuun olekaan. En ole kuin 2 kertaa ollut häissä, jossa olisi heikko ruokatarjoilu. Yleensä on aina just jotain noin ihanaa. Nam ja slurps! Varmasti ihanat juhlat. Ja juomapuolikin kondiksessa

Mannan kanssa tiedän ton ongelman, että monet bikinit eivät käy, kun eivät jaksa kannattaa ja monesti sopivia rintsikoita on vaikea löytää - paitsi erikoisliikkeistä. Ja ne silikonijutut - ne on ihan nou nou ainakin mulle. Siis ideana "kiva" mutta kun ei vaan toimi