Heippa, ruodussa viimein! Antaakahan anteeksi laiminlyöntini, enhän mä vaarilassa saanut lapsia helposti (&ajoissa) nukkumaan, jotenka en jaksanut rustata mitään, kuulumiset sain kyllä luettua. Nyt olemme siis kotiin palanneena.
Mutta wau ja huih, Nasupin synnytys se kolkuttelee ihan ovella. Jaksamista vaan kestää alkamiseen saakka ja tuplavoimia synnytykseen! Mullakin ihan vatsanpohjasta vihloo, kun ajattelen lähellä olevaa kaksossynnytystä.
On kyllä niin paljon asioita, mihin pitäisi jotain sanoa, joten lataan tulemaan kaikki mitä muistan, sekalaisessa järjestyksessä..
Molly se oli nähnyt Pikkuisensa, nuo tuon vaiheen ultrat on kaikista ihanimpia ja mieleenpainuvimpia, kun sintti näkyy kokonaisuudessaan ja viuhtoo ja heiluttaa minkä ehtii! Ihanaa! Ja vielä minäkin vakuuttelen, että ne nipistykset kuuluu asiaan, mulla oikein kunnolla välillä nipisteli ja vihloi.
Samaan syssyyn tsemppaan Sanelmaa, että sitten tuleekin se vaihe, jolloin ei tunnu "yhtään miltään", siis ihan normaali olo, kun vatsa ei vielä juurikaan kovasti ole näkyvissä, liikkeet ei tunnu kunnolla , eikä olo ole enää huono, eikä nipistelyitäkään tunnu. Mutta sähän S olit jo pientä (ihanaa) liikuskelua tuntenut, onnittelut!
Ja huomennako sulla on neuvola?
Mollylla oli kyllä vähän kohmeista kohtelua töissä. Toivottavasti hoksaavat kohta lämpimästi onnitella.
Sandekin siellä pohtii kakkosen yrityksen aloittelua. Meillä on ollut niin helppoa -tai siis ei ainakaan hankalaa-, että mä ainakin kernaasti suosittelen. Onhan tämä tietty rankkaa, pinnankiristystä, sumplimista ja väsyttävääkin välillä, mutta niin palkitsevaa ja mielettömän ihana seurata kun omista lapsista kasvaa sisarussuhteen ohella kamuja ja toisensa viihdyttäjiä. Valloittavaa naurua meillä molempien suusta joka päivä, kun ovat toistensa seurassa. =)
Piritalle myötätuntohaleja valvomiseen ja heräilyyn, se _on_ rankkaa!! Tuntuu kuin aina herätyksen tullessa olisi ihan vasta nukahtanut ja sitten niistä jatkuvista, jatkuvista herätyksistä loppuunpalaneena on aamulla ihan täysin zombie ja ole siinä sitten johdonmukainen äiti tahtoikäiselle. Mulla oli tosiaan helpompaa Vilin kanssa valvoessa, kun sai kuitenkin sen yhden kanssa otettua niitä unia, tai ainakin lepuuttaa aivojaan jollain ihan muulla pojan nukkuessa. Sulla pitää sitä kapasiteettia olla nyt Matiaksen toimiin, joten paljon helpompi oli elellä huonosti nukkuvan esikoisen kanssa. VOIMIA ja halauksia!! Kohta tulee puoli vuotta Annalle täyteen, niin voitte pikkuhilja sitten aloitella unikoulua, joka toivottavasti tuottaa tuloksia.
Meilläkin heräiltiin taas täyden kuun aikaan, Siljakin vähintään 5 krtaa yössä, mutta kuu taas onneksi oli ja meni. Vili on nyt lähes joka yö herännyt ilm. johonkin painajaiseen, yhtenä yönä huusi sammakkoa, viime yönä olisi pitänyt saada iskä johonkin mukaan jne ja niitä unissapuhumisia seuraa valtava parku. Onneksi ja kummastukseksemme Silja ei herää. Ja noita huutokohtauksia on sentään vain yksi yötä kohden. Niin, meillä siis nukutaan kaikki samassa huoneessa, omissa sängyissä. Niin, eikä S ole totisesti sen muutaman kerran jälkeen nukkunut kahdeksaa tuntia, herää siinä 02-03 ekan kerran, joskus jätän viereen, kun olen niin väsynyt, etten jaksa siirtää pinnikseen, mutta se kostautuu aina aamuyön monella heräämisellä. Pinniksessä siis nukkuu paremmin/levollisemmin, kun ei ole maitobaarin tuoksut nenässä.
Muistan P elävästi, kun tässä ihan vähän aikaa sitten kirjoitit, että Masa on ihan enkeli ja tottelevainen ja aurinkoinen ym. Meillä oli silloin tuo tahto-vaihe ja kiukut pahimmillaan ja ajattelin, että milloinkohan Masan vaiheeseen palaamme. Nyt on aika seesteistä ja totta varmasti se, että helpottaa ihan hirveästi se, kun voi neuvotella ja Vili osaa kertoa, mikä milloinkin on harmituksen aihe, tai mitä olisi vailla. Ei kyllä ihan yhtä selkeästi tottele annettuja komennuksia/vaihtoehtoja kuin Lotta, mutta ihan ookoo kuitenkin. Meillä tepsii parhaiten tällä hetkellä "uhkaus", että lasken kolmeen ja sitten... En kyllä vielä yhtään tiedä mitä tapahtuu kolmen jälkeen, kun niin pitkälle ei ole tarvinnut mennä. Varmaan jäähyä.
Nauratti taas Nekun mielikuvat keski-ikäisyydestä suppissadosta riemuitessaan, muistan saman männävuosilta.. =)
Stellan sivut olivat tosi hienot ja ala mielenkiintoinen, vaikken sen syvemmin siitä mitään ymmärräkään. Lykkyä pyttyyn nyt vaan, että homma saa ison rattaan pyörähtämään. =)
Riinuska, meillä ei näy 24/7, lasten takia en voi ajatellakaan. Toki, jos kylkiäisenä näkyisi, niin kuin teillä tulisi varmaan iltaisin/öisin vilkaistua, mutta totisti kielenkäyttö on ihan nounou tenaville.
gissalle edelleen jaksamista käsikipuisen miekkosen kanssa! Aina kun meinaa napsahtaa, pure hammasta ja katso Leon ihania kasvoja, nukkuvia tai hymyileviä!
)
Keiju perheineen meni mökille, rattoisaa möksäilyä!
Me oltiin tosiaan ti-pe mun isän luona Pohjanmaalla, oli leppoisaa, kun vaari (& muut) oli heti Vilin ykköskamuja, kun mentiin. Tähän saakka on totutellut seuraansa muutaman päivän ja sitten onkin ollut kotiinpaluun aika, nyt on tosi kovasti reipastunut tuo poju. Silja valloitti tietty kaikkien sukulaisten sydämet aurinkonaamallaan, joten mukavaa lomailua oli!
Nyt ulos ja jädeautolle! =)
Siis lastenVAATEkaupan ovella. Niin