Tambers: mulla oli esikoinen laskeutunut, paikat hieman pehmenneet ja kanava lyhentynyt (n. 2cm) rv 35. Silloin sanottiin, että saattaa syntyä hetkenä minä hyvänsä. Poika syntyi sitten 38+5. Kakkosesta ei sitten ollut enää tuota loppuraskauden lääkäriä, joten en tiedä mikä tilanne noilla viikoilla oli, mutta toinen lapsi meni viikon yliaikaiseksi ja kun kävin äitipolilla tarkistuttamassa tilanteen, kun lapsen liikkeet olivat vähentyneet, lääkäri ilmoitti minun olevan 5cm auki ja passitti suoraan synnytyssaliin. Vauva syntyi siitä 2 tunnin päästä 
Nyt tästä kolmannesta kävin maanantaina neuvolassa, ja neuvolantäti lähetti vielä lääkärille hieman kivuliaiden supistusten vuoksi. Niinhän siinä kävi, että paikat oli jo todella pehmeät, kanava lyhentynyt 2 senttiin ja vauvan pää jo kuulemma tosi alhaalla. Lääkäri tuumasi, ettei ole ihan normaalia uudelleen synnyttäjällekään näillä viikoilla ja kielsi kaikenlaisen liikunnan, mm. pyöräilyn, kävelyn, siivouksen jne. Sairaslomaa olisi myös halunnut kirjoittaa äitiysloman alkuun (siihen siis vielä 2,5 viikkoa), mutta kun sanoin, että voin tehdä vaikka etätöitä sohvalla maaten, niin lupasi, että voin hoitaa pakolliset hommat loppuun. Olen nyt sitten yrittänyt ottaa tosi rauhallisesti, mutta silti supistelee melko usein, alaselkää ja -vatsaa juilii, kohdunsuulle tulee sellaisia tiukkoja vihlaisuja aika ajoin ja eilen säikähdyksekseni tuli myös vähän kirkasta verta. Soitin paniikissa synnärille, josta sanottiin että voi seurailla kotona, mutta jos tulee yhtään lisää verta tai supistuksia, pitää lähteä näytille. Tämä huoli on jotain aivan uutta, koska aikaisemmat raskaudet ovat siis sujuneet hyvin ja olen saanut liikkua ja pyöräillä loppuun saakka. Myönnän olevani huono hidastamaan tahtia ja nautin arkiliikunnasta, joten nyt köllöttely sohvalla ja hissukseen liikkuminen kotioloissa ottaa aika raskaasti pannuun, mutta mitäpä sitä ei lapsen hyvinvoinnin vuoksi tekisi Kuulemma rv 34 viikon jälkeen saisi taas alkaa liikkua hieman vapaammin, synnytystä ei enää silloin estellä, jos lähtee tulemaan. Eli vielä 2 viikkoa tätä edessä, sitten saa ehkä jo kävellä lähikauppaan
Tirpsi: mullakin oli painoindeksi raskauden alussa 20 ja painoa on nyt tullut ekasta neuvolasta n. 7 kg, mutta omien laskelmien mukaan raskauden alusta n. 9 kg. Myöskään minä en kuulu niihin rennosti painonnousuun suhtautuviin, vaan ahdistaa kyllä melkoisesti. Mulle ainakin on kertynyt vyötärölle ja lantiolle ylimääräistä ja reidet ja käsivarret ovat myös saaneet omansa. Painonnousu on aiemmissa raskauksissa ollut n. 7-10 kg, eli samaa luokkaa kuin nyt, joista sairaalaan on jäänyt n. 4 kg, ekan parin viikon aikana sulanut 1-2 kg ja loput, eli 2-4 kiloa ovat jääneet siihen saakka, kunnes lopetin imetyksen. Vaikka olen imettänyt vauvoja 7 kk:n ikään saakka (n. 4 kk täysimetystä), imetys ei ole minun kohdallani kiloja karistanut, koska ruokahalu on ollut jotain aivan käsittämätöntä imetysaikoina. Vasta imetyksen lopettamisen jälkeen ruokahalu on palautunut ennalleen ja loputkin kilot vähitellen karisseet. Ja vaikka tiedän, että näin käy todennäköisesti tälläkin kertaa, jo valmiiksi ahdistaa se lihava ja löysä olo, mikä kropassa tuntuu synnytyksen jälkeen ja vauvan ensimmäisinä elinkuukausina. Tiedostan kyllä, että ongelma on pieni ja siitä on aivan turha valittaa, elämässä on paljon isompiakin murheita, mutta halusin siis jakaa omat kokemukseni, jos joku muukin kärsii vastaavista tuntemuksista.
Marrastuuli ja poitsu 32+1
Nyt tästä kolmannesta kävin maanantaina neuvolassa, ja neuvolantäti lähetti vielä lääkärille hieman kivuliaiden supistusten vuoksi. Niinhän siinä kävi, että paikat oli jo todella pehmeät, kanava lyhentynyt 2 senttiin ja vauvan pää jo kuulemma tosi alhaalla. Lääkäri tuumasi, ettei ole ihan normaalia uudelleen synnyttäjällekään näillä viikoilla ja kielsi kaikenlaisen liikunnan, mm. pyöräilyn, kävelyn, siivouksen jne. Sairaslomaa olisi myös halunnut kirjoittaa äitiysloman alkuun (siihen siis vielä 2,5 viikkoa), mutta kun sanoin, että voin tehdä vaikka etätöitä sohvalla maaten, niin lupasi, että voin hoitaa pakolliset hommat loppuun. Olen nyt sitten yrittänyt ottaa tosi rauhallisesti, mutta silti supistelee melko usein, alaselkää ja -vatsaa juilii, kohdunsuulle tulee sellaisia tiukkoja vihlaisuja aika ajoin ja eilen säikähdyksekseni tuli myös vähän kirkasta verta. Soitin paniikissa synnärille, josta sanottiin että voi seurailla kotona, mutta jos tulee yhtään lisää verta tai supistuksia, pitää lähteä näytille. Tämä huoli on jotain aivan uutta, koska aikaisemmat raskaudet ovat siis sujuneet hyvin ja olen saanut liikkua ja pyöräillä loppuun saakka. Myönnän olevani huono hidastamaan tahtia ja nautin arkiliikunnasta, joten nyt köllöttely sohvalla ja hissukseen liikkuminen kotioloissa ottaa aika raskaasti pannuun, mutta mitäpä sitä ei lapsen hyvinvoinnin vuoksi tekisi
Kuulemma rv 34 viikon jälkeen saisi taas alkaa liikkua hieman vapaammin, synnytystä ei enää silloin estellä, jos lähtee tulemaan. Eli vielä 2 viikkoa tätä edessä, sitten saa ehkä jo kävellä lähikauppaan Tirpsi: mullakin oli painoindeksi raskauden alussa 20 ja painoa on nyt tullut ekasta neuvolasta n. 7 kg, mutta omien laskelmien mukaan raskauden alusta n. 9 kg. Myöskään minä en kuulu niihin rennosti painonnousuun suhtautuviin, vaan ahdistaa kyllä melkoisesti. Mulle ainakin on kertynyt vyötärölle ja lantiolle ylimääräistä ja reidet ja käsivarret ovat myös saaneet omansa. Painonnousu on aiemmissa raskauksissa ollut n. 7-10 kg, eli samaa luokkaa kuin nyt, joista sairaalaan on jäänyt n. 4 kg, ekan parin viikon aikana sulanut 1-2 kg ja loput, eli 2-4 kiloa ovat jääneet siihen saakka, kunnes lopetin imetyksen. Vaikka olen imettänyt vauvoja 7 kk:n ikään saakka (n. 4 kk täysimetystä), imetys ei ole minun kohdallani kiloja karistanut, koska ruokahalu on ollut jotain aivan käsittämätöntä imetysaikoina. Vasta imetyksen lopettamisen jälkeen ruokahalu on palautunut ennalleen ja loputkin kilot vähitellen karisseet. Ja vaikka tiedän, että näin käy todennäköisesti tälläkin kertaa, jo valmiiksi ahdistaa se lihava ja löysä olo, mikä kropassa tuntuu synnytyksen jälkeen ja vauvan ensimmäisinä elinkuukausina. Tiedostan kyllä, että ongelma on pieni ja siitä on aivan turha valittaa, elämässä on paljon isompiakin murheita, mutta halusin siis jakaa omat kokemukseni, jos joku muukin kärsii vastaavista tuntemuksista.
Marrastuuli ja poitsu 32+1