Heippa. minä taas!
Mitäköhän mä viimeksi sähelsin, jotain tein kirjoituksen välissä, kun Keiju ja Hertta ehtivät väliin..? Muistaakseni avustin Viliä junaradan kokoamisessa.
Keiju, niinhän se tuntuu tulevan aikamoinen tuomio korvikkeen käytöstä, huomasin Vilin aikoina saman. Ja siitä se syyllisyys kasvoi, mua jotenkin hävettikin siitä syystä ostaa läjäpäin korviketta, ihan kuin olisin tuntenut kieroja katseita selässäni, vaikkei tod. olisi tarvinnut. Tutulta luulostaa teidän vauva tissiraivarit, Vili sai niitä _usein_ (joka kerta 2 kk:n iässä, jonka jälkeen mun pää ei enää kestänyt imetystä tai sen yritystä) öisin, jolloin se tuntui vielä hirveämmältä ja helpommin tuli luovutettua ja annettua korviketta, kun olin itse niin väsynyt ja kummissani, kun tissi ei kelvannut, vaikkei mulla välttämättä ollut siitä kiinni, ettei maitoa tullut. Tempperamenttinen ja heti kaikki mulle nyt-tyyli oli kyllä Vilin omaksuma tapa maitoruokailunsa ajan, pullo oli helpompi ja nopeampi tapa.
Nyt on niin helppoa, kun ei tyttö ei ole raivotar, eikä itse lainkaan öisin, mua ei siten väsytä tipan vertaa päivisin, kun ei tarvitse kuin silmäänsä raottaa ja tissiä tarjota. Toivottavasti et Keiju siitä loukkaantunut, kun aiemmin kysyin, että huoliiko teidän tytteli silti tissin, vaikka olet antanut pulloa. Ihan sillä vaan kysyin, kun Vililtä se ei meinannut onnistua. Useimmilta kuitenkin onnistuu, hyvä niin. Toivottavasti teillä helpottaa yöt!
Siljakin on nyt ihan pari kertaa huolinut pullosta omaa maitoa/korviketta. Jos tänään tavoistaan poiketen herää iltayöstä, mies kokeilee korviketta, jos ei maistu, tulen viivana paikalle, tyttöjen ilta siis ihan naapurissa.
Ihanaa Keiju, kun alat nauttimaan vauva-arjesta. Se on varmaan tosi kurjaa, kun tuntee vielä kaiken vuoristoradan lisäksi syyllisyyttä siitä, ettei tunne euforiaa. Muistan kyllä itsekin sen hämmennyksen, kun ekana iltana sairaalassa nyyttiä katselin ja mietin, että tuohan vois olla vaikkapa naapurin poika, ei ollut vielä mitään sidettä. No, mulla se tuli kuitenkin nopsaan, seuraavana aamuna se suuri Rakkaus heräsi kun poika kirkkailla silmillään vastaan tuijotteli! Ystäväni toi sairaalaan nallen Vilille, joka soittaa Rakkaustarinan sävelmää. Kyllä siinä kymmeniä kyyneliä tuli pyyhittyjä, kun mietin sanoja: "Ensi katseessaan jo tarkoituksen antoi hän mun maailmaan.." Nyyh!
Me ollaan kyllä päästy tosi helpolla mustien sukkien kanssa, ei kyllä juurikaan ole ilmaantunut. Ihan satunnaisia kertoja Vili on läpsinyt mua, kun imetän, mutta pikkusiskoon ei _vielä ainakaan_ ole muksahduksia kohdistanut. Lotan tavoin kyselee heti Siljaa, jos olen laittanut huomaamattaan nukkumaan. Leikkii Siljan kanssa lattialla pitkiä hetkiä, tunkee siis itsensä lelukaaren alle ja jutustelee siskolleen. Silja jo kiinnostuneena seurailee Vilin touhuja ja väläyttää hymyjään veljelle. Tuntuvat läheisiltä jo nyt, kunpa säilyisi iäti.
Tosi hienoa, että tahkoojaplussiin saadaan uusia vauvoja, kun odottajia on ja uusintakierrokselle lähtijöitäkin ilmoittautuu. Lykkyä!
Mollyn "kehoituksesta" voisin laittaa uuden ketjun, lisään siihen uusien tulokkaiden nimet, mutta Molly lisätköön itsensä sitten ultran jälkeen.
Että ei kai nyt sitten joutunut sinne sairaalaan... Ei ole tainnut olla tekstariyhteydessä keneenkään?