K
Kiitos kaikille mielipiteen antaville..
Vieras
Tapasin syksyllä ihanan miehen, ja hyvin nopealla temmolla jouduimme tekemään päätöksen yhteiseen asuntoon muuttamisesta 300km päähän entisestä kotipaikkakunnastani, miehen työn vuoksi. Syyskuussa tapasimme ja helmikuussa asuimme kaukana edellisesti kodistani.
Pääsiäisen tienoilla lähdin sitten käymään kotipaikkakunnallani yksin ja mieheni jäi kotiin, koska hänellä oli pääsiäisenä töitä. Olin kolme päivää poissa. Kahden päivän jälkeen mieheni soitti minulle itkien ja sanoi, että oli pyytänyt tytön meille kahville, ja sitten tämä tyttö oli alkanut lähentelemään jolloin oli pyytänyt häntä poistumaan. Koitin puhelimitse rauhoitella ja sanoin, että eihän tuossa sitten mitään. Tähän mennessä tarinassa ollut tyttö oli hänen ex. Lupasin sitten lähteä heti seuraavana päivänä ajamaan takaisin kotiin, eli aikaisemmin kuin olin alunperin suunnitellut.
Kun lähdin ajamaan kotiin, mieheni kertoi, miten asiat olivat todella edenneet. Kahvilla käynyt tyttö oli ollut tuttavuus baarista, jota mieheni oli koittanut ystävälleen parittaa, mutta jostain syystä mieheni olikin vaihtanut tytön kanssa numeroita. Jossain vaiheessa mieheni kertoi että hänen entinen panonsa oli alkanut lähettelemään viestejä, tosiasiassa se olikin tämä uusi tuttavuus. No, tyttö oli tosiaan vain käynyt kahvilla ja lähtenyt baariin. Jostain syystä tyttö oli kuitenkin palannut illalla uudestaan ja näin olikin kaaduttu meidän sänkyyn. Mieheni sanoi, että oli heti sillä hetkellä tajunnut tekevänsä väärin ja alkanut kesken aktin itkemään ja heti tämän jälkeen heittänyt tytön pihalle.
Muutamat tunnustuksen jälkeiset päivät oli vaikeita. Itsestäni tuntui pahalta, koska rakastin ja vihasin ihmistä samaan aikaan. Pyysin miestäni vielä kerran soittamaan tytölle ja puhumaan asiat selviksi. Itse pääsin tuosta kuitenkin melko nopeasti yli, koska huomasin kuinkan paljon hän katui tekemäänsä. Mieheni hyperventiloi parvekkeella, koska ei itkun seasta pystynyt hengittämään, ei syönyt kunnolla, eikä nukkunut öisin.
ITSE ONGELMA ON se että mieheni ei edelleenkään ole antanut itselleen anteeksi, olemme keskustellut asiasta ja minusta tuntuu todella pahalta koska en voi mieheni oloa helpottaa. Tuntuu siltä kuin uhrin rooli olisi kääntynyt aivan päälaelleen.
Ennen tapahtunutta olemme jo keskustelleet siitä, mitä mieltä olemme pettämisestä, ja molemmat olemme olleet sitä mieltä, että mielummin erotaan, jos tulee tarve saada kokeilla jotain muuta kuin omaa kumppania. Pidämme molemmat moraalisesti pettämistä todella vääränä tekona.
Suhdettamme on pettämisen aikoihin varjostanut kondylooma, joka todettiin molemmilla suhteen alkuaikoina. Minun kohdallani tauti riehui todella pahasti, ja edelleen olen tutkimuksissa, onko kyseessä kohdunkaulan syöpään johtava tyyppi, näillä näkymin paranemaan päin. Tästä syystä ei parisuhteessa ollutkaan pettämisen aikoihin kovin vilkasta. Kysyin kyllä mieheltäni monesti, että pärjääthän ja vastaus oli aina: kyllä. Koitin sitten helpottaa mieheni oloa muilla tavoin.
Kertokaa miten voin helpottaa mieheni syyllisyydentunnetta ja auttaa häntä pääsemään yli tapahtuneesta? Pelkään, että mieheni syyllisyydentunne ajaa suhteemme karikolle. Jossain vaiheessa hänen on pakko pystyä antamaan itsellensä anteeksi. Kertokaa myös omia kokemuksianne.
Pääsiäisen tienoilla lähdin sitten käymään kotipaikkakunnallani yksin ja mieheni jäi kotiin, koska hänellä oli pääsiäisenä töitä. Olin kolme päivää poissa. Kahden päivän jälkeen mieheni soitti minulle itkien ja sanoi, että oli pyytänyt tytön meille kahville, ja sitten tämä tyttö oli alkanut lähentelemään jolloin oli pyytänyt häntä poistumaan. Koitin puhelimitse rauhoitella ja sanoin, että eihän tuossa sitten mitään. Tähän mennessä tarinassa ollut tyttö oli hänen ex. Lupasin sitten lähteä heti seuraavana päivänä ajamaan takaisin kotiin, eli aikaisemmin kuin olin alunperin suunnitellut.
Kun lähdin ajamaan kotiin, mieheni kertoi, miten asiat olivat todella edenneet. Kahvilla käynyt tyttö oli ollut tuttavuus baarista, jota mieheni oli koittanut ystävälleen parittaa, mutta jostain syystä mieheni olikin vaihtanut tytön kanssa numeroita. Jossain vaiheessa mieheni kertoi että hänen entinen panonsa oli alkanut lähettelemään viestejä, tosiasiassa se olikin tämä uusi tuttavuus. No, tyttö oli tosiaan vain käynyt kahvilla ja lähtenyt baariin. Jostain syystä tyttö oli kuitenkin palannut illalla uudestaan ja näin olikin kaaduttu meidän sänkyyn. Mieheni sanoi, että oli heti sillä hetkellä tajunnut tekevänsä väärin ja alkanut kesken aktin itkemään ja heti tämän jälkeen heittänyt tytön pihalle.
Muutamat tunnustuksen jälkeiset päivät oli vaikeita. Itsestäni tuntui pahalta, koska rakastin ja vihasin ihmistä samaan aikaan. Pyysin miestäni vielä kerran soittamaan tytölle ja puhumaan asiat selviksi. Itse pääsin tuosta kuitenkin melko nopeasti yli, koska huomasin kuinkan paljon hän katui tekemäänsä. Mieheni hyperventiloi parvekkeella, koska ei itkun seasta pystynyt hengittämään, ei syönyt kunnolla, eikä nukkunut öisin.
ITSE ONGELMA ON se että mieheni ei edelleenkään ole antanut itselleen anteeksi, olemme keskustellut asiasta ja minusta tuntuu todella pahalta koska en voi mieheni oloa helpottaa. Tuntuu siltä kuin uhrin rooli olisi kääntynyt aivan päälaelleen.
Ennen tapahtunutta olemme jo keskustelleet siitä, mitä mieltä olemme pettämisestä, ja molemmat olemme olleet sitä mieltä, että mielummin erotaan, jos tulee tarve saada kokeilla jotain muuta kuin omaa kumppania. Pidämme molemmat moraalisesti pettämistä todella vääränä tekona.
Suhdettamme on pettämisen aikoihin varjostanut kondylooma, joka todettiin molemmilla suhteen alkuaikoina. Minun kohdallani tauti riehui todella pahasti, ja edelleen olen tutkimuksissa, onko kyseessä kohdunkaulan syöpään johtava tyyppi, näillä näkymin paranemaan päin. Tästä syystä ei parisuhteessa ollutkaan pettämisen aikoihin kovin vilkasta. Kysyin kyllä mieheltäni monesti, että pärjääthän ja vastaus oli aina: kyllä. Koitin sitten helpottaa mieheni oloa muilla tavoin.
Kertokaa miten voin helpottaa mieheni syyllisyydentunnetta ja auttaa häntä pääsemään yli tapahtuneesta? Pelkään, että mieheni syyllisyydentunne ajaa suhteemme karikolle. Jossain vaiheessa hänen on pakko pystyä antamaan itsellensä anteeksi. Kertokaa myös omia kokemuksianne.
