Miten antaa pettäminen anteeksi

[surusilmäinen]

Tilanteeni on se, että mieheni jäi kiinni lyhyestä suhteesta joka hänellä oli noin vuosi sitten. Meillä meni tuolloin todella huonosti ja mieheni "koko yhteyden" tuohon naiseen, jonka tapasimme yhteisellä lomareissulla. Meidän lapsemme tutustuivat ja ovat pitäneet yhteyttä. No ilmeisesti tuo nainen (eronnut) ja minun mieheni alkoivat pitää minun selkäni takaa yhteyttä ja tämä johti tapaamiseen mieheni työmatkalla. Mitään ei kuulemma tapahtunut ja mieheni mukaan emme olleet tuolloin yhdessä (olimme todella eron partaalla!) mutta hän kyllä unohti kertoa erostamme minulle.... Tapasivat siis muutaman kerran ja uskoo ken tahtoo ettei mitään tapahtunut. Mieheni ja minun välit paranivat ja ilmeisesti hän lopetti yhteydenpidon. Noh, tänään sitten löysin mieheni asioita hoitaessa hänen lähettämänsä sähköpostin tuolle naiselle. Sävystä voi päätellä että ihan puhtaita kavereita ei olla.... Lisäksi kollasin hänen puhelimensa ja löysin hyvin vihjailevan sävyisen tekstarin (en tiedä koska lähetetty, jostain syystä pvm ei näy) mutta siltikin "mitään ei tapahtunut"

Kysynkin nyt, miten olette päässeet pettämisestä yli ja kuinka luottamus on palannut, jos on.
Minusta tuollainen henkinen yhteys ja tunneside on pahempi kuin esim yhdenillanpano. He olivat jollain tasolla suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta tai ainakin seurustelusuhdetta....
Sekavaa tekstiä, mutta niin on pääkin....

 

[mnbv]

Minua petettiin ja minulle valehdeltiin. Olisin halunnut suhteen jatkumisen kannalta täyttä rehellisyyttä. Mies ei siihen kyennyt, joten suhteemme loppui. Jos ei ole rehellisyyttä ei voi olla kunnollista suhdettakaan.

Tilanteeni on se, että mieheni jäi kiinni lyhyestä suhteesta joka hänellä oli noin vuosi sitten. Meillä meni tuolloin todella huonosti ja mieheni "koko yhteyden" tuohon naiseen, jonka tapasimme yhteisellä lomareissulla. Meidän lapsemme tutustuivat ja ovat pitäneet yhteyttä. No ilmeisesti tuo nainen (eronnut) ja minun mieheni alkoivat pitää minun selkäni takaa yhteyttä ja tämä johti tapaamiseen mieheni työmatkalla. Mitään ei kuulemma tapahtunut ja mieheni mukaan emme olleet tuolloin yhdessä (olimme todella eron partaalla!) mutta hän kyllä unohti kertoa erostamme minulle.... Tapasivat siis muutaman kerran ja uskoo ken tahtoo ettei mitään tapahtunut. Mieheni ja minun välit paranivat ja ilmeisesti hän lopetti yhteydenpidon. Noh, tänään sitten löysin mieheni asioita hoitaessa hänen lähettämänsä sähköpostin tuolle naiselle. Sävystä voi päätellä että ihan puhtaita kavereita ei olla.... Lisäksi kollasin hänen puhelimensa ja löysin hyvin vihjailevan sävyisen tekstarin (en tiedä koska lähetetty, jostain syystä pvm ei näy) mutta siltikin "mitään ei tapahtunut"

Kysynkin nyt, miten olette päässeet pettämisestä yli ja kuinka luottamus on palannut, jos on.
Minusta tuollainen henkinen yhteys ja tunneside on pahempi kuin esim yhdenillanpano. He olivat jollain tasolla suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta tai ainakin seurustelusuhdetta....
Sekavaa tekstiä, mutta niin on pääkin....

 

[Miraliini]

Vaikea juttu joka kerta, mutta kaippa suhteessa on oltava muutakin jaksaakseen antaa anteeksi? Tai paremminkin tottuakseen ajatukseen, että näin kävi. Jotkut kestävät ja jotkut eivät. On kuunneltava itseään, mihin uskoo olevansa valmis puolisonsa kanssa.

Minua helpotti eniten se, etten itse ole samanlainen tohelo ja koska puolisoni pitkäkestoinen "salarakas"ei mikään ruudinkeksijä ollut, mietin monta kertaa kykeneekö puolisoni ylipäätään elämään kaltaiseni ihmisen kanssa vai meneekö vain mistä aita on matalin jonkun bimbon kanssa. Niinpä latelin ehdot, miten siitä eteenpäin ja olisin mielellään jutellut bimbonkin kanssa, mutta eipä ikinä vastannut työpaikkansa numerosta saati omasta kännystään. Että sääliksi kävi molempia jonkun aikaa.

Tottahan se luottamusta rikkoi, mutta jälkikäteen mietin rikkoiko pettäminen enemmän minun kehittämiä epärealistisia odotuksia, tiedostamattomia vaateita puolisoani kohtaan, illuusion parisuhteesta jota ei oikeasti olekaan, lapsellista turvanhakua vai mitä? Mietin tosi tarkkaan eroanko, mutta meillä oli välillämme ihan liian paljon muuta yhdistävää ja päätin tottua ajatukseen. Nyt ei kaduta, että jäin. Paljon pahempaakin on meille sattunut ja ihan ilman muiden ihmisten vaikutusta.

 

[Kylliki]

Sanon ukolle, että saat anteeksi jos nuolet mulle orkun ilman vastalahjaa...toimii.

 

[madsen]

voi antaa, mutta unohtaa ei ikinä.

 

[Amor]

Jos nyt ihan tieteellisesti ajattelee, niin uskollisena pysyminen on vain päätös. Suhteessa ollessakin tuntee aina jonkinlaista vetoa toisiin ihmisiin. Niihin suhteisiin ei vain omalla päätöksellä ryhdytä. Ihminen ei luonnostaan ole yksiavioinen vaan se on aika uusi juttu meille. Vaatii jonkin verran tahdonvoimaa pysyäkseen yhdelle kumppanille uskollisena joka ikinen päivä ja mainitsemasi kaltaisina vaikeina aikoina varsinkin.

Jos miehesi petti sinua, niin siinä on lyhykäisyydessään pohjimmainen syy miksi. Hän ei siinä tilanteessa kunnioittanut sinua tarpeeksi ja siitä saa vaatia jonkinlaista hyvitystä mutta vain kerran. Jos päätät jatkaa hänen kanssaan täytyy teidän käsitellä asia loppuun kerralla eikä aina riitaisina hetkinä saa vetää tällaisia lyömäaseita ässänä hihasta toisen syyllistämiseen. Joko suhde poikki tai asian käsitteleminen kerralla keskustelemalla ja lopullisesti anteeksi antamalla.

 

[Theofano]

Jos nyt ihan tieteellisesti ajattelee, niin uskollisena pysyminen on vain päätös. Suhteessa ollessakin tuntee aina jonkinlaista vetoa toisiin ihmisiin. Niihin suhteisiin ei vain omalla päätöksellä ryhdytä. Ihminen ei luonnostaan ole yksiavioinen vaan se on aika uusi juttu meille. Vaatii jonkin verran tahdonvoimaa pysyäkseen yhdelle kumppanille uskollisena joka ikinen päivä ja mainitsemasi kaltaisina vaikeina aikoina varsinkin.

Jos miehesi petti sinua, niin siinä on lyhykäisyydessään pohjimmainen syy miksi. Hän ei siinä tilanteessa kunnioittanut sinua tarpeeksi ja siitä saa vaatia jonkinlaista hyvitystä mutta vain kerran. Jos päätät jatkaa hänen kanssaan täytyy teidän käsitellä asia loppuun kerralla eikä aina riitaisina hetkinä saa vetää tällaisia lyömäaseita ässänä hihasta toisen syyllistämiseen. Joko suhde poikki tai asian käsitteleminen kerralla keskustelemalla ja lopullisesti anteeksi antamalla.

Ei se asia kyllä yleensä kerralla keskustelemalla selviä. Olen samaa mieltä siinä, että jos suhdetta tahtoo jatkaa, on lopulta annettava anteeksi eikä pettämisestä saa tulla asetta, jota petetty myöhemmissä riidoissa ja valtakiistoissa käyttää hyödykseen. Mutta pettämisestä toipuminen on kuitenkin aikaavievä prosessi, joka yleensä edellyttää useita keskusteluja ja rehellisyyttä pettäjältä. Pettäjän olisi hyvä ymmärtää petetyn (mahdollinen) tarve saada tietää kaikki petokseen liittyvä ja vatvoa asiaa ja vastailla kärsivällisesti kysymyksiin, jopa uudestaan ja uudestaan.

Tai voi sitä sanoa, että asia käsitellään kerralla loppuun, mutta se, kuinka paljon aikaa tämä "kerta" vie, on yksilöllistä. Se voi viedä viikon tai vuoden tai useammankin vuoden. Hoputtaminen tällaisissa tilanteissa on tuhoisaa, koska jokaisella on oma tahtinsa ja jos yrittää kiiruhtaa, asiat jäävät selvittämättä ja pinnan alle muhimaan.

Väestöliiton sivuilla on aika hyvät tekstit, "kirje petetylle" ja "kirje pettäjälle".

 

[surusilmäinen]

Miraliini, Amor ja Theofano, Kiitos vastauksistanne. Kiitos toki muillekin

Mutta teidän kolmen vastaukset antoivat eniten ajattelemisen aihetta. Varsinkin minuun kolahti Miraliinin ajatukset epärealistisista odotuksista yms.

Asia on selkeytynyt sen verran, että olen saanut varmistuksen sille, että asiat todella menivät kuten mieheni minulle kertoi. Eli ei seksiä, tapasivat pari kertaa ja that's it. Kysyin asiaa tältä toiselta naiselta ja hän kertoin asiat kuten miehenikin oli kertonut. Nyt enää häiritsee mieheni puhelimesta löytynyt tekstari, joka ei ollut tuon toisen naisen numeroon. Sillekin on löytymässä järkevä selitys, mutta onhan tämä kaikki syönyt luottamusta...

Minä olen juuri sellainen ihminen, joka haluaa vatvoa asiat perin pohjin, tietää kaiken. Mieheni ei suostu tähän. Toisaalta, ne vastaukset jotka olen häneltä saanut ovat osoittautuneet rehellisiksi. Ainoa mistä hän valehteli, oli ettei edes suudellut tuota toista naista, mutta olivat suudelleet kerran.
Hyvästiksi toisen tapaamisen jälkeen, jolloin mies oli ilmoittanut haluavansa jatkaa minun kanssani ja yhteydenpitoloppui siihen. Tämän kertoi myös tuo toinen nainen ja hän kertoi suudelmasta.
Nämä asiat tapahtuivat siis ulkomailla... Mieheni jätti minulle meilin lähtiessään, jossa kertoi haluavansa antaa suhteellemme ja perheellemme mahdollisuuden. Nyt on käynyt ilmi, että sanoi tämän siksi että pelkäsi minun vihapäissäni vievän häneltä lapset, ellen olisi saanut tuollaista "lupausta". Hän oli myös hetki tämän jälkeen vakuutellut tälle toiselle naiselle ettei tämä ole mieheni "kakkosvaihtoehto".
Toisaalta ymmärrän, sillä tilanne suhteessamme ja kotonamme oli sekasortoinen eikä mieheni varmastikaan ole ajatellut kovin selkeästi. Oli itsekin aivan tuuliajolla tuolloin, ja tunteeni ja reaktioni vaihtelivat useita kertoja päivässä.
Ja toisaalta, kahden tapaamisen jälkeen mieheni oli jo tehnyt päätöksen jatkaa elämää kanssani, ja olemme yhä yhdessä. Tulevaisuudesta en tiedä.
Nyt toisaalta mietin, tuliko mieheni takaisin vain lasten takia. Ja olen tätä kysynytkin useasti. Hänen vastauksensa on, että minä olen se ihminen jonka kanssa hän elää yhdessä vielä senkin jälkeen kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Mutta miten lähteä rakentamaan sitä luottamusta? Onko se vaan tehtävä tietoinen päätös, että "luotan tuohon ihmiseen". Asiaa ei helpota se että itsetuntoni on nollassa, ellei jopa miinuksella. Minulla on raskauksien jälkeen ylipainoa ja mieheni on joskus riitatilanteissa sanonut tästä erittäin rumasti. En siis usko olevani viehättävä hänen silmissään, koska en voi itsekään sietää nykyistä ulkonäköäni.

 

[Varjotar]

Pettäminen on viimeinen asia, mitä toiselle voi tehdä ja sitä ei IKINÄ saa anteeksi!!

 

[surusilmäinen]

Vaikka mieheni ei harrastanut seksiä tämän toisen naisen kanssa, lasken tuon "yhteyden" kuitenkin pettämiseksi, ja kyllähän he suutelivat kerran. Silti, luulisin että minun olisi helpompi hyväksyä känninen yhdenyönsuhde, kuin se, että mieheni kehitti tunteita toista naista kohtaan ja antoin tämän ehkä jopa ymmärtää, että heillä voisi olla tulevaisuutta yhdessä. En sitten tiedä. Toivon että voin ajan kanssa antaa anteeksi, mutta unohda en, enkä hyväksy.

Kiitos Theofane, väestöliiton sivuilta löysin paljon luettavaa!!

 

[jasmi]

Hei kaikki!
Olen epätoivossani ja ahdistuksen partaalla.. Mieheni petti minua jo toistamiseen, ja olen neuvoton. Rakastan miestäni paljon, enkä haluaisi suhteen päättyvän. Mikä neuvoksi kun asia vaivaa mieltäni yötä päivää..? Olen keskustellut mieheni kanssa tapahtuneesta, mitään irtisaamatta. Hänen perustelunsa lukeutuvat yleensä vastauksin `En tiedä´ mikä on aika puuduttavaa kun omat tunteet huutavat vastauksia. Meillä on ollut aina hyvä ja avoin suhde, ja ensimmäinen uskottomuus tapahtui juuri tavattuamme yli vuosi sitten, ja sen pystyin antamaan anteeksi, Mies ei ensimmäisellä kerralla harrastanut seksiä, vaan jotain sinneppäin.. toisinkuin tällä kertaa... Sanokaa hyvät ihmiset olenko tyhmä hölmö jatkaessani suhdetta uskottoman miehen kanssa?.. Itse olen aina ennen tavattuani tätä miestä ollut tiukasti linjassa, etten hyväksy pettämistä. Olisiko kenelläkään mitään ajatusta mikä voisi auttaa ymmärtämään mieheni tekoa ja miten saisin hyvän suhteen takaisin kuosiin.