Tiinuliini, ei toki unohdeta. Musta on ihanaa, että täällä pyörii vielä muutama odottaja. Ei sitä yksin jaksaisi.
Ja oon ihan samaa mieltä eläin jutusta, mäkin olen kerran kuskannut lopetettavaksi rusakkoa, jolla oli jalka poikki. Kamalaa olisi jättää eläin kitumaan, mulla ainakin kummittelisi mielessä varmaan loppuelämän. Ja itkuisuutta täälläkin, yöllä kömmin miehen kainaloon (nukun sohvalla) ja pillitin siinä kolmen-neljän aikoihin. Mies sitten silitteli mun selkää ja tuli parempi mieli. Itkin vaan tätä tunnetta, ettei jaksa en
Mulla on kanssa kaikki supparit hävinneet johonkin -tiedä minne. Hassua, et vauva meinasi syntyä vkolla 35 sen Jumbon reissun jälkeen ja nyt ei sitten millään. No, toisaalta enää max 10 päivää mullakin vain...
Ootteko saaneet painoarviota vauvoista? Mua alkaa kauhistuttamaan tytön koko, alkaa vissiin olla jo 4 kg. Nyt oonkin yrittänyt syödä terveellisesti, mikä ei ollenkaan helppoa, sillä kotona tekee koko ajan mieli syödä jotain hyvää. Vaaleesta leivästä luovuin jo kokonaan, jospa se auttaisi. Äskenkin meinasti Tv-pussiin sortua (salmiakkia mmm...), mutta söin kotimaisen omenan ja kaks porkkanaa. Vauva tuntuu niin jättimäiseltä vatsan sisällä, kohtu ihan täynnä vauvaa.
No niin, tulkaa jo vauvat. Täällä teitä odotellaan...
Ja Katjuska, mielelläni tulen syysvauvoihin jatkamaan, tuttu porukka.