Tahkoojaplussat 75

[Mariska*]

Tervehys naiset!

Ihana ilma. Musta oli ihan hassua kun mua palelee sisällä varpaita ja ulkona sitten hikoo. Sitä se ilmastointi teettää.

Tiitulla h-hetki senkun lähenee. Hivenen merkkejäkin siis on. Hyvä, hyvä.Rupeaako olo olemaan jo kärsimätön?

Mua siis niiiiiiiin jännittää huominen lentäminen. Siis mä kammoksun niin niitä nousuja ja laskuja ja siinä putkessa lillumista..ihan henkeä salpaa. Tarttee varmaan vetästä töttörööt niin ei niin pelota. Prahaan on luvattu 29-30 astetta, kiva juttu!

Kiva että Annan itkut ovat helpottaneet. Toivotaan että pysyvätkin poissa.

Musta on hassua että Lode höpöttelee niin täydellisesti jo. Samulta on vasta alkanut tulemaan yksittäisiä sanoja ja joitain pieniä "anna nakki" tyylisiä lauseita. Mutta niin ne on erilaisia. Teemu sanoi selviä sanoja jo 10 kk ja kaksi vuotiaana puhui ihan täydellisesti pois lukien vaikeat sanat kuten traktori...voi vitsit mä oon unohtanut miksi Teemu traktoria kutsui...miten mä oon voinut sen unohtaa.Miksi mä en dokumentoinut sitä mitenkää, ajattelin et kyllä tommoiset muistaa..toivottavasti mies muistaa. Siis nyt mua harmittaa, se oli tosi hellyyttävä sana..voi ei!
Ootteko te muistanut kirjata lasten sanoja tai sanontoja ylös? Ne näköjään unohtuu kirjaamatta. Harmi.

Taidan liuteta töistä kun ei oikeen nappaa. Hauskat viikonloput toivottelen jo nyt, huomenna mä olen toisaalla...

 

[**Keijukainen]

ILtaa tai siis yötä Odottelen miestä töistä kotiin, väsyttää mutta sain vasta pimun nukkumaan joten päätin tulla kurkkimaan teitin kuulumisia. Päivät on menneet nopsaan, vieraita on käynyt joka päivä ja eilen illalla olin siskon ja veljen vaimon kanssa keskustassa syömässä ja lasillisella terassilla, teki hyvää. Mies hoiti vauvaa siskon miehen kanssa ja hyvin oli mennyt. Tyttö oli tapittanut innoissaan NHL-lätkäpeliä..ja päästellyt sellaisia pieruja että miehet olivat nauraneet katketakseen. Me ollaan aivan total hullaantuneita pikkuiseen ja välillä tunnen jopa fyysistä kipua jos vauva ei ole lähellä.

Mariskalle aivan huippua reissua Prahaan! Nauttikaa maisemista. Tsemppiä lentomatkalle.

Mulla lähti ulkoiset tikit tänään loputkin. Sisustasta en tiedä, kyllä siellä varmaan tikkejä riittää. Halut ja fiilikset on jo palanneet muttei taida vielä uskaltaa..ollaan vähän pistoksissa kumpainenkin.
Imetys sujuu edelleen joten kuten. Maitoa tulee jonkun verran mutta vauva jää lähes aina nälkäiseksi paitsi silloin jos en yöllä imetä ja aamulla on kunnolla maito noussut. Oon pumpannut jotta saisin sillä vähän stimuloitua tuotantoa. Kuitenkin paino ja pituus on molemmat nousseet hinosti hällä.

Mä näin muuten unta että Tiitu sai pojan! Nyt onkin jännät paikat kun siellä on alkanut jo vähän tapahtua. Ja huomennahan on jo elokuu. Sulla vauva on sitten about samankokoinen syntyessään kuin meillä jos painoarvio pitää paikkansa. Tsemppiä kovasti synnytykseen jos kovinkin yllättäen lähtee tulemaan.

Hyvät yöt kaikille!

 

[Nekku ejk]

Nythän me aletaankin sitten jännätä Tiitua. Hyvä, että käynti oli positiivinen! Mun muutamilla tutulla on käynyt niin, että tuollainen loppuvaiheen sisätutkimus on pistänyt hommaan vauhtia. Ootko jo henkisesti valmis tyypin saapumiseen? Noh, hänhän tulee, olit valmis tai et. ;-)

gissa ja Keiju, tuntuuko teistä muuten siltä, että “entinen elämä” on valovuosien päässä? Nimittäin musta tuntuu, että se aika, kun olin vain ä-lomalla (saati töissä!!!) ja nautiskelin yksinolosta arkipäivisin olisi tapahtunut joskus hamassa menneisyydessä. Eikä siitä sentään ole kuin reilu kuukausi.

Enää viikko tätä leppoisaa eloa, kun mieskin kotona. Mähän en ole vielä joutunut koko päivää olemaan näiden kahden kanssa tai saamaan yksin heitä puistoon… Tai ruokkimaan pienempää, kun isompi juoksee ympäri puistoa… Kaipa siitä selviää, kun muutkin ovat, eipähän tarvii sentään vielä talvikamppeisiin pukea.

L on nyt kolmatta päivää tutustumassa pk:in. Sinne mennessä hänen suurin huolensa oli, mahtaako siellä olla nukenrattaat. Oli siellä. ;-) Mies tuli sieltä eilen aivan tippa linssissä, kun sanoi, että siellä on niin kertakaikkisen läsnäolevan välittävä tunnelma. Hoitajat olleet siellä ab 30 vuotta ja yksi totesikin, ettei tuosta paikasta lähdetä kuin eläkkeelle. Olen kuullutkin, että siellä on poikkeuksellisen hyvä henki ja sehän on lasten kannalta tärkeintä. L ei olisi tänään malttanut syödä edes aamupalaa, kun piti jo päästä sinne. Toivottavasti jatko sujuu yhtä jouhevasti, vaikka takapakkeihin varaudutaan jälleen.

Eilen nousi taas adrenaliini Lotan kanssa, kun PURI ystävämme (Nellan ikäistä) poikaa! En ole vissiin tuosta tänne aikaisemmin kirjoittanut, mutta siis on tapahtunut nyt kolme kertaa eri paikoissa keväästä alkaen. Todellakin joutuu jäähylle ja käytöksestä jälkikäteen näkee, että tietää tehneensä toooodella väärin. Mutta mä olen aivan hajalla tuohon, kun nyt olen melkein alkanut pelätä, koska taas nappaa kiinni. Eilenkin olivat leikkineet kolmisin jo monta tuntia, kun yks kaks pienin alkoi huutaa ja oli hampaanjäljet käsivarressa. Pk:ssa sanoivat, että tämä on “vaihe”, joka tulee osalle näitä parivuotiaita. Järjellä tiedän, ettei tuo ole mun vikaani (kai???), mutta jotenkin sitä häpeää lapsensä käytöstä kuitenkin ja tuli eilenkin tosi paha mieli. Kai mä pelkään, että muut lapset alkavat karsastaa purijaa ja niin ollaan hänelle sanottukin, etteivät muut leiki hänen kanssaan jos puree. Tuo uhkaus tuntuukin parhaiten tehoavan. Eilinen "uhri" tosin ei ollut moksiskaan jälkikäteen. Yhtään kertaa ei ole nähty, mikä tuota edeltää – jos mikään. Luulen, että nappaa vain jossain “mielenhäiriössä” kiinni. Noh, viisas kolmen lapsen äiti sanoi, että tuskin puree kavereitaan 18-vuotiaana. Niin kai sitten. Mutta vinkkejä otetaan vastaan! Jäähyä parempaa ei olla keksitty.

Mariskalle helteisen mukavaa reissua ja leppoisia lentoja! Mua nauratti hänen pohdintansa Teemun traktori-sanasta. Ne todellakin unohtuu helposti. En ole kirjannut minnekään ylös, vaikka olisi pitänyt.

Nyt hampaiden pesulle. Elli edelleen yöunillaan.

 

[Aniliini#]

Huomenia! Ennen ulkoilua piti tulla päivityksille, näköjään kyllä muutkin ulkoilevat, kun hiljaista on. Mutta niin pitääkin, onhan meillä taas pitkä talvi jutusteluaikaa. Mutta sen tulosta ei sen enempiä mietteitä, nauttikaamme auringosta ja lämmöstä, kun niitä vielä on saatavilla.

Huijui, kun Tiitulla alkaa olla jännät paikat. Sanoitko sä muuten joskus, että sun mies ei välttämättä tulisi synnytykseen? On kuitenkin tulossa? Vai sekotanko johon kuhun muuhun? Mä taidan olla täällä ainoa, jolla on ollut muu tukihenkilö mukana miehen sijasta ja niin hyvä olikin, etten kyllä vähääkään kadu, vaikkei yhdessä miehen kanssa koettu sitä hienoa syntymähetkeä. Se meidän oma hetki koitti sitten, kun ei ollut enää "pökertymisvaaraa".
Tsemppiä tosiaan Tiitu loppuajalle, toivottavasti pääsette pian nauttimaan ihanasta vauva-arjesta, on meinaan vielä ihan tuoreessa muistissa ylimenneiden päivien kärvistely, sitä en kyllä kellekkään (malttamattomalle) soisi.

Kiva kuulla Mariskasta, tosi mukavaa reissua teille huutelen. Lämpöä piisaa siis Prahassa, muistakaa suojautua! Ja hehhee, mua taas nauratti sun pohdinnat "töttöröiden" vetämisestä lentopelkoon. Konjamiinit poikineen kitaan vaan, niin rentoutuu!

Mä olen kirjoittanut Vilin sanoja paaaljon ylös ja myös noita hassua lausahduksia. Tässä yhtenä päivänä totesi, että "moffa puhuu siansaksaa", hih, nauratti hiukan. En tiedä mistä moisen sanonnan oli kuullut ja ruotsinkieli siis kyseessä, äidin mies puhuu sitä Vilille aina kun muistaa. Pitäisi varmaan puhua aina, niin saattaisi tarttuakin jotain.

Keiju, ihanaa, kun tuntuu ihanalta! Siis tarkoitan, että "mielen myllerryksestä" huolimatta elo tuntuu täydelliseltä, ainahan niin ei ole. Vaikka vuoristorataa on luvassa, vielä pitkään, niin onpäiviä, jolloin kaikki tuntuu vain mahtavalta ja se fyysinen kipu, rintakipu ehkä, rakkaus, on koettu täälläkin moneen kertaan. Sitten taas niitä itkuherkempiä hetkiä, jotka saamme äitiyden myötä kokea aina vaan uudelleen. Tätä tämä on ja niin pitääkin. Eksyin vähän sivuraiteelle, ethän sä nyt edes mistään herkistelystä puhunut.

Lotan jutut on kyllä kerrassaan hauskoja. Hassuja letkautuksia kuulee täälläkin, mutta siinä Lotta tuntuu kyllä kypsemmältä, kun leikkii jo niin muiden lasten kanssa. Vilikin leikkii esim. hiekkiksellä, mutta eivät puhele juuri mitään kavereiden kanssa. Ei siis mitään vuorovaikutusjuttuja ikätovereiden kanssa, vaikka Vilkku jo aikuisille paljon höpötteleekin. Eikä leiki Lotan tavoin mitään mielikuvitusleikkejä, kyllä ne dumpperit ja junat pitää vielä näkyvillä olla. =)
Hih, nauratti Ellin pitsanaama. Meillä vaihe ohitettu.


Pella ja Nasuppi varmaan "löysivät" toisensa, s-postit välitetty. Ja kiitokset Nasupille esittelystä ja kuvasta, kaunis, pyöreä vatsa, niin jännää sitten nähdä, miten pyöreä se vatsasi on sitten loppuvaiheessa.

Meillä oli aika antoisa keskustelu miehen kanssa eilen illalla, tai yöllä, 2.30 tajuttiin vasta mennä nukkumaan. MM. sain palautetta siitä, miten paljon mäkätän ja kiellän sekä komennan Viliä tai millä äänensävyllä. Luokitteli sitä toisinaan hieman tiuskimiseksi. Hyvä, kun "herätti", mä olen sitä itsekin kammoksunut joinakin päivinä, miten paljon tulee vähän turhastakin jäkätettyä, mutta nyt skarppaan, kun asia nostettiin pöydälle. Oikein hyvä niin. Nyt kun on täällä näkemässä ja kuulemassa lomallaan kaiken, niin avautuu omatkin silmät ja korvat. Puhuttiin paljon muustakin, tästä suunnattomasta rakkaudesta lapsia kohtaan ja "pari" sanaa parisuhteestakin, ihan jopa naimisiinmenosta, mutta jääpi nähtäväksi.. =) Harvoin saadaan nykyisin viritettyä noin hyviä jutustelutuokioita, aina on pari pientä säätäjää sekoittamassa puhetulvaa. Yöt ovat hyvää jutusteluaikaa!

Nyt ulos, ihana, ihana ilma!

 

[gissa]

Huomenta!!

Mä naureskelen täällä taas Mariskan jutuille.. "anna nakki" hihihi. Ja lentämisjuttujakin, hassua. Niin, hyvää Prahan reissua, varmasti ihana matka.

Mä allekirjoitan näemmä kaikki Keijun fiilikset ihan täysin. Vaikka tunteet muuten menee ihan vuoristorataa ja itku herkässä, niin tuo poika saa mut (meidät) kyllä ihan onnemme kukkuloille. Varmasti te kaikki tiedätte tunteen.
Ostin eilen vauvakirjan ja oli pakko valita se kannen perusteella, kun en pystynyt lukemaan niitä juttuja, alkoi heti itkettää

Kummitkin on sitten pyydetty ja vaikuttivat tyytyväisiltä. Nimi taitaa sitten olla se Leo, ei osata kuitenkaan valita sitä Sisua, jostain syystä.

Mä en tosiaan osaa edes kuvitella töihin menoa, tuntuu todella kaukaiselta. Vähän mua jännittää tämä arki sitten, kun mies menee töihin. Kaiken lisäksi lähtee vielä kauemmas töihin niin, että on ma-to poissa. Ei yhtään haluaisi, nyt ei vaan ole vaihtoehtoja. Jatkaa oma firmaa taas, kivoja pikku muutoksia tässä muuten niin normaalissa elämänvaiheessa :/
Mulla varmasti hajoaa pää tänne yksin, pitää vaan väkisin keksiä jotain mihin voisi lähteä. Samaan aikaan alkaa luultavasti myös poika vaatimaan enemmän seuraa, siinäkin on sitten taas totuttelemista. Nähtäväksi jää, enhän mä sitä voi etukäteen tietää.

Voi että mua jännittää Tiitun puolesta!!!! Niin ihanaa, taas uusi vauva Mulle muuten sanottiin samalla tavalla synn.tapa-arviossa ja sitten tietysti aloin odottelemaan. Väärässä oli kuitenkin, siitä meni varmaan 3 viikkoa vielä :/ Siksi tuntuikin niin pitkältä ajalta, vaikka oikeasti ei mennyt kuin muutama pv lasketun ajan yli.

Nyt pitää lopettaa, kun miehelle pitää tehdä kauppalappu :/ Todella ärsyttävää, mutta jos haluan sieltä vähänkään oikeat tavarat, niin on pakko....

 

[Sandeman ejk]

Voihan kiukkujen kiukku, N ollut koko aamun megapistoksissa ja nyt taistelee sängyssään unta vastaan, vaikka yleensä menee ihan suosiolla ja nätisti ennen kahtatoista...argh. Näitä yksinhuoltajan iloja...nyt ei sitten ole ollenkaan haikea fiilis maanantaiseen pk-aloitukseen, kas kummaa.

Tultiin eilen skuggasta ja jaksoin kyllä lukea teidän jutut mutta en kommentoida. Ihanasti on siis arki alkanut Keijun ja gissan perheissä, todella hinoa!

Maalla nautittiin kesästä ja sen antimista, ravuista ja mustikoista ja kanttarelleista, NAM! Ja vietettiin serkku-aikaa, ja siksi tuo N varmasti känisee kun ei ole enempää äksöniä, vaan tuo tylsä äiti. Tietäisipä vaan mikä äksön alkaa maanantaina. Huomenna olis yhdet nelikymppiset ja mennään hotlaan yöksi miehen kanssa. Ehkäpä mekin päästään tuohon Anskun mainostamaan juttelusessioon,voisi tehdä terää. Palautetta sain tuossa lomalla äänenkorottamisesta ruokapöydässä. Hmph, taitaa tuo lapsi jo tietää millä äitiä eniten ärsytetään?? Mua vaan NIIN ärsyttää ruoalla leikkiminen ja maidon kaatelu ja roiskiminen siis TAHALLAAN, muuten Nellalla pysyy jo hienosti muki kädessä ja osaa jopa juoda itse mukista. Kotona käytetään nokkamukia mutta tuolla maalla ei aina sitä ollut. Itsesyömistä pitäisi harjoitella, mutta kaippa ne siellä päiväkodissa senkin hoitaa.

Nyt se taisi simahtaa....siis tunti myöhässä aikataulusta...

Nekku saitteko te jotain papereita etukäteen sieltä päikystä? Siis muutakin kuin hyväksymispaperit? Kun mä olen tässä odotellut jotain "tervetuloa"-kirjettä mutta eipä sellaista ole tullut. Täytynee vaan marssia sinne ja yrittää omaksua talon tavat.

Sori kaverit mä oon niin paineessa tuosta suuresta elämänmuutoksesta etten oikeen osaa muita kommentoida. Lisäksi mua oikein hirvittää tää mun muu elämä kun en tiedä mihinpäin tässä (työ)elämäänsä suuntaisi. Orpo olo. Miljoona projektiahan mulla olis kotona, alkaen varaston siivouksesta, mutta niihin pitäisi saada inspiraatio. Mies varmaan odottaa että leivon täällä pullaa joka toinen päivä ja ruoka on pöydässä kun hän tulee töistä...great. Alkuun meinaan hoitaa itseäni kosmetologilla ja hieronnassa ja kampaajalla ja aloittaa jonkunsortin kuntoilun etten ihan plösähdä. Taidan ruveta tekemään listoja siitä mitä kaikkea pitää harrastaa ennen töiden saamista;-).

 

[**Keijukainen]

MInä täällä taas, pikaisesti ennen kauppaan menoa. Kiitos muuten teille kovasti tsempeistä mielenmyllerrykseen. Mulla on muutama ystävä joilla kaikki on mennyt vaan putkeen eikä mitään ahdistuksen tunteita tai itkuja ole tullut kertaakaan (tai sitten eivät ole rehellisiä??) joten on ihana tietää että on "normaalia". Kiitos!

Nekku, ymmärrän ton puremisongelman. Mä olin jossain vaiheessa itse sellainen pienenä, tosin purin vaan isoaveljeä. Kyse oli mulla kyllä itsepuolustamisesta, mietin että voisko Lotalla olla jotain tällästä? Tosin ei ehkä sen pikkuisen pojan kanssa mutta muuten? No, vaikea näitä on järkeillä ja tuokin varmaan auttaa kun sanotaan että on joku tietty vaihe?

Nasuppi, kiitos masufotoista, tosi hehkeältä näytät!!Ja kiitos meilistä muutenkin, mä vastailen sulle kun saan rauhassa kirjoitella pitkään

Musta kyllä tuntuu siltä että elämä on muuttunut paljon vähemmän kuin etukäteen kuvittelin. Johtunee siitä että tyyppi on vielä niin pieni ja "helppo", nukkuu paljon. Ja mies osallistuu kyllä ihan tasan yhtä paljon vauvanhoitoon yösyöttöjä myöten. Ne hetket kun hän lähtee illaksi töihin ja multa pääsee itku, on kyllä kauheita. Ehkä silloin kaipaan itsellisempää elämää? Mutta kuten mieskin mulle sanoi, kohta mä itken kun tuo lapsi muuttaa pois kotoa Aika menee yllättäväkin nopsaan.

Nyt kauppaan! Ihanaa viikonloppua kaikille, tästä kai se ilma viilenee :/

 

[Stella*]

Moi,

mitenkäs mulla on ihan samanlainen olo kuin Sandella... Kaisla on tänään näyttänyt luonteensa varjoisen puolen eli ollut aivan mahdoton. Hirveää kitinää ja rellestämistä koko ajan. Kävimme Sanelman kanssa kaffella, ja tyttö kiipeili kuin apina kaikkialle, ei suostunut syömään mitään ja alkoi kauhean käninän, jota jatkoi lopun aikaa. Huh. Joku on käynyt vaihtamassa meidän ennen niin tyytyväisen ja aurinkoisen lapsen tähän riiviöön. Eli päiväkotiin vaan! Ja toisaalta mullakin on tuo tunne, että kääk, pitää aloittaa jotain uutta. Mitenhän sitä päivänsä ja elämänsä järjestää... Kivaa, kun täällä on aina joku suunnilleen samassa veneessä, niin asiaan kuin asiaan voi saada vertaistukea!

Aniliini, meilläkin on ollut viime aikoina noita Keskusteluita. Nyt kun mies on vapaalla, on enemmän aikaa keskittyä kaikkien asioiden puintiin. Tekevät hyvää, mutta ovat myös raskaita keskusteluita joskus. Mä ainakin pillitän niin helposti pienistäkin asioista, että sitten seuraavana päivänä olen ihan töttöröö kaiken itkemisen jälkeen.

Kivaa, Leo saa kaiman! Hyvä nimi .

Mahtavaa kuulla, että tuoreilla äideillä on niin suuret fiilikset. Kyllä se alku olikin ikimuistoista!

Toivotaan, että Tiitulla alkaa pian tapahtua, ettei mennä hermojen kiristelyvaiheeseen . Jännää!

Nekku, mä olen ollut pienenä purija, mikä oli aikas paha juttu, kun äiti oli perhepäivähoitaja ja minä tarrasin hoitolasten poskiin . Mulla kyse oli kaiketi ihan mustasukkaisuudesta, mutta mulla on sellainen kutina, että olin myös vähän sellaista "pomosorttia" eli halusin määrätä leikeissä ja jos muut eivät totelleet, siitä tuli "rangaistus". Meillä Leo läpsii ja potkii Kaislaa, kun sisko tulee sotkemaan leikkejä. Toiset varmaan vastaavassa tilanteessa hoitavat kiukkuaan puremalla. Eli luulisin, että pureminen liittyy kaksivuotiaan kaikkivoipaisuuskuvitelmaan eli että hän saa määrätä kaikesta ja muut tanssivat hänen pillinsä mukaan. Onhan se noloa ja kurjaa, mutta onneksi menee ohi! Mulla oli au pair -lapsena joskus myös purija. Äitinsä puri kerran takaisin näyttääkseen, että pureminen sattuu, mutta siitä seurasi ihan hirveä sirkus eikä se mitään auttanut. En suosittele! Kai siinä pitää vaan kerta toisensa jälkeen selittää, että niin ei saa tehdä ja että se sattuu toista. Kai se joskus kupoliin uppoaa . Raskasta kylläkin valvoa aina leikkejä, ettei puremisia tulisi.

Mun piti vielä lisätä oma kokemukseni tuohon rintsikka-asiaan. Mulla on normaalisti 75C. Raskausaikana ympärysmitta suureni 80:een ja imetysvaiheessa käytin pääasiassa D-kuppia (ihan hetkellisesti E:tä). Synnytyksen jälkeen, imetyksen alussa, olen tykännyt käyttää Sloggin toppimallista liiviä. Se on helppo nostaa ylös imettäessä (eivät siis ole imetysliivit) ja on sopivan pehmeä käytettäväksi yöllä. Tukea niistä ei ole nimeksikään, mutta kotioloissa ja yöllä olivat mielestäni tosi hyvät.

Jaa-ah, vähän on ukkosen tuntua ilmassa. Pitää sitä ennen vielä rientää pihalle syömään vadelmia. Reilun tunnin päästä lähdetään viemään Leoa puheterapeutille. Tulen sitten kertomaan kuulumiset sieltä.

 

[Aniliini#]

Ääk, tätä muistia.. Pitäisköhän lisätä jotain kalaöljykapseleita ruokavalioon?
Eli unohdin sitten täydellisesti Tampereen treffauksen, en pienintä sanaakaan muistanut miehelle mainita siitä. No, kiva kun Stella ja Sanelma treffasitte.

Ai niin, Leon puheterapia tänään, mielenkiintoista kuulla sitten uutisia. Vaikkei sieltä varmaan mitään mullistavaa tule, mutta mielenrauhaa teille.

Stella, miten usein Leo harrastaa läpsimistä ja potkimista, tuleeko sanktio vai kielto vaan toisensa perään? Meillä vähän samaa ilmassa. :/ Voi kääk, kun mä näen sen ilkikurisen virnistyksen naamalla, niin heti meinaa nousta hiki päähän ja karvat pystyyn.

Mä myös olen pienenä ollut purija (eli Nekku, lepo vaan sen puolesta, että yleistä tuntuu olevan), kohteena äitini. Oli kerran purrut takaisin, näykkäissyt mua nenään, kun mä olin niin edellä tehnyt. Oli tehonnut heti, siihen paikkaan olin lopettanut. Mä en kuitenkaan sitä suosittele, siinähän lapsi tavallaan saa sen mallin, että silmä silmästä jne. Ja ajattelee, että voi olla hyväksyttävää purra, kun äitikin kerran tekee niin. Syliin vaan ja riittävästi toistoa, että ei saa purra, kun se sattuu. Ja jäähy on hyvä konsti, mä käytän sitä aina tarpeen vaatiessa.
Onpas nyt hyvä antaa neuvoja, kun tämä päivä on mennyt niin mallikkaasti, sekä itseltä, että Vililtä. Kyllä on helppo huomata, että kun on itse tyynen rauhallinen, niin se tarttuu tuohon pojuunkin, eikä ole kummemmin koetellut hermoja (tai sitten mä en huomaa sitä, pinnan ollessa kireällä samat asiat voi tuntua kaaosmaiselta, nyt niitä ei edes huomaa). Eilen sitten olikin täysi pikkuriiviö, Nellan ja Kaislan tavoin. (Leppoisampaa huomista neideille!) Ja minä meni soppaan mukaan, enkä ennen miehen moitteita/pudotusta tajunnut, että en olekaan itse uhmaikäinen. Koko päivä oli yhtä nahistelua ja kieltoa toisen perään. Aina oma maltti on valttia, muttei suinkaan joka kerta kesytä tuota naperoa.

Stella, mä näytin aamulla ihan kamalalta sen yöllisen keskustelun jäljiltä. Itketti ihan hirveästi se, kun sain niitä "syytöksiä" ja kun sitten tajusin niiden tulevan täysin aiheesta, tuli niin huono äiti-fiilis (vaikkei se ollut se, mihin mies pyrki, ei siis syyllistänyt kuin ehkä ihan hetkisen aluksi) ja sitten asioiden edetessä itkin lopulta jo liikutuksesta ja ilostakin. Enkä tietty pessyt silmiäni nukkumaan mennessä, kyllä suolaiset kyyneleet turvottivat. Onneksi oli aurinkoinen aamu, silmänympärysvoide ehti purra aurinkolasien alla, kun lenkiteltiin ystävän kanssa.

Gissalle tulossa vertaistuklea tuonnempana, sitten kun arkenne ja miehen muualla työssäkäynti "astuu voimaan". Ai niin ja tulevalle Leo-herralle onnittelut hyvästä nimivalinnasta.

Hei, pitkää pinnaa kaikille, sitä me täällä tarvitaan itse kukin. Hyvät viikonloput!

 

[Piritta*]

Ihmeellinen sää! Äsken vielä nautiskelin lasin siideriä porottavassa helteessä, ja nyt ropisi rakeita!! No tekee ihan hyvää, mä olen aivan papu koko nainen, kun ollaan niin paljon ulkona.

Tiitun vauvelin maailmantulo senkun lähestyy, voi vitsi, miten iiiihanaa! Zemppiä vaan kovasti jo etukäteen.

Meillä on ollut aivan fantastisia päiviä. Kyllä se vaan omana perheenä on aivan huippua tehdä kaikenlaista. Eilen oltiin taas piknikillä, ja mehän hoidetaan se niin, että on pöytä (autossa aina), pöytäliina, tuolit, kuohuvaa ja trangia, jolla tehdään keitto ja mutteripannukahvit Ja tietty ne korvapuustit. Ai että oli täydellistä. Sain mieheltä lahjaksi Kirsi Pihan Medicien naapurissa - kirjan (Italiasta kertova), ja mähän oli nenä kiinni kirjassa jokaisen sallivan hetken tullen Aah, näitä hetkiä sitä muistelee marraskuussa pimeydessä ja ankeudessa.

Anna on aivan eri tyyppi kuin kuukausi sitten, siis ihmeellistä, miten siinä kolmen kuukauden iässä onkin se maaginen juttu ja ISO ero entiseen. Neiti on niin tyytyväinen, ei huuda, jos laitan sitteriin, vaihdan vaipan, laitan vaunuihin, mitä siis teki aina ennen. Viihtyy kaikkialla pitkät tovit, mutta tietenkin vaatii jo seuraa ja huomiota eri tavalla kuin ihan pienenä. Kerrassaan ihana!

Niin, piti jo aiemmin sanoa tuoreille äityleille, ettei ne megahuudot tietenkään jokaiselle tule. Tuli vaan mieleen, kun täällä välillä olette "sitä odotellessa" Ja Keijun vauva osaa ilmeisen hyvin päästää ilmat ulos, joten eipä niitä vatsavaivojakaan välttämättä tule lainkaa. Ja se on erittäin hyvä niin.

Kivaa, että saimme toisen Leon! Onkin, kuten olen aiemminkin jo todennut, varsin hieno nimi.

Meillä on ollut välillä vähän samanlaisia tilanteita kuten Lotalla. Matias on joskus puistossa lyönyt toista lasta, ja juu, onhan se aika omituinen tilanne itselle. Aika nopeasti näissä tilanteissa on tullut esille, että ko. lapsi on vienyt Matiaksen kädessä tai lähellä olevan lelun, ja kun reppana ei osaa vielä kommunikoida, eikä oikein puolustautukaan, on ainut suuttumuksen osoituskeino ollut sitten läppäisy. Ja tavallaan se on ollut aika liikuttavaakin, kun tajuaa, miten toinen pyrkii tuomaan itseään esille. Mutta joo, ikäviä tilanteita äidille. Varmaan osalla tapaa on suuttumuksen ilmaisua, mutta myös tätä Stellan mainitsemaa kaikkivoipaisuuden ajatusta. Tai sitten tuli mieleen sekin, että kun kaksivuotias pääsee oikein vauhtiin, ja innostuu, niin siinä innostuksessa tulee varmaan helposti myös puraistua. Juuh, mä olen myös kuullut äidistä, joka puri lastaan takaisin..Ja se jälki oli ollut aika ruma :/

Vai on ne mammat saaneet palautetta miehiltään. No mutta hyvät keskustelut tekee aina kutaa ja potkaisevat parisuhdetta aina himpun verran parempaan suuntaan. Vai että naimiisiin, Ansku! Sehän on kerrassaan loistava ajatus
No mutta siis, samanlainen mäkin olen, mäkätän, heh, yleensä mielestäni aiheesta, mutta yleensä osaan ajoissa myös lopettaa. Mies tosin tietää, että menneet 2kk ovat olleet niin rankkoja, että ihan pienestä ei viitsi kommentoida. Ja toisaalta meille on nyt ollut parasta parisuhdehoitoa kortinpeluu kello 24 parvekkeella kera viinilasin

Gissa, onko sulla mammakavereita teidän suunnalla? Jos ei, niin sitten menet rohkeesti mukaan mammakahviloihin, ja -kerhoihin, jos vaan löytyy. Muihin äiteihin tutustuu tosi helposti, heh, vähän kuin koiranomistajat toisiinsa Itselle uudet ystävät pihapiirissa ja meidän asuinalueella on ollut todella kiva - ja helpottava -juttu. Jutunjuurta kun aina löytyy. Tietty eka vuosi menee tiiviisti vauvan ympärillä, ja paljon ihan sisätiloissa, mutta nyt taaperoiässä on ihan ehdotonta, että saa seuraa hiekkikselle. Muuten ois meinaan aika booring.

Nyt lasten pariin. Mies viettää ansaittua lomapäivää ystävänsä kanssa Tallinnassa.

 

[Tiitu]

Heips,

Sori, nyt tulee pelkkää omaa napaa... Ei tässä taidetaakaan rauhassa vaan odotella, eilen illalla alkoi joka puolella kroppaa helvetinmoinen kutina, joka kesti pitkään yöhön, vasta aamuyöstä sain unen päästä kiinni Heti tietty surffasin ja löysin tietoa, että voi olla merkki hepatoosista, joka on tässä vaiheessa vauvalle vaarallinen, voi aiheuttaa jopa kohtukuoleman. No, tänään sitten soitin heti neuvolaan ja passittivat verikokeisiin. Iltapäivällä sain tulokset, maksa-arvot hieman koholla (voi olla merkki just tuosta hepatoosista), jotkut sappiarvokokeiden tulokset tulevat vasta ensi viikolla. Ensin lekuri sanoi, että ei aiheuta toimenpiteitä, seuraillaan vaan tilannetta. No, sitten soittikin takaisin keskusteltuaan toisenkin lääkärin kanssa ja olikin sitä mieltä, että lähetteellä lisätutkimuksiin syömättä ja juomatta huomenna aamulla äitiyspolille. Ja että jos kutina käy sietämättömäksi tai vauvan liikkeet lakkaavat, äkkiä polille jo tänään.

Arvatkaa olenko paniikissa??!! Itkeskelin täällä jo, että näin siinä käy, ei me vauvaa saada nytkään kotiin. Onneksi mies on kotona ja tukena. Soittelin polillekin jo ja kyselin, että mistä tiedän, että on hätä liikkeiden suhteen (kyllähän se välillä on liikkumatta) ja neuvoivat vaan tekemään normaalia liikelaskentaa välillä. Ja jos haluan, niin voidaan tänään illalla vielä mennä käymään otattamassa käyrää.

Juuri laskin liikkeitä, olivat ok, eikä kutinaakaan ole juuri tällä hetkellä, joten seuraillaan tilannetta. Huomenna aamusta sitten lisätutkimuksiin, käsittääkseni vaihtoehdot ovat sitten, että katsovat, että ei hätää ja passittavat kotiin tai sitten synnytystä aletaan käynnistelemään.

Kiitos teille kaikille jo tsempeistä tässä vaiheessa, tulen heti kertomaan kuulumiset, kun kynnelle kykenen...

Viikonloppuja!

 

[gissa ejk]

Voi Tiitu, onpa tosi ikävää. Varmasti käynnistävät, jos vähänkin syytä, kun on kuitenkin noin pitkällä jo. Eipä nämä sua varmaan lohduta, kun kuitenkin tiedät ne jo, mutta onhan se hepatoosi mun ymmärtääkseni aika yleinen ja nyt kun olet jo seurannassa, niin tuskin on vakavia seuraamuksia. Tietysti hermostuttaa, uskon sen, yritä kuitenkin nyt olla rauhallinen yön yli ja huomenna tilanne selviää. Ei käynnistäminen tietenkään kivaa ole, mutta tietysti vauvan takiahan kestetään mitä vaan! Rohkeutta ja tsemppiä huomiseen, me täällä odotellaan jännittyneinä...

Tosi kivoja juttuja kaikilla, oli tosi mukava lukea. Kommentointi jää toiseen kertaan, mua taas kaivataan....

 

[Sandeman ejk]

Tiitu, toivottavasti tilanne selkiytyy ja saat nukuttua. Jos nyt et kuitenkaan kauheasti maalaisi niitä piruja seinille, kutitus saattaa johtua niin monesta asiasta. Mäkin valvoin yhden yön, olisko ollut toissayö kun hikeä pukkasi ja kroppa oli jotenkin sekaisin. Kuulemma vedenjuominen auttaa mutta varmasti tuossa sun tilassa miettii itse kaikenlaista...
Ja ei se käynnistäminenkään ole paha juttu, been there done it. Toivottavasti bebe vaan lähtee käynnistymään eikä tartte päivätolkulla odotella. Mullahan toinen tabu tuonne alakertaan alkoi vasta vaikuttamaan ja sit olikin menoa.

Keiju, niitä "täydellisiä" äitejä tulet tapaamaan joka käänteessä ja sitten mietit omia tunteita ja tekemisiä, mutta ole VAHVA ja tee asiat ja tunne niinkuin itse teet/tunnet koska sun tapa on ainoa oikea teidän vaaville. Sitä saa itsensä ihan sekaisin jos liikaa miettii muiden tekemisiä ja tunnelmia.

Ihanaa Stella että sullakin epävarmuustekijöitä, mulla kummasti putosi pohja pois tulevaisuudensuunnitelmilta kun vakituinen työpaikka kaikkosi. Etteenpäin sitten vaan?? Sinänsä mä en pitkään aikaan ole siellä viihtynyt joten taisi olla vaan hyvä. Maanantaina tulee kollegat lomalta, olispa ovelaa olla siellä kärpäsenä katossa ja kuulla valitut selitykset.

Taidan avata olusen ja keskittyä amerikkalaiseen kidnation-soopaan.

 

[Stella*]

Iltaa! Mies lähti kaljalle ja mä sain lapset ennätysajassa nukkumaan. Jeee! llta itselle, leffa mielessä.

Tiitu, uskon että pelottaa, kun tulee tuollaista ennalta-arvaamatonta. Onneksi pääset lisätutkimuksiin. Toivon kaikkea hyvää siihen suuntaan!

Aniliini, kahden pienen lapsen äitinä on ihan normaalia unohdella asioita . Musta tuntuu, että suurin osa mun vastaanottamasta informaatiosta valuu toisesta korvasta ulos heti. Ei riitä kapasiteetti.

Sandeman, uutta päin se on mentävä. Mähän jättäydyin tahallani tyhjän päälle silloin 2007 alussa ja siitä asti fiilikset ovat vaihdelleet onnesta kauhuun. Sama juttu sikäli, että vanha duuni ei kiinnostanut, mutta mullahan myös tulevaisuus on tavallaan ihan auki, kun valmiita asiakkaita ei ole ja kaikki pitää aloittaa alusta. Pitää ajatella niin kuin Kirsti Paakkanen sanoi Mark Levengoodin ohjelmassa, että mitään ei pidä pelätä. Mä olen yrittänyt pitää siitä ajatuksesta kiinni ja suggeroida itseni ajattelemaan, että mä olen pirun hyvä ja pärjään kyllä, jos vaan haluan . Ja kyllähän on houkutteleva ajatus 2,5 vuoden jälkeen tehdä jotain omaa, kun on AIKAA. Ihmeellistä!

Puheterapiassa ei tullut mitään uutta. Terapeutti oli oikein mukava ja rauhallinen järki-ihminen (hih), joka sanoi, että nyt käskette kaikkien sukulaisten pitää suunsa supussa ja annatte poikanne kehittyä omaan tahtiinsa. Meillä kun nuo isovanhemmat kyselevät jatkuvasti Leon puhumisesta ja jakelevat omia neuvojaan. "Tuomio" oli, että normaalin käsite on laaja näissä puheasioissa. Terapeutti sanoi, että hän tuntee yhden tytön, joka oli alkanut puhua vasta neljävuotiaana ja kaikin puolin normaali. Luultavasti kyse Leon kohdalla on suurista elämänmuutoksista (muutto, sisko), jotka osuivat juuri hankalaan kohtaan puheenoppimisen kannalta. Leo käyttää todnäk. puhumattomuuttaan valtakapulana meihin nähden. Mitään "vikaa" hänessä tuskin on, koska kuulo, ymmärrys ym. kehitys on kunnossa. Eli summa summarum: puhuu, sitten kun puhuu. Kirjoja pitää tutkia ahkerasti ja tehdä motorisia harjoitteita suulla.

Tulipahan käytyä ja oma itsevarmuus lisääntyi. Olemme luultavasti itse tehneet ihan oikeat diagnoosit. Pitäisi vaan uskoa, että kyllä vanhemmat parhaiten tuntevat omat lapsensa ja jättää muiden kommentit vähälle huomiolle .

Nyt mä menen sohvalle ja toivon, että ipanat jatkavat kauniita uniaan. Tiitu mielessä, tsemppiä kovasti!

 

[Stella*]

Pieni korjaus, kun toi mun yks virkkeeni kuulosti kököltä. Tarkoitin siis sanoa Sandemanille, että meillä on samanlainen tilanne, koska mäkin olin kyllästynyt vanhaan työhöni JA mullakin on tulevaisuus auki.

 

[Tiitu]

No niin, nyt olen jo vähän rauhoittunut. Näinhän se on, että ei sitä pitäisi heti maalailla niitä pahimpia piruja seinille. Liikkeet ovat tuntuneet hyvin, joten odotellaan rauhassa huomisia lisäkokeita. Niin joo ja vielä tarkentaisin sitä, että en sitä käynnistystä pelkää, itseasiassa toivonkin sitä, jos jotain häikkää. Lekuri totesi jo ke vauvan olevan "valmis", joten itse kestän kyllä mitä vaan, kunhan saadaan tyyppi elävänä ja terveenä ulos.

Mukavaa, että Leon puheterapia meni hyvin ja että kaikki ok. Yksilöllisiä erojahan noissa on, ehkä kaveri sitten jonain kauniina päivänä puhuu kuin Runeberrg Eräs kaverini lapsi ei sanonut sanaakaan ennen kuin täytti kolme vuotta, sitten sai pikkuveljen ja yhtäkkiä puhui täydellistä KIRJAKIELTÄ

Nekulle kommentoisin noita puremisjuttuja, että olen ollut päiväkodissa töissä ja pureminen oli tosi yleistä lasten kesken juuri siinä parivuotiaana. Purijan piti aina pyytää anteeksi uhriltaan (vaikka eivät taida vielä tajuta mitä se tarkoittaa) ja kyllä ne vaiheet sitten aina menivät ohi.

Hyviä keskusteluja teillä ollut miestenne kanssa ja vau Aniliini, häitä pukkaa?

Jepulis, nyt lueskelemaan, öitä!

 

[Tiitu]

Ai niin, gissalle piti vielä kommentoida, että Leo on tosiaan kiva nimi.

Jokos Julian pienempi tytär on nimetty?

 

[Aniliini#]

Iltoja vielä! Tiitulle vielä tulin toivottamaan samoja tsemppaavia sanoja kuin edelliset. Toivottavasti kutina helpottuu ja saat kunnon yöunet ainakin siltä osin, jos nyt hermoilun ja pelotuksen tunteiden takia sitten uni ottaa silmään. Uskon, että mietityttää, huomenna lisäselvyyttä. Mullakin käynnistyskokemus ekasta kerrasta, ei omalla kohdallani kyllä juuri poikennut spontaanisti alkaneesta, eli hyvä kokemus itsellä plakkarissa. Olet mielessä!

Hyvä kuulla Leon puheterapiakäynnistä, niinhän se sitten meni kuten arvelittekin, hyvä niin. Ainahan se on kuitenkin oman mielenrauhan kannalta hyvä käydä asiantuntija-apua kysäisemässä, ettei sitten turhaan päätään vaivaa asioilla, joilla sitä ei tarvitse vaivata. =)

Nyt poistun, mä olen roikkunut täällä jo moneen otteeseen tänään. Hyvät yöt!

 

[Aniliini taas]

No mitä kummaa, oli vissiin taas sivu päivittämättä, kun oli avoimena ja Tiitu ehti väliin. Huojentava kuulla tuoreita kuulumisia, hyvä kun pelotus on helpottanut.

Ääk, ei me mitään häitä suinkaan suunniteltu, ihan vaan jutusteltiin, josko _joskus_ ehkä mentäisiin naimisiin. Emme kumpainenkaan halua juhlia millään lailla, koruton ja nopea maistraattivihkiminen tulisi juuri ja juuri kyseeseen, sitten joskus, JOS....

Tosiaan, onko Ilonan pikkusiskolla jo nimi, Juliaa, huhuu, kesäkuulumisillee!! Mitäs Kirpun poppoolle kuuluu? Suviakin kaipaan..

 

[Piritta*]

Mä vielä. En saanut muksuja ihan Stellan ennätysajassa sänkyyn, koska jumiuduttiin naapureiden kanssa ulos ysiin saakka. Ihanaa porukkaa näissä meidän pihapiirin taloissa, ja hassua, että heihin todella tutustuu vasta nyt, 3 vuoden asumisen jälkeen. Niin ne lapset yhdistää.

Mies jäi vielä ytimeen, kuten vähän osasin ounastaa. Pitkä päivä terralla ja sopivasti jonkun tutuntutun läksiäiset ravintolassa, joten soittohan sieltä tuli. No ihan vapaasti, käy niin harvoin missään, joten olkoon vaikka 04 asti ;-) Mä oikeesti nautin aika tavalla yksinolosta, nyt, - kun lapset siis pedissä

Voi ei Tiitu, ikävä yllätys sulla vielä tässä loppumetreillä. Ymmärrän kyllä täysin, että säikäyttää, ja yleensä se tieto lisää tuskaa, tai noh, pelkoa. Mutta hyvä, että olet jo paremmalla mielellä ja kutinakin loppunut. Ja nimenomaan, että huomenna pääset vielä lisäsyyniin.

Täysin oikea asenne Stella! Hyvä =) Siis tarkoitan tuota uuden aloittamista ja yrityksen perustamista. Jännäähän se on, ja uskoa itseen tarvitaan rutkasti, mutta oikealle asenteella pääsee jo pitkälle. Kerrohan sitten, vaikka emailissa, tarkemmin
detskuja sun suunnittelmista. Mua kiinnostaa kovasti!

Olipa fiksu puheterapeutti teillä, kiva, että saitte vahvistusta omille ajatuksillenne. Puheenkehitys on ilmeisesti niitä yksilöllisimpiä juttuja lapsilla, ja toiset vaan puhuu jo ennen 2 ikävuotta, ja toiset lähempänä 4:ää. Ei Matskukaan juurikaan puhu, ymmärtää (lähes) kaiken, mutta lauseita ei tule. Ja eipä tuo ole kiirekään, en ainakaan vielä osaa panikoida asian suhteen. Höh, sukulaisia ja isovanhempia, kurjaa, että heidän kommentointi lisää teidän huolta asiasta. Toi Tiitun kokemus on kyllä hauska, ja osoittaa, että kyllä ne lapset puhuu, kun sopivaksi hetken kokevat

Aniliini, totta puhut. Pitäisi vaan pysyä eri tilanteissa rauhallisena itse, niin säästyttäisiin monelta huutosessiolta. Mutta vaikeeta se välillä on, tilanteet tulevat niin nopeasti vastaan, ja kun napsahtaa niin sitten napsahtaa. Sinänsä pitää olla itselle "armollinen" Mutta koitan pitää mielessä, että rutkasti enemmän kehua, kiitosta ja haleja, kun komentelua, kieltoja ja torumista. Sillä pääsee jo pitkälle.

Voihan kääk, lupailin tehdä töitä syksyllä, ja pikkuhiljaa pitäisi jotain saada aikaiseksi. Hullu mikä hullu. Sain jo äksessin työpaikan intranettiin, vielä pitäisi rukkailla työmailia. Saattaa ilta venyä, kun sille tielle lähden, mutta heh, huominen on vain siivouspäivä
Taidan väänhää iltapalaksi katkisleivän ja ottaa (toisen) lasin rieslingiä =) Vkloppuja!

 

[gissa]

Käyn nyt vaan heittämässä tällaisen pikavalituksen...
Mulla on koko ajan ihan kipeä olo, ärsyttää. Ei oikeastaan yhtään päivää ole vielä ollut tavallinen olo. Pää särkee melkein joka päivä ja olo on sellainen puolikuntoinen. Ekoina päivinä oli lämpöä ja se johtui tuosta maidon noususta ja pakkautumisesta, mutta nyt ei ole enää sitäkään ongelmaa. Silti vaan ei tunnu fyysisesti hyvältä. Iskias vaivaa edelleen, ei sekään mikään järjettömän kipeä ole, mutta vaivaa kuitenkin. Nekku taisi tuntea olonsa hyväksi heti, mutta miten Keiju? Onko sulla ollut kotona koko ajan ihan hyvä ja terve olo?
Mä en ole juonut läheskään tarpeeksi, sekin saattaa vaikuttaa. Eilenkin huomasin, etten juonut mitään, kun oltiin monta tuntia liikkeellä. Mä en oikein tiedä mitä kannattaisi juoda? Pelkkää vettä en viitsisi lipittää litrakaupalla päivässä, mutta sekamehuissakin on sokeria ja light-versiot ei nekään ole hyväksi... ideoita vastaanotetaan?

Tiitu, turvotus hävisi jo sairaalassa ja on ihanaa!!! Aivan upeaa saada omat jalat takaisin, tuli heti paljon laihempi olokin
Sairaalassa lähti n. 6 kiloa ja nyt kotona on lähtenyt 4, taisi olla iso osa sitä turvotusta, kun lähtivät niin nopeasti. Nyt kun olisin ollut lähtöpainoltani sopiva, niin olisin jo melkein oma itseni. Nyt on lähtöpainoon vielä 5 kg ja sen jälkeen pitäisi vielä 7 kg saada pois. Uskoisin, että nuo 5 lähtee ihan itsestään, mutta sen jälkeen saakin jo tehdä töitä. Oisko nyt sen verran järkeä, ettei aloittaisi tupakanpolttoa uudestaan, ei tarvis sitten kolmannen kerran murehtia lopetuksesta kertyviä kiloja??

Just just, tän piti olla pikaviesti

 

[Stella*]

Gissalle vastailisin. Anna itsellesi armoa, olet synnyttänyt ihan vasta. Mulla ainakin oli Leon synnytyksen jälkeen vähän sitä sun tätä "oloa" eikä todellakaan ollut normaali olo. Olin silloin yllättynyt, että en ollut kipeämpi, mutta nyt kun vertaan Kaislan synnytykseen, niin kyllä Leon jälkeen olin selvästi enemmän romuna. Kaikki oli niin uutta, unta sai yhtäkkiä tosi vähän, imetys vei voimia, alapää oli hellänä, kehon muutokset ihmetyttivät (ahdistivat), verta oli mennyt melko runsaasti jne. Mun mielestä sun tilasi kuulostaa ihan normaalilta, mutta toki valittaa saa ja pitää . Sulla oli kovat paineet ennen synnytystä, kun pelkäsit ja mietit sitä niin paljon ja synnytyskään ei ollut mikään helppo nakki (nopea, mutta kivulias). Vähemmästäkin on kroppa ihmeissään. Panadoliahan saa syödä imetysaikana, joten nappaa sitä, jos se auttaisi.

Mä join kyllä imetysaikana vähän kaikenlaista sen kummemmin miettimättä, mielitekojen mukaan. Pääasiassa vettä ja vissyä. Jos tykkäät, niin kokeile maustettuja vissyjä tai maustettua vettä, niin saa vähän vaihtelua. Olikos se joku täällä, joka otti tavakseen juoda hanasta aina kun kävelee sen ohi? Se oli musta hauska neuvo. Tai sitten voi täyttää 1,5 litran limsapullon vedellä tms. ja pitää huolta, että se on juotu tiettyyn kellonaikaan mennessä.

Se että me toisen lapsen synnyttäneet hehkutamme (niin minäkin tein) nopeaa toipumista, on vähän eri juttu. Kyllä se ekan saaminen on aina rajumpi koettelemus - tai ainakin niin on tuntunut olevan tässä meidän porukassa. Ja kun toisen saa, niin se eka lapsi pitää huolen siitä, ettei ole aikaakaan potea samalla tavalla kuin ekan synnytyksen jälkeen. Ekan synnytyksen jälkeen sitä oli niin ihmeissään. Mulle ainakin avautui ihan uusi maailma, että ei vitsit, tällaista naiset kokevat elämässään. Synnytyskipuhan voi olla suurin kipu mitä ihminen eläissään tuntee. Mulla oli ainakin eka viikko henkisesti aikamoinen. Vaikka olinkin tosi iloinen ja onnellinen, niin kääntöpuolena olin tosi järkyttynyt siitä, mitä synnytys oli ja miltä sen jälkeen tuntui.

Mun mielestä Leon kohdalla vasta jälkitarkastuksen tienoilla (6 vkoa synnytyksestä) mulla alkoi olla ns. normaali olo. Silloin alapää oli kutakuinkin tutun tuntuinen ja unettomuuteen oli ehtinyt vähän tottua eikä imetys ja muut lapsenhoitotoimenpiteet enää aiheuttaneet stressiä samalla tavalla kuin ihan alussa. Mä kuljin kyllä monella tapaa ihan pää puurossa ne ekat viikot. Tunteet vaihtelivat euforiasta epäuskoon.

Nyt on helppo muistella ja vertailla, kun näitä on kaksi. Kaislan kanssa meni kyllä ihan eri tavalla.

Nämä nyt olivat vain mun kokemuksiani asiasta, tarkoitus oli sanoa, että ei kannata huolestua jos tuossa vaiheessa on hankala olo fyysisesti. Kyllä se siitä muuttuu pikku hiljaa.

 

[Tiitu]

Voi gissa, tsemppiä kivuliaaseen oloon. Eiköhän se tosiaan siitä ajan kanssa, kova koettelemushan koko raskausaika, synnytys ja imetys on kropalle. Toivotaan, että se iskias häipyy nopeasti!

Mä olen kova juomaan vettä, varsinkin nyt on ollut vielä kovempi jano kuin normaalisti. Välillä on tehnyt mieli jotain muutakin, joten olen esim. laimentanut omena- tai ananasmehua vedellä, ei ole niin makeaa. Ja vettä kannattaa kokeilla välillä niin, että laittaa kannuun jääkaappiin, mulle ainakin maistuu tosi kylmänä vielä paremmin kuin suoraa hanasta. Ja joukkoon voi puristaa vaikka sitruunaa tai limea.

Meikäläinen vietti sitten aamupäivän siellä äitiyspolilla tutkimuksissa. Otettiin käyrää, verikokeita, sisätutkimus ja ultrauskin. Lopputulos, että vauvalla kaikki hyvin, mulla todennäköisesti se hepatoosi, mutta hyvin lievänä. Soittelevat vielä huomenna verikokeiden tuloksista, jos niissä on jotain hälyyttävää, synnytys käynnistetään vielä huomenna. Muuten kuulemma käynnistyy itsestään lähipäivinä, sen verran oli jo paikat auki ja supistuskäyrä näytti kunnon supistukset. En usko, että niissä verikokeissa on mitään, nyt sitä kutinaakin on ollut enää hyvin vähän. Odotellaan siis vaan. Saas nähdä tuleeko mulle maailman paras syntymäpäivälahja (jos sattuu tulemaan huomenna)? No joo, voihan tässä käydä niinkin, että kärvistelen yliajalle, mutta toivossa on hyvä elää.

Ai niin, Aniliini kyseli miehen synnytykseen tulosta... Oli tosiaan joskus epävarma sen suhteen, mutta nyt on kuitenkin tulossa mukaan. Ja oli ihan oma päätöksensä, ajattelin, että en tod. toista sinne pakota, vaikka tietty sitä toivoinkin.

Mulla turvotukset lähti jaloista helteiden myötä, ihanaa. Vielä kun sormukset saisi joskus sormiin, no, ehkä sitten synnytyksen jälkeen joskus.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

 

[Nekku ejk]

No, on taas ollut vaiheita Tiitulla. Hyvä, että olet syynissä ja eiköhän se tyyppi sieltä kohta putkahda. Me täällä hengessä mukana!

Ihanan paljon oli luettavaa, hymyilytti oikein noita ajatuksia ja arjen sattumuksia lukiessa. Loistavaa pohdintaa elämästä, parisuhteesta, kasvatuksesta, äitiydestä. Vitsit, tänne on pesiytynyt viisaita naisia! Mahtavaa.

Piti muuten sanoa, että mun miehen ymmärrys taaperoarjesta avautui hoitovapaan aikana. Sitä ennen vähän ihmetteli, jos olin suhteellisen uupunut tai kiukkuinen illalla. Kun sitten paimensi tota elohiirtä 10 h putkeen ja huolehti ruokaa pöytään, tajusi, että välillä voi pinna kiristyä… ;-) Väsyneenä ei aina pysty olemaan yhtä rakentava joka tilanteessa. Se mua tulevassa ajassa pelottaakin, koska se on epäreilua kaikille osapuolille. Nyt on ollut niin helppoa, kun on ollut mies kotona monta viikkoa tätä jakamassa täyspäiväisesti.

Kiitos muuten kaikille puremiskokemusten jakamisesta. Stella, luulen, että osuit spekulaatioissasi asian ytimeen, kuulosti heti tosi loogiselta! Siis, että kyse saattaa hyvinkin olla tuollaisesta ns. pomottamisesta ja 2-vuotiaan käsittämättömästä itseluottamuksesta, siitä kaikkivoipaisuudesta. Lotta on voimakastahtoinen luonteeltaan ja tosi verbaalinen ja olen huomannut, että syöttää muille omia leikkejään ja yleensä saakin muut leikkimään bussipysäkkiä ja retkiä jne. kanssaan. "Kommunikaatio-ongelma" on siis hyvinkin voinut johtaa puremiseen. Ja oli mikä oli, toivottavasti menee_pian_ohi!

Gissa, tosiaan mulla oli nyt täysin normaali olo (pl. ne daisat…) heti synnytyksen jälkeen, mutta toista oli silloin kaksi vuotta sitten. Vaikka toivoin tosi nopsasti silloinkin, ei esim. alapää juuri ennen jälkitarkastusta tuntunut "omalta”. (Toisen synnyttäminen oli siinä suhteessa ihan totalemente erilainen kokemus.) Siinä vielä kaikkinainen elämänmuutos niin ei ihme, jos ei olo tunnu normaalilta! Allekirjoitan Stellan ajatukset täysin. Elli sujahti meidän valmiiseen lapsiperheeseen, joten siinäkin päästiin helpommalla.

Mulle ainakin heikotus ja päänsärky tulee helposti, jos ei syö ja juo tarpeeksi ja kunnolla. Säkin olet ilmeinen “meijeri” (heh, sori!) ja se kyllä vaatii energiaa, joten yritä syödä kunnon ruokaa, ei pelkkää voileipä-linjaa. Mä muistan, että mulla jäi syöminen aika heikoille Lotan alkuaikoina ja kostautui olossa. Tiitulla oli hyviä vinkkejä. Just ton pelkän veden kittaamisen tylsyyden vuoksi mä kyllä juon light-mehujakin. Laitan funlightiä ihan tipan, jotta siitä tulee veteen makua.

Mulla muuten paino jämähtänyt. Edelleen jäljellä 5 kg. Se vähän masentaa, kun vaatteet ei mahdu tai jos mahtuu, näyttävät kaameilta. Viimeksi olin tässä vaiheessa jo kokolailla alkupainossa. Tosin silloin jäi se syöminen, L oli huomattavasti isompi ja isoruokaisempi ja aika monelta kaverilta olen kuullut, että paino laskee näiden kakkosten ja kolmosten kohdalla hitaammin. Mitä lie. Kaipa tämä tästä.

Sande, ei saatu pk:sta mitään etukäteen, ei ole varmaan tapana. Sieltä sai mennessään pk:n omat ns. periaatteet kirjattuna ja sitten täydettäväksi kaupungin lapun, johon pitää kirjata lapsesta tarkkaan juttuja luonteesta, tavoista jne. Se käydään siellä yhdessä omahoitajan kanssa läpi. Tai näin ainakin meillä. Muutenkin tavat ja hoitajat tulevat tutuiksi siinä harjoittelun aikana jutusteltaessa. Kannattaa kertoa mahdollisimman paljon lapsesta ja olla muutenkin avoin.

Tätä romaania kirjoittaessa ehti jo tulla nälkä… Syömään siis.

 

[**Keijukainen]

Sunnuntaita! Nyt sitten ilmat viileni. Toivottavasti kuitenkin olis vielä lämpöäkin luvassa.

Tiitulle onnea synttärin johdosta Hmmm..saatkohan synttärilahjan tänään? Jos ehdit laittaa viestiä kun tulee lähtö laitokselle niin olis huippua!
Hyvä että kaikki on siellä kunnossa, kyllä tuo perusteellinen syyni antaa mielenrauhan.

Gissa, mulla on fyysisesti aika ok olo jo. Mä olin kyllä tosi romuna synnytyksen jälkeen ja kahteen viikkoon en voinut istua missään ilman uimarengasta. JOhtui niistä lukemattomista tikeistä. Sitten kun olo alkoi parantumaan, on se tapahtunut huimaa vauhtia. Sisäisiä tikkejä on kyllä vielä jäljellä (huomaa pitkään istuessa, esim. eilen leffassa 2½ h) mutta alakerta on "normaali". Jälkivuoto jatkuu vielä ja kohtua kipristää ja vihloo välillä kovaakin. Kilot on lähteneet ja masunahka on vielä pehmeä mutta muuten litteä.Eli ei valittamista. Mutta mun synnytyksestä on kuitenkin kulunut kauemmin aikaa kuin sulla gissa, joten älä vaadi kropalta liikaa :/

Iskias on vaivannut muakin nyt viikonlopun, kauhee pisto toisessa pakarassa ja jalka meinaa lähteä kävellessä alta. Täytyy koettaa venytellä (nyt kun maha ei ole enää tiellä )

Maidon noususta tuli mulle kans ihan kamala olo lähtöpäivänä sairaalassa, jalat lähti alta ja huippas ihan hulluna.Mulle sanottiin että 3 litraa vettä tulis juoda päivässä kun imettää, mä juon kyllä muutenkin tosi paljon vettä ettei se ole tuottanut vaikeuksia. Silti määrä pitäisi varmaan mitata, huomaa helposti esim. vatsantoiminnassa jos ei ole juonut riittävästi.

Henkinen puoli toipuu mulla huomattavasti hitaammin. Tosin nyt on tullut aivan järkyttävä rakkaus tuohon lapseen ja huolehtimisen ja lähellä pitämisen tarve on jotain aivan uskomatonta. Mietin sitä henkistä puoltakin, että mun synnytys oli kai aika vaikea, 48 tuntia kipuja ja valvomista (nukuin about tunnin pätkiä) :/ Lisäksi oli pelko lapsesta sen lapsiveden vihreyden ja vauvan sydänkäyrän takia, lastenlääkärit kävi tarkastamassa sen moneen kertaan kun oli välillä liian tasainen ja unelias. Mä olin niin pihalla pitkään etten edes osannut nauttia lapsesta, se alkoi pikkuhiljaa. Siinäkin auttoi se että mies otti pikkuisen heti "omakseen", oli totaalisen hullaantunut ja alkoi hoitaa tottunein ottein.

OOn tässä kirjoituksen lomassa vaihtanut ja kahdet kakkavaipat ja taas mimmi piereskelee siihen malliin että lisää on luvassa Että joo, kyllä vatsa toimii, varsinainen tykki. Me ollaan käytetty niitä pakkauksen kestovaippoja päivisin ja ihan ok ovat, tosi isot ja kömpelöt kyllä. Yöllä niitä ei kande käyttää, tulee pissat läpi iloisesti ja viime yönäkin pikkuinen oli ihan läpimärkä kun mies oli sitkeesti laittanut keston yöksi. Kyllä paperivaipat on paljon imukykyisempiä, tosin eipä me olla vielä noita kestojakaan pesty sitä 10 kertaa, jolloin imukyky kuulemma vasta on se mikä pitääkin.

Eilen oli muuten mummi hoitamassa ekaa kertaa ja oltiin miehen kanssa leffassa (Batman). Kaikki oli mennyt loistavasti!

Ihanalta muuten kuullosti Sanden mökkiloma! (ja kiitos tsempeistä). Itsekin mökkireissua odotellessa, miehellä enää ensi viikko töitä. Jee!