heippa, näin ilta-myöhällä... vahtaan noita kovassa kuumeessa ja yskässä olevia lapsosia...itelle ei uni sit tule... äiti on äiti, 24 h
meillä oli poika pitkään semmonen että kitisi päiväselläkin vähän väliä, helppo muuten, mutta jotenkin tuntui ettei kaikki ole hyvin. no, sillä taisikin olla NÄLKÄ
nyt menee maissia kyllä oikein hyvin, 10:30 ja 16:30 se on kuin ajatus... miten VOIKIN noin samoihin kellonaikoihin toisella iso nälkä tulla
lisäksi velli aamulla herättyä, ja vielä ennen unille menoa klo 21.
sikäli helppo juttu, tiedän että hänet syötän silloin, muun perheen ruoka on sit tasalta.
taapero sai alkuun raivarit, kun vauvalle aloin kiinteitä antaa.. HÄNEN lautaset, HÄNEN lusikat, HÄNEN päästävä syliin. ni, no siinä sitten taaperoinen sylissä, oma lautanen kädessään, maissisosetta siinäkin. -mutta vauva sai ruokansa, ja taapero oppi uuden asian
se on merkillistä, mutta ymmärrettävää, miten pieni asia aikuisen silmissä, mutta järisyttävä muutos alta pari-vuotiaan silmissä :heart:
hermoja on koeteltu, enkä kyllä muista et aiemman sarjan kohdalla vastaavaa ois ollut näissä ruokailu-tilanteissa ... ehkä oon vaan unohtanut....
poika on vallan tyytyväinen, nukkuu nyt päivälläkin kuin napin painalluksesta. klo 12 ja jälleen nukkuu molemmat pienet. oonkin miettinyt, pitäisköhän koittaa, että ulkoiltaisiin vain iltapäivisin, niin jäisi aamupäivisin enemmän aikaa hekotella ja leikkiä sisällä
myönnän olevani pedantti suorittaja, jonka päätavoite onkin selvitä jokaisesta rutiinista, vaikka hampaat irvessä, jos tilanne sitä vaatii. näinkin neljännen vauvan kohdalla, olen jälleen tilanteessa, jossa rentous olisi se avain-sana. en vain kestä sitä että ITSE en pääse ulos. raittiiseen ilmaan ... enkä voi sietää pyykkivuoria, siivoamatonta keittiötä, lenkittämätöntä koiraa....
onneksi mies kyllä tekee ihan pyytämättäkin, mutta on se vaikeaa olla tekemättä itse kaikkea mitä ennen on tehnyt tuosta vain
...
ahhhh, että tää elämä on mukavaa. nyt ilta jatkuu miehen kanssa. morjens