Tahkoojaplussat 87

[Sanelma*]

Lenkki tuli tehtyä. Harkkasuppareita tuli taas koko matkan, mutta ei muuta

Molly, mulla on ollut jotain tuon tapaisia tuntemuksia muutaman kerran raskauden aikana, mutta vähän ylempänä oikean kyljen puolella. Mennyt ohi kun olen mennyt kyljelleni makaamaan. Tuntuu just vähän siltä että suoli olis solmussa. Ihan alhaalla mulla on ollut pistävää kipua/vihlontaa ajoittain, mutta sitä olen pitänyt juuri liitoskipuina? Myös samanlaista juilintaa kuin oviksen aikoihin mulla on ollut oikean munasarjan kohdalla välillä. Että kyllä kai tässä vaiheessa ja näillä meidän viikoilla voi tulla vastaan jos jonkinmoista tuntemusta. Eikä siis ole varmaankaan mitään vaarallista, jos on aina ohimenevää.

Meillä ei ole vielä pinnistä ollenkaan. En ole yhtään edes tutustunut tarjontaan. Se on jotenkin jäänyt, kun oon ajatellut että ekat kuukaudet menee tuossa perintökorissa. Mutta saas nähdä tuleeko sitten hoppu sänkyhankinnalle, jos tulokas on kookas. Ei se sänky kuitenkaan niin kovin suuri ole.

Mukava oli kuulla Tiitustakin! Onko sulla mamma tai muuta seuraa poitsun lisäksi päivisin siellä kotikulmilla? Vai kuinka teidän päivät soljuu normaalisti?

Ja hei!! Mollylla enää KOLME työaamua. Huisia!! Onko odotettavissa että soittelevat töistä perään, vai pääsetkö helposti irti hommista?

 

[Nekku ejk]

Hei mieletöntä, Molly sun työpäivien määrä! Sä jotenkin et oo yhtään hehkuttanut sitä täällä, en ollut tajunnut, vaikka muistankin, että osuu samaan syssyyn meidän reissun kanssa. WAU, WAU, niin mahtista!

Ollaan taas kotouduttu mummilan reissulta. Mä olen jo aika pro jo pakkaamaan tämän köörin tavaroita, on tullut rutiinia, huh… Helpotti valtavasti, kun yhdistelmien sijaan oli ekaa kertaa matkassa mukana matkarattaat.

Sanelmaa jännätään! Niin mahtavaa elää täällä aina uudelleen odottajien tuntoja ja odotuksen viime hetkiä.

Anskulle onnea talokaupoista vielä kerran! Mä täällä repeilin sun pankkikokemusta. Hehe, ei oo meidänkään laina vielä ensi vuonna maksettu, vaikka aika pieni onkin. Mutta ei ne numerot vie yöunia, ainakaan nyt, kun molemmilla on työpaikat. Toivottavasti et niitä joka ilta märehdi. Mieti mieluummin sisustusta…

Tänään kotiin ajellessani oikein pähkäilin pikku-Hoon unia. Kimurantti juttu. Luulen tosiaan, että tutin poisottaminen saattaa auttaa asiaa, ehkä myös isompaan sänkyyn siirto. Mun mielestä taaperon yöheräämiset on kimurantimpia kuin vauvojen. Tai siis vauvoilla on jotenkin primitiivisemmät tarpeet siinä, nälkä / tutti tippunut jne. Kyllä noihin Hertan yöhuutoihin on mun mielestä reagoitava, ihan kuten teetkin, koska voivat johtua huonoista unista tai muusta. Eikös Vili ollut 1 v 8 kk, kun alkoi nukkua? Ääh, ei ole kikka kolmosta, mutta toivomme parempaa suuntausta. (Valvovan äidin vertaistukea toki voin tarjoilla – olkaa hyvä.)

Tänään nlassa todettiin taas Ellin sinttisarjalaisuus. Painokäyrä oli notkahtanut pituuden suhteen –15, joten kontrolli kahden kk:n päästä. En muista tarkkoja mittoja, ab. 7800 g, 70 cm. Mä en jaksa asiasta puristaa mailaa, koska Elli syö hyvin ja on iloinen vauva – ja lääkärikin totesi, ettei tarvitse. Totesi, että hyvässä lihassahan hän on. :-D Mutta kovasti ovat eri mallisia ja sorttisia meidän tytöt tässäKIN suhteessa. Mitäs Siljan ja Annan mitat ovat olleet ab. 8 kk iässä? Tai Mai? Tai Nelli tai Hertta, jotka olivat ns. pieniä?

Lotta testasi suksiaan ekaa kertaa järvenjäällä ja hienosti sujui! Varmaan suomalaisilla jotenkin jossain ikiaikaisessa geeniperimässä.

Juu, nukenrattaat (sellaiset, joissa on koppa) tulevat synttärilahjaksi ja todellakin uskon, että ovat melkoinen menestystarina.

Kuten Hertta just taannoin kirjoitti, mullakin on sellainen tunne, että elämä on tässä ja nyt, ihan mahtavaa. Sitä on alkanut nähdä pienet asiat Lotan kautta uudessa valossa ja mun mielestä arjesta nauttii nyt toisella tavalla, kuin siinä työelämän oravanpyörässä, joka taas vuoden päästä odottaa. Välillä ottaa rankasti aivoonkin, mutta useimmiten tahtoisin säilöä tytöt pulloon, etteivät ikinä kasvaisi isoksi.

P:n mökkeily tosiaan oli aika extremeä! Mutta samalla antoisaa. Mä olen kerran Lapissa lämmittänyt sähköttömän mökin –35 asteesta +20 asteeseen, aikaa meni muistaakseni viisi tuntia tai jotain. Meillä oli mukana aussikaveri, joka oli kyllä tosi urhea, vaikka myönsi jälkikäteen, että hirvitti.

Me lähdetään tosiaan viikon päästä reissuun! Eipä siitäkään tosiaan lepolomaa tule, mutta ihanaa vaihtelua ja toivottavasti valohoitoa. Meillä lähtee ystäväperhe mukaan, heillä samanikäiset lapset. Sama kokemus kuin Stellalla, on ihana seurata niitä leikkejä ja nyt sitä jo saa kahvikupposen juoda rauhassa niissä kyläpaikoissa, joissa on lapsia ja leluja.

Mä aina unohdan, että Elli pääsee jo niin paljon liikkumaan. Justiinsa yks päivä havahduin kolinaan, hänhän siellä oli hiihankoa nuolemassa, sormet ja naama ihan noessa… Pitää viritellä portaisiin taas portti.

Nyt kalasoppaa keittämään. Mulla on kaikki jutut ihan muhjuna päässä, yritän tulla vaikka huomenna paremmalla ajatuksella.

 

[Piritta*]

Oi joi Nekku, teillä on siellä, taas, yksi hiilihangon nuoleskelija Muistan niin elävästi, kun L oli tuossa iässä ja kirjoittelit samaa silloinkin. Ja kohta se E on kirjahyllyn kimpussa

Masa on vähän kipeenä, kuumeilee ja veto veke. Epäilen, oisko korvassa tulehdusta, kun sitä valittelee välillä. Eikun sit lääkäriin. Meilläkin uusi reissu jo ensi vkolla, joten pitää saada muksut kuntoon ennen lähtöä.

Ou jee Molly! Eipä siistiä. Onko sulla jo pläänejä, miten juhlistat ensimmäisiä lököilypäiviä kotona? Aah, se on sit ihanaa, kun voi elää kuukauden ihan miten sattuu. Heh, no melkein

Hehee, nauratti Ansku sun hauska kirjoitus pankista Näin silmissäni sen herran naputtelemassa konetta ja teidät tiskin toisella puolella "hatut kourassa" . Juuh, noissa tilanteissa on passelia hieman repeillä ja keventää tunnelmaa, hih. Kerros enemmän teidän tulevasta kodista. Yksitasoinen, paljon pihaa, paljonkos siinä oli neliöitä? Ihanaa, että pääsette näin kevään korvilla uuteen kotiin ja keväthän on siihen juuri passeli ja sisustajan unelma-aikaa. Mä hiljaa toivon ja unelmoin, että mekin viimein saatais vaihdettua asuntoa. Kiikarissa on siis ihan rivaripätkä, rempattu ja kivalla pihalla, ja mikä tärkeintä, ihan tässä lähellä, eli samat ympäristöt, puistot ja tutut säilyisivät. Se tuntuu nyt olevan the big thing mulle. Miehen kanssa on vaan totaalisen toivotonta ajoittain projektinhoito, kun mä tehokkaana olisin jo myynyt meidän kodin, kun se vaan junnaa, pyörittelee ja "soittaa huomenna". Arggg.

Asiasta ananakseen. Nekulle, oiskohan Antsu ollut 8.3 kg viimeksi nlassa. Oli siis 8,5kk. Sehän lienee tärkeintä, että lapsi on iloinen ja syö hyvin, vaikkei ihan käyrillä meniskään. Mutta kovin ovat eri sorttia teidän sisarukset, hauskaa seurata, millaisia ovat sitten isompina.
Matiaskin innostui hiihtämisestä, kun kokeili kaverinsa suksia sunnuntaina jäällä. Hauskan näkäistä touhua, ja todellakin - ihmeellisesti geeneissä tuo lykkiminen! Olin varma, ettei M:n pinna kestä touhua, mutta niinpä tuo vaan hiihteli ja oli aivan hiilenä, kun piti luovuttaa sukset takas kamulle.

Hih, ihana Gissa sun miehen kommentti konttaamisesta Mutta muistan hyvin itsekin, kun M ei liikkunut lainkaan, niin sitä mietti, että "pitäishän sen, kun kaikki muutkin tuossa iässä". Mutta ihan normaali pojasta tuli, vaikka konttasi ehkä kaksi vkoa, eikä ryöminyt lainkaan.

Sanelmalla ei tosiaan ole enää pitkää aikaa h-hetkeen. Jännää! Onko teiltä laitokselle pitkä matka? Katsoin sattumalta tv:stä dokumenttia Lapin odottajista (Utsjoki?), joiden lähin s-sairaala on Rovaniemellä. Siis satojen kilometrien päässä...! Hui..! Siinä saa ajoissa lähteä matkaan, ja etenkin näiden kakkosten ja kolmosten kanssa.

Apua, jotain taas unohtui...Palailen minäkin paremmalla ajalla. Pikkupotilas kaipaa seuraa.

 

[Mariska*]

Huomenta.

Ansku oli kirjoittanut ton pankkikokemuksensa niin hauskasti, että sai mutkin purskahtamaan nauruun.

Sanelma on vielä yhdessä koossa..jatketaan odottelua

Oliskikin hinoa jos Pirita sais nyt sitä kauan haaveilemaansa lisätilaa ja kiva kun ei tarttis kovin pitkälle muuttaa, tsemppiä siihen, että joku ihastuis ja ostais sen teidän nykyisen kämpän.

Mä oon jotenkin niin totaallisen luovuttanut sen suhteen, että meidän koti olis joskus siisti ja järjestyksessä. Ei onnistu, eilenkin pojat vahingossa repivät mm. verhot pois ikkunasta, kun tekivät majaa nojatuolin taakse niin verho jäi toisen jalkaan kiinni ja sitähän ei muuten jalasta irti saa kun kiskomalla niin turkasesti..onneksi ei tullut koko verhokisko alas, kuten kävi aikaisemmin. Ja sitä painin määrää, kauhea kopse käy kun pojat ottaa mittaa toisistaan, leikillään. Mä en vaan jaksa ymmärtää sitä, että pitää koko ajan roikkuu toisen rivelissä kiinni. Miehen mielestä se on ihan normaalia veljesten toimintaa, mutta se omistaakin sen jonkun x-geenin joka löytyy jokaiselta mieheltä ja mitä naiset -minä ainakaan en voi ymmärtää. Huh, sentään..

Mollyllä ei tosiaan ole kovin pitkä aika kun saat kokopäiväisesti sisustaa tytön huonetta

Hertta, meillä Teemu oli kanssa tuossa iässä ihan äärettömän huono nukkuja. Valvoi joka yö. Mä yritin silittämisellä sitä siellä sängyssä pidellä, en nostanut pois tai ottanut syliin vaikka sitä tahtoikin. Samun kanssa mä taas olin sen verran lepsu, että jos halusi syliin tai meidän väliin niin pääsi, sitten kun oli vähän aikaa nuuhkinut äidin tuoksuja sanoin, että nyt mennään takaisin omaan sänkyyn ja sinne se sitten jäi nukkumaan ja Samulla toi turhan heräilyn kausi oli tosi lyhyt, kun taas Teemulla kesti vuoden. Eli tästä kirjoituksesta, ei nyt ollut mitään "apua", mutta jospa H:lla on vaan äitiä ikävä yöllä ja esim. pitkä hali auttais uudelleen nukahtamisessa. Toisaalta tommoinen sitten taas ruokkii sitä, että yö sykyttelyistä tulee helposti tapa. Samulla vaan se auttoi, kun ilmeisesti ymmärsi, että äiti on lähellä pimeessä yössäkin. Jokatapauksessa tsemppiä ja jaksuja yökukuntaan, toivottavasti helpottais ennekuin uusi vauva tulee.

Välillä mä vaan mietin huvittuneena näitä lapsia, minkä ihmeen takia näiden lapsien pitää tehdä kaikkea niin pöhköä, kuten Ellin hiilihangon nuoleminen...eihän se edes maistu hyvälle...luulis.

Nyt mä rupeen hommeleihin

 

[Riinuska 19+6]

Pikainen ilmottautuminen vain, täällä ollaan ojennustaudin kourissa. Mä aloitin su iltana ja vielä tämänkin aamun aloitin pöntöllä istumisella.. Kammottava tauti! Onneksi mies ja poitsu eivät (vielä) ole sairastuneet. Kun ei voi ottaa oikein lääkkeitäkään ja kaikista kivintä on olla pojan kanssa kotona kun tarha on hiihtolomaviikon kiinni ja mies töissä! Onneksi J on ollut kultainen ja luvannut hoitaa äitiä Ei ole kiukutellut yhtään vaan leikkinyt yksin kiltisti kun äippä makaa raatona sohvalla tai oksentaa. Huh.

Raskaudessa puoliväli huomenna ja vauva möyrii hullun lailla mahassa. Liekö häntäkin ahdistaa äipän tauti? Ultra olis viikon päästä.

Nyt en jaksa enempää kirjoittaa, anteeksi valitusvirsi... Voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

 

[Riinuska vielä]

Sanelmalle, että syö ihmeessä sitä maksalootaa jos noin mielesi tekee Eihän se kiellettyä ole kunhan ei joka päivä syö. Juskaa odottaessa maksamakkarakin oli harvemmin syötävien listalla, nyt sitä sitten saa popsia vaikka tuubin per päivä. Näin ne säännökset muuttuu.

Tänne tuli Kärkkäisen mainos myös, olen menossa Lahteen ensi viikon lopulla (tulen Mariska melkis naapuriin), josko silloin pääsisi käväsemään. Isolta paikka vaikuttaa.

Hertalle jaksut pikku Hoon uniongelmiin! Kait se vaan on aikansa kutakin, eikä kaikelle voikkaan mitään tehdä. Toivottavasti pian helpottaisi!

Kiitos kuvista! Onko Manna laittanut omaansa, en ole ainakaan saanut?

Mollylle iloiset viimoset työpäivät, niin se aika on hurahtanut! Miten se tuntuu aina toisilla menevän nopeampaan?

Nyt sinne sohvalle viltin alle... palaan terveempänä.

 

[Stella*]

Riinuskalle tsemppiä tautiin, se on inhottavaa.

Voi vitsit tosiaan, että Mollykin jää ihan näillä näppäimillä äitiyslomalle! Ihanaa.

Pikku-Hertan yöunet ovat edelleen katkonaisia, voi kökkö. Vaikealta tuntuu tuohon keksiä ratkaisua. Pystyisikö Hertalle jo käyttämään tarra- tai muumikeksipalkintoa? Eli lupaa illalla, että jos nukkuu yön kiltisti, saa palkinnon. Tämä on ainoa, minkä minä keksin, mutta Hertta lienee vielä liian pieni ymmärtämään tuollaista yhteyttä. Kavereiden kaksivuotiaalla tuo kikka toimi.

Mä olen muuten saanut innon syödä maksalaatikkoa. Varmaan kerran viikossa vetelen sitä lounaaksi. Miten se nyt onkin niin hyvää yhtäkkiä. Mulla oli tosi pitkä tauko maksalaatikon syömisessä, kun kerran erehdyin ostamaan yhtä halpismerkkiä ja se oli ihan hirveetä sotkua! Vieläkin puistattaa.

Kivaa, jos Piritta onnistuisi nyt kevään korvalla samaan lisäneliöitä. Sanelma kun mainitsi noista meidän neliöistä, niin kyllä näissä tietty puolensa on. Lapsilla on tilaa juosta ja mä tykkään muutenkin väljästä, kun olen vähän ahtaanpaikankammoinen. Jospa tässä kevään aikana itseenkin taas tarttuisi sisustuskuumetta, se kun on ollut kadoksissa jo jonkin aikaa. Johtuu varmaan siitäkin, että kaksi termiittiä tekevät tuhojaan... meillä on sohva ja yksi matto ihan karmean näköisiä, kun niissä on sormivärin, pissan, oksennuksen ym. jättämiä tahroja. Kangassohva EI ole hyvä ratkaisu lapsiperheeseen. Surettaa, kun tykkään sohvasta noin muuten, mutta jos meno jatkuu tällaisena, siitä on pakko hankkiutua eroon.

Mäkin vähän ihmettelin, mikä Kärkkäinen on, mutta selvispä nyt. Mä olin muuten Mariska Lahdessa viime viikolla, mutta jotenkaan mulla ei yhtään leikannut, että sä olet siellä.

Sanelman vauvamasu oli tosi kiva nähdä livenä vielä näin viime metreillä. Eipä siitä pystynyt päättelemään mitään , kun toisaalta oli poikamasu ja toisaalta tyttömasu. Kohta se selviää!

Hassua, että Nekun tytöt on niin eri kaliiberia. Jänskää sitten seurata jatkossa, millaisia eroja sisaruksissa kaiken kaikkiaan on. Meillä nyt tietysti sukupuoli tekee ison eron, mutta luonteissa ja oppimistavoissa ym. on paljon eroja. Ihan hauskaa on bongailla lapsista omia luonteenpiirteitä. Just eilen totesin, että Leolla on tasan yhtä lyhyt pinna kuin mulla, kun pitää opetella uutta. Ja kiukuttelugeenejä taitaa tulla kummankin puolelta. Ei siis pidä ihmetellä, miksi päivittäin on aikamoisia tahtojen taisteluita .

Olisi kyllä ollut ihanaa tavallaan jo tänä talvena hankkia Leolle sukset ja luistimet, mutta jäänee ensi talveen. Leo on sen verran varovainen liikkuja. Kaislalle voisi niitä harkita jo ensi talvena, kun on paljon uskaliaampaa ja vakaampaa sorttia. K on esimerkiksi kaatuillut ja saanut ruhjeita paljon vähemmän kuin Leo.

Mahtava auringonpaiste ulkona, en malta odottaa mökille lähtöä. Saatiin onneksi tieto, että vesi- ja jätejärjestelmät toimivat ihan hyvin, joten päästään nauttimaan ihan normaaliolosuhteista.

Nyt töiden pariin.

 

[Sandeman ejk]

Yök, mitä ojennustauteja liikkeellä...huspois sellaiset!

Nekku, Nellan mitat 8kk iässä: 7930g ja 69 cm. Neuvolakortti sattuu olemaan tässä vieressä niin on helppo tarkistaa. Ja lääkärin kommentti: hyvin kasvaa. Että ihan hölmöjä ovat nuo kontrollipyynnöt kun hermostuttavat vaan ylimääräistä. Vaan kai se on tarpeellista joillekkin.

Hoo, enhän mä tajunnut taas että pikku-Hoo heräilee yöllä, kun meillä on ollut enemmän tuota nukahtamisongelmaa viime aikoina. Taitaa olla aika siirtyä myöhäisempään nukkumaanmenoaikaan. Mihin aikaan Lotta ja Matias käyvät nukkumaan, entäs Vanessa? N kun on tähän mennessä mennyt kasin maissa nukkumaan ja jäänyt sänkyynsä tyytyväisenä, nykyään pyörii ja hyörii ja riisuutuu (!) tunnin verran ennenkuin rauhoittuu. Pkodissa nukkuu päivisin 1,5-2 tuntia, taitaa sekin olla "liikaa"?

Ostin eilen Nellalle Hello Kitty nukensateenvarjorattaat, kun on ollut niin onneton huulessa olevan haavan takia. Kaatui maanantaina pkodin pulkkamäessä ja sai ylähampaat melkein läpi alahuulesta. Sellaista sattuu, ja vielä monesti, vaikka kuinka yrittäisi lasta suojella:-(. Nuket saivat kyytiä ja piti oikein aurinkolasitkin laittaa päähän kun kiersi pöytää ja keittiötä ympäri.

Aurinkolaseista puheenollen, taidan vetää lenkkikamat niskaan ja mennä juoksemaan kun keli on komea.

 

[Mimmu 21+2]

Terveiset täältä hämärän rajamailta - vaikka ulkona siis aurinko paistaa niin hienosti, että! Minä olen suoraan sanoen vähän kade Mollyn työaamujen määrästä. Tähän asti on raskaus mennyt aivan loistavasti, ei valituksen sanaa, mutta nyt alkaa VÄSYTTÄÄ. Muistan hyvin, miten ensimmäisessä raskaudessa olin tässä vaiheessa elämäni kunnossa ja tarmoa täynnä, järjestelin häitä ja muuta. Niin se yksi vajaa 3,5-vuotias muuttaa tilannetta. Tai siis ei voi tyttöä yksin syyttää, helppo lapsi tuo on kuin mikä. Mutta kun yöllä itse nukkuu huonosti, kun milloin selkä jumittaa, milloin pitää käydä vessassa ja milloin tukkoinen nenä lopettaa hapen kulun aivoihin. Eilen alkoi vielä toinen kankkukin kiusata, olisiko issias, iskias vai mikä se on. Ja sitten neito herää 5:35 ja herättää tietysti vanhemmat myös, änkeää väliin ja alkaa tuhista, kieppua ja höpöttää siinä. Ole siinä sitten tehokas työntekijä... Huoh...

Riinuskalle tsemppiä taudin kukistamiseen. Ei ole mitenkään mukava vaiva muutenkaan ja raskausaikana ainakin minulla tuntuvat tuon tyyppiset vaivat vain pahenevan.

Ihanaa, että Mannakin tuntee kunnolla jo liikkeitä. Minä juuri viime yönä totesin, että kaveri on kerännyt joko massaa tai lihaksi (luultavasti molempia), sillä jysäyksissä alkaa olla voimaa, kun ne osuvat sopivaan kohtaan. Ja kun kaveri ainakin ultrassa istuskeli kasvot selkärankaani päin, niin jokainen voi arvata, mihin potkut aika usein osuvat. Onneksi potkuissa ei ole vielä voimaa samaan tapaan kuin loppuraskaudesta

Minä en ole muuten ikuisuuksiin käynyt tsekkaamassa, vieläkö se mailiosoitteeni toimii ja vieläkö olen pysynyt jakeluissa mukana. Täytyy nyt käydä joku ilta katsomassa, kun vain jaksaisi ja saisi aikaiseksi.

Loppuviikko ja kolme kuukautta vielä töitä jäljellä. Nopeastihan se menee loppujen lopuksi, mutta kyllä nyt on sellainen olo, että pieni hiihtoloma tekisi poikaa. Yksi yksittäinen vapaapäivä olisi pidettävissä ensi kuussa ja ehkä yksi saldovapaa ja sitten pääsiäisen maissa saisi vähän pidemmän lepopätkän (pari lomapäivää yleisten lomien päälle). Nokian lehtien mukaan kuluvähennykseksi tarjoamat palkattomat lomapätkät ja muut uppoaisivat nyt tähän osoitteeseen täysillä, mutta ilmeisesti omalla työnantajalla ei ole vielä ainakaan niin suuri tarve leikata kuluja. Mutta en kyllä valita niin kauan, kun töitä ja terveyttä riittää, asiat voisivat olla paljon huonomminkin. Pieni väsymys on niin pieni murhe.

 

[Nekku ejk]

Voi ojennus, Riinuska! Koitahan toeta siellä. Melkoista u-turia, että just on pk:kin kiinni…

Hehee, P, juu, muistan itsekin, kuinka viimeksi kirjoitin, että Lotta nuolee sitä samperin hiilihankoa. Ja auts, se kirjahyllyvaihe onkin rasittava. Noh, Elli ei kyllä vielä suuria elkeitä tee seisomisen suhteen. L jo täyttä päätä käveli tukea vasten tässä iässä.

Se hylly on muuten edelleen sekasotkussa sen vaiheen jäljiltä, kukas sitä nyt jaksaisi puunata… Mariska, ei meilläkään järjestys pysy! Ei yhtään. Pojilla on poikien leikit, en mäkään niitä tajuaisi. ;-D Toisaalta mies välillä puistelee päätään Lotan hoivavietille. Hänhän kantaa ulkonakin lumikokkareita sylissään ja kertoo, kuinka sylissä on pipinen kalitsa (=karitsa), jota hän hoitaa ja lohduttaa.

Sateenvarjorattaat on eittämättä mieluisat Neltsille! Meillä ne on eniten käytetty lelu. L on niin friikki, että pohtii aina kylään mentäessä, onko siellä nukenrattaat ja kummastelee esim. sitä, ettei Masalla ole.

Sande, Lotta on melkein koko ikänsä mennyt nukkumaan ab. klo 21. Kandee tosiaan kokeilla laittaa strippari nukkumaan vähän myöhemmin. L nukkuu kyllä myös edelleen päikät, 1-2 h. Yöllä noin 10 h.

En mä tosiaan aio siitä kasvusta puristaa mailaa. Ja on kyllä hauskaa, että tytöt ovat niin eri sorttisia myös temperamentiltaan. Lotta on kuin tuli ja leimaus, tosin myös mielettömän reipas ja iloinen, Elli sellainen hidas ja harkitseva hämäläinen, ei mikään tyhjännauraja. Mm. tutkii otsa kurtussa kaikkia lelujaan. On ehkä enemmän tullut isäänsä. Lotta sitten tulee muhun, ainakin mun äiti sanoo aina, että saa flashbackejä 30 vuoden takaa, kun touhuaa Lotan kanssa, aika hauskaa.

Lotta meni tänään melkein parin vkon loman jälkeen pk:in – ja tohkeili asialla heti, kun silmänsä sai aamulla auki. Oli jo monta päivää kysellyt, että koska sinne pääsee ja kysellyt niistä kavereistaan. Oli ihanaa, kun hän sai tuohonkin väliin kunnon loman, ja touhuttiin kaikkea kivaa päivät pitkät. Mutta ihanaa on sekin, että menee pk:in noin mielellään. Tuntuu oikealta ratkaisulta, vaikka siitä usein podenkin huonoa omista (kuten kai äidit aina jostain).

Nyt lakoan sohvalle. Me hei selvittiin talvesta! Ulkona oli jo ihan keväistä. Jee.

 

[gissa ejk]

Molly, mä sitä pinnistä kyselin. Laidan saa pois kyllä muistakin malleista, paitsi siitä halvimmasta. Mutta kävin katsomassa, kiva sänky on Meillä on se Hensvik.
Ihanaa, että sulla alkaa jo äippäloma!! Paljon ohjelmaa tuntuu olevan, hyvä niin, sulla on varmaan samanhenkistä seuraa sitten vauvankin kanssa? Mä olen vähän kärsinyt siitä, kun ei noita äitikavereita oikein ole. Ne harvat jotka on kotona, ovat jo kakkosen tai kolmosen kanssa ja mitään treffejä ei voi tehdä. Sen siitä sitten saa, kun esikoinen syntyy vasta tällä iällä

Voi kurjuus Hertan öitä. Mä lähettelen vaan jaksamista, en edes yritä neuvoa.

Meillä on nyt myös valvottu, viime yökin aika ikävä. Tekee ilmeisesti hampaita, kun on muutenkin hiukan kärtty. On kyllä ihan arvailun varassa millainen seuraava yö aina on, kun nukkuihan tuo viime viikolla pari yötä kokonaankin?!

Riinuskalle tsemppiä, karmea tauti Kiva että Juska hoitaa!

Kyllä muakin tosiaan ultrattiin sen raskausmyrkytysepäilyn takia jatkuvasti viimeisellä parilla viikolla, mutta ei se enää silloin ollut niin hienoa, jostain syystä

Perjantaina ois sitten hautajaiset, mummin siskon ja ensi viikolla isäpuolen isän hautajaiset Näitä riittää, nyt pientä taukoa kiitos.

Mä taidan lähteä mummin luokse kävellen, siis mun oman mummin ja pappan, jonne kestää about tunti kävellen. Miten lähteminen onkin niin vaikeaa...

Piritta, onko se rivitalo ihan julkisessa myynnissä? Laitahan nyt meille tylsistyneille ja uteliaille linkkiä vaikka maililla, niin mekin voidaan kehua teidän tulevaa kotia

Nyt tää poistuu syöttämään rakasta pientä lasta ja sitten kävelylle...

 

[Molly*]

Joo, ihanaa, kaksi päivää enää tiddidiididididiiii

Kiitti Sanelma kommentsista. En mä tiedä mikä tää ajoittainen alavatsakipu on, tuntuu siis kuin olisi kohdunsuulla, jos osaan kuvitella oikein missä se sijaitsee. Ja tosiaan ohimenevää ja eniten silloin kun neiti mökää kovasti. Että tuskin se sit mitään ennenaikaista synnytystä tai kohdunsuun aukeamista tarkoita... Hope.

Mariska, mun hyvällä ystävällä myös kaksi poikaa joilla ikäeroa tosin vähemmän, toinen on 4 v ja toinen 2,5, mutta ihmettelee tuota samaa kuin sinä. Ja miehensä naureskelee, että aivan täysin normaalia toimintaa pojilta Mietinkin just, että meillä ei taida tahkoojaporukassa olla muita kahden pojan äitejä. Seuraava mahdollinen olisi sitten Riinuska jos niikseen

Ja Riinuskalle muuten pikaista paranemista-toivotuksia roppakaupalla! Uhhh, kamala tauti.

Anskun pankissa asiointi pisti tosiaan nauramaan, pystyin niin hyvin näkemään sen tilanteen edessäni Ja kerro tosiaan lisää uudesta talosta (milloin se kartoitus olikaan), että paljon tulee neliöitä, minkä tyylinen sisältä jne. Tunnetteko/tiedättekö mitään tulevista naapureista ja onko niitä siinä ihan lähellä vai vähän kauempana?

Voi kunpa Piritan porukallakin kodinvaihto isompaan sujuisi näppärästi, kun kerta sitä toivot(te). Kivalta varmaan tosiaan tuntuisi jäädä tutuille nurkille tässä elämänvaiheessa. Mitä helpompaa sopeutumista sen parempi.

Mannalla ja miehelläänkin pian jo muutto edessä!! Missä vaiheessa projekti edistyy? Onko tietoa milloin saatte kantaa kamat uuteen taloon? Meidän ystävillä vissiin viivästyy kuukaudella, niillä siis jotka rakentaa siihen ihan lähelle.

Jokos M sun mies on saanut tuntea potkuja mahan päältä? Meillä on nyt menossa sellainen vaihe, että vauva lopettaa möyrimisen heti kun kuulee miehen tumman möreän äänen. Varmaan keskittyy kuutelemaan ja hiljenee siksi Ennen oli päinvastoin, että kun isi laittoi käden vatsalle ja alkoi puhumaan niin vimmattu meno alkoi.

Hauska kuulla, miten erilaisia sisarukset on. Olitteko muuten Stella nyt viikonlopuksi lähdössä mökille? Oletteko pidempäänkin? Toivottavasti saatte hienot talviset säät. Nauttikaa!

 

[**Keijukainen]

Hei pitkästä aikaa!
Ihana lukea teidän kuulumisianne ja suuret onnittelut hienoista ultranäkymistä Mannalle, Hertalle ja Mimmulle! Upeaa kun kaikki kunnossa.
Mollyllakin oli ollut vielä ultra ja tukkakin näkyi jo! Ihana

Sanelmaahan tässä jo tosissaan jännätään, ihan pian on maaliskuu

Mulla ei oikein ole aikaa enää olla koneella. Mai hermostuu heti jos olen (tai puhun puhelimessa) ja todella vaatii osansa huomiosta. Ei konttaa vielä mutta liikkuu vatsaallaan ns. akselinsa ympäri eli varmaan ihan pian ryömii. Sanavarasto on myös laajentunut, päppäpäpä ja mämmämmää-juttuja tulee kokoajan, on kyllä hauskan kuuloista!
Mä olin hautajaisissa lauantaina eikä Mai suostunut menemään nukkumaan ennenkuin tulin ysin jälkeen kotiin Alkoi nauramaan kun näki mut, mies oli koettanut tunnin nukuttaa ja nukahti vartin sisään kun olin kotona. Muuten kyllä kelpuuttaa miehen yhtälailla ruokkimis- ym.puuhiin.
Meillä on ensi viikolla neuvola, mitoista ei siis vielä hajua. Mutta 8 kiloa on kyllä taatusti rikki.

Ihanaa Molly, ihan just olet mammiksella! Nautiskele olostasi, niin sanon minäkin kuten muutkin, on se ihanaa!

Odottajille myös onnittelut liikkeistä!

Riinuskalle tsempit mahatautiin. Yöks.

Kiitos Hertalle masukuvasta ja pikku-Hertan kuvasta! Masu taitaa olla samanmoinen kuin Hertasta aikanaan

Aniliinille ja perheelle onnittelut talonomistajina!

Nyt täytyy taas mennä, miehellä vp ja lähdetään vähän shoppaileen, mm. Stokken tuoliin pehmuste. Ihana auringonpaiste onkin ulkona.
Voikaa hyvin!

 

[Manna21+1]

Pikainen hei,

Valtavasti kirjoituksia ja asiaa, luin vauhdilla!
Sanelma vielä kotosalla köpsötellen. Huih* Vt-pisteiden painelu alkanut? Edelleen vielä jännittyneempänä odotan myös kuulumisia joka päivä. Pian tapaatte uuden tulokkaan kanssa kasvokkain!
Mollylla viimeisiä työpäiviä viedään. Ihan mahtavaa!! Ja tosi hienoa, että sulla on mammakamuja nyt tiedossa. Mulla on oikeastaan niin monet jo toisella kierroksella ja menevät pian töihinkin, etten oikein ole saanut yhteisiä odotuskamuja. No, yksi on, joka on ihan ok kaveri onneksi Kysyit muutosta..Jospa huhtikuussa. Kovasti siellä tehdään sistustustöitä, takkaa muurataan jne. Perjantaina mennään etsimään lisää materiaaleja. Olenkin muuten mielenkiinnolla seurannut että kuinka teidän kamujen talo edistyy. Tehdään hiukan eri tekniikalla kuin meidän eli työjärjestys toinen, niin on vaikea ollut miettiä, että koska heillä olisi muuttoaika. Juu, mies on nyt kahdesti tuntenut kopasaukset mun masun päältä ja onnessaan on Tämä vauva potkii mua jatkuvasti virtsarakkoon eli viihtyy paljon jalat alaspäin :/ Hiukan ilkeää, mutta saati sitten kun vielä kasvaa ja voimistuu..

Niin, meilä kamera _hukassa_. Mun puolivälikuvat on ottamatta En tajua missä se kapine on. Kunhan ehditään kääntää kämpää nurin, niin otetaan taas kuva ja laitan kiertoon.

Haha, Aniliinin kaljunhinkkautumisjutut nauratti. Kaikkea sitä miettiikin! Ja tetriksen peluu. Sä oot hassu No, älä murehdi lainanmäärää, aika monella sitä pakkaa olemaan ja kummasti selvitään. Kunhan ei ota niin tiukkaa linjaa maksuaikataulun kanssa, niin hyvin se menee. Kun raha loppuu, niin loppuu rakkauskin...-sanoo joku.. vaikka onkin kova ilmaisu, niin tarkoittanee ihan totta; joutuu koetukselle moni asia, jos vedetään nyöri liian tiukalle. Kerrohan kisää talosta ja tietty kaikista tulevista sisustusratkaisuista

Nekulle huippukivaa matkaa. Voi, miten mahtavaa se olisi. Tänään työkaveri kertoi tulevasta etelänmatkastan ja mä aloin taas haaveilla-mäkin haluan....

Onpas juttuja; hiilihangon nuolemista ja poikapainia verhot sylissä...Lapsiperheen arkea Jokos muuten Aniliilin tyttö huitelee ilman tukea, kun on niin tomera menemään?

Kiva kuulla Keijusta. Mai kasvaa silmisä, uskon. Ja osaa vaatia seuraa, hih*

Mun on pakko lopettaa, kun lähdemme urheilun pariin..Tuli siis kiire..

 

[Aniliini@]

Päivän eka rauhallinen ja vapaa hetki, huoooooh!! Ja menoista ja siitä seuranneista väsymyksestä (ja iltariehunnasta!!) ennen nukkumaanmenoa mun paloi pinna ensin mieheen ja sitten lapsiin. Kyyneliäni pyyhkien sitten pyysin anteeksi vielä sängyssäni suuttumistani - ja sitä huutamista. Yritin niin hillitä itseni ja sitten PAM, kärähdin täysin, kun Vili ei yhtään totellut ja kiukkusi vain. Ja sitten vielä puolivahingossa tyrkkäsi Siljan sängystä alas, kun riekkui, niin olisin varmaan pelästynyt itseäni itsekin, jos olisin nähnyt peilistä hampaankiristykseni. Silloin en siis päästänyt ääntäkään ja Vili sanoi vaan niin anovasti, että "äiti, älä oo niin vihanen". Voi tätä seurannutta kurjuusoloa, niin pas*a fiilis. ( Vaikka onneksi juteltiin asia ja halittiin ja kerroin kuinka tärkeitä ja rakkaita he pienet aarteeni ovatkaan, silloinkin kun äiti on vihainen. Sori vuodatus.

Lapset siis nukahtivat pari tuntia sitten, mutta tein sämpylöitä, kun ei muistettu ostaa leipää tänään. Ja luin monet artikkelit uhmasta. KAIKKI on nyt eipäs. Yleensä kyllä ihan hymynaamalla, mutta pitää vaan päästä sanomaan. Mitään lattialle heittäytymistä ja raivoa ei ole näkynyt. Vielä. Mutta jopa on pakko hyvää yötä -toivotukseen vastata, että "eipäs kun hyvää huomenta". Kehitysvaihe se on tämäkin. Kun se oma uhma vaan pysyisi kurissa. :/

No nyt saan itseni taas iloisemmalle mielelle, kun keskityn teidän juttuhinne!

Huisia ja todellinen tittididiididiii Mollyn työaamuille! En ole kyllä myöskään ollenkaan käsittänyt, miten lähellä sun ä-loma onkaan. Kolkuttelee jo! )

Sanelma, meilläkin oli pikkupikkupinnis/kehto ja kyllähän se siihen saakka hyvin riitti, kunnes vauva(t) alkoi liikkumaan/potkimaan hieman enemmän, alkoi reunat kolista. Mutta hyvin ehditte hankkia, kyllä se muutaman kk:n menee, ellei ihan pyykkikorin kokoineno ole.

Toivottavasti P teilläkin natsaisi sen rivarin suhteen, se kun tuntuu oleva niin suuri juttu sulle se, että seutu on sama.En kyllä voisi minäkään sijaintia vaihtaa, vaikka etäisyydet tässä kylässä onkin pienet, niin iha samoilla kulmilla, oiskos muuttomatkaa reipas 500 m.

Kiva kuulla Tiitusta ja nauratti Linuksen peruutukset, mutta sitähän se justiinsa on! =))

Voi, että Nekun ja poppoon reissukin on ihan käsillä, mahtista! Toivotaan paaaaaaaaaaljon aurinkoa ja ihania hetkiä!

Hihhih Ellin ranstakan nuolemista, kaikkea ne keksiikin maistaa. Silja söi justiinsa kissanruokaa, siis sitä haiskahtavaa pehmeää sorttia, yööök.

Voi Riinuskan ojennusta, yök sillekin. Ei oo kivaa, ei. Paranemisia!

Kiva kuulla Keijusta ja mukava, kun saat edes joskus koneellaolorauhan, että kuullaan teidänkin kuulumisia. Siljalla sama juttu, VAIN äiti kelpaa väsyneenä. Vkl:na ystävän tuparit, saas nähdä miten mummin kanssa menee.. Mummi kyllä pärjää, mutta hui, voi kuulua iltaHUUTOA. Mutta ihana päästä miehen kanssa kaksin ja tuulettaa päitä. Aion myös rehellisesti huppeloitua! )

Silja ei kävele vielä, mutta nyt on parin päivän aikana seisomaan tuetta joitain hetkiä. Ja tänään kiipesi Vilin nojatuoliin ja siitä sellaisen arkun päälle, että nyt niitä silmiä sitten todella tarvitaan. Onneksi mulla on täällä yhdet tarkkaavaiset silmät ja reipas ilmoittaja: "Äiitiii, nyt se Silkki kiipeeee pöytälleeee!!!"

Miten teidän 2-3-vuotiaat leikkivät toisten kanssa? Onko jo paljon vuorovaikutusta? Lotalla ainakin on ollut jo kauan, kun niin hyvin juttelee. Vili ei meinaa vieläkään olla mitenkään aktiivinen eläin/pikkuauto/koti-jne.leikkijä, mutta muuten jotkut pomppimis- ja majanrakennusleikit on nastoja.

Ja yksi ISO ongelma (skipatkaa pienten vauvojen äidit ja odottajat.....), josta on pitänyt jo pitkään puhua ja kysellä vinkkejä. Mun ystävän lapsi, Vilin kamu, samanikäinen, on aika kinkkinen käytökseltään ollut jo tosi pitkään. On todella voimakkaasti "omistushaluinen", tahtoo ja myös ottaa kaikki lelut _aina_ käsistä, mutta lisäksi tönii, kaataa, ottaa kaulasta kiinni ja hyppää selkään, lyö ja on jopa purrut. Ei mene hetken hetkeä, että saataisiin ystävän kanssa jutella rauhassa. Vili itkee ja kitisee koko ajan, eikä millään tavalla puolustaudu. En siis hyväksyisi _mitään_ takaisin muksimista, mutta kun ei edes niitä käsissään olevia leluja puolusta. Alkaa olla keinot äidiltään vähissä. Ja jotenkin kaikki ilo on kadonnut tapaamisistamme, puhumme sitten pitkiä puheluita. Sama ongelma pojalla siis muidenkin kanssa. TOSI kurjaa, kun näen kuinka puhki ystäväni on, mutten keksi enää konsteja. Pikkusisko on nyt 5 kk, mutta tämä sama ongelma oli jo monia kuukausia ennen syntymäänsä. On niin iloinen ja aurinkoinen hymypoika, mutta kuitenkin vaan kimpussa. Ei mielestäni tee temppujaan ollenkaan pahalla, jonkinlaista huomion hakua, mutta miksi?? Ja kun ei lopeta, ei sitten millään. Aina jää niin kurja maku kaikkien puolesta kun näemme. Mitä me tehdään?????

Kerron talosta lisää tuonnempana, kiitokset kiinnostuksesta! Se mittaus on perjantaina. Nyt on paukut loppu. Öitä! =)

 

[Aniliini@]

No vitsit, mä unohdin Mannan taloasiaa kommentoida, ja päivitellä kameranhukkumista, olisi kiva nähdä eritoten se kasvava masu, mutta myös raksakuvia. Ei se kamera siellä voisi olla? Ihanaa, kun miehesikin on jo saanut tuntea potkaisut!! )

Tarkoititko Stella muuten, että Kaisla on saanut _enemmän_ ruhjeita ja kolhuja kuin Leo, kun on uteliaampi ja liikkuvaisempi? Mietin vaan, että onko Leo sitten jotenkin ollut huono-onnisempi, vaikka onkin varovaisempi, kun kirjoitit, että Kaisla on vähemmän telonut. Mitä mä nyt pilkkua viilaan, mutta kiinnosti vaan.. Vili on todella kolhuilla, mustelmilla ja raapaleilla ihan aina, serkkutyttönsä kovin vilkas myöskin ja hänellä kolmeen ikävuoteen mennessä ehkä kolme kolhaisua. Teilläkin mökkilomailua pukkaa, oletteko pidempään kuin vkl:n? Toivotaan aurinkoa sinnekin. =)

Kuin myös meille kaikille muillekin. Myös tänne risukasaan. Huomenna on päivä uusi ja ollaankin ihan rauhassa kotosalla, eikä riennetä sinne ja tänne, vaikka oikein kivoja tämän päivän kerhoilut ja kyläilyt olivat. Iltarumba vaan oli se risukasa. Nyt unille!

 

[Aniliini@]

Eikä, en mä pääse petiin. Ja tarvitsen luetunymmärtämisharjoituksia, luin nimittäin, että Kaisla VILKKAAMPAA sorttia, eikä vakaampaa. Ja tajusin muutenkin ihan väärin. Eli unohda Stella mun jaarittelu. Viittasin siis tähän tekstiin, ettei tarvitse skrollata:

"Olisi kyllä ollut ihanaa tavallaan jo tänä talvena hankkia Leolle sukset ja luistimet, mutta jäänee ensi talveen. Leo on sen verran varovainen liikkuja. Kaislalle voisi niitä harkita jo ensi talvena, kun on paljon uskaliaampaa ja vakaampaa sorttia. K on esimerkiksi kaatuillut ja saanut ruhjeita paljon vähemmän kuin Leo."

NYT, kauniita unosia!! ))

 

[Stella*]

Juu, Aniliini, Kaisla on siis rohkeampi liikkumaan kuin Leo, mutta vakaa eli ei tule niin paljon kolhuja. Leo on ollut huomattavasti varovaisempi liikkumisessaan, ja myös kömpelömpi. Taitaa tulla siinä äitiinsä siinä mielessä, että mä kävelen näin aikuisenakin helposti esim. ovenkarmeja päin , ajatukset vaan on jossain muualla.

Aniliini kyseli leikeistä. Leo innostuu välillä leikkimään mielikuvitusleikkejä kavereiden kanssa, mutta tietty kieli on jonkin verran esteenä. Päiväkodissa Leolla on pari vakikaveria, joiden kanssa kuulemma leikkivät paljonkin yhdessä. Leo leikkii mielellään yksin legoilla ja Kaislan kanssa leikkivät yhdessä esim. autoilla. Nyt alkaa siis olla yhdessä leikkimistä, mutta Leo onkin puoli vuotta Viliä vanhempi.

Kinkkinen kyllä tuo "kiusaajapoika". Kai siinä on vain kyse tahtojen taistelusta. Pitää kerta toisensa jälkeen hänelle toistaa, miten pitää käyttäytyä toisten kanssa. Puremisesta ja lyömisestä pitäisi varmaan olla jokin rangaistus, jäähypenkki tai muuta sellaista, mutta vaikea sanoa mitä sitten, jos se ei toimi. Uskon kyllä, että tilanteet ovat teille kaikille kurjia. Ehkä sitten aika auttaa? Tärkeintä on, että huonoa käytöstä ei hyäksytä, muutenhan sieltä kasvaa aikamoinen "kauhukakakara". Kyllä tuollainen käytös kai jossain määrin kuuluu (tahto)ikään. Leo joutui yhden vähän vanhemman pojan kiusan kohteeksi viime keväänä. Poika töni Leoa aina kun näki. Leo taas tönii herkästi silloin, kun ei saa toisilta lapsilta haluamaansa eli esim. seuraa johonkin touhuun. Jos sattuu joskus tönimään tai läpsimään, niin se on anteeksipyynnön paikka tai jäähy, jos ei suostu pyytämään anteeksi. Näillä pärjätään meillä, mutta ilmeisesti tuossa on kyse vähän kovapäisemmästä tapauksesta. Sen havainnon olen tehnyt, että lapset ottavat tilanteesta kaiken irti eli jos toinen on ujompi ja luovuttaa helposti, niin häntä myös pomotetaan herkästi. Lasten leikeissä on viidakon lait ja vaikeahan se on pienille opettaa puolustautumista, kun ei voi sanoa, että "mottaa takaisin" ja sanalliset selitykset eivät aina uppoa.

Aniliinille vielä lohtua. Omalle temperamentilleen ei vain aina voi mitään. Väsymys ja turhautuminen purkautuu mullakin silloin tällöin apinamaisena huutona ja onhan se noloa. Mutta jos siitä jotain hyvää etsii, niin ainakin lapset oppivat, että tunteita saa ilmaista. Kunhan ilmaisee sitten niitä positiivisiakin, kuten sinä teet. Ehkä me naiset olemme herkempiä huutamaan kiukkuamme, mutta kyllä me useimmiten saadaan myös ne pahimmat narinat lapsilta. Meillä ainakin mies on todennut, että lapset kiukuttelevat mulle selvästi enemmän kuin hänelle. Jos olen illan lasten kanssa kolmistaan, niin narinaa on vähintään puolet ajasta. Se on rasittavaa.

Me lähdetään tosiaan tänään mökille ja ollaan maanantaihin. Ihana pikkubreikki, joka tulee kyllä tosi tarpeeseen.

 

[Nekku ejk]

Vitsit, en osaa edes kuvitella, miten mahtavaa on saada muuttaa itse suunnittelemaansa taloon, jossa kaikki materiaalit ovat itse valittuja! Ois kyllä ihanaa, mutta me ollaan miehen kanssa aikaa sitten tunnustettu rajamme; meistä ei olisi rakentajiksi. Manna, en tiedä, miltä susta tuntuu, mutta näin sivusta seuranneena teidän rakentaminen on edennyt tosi nopeasti! Onko matkan varrella tullut ns. takapakkeja tai viivytyksiä?

Stella ja Ani taas puhuneet viisaita tuosta äidin hermojen menettämisestä. Mä olen yllättynyt, miten hyvin mulla yleensä kestää pinna, mutta toki välillä ääni kohoaa. Olen ajatellut sen kyllä ihan positiivisestikin, että silloin luupää-Lottakin tietää, että äiti on tosissaan. Hän nimittäin rajojaan kyllä testaa melkoisesti. Kotonahan niitä tunteita pitää oppia tuulettamaan. Aikamoista tahtojen taistoa ja kiukkua on välillä. Mutta Lotan kanssa on sikäli helppoa, että jutellaan sitten aina asiat jälkikäteen ja osaa jo eritellä tunteitaan sanallisesti. Esim. “Mua harmitti se, kun piti lähteä kotiin”. Halitaan ja jutellaan ja pyydetään anteeksi. Mua on auttanut tosi paljon se, kun olen tiedostanut, että lapsi tarvitsee noita kiukkuja ja vastusta kasvaessaan isoksi ja toisaalta myös kai odottaa “häviävänsä” taistoja.

Meillä L juoksee suu virneessä pukemista ja pesuja karkuun jne. Hehee, uhkailu tepsii (“sä et varmaan haluakaan lähteä puistoon, mä lähden sitten vain Ellin kanssa…), jonka jälkeen tulee puudelimaisesti puettavaksi.

Mistä sujuvasti siihen “kauhukakaraan”. Todella kurja tilanne. Miten se äiti puuttuu tilanteeseen? Miten toimii kotona, körmyyttääkö poika pikkusisartaankin? Nimittäin samaa mieltä kuin Stella, mun mielestä esim. tönimisestä ja puremisesta pitää tulla todella kunnollinen sanktio! Se käytös pitää tuomita täysin, vaikka siihen sitten menisi kuinka energiaa. Luulisi kovapäisimpäänkin päähän joku rangaistus tepsivän. Ainakin Lotalle jäähy on tosi kova paikka ja muistelee joskus vieläkin, kuinka (viime kesänä!) joutui sinne purtuaan kaveria. Lelujen käsistä viemiset selviävät yleensä puhumalla, ja kyllä näin pienten kohdalla siinäkin tarvitaan vielä mun mielestä aikuisten väliin tuloa, silloin kun tilanne nähdään. Kyllä mä olen puuttunut puistossa tai kavereiden luona myös siihen, jos joku on Lotalta vienyt lelun ja tietenkin toisinpäin. Hän tosin kyllä yleensä tulee asiasta “kantelemaankin”…

Lotta leikkii mielestäni jo tosi kivasti etenkin samanikäisten ja vähän vanhempien tyttöjen kanssa. Mielikuvitusleikeistä eniten pop ovat kaikenlaiset retkijutut, jonne pitää pakata tavaraa laukkuun ja sitten työnnellään yhdessä nukenrattaita ympäri huushollia. Laittaa ruokaa ja tarjoilee sitä, siivoaa ja hoitaa kaikkea mahdollista kivistä nalleihin. Ja yleistä hulinaa ja pomppimista saa aikaa monessakin seurassa.

Tylsä juttu muuten gissa, jos sulla ei oikein ole ä-lomalaisia kavereita ja samaa taisi sanoa Manna. Toisaalta, kunhan Leo kasvaa, saatat löytää juttu- ja kahvitteluseuraa leikkipuistosta tai missä sitten kuljettekin, elämäntilanne yhdistää kummasti. Mä olen saanut tästä naapurista uuden kaverin, jolla samanikäiset lapset, ihan loistavaa.

Stella muuten, tiesitkin varmaan, että uuden tietämyksen valossa kaikenlaiset motoriset jutut ovat yhteydessä toisiinsa, että siis Leon varovainen liikkuminen ja kolhut liittyvät hivenen viivästyneeseen puheenkehitykseen, että ei siis huolta. Kaipa ne suun pienet lihakset kehittyvät vasta, kun kehon isommat lihakset hanskaavat hommansa? Siitä aletaan kuulemma ensin olla huolissaan, jos kovin aikaisin liikkeelle lähtenyt lapsi ei alakaan puhua. Tämähän on siis päinvastoin kuin ennen ajateltiin.

Mää lähden nyt kaivelemaan kesävaatevarastoja. ;-D

Ihanaa mökkeilyä Stellan porukalle!

 

[Mariska*]

Moikka

Mun mielestä läpsimisestä ja puremisesta olisi hyvä joutua jäähylle. Omien poikien kavereiden taistoissa, pelisääntöjen selväksi tekeminen on helpottanut jonkun verran. Eli esim. olen kertonut, että meillä on semmoinen sääntö, ettei kaverin kädestä saa ottaa jos lelu on lattialla niin sitten sen voi ottaa ja lyöminen tai toisen satuttaminen on kaikissa tilanteissa kielletty ja meillä istuu jäähyllä omat ja vieraat jos semmoista tapahtuu, olen sen suhteen aika tyranni Olen kannustanut siihen, että jakavat leluja. Noin pienet tarvitsevat jonkun verran aikuisten ohjausta, että oppivat oikean tavan leikkiä. En usko, että se kiusaaja ilkeyttään sitä tee, ei vaan ole löytänyt muuta tapaa saada tahtoaan läpi. Sitten kun on nätisti, niin täytyy muistaa kehua lasta. Ihan vaan totean, että rauhalliset kahvihetket lasten mukana ollessa on aika harvinaista herkkua..välillä kun ystäväni kanssa tavataan, niin aina joku lapsista (yht 5 kpl) on vaatimassa huomioita tai valittamassa kuinka häntä ollaan väärin kohdeltu..heh ehkä sekin aika joskus koittaa kun saa vaan juoruta ystäviensä kanssa rauhassa..ja lapset osaavat leikkiä nätisti, tapelematta, rikkomatta. Teemun kanssa ollaan jo voiton puolella, mutta Samussa vasta alkutekijöissä

Kamala sekava sepustus tuli kiireessä kirjoitettua, toivottavasti tuli jotain vinkkejä.

Nyt lounaalle.

 

[Stella*]

Nekku, tuosta onkin jonkin verran ollut puhetta puheterapeutilla. Leo kyllä on oppinut motoriset jutut pääosin ihan normaaliajassa, on vaan vähän arka kokeilemaan uusia juttuja. Suun motoriikassa Leolla on tekemistä eli sillä alueella toiminnot kehittyvät hitaasti. Leo on oppinut mielestäni suht myöhään imemään pilliä, puhaltamaan yms. Nyt sellaisia juttuja sitten treenataan. Suujumppa on siis ihan sitä, että harjoitellaan suun kiinnipitämistä, poskien pullistamista, kielen liikuttelua jne. Lisäksi pt sanoi, että kannattaa harjoitella esim. saksilla leikkaamista, piirtämistä ym., koska se vaikuttaa myönteisesti myös puheeseen.

Mä uskon herkkyysvaiheisiin, koska Leolla on ihan selvästi pyrähdysvaiheita, jolloin tapahtuu paljon kehitystä. Nyt hän on selvästi avoin oppimaan tuota puhumistakin.

Nekku, sä kuulostat kyllä aina aika seesteiseltä äidiltä , ihanaa kun jollain hermot pitää.

 

[Sanelma rv 39+0]

Huups... Nyt kyllä tosiaan meni aihe ja pohdinnat mun kokemuspiirin ulkopuolelle. Mielenkiinnolla kyllä luin ja pistin korvantaakse juttuja, mutta kommentoiti jää kyllä mun ostalta tekemättä. Heh. Toistaiseksi.

Mutta täällä edelleen tilanne ennallaan. Toissayönä pientä verenvuotoa, mutta taisi olla vain limakalvoilta, jotka vähän joutuivat rasitukselle pitkästä aikaa
Eilen oli muutaman kerran aivan tajuttomat liitoskivut, mutta kirpeät supparit antavat edelleen odotuttaa itseään. Jalan pisteitä aletaan varmaan painelemaan vasta, jos menee yli LA:n. Antaa nyt vaavin kehittyä vielä rauhassa.

Piritta, meiltä matkaa synnärille noin 40 min normaali ajonopeudella. Että ei onneksi mikään ihan mahdoton. Mutta ajoissa täytyy lähteä, koska tuossakin ajassa voi ehtiä tapahtumaan vaikka mitä.

Nyt alan toimistohommiin. Ajattelin vähän etukäteen valmistella tuota firman kuunvaihdetta, niin pääsee sitten helpommalla, jos sattuu vaikka olemaan jo jotain muutakin tekemistä.

Stellalle mukavaa mökkireissua!
Ai niin ja Riinuskalle pikaista paranemista.

 

[Tiitu]

Heips,

Mollylle mukavaa vikaa työpäivää, vautsi, huomenna olet jo lomalla

Voi liikkis Ellin nokinuolentaa ja Lotan pipi kalitsa, ihania juttuja!Tosi mahtavaa muuten, että L viihtyy niin hyvin päiväkodissa, toivon, että meilläkin sitten aikanaan niin. Nimittäin siskoni lapsella on ollut tosi vaikeaa tuo päiväkotiin meno

Heh Mariska, meillä on kaveripiirissä yhdet veljekset (yli kolmekymppisiä), jotka edelleen humalaspäissään jossain vaiheessa iltaa painivat keskenään Eivät tosiaankaan vihaisina, eivätkä muiden kanssa, joten joku mystinen veljesjuttu se on....

Muakin nauratti Aniliinin pankkireissu. Ihana lempinimi tuo Silkki

Munkin puolesta Piritalle onnea asuntokauppoihin, toivottavasti onnistaa.

Käytiin puolivuotisneuvolassa, mitat 72 cm ja 8700g. Kaikki ok. Nyt sitten kerrat harvenevatkin, seuraava käynti 8kk-lekuri.

Nyt sitten jännäillään Sanelmaa! Ai niin, kyselit mun mammakamuista, kyllä mulla on täällä yksi hyvä ystävä, jolla on Linusta viikkoa nuorempi poika ja paljon ollaankin tekemisissä. Lisäksi pari ystävää on saamassa vauvat ensi kesänä, joten heistäkin sitten saan vielä lähiseuraa, kun jatkan vielä kotona oloa.

Mitenkäs muuten teillä on imetys sujunut sen jälkeen, kun lapsi on saanut hampaita? Meillä nimittäin L "puree" (ja hampaita ei siis vielä ole) välillä tosi kovaa ikenillään, auts. Ja sitten vielä, kun kiellän, nauraa ääneen eli hänen mielestään vissiin tosi hauska leikki. Mietin vaan, että sitten hampaillahan sitä veri roiskuu ja saattaa imetys jäädä siihen? No, ehkä ei sitten sitä teekkään...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 

[Tiitu]

Ja täältäkin vielä Riinuskalle paranemisia, yöksyöks ojennuksia...

 

[Hertta*]

Moi! Katsotaan kuinka pitkään ehdin kirjoitella ennen kuin H herää päikkäreiltä.

Kivaa oli taas lukea juttujanne. Hauskaa, kun lapset ovat eri ikäisiä, voi miettiä tulevaa Hertan kehityksen kannalta, mutta myös uutta vauva-aikaa.

Nekulle: H oli 7,5 kk ikäisenä 7705g ja 68,5cm. Että aika turhasta tekin joudutte kasvukontrolliin (kamala sana!).

Mollylla alkaa äitiysloma, jee! Onneksi olkoon. Ihanilta kuullosti ekojen päivien suunnitelmat, ystävien tapaamista ja semmoista. Nauti!

Hertallakin alkaa olla jo hauskoja mielikuvitusjuttuja. Tänään aamulla näki muurahaisia lattialla. "Muurahaisia tuolla lattialla. Perhonen tuolla lentää." Ja lähti tutkimaan muka lattiaa ja osoitteli seinille. Ei enää oikeastaan lainkaan puhu vauvakieltä, vaan kaikki on ihan oikeaa puhetta. Lauseet alkavat olla jo tosi pitkiäkin, kuten "ei mitään hätää siellä lääkärin luona". On se ihme likka .

Peukut pystyssä Pirittan rivarin suhteen! Mietin heti, että missä siellä teillä päin on rivareita, onko merinäköala ?

Mulla on huomenna viimeinen päivä kotiäitinä pariin kuukauteen! Odotan kyllä ihan innolla töihinmenoa, varsinkin kun on noin lyhyt pätkä.

No niin, nyt taitaa neiti herätä. Moikka!