Plussanneet Viilaajat! (6)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Monsku79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Monsku79

Vieras
Plussanneet Viilaajat:

Aikku 20.6.2007 Kätilöopisto - 10.6.2007 Tyttö; 2470g/46 cm
Monsku 26.7.2007 NKL
Joanna 5.8.2007 Kätilöopisto
Ewa 24.8.2007 Ruotsi
Entu LA 24.10.2007 KYS
Ilona 27.10.2007 Tays
Elviira (saa ihan pian oman la:nsa!)
 
Laitetaanpa uuden ketjun kunniaksi jotain viestiä, vaikka yhtään mitään uutta ei kyllä kuulu. Huomenna on neuvola se vähän odotuttaa, kun minua jännittää se sf-mitta. Viimeksihän se oli 15, mikä oli niille viikoille ihan liian pieni. Syyksi terkka arveli ihan sen, että vaavi on masussa poikittain, mutta silti jännittää ja kovasti toivon, että oltaisiin edes sille alimmalle käyrälle nyt päästy.

Voi kun tulee noista Monskun viesteistä kyllä niin selvästi mieleen se loppuajan täydellinen kypsyminen koko raskaana oloon. Hyvää tarkoittavien lähimmäisten utelut ovat kyllä niin raivostuttavia! Muistan miten sairaasti ärsytti, kun udeltiin "onko supistellut?"! Helkkari minähän olin saikulla rv:stä 23 lähtien supistusten takia, eli oli supistellut joo, mutta mahassa se neiti vaan sitkeästi kelli. Saa nähdä miten pinna tiukalla mennään sitten lokakuussa. Tytteli vielä syntyi pari päivää ennen laskettua aikaa, eli typerästi tietysti odotan, että niin tekee tämäkin. Että voimia vaan Monskulle! I feel your pain sister!

Entu&Löydös rv25+6
 
moi,

mäkin tässä vaan ilmoittaudun pikaisesti, ollaan pian lähdössä miehen mummon hautajaisiin.

Neuvolantäti sanoi eilen että kun mulla on senkin verran korkea verenpaine, niin raskautta ei anneta mennä yliaikaiseksi. Eli jos ei muuta tapahdu aiemmin, niin käynnistys luvassa kolmen viikon kuluttua. Haluan tosin kuulla saman lekuriltakin, mutta eiköhän se onnistu huomenissa. Kättärillä luvassa huomenna ainakin ultrausta ja neuvolantädin mukaan pääsen sinne tutkittavaksi kerran viikossa ennen h-hetkeä.

Toivottavasti Ilonalla on parempi päivä tänään :-)

Monskulle tsemppiä vikoille päiville (!!!), kyllä se siitä!

Joanna & Jaska 37+2
 
Neuvolaraportti:
Kaikki hyvin edelleen ja mahakin on nyt päässyt ihan käyrälle, sille kaikkein alimmalle, mutta käyrälle sentään! Pissa oli puhdas, verenpaine 118/75 ja hemppakin oli noussut ja oli nyt 120 (viimeksi 109). Obsidaniahan minäkin olen syönyt nyt viimeiset neljä viikkoa. Löydöksen sykkeet olivat 150 ja kunnon jumpat tuntuivat olevan meneillään, ei meinannut terkka taaskaan oikein saada sykettä kiinni, kun toinen pakeni anturin edestä :). Nyt onkin sitten seuraava käynti kasvunseurantaultra äippäpolilla (2.8) ja siitä kahden viikon päästä jo tavan neuvola ja sitten ollaankin jo niin pitkällä, että alkavat käynnit kahden viikon välein! Aika hurjaa miten nopeaan tämä aika näillä viikoilla kuluu, sitten lokakuussa se alkaa tietysti madella....

Entu&Löydös rv26
 
Tänne ei kuulu mitään uutta. Pahin ahdistus on hiukan helpottanut, mutta edelleen väsyttää kovasti (nukun nykyään tosi katkonaisesti ja huonosti) eikä mikään oikein jaksa innostaa. Töissäkin tuntuu kaikki tökkivän, ihan ihme sotkuja paljastuu koko ajan eikä mua nyt pätkääkään huvittaisi paikkailla muiden mokia. Tunnin päästä pääsee onneksi kotiin. Tai tarkemmin sanottuna aion ajella siskon mökille saunomaan. Siellä saadaan ainakin Ipanan kanssa riittävästi huomiota, siskoni (samoin kuin hänen lapsensa) on nimittäin tosi innoissaan tulevasta sukulaisestaan…

Ilona & Ipana 25+4
 
Heipat,

Sain Joannalta viestiä Kättäriltä. Joutuivat nyt Jaskan kanssa sinne ainakin vuorokaudeksi tarkkailuun; Joannalla verenpaine korkealla, valkuaista virtsassa ja Jaskalla tosi korkeat sykkeet (jotka tosin myöhemmin käyrässä laskeneet...).
Onneksi ovat nyt ammattilaisten hoivissa ja toivotaan tosiaan, että tarkkailuvisiitti riittänee ja että kaikki menee hyvin! Toivotaan myös, että Joanna pääsee pian itse tänne kertomaan kuulumisia ja kokemuksia. Onneksi Jaska on kuitenkin täysiaikainen eli eipähän ainakaan siitä tarvitse huolehtia.

Tosi kateellinen olen kyllä siitä, ettei Jaskaa ainakaan yliaikaiseksi päästetä :)
Omassa olossa ei nimittäin mitään muutoksia. Kyllä se Villi antaa itseään odotuttaa ainakin laskettuun päivään asti... siltä tuntuu. Ja kyllä päivät m a t e l e e !

Ihanaa, että Entun massu pääsi käyrille! Hyvä niin :) Ja hyvä jos on joku kasvukontrollikin, niin eipä tarvitse huolehtia. Ja tosiaan, hyvänen aika miten teillä tuntuu Ilonan kanssa raskausviikot vierivän...

Ilonalle tsemppiä masikseen. Kyllä se siitä vielä pian iloksi muuttuu, eiks jeah?

Aurinoa,
Monsku & Villi 38+6
 
Aikku 20.6.2007 Kätilöopisto - 10.6.2007 Tyttö; 2470g/46 cm
Monsku 26.7.2007 NKL
Joanna 5.8.2007 Kätilöopisto
Ewa 24.8.2007 Ruotsi
Entu LA 24.10.2007 KYS
Ilona 27.10.2007 Tays
Elviira 26.2.2007 Kätilöopisto

 
Heippa!

No nyt on sitten neuvola käyty. Olen vähän ihmeissäni -luulin että näillä viikoilla katsellaan tyypin sijainti ja hengissäolo jo jotenkin, mutta ehei, sellaista jos haluaa niin yksityiselle vaan! Näin meillä Helsingissä ainakin... ihan perus juttelua, ja kauhea määrä paperia mukaan tietysti. Sen verran iloa siitä sentää oli, että laskettu aika on nyt sitten saatu.

voihan muna. Kuukauden päästä on lääkäri ja ultra vasta sen jälkeen, eli viisi-kuusi viikkoa hyvinkin saa odottaa ennen kuin voi oikeasti luulla tietävänsä jotain enemmän....

Miten teillä on mennyt tämän kanssa? Saitteko jotain muutakin heti ekalla käynnillä vai oletteko käyneet yksityisellä? Vai odotelleet vaan kiltisti sinne ekan kolmanneksen loppuun...?

Terkka oli sinänsä mukava kyllä, mutta oli se aikamoista taustatietojen keräilyä vaan. Höh.

Joannalle ja Jaskalle tsemppiä, olette varmasti hyvissä käsissä ja huoltahan ei sikäli ole, kun Jaska on jo "valmis" tähän maailmaan. Ja Monskulle pitkää pinnaa ja sietokykyä!

Elviira 8+1
 
Vai ovat Joanna ja Jaska joutuneet jäämään Kättärille… No, hyvä tietysti tarkistaa, että molemmilla kaikki hyvin. Ja viikkojahan on onneksi Jaskalle kertynyt jo tosi mukavasti…
Monskulle tsemppiä odotteluun! Voin vain kuvitella, kuinka kypsyttää. Itse olen taatusti aivan hermoromahduksen partaalla lokakuussa…

Noinhan se taitaa yleensä mennä kuin Elviiralla, että ekalla neuvolakerralla lähinnä pyöritellään papereita. Mulla tosin kuunneltiin silloin jo sydänäänetkin. Täti varoitteli, että ei välttämättä vielä kuulu (ja siksi kai moni ei noilla viikolla vielä edes yritä niitä kuunnella), mutta helposti Ipanan syke jo silloin (muistaakseni rv 9+4) löytyi. Varhaisultrassahan mä olin käynyt jo ennen tuota neuvolaa ja lääkäri mulla oli sit viikolla 10 ja kunnan tarjoama ultra viikolla 14. Silloin alussa viikot tuntuivat kyllä matelevan aivan älyttömän hitaasti, mutta nyt ne tuntuu kyllä vilahtavan puolta nopeammin…

(.) Takana taas valvottu yö, nukuin jopa kolmisen tuntia. No, kun nyt vielä selviäis tästä ja huomisesta päivästä niin sit sais viikon huilia. Tulee kyllä todelliseen tarpeeseen!

Ilona & Ipana 25+5
 
Monsku välitäthän meidän kaikkien tsemppaukset Joannalle ja Jaskalle, jos itse eivät koneelle enää pääsekään! Hyvä kyllä että tilanne on nyt valvonnassa, kyllä meistä mammoista ja masuvaaveista pidetään kuitenkin hyvää huolta tässä maassa!
 
Heippa,

Alkuun "juorut"; eli Joanna ja Jaska voivat hyvin ja pääsevät varmaankin tänään jo kotiin. Joanna kertoilee sitten itse varmaankin enemmän!
Tsempit toki välitetty :)

Elviira; noin juuri. Pääkaupunkiseudulla on tosiaan vain ne kaksi kunnallista ultraa. Neuvolassa mä olin ekaa kertaa parikymmentä minuuttia ja vain esitietolomaketta täyteltiin. Seuraavalla käynnillä (joka olikin jo lääkärikäynti) yritettiin kuunnella sydänääniä (en muista viikkoja) ja toisin kuin Ilonalla, niin mulla tuntikaupalla yritettiin saada ääniä kuuluviin. Meinasivat vauvaa jo kuolleeksi. Järkyttävä kokemus kaikin puolin. Kaikkialla ei niitä sydänääniäkään yritetäkään kuunnella kuin vasta joskus 12 viikon jälkeen.

Suosittelen varhaisultraa yksityisellä. Kävin joskus viikolla 7+. Siellä selviää sitten, että onko sikiö oikeassa paikassa ja sykkiikö sydän. Ja siköiden määrä myös... :)
Maksoin omastani Diacorissa jotain 70 egee... Mielelläni maksoin siitä mielenrauhasta. Kantoi melko hyvin sinne niskapoimuun saakka.

Meillä on huomenna neuvola mutta tuskinpa siellä taaskaan mitään uutta.... Huokaus. Tasan viikko laskettuun. Päivääkään yli en varmaan kestä. Tuntuu, että Villin pää olisi entistä alempana! Nivusia ja lonkkia särkee ihan pirusti. Ja iltaisin kaveri aloittaa niin kivuliaan mekastuksen ettei tosikaan. Tulis ulos, jos ei kerran osaa nätisti olla enää mahassa :)

Tämän päivän saldo; kaksi "joko joko" -tekstaria ja yksi puhelu. Ja laskettuun tosiaan vielä viikko... pitää ottaa nimet ylös ja sitten joskus kun kyselijät ovat raskaana niin alkaa armoton pommitus joskus viikolla 30. Argh.

Entu; huomasitko limatulpan irtoamisen? Ja missä vaiheessa se tapahtui ja kauanko siitä meni synnytykseen?! Mä en tietty ole huomannut yhtään mitään... nyyh.

Monsku & Villi 39+0
 
heissan kotoa!

Alkuun kiitokset kaikille tsemppauksista ja Monskulle viestien välittämisistä palstalle. Kättärivisiitti jäi onneksi vuorokauden mittaiseksi. Syy, miksi alkuun jouduin osastolle oli, että pissasta löytyi valkuaista, mulla oli korkea verenpaine ja Jaskalla kova syke 170-190. Noh, verenpaineeni laski kivasti, tänä aamuna ennätysalhainen alapaine 87, pissasta ei loppujen lopuksi löytynytkään valkuaista, ja Jaskan kolme muuta sydänkäyrää oli vallan normaalit 130-150. Mun veikkaus kovan sykkeen syyksi on puolen tunnin ultraus, josta Jaska kimpaantui. Painoarvioultrat tuotti tosiaan ongelmia kahteen otteeseen Jaskan asennon ja sijainnin takia (ihan mun kyljessä), mutta alle kolmekiloinen kaveri on nyt ja hyvä niin! Nyt siis viikkoja täynnä 37+4 ja koon puolesta vastasi viikkoja 36. Seuraava aika äitiyspolille viikon kuluttua ja sitä ennen pitää varata yks neuvolakäynti.

Jaska ei ole vielä kiinnittynyt eikä ole kovinkaan alhaalla, joten en usko että lähipäivinä tapahtuu mitään. Päästän miehenkin lähtemään vuorokaudeksi Pori Jazzeille ja menen itse siskolle tai vanhemmille yökylään.

Kättärillä oli muuten hassu kömmähdys tiedoissani. Eilen ilmoittautumisen yhteydessä kysyttiin onko yks lankaliittymänumero vielä käytössä. No eipä ollut ja numero on kaiken lisäksi vanhemmilleni. Tieto sitten poistettiin ja sain uusia tarraprinttejä yms. tiedoistani lääkärille vietäväksi. Tutkailin papereita ja huomasin että omat tiedot olivat oikein, mutta mieheni puhelinnumeron vieressä komeilikin isäni nimi eikä miehen nimeä näkynyt missään... Tietoihin oli jäänyt joku aataminaikainen tieto että isäni olisi lähin omaiseni... Vaikka olenkin naimisisissa, mulla on edelleen sama sukunimi isäni kanssa ja eri kuin miehelläni, joten joku kirjuri on kait mennyt siinä vipuun...

Sori nyt vaan omanapaisuuteni, palaan lepoasentoon ja jään odottamaan miehen valmistamaa lasagnea!

Joanna & Jaska 37+4
 
Hyvä juttu, että Joanna ja Jaska ovat päässeet hyvävoimaisina kotiin :) Ja ihan kiva, etä tuli tässä vaiheessa korjattua nuo lähiomaisen tiedotkin...

Täälläkin alkaa mieliala hiljalleen kohota. Auttaa kummasti, kun tietää, että ensi viikko on lomaa. Viime yönä jopa nukuinkin paremmin. Tosin havahduin kahteen otteeseen aivan järkyttävään suonenvetoon/kramppiin pohkeessa. Ei kiva tapa herätä :/ Aristaa tuo pohje itse asiassa vieläkin. Pitäisi varmaan hakea apteekista magnesiumia. Ja tietysti jouda enemmän. Mulla oli nimittäin lievempiä kramppeja havaittavissa jo joskus aikaisemminkin, mutta loppuivat, kun kiinnitin enemmän huomiota siihen, että juon riittävästi… Muuten ei mitään uutta. Ipanan on viime päivinä potkinut (tai nyrkkeillyt???) etupäässä oikealle ylös. Olisikohan löytänyt uuden lempiasennon…?

Ilona & Ipana 25+6
 
Heippa,

Alkuun suuret onnittelut Joannalle ja Jaskalle kotiinpääsystä!
Nyt pitää teidän sitten ottaa rauhallisesti ja levätä paljon, että jatkossakin kaikki menee hyvin. Jaska vaikuttaa kivankokoiselta paketilta, jolla on vielä varaa kasvaakin :)
Toivottavasti oli muuten hyvä lasagne - mekin syötiin samaista ruokaa eilen. Nam.

Hyvä, että Ilonallakin alkaa mieliala muuttua positiivisemmaksi! Nuo yölliset krampit on tosi ikävä vaiva... mulla vaan ovat pahentuneet loppua kohden. Siksi juon ihan hillittömät määrät nestettä päivässä - mitä vähemmän myös turvotusta sitä vähemmän suonenvetoja. Kokeile myös laittaa jalkopäähän ylimääräistä tyynyä tms. jolla saat jalkaterät ylös. Lisäksi olen joskus levittänyt vähän kylmägeeliä jalkapohjiin ja nilkkoihin, jolloin jalat vähän ikään kuin rauhoittuvat. Ja sitten sitä magnesiumia. Jos unohdan ottaa joka iltaisen annoksen, niin heti kramppaa. Olen käyttänyt Magnesia-merkkistä valmistetta ja ottanut tupla-annoksen joka ilta. Vaikka kaikissa valmisteissa sanotaankin, ettei annostusta saa ylittää, niin mulle lääkärikin sanoi, että ainoa haitta voi olla suolentoimintaa vauhdittava vaikutus ja sekös sopii mulle, kun on ollut senkin kanssa ongelmia :) Näillä eväillä olenkin krampeilta välttynyt :)

Neuvolassa vierailin taas aamusella... ei juurikaan mitään uutta. Sf-mitta kasvanut taas puoli senttiä - nyt 35 tasan. Verenpaineet oikein hyvät, hemppaa ei mitattukaan, paino taas laskenut, mistä sainkin saarnaa (koskaan ei ole hyvä). Villin syke oli aika alhainen 130 tienoilla ja allekin aina välillä... Vähän hermostuin kun kaveri tuntui liikkuvankin eli ei ehkä edes nukkunut. Mutta eiköhän tuo sittenkin ihan normaalia.
Nyt terkka jäi sitten lomalle. Otettiin seuraava aika päivä lasketun jälkeen (kun näytän kuulemma niin hyvinvoivalta ja kärsivälliseltä...? just!) jollekin toiselle terkalle ja joku toinen tuntematon tulee sitten synnytyksen jälkeen tekemään kotikäynninkin... vähän mälsää mutta minkäs teet.

Vähän oli terkka sitä mieltä, että ei nyt ihan heti mitään näytä tapahtuvan... ihmettelen, että mistä se sen tietää, kun ei mitään tutkimuksiakaan tehty. Ihan fiilispohjalta? Mutta ilmeisesti mun pitäis voida jotenkin "huonommin" tai oirehtia enemmän, jos synnytys oikeesti olis lähenemässä? Jaa. Noh, ei auta kuin päivä kerrallaan odotella vaikka olenkin ihan K Y P S Ä.
Jotenkin jämähtänyt meininki. Eilen siivosin ja saunoin, eikä supistuksen supistusta! Toivottavasti tämä on sitä Entun kertomaa kohdun lepoa :)
Huomenna mennään mattopesulle eli joskos siitä olis jotain hyötyä... tänään ei sitten olekaan muuta tekemistä kuin syödä :)

Monsku & Villi 39+1
 
Onnea Joannalle ja Jaskalle kotiutumisesta! Nyt muistat sitten ottaa rauhallisesti ja vaatia hellyyttä ja huolenpitoa :)!

Limatulpasta, minulla irtosi kunnolla synnytyssupistusten yhteydessä, vähän jotain limaverivuotoa oli muutamaa päivää aiemmin. Synnyttäneistä ystävistäni monikaan ei ole mokamaa huomannut, eli ei merkkaa mitään jos tulppaa ei näy. Niin ja minulla vointi vaan parani viimehetkillä, kun supparit tosiaan lakkasivat ja vaavi laskeutui niin että henkikin ihan kulki. Kävin 7km:n lenkillä synnytyksen alla (seuraavana yönä käynnistyi), enkä silläkään huomannut mitään supistuksen tapaistakaan. Yöllä sitten vaan heräsin suppareihin, jotka olivat kyllä ihan erituntuisia kuin mitkään aiemmin koetut! Nukkumaan mennessä olisin nauranut päin naamaa, jos joku olisi väittänyt, että parin tunnin päästä käynnistyy synnytys!

Asiasta kolmanteen... Minusta on tullut viime aikoina aivan käsittämättömän kömpelö! Olen onnistunut tällä viikolla hajottamaan 3 astiaa! Tietysti sellaisia joista itse erityisesti tykkään. En ymmärrä miksi mikään ei tunnu pysyvän käsissä nykyään. Olen tässä aikeissa alkaa laipomaan ja vähän kyllä arveluttaa millaista tuhoa saan aikaiseksi :/.

Entu joka yrittää olla tuhoamatta koko keittiötä &Löydös rv26+2

Ps: Tukivyökin on nyt tullut postiin pitää käydä noutamassa kun ehtii.

 
Vauvanhoitokuulumisia pikaisesti kun tyttö just nukahti...

Viis viikkoo kotona hurahtanu tosi nopeesti! Alkuun oli aika rankkaa; tyttö söi pienen koonsa tähden tosi usein, enintää kolmen tunnin syöttövälit oli, ja yksi syöntisessio kesti aina noin tunnin, yöt oli vähäunisia, enkä päivälläkään ehtinyt juuri muuta kuin imettää ja kun tyttö nukkui, nukuin tai söin. Onneksi mies oli kotona auttamassa, ihan vain vaipanvaihdotkin auttaa alussa tosi paljon, saa sen ajan itselleen aikaa, esim. käydä itsekin vessassa. :-) Ja leikkaushaava oli kipee noin nelisen viikkoa koko ajan, ja liikkuminen vaikeeta, senki takia hyvä oli olla koko ajan mies apuna. Ja mielelläänhän tuo oli, viis viikkoo peräti. Nyt ollaan tämä viikko oltu tytön kanssa kaksin päivisin.

Kasvuvauhti ollu kova; viime viikon keskiviikkona, eli 4,5 viikon iässä oli painoa 3150g ja pituutta 49,2 cm, eli lähes kilon sai kuukaudessa, sairaalassa kun paino laski 2260 grammaan. Ensi ma onkin kuuden viikon lääkärintarkistus, katotaan joko neljä kiloo ylitetty! Muutenki on jo iso tyttö, alkanu kovasti juttelemaan ja kattelemaan, leikkikaaressakin viihdytään jo jonki aikaa, ja sitterissä myös (piti hakee sitteriin istumaan kun heräs, oliki pikkutorkut vaan...).

Jouduttiin alottamaan neljän viikon iässä rautatipat kun oli pienikokoinen syntyessä, ja nehän aiheutti kamalat vatsapurut, hirveällä huudolla sai kakit ja röyhdyt tulemaan. Pidettiin parin päivän tauko neuvolan luvalla, eilen annoin taas rautaa ja samanlaista huutoa ilta, päätettiin että ei anneta ennen maanantain lääkäriä. Cuplaton-tippoja ostettiin pe ja annettiin niitä muutama päivä, autto vähä, neuvolasta neuvottiin ostamaan Rela-tippoja ja niitä on nyt sitten annettu, en tiiä auttavatko ne sitten yhtään kun eilen tosiaan oli taas itkua ja huutoa. Sydäntäsärkevää kuunnella pikkusen itkua kun ei juuri mitenkään voi auttaa...

Ristiäiset on 4.8, etunimi on päätetty yhteistuumin kauan aikaa sitten mutta toisesta nimestä vielä väitellään. :-)

Joanna, muista ottaa rennosti ja levätä kun noita verenpainevaivoja! Ja kaikille tasapuolisesti onnellista odotusaikaa, ja hyvää kesän jatkoa!

Aikku ja tytteröinen 5 vk 5 pv
 
Thanks Nella :)

Vähän samalla asialla minäkin. Ei mitään uutta raportoitavaa eli nostellaan vaan. Supistelee (edelleen). Ei satu (edelleenkään). Käytiin uimassa aamupäivällä ja äsken palattiin parin tunnin reippaalta lenkiltä. Ei kerrassaan mitään tuntemuksia!
Ei taida Villi haluta ulos ennen laskettua aikaa. Höhlä :) Ellei sitten käy niin kuin Entulle - toivossa on hyvä elää :)

Olipa kiva lukea Aikun vauva-arjesta!!! Kaikkea hyvää koko perheelle!

Kirjoitelkaapa jotakin! Ewa taitaa lomailla edelleen kun ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään?

Monsku & Villi (39+3)
 
Ehtoota!

olen ollut evakossa pari päivää ja nyt onkin jo korkea aika ilmoittautua tänne. Perjantaiaamuna mies starttasi vuorokaudeksi kohti Poria ja mä suuntasin kulkuni siskolle päiväksi ja yöksi vanhemmilleni. Ennen lähtöä kodista bongasin vessareissulla klöntin vaalea/kellertävää/vihertävää geelimäistä limaa, jota veikkasin limatulpaksi. Samaista limaa tuli lisää perjantai-iltana ja vielä lauantaiaamuna, mutta mitään muita oireita ei ole ollut. En ole ihan satavarma oliko kyseessä limatulppa, mutta moista limaa en ole ennen bongannut. Tulpan lähtöhän ei välttämättä tarkoita mitään, se on vain merkki että kohtu valmistautuu synnytykseen. No, niin kait sen vähitellen pitääkin alkaa tekemään näillä viikoilla. Kylvyt ja uinnit saa kuitenkin jatkossa jäädä väliin, muuta kiellettyä ei kait ole limatulpan irrottua!?

Kotiuduin eilen iltapäivällä vanhemmiltani ja nyt ollaan vaan köllötelty ja käyty vähän kävelemässä, lähinnä herkkuostoksilla Mäkissä ja kaupassa...

Jaska on ollut tänään hiljainen ja olen yrittänyt herätellä kaveria suklaalla, mutta mitään ei oikein tunnu. Unohdinkin Kättäri-raportissani mainita, että molemmat ultraavat lääkärit kehuivat Jaskaa virkeäksi ja kovaksi liikkumaan (siis meidän LAISKA-Jaskaa!). Itsekin näin kaverin liikkuvan, mutten vaan tuntenut mitään. Taidan tuntea vain voimakkaimmat potkut ja nyrkiniskut. Lisäksi sain eilen kuulla että mökkinaapurimme tyttären vauva oli kuollut kohtuun viikolla 30. Itse olin silloin n. viikolla 24, joten vanhemmat ja siskoni päättivät olla kertomatta aiheesta mulle. Ihan hyvä etteivät silloin kertoneetkaan, mutta nyt tuntuu ettei olis vieläkään tarvinnut kertoa. Toivottavasti mä olen ainoa joka tällaisesta huolestuu, ärsyttää itseä ihan suunnattomasti moinen.

No, nyt taas miehen tekemien herkkujen kimppuun. Tarjolla pihviä ja valkosipuliperunoita. On kieltämättä ihanaa mennä valmiiseen pöytään, tähän voisi vaikka tottua :-) Aina mieheni on osallistunut ruoanlaittoon eli normaalisti tehdään kaikki ruoat yhdessä. Nyt olen itse vain loikoillut ja kirjoitellut tänne, miehen hääriessä grillaamassa ja keittiössä.

Oletkos Monsku jo ottanut kolme ässää (sauna, seksi ja siivous) käyttöön: tai kuulinkin että myös neljäs S on olemassa eli shoppailu!Toivottavasti Villi ei piinaa sua yliaikaiseksi heittäytymällä.

Aikulle ja vauvalle lokoisia kesäpäiviä ja kaikille odottajillekin tietty!

Joanna & Jaska 38+0
 
Vai on Joanna bongannut vähän limatulppaa. Ihan hyvä juttu, koska yleensä vauva syntyy 1-10vrk:n sisällä limiksen irtoamisesta. Olen nimittäin kuullut muutamia ikäviä kokemuksia käynnistetyistä synnytyksistä ja siksi olisi tietty kiva, jos Jaska päättäisi tulla ihan itse ennen eräpäivää ulkomaailmaan. Eikös se niin ollut, että sulla aletaan käynnistellä jos meinaa mennä yhtään yli? Ne ikävät kokemukset olleet ihan siis sitä, että synnytystä on saatu käynnistellä useamman päivän ajan, mutta aina on supparit loppuneet "kesken". Eli mitään sen hirveämpiä kauhutarinoita kuitenkaan.

Monskulla tänään siis rv 39+4, mulla esikoinen syntyi sillä päiväyksellä, jospa Monskullakin. On tuo Monskun raskaus ollut, kaikkine vaivoineen, niin samankuuloinen kuin mitä minulla oli. Nyt ollaan tähän asti ainakin päästy paljon helpommalla....... saa nähdä mitä tulevaisuus tuo.........

Eipä tässä muuta, söin äsken ja nyt närästää, renniet tunkee jo korvistakin ulos, eli yritän vaan sietää. Tyttelin kanssa käytiin aamulla kotieläinpihassa ja nyt oikein uupunut taapero päiväunilla. Toivottavasti nukkuu pitkään, saa äippäkin vetää lonkkaa rauhassa. Kaksoisveljeni on huomenna tulossa pariksi viikoksi Vaasasta ja kummieno on kyllä neidille niin huippu leikittäjä, että mulle on luvassa paljon helpompia päiviä.

Yhdellä tutullani muuten tänään menossa rv 41+1, saattaa olla jo hermot tiukilla. En ole sattuneesta syystä hirveästi viitsinyt udella miten menee :D.

Entu&Löydös rv26+5
 
Heipparallaa!

Mikäs sen parempaa kuin sadepäivänä yksin istuskella vauvasivuja bongaillen...

Joannalla ja Monskulla alkaa olla suht lähtölämmintä, ottakee nyt kaikki irti passauksesta! Voi, jos mullekin joku tekisi ruokaa..

Mies oli viikonlopun ekaa kertaa vapaalla, ja oli paljon helpompaa syödä kun ei itse tarvinnut sitä ruokaa tehdä! Jotenkin kroppa ei kerro nälästä sillä että tekisi mieli syödä, vaan ruokaa haistaessakin tulee yök-olo, mutta kun sitten saa jotain suuhunsa, huomaa että maistuu. Tätä on nyt ollut sen pari viikkoa minkä mies on ollut poissa. Siinä mielessä paranemaan päin että oli päiviä aluksi kun piti syödä tunnin-puolentoista välein, nyt jo menee sellainen kaksi-kolme tuntia.

Vielä pantataan vanhemmille kertomista ensi viikonloppuun kun halutaan saada tieto molempiin suuntiin suht samaan aikaan. Hauskaa:) Vaikka omista vanhemmistaan oikeastaan tietääkin mitä tulevat sanomaan, niin toisen vanhemmista ei sitten tiedäkään (muuta kuin että anoppi varmaan heti uhkaa muuttaa Suomeen lähelle ekaa lapsenlastaan, mutta se on vakiovitsi jota se ei ikinä toteuta)

Muuten täällä ollaan hissukseen, eihän mitään vielä näy eikä tunnu sen kummemmin, eli viikkojen karttumista odotellessa:)

Elviira 9+0
 

Similar threads

P
Viestiä
102
Luettu
2K
P
P
Viestiä
100
Luettu
2K
P
P
Viestiä
104
Luettu
4K
I
P
Viestiä
138
Luettu
3K
P

Uusimmat

Yhteistyössä