Marraskuun odottajat

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 13
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kovin harvakseltaan olen ehtinyt - ja jaksanut täällä käydä, mutta mielessä olette kaikki olleet! Jännä tunne, miten tärkeäksi tämä keskusteluryhmä tuli odotusajan loppupuolella. ONNEA KAIKILLE MUILLEKIN VAUVAN SAANEILLE!!
Vielä synnytystä odottelevat: Haluaisin muistuttaa levon tärkeydestä juuri ennen synnytystä. Kun supistukset ym. pitää hereillä, voi uupumus tulla pikkuhiljaa. Minulle kävi niin. Valvoin kivuliaiden supistusten takia monta yötä ennen synnytystä. Toisaalta jännitys siitä, että joko lähtö sairaalaan oli käsillä, teki jollain tavalla valppaaksi. Uni ei sitten senkään takia tullut. No, synnytys alkoi myös yöaikaan. Ja sitten valvottiinkiin sektiokipujen ja vauvanhoidon takia. En ole ikinä kärsinyt unettomuudesta, mutta sairaalassa aloin oireilla. En päässytkään enää uneen. Nukadin kyllä, mutta kuulemma sain pitkähkön hengityskatkon ja sitten heräsin jonkunlaiseen hyperventilaatioon. Luulin, että kun pääsisin kotiin, omaan sänkyyn ja pois sairaalan äänistä, tilanne rauhoittuisi. Mutta sama jatkui. En enää päässyt uneen. Viikko synnytyksestä olin romahtamispisteessä väsymyksen vuoksi. Jouduin käymään aamuyön tunteina ensiavussa, koska sydänvikani vuoksi pelkäsin myös outoja nukahtamiseen liittyviä hapenpuutteen tuntemuksia. Lääkärin mukaan kaikki oireet johtuivat yliväsymyksestä. Sain nukahtamislääkettä, jonka avulla pääsin kahtena iltana uneen. Nyt olen toipunut ja saan jo nukuttua - sen minkä vauveli suostuu antamaa minun nukkua.
Nyt kun väsymys ja kaikki muut synnytykseen liittyneet vaivat alkaa olla takana päin, tuntuu, kuin olisin herännyt uudelleen eloon. Vauvelilla on vähän levottomuutta ja ilmavaivoja. Aloitin eilen cuplaton-tipat. Auttoivat aika kivasti. Syöttöväli on noin 3 tuntia, yöllä yksi jakso voi olla 4 tuntia. Iltaisin vaavi on aika levoton ja haluaa ilmeisesti yötä varten tankata maitoa vähän väliä.
Ristiäiset meillä olis jo 4.12. Aiomme järjestää juhlan kotona, mutta kaikki leivonnaiset aion tilata. Tarttis kehitellä jostain kastepöydälle liina. Jos ehtis ompelemaan itse...
Vauva kastetaan 40 vuotta vanhassa mekossa, jossa mm. kastepappi ja minutkin on kastettu... Tänään ajattelin vaihtaa satiininauhat sinisiksi, siis jos ehdin....
Iloista päivää ja voimia odotuksen loppusuoralaisille ja vauvelinhoitajille!
mimmi
 
Onnea Nitta ja Mimmi! Ja olikos joku muukin vauvan jo saanut? Mun muisti on noin 5 sekunnin pituinen nykyään.

Väsyttää!! Tytöllä ei ole minkäänlaista rytmiä, joskus voi olla koko saamarin päivän rinnalla kuten eilen (nukkui alle 2h 12 tunnin aikana, muuten söi), tai sitten se voi nukkua koko päivän ja herätä vain nopeille syötöille. Yöt se voi rääkyä kurkku suorana tai nukkua, mutta kuorsaten kovempaa kuin aikuinen mies. Oma mieheni on jo paennut sohvalle, että jaksaisi käydä töissä.. olen aivan puhki. Vaikka olisi hyväkin päivä tytöllä, niin ei uskalla nukkua, kun se kumminkin rääkäisee juuri kun saa unen päästä kiinni. Cuplatonia on meilläkin kokeiltu, ja ainakaan tyttö ei enää huuda NIIN paljoa, mutta kukkuu muuten hereillä..

Joo-o. Raskaus oli vaikeaa, synnytys vielä kamalampaa, lapsivuodekivut tuskaisia, mutta tämä väsymys vie kyllä voiton kaikesta. Onhan tuo nyytti tosi söpö ja suloinen, mutta kun se vie kaikki voimat.. Odottelen tässä, että se kasvaisi edes vähän ja saisi jonkinlaisen rytmin ja oppisi vähän hymyilemään ja vastaamaan viesteihin, nyt se vaan pötköttää vakavana tai sitten rääkyy:( Että jos jollakin vielä on vauvakuumetta, tervetuloa vuokraamaan meidän tyttö pariksi päiväksi, siihen kyllä kuumeet katoaa aika äkkiä:) Ja ottaa päähän kaikki tädit ja mummot, jotka hokee että ""ei meidän Kukkamaaria koskaan valvottanut tai itkenyt, kyllä te teette jotain nyt väärin"". Hohhoijaa.

Että tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa, toivotaan että teidän vielä odottelevien nyytit on vähän helpompia:) Ja että ylipäänsä saatte ne pian. Nauttikaa silti vikoista vapaista päivistä kun vielä voitte!

Raisa (tänään olisi LA) ja tyttö 20 vrk

 
Nopea moi!

Ja onnittelut kaikille vauvan saaneille minultakin! En tosin ennättänyt lukaista viestejänne, mutta viimeisin lista näytti että joillain tulostakin on ennättänyt tulla.. :)

Niin meilläkin.. pikkukaveri, poika, päätti tulla maailmaan 30.10. Painoa 2170g ja pituutta 46cm. Pikkuinen on vielä sairaalassa, koska ei ole oppinut vielä syömään täysin itse, joten aika menee aikalailla siellä...

Itselleni synnytys oli tosi helppo ja tuskaton. Aikaakin kului vain 4,5 h. Ei se aina ole kauheata. Mulla ennätti supistukset sattua ainoastaan puoli tuntia ja sitten sainkin epiduraalin... ah, autuus... paitsi että liian myöhään, koska samantien piti alkaakin jo ponnistaa. Eli tsemppiä teille, jotka ette ole vielä synnyttäneet.

Terkuin
Zatu
 
Raisa ja muut ilmavaivavalvottajien äidit:

Olet varmaan jo kuullutkin vyöhyketerapiasta vauvan nukkumattomuuden ja ilmavaivojen hoidossa. Omasta kokemuksesta voin kertoa, että auttoi edellisen lapseni vaivoihin hyvin nopeasti. Minun mielestäni kokeilemisen arvoinen juttu. Olen kyllä kokenut senkin, että se ei aina auta. Toisen lapseni kohdalla itkuihin oli syynä suolisto-oireinen allergia. Vauva huusi yötäpäivää, koska reagoi suolistollaan kaikelle mitä söin. Todettiin vilja, maito ym. allergiseksi.
Uuden vauvelimme kanssa aloitin eilen Cuplatonit ja illalla onnistuin antamaan hänelle itse vauvahierontaa. Keskityin erityisesti jalkapohjien hierontaan. Aiemmin olen vauvojani käyttänyt sekä vyöhyketerapeutilla että itse yrittänyt opetella hieromaan oikeita pisteitä. Ja kai se kaikenlainen rauhallinen sively ja hieronta voi rentouttaa ja vähentää itkuja...luulisin. Sen verran levoton kitisijä meidänkin vauva on, että meillä on ollu hyvin vähän hetkiä, jolloin hän edes antaa hieroa. Mutta sattumaa tai ei, hieronnan ja cuplatonien jälkeen hän oli rauhallisempi koko yön ja tämän päivän. Nooooo....Nyt kitistään taas, mutta jos edes olis pelkkä iltakitinä, ettei ympäri vuorokauden.
Kyllä täälläkin väsyttää. Lykkäsin juuri äsken vauvelin miehen syliin ja sanoin, että ""vartin tauko hyssyttelyyn, kiitos"". Hän kyllä mielellään kanneksii vauvaa, jos vaan älyän pyytää.
mimmi
 
Hei taasen!
Vieläkin kotona ollaan, vaikka kasassa on jo 40 +5.
Ihan kadena luin teidän juttuja, joilla jo nyytti kainalossa, on sitten ilmavaivoilla tai ilman. Noh, eiköhän se kohta meilläkin.
Tänään oli kyllä lääkrillä käynti riemuvoitto! Vihdoinkin maha-asukki on löytänyt lantion ja kiinittynyt ja kohdun suukin oli aivan hiukan raollaan!
Jee!!!!
Eli kyllä mekin vielä synnytetään!!!
Huomenna olisi lähete synnytyssairaalaan ja siellä katsotaan olisiko kohdun suun kehityksessä auttamisen varaa, vaiko kannattaako tulla vielä viikonlopuksi kotiin odotelemaan. Viimeistään ne maanantaina sen käynnistää.
Tuossä äsken kahvikupposen ääressä mietittiin miehen kanssa nyt nimivaihtoehdotkin valmiiksi, ne kun meillä täällä Saksassa pitää olla heti synnytyksen yhteydessä. Heti seuraavana päivänä ne laitokselta ilmoittaa vauvan ihan oikealla nimellä rekisteriin ja se saa ""vauvahenkkarin"".
Niitä supistuksia minä kuitenkin vielä vähän jään kaipailemaan... mutta luinhan esim Zatun olleen myös ilman supistuksia juuri synnytykseen saakka.
Tänään sellaista on alkanut tulla sellaista läpinäkyviä limakokkareita tuolta alapäästä, ehkä siellä nyt jokin kehittyy.
Odotusta kaikille ja onnea lapsen saantiin sekä hoitoon!

 
Kyllähän se niin on, että vielä pitäisi nauttia kun saa nukkua sillon kun huvittaa, ja olla vaan, mutta niin on ajatukset jo siinä pienessä nyytissä, ja kovasti vaan odottaa että saisi sen kainaloon! Ei vaan osaa nauttia...

Kipeitä suppareita on ollut, mutta ei vielä tarpeeksi, että olisi täytynyt lähteä ponnistelemaan :)
Sitä odotellessa, tänään viikkoja 38 ja eilen jo neuvolassakin sanoivat, että voishan tuo jo syntyä kun kokoakin jo on (viikko sitten 3400g!) Pelottaa vaan kuinka paljon ehtii massaa vielä saada, saanko ähellettyä maailmaan.. joten, peukut pystyyn vaan! Terkkari oli sitä mieltä, että pääkin voisi olla kiinnittynyt, tai ainankin aika napakasti on tuolla alhaalla, joten.. odotellaan!!!!
 
Jaahas ja taas täällä tapahtuu... Ainakin Leenulla taitaa olla jo nyytti kainalossa, jos ei vielä niin pian ainakin:) Ja ihan hyvältä kuulostaa Myyn ja Mökönkin oireet.

Täällä ei ilmeisesti ole tapahtumassa mitään vähään aikaan, ainakin eilen kun olin neuvolassa niin eipä ollut vielä kiinnittynyt. Puhui varmaan vaan lämpimikseen se lääkäri silloin kun sanoi että voi tulla 1-2 viikkoo etuajassa:P Olen ihan varma että menee joulukuun puolelle... No pääasia on että pääseehän sit ainakin jouluks kotiin, ja kyllä se sieltä sit tulee kun on valmis, ei ne ole ruukannu sinnekään jäädä;) Enkä aio mitään vippaskonsteja alkaa käyttämään että rehkisin älyttömästi, parempi varmaan kerätä voimia siihen koitokseen...

Synnärillä oltiin tutustumassa keskiviikkona ja toisaalta oli hyvä että mentiin, tietää ainakin mihin on menossa ja miten sitten toimitaan, noin suurinpiirtein. Mutta toisaalta alkoi ahdistaa enemmän, jotenkin tuli konkreettisemmaks koko synnytys, ei sitä ole kuitenkaan aiemmin miettinyt niin paljoa. Tieto lisää tuskaa, vai miten se meni? Kätilö joka meitä siellä kierrätti, oli kyllä tosi mukavan oloinen ja rento ihminen, jos ne on kaikki siellä sellasia niin eihän siinä mitään hätää ole:)

Ei muuta kun odotellaan ja viikonloput kaikille, koittakaahan poksahdella sillä aikaa:)

Sirenia 37+6
 

Yhteistyössä