Toggle sidebar

Marraskuun odottajat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 13
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Me saatiin eilen viimesessä lääkärintarkastuksessa lähete äitipolille, jos tutkitaan vauvan koko ja istukan toiminta ainakin...kohdunsuuta oli jäljellä vielä 2cm ja muutenkin sielä oli pieniä muutoksia tapahtunut. Lääkäri meinaili et jos kaveri ei ennen laskettua aikaa lähde syntymään,niin käynnistetään laskettuun aikaan mennessä. Mulla kun oli verenpaine hieman koholla; 126/80 ja hieman ylipainoakin on, mutta lähtöpainoon ei ole tullut kuin 4kg lisää, kun alussa meni 6kg alaspäin!=) Mutta, jäädään pienten suppareiden kera odottelemaan että mitä sielä polilla sanotaan...=) Onnea nyytin jo saaneille! -Nisa 36+3-
 
Huomenta!

Gildalle hyper super onnittelut ja tietenkin iskällekkin.
Kohta me muutkin saamme nyyttimme kainaloon:)

Mulla on kyllä nyt vatsa laskeutunut kovasti alas. Mieskin huomasi. Hui:)

 
En oo jaksanut lukee ihan kaikkee, mutta isosti onnea kaikille masuasukin ulos saaneille. Täällä jatkuu samaan malliin, paitsi että nyt oon saanut nukuttua, kiitos ihanan ymmärtäväisen lääkärin, joka antoi kahdeksi yöksi nukahtamislääkettä. Sit kun sai kunnon unet, niin olo on huomattavasti parempi. Limatulppaa täällä irtoilee yhä, mutta mitään muuta ei sitten ookkaan tapahtunut. Nyt toivotaan vaan kovasti supistuksia ;)

Jessi 39+2
 
Äitiyspolin kuulumisia: Vauvan painoarvioksi ultralla tuli 3400g. Hui, mikä pötkäle, jo nyt! :)
Viikon aikana olikin paikat jo pehmenneet ja kohdunsuu sormelle auki. Eli jotain apua supistuksista ollut, eli lisää vaan samanlaisia!

Tänään onkin taas supistellut, liekö taas johtuen tuosta sisätutkimuksesta. Myöskin verta tullut housuihin hieman.

Vauva liikkuu kuitenkin kovasti, tänään ollut erityisen liikkuvainen kaveri!

rv 36+6 (huomenna siirrytään viikolle 37, jipii!!!)
 
Huomenia!

Minulla vatsa tipahtanut alas. Olin aivan ihmeissäni kun pistin takin päälle, että rinnan kohdalta se ei enää puristanutkaan. Hengityskin on huomattavasti helpompaa.
Olin kyllä vähän ymmälläni ja tuntui kuin vatsa pieneni silmissä. Epäilin jo että mitä masussa on tapahtunut. Liikkeet kuitenkin tuntuu. Menen tänään kuitenkin neuvolaan tarkistuttamaan äänet. Ä-polilla vain totesivat, että vaavi on vain nyt painunut niin lähtökuoppiin. Ja näin se täytyy olla. Minun masuni ei todellakaan ole mikään jätti. Taitaa omien vatsapeitteitten alla jäädä osaksi piiloon.

 
Sama täällä.Vatsa tuntuu olevan alempana.Äitinikin oli sitä mieltä ja tuntuu että jokapäiväinen närästys olisi vähän helpottanut.
No,vajaan 2 tunnin päästä neuvola niin sittempähän sitä tietää ainakin.
 
Saatiin äitiyspolille aika vasta 17.11, en mä jaksa sinne asti odottaa!:) Katotaan nyt,jos ei sit ala tapahtua mitään sitä aiemmin. Mutta nyt päikkäreille. Poksahtelemisiin! ;)
 
Edelleen yhtenä kappaleena, ei tietoakaan halkeamisesta täällä!!! Viime yö meni täysin harakoille, valvoin tuonne puoli kolmeen, jonka jälkeen torkahdin puolen tunnin pätkissä aamuun asti. Kaupungille oli tarkoitus lähteä kahvittelemaan, vaan pakk ooli perua kun olo oli niin vetämätön aamusta alkaen.

Nyt on kuitenkin saanut vähän enemmän energiaa tähän touhuiluun ja oonkin leiponut pullaa ja paistoin jopa piparkakkuja miehen iloksi muutaman pellillisen. Nyt pitäis vielä jaksaa imuri kaivaa kaapista sillä vähän aikaa heilua ja vielä kun jaksais luututa ainakin keittiön lattian niin sitte sais olla tyytyväinen omaan itseensä.

Onnittelut tasapuolisesti kaikille niille joilla oma nyytti on jo sylissä! Kyllä me muutkin täältä perässä tullaan...

Nyt on viimeisen parin päivän aikana alkanut selkää särkemään ja nytkin vihloo ikävästi tuonne selän puolelle. Toinen mihin mulla monesti sattuu on tuohon kylkiluiden alle minne jätkä itseänsä puskee. Silloin maha on tosi hassun mallinen, kulmikas kun mikä.

Mutta nyt pelastamaan pullat uunista ja touhuamaan. Jos vaikka sais jotain suppareita aikaiseksi.

Pullantuoksuisin terveisin, Myy rv 37+5
 
Neuvolassa kaikki hyvin.Vauvan sydän kuulemma lyö niin tasaisesti että.Tosin ensin taas vähän hermostu kun alettin tökkimään sillä laitteella millä niitä ääniä kuunnellaan.Vauva kuulemma vaikuttaa erittäin liikkuvaiselta.Jota myö minun mielestäni on.Minua kyllä terveydenhoitaja sanoi väsyneen näköiseksi jota kieltämättä ainakin tänään olen erityisesti ollut.Kun nuo yöt on sellaista pätkittäistä nukkumista.Vauva oli kyllä raivotarjonnassa tänään vaikka pari päivää sitten epäilin että olisi kääntynyt takaisin perätilaan.
Tämä terveydenhoitaja oli sitä mieltä että vaikka nuo sokerit ovat pysyneet minulla erittäin hyvissä arvoissa on hyvä että olen 14.päivä menossa äitiyspolille koska näytän kapealta.Eli on hyvä että siellä tarkastetaan mikä on sitten tuleva synnytystapa.Oli tänään vakituisen tilalla sijainen.Joka varmasti on tehnyt neuvolatyötä pidempään kuin vakituinen hoitajani.
 
No hei!

Empä oo aikoihin päässyt nettiin kirjottelemaan! Oli mukava käydä lukee taas teidän kuulumisia. Ja oli pari vauvaakin tullut! Onneksi olkoon!!!

Miten muuten olette jakselleet? Itse olen voinut aikasta hyvin, kova paine vaan tuol alapäässä. Viikko sit oli lääkäri, niin oli kohdun kaula pehmennyt ja sentin auki. Lääkäri meinas et lähtö voi tulla millon vaan. Mut vauva ei ollut vielä aivan kiinnittynyt, pää oli vielä liikuteltavissa. Mut eipä oo kuulunut sen kummempia merkkejä ei ees supistuksia.. :( Toisaalta hirvittää et jos tää menee kovasti yliaikiseksi. Laskettuun vielä 18 pv.

Välillä mullas on ollut tosi kurjaa jomottavaa kipua aivan tuon haarojen välissä, eli vissiin lantiossa ja siihen ei oo auttanu mikään muu kun pee pystyssä kontillaan makaaminen sängyllä. Ja sit oon ihmetelly kun kaikki puhuu siitä et kun pitää öisin nousta vessaan useesti. Niin mun en oo tarvinnu yhtenäkään yönä herätä ainakaan vessahätään. Mut jos muuten herään niin tulee milkeen vessassa käytyä. Mut suurimman osan öistä nukun kuin tukki, vaikka 10 tuntia. Alku raskauden aikana kyllä jouduin hyppäämään vessassa öisinkin.

Nyt vaan ottaa päähän kun oon vihdoin saanu lapsen isän, mieheni kotiin armeijasta niin nyt kun se kulkee töissä toisella paikkakunnalla matkaa tulee noin 60 km sivu. Ja se lähtee aamulle kuudelta ja tulee illalla kahdeksalta. Et meinaa olla välillä vähän pöllähtänyt olo, yksin päivät kotona. Ja vielä kun me hiljan muutettin, vähän syrjemmälle omakotitaloon niin tuntuu ettei pääse sieltä mihinkään. Kun auto on miehellä ja ei keskustaan oo kun kolme km, mut en kykene kävelemään sinne saatika pyöräilemään... Ja kotona ei oo vielä edes nettiä... Mut josko se vauveli tulis pian mun seuraks... :)

Tsemppiä viel kaikille loppuodotukseen ja uhkaavasti lähestyvään synnytykseen! :)

T:Kuuhullu rv37+4
 
Sipuli, kyselit sektiosta. Kaikki meni hyvin. Olihan se ehkä hieman pelottavaa. Leikkaussalissa oli monta ihmistä, jokaisella oma tärkeä roolinsa ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Puudutus oli aika epämiellyttävä olotila: jalatkin olivat ihan kadoksissa ja tunnottomat pari tuntia. Tunsin leikkauksen aikana, että vatsassa tapahtuu jotain, mutta kipua ei ollut. Epämiellyttävimmillään tuntui, kuin olisin roikkunut katosta vatsanahastani. Kaikki oli kuitenkin nopeasti ohi ja oli ihana saada pikku nyytti siihen rinnalle, vaikka olinkin melkoisen pyörällä päätäni. Epiduraalin lisäksi sain morfiinijohdannaista, jonka vaikutus kesti 20 tuntia.

Mulla ei ole oikein selviä muistikuvia heräämön jälkeisestä ajasta, kun minut siirrettiin osastolle. Eka päivä oli aika sekava, vaikka onnellinen olinkin. Onneksi vauvan isä oli luonani koko päivän aina iltayhdeksään asti.

Vauva meni yöksi hoitajien luokse ja he toivat sen pari kertaa yön aikana rinnalle. En olisi itse pystynyt nousemaan sängystä ja ottamaan vauvaa vierelleni. Eikä se sujunut vielä pariin - kolmeen seuraavaankaan yöhön. Leikkauspäivän jälkeisenä aamuna nousin sängystä hoitajan avustuksella ja yritin mennä suihkuun, mutta meinasin pyörtyä ja piti ottaa uusi yritys myöhemmin päivällä. Siitä toipuminen sitten alkoi. Olin sairaalassa viisi yötä.

Haava on edelleen hieman arka. Tikit otettiin eilen pois. Minulla on yhä inhottavia ilmavaivoja, jotka ovat seurausta leikkauksesta. Kun vatsa turpoaa, haavaankin sattuu ja kävely on hankalaa. Särkylääkkeitä ja Cuplatonia vielä siis kuluu, mutta joka päivä on helpompaa. Ulkona olen käynyt kahdesti, kävelin noin 5 - 10 minuttia per kerta. Mitään vauvaa painavampaa ei saa nostaa kuuteen viikkoon.

Vauva valvottaa, mutta hän on aivan ihana, suloinen, upea pikku mies!
 
Gilda, kiitos kun laitoit tarkempaa kuvausta leikkauksesta. Hienoa kuulla, että toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Ja on helppo uskoa, että vauva on miljoonakertaisesti kaikkien vaivojen ja kipujen arvoinen ;)

Mua vähän jännittää, että miten se paraneminen sitten omalta kohdalta lähtee etenemään. Sairaalassa mulle kerrottiin, että yleensä section jälkeen ollaan 3-4 päivää sairaalassa. Olin yllättynyt, että niinkin lyhyen aikaa. Tietenkinhän se riippuu vauvasta ja äidin kunnosta. Sinäkin olit peräti 5 yötä. Olen täältä vähän lueskellut ihmisten kokemuksia, ja vaikuttaa siltä että joskus sektiosta toipuu todella nopeasti ja joskus taas hitaammin. Epäselväksi on jäänyt, mikä siihen sitten vaikuttaa.

Se vähän harmittaa, että vauvaa ei heti pysty samalla tavalla hoitamaan kuin normaalin alatiesynnytyksen jälkeen. Mutta onneksi isäkin on olemassa ja pääsee sitten vastaavasti sitäkin enemmän olemaan vauvan kanssa. Isukki taitaakin olla sitten enemmän ammattilainen siinä asiassa. :) Vielä neljä yötä ja sitten saamme meidän pikkuisen syliini!

Onnea vielä teidän koko perheelle ja pikaista paranemista!

t. sipuli
 
meillä aikastettiinkin tuota leikkausta, olisivat jo laittaneet tälle päivälle(kävin eilen), mutta ei ollut sopivaa verta siellä(onneksi). syyksi sanoivat että lapsivettä on tihkunut pois niin paljon että sitä on tosi vähän enään jäljellä(en ole kyllä moista huomannut) ja istukantoiminta oli heikkenemään päin. Maanantaille laittoivat ajan. alunperin oli perjantaille suunnitelleet sektiota. Enään viikonloppu eessä ja sitten ollaankin jo kolmisin..empä sitten kerennyt mitään oikeita suppareita kokemaan (jos eivät nyt viikonlopun aikana ilmesty, mutta tuskimpa), olisihan se kiva tietää mitä ne on vaikkei kuulemasta päätellen ole mitään mukavia juttuja, silti ne kuuluu kuitenkin oleellisena osana raskauteen. Tsemppiä kaikille!
 
Hetki vihdoin aikaa täälläkin, saatte oikein pitkän tarinan:

Meillä ei ole vielä oikein rytmiä tytön kanssa; aamupäiväunien aikaan kerkiän kyllä tehdä kotitöitä ja iltapäiväunien aikaan nukkua yleensä itsekin (jos saan unta.. yleensä en, vaikka kuinka väsyttäisi, koska en osaa nukkua päikkäreitä). Mutta yöt ovat hankalia. Toisinaan tyttö nukkuu 8-9 h heräten vain pari kertaa syömään, toisinaan kukutaan koko yö ylhäällä kitisten ja unta saa vain pari tuntia. Toissa yönä tyttö oli 7 tuntia 22-10 välisestä ajasta rinnalla! Mahavaivaakin taitaa vähän olla, ja se valvottaa.

Ja kamalasti siis väsyttää, mutta pikkuhiljaa alkaa osata paremmin hoitojutut ja vauvan sylissä pitämisen ilman, että pelkää rikkovansa sen. En kyllä tiedä, miten pärjään, kun miehen isyysloma loppuu. Hän kuitenkin vaihtaa vaipat ;)

Muuten vinkkinä vielä synnytystä odotteleville: synnytyksessä mukana oli ihan ehdottomia sellaiset pienet pillimehut, joissa on sokeria (ei siis mitään makeutettuja tripejä). Ne oli ainoa oma tavara, jota tarvitsin. (Huvittaa, kun jossain listassa oli lautapelejä ja luettavaa.. no, toisaalta voihan synnytys kestää vaikka pari päivää, ehkä siinä olisi aikaa sellaiseenkin:) Ja kotona on tärkeää olla pehmeää wc-paperia, kun paikat ovat ihan hajalla.

Mitäs muuta.. no imetysliiviostokset menivät aivan päin mäntyä, ostin kokoa C80 ja pitäisi varmaan olla D70, kun mahaa ei ole enää ja rinnat kasvoivat aivan valtavasti maidon noustua. Vaippoja menee tosi paljon, 12-15/vrk, joten kun käytetään kestovaippoja, ne ovat maksaneet melkein itsensä jo takaisin. Kestoilijoille vinkiksi muuten, että kertakäyttöiset hoitoliinat helpottavat tosi paljon ja pitävät vauvan kuivempana pidempään.

Tosi paljon onnea myös Gildalle ja Sarikalle! Eiköhän kohta ala jo tulla lisää vauvoja, huomasin vasta nyt marraskuunkin jo alkaneen. Kaikki päivät ovat niin samanlaisia täällä kotona neljän seinän sisällä. Viikonloppuna ajateltiin kumminkin aloitella ulkoilu, kun tyttö on jo kahden viikon ikäinen. Hassua, mulla olisi vasta ensi viikolla LA.. Vähän harmittaa, kun äitiysloma loppui vähän kesken, olisi ollut vielä kiva ladata akkuja. Muuten oli hassua, kun pari kolme yötä ennen synnytyksen käynnistymistä nukuin kuin tukki 12h, vaikka sitä ennen oli ollut univaikeuksia. Ja puunasin kämpän lattiasta kattoon. Hieman kyllä pisti mietityttämään, kun jynssäsin roskiskaappia, että olisko tää sitä pesänrakennusta, ja sitähän se oli..

Jännittäviä viimeisiä hetkiä marrasodottajille!
Raisa

 
Hei taas kaikki marraskuiset!

Ja onnea kaikille synnyttäneille! Ihanaa lukea teidän toki positiivisa kokoemuksia ja näin kerätä itse voimia tulevaa varten.
Meillä niitä supistuksia vieläkin vaan odotellaan... eilen illalla rappusia noustessa vihlaisi tuonne alavatsaan kipiästi, ehkä se oli sitten supparin alkua, tiedä sitten...
Onneksi saan ihan hyvin nukuttua kaikenkaikkiaan, vaikka usein herääkin vessaan, lonkan puutumiseen tai ihan vain kyljeltä toiselle rojahtamiseen.
Kotona on kaikki valmista, rattaatkin haettiin eilen, hiukka ylpeänä niitä tuolta autosta käytävään lykkäilin, odottakaapas naapurit kunhan siellä vaunussa on kaveri!
Keskiviikkona kävin viimeeksi lääkärillä ja siellä todettiin vauvan voivan hyvin. Lapsivettä oli vielä runsaasti ja istukka näytti hyvältä. Kohdun suu oli vielä tiukasti kiinni ja päin peppua, joten ei näyttänyt siltä, että maha-asukilla olisi kiire ulos. Lääkäri kuitenkin sääli suuren suurta masuani ja minua, joka joudun sitä kantamaan... joten lupaili minulle mahdolllisesti lähetettä käynnistykseen, jos ei mitään maanantaihin mennessä tapahdu.
Nyt kävi käski marssia ja kävellä... mutta ei tuo tämän aamuinen kahden tunnin torilla/kaupoilla kävelykään mitään muuta kun hieman väsyneitä jalkoja aiheuttanut.
Smurffin lakia uhmataksemme ostimme torilta ihania peuran ja lampaan lihoja viikonlopuksi, joista voidaan juhlaruokia taikoa iltaisin... Eli nyt toivotaan, ettei kaveri tulisikaan ennen aikojaan.
Vähän sekavaa tämä ajatuksen kulku ja elämä-
kaikille onnea ja rauhallista odotusta!
 
Ajattelinpa vielä tässä ennen iltapesulle ja nukkumaan menoa kirjoitella kuulumiset.

Ensinnäkin mukavaa lukea teidän jo nyyttinne hakeneiden kertomukset tapahtuneesta. Me vielä saamme jännittää ja odottaa vuoroamme. Teille kaikille nyt oikein paljon voimia vauvojen kanssa kotona. Muistakaa, että tärkeintä on teidän ja vauvan hyvinvointi, ei tiskit, imurointi tai pölyjen pyyhintä. Ne kaikki voi odottaa aikoja tulevia!!!

Tänään oli taas vuorossa neuvolakäynti. Mieskin oli mukana kun sattui hänen vapaapäivälle, ja olisi joka tapauksessa joutunut mut sinne vesisateessa kuskaamaan. Joten sama tulla sisälle asti. Kaikki on hyvin, pisu puhdas, hemppa 134, verenpaine 116/72. Vauvan sykettä tosin jouduttiin vähän odottelemaan, kun ekalla yrityksellä ei saatu nousemaan kun hetkellisesti yli 120. No sitten käskettiin juoda vettä ja odottaa 15min. Sitte saatiin lukemat tuonne 140-150 välille. Terveydenhoitaja sanoi, että lukemat pitää asettua 120-160 välille. Hauskaa kun viimeksi jouduttiin odottelemaan, kun hakkasi sydän liiankin lujasti. Tänään tuo neuvola aika oli juuri siihen aikaan kun me yleensä ""jätkän"" kanssa nukumme parhaat yöunemme, eli ennen yhtätoista aamupäivällä. Ai niin, sen verran edistystä on tapahtunut, että vauvan pää on kiinnittynyt.

Mies lähti kaverinsa luokse saunomaan ja taidan laittaa nukkumaan, vielä kun saa vallata koko sängyn. Hyvää yötä ja rauhallista viikonloppua kaikille! Ja tsemppiä niille, jotka tositoimiin viikonloppuna pääsevät!

Myy rv 37+6 (vielä hetken, huomisen puolelle... =)
 
Kyllä on odottavan aika pitkä!!!
Eikä yhtään lohduta se tosiasia ettei yksikään ole kuulemma tuonne sisuksiin jäänyt... Puhelin piippaa vähän väliä kun mummit ja kummit kyselee notta joko!?
Toisaalta esikoinenkin meni juuri tämän 4 päivää yli, että josko olis vaikka tullut siskoonsa...
Viikonloppuja,
Pirpana 40+4
 
Osaisko kukaan vastata että missä vaiheessa voi vielä antaa epiduraalin?Siis kuinka paljon kohdunsuu saa olla auki?Kolme kertaa synnyttänyt ystävänikään ei ollut varma mutta epäili että alle 8cm on oltava.
 
No epiduraalista ainakin oma kokemus oli se, että kun pyysin sitä, olin 7cm auki, ja lääkärille tuli vähän kiire laittaa se. Eli tuo 8cm voisi olla suuntaa-antava.
 
Moi!

En ole kirjoitellu tänne ollenkaan, ainoastaan lisänny itseni tuohon listaan, mutta meillekkin syntyi pieni prinsessa kolme viikkoa etuajassa, vauvalla kaikki hyvin. Nyt ollaan oltu kohta viikko kotona, ja hyvin menee :)

Marraskuun odottajat:

01.11. Sarika, 34v, pikkukakkonen, KYS
*24.10. tyttö, 3860g ja 50 cm
01.11. Rinuli, 25v, esikoinen, TAYS
01.11. Pirpana, 31v, kakkonen, Porvoon sairaala
02.11. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
*23.9. poika, 2040 g ja 44 cm
02.11. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
04.11. Tiia, 22v, toinen, SKS
06.11. Hansuli, 36v, esikoinen, Aasia
06.11. Mimmi, 36v, neljäs, miehelle eka, SKKS
07.11. Sanni, 21v, esikoinen, OYS
07.11. Liisi, 31v, esikoinen, eteläinen Saksa
07.11. Jessi, 26v, kolmas, miehelle eka, Karolinska
09.11. Nitta, 28v, pikkukakkonen, SKS
09.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
10.11. Raisa, 28v, esikoinen, Kätilöopisto
*21.10. tyttö, 2860 g ja 47 cm
10.11. Jonsku, 20v, esikoinen, Kätilöopisto
10.11. Kata, 25v, esikoinen, LKS
11.11. Marras-masu, 29v, kolmas, miehelle eka, Kätilöopisto
14.11. Katri, 25v, esikoinen, PKKS
14.11. Sipuli1, 28v, esikoinen, NKL
15.11. TiinaMaria, 36v, kakkonen, PHKS
15.11. Iita, 24v, esikoiskaksoset, KYS
15.11. Katriina, 36v, toinen, PHKS
16.11. Lilja, 24v, esikoinen, NKL
16.11. Tiikeri, 20v, esikoinen, HYS
*27.10. Jonna,28v,tyttö, 2700g ja 46 cm
17.11. Leenu, 25v, esikoinen, PHKS
17.11. Janda, 28v, esikoinen, TAYS
17.11. Tintti, 31v, esikoinen, VKS
18.11. Sue, esikoinen
18.11. Anne, 23v, esikoinen, KS-KS
19.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
19.11. Lyyli, 21v, esikoinen, KAKS
19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
19.11. Sopuli, 34v, esikoinen, SKS
19.11. Marrasmamma, kolmas, Kätilöopisto
21.11. Leijona, 29v, toinen, TYKS
21.11. Kuuhullu, 19v, esikoinen, SEKS
21.11. Hanu, 38v, kolmas, miehen esikoinen, HYS
22.11. Che, 31v, esikoinen, OYS
23.11. Giana, 22v, toinen, OYS
24.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
24.11. Amanda, 25v, esikoinen, NKL
26.11. Peppa, 17v, esikoinen, Kätilöopisto
26.11. Sirenia, 27v, esikoinen, KHKS
27.11. KS, 28v, esikoinen, EKKS
28.11. Vipe, 38v, kolmas, miehelle eka, uusioperheen
iltatähti, OYS
28.11. Jasi, 33v, eka, Kätilöopisto
28.11. Minski, 29v, esikoinen, Jorvi
28.11. Mimmu78, 27v, esikoinen, PHKS
30.11. Zatu, 29v, esikoinen, KS-KS
30.11. Tiina, esikoinen, Kuusamo
 

Similar threads

1
Marraskuun odottajat
Viestiä
103
Luettu
3K
Lapsen saaminen
ks
K
G
Marraskuun odottajat 10
Viestiä
98
Luettu
2K
Lapsen saaminen
uusi lista
U
9
Marraskuun odottajat
Viestiä
53
Luettu
2K
Lapsen saaminen
Gilda
G
?
Marraskuun odottajat
Viestiä
1
Luettu
451
Lapsen saaminen
ks
K
1
Marraskuun odottajat
Viestiä
102
Luettu
3K
Lapsen saaminen
Raisa
R

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa