Puun ja kuoren välissä...

[Kuori enää]

Vai ei muka puun ja kuoren väliin mahdu...

Elin kuudetta vuotta liitossa, jossa olimme juuri suunnittelemassa perheen perustamista, kun sairastuin erittäin vakavasti. Mieheni työskenteli tuolloin baarimestarina. Eräs nainen, joka tiesi tilanteemme, alkoi tekemään jatkuvasti suoria ehdotuksia miehelleni. Mieheni oli erittäin viriili, joten sairaalassa oloni teki hänen olonsa tietysti tukalaksi ja sitten eräänä iltana, kun mieheni oli työpaikallaan viihteellä, iski tämä nainen.

Mieheni kertoi suoraan, mitä oli tapahtunut, että naikkonen olisi ollut valmis heti aivan mihin vaan, mutta että hän oli pitänyt housut jalassaan. Sanoin, että lähtee sitten sinne, missä hyvältä tuntuu. Nainen (40 v.) olikin jo sitten kahden kk päästä todella perustamassa perhettä mieheni kanssa, siis raskaana "vahingoissa".

Tämä nainen oli koittanut aiemmin mieheni työpaikalla jopa tarjota kaljaa, jos joku olisi hänen mukaansa lähtenyt, että sinänsä typerä mieheni olikin, että tuollaisen mukaan lähti, jota ei kukaan muu edes "maksusta" huolinut...

Neuvoni kuuluukin: älkää sairastuko! Miehenraakileet eivät pysty tukemaan ja jaksamaan sairaan puolison vierellä.

Ja ettei tarvitsisi arvailla, olen tällä hetkellä vihainen ja katkera vanhapiika, miksi minun pitikään sairastua juuri silloin?

 

[sairastumisesta]

Sairastuminen ei kysele sopivaa aikaa. Kyllä uskollisiakin miehiä löytyy.

Toivottavasti olet parantunut terveeksi. Vähät välitä koko jupakasta.
Iloitse terveydestäsi.

Ei fiksua miestä naiset vedä kuin pässiä narussa. Et voi olla aina vahtimassa miestäsi. Tuskin siveysvyöstäkään on apua.

Sattuu sitä paremmissakin perheissä.

Vihainen ja katkera vanhapiika. Sinähän kirjoitat kuin minä. Suorat sanat niin kuin se on kaunistelematta.

Kirjoita viha ulos. Harrasta paljon reipasta liikuntaa ulkona.
Joku päivä huomaat, että hymyilet koko jutulle.

 

[majakka]

Kyllä on kunnon miehiäkin olemassa. 8 vuoden yhteiselon jälkeen sairastuin viime kesänä hengenvaarallisesti, ja sama vaiva on ajattanut minut vuoden aikana ensiavun kautta vuodeosastolle 6 kertaa. Mieheni on seissyt joka kerta rinnallani kuin kallio. Huolehtinut ja itkenytkin. Kaikki vierailuajat hän viettää sairaalassa kanssani, heti kun töistään pääsee. Minä jo sanoin viime sairaalakeikoilla että mene jo muualle tuulettumaan, hulluksihan sinä kultimuru tulet. Mutta ei lähtenyt ennenkuin hoitajat vähän vihjaisivat että kello on jo aika paljon.

Sinun miehesi on niinkuin sanoitkin, raakile. Kyllä se siitä kypsyy kun vamppinsa kanssa perhettä luotsaa ja ennenpitkää luulen että katuu kun sinut menetti. Mutta sitä älä mieti, katso eteenpäin tulevaan ja löydä oikea MIES jonka kanssa rakastut ja perheen perustat. Ajatteleppas jos tuon entisesi kanssa olisitkin lapsen ehtinyt tehdä. Ja sitten vaikka lapsi olisi sairastunut ja sinä olisit lapsen sairasvuoteen äärellä ja ex-häntäheikkisi nussisi jossain ketä sattuu koska "on niin viriili". Johan silloin vasta vituttaisikin.
Ole onnellinen että pääsit moisesta lierosta ajoissa eroon. Sure surusi, huuda vihasi ja sitten lippu korkeelle! Mikään surkea vanhapiika et ole, vaan vapaa sinkku edessään mahdollisuuksia kokemusta rikkaampana.

 

[mie]

Todellakin, ole onnellinen että asia ratkesi näin.
Varmaankin vielä kiität luojaasi, kun järjesti tämän sairauden ja
suojeli sinua moiselta otukselta. Olisit saanut vain pidempiaikaisen
"taudin" elämästä noin ala-arvoisen tyypin kanssa.

Onhan teillä yhteinen historia ja hyviäkin hetkiä takana, mutta
kun surusi on surtu, olet vahvempi ja viisaampi.

Onnea elämääsi!

 

[hehehehhe]

Hohhoi, kylläpä kirpaisi. Mä olen kerran "tarjonnut kaljat" kun mieskollega tarjosi apua helvetinmoisessa kiireessä.
Ja se oli siinä. En eläissäni olisi moisesta lökäpöksystä kiinnostunut missään mielessä.Ehkä jatkossa pidän suuni kiinni, ettei ylen määrin mustasukkainen emäntä saa kohtausta. Oujee

 

[hehehehhe]

Siis kaljoilla ei olla edelleenkään käyty. Eikä edes teoreettisella tasolla olla menossakaan. Se oli läppä, heitto... mutta jos joku on kuvitellut olevansa himoittava tarzan, kesken työvuoron, niin kylläpä on mielikuvitus poikapololla laukannut.

 

[Utelias]

Miten nämä kaksi viimeistä kirjoitusta liittyvät tänne?