Miksi niin monet ovat uskovaisia vastaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KaaRina_^
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulle on ihan sama onko joku uskossa vai ei kunhan sitä uskontoa ei tyrkytetä mulle. Moni uskovainen ei hyväksy ei-uskovia, miksei? Keskittyisi siihen omaan uskoonsa ja antaisi muiden olla rauhassa. Mitkään h e lvetillä uhkailut tms. ei tehoa muhun koska en usko sellaiseen. Olen vallan tyytyväinen omaan elämääni näin ja jos sallin uskovaisen omaa rauhassa uskonsa kanssa, niin saa kyllä luvan se uskovainen antaa mun elää rauhassa.

Täysin samaa mieltä
 
Nolaa ihmeessä itseäsi vielä lisää. Tätä on hauska seurata.
@Elena777 sentään yrittää sulle asiaa upeasti selittää, sen sijaan kun sinä _aivan itse_ jatkat turhanpäiväistä vänkäämistä koska a) sä et halua ymmärtää b) sua vi tu ttaa se että joskus joku muukin on oikeassa kuin sinun per####i tai c) sulla on vaan joku ongelma jonka purat toisiin etkä kye ajattelemaan selkeästi mitkä asiat ovat oikein ja mitkä väärin.
Olenko aivan oikeassa? Todennäköisesti, koska ei normi ihminen vänkää montaa sivua keskustelussa, ja tahallaan toisen selityksiä lakaise maton alle ja kauttarantaen hauku niitä kun eivät sinunkaan aivan ruusuisia täysin ole olleet. Kannattaa katsoa peiliin.
 
Rauhantunne voi vallita myös vaikka ei ole uskovainen millään tavalla.

Korkeampi voima on olemassa. Se ei ole sitä tai tätä. Sillä ei ole nimeä, se on.

Sitä ei voi ajatella, koska se ei ole ajatuksen tuotetta.

Se on sanoinkuvaamatonta autuutta. Kaikkiallista rakkautta, rauhaa, hiljaisuutta.

Kun se kohdataan ilman ajatuksia, vallitsee ykseys, jossa ei ole sinua, eikä minua, eikä mitään muutakaan. On vain se olevaisuudessa. Kaikkiallinen rakkaus.
Mistä tiedät ettei sillä jumaluudella ole nimeä?

Jumala ei halua, että ihminen puhdistaa päänsä ajatuksista. Ihmisellä on oikeus kohdata Jumala täysin ajattelevana: yliluonnollisessa maailmassa voi eteen tulla mitä tahansa, ja ihmisen on hyvä olla siinä tarkka, ajatteleva, harkitseva ja skarppi.

Miksi ykseydessä ei ole sinua tai minua? Mihin me nyt hävittäisiin??

Jumala kun kohtaa, niin siinä Isä kohtaa lapsensa. Ei sitä lasta häivytetä johonkin aivottomaan usvaan.

....tuo sun tekstisi kuulostaa niin nykyihmisen tuotteelta silloin, kun joku perus-Pirkko saa muovata jumalan.
On joku epämääräinen, salliva usva.

Ei. Jumala on tehnyt meidät kuvakseen. Vaikka me ollaan vain pieniä kirppuja eikä Jumala, niin me ja Jumala ajatellaan, kävellään, keskustellaan, tunnetaan, meillä on nimi.
 

Yhteistyössä