Tahkoojaplussat 81

[Sandeman ejk]

Suuri-lusmu täällä helou. Ahistaa taas ihan kybällä kun pitäisi saada tekstiä aikaiseksi ja mää vaan surffailen muilla sivuilla...

Viime yönä oli joku kauhukohtaus meilläkin. N kukkui monta kertaa ja nousi pystyyn ja viittilöi meidän makkaria kohti. Viimein joskus puoli neljän maissa annoin periksi ja otin meidän väliin jossa nukkui tyytyväisenä puoli kasiin. Arvatkaa oliko äiti yhtä tyytyväinen ja levännyt? Krooh, täytynee ottaa seuraava kaffekupillinen ihan justiinsa. N ei ole meidän välissä juuri nukkunut joten ei kai yksi kerta haittaa.

Mä tässä vakoilen pkodin pihaa;-), onko toiset lapset vaan vilkkaampia pihalla vai voiko tuo ulkoilu olla haalarista kiinni? Pkodista sanoivat että N ei jaksa liikkua pihalla kun on 2-osainen puku ja sen alla välivaatteet. Pitäisi olla haalari. Voihan vitsit sentään, hää ei ole ikinä ollut mikään atleetti ja pihalla tosiaan seisoskelee jos ei joku "viihdytä". Pitääkö mun nyt lähteä vielä haalariostoksille??

Naapurissa tehdään remppaa, karmee pauke ja kolistelu.

Mä varasin meille (N+mä)reissun keski-eurooppaan! Blue1lla oli komeita tarjouksia, päästään perille satasen halvemmalla kuin finskillä. Reissuun lähdetään marraskuun lopussa ja tarkoitus olis löytää lunta ja päästä kavereiden kanssa hiihtämään ja vähän joulushopata. Mies menee ko maahan työreissulle ja yhdistetään siihen sitten vähän lomailua. Onneksi tulee veropalautuksia niin ei tartte vielä kiristää vyötä, vaikka työtön olenkin.
Kaffe odottaa...

 

[*'Keijukainen]

Heippa!
Kiva kuulla Nasupista taas. Oikein mukavalta kuullostaa teidän arki kahden pikkuisen kanssa. Hinosti tosiaan sinnittelet ja hyvin sulla maito tuntuu riittävän (mulla ei ole koskaan päivällä maito herunut eikä paita kastunut, yöllä vaan heruu toisesta rinnasta kun toisesta imettää) mutta on toki tuplasti sulla ruokittavaa. Mä kans uskon että kun antaa vuoroin rintaa ja pulloa, imuote pysyy kuosissa ja meillä ainakin aventin tutti on ollut loistava, uskon näin. Yöt sujuu siis meilläkin taas imetyksellä (onneksi!) ja päivällä sitten sekä että. Väsyneenä illalla Mai ei useinkaan huoli pulloa, silloin kelpaa vain rinta ja tykkää siihen sitten torkahdella.

Viime yönä Mai heräsi poikkeuksellisesti 3 kertaa, kun oli jalka jäänyt sängyn pinnojen väliin. Ajateltiinkin tänään hakea sellainen pehmuste pinnasänkyyn, onkohan toimiva juttu? Oli nimittäin toinen kerta kun sai jalkansa jumiin. Potkii niin kovasti että on siellä poikittain.

Voi hitsi Molly sun selkävaivaa. Mulla oli sitä iskiasärsytystä kans, tosin sitä on ollut jo endosta menkkojen lähestyessä. En tiedä oikein mikä siihen auttais, ei tainnut Gissallakaan auttaa kuin lepo?
Kiitos Molly kun kyselit kuvia, laittelen kun saadaan kameraa tyhjäksi.

En mä oikein tiedä, onko sitä bilettäessä niin erilainen fiilis kun on pikkuinen kotona odottamassa kun MOlly sitä kyselit. Meillä on niin pitkään ollut jo enemmän näitä koti-illanistujaisia ja tosi harvoin ollaan oltu radalla, sanotaanko viimeiseen pariin-kolmeen vuoteen ettei ehkä siksi muutos ole kovinkaan suuri. Mutta neljään asti ei ainakaan jaksa kukkua! Perjantaina tultiin puoli kahden aikaan kotiin ja olo oli kamala koko seuraavan päivän vaikka mummi hoiti yösyötöt.
Sen kyllä huomaan että mitä enemmän Mai kasvaa ja häneen kiintyy, sen vaikeampi on lähteä kotoa pois. Eri asia sitten jos mies jää hoitamaan.

Eilen piipahdettiin Main kanssa messuilla, mies oli siellä töissä ja halusi polleana esitellä pientä tytärtään Ei tosin oltu kuin hetki, Mai oli ihan täpinässä rintarepussa mutta väsähti nopsaan ja nukkui vaunuissa koko kotimatkan. Paljon oli kyllä pieniä lapsia ja ihan vauvojakin. Me pysyteltiin poissa esiintymislavoista ja muista metelipesäkkeistä.

Mies pitää tänään vapaapäivän, ihanaa. Mennään hierojalle (Mai mukana), vähän shoppailemaan ja illalla tehdään hyvää ruokaa ja katsotaan leffaa. Nyt tosin riidellään imuroinnista, mies meinasi imuroida mutta suuttui sitä kun olin laittanut IMURIkaappiin (normaali komero) kissan kuljetusboxin ja teki lakon. Voi apua.

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

[gissa]

Heippa.

Molly, hirveän vaikea kuvailla sitä iskiasta... vihloi ylös noustessa ja säteili myös takareiteen. Lopussa en päässyt tietyistä asennoista ylös lainkaan omin avuin, esim. lääkärissä siitä gynen sängystä. Mulla alkoi se jo aika alussa, mutta oli kuitenkin ihan siedettävää vielä töissä käydessä. Lääkäri sanoi mulle, että aika epätodennäköistä, että vaiva loppuisi kesken raskauden, tod.näk. pahenee vaan ja niin kävi. Lepo oli ainoa joka auttoi ja istuminen pahensi, varsinkin jotkut tietyt asennot. Mulla oli parilla työkaverilla ihan samoja ongelmia ja toinen on käynyt molemmissa raskauksisssa kiropraktikolla ja saanut siitä apua. Mä en kuitenkaan uskaltanut, kun en ole koskaan ennen käynyt. Lääkäri ei suositellut, mutta ne taitaakin olla aina noita vastaan.

Tosi hienoa, että Nasuppi jaksat yrittää imetystä pienten kanssa. Niinkuin P sanoi, niin onhan se lopulta todella lyhyt aika, vaikka välillä sitovuus onkin tosi raskasta. Kyllä mullakin on välillä liivinsuojukset ihan läpimärät ja sänky ollut usein aamulla märkä, vaikka liivejä yöllä käytänkin. Ihanaa, että uutiset olivat hyviä pojan sydämestä!! Toivottavasti säkin tulisit vihdoin kuntoon, on aika kohtuutonta olla noin pitkään toipilaana.

Meillä ollut flunssaa, vielä vaikuttaa, että ei tarttunut Leoon. Meillä on torstaina neuvolalääkäri, jännää.
Leo nukkui viime yön ekaa kertaa omassa huoneessa. Hänellä ei tietty siitä mitään ongelmaa, ei edes huomannut. Mä olin kyllä ihan tuskissani... no, parempi tehdä se nyt, kun menee vielä helposti. Toivottavasti yöt jatkuu yhtä hyvinä, viime yönäkin nukkui melkein 8 tuntia.

Hittolainen, nyt tuo poika nukahti tuohon sitteriin ennen kuin ehdin laittaa ulos... pitää nyt pikaisesti viedä

 

[gissa]

no niin, nyt nukkuu ulkona.

Mun piti Mollylle kirjoittaa vielä tuosta kommentista, jonka laitoit Keijulle. Me ei olla käyty vielä missään yhdessä ulkona pojan syntymisen jälkeen. Parin viikon päästä ois ollut yhdet tuparit, mutta mun äidillä sattui jotain menoa just siihen, eikä haluta antaa miehen vanhemmille hoitoon. Siis asiaan Kyllä mulla on ihan erilainen olo kuin ennen, tai jotenkin... hirveän vaikea selittää. Olenhan mä sama ihminen kuin ennenkin, mutta toisaalta en yhtään sama kuitenkaan. Mä ajattelin jo raskausaikana, että ei sitten olla miehen kanssa enää koskaan kahdestaan. Siis tietysti ollaan joskus, mutta vaikka lapsi ei olekaan mukana, niin silti on.... Juu eipä ole tämä kirjoittaminen mun vahva laji... tiivistettynä siis, mä uskon, että mulle tulee just tuollainen olo kun ajattelit, kun joskus miehen kanssa johonkin mennään

Niin vielä siitä selästä, kyllä mä uskoisin, että se sun vaiva on iskias. Tuo kuvailemasi kohta kuulostaa kyllä siltä. Pöh, toivotaan, että ei äidy kauhean pahaksi ja jos, niin mielellään vasta ihan lopussa

Nyt alan maksaa laskuja..

 

[Nekku ejk]

ZZZZZZZZZZZZZZZZZ. E heräsi taas noin tunnin välein viime yönä, joten eipä paljon tullut itselle kauneusunta. Vaihe mikä vaihe. Ei herää nälkäänsä, mutta tutti tippuu ja mitä lie. Heh, tuntuu aika kaukaiselta ajatukselta, että aluksi hän heräsi vain kerran tai kaksi yössä! Keiju, pinnasuojat on ainakin meillä olleet ihan must.

Näissä kotipäivissä on taas niin parasta aamut, kun ei ole tosiaan kiire minnekään. L on oppinut kuorimaan itse mandariinit, mikä on loistavaa, koska hänen sitä askarrellessa mulle jää enemmän aikaa lukea Hesaria. Sikäli kun näihin aivoihin mikään yhteiskunnallinen uppoaa… Vitsit, huomenna on jenkkien vaalit, jännää!

Sande, onko kyse Neltsin vk-puvusta? Ei sellaista varmaan kandee enää ostaa, mutta talvella yksiosainen on musta näillä pienillä paras, ei mee lunta sisään ja saavat sen itsekin päälleen jossain vaiheessa.

Vein isomman ulos ja otin pienemmän sisään, nukkuvat vuoroissa nämä varmistaakseen että äiti ei nuku_edes_päivällä. Palaamme!

 

[Molly*]

Voi kiitos tytöt selkäkommenteista! Auts, kun Gissa tuota kuvailit, niin kyllähän tää ehkä kuulostaa vähän samanlaiselta... Toisaalta kun Keiju kirjoitti, että on ollut vähän vastaavanlaista endon kanssa aina menkkoja ennen tai niiden aikana, niin tuli mieleen, että niin mullakin. Ja näköjään tämä tulee ja menee, on välillä poissa koko ajan pidempiäkin aikoja. Tänään on jo ok, ei ole vihlaissut. Eilen uin vähän matkaa ja venyttelin selkää - enkä koikkelehtinut missään korkokengissä monta tuntia Mutta ääk jos (kun...) tämä vaan pahenee loppuraskautta kohti. Voin kyllä kuvitella joo. Gissa, sinähän olit lopussa saikulla perjantait kun loppuviikosta oli äitynyt aina niin pahaksi. Voisinkohan mä ennaltaehkäistä tätä vaivaa jatkamalla puolipäivätyötä, eli iltapäivät lepäilen yleensä aika rauhassa. Jospa pysyisi aisoissa? Hmm? Mitä luulet?... Ja kiitos Nekku selkälihasliikevinkeistä, just tuo kontillaan oleminen ja ne liikkeet mulla tuli itselläkin mieleen sitten illalla juuri ennenkuin nukahdin.

Hienoja öitä Leolla ollut! Laitahan Gissa joku kuva tulemaan poitsusta.

Ja Lotta ja potta, hinoa!

Mä repeilin ihan täysillä täällä Keijun miehen imurijutuille ja lakolle Ihanan kuuloista ohjelmaa teillä tänään!

Juu ja mä mietin just niinkuin Gissa siitä mitä pohdiskelin. Mutta ehkä mun ei kannattaisi miettiä niin paljon, hehee

Meillä oli muuten kotibileet lauantaina, juhlittiin yhtä perinnettä ties monennetta vuotta jo putkeen, ja Pirittan lihapyörykät oli aivan ehdoton hitti! Kaikki kehui niitä! Lisäksi oltiin tehty couscousta, erilaisia salaatteja ja kylmäsavulohileipiä maalahdenlimpusta yms. Meidän porukassa on vaan nykyään kaksi raskaanaolevaa, yksi vastikään vauvan saanut pari sekä yksi pariskunta joilla vähän isompi lapsi ja naureskeltiin loppuillasta, että jaaaa... on nämä meidän bileet vähän muuttunut kun vertaa esim. vuodenkin taaksepäin Ihan hyvä vaan!

 

[Hertta*]

Tulin pikaisesti kertomaan jymyuutisen: Menkat olivat viikon myöhässä ja perjantaina tein testin: PLUSSA!!! Voitte kuvitella miten hölmistynyt olo. Ei voi tajuta. Vasta 3 menkat ollu ja oikeasti yksi kierto, kun edes mitään mahiksia... Kääk, kääk.

Palaan astialle...

Hertta rv 5+0

 

[Piritta*]

Morjentes!
Ihanan aurinkoista, mutta miksi nyt, eikä aamupäivällä puistossa?? Suuria kysymyksiä.

Meilläkin kiva viikkis. Noiden lasten kanssa alkaa olla jo melko helppoa. Sitä hämmästelee, että sen ääneen sanoo (jo nyt). Anna ei holtittomasti huutele, syö hyvin ja ennen kaikkea nukkuu kuin enkeli. Ja on niin ihana. Olen aina tykännyt tällaisista isommista vauvoista, mutta kun Annan alkutaival oli niin tuskaisen vaikea, sitä nauttii ja iloitsee tytöstä entistä enemmän. Nämä sisarukset ovat jo niin kultaisia toisilleen ja ennen kaikkea voin lykätä ne samaan huoneeseen "leikkimään", ja viihtyvät niin pitkänkin tovin. Hallelujaa, taivaallista!
Nimenomaan nautin Nekun tavoin kiireettömistä aamuista. Vaikka ne on yleensä yhtä sähläystä, ei kuitenkaan ole sellaista ahdistavaa hoputtamista ja äksyilyä, kun yleensä, jos on aikaista menoa. Sitä on jo silloin, jos M menee puistotädille.

Leo on muuten ihan huippunukkuja ikäisekseen. Vitsit! Hienompi homma.

Kata kyselit joskus päivän ulkoiluista. Me ulkoillaan yleensä kerran, keväällä ja kesällä pari kertaa. Kun pimeys laskeutuu kello 16, on aika vaikeeta saada itseään ulos - ja se kylmyys ja pukeminen =(. Nyt tosin tunnetaan niin paljon taloyhtiömme perheitä, että jos näkee, että tutut on pihalla, sitä tulee herkemmin lähdettyä seuraksi. Tosin riippuu lapsen moodista, jos on sinkoilua sisällä, niin ulos on suositeltavaa lähteä energianpurkuhommiin ;-)

Juu, jenkkien vaalit huomenna, jännittävää. Ihmeellistä, jos vanha kääkkä valitaan, mutta heh, eipä noista jenkeistä koskaan tiedä. Obama vaikuttaa niin tervejärkiseltä, vaikkei ole herraan kuin pintaraapaisu lehtien perusteella.

Hih, musta on niin hassua, että Sande näet pkodin pihalle ja vaklaat sieltä pihan meninkiä. Hm..tokkopa se liikkuminen on kaksiosaisesta puvusta kiinni, luulis? Tietty jos on oikein tumpattu olo, liikkuminen voi olla tahmeeta, muttei varmaan itse syy. Pianhan sitä voi alkaa käyttää talvipukua, kun aamuisin pakkasta pitempään, muttei silti tarvita vielä lämpöhaalaria alle.

Mä en muuten lainkaan huomioinut kellojen siirtämistä, kun laitoin Masaa p-unille viime vkolla. Tajusin vasta, kun Ansku mainitsit asiasta. Ihan normiaikoja noudatin, joissa toki liukumaa, mutten kyllä huomannut mitään eroa pojassakaan. Nauratti, kun oikein mietin asiaa...Muhjuaivot?? Juuh.

Tsemppiä Molly selkäsärkyyn. Oli niin tuttu vaiva mulla etenkin raskauden loppusuoralla. Hih, hyvä, että mun lammaspullat rokkaa Ne on hyviä, mussutettiin iso laari niitä la-iltana tsatsikin ja kasvishöystön kera (ja sen punkun for sure ;-)

Nyt työhommelit loppuun, vi hörs.

 

[Molly*]

Äääääk!!! ONNEA HERTTA!!! Vauuuuu!!! Mikä yllätys!!!! Voi, saatte Mannan kanssa toisistanne ihanaa odotusseuraa täällä palstalla ja LA:t ihan lähekkäin! Mahtista!!!

Ja toinen äääk: tunsin ihan äsken ihka ensimmäisen (varmuudella) vauvan tönäisyn masussa!! Oli sellainen selkeä pu-pum! Yksi ainoa, ja oikealla puolella missä ne hennot kuplat tuntui viikko sitten. Sitten tuntui ehkä vähän heikompia "perhosia" vatsassa, varmaan möyri siellä jotain. Uskomaton tunne! Niiisk

 

[Piritta*]

TÄHHH, HERTTA!!! Ei ole totta, jihuuu, lisää vauvoja!! Mahtista, isot, lämpimät onnittelut. Niin se kroppa yllättää ja nimenomaan ottaa uuden raskauden helposti vastaan ;-) ONNEA!! Ei tule iso ikäero teillekään

 

[Mariska*]

Jihuu, ihanaa!! Onnea Hertta, ihanaa kaksi uutta odottajaa lisää

 

[Stella*]

Mulla on sen verran kiire, etten ehdi muuta kirjoittaa, mutta tämä on pakko:
Hertta! Wau! Onnea kovasti! Miten suloista, että pikku-Hoosta tulee isosisko, oih! Ihan sydän muljahteli, kun luin uutisen.

Ja tietysti Mannalle, jos uskallat jo tälle puolelle kurkkia, erittäin lämpimät onnittelut kauan odotetusta plussasta! Mahtava juttu!!!

 

[Aniliini#]

Päivää, täällä krapulapesäke....!

ONNEA Hertta, ihana asia, meillähän on täällä oikein liuta odottajia! Onnitteluhalaus! Niin _hieno_ asia!!!! =)) Kerros lisää fiiliksiä ja miehen reaktiota ym!

Ja heti perään samanlainen hehkutusryöppy Mollylle ekasta, IHANASTA pum-pumista!! )

Mä ihastelen Piritan tavoin tässä arjessa sitä, että lapset ovat niin tärkeitä jo nyt toisilleen ja voi, kuinka paljon heistä tulee olemaan seuraa toisilleen, kun jo nyt viihtyvät niin hyvin yhdessä. "Kato, Siija, tässä on tämmönen lehmä. Sen tissistä tulee maitoa. Katopas, tässä on mun paloauto, älä sää koske siihen. No, koske vaan, otan tästä tämmösen tattolin, vaihtetaan sitten." Jne...

Ääk, tätä mun fiilistä, mä oon tullut ihan vanhaksi. Olin lauantaina kavereiden bändin keikalla ja tulihan siinä maisteltua muutamia lasillisia, mutta ääk, vieläkin ihan kurja olo. :S Mä en kärsi pahoinvoinnista, enkä päänsärystä, mutta yleisvointi ihan nollassa, veto pois ja fiilikset ihan maassa, kiukuttaa ja "pelottaa". Siis tiedättehän ne liskot.. :/
Meidän piti pitkästä, pitkästä aikaa päästä miehen kanssa kaksin liikkeelle ja mummin tulla meille, mutta tuli sellainen uusi käänne, että mies sanoutui vanhasta työpaikastaan irti, kun sai ihan unelmapaikan (mikä tärkeintä, saamme tästä lähin pitää hänet kotona yöt!!!!! JEEE!!) ja niin ollen oli la-su:n sekä on ensi la-ti koulutuksessa. Niin, mies siis jäi kotiin, mutta minä halusin keikalle mennä ja hauskaa oli! Aivan ihana oli nähdä taas kavereita ja kuunnella hyvää musiikkia jne. Eli loistoilta, mutta tämä seurannut morkkis on ihan kamalaa, ei vanha kestä.

Sama täällä, että jos mies jää lasten kanssa kotiin, on ihan kiva mennä, vaikka silti se omatunto vähän kolisuttelee. Ei siksi, että en soisi itselleni irrottautumista, mutta jostain syystä vähän kökkö fiilis, ennen kuin saa kotioven kiinni. Kaksin ei olla miehen kanssa Siljan synnyttyä missään oltu, mutta syömään aiotaan ainakin lähteä tuon uuden duunin kunniaksi. =))) Muualle mun ei teekään mieli hetkeen.

Mä menin nyt ihan sekaisin tuosta Hertan uutisesta, etten muista mittään..

Ääk, Ellin ja Nellan öitä! Unihiekkaa!!!

Perhepetiä "puolustan" omalta osaltani, Silja nukkuu iltayön omassa sängyssään, mutten ole taas hetkeen jaksanut nostaa ekan syötön jälkeen omaan sänkyynsä. Kipeänä heräsi niin usein ja siitä jäi tapa. Nyt on herännyt n. 03 ja 06. Nukkuu rauhallisesti ja sikeästi välissä, ei tuota meille huonoja unia/asentoja. Kuten ei Vilikään ennen kuin joskus yksivuotiaana alkoi potkimaan ja pyörimään, siitä lähtien tehtiin tätä samaa, että pääsi herättyään viereen. Nyt ei enää reippaaseen puoleen vuoteen ole haikaillut viereen tuloa, paitsi tietty aamulla herättyään. Ja se sallitaan, tottakai!

Voi, voi Mollyn selkävaiva. Mä kärsin myös keskiraskaudessa hieman iskiasvaivasta, mutta meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin. Toivon mukaan sullakin!

Heh, mua kans nauratti Keijun miehen imurimökötys. Se on tärkeä kapistus hälle!
Ihanaa, kun tekin olette päässeet irti arjesta. Sitä niin ilolla palaa kotiin sen/niiden pienten tuhisijoitten vierelle, vaikka riemua riittää muuallakin.

Missäs meidän Stella? Onko Kaisla tervehtynyt? Kiitokset yskäinfosta, siis siitä, että ihan "normaalia", että kestääää.. Meillä aletaan _viimein_ olla täysin terveiden kirjoissa.

Jahhas, mulla jäi taas valmis teksti lähettämättä, onni, ettei kadonnut, puhuin nimittäin puolen tunnin puhelun tässä välissä. No, nyt me lähdetään Vilin kamulle leikkimään!

 

[gissa ejk]

Voi, ihan pakko tulla pikaiseen onnittelemaan Herttaa!!! Aivan ihania uutisia

Vähintään yhtä ihanaa, että Molly on tuntenut ekan tönäisyn, voi että kun mä ihan herkistelen täällä.

Siis ihan oikeasti, miten tämä äitiys voi olla tällaista. Mulla on ihan käsittämättömän huono omatunto siitä, että laitoin pojan nukkumaan omaan huoneeseen??!! Siis miksi... kun oikeasti ei se tajua yhtään mitään koko jutusta ja siksi siirtäminen onkin nyt niin järkevää, vaikka kärsinkin siitä ihan kauheasti. Vanhempana on jo ihan eri juttu, kun tajuaa siirron. Aamulla nukutaan sitten yhdessä vielä hetki ruokailun jälkeen, mikä on ihan taivaallisen ihanaa
Tajuan siis olevani tyhmä, mutta ei voi mitään :/ Ei tämä tosin ole mulle mikään yllätys, mä olen aina ollut sellainen, että vedän morkkikset joka asiasta ja pohdin vielä vuosien jälkeenkin jotain juttuja. No joo, mistä tämäkin nyt tuli mieleen.

Kivaa, että Aniliini on ollut vähän ulkoilemassa!! Ja iso onnittelu miehen uudesta työstä, teillä koittaa ihan uudet ajat, kun mies on enemmän kotona.

Molly, ole ihmeessä vähemmän töissä, jos se sulle mahdollista. Mä olin tosiaan lyhyempää viikkoa usein, kun tuntui pahalta. Toki olisin pystynyt väkisin olemaan, mutta en nähnyt mitään pointtia venyä niin paljon työnantajan takia, kun olen kuitenkin tosi isossa firmassa töissä. Jossain pienemmässä yrityksessä ois varmaan toisenlainen olo. En sitten osaa sanoa, että auttoiko poissaolo. Pahaksi kun iski vasta noin pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Niin, ja ikinä ennen ei ole mitään tuon tyylistäkään vaivaa ollut, tuli siis ihan puskista.

Unihiekkaa minäkin täältä lähettelen valvottaville lapsille. Antakaa äidin nukkua

 

[Nasuppi*]

PALJON ONNEA HERTTA! Ihana yllätys!

 

[Mannaejk]

Paljon onnea Hertalle. Rinnakkain mennään

 

[Stella*]

Hei, jospa nyt ehtisin vähän kirjoittaa.
Onpa kyllä hauskaa, että saatiin taas uusia odottajia. Tämä meidän sakki kyllä vahvistaa erittäin konkreettisesti sen, että kun elimistö on yhden raskauden elänyt, toinen tulee helpommin.

Jännää, että pikku-Hertta saa pikkusiskon tai -veljen. Musta tuntuisi ihan oudolta alkaa nyt odottaa vauvaa, kun Kaisla tuntuu tavallaan niin "vauvalta" vielä. Vaikka Leohan oli vasta 10 kk, kun aloin odottaa Kaislaa, mutta se oli jotenkin erilaista. Ehkä sitten K tuntuu vauvemmalta kuin Leo aikoinaan, kun nyt on isoveli verrokkina.

Kaisla kyllä on ikäisekseen niin tomera tapaus, ettei varmaan monen muun mielestä ole kovin vauvamainen. Likka kiipeää nykyään mm. itse syöttötuoliin. Kerran hän löytyi työpöydältä ja yritystä on kiivetä pianonkin päälle. Koko ajan saa olla silmät selässä. Ja sanoja tuo toistelee kuin mikäkin papukaija. Lempisanoja ovat "heippa", "piipaa" (mitä poliisiauto sanoo), "nenä" ja "pää". Yllättävän hyvin kyllä osaa sanoa sanoja ja korjaa itse, jos jokin uusi sana menee aluksi pieleen. Aivan toista maata kuin tuo veikkansa.

Leolla on nyt ihan hirmuinen soitin- ja musiikki"hulluus". Mies nauhoitti Teemalta Sonic Youthin konsertin ja sitä Leo tapittaa nauhalta melkein joka päivä. Että voipi olla, että meidän pojasta tuleekin rokkari . Tietty se runoilijan/filosofin profiili sopii samaan kuvioon. Eräs tuttu sanoi, että hänen oma veljensä on sanonut ihka ensimmäisen sanansa vasta 3-vuotiaana ja hänestä on tullut aika persoonallinen tapaus. Liekö tässä yhteyttä? Eheh.

Mulla oli muuten Molly myös Kaislaa odottaessa iskias-kipuja. Kipu äityi välillä sellaiseksi, että jouduin hetkiä makaamaan sohvalla liikahtamatta, koska aina kun astuin toiselle jalalle, vihlaisi ihan perkuleesti selästä jalkaan sellainen salamakipu. Kipu oli mulla kyllä satunnaista eli ei mitenkään pahentunut loppua kohden.

Aniliini, mulla on vanhemmiten ollut ihan samanlaista morkkistaipumusta. Se on ihan kamalaa. Mä kyllä luulen keksineeni konstin vähentää sitä. Pari viime kertaa, kun on tullut otettua enemmän (esim. nyt lauantaina pidin tyttöjen bileet ja mies oli lasten kanssa mummolassa ), olen pitänyt huolta a) riittävästä syömisestä ja b) riittävästä veden juonnista. Eli kun syön jotain juomisen ohella ja muistan juoda säännöllisesti vettä jokaisen alkoholiannoksen välissä, niin se vähentää merkittävästi fyysistä krapulaa mutta myös henkistä. Liekö sillä henkisellä krapulalla sitten jokin yhteys siihen, että alkoholi kuivattaa kehoa. Veden juonti pitää "kemiat" vähän paremmin balanssissa, tai jotain?

No niin, nyt mä näemmä rustaan romaanin, mutta menköön. Gissan Leo vetelee ihania unia. Hinoa! Mulla on muuten ollut ihan samaa, etten meinaa pystyä jättämään lapsia. Tai no nyt se jo helpottaa, mutta molempien vauva-ajat ovat olleet sellaisia, että saan helposti morkkiksen, jos jätän vauvan hoitoon ja lähden itse "humputtelemaan". Tai voi olla kyse ihan jostain pienestäkin just tuohon samaan tyyliin. Kai se on luonnekysymys. Ja just sitä, että jos lähtee miehen kanssa kahdestaan, niin saattaa tulla sellainen olo, että "tämä ei ole oikein, kun osa meistä on jossain muualla". Mutta kuten sanottua, tuo tunne helpottaa kun lapsi/lapset kasvaa.

Piritan uudistunut olo kuulostaa tosi hyvältä. Onneksi pahin on nyt takana.

Sen sijaan nyt toivotetaan Nekulle parempia öitä! Tuollainen kerran tunnissa -kausi on kamala, mutta kyllä se ohi menee...

Jahas, ja vielä yskästä. Kaislalla oli kuumetta neljä päivää. Nyt on jäljellä yskä ja nuha. Mies kävi eilen ostamassa sen ilmankostuttimen ja kas! Kaisla ei yskinyt yöllä yhtään. Taitaa siis auttaa .

Nyt täytyy tehdä töitäkin, mutta onpas ihana fiilis, kun tuli plussauutisia!

 

[Sanelma rv 22+6]

Hertalle ensimmäisenä suuret onnittelut! Huippu hienoa! Mukavaa, kun on monta odottajaa. Toivottavasti ehdit aina välillä meille kertomaan kuulumisia. Ja kivaa kun Mannalla on odotusseuraa samoilla viikoilla!

Mannalle myös tervetuloa tänne puolelle heti kun vain uskallat!

Aniliinin puolesta olen iloinen, kun saat jatkossa viettää enemmän laatuaikaa miehesi kanssa. On se vaan iso juttu, kun mies on yöt kotona. Ja jos vielä oikein mieluisen työpaikankin sai, niin ei voisi paremmin osua nappiin! Hinoa.

Gissan arki kuulostaa mukavalta. Ja on varmaan turha sanoa, että älä stressaa Leon omaan huoneeseen siirtymisestä, kun kerran itsekin sanoit, että turhaan mietit asiaa liikaa. Mutta tsemppiä kuitenkin omien ajatusten järjestämiseen.

Sitten iskias asiaa. Mullahan on kanssa ollut kyseinen vaiva riesanani ihan tuolta ala-asteiästä asti. Sellainen menee ja tulee mallinen. Aika tarkasti on seuraillut kuukautiskiertoa minullakin, jääden joskus päälle koko kuukaudeksi ja kadonnut sitten vasta seuraavien menkkojen myötä. Mulla sitä on tutkittu aikanaan paljonkin varjoainekuvauksia myöten ja pieni rakenteellinen vika multa on löytynyt, mikä lisää iskiaksen riskiä. Nyt raskausaikana se on ollut kuvioissa kertaalleen, mutta rauhoittui onneksi viikossa. Erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota istuma-asentoon ja kumartumisiin/kyykistymisiin. Neuvolassakin aiheesta oli puhetta ja piti melko varmana, että loppuajasta tulee vaivaamaan. Jumpata pitäisi, niin pääsisi varmasti helpommalla.

Terveiset muuten neuvolasta. Aamulla kävin. Kaikki oli ok. Hemppa sen verran nyt laskenut (104) että aloitan lisäraudan. Sykekin saatiin kuuluviin, mutta koska Okko jatkaa aloittamallaan urheilijan uralla, ei neuvolan täti kertakaikkiaan pysynyt mukana liikkeessä ja äänet katosivat yhtenään. Yritin tällä kertaa nauhoittaa ääniä, mutta ei siitä em. syystä oikein mitään tullut. No ensi kerralla sitten, kun tila vähenee kohdussa pikkuhiljaa, niin ei pääse velmu meitä enää niin karkuun Neljän viikon päästä seuraava käynti.

Mitäs muuten Riinuskalle kuuluu? Ja onkos kukaan saanut Juliaan mitään yhteyttä? Tiitun kuulumisia kaivataan myös!! HUHUU!!!

Nyt jos tekis vähän töitäkin tänään...

 

[**Keijukainen]

Ai mitä mahtavia uutisia!!! Onnea Hertta Ja tosiaan hyvin samoissa Mannan kanssa menette.

Ja Mollylle onnittelut ekoista kunnon liikkeistä! On se vaan niin ihanaa.

Gissaa lohduttelen tuosta omaan huoneeseen siirtämisestä. Mulla oli ihan samanlainen fiilis, kamalan huono omatunto siitä ja hirveä huoli etten kuule jos Mai itkee. Illalla kävin kyynel silmäkulmassa tuhat kertaa kurkkimassa nukkuvaa lasta. Mutta kun tajusin kuinka paljon paremmin lapsi siellä nukkuu, se tuntuu järkevältä.Toivottavasti helpottaa, Leo nukkuu hinosti kyllä.

Viime yö oli meilläkin rikkonainen (sitä on näköjään liikkeellä Nekku!), ja Mai heräsi tasan 2 tunnin välein syömään ja neljän jälkeen puolen tunnin-tunnin välein kunnes ennen kuutta otin meidän väliin. Nyt otin itse päikkärit kun Maikin nukkuu ja vähän helpotti.

Tuosta ilman lasta uloslähtemisestä. Mulla on ollut pahin fiilis/huono omatunto lähtiessä, sitten se jotenkin helpottaa. Mailla menee mummin kanssa loistavasti ja mummi raportoi meille about tunnin välein kuulumisia Luottamus hoitajaan on tietysti kaiken a ja o. Jos en luottais, en vois lähteä mihinkään.Ja isompana tulee tietysti se ettei lapsi välttämättä halua jäädä hoitoon ja silloin ei kyllä pakoteta, sitten jää vaikka omat menot väliin. Mä oon ollut 2 viikkoa mummolassa puolivuotiaana kun mun vanhemmat reissas ulkomailla, tuntuu mahdottomalta ajatukselta että itse voisin tehdä samoin. Se oli silloin 70-luvulla... Tosin ei siitä kyllä traumoja jäänyt, mummolassa viihdyin todella hyvin.

Minäkin mietin Riinuskan kuulumisia? Ja Julian. Saitko Stella yhteyttä vielä?

Miehen työkaveri oli saanut pienet kaksotytöt 3 kk ennen la:ta. PIkkuiset painavat reilun kilon. Voi toisia..kumpa kaikki menisi hyvin.

Me lähdetään hakemaan nyt Ikeasta sitä pinniksen pehmustetta

 

[Sandeman ejk]

Onnittelut Hertalle! Pikkuisen uumoilinkin että jotain siellä tapahtuu pian kun kakkosesta oli puhetta

P, en mä nyt varsin vaklaa pkotia, tästä meidän työ/nellan huoneesta vaan on suora ikkunanäkymä pkodin pihaan ja kun oon istunut tässä ja hakenut inspiraatiota kirjoittamiseen niin väkisin katse harhailee. Ei siis mikään epäluottamuslause.

Vk-haalaria kaipasivat pkotiin, mutta kohtahan voi vetää jo talvihaalarit. Talveksi on siis haalarit jo olemassa, niissä ei pitäisi tulla kylmä eikä kastua. Liikkuminen on sitten ihan pimusta itsestään kiinni, kai sekin hiffaa pian sen ympäriinsäjuoksentelun salat.

Ylpeä mama täällä....N sai väännettyä ekat kakkoset pottaan!!! JEI! Nyt kun vaan jaksaisi ja ehtisi olla johdonmukainen ja joka ruokailun jälkeen istuttaa neitoa potalla.

Duuneista: yksi meni metsään eilen ja tänään esitellään seuraavaa. Josko tästä vaikka joskus jotain natsaisi.

Ens viikolla olis 1,5 vuotis neuvolalääkäri, huvikseen punnitsin neidon....12 kiloa!!! Ja kolme kk sitten oli 9,2!!! Juutas mikä massakausi!! Tai sitten meidän vaaka valehtelee. Tarvinnee vielä tarkastusmitata.

Yskää ja nuhaa täällä, N ollut kotona joten nyt vasta (pikkukakkosen avustuksella) pääsin kirjoittamaan. Kommentointi jääpi vähiin kun dementia iskee...jos sitten vaikka huomenna paremmalla ajalla...

 

[Tiitu]

Vautsi vau mitä uutisia täällä, onnittelut Hertalle ja perheelle Ja hyvää nimipäivää Hertoille! Kiva, että Mannalla on sitten samoissa menevä konkariodottaja kaverina...

Mollylle onnittelut liikkeistä, ihanaa. Toivotaan, että iskias ei pahene, varmasti ikävä vaiva.

Gissalle multakin "lohdutuksia" Leon toiseen huoneeseen siirtämisestä. Itselläni ei ollut mitään tunnon tuskia, toisaalta meillä se toinen makuuhuone on ihan vastapäätä, joten kuulen kaiken ja askeleita tulee alle kymmenen enemmän verrattuna siihen, että pojan sänky olisi meidän makkarissa.

Meillä oli tänään neuvola, poitsun mitat 63 cm ja 6400 g. Eka rokotus tuikattiin myös, ei ole onneksi ainakaan vielä ole tullut mitään oireita siitä. Mites muuten muut, oletteko ottaneet sitä Rota-rokotusta? Me päätettiin skipata se, ei oteta ainakaan tässä vaiheessa mitään ylimääräisiä rokotuksia.

Tuli uuttakin infoa, ihan meidän lähellä aletaan järjestää kaupungin tarjoamaa lapsiparkkia 0-6 vuotiaille (yleensä on ollut yli 2-vuotiaille vasta, mitä olen seuraillut) yhtenä päivänä viikossa, sinne voi kahdeksi tunniksi jättää vauvan hoitoon ja maksaa vain 2 euroa. Ihan hyvä tietää, jos tulee tarvetta, jospa vaikka joskus menisi salille keskellä päivää

Mitähän kaikkea unohdin kommentoida? Ai niin, ainakin Nasupin pojan sydäntä, kiva, että on hoitunut itsestään, huh helpotusta. Toivottavasti Aniliinin liskot helpottaa jo, hehee. Sandelle edelleen tsemppiä työnhakuun!

 

[Tiitu]

Vautsi vau mitä uutisia täällä, onnittelut Hertalle ja perheelle Ja hyvää nimipäivää Hertoille! Kiva, että Mannalla on sitten samoissa menevä konkariodottaja kaverina...

Mollylle onnittelut liikkeistä, ihanaa. Toivotaan, että iskias ei pahene, varmasti ikävä vaiva.

Gissalle multakin "lohdutuksia" Leon toiseen huoneeseen siirtämisestä. Itselläni ei ollut mitään tunnon tuskia, toisaalta meillä se toinen makuuhuone on ihan vastapäätä, joten kuulen kaiken ja askeleita tulee alle kymmenen enemmän verrattuna siihen, että pojan sänky olisi meidän makkarissa.

Meillä oli tänään neuvola, poitsun mitat 63 cm ja 6400 g. Eka rokotus tuikattiin myös, ei ole onneksi ainakaan vielä ole tullut mitään oireita siitä. Mites muuten muut, oletteko ottaneet sitä Rota-rokotusta? Me päätettiin skipata se, ei oteta ainakaan tässä vaiheessa mitään ylimääräisiä rokotuksia.

Tuli uuttakin infoa, ihan meidän lähellä aletaan järjestää kaupungin tarjoamaa lapsiparkkia 0-6 vuotiaille (yleensä on ollut yli 2-vuotiaille vasta, mitä olen seuraillut) yhtenä päivänä viikossa, sinne voi kahdeksi tunniksi jättää vauvan hoitoon ja maksaa vain 2 euroa. Ihan hyvä tietää, jos tulee tarvetta, jospa vaikka joskus menisi salille keskellä päivää

Mitähän kaikkea unohdin kommentoida? Ai niin, ainakin Nasupin pojan sydäntä, kiva, että on hoitunut itsestään, huh helpotusta. Toivottavasti Aniliinin liskot helpottaa jo, hehee. Sandelle edelleen tsemppiä työnhakuun!

 

[Hertta*]

Kiitos onnitteluista! Ne tuntuvat tosi kivalta . Olo on aika epäuskoinen vielä, vilkaisen vähän väliä olkkarin hyllyllä olevaa r-testiä. Joo, kaksi viivaa siinä on. Mies oli toosi hämmästynyt, mutta tosi iloinen . Sanoi tänään, että tuntuu hassulta, kun sen tärpin odottaminen jäi kokonaan väliin ja alkoi heti vauvan odotus.

Mutta jalat maassa vielä. Varasin varhaisultran 19.11. Kun on kuitenkin se yksi tuulimunakokemus, niin haluamme ehdottomasti käydä katsomassa, näkyykö sydämen lyönnit.

Tuntuu vaan niiin hassulta olla taas raskaana. Vielä kun ei mitään oireitakaan ole, niin eihän tätä tajua todeksi. Pikku-Hoosta pahoinvointi alkoi tästä parin viikon päästä, sitä odotellessa... Jaiks.

Mielenkiinnolla seuraan Pirittan, Nekun, Stellan, Aniliinin ja muiden 2 vuoden tai alle välein syntyneiden lapsosten touhuja. Kauhu ja liikutus päällimäisinä tunteina...

Ai niin, LA olis 6.7.

Oikein paljon onnea Mannalle! Samoissa mennään . Aivan mahtavaa, että plussa tuli!

Mollyn pu-pum potkaisusta oli ihana lukea! Eikö ole liikuttava tunne .

Ellille unihiekkaa heitän aimoannoksen minäkin. Maille myös. Tunnin välein herääminen on kamalaa...

Yöunista puheenollen (ja Sanden neuvoista poiketen , me siirrettiin H takaisin nukkumaan meidän sängyn viereen - siis ihan kiinni meidän sänkyyn. Laskettiin toista laitaa niin, ettei tarvitse nousta edes ylös rauhoittelemaan. Järkee tai ei, mutta nyt nukutaan paremmin. H vaan ilmeisesti tarvitsee läheisyyttä, olin kuulemma itsekin tosi huono nukkuja pikkuisena. Eri asia olisi, jos olisimme siirtäneet H:n nukkumaan jo n. puoli vuotiaana, kuten teistäkin moni on menestyksekkäästi tehnyt. Silloin varmaan tottuu helpommin, mutta yli 1-vuotiaana paljon hankalampaa...

Oltiin viime viikonloppu mun vanhempien mökillä. Ihanan rentouttavaa, kun äiti hoiti Herttaa. Yhden yön jopa nukkui toisessa mökissä äidin ja isän kanssa. Me saatiin nukkua ilman H:aa! Mutta mä onneton en meinannut millään saada unta, varmaan kesti pari tuntia ennen kuin nukahdin. Luksusta jok tap.

Hertalla myös nuha. Paranemista muillekin nuhanenille! Hei, mitä aiotte sen influenssarokotteen kanssa, aiotteko otattaa?

Nyt nukkumaan. Öitä!

 

[Molly rv 17+1]

Jaahas, jenkit on äänestänyt. Onnittelut heille hyvästä valinnasta.

Ja upea uutinen Aniliinillakin, onnea miehen uudesta työstä ja koko perheelle kun saatte pitää häntä nyt enemmän kotona! Kerrohan spostitse mikä duuni on kyseessä, kiinnostaa. Voin vain kuvitella miten rankkaa on ollut välillä teillä (sinulla) kahden pienen kanssa kotona kun mies öitä poissa ja reissussa. Mähän olen aivan itsesäälin vallassa jo pelkästään yksinäni kun mies on pidemmällä työreissulla, heh Ei vaan, yksinäänhän se on helppoa ja välillä jopa kivaa, mutta arki pienten kanssa (ja kaikenmaailman ovisaranoiden korjaajana on kyllä pikkasen eri asia. Joko liskot häipyi?

Juu Hertta, pu-pum oli kyllä niiin liikuttava tunne, itkuhan siinä meinas tulla ilosta. Kiva lukea lisäkuulumisia teidän plussatunnelmien keskeltä. Manna kans tänne kertomaan lisää fiiliksiä kunhan vaan itsestä siltä tuntuu.

Voi noita Keijun miehen työkaverin pikkuriikkisiä kaksosia. Peukkuja pärjäämiseen heille!

Ja muillakin ollut sitä iskiastyyppistä selkäkipua, ihan lohduttavaa kuulla vaikkei varmaan teilläkään kovin kivaa ollut se. Mutta siis että se voi olla väliaikaistakin eikä ihan 100% välttämättä pahene tai äidy ihan hirveäksi, mitä toisaalta pahasti pelkään, vaikka nyt just on itsellään taas aisoissa... Mä ajattelin nyt heti seuraavaksi hankkia vähän paksumman joogamaton ja alkaa tekemään kotona liikkeitä. Yhdessä raskauslehdessä oli hyvin niitä selitetty ja kuvitettu, kuusi sellaista perusliikettä jotka vahvistaa ja venyttää selkää ja lantiota yms.

Sekä Sanelmalla, että Tiitulla ja poitsu(i?)lla oli hyviä neuvolakuulumisia, hino juttu! Voi että mä olen iloinen, kun meitä odottajiakin on nyt neljä! Jeee. Lisääkin saisi tulla!!

 

[Nekku ejk]

Jee, jee Obamaa!

Hertalle onnentoivotuksia vielä tätäkin kautta! Olen miettinyt sua paljon, koska meidän tilanteet on jotenkin niin identtiset, kun on tässä syssyssä työnhaut ja muut. Siksi mä veikkaan teille tyttöä, heh. ;-) Jalat maassa tietty. Huh, se pahoinvointi on kyllä hornaa pienen ja vauhdikkaan taaperon kanssa… Pidä evästä mukana puistossa ja missä sitten liikuttekin.

Molly kuvasi tosi todentuntuisesti pu-pumin! Onnea vatsan elämästä.

Unihiekkalähetys on ilmeisesti tullut perille, pari viime yötä on olleet suht kelvollisia 2-4 herätyksellä! Ei uskalla juuri juhlia tosin…

Lotan vaipattomuus on taas edennyt; halusi tänään lähteä pk:in ilman vaippaa. Jännä kuulla, miten menee. Ulkoiluun ja päikille ohjeistin laittamaan vaipan, vaikka päikkien jälkeen onkin ollut kuiva monena päivänä. Mutta hei, miten ihmeessä te putsaatte potan kakan jälkeen??? Musta se on ihan superällöä riipiä sitä tuotosta sieltä paperilla. Hei sori, tosi kiva aihe…

Lotan pottaepisodista viisastuin sen, että Ellille en pottaa esittele ennen kuin hänellä on siihen kiinnostusta. Meillä on ollut potta yli vuoden, mutta L ei ole siinä suostunut istuskelemaan, iskenyt vain jalat jäykiksi. Oppi homman, kun oli siihen valmis ja jos näin helpolla päästään opetteluvaiheesta, loistavaa. Monethan liruttelee pitkin lattioita vaikka kuinka kauan. Takapakkia voi tietty tulla vielä moneen kertaan. Noh, Eltsuhan saattaa esimerkin voimasta innostua aikaisemmin – tai sitten ei. Neltsikin on varmaan saanut hyvää oppia pk:sta.

Gissa, niin se on, että me äidit revitään huonoa omaatuntoa ihan käsittämättömistä asioista, kuuluu varmaan taudin kuvaan! Joskus kadehdin miehiä, jotka ajattelevat ihan toisin. Kaipa tuo on jotain kivikautista geeniperimää tai jotain. Leon toisessa huoneessa nukkumiseen tottunet onneksi muutamassa yössä.

Ihana muuten gissan selitys niistä omista menoista! I got the point, ihan täydellisesti. Ei sitä ikinä enää olekaan_ihan_kahden_miehen kanssa, vaikka olisikin liikenteessä kahden. (Tietty helpottuu lasten kasvaessa, esim. L:han jää riemusta kiljuen mummille yökylään jne.) Musta muuten jotenkin tuntuu, että Ellin myötä meistä on vielä enemmän tullut PERHE, kokonainen yksikkö. En oikein osaa sitä selittää, mutta tuntuu, että Elli ikään kuin täydentää paketin ja vaikka mies on meillä aina osallistunut ihan tasaveroisesti hoitoon, tuntuu, että nyt sitoutuu pyytämättäkin ihan täydellisesti. Tuntuu, että rakkauden määrä on vain lisääntynyt, vaikka onhan tämä toki ajoittain puuduttavan rutiinimaista eloa tällä hetkellä. Ja tuo sisarusten välinen side on NIIN ihanaa seurattavaa! Ellin ilme kirkastuu aina, kun Lotta tulee lähelle. Kukaan muu ei saa häntä yhtä ihanasti kihertämään.

Mäkin luulen, että Elli tulee olemaan mulle pitkään vauva, niin kai ne kuopukset aina. ;-) Nautin niin täysillä (pl. yöt…) hänen vauvuudestaan. Enää ei hötkyile eri vaiheiden kanssa, kuten L:n vauva-aikana jotenkin.

Mä taida ottaa sitä influenssarokotusta en itselleni enkä Lotalle. Rotarokotukset on otettu molemmille tytöille.

Nyt silitysten kimppuun… Sehän on se mun least favorite task.