FG:lle kovasti jaksamisia, itsekin isäni menettäneenä tiedän että raskasta se on. Olin silloin 23-vuotias ja isäkään ei vielä kovin vanha ollut, mutta tapaturmaisesti kuoli. Pari vuotta myöhemmin kuoli isän äiti ja siltä puolelta ei olekaan enää sitten sukulaisia elossa, paitsi jotain kaukaisia. Harmittaa kovasti ettei isä ja mummo ehtineet näitä lapsia nähdä, minäkin kun olin ainut lapsi isälleni.
Onnea Nynaevelle plussasta! Onhan se uutinen alkuun vähän järkytyskin, mutta siihen tottuu kyllä. Jotenkin nopeammin ja huomaamattomammin mennyt tää toinen raskaus, ehkä kun kaikki ei ole enää niin uutta. Ja tosiaan edellisestä ei ole kauaa aikaa, menee jotenkin rutiinilla jo

Täällä viikkoja kasassa jo ihan kivasti, 24+6. Vaivat on alkaneet aikaisemmin kuin tytön odotusaikana. Selkä on aika huonona, tukivyötä tulee käytettyä ja onneksi siitä apua vähän on. Pieniä vaatteita on tullut vähän osteltua, kun kerta poikaa lupailtiin ja onhan tuon tytön vaatteet osittain aika tyttömäisiä. Ja kivahan se muutenkin on ostella toiselle ihan omaakin vaatetta.
Tytön kanssa aika samaan tahtiin mennään kuin ennenkin. Yöt nukkuu pääasiassa hyvin, maitoa ei ole tarvinnut nyt vähään aikaan. Rauhoittuu tutillakin suht hyvin jos sattuu heräämään. Hampaita ei ole vielä puhjennut, lähellä kuitenkin ollaan. Karkeampaa sosetta kokeiltiin, mutta ei oikein uponnut kovin hyvin. Tietty kun ei niitä hampaita ole, niin ei tykkää niistä paloista sitten. Iltapuuroa menee vaihtelevasti, nyt vissiin kyllästynyt riisipuuroon, kun parina iltana ei oikein uponnut. Se tosin loppuikin sopivasti ja seuraavaksi sitten kokeillaan moniviljaa.
Päikkäreitä nukkuu kahdet, kolmannet jäi pois joku aika sitten. Nyt on tän viikon ajan jotenkin ollut rauhaton toisilla unilla, ei meinaa nukahtaa ja sitten kun nukahtaa niin on levotonta unta.
Ensi viikoksi on suunnitteilla reissu toiseen kaupunkiin ja ihan yksin (tai no, tää tuleva vauva toki matkassa jatkuvasti) Voihan se olla vähän outoa olla yö erossa tytöstä, mutta tekee varmaan ihan hyvääkin olla ihan yksin. Jaksaa sitten taas paremmin tätä arkea pyörittää. Mies on ollut nyt kyllä kotona, on kesälomaa ja sitten isyyslomaa. Mutta tekee päivät remonttia ja yhdessä ei olla päästy oikein mihinkään, ei perheenä eikä kaksin. Onneksi on tuollainen mies, joka mielellään viettää aikaa lapsen kanssa ja "päästää" minut sitten välillä pienelle lomalle. Saa välillä sitä omaakin aikaa, kun pääsee vaikka kaupungille yksin kauppoja kiertelemään. Nyt kun alkaa olla jo vähän hankalaa tuon mahankin kanssa, niin ei olisi kiva jos esikoista joutuisi aina joka reissulle mukaan raahaamaan. Kun on vielä ihan kannettava tapaus. Vitsailin eilen miehellekin että ens talvena pidän sit kyllä jalat ristissä, ettei taas ole marraskuussa synnärillä

Ainakin vuoden enemmän jos pitäisi väliä sitten kolmanteen, jos sellaista päätetään sitten yrittää.
Tirppana ja tyttö 8kk