Marraskuu 2005

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 11
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Niin se vaan meni se eka äitienpäivä. Mies osti kukkia jo lauantaina - oli shoppailemassa yksinänsä nelisen tuntia... Sunnuntaiaamuna sain paketin, jossa oli kolme kirjaa: sarjakuvakirja BabyBlues - Imetyskirja.Nyt, taidekirja ja romaani. Aamiaista en saanut sänkyyn ja loppupäivä menikin sitten kiireisesti, vaikkakin ihan mukavasti mummoloissa vieraillessa.

Menkat alkoivat eilen. Ovatkin ihan käsittämättömän runsaat, koko ajan saa olla vaihtamassa sidettä. Mitään kipuja ei onneksi ole.

Tuntuu, että poika puklaa kiinteiden aloittamisen myötä entistäkin enemmän. Tänään annoin ekan kerran mustikkaa ja sitten sainkin jo pestä potkarit sappisaippualla.

Olisi ihana päästä miehen kanssa kaksistaan ravintolaan syömään! Meillä on liput yhteen ravintolakonserttiin 30.5., mutta taidan jättää suosiolla menemättä, koska en jaksa vieläkään vapaaehtoisesti ruveta valvomaan (joutuisin kuitenkin aamulla pojan kanssa nousemaan), emmekä me varmaankaan saisi ketään keskellä viikkoa niin myöhään lapsenvahdiksi. Mies menee sitten varmaan jonkun kaverinsa kanssa.

Nyt poika nukkuu sisällä päiväunia. Upeeta, että tämä on taas alkanut sujua. Aamupäivällä olin jo kävelyllä ja asioilla ja poika nukkui vaunuissa. Kävin pankissa, Lidlissä vaippaostoksilla ja vielä Kelassa kyselemässä kotihoidontuesta. Unohdin muuten kysyä, paljonko on Helsinki-lisä. Tietääkö kukaan?
 
Myöhäistä äitienpäivää kaikille!
Kävimme eilen äitienpäivälounaalla ja sitten kyläilemässä.Sain lahjan,kortin ja ruusukimpun.Tein kotiinkin mansikkakakun vaikka itse olen yrittänyt painosta huolehtia ja vähän sitä painoa puottaakin.Mutta kyllä on sitkeässä nuo kilot.Kolme on lähtenyt ja muutaman jos vähintäänkin vielä saisi noita kiloja pois.
Puuroa ollaan alettu syömään.Viime torstaina ensimmäisen kerran.Poika täytti perjantaina 5 kk.Mikähän olisi hyvä puuro?Ostin sellasia hiutaleita missä on samassa kaurahiutaleita ja -leseitä.5 kuukautisneuvolaan emme ole vielä päässeet.Aika olisi ollut torstaina mutta neuvolasta soitettiin ja peruttiin.Se siirtyi ylihuomiselle.
Äitini kasvain leikattiin viime viikolla.Ainakin pikatestissä tuli tulokseksi ettei olisikaan syöpää mutta virallinen tulos tulee vasta viikon päästä.En siiten ymmärrä mitä ne sieltä mamografia paikasta sanoivat että olisi syöpäsoluja jos sitten ei olekaan.Erittäin hyvä jos ei ole mutta outoa.Samoin sielä mammografiassa lääkäri sanoi ettei hänkään tunne kyhmyä mutta kun äiti meni sairaalaan sielä läääri tunsi heti.
Loppujen lopuksi minunkin täytyy pysytellä minipillereissä.Puhuin syöpähoitajan kanssa ja hän suositteli käyttämään sellaista ehkäisyä missä ei ole estrogeenia äidin tilanteen vuoksi.Vaihtoehdoiksi jäi kondomi,kapseli,kierukka ja minipillerit.Kapselia ja kierukkaa en laitata koska en ala vähintään kolmea vuotta odottamaan että voi yrittää toista lasta ja kondomi on taas muuten epämiellyttävä vakituisessa suhteessa.Ehkä tämä vuoto joskus tästä tasaantuu niin kuin ehkäisyneuvolan hoitaja sanoi.Nyt ollut vähäistä vuotoa pari kuukautta.Kuulemma voi olla puolikin vuotta.Mutta mielummin kestän vuotoa kuin otan riskin saada kasvain.

Täytyy mennä.Poika kutsuu kova äänisesti.
 
ks, kyselit hyvää puuroa. Meillä on syöty ihan tavallista Elovena-kaurapuuroa ja Pirkka-luomukaurapuuroa. Poika tykkää molemmista. Hän ei tosin ole yökkäillyt vielä millekään ruualle, vaan kaikki on kelvannut erittäin hyvin, niin omatekoiset kuin purkkiruuat. Eilen poika sai ekan kerran kalaa, ihan tavallista keitettyä pakasteseitä porkkana-bataattisoseen seassa.

Ajattelin seuraavaksi kokeilla hirssi- tai tattaripuuroa. Ruis, vehnä ja ohra saavat vielä hetken odottaa, sillä äidilläni on keliakia.
 
Oli ihan mukava äitienpäivä, tosin olin töissä 06.00-09.00 joten en saanut aamu kahveja sänkyyn =(

Kukan sain kuitenkin ja keittiö oli siivottu töissä ollessani joten kiva oli.

Käytiin anoppilassa ja sitten minun mummon luona, jossa otettiin neljän polven kuva. Kiva muisto tytöllekin kuva , jossa on isomummokin mukana, kun eihän sitä ikinä tiedä kauanko he vielä elävät ja minulle itselle on erittäin tärkeä asia että oma mummoni ehti vielä nähdä ainakin yhden minun lapsen ja hän onkin mennyt ihan sekaisin tytöstä =)

Tein viime viikolla päätöksen että lopetan päivänukutuksen tissille, koska isällä on niin hankala olla sitten tytön kans kun olen töissä. Ensimmäisenä päivänä tyttö itki aika paljon, mutta nukkui kuitenkin päiväunet ja sen jälkeen onkin mennyt aika kivuttomasti, paljon mukavampi käydä kylässäkin kun ei tarvi aina sulkeutua eri huoneeseen imettämään.

Nyt on kyllä vähän näkynyt suuntausta että aina tissi ei meinaa kelvata. Tänäänkin vain otti vähän ja jatkoi kiukuttelua, mutta söi sitten heti ruokaa perään hyvällä halulla. Hyvä näin kunhan ei kokonaan hylkää.

Myy, teillä kyllä inhottava tilanne. Onneksi on mukavia ihmisiä jotka haluavat antaa aikuiselle koiralle kodin, mutta helppoa ei varmasti ole ja ikävä vaivaa kauan... Kyllä nuo kertomasi oireet selvästi viittavat allergiaan, vaikka ei varsinaisesti todettaisi allergiaa niin selvä oirehan tuo silti herkistymisestä on.

Minäkin ehdin jo luulla koira allergiaa kun tytölle ilmaantui näppyjä kasvoihin, mutta ne tulikin ilmeisesti siitä kun imetän käsivarrella ja tyttö hikoilee niin paljon ja kaksi ihoa vastakkain niin tuli sellaisia hikinäppyjä. Pelottaa kyllä että tuleeko tytölle samoja allergioita kuin minulle, koska minulla löytyy atopiaa, siitepöly allergiaa, kissa allergia ja lukuisia ruoka-aine allergioita ja laktoosi intoleranssi. Mitään näistä en kyllä hänelle toivoisi, mutta tiedän kuitenkin kokemuksesta että niiden kanssa pystyy kyllä elämään. Toivotaan että hän on perinyt isältään hyviä geenejä, jolla ei ole mitään allergioita.

Nyt täytyykin varmaan lähtä lepyttelemään miestä, näyttää olevan pahalla tuulella kun suomi hävis...
 
Ai niin, käytiinhän me eilen Oulun perinteisessä äitienpäivän koiranäyttelyssäkin. Harmi vaan kun myöhästyttiin englannin buldogeista, mies nimittäin haluais sellasen kaveriksi tolle meidän kirpulle. Se on pehmitelly mua jo yli vuoden ja pikku hiljaa alan taipua ajatukselle että sellanenki vois meille tulla joskus.

Oli kyllä kylmä ilma ja ite ihan kohmeessa siellä, mutta tyttö nukku oikein kivat unet vaunujen suojassa.
 
Pitäpää hieman kirjoitella kun Onni nukkuu. Viikonloppu ja äitienpäivä meni rauhallisesti kotona. Mies teki jo lauantaina äitienpäiväkakunja sitä sitten pisteltiin naapureiden kanssa illalla poskeen.

MEidän koirakin lähti tänään uuteen kotiin. Erään eläkkeellä olevan poliisin ja hänen työssäkäyvän vaimon ja heidän koiransa luokse. Tulivat hakemaan Ressun täältä vaikka asuvat itse jyväskylän seudulla. Uskon, että Ressu sai todella hyvän ja huolehtivan kodin itselleen. Ja lupasivat lähettää väliaikatietoja miten Ressulla menee. Vähän on haikea mieli, mutta pojan terveys menee edelle ja vähän helpottaa (aika paljonkin) kun ei tarvinnut lopettaa nuorta koiraa.

Meillä olis ens viikolla 6kk neuvola, silloin ei taida mitään erikoista, rokotuksia yms. olla edes luvassa. Seuraava lääkäri on 8kk iässä ja eikö piikki tuu taas vuoden ikäisenä?

Taidan kuitenkin nyt mennä jatkamaan siivousta jossa pääsin jo hyvään alkuun. Päätin, että koko kämppä siivotaan lattiasta kattoon. Ja sen jälkeen saa mennä pihapuuhiin, sitten kun taas lämpenee. Ei tarkene edes ulos mennä, täällä +2c. Huh huh...

Myy ja Onni, koiraton perhe nykyää =(
 
Myy: kyllä se sitten helpottaa ja sai hyvän kodin... Ennen lasta olisi ollut paljon kamalampaa luopua lemmikistä, mutta nyt on tuo poitsu elämän ykkössijalla =)

Herättiin vähän myöhemmin tänään ja venytin aamu-unet pois ja annoin lounaan ja kahdentoista aikaan nukahti vaunuihin ja vielä nukkuu. Nää on pitkästä aikaa pisimmät päiväunet. Kokeillaan nyt näin.

Menen kolmelta kampaajalle ja mummi ei pääsekään pojan kanssa ja nyt otan poitsun mukaani. Saapi nähdä kuinka sujuu vai saako tulla kotiin puoliksi leikatun tukan kanssa :D

Nyt lähden selailemaan uutta vauva-lehteä, jos vielä hetken ehtisi sitä lukea =)
 
Jos taas pitkästä aikaa jotain kirjoittais...

Meillä meni äitienpäivä meikäläisen huonon olon potemiseen...Olin edellisenä iltana ystävän 30-vuotispäivillä... Sukulaiset ja ystävät soitteli onnitteluja ja sain jopa kukankin. Mut enpä nyt tosiaan isoja ollut odottanutkaan, kun ei tuo pikkumies oikein vielä osaa äitiä muistaa :D

Sitten jos nyt terveyden kanssa on ollut ongelmia, ni jotain mukavaakin on tapahtunut :) Törmäsin muutama viikko sitten vanhaan tuttuuni useamman vuoden takaa ja nyt ollaan tapailtu suht tiiviisti ja parasta kaikessa on, että tää mies ottaa poikaseni huomioon aivan mielettömän hyvin ja viihtyy pojan kanssa ja poika on aivan onnessaan, kun vaan tän ihmisen näkee :) Kenellekään uudelle tuttavuudelle en olis kyllä poikaa näin aikasessa vaiheessa esitellyt, mutta tähän ihmiseen on jo luotto olemassa ennestään, joten tilanne on paljon helpompi...Katsotaan, katsotaan miten homma etenee :))

Poika on nukkunut viimeajat tosi levottomasti. Nukahtaminen voi kestää useamman tunnin illalla ja saan juosta laittamassa tuttia ja rauhottelemassa useaan otteeseen ja silti poika on selkeesti tosi väsynyt ja jos yöunille nukahtaminen venyy on seuraava päivä yhtä kitinää ja päiväunia.... Sit poika saattaa herätä tunnin pari nukahtamisestaan huutamaan silmät kiinni (tästä tais olla puhetta täällä aiemmin) rauhoittuen ainoastaan syliin. Ja muutenkin sängyssä hyöritään ja pyöritään ja ikinä ei tiedä missä asennosa herra on, kun menee katsomaan. Päiväunet on lyhyitä ja siks niitä saattaa olla jopa neljät päivässä.

Ruokailut sujuu edelleen mallikkaasti. Meillä syödään viis ateriaa päivällä ja yks yöllä, joinain öinä on yösyönti jo jäänyt pois, mutta pääsäntöisesti vielä syö yölläkin. Tällä viikolla ajattelin aloittaa kalan. Kokeilen ensin kaupan sosetta ja sit alan ite keittämään, kun nään miten poitsulle kala ylipäätään uppoaa. Onko joku antanut jo kananmunaa? Mietin et mitenköhän sitä tulee tarjoilla...Ihan vaan keitettyä munaa muussattuna, vai?

Oon istuttanut poikaa aina välillä lyhyitä aikoja syöttötuolissa ja hienosti pikkumies siinä tönöttää, mutta kauhean kauaa ei jaksa, kun jo huomaa että yrittää nojailla taaksepäin. Vaunuissa oon pitänyt poikaa puoli-istuvassa asennossa ja välillä makuulla ja välillä lähes istuvassa (onneks noissa rattaissa on 5 eri asentoa selkänojalle, ni voi harjoitella hyvin istumista vähän matalammassakin istuma-asennossa).

Liikkumisen suhteen ei oo tapahtunut mitään uutta, edelleen poika liikkuu lähinnä peruuttamalla tai kierimällä, mutta ei kyllä haittaa yhtään jos ei vielä ryömimään opi :) Kova on yritys, mut kädet ei oikein meinaa totella. Lelut ja kaikki muu mahdollinen tavara mitä on kiva laittaa suuhun kiinnostaa kovasti ja joka paikkaan mihin vaan voi, on kiva tarrata. Muutenkin tuntuu, että tää puolenvuoden ikä on aivan ihana, paras tähän mennessä...(tosin onhan vastasyntynyt mötkyläkin aivan ihana :)Pojan kanssa on tosi kiva touhottaa ja leikkiä, kun huomaa että toinen on aivan onnessaan ja ulkona liikkuminen on mukavampaa, kun toinen ei turhaudu makuuasennossa, vaan voi jo vähän istuskella ja ihmetellä ympäristöään.

Jaahas, jos alkais valmistautumaan perhekahvilan kevätretkelle lähtöön.

-Loora-
 
Lopen uupuneena..

tyttö on harrastanut kiljuntaa nyt viikon, ihan joka saamarin sekunti kun hereillä vain on! Hoitopöydällä, sylissä, lattialla, jopa syödessään (avoimeen suuhun vaan tungetaan sitten ruokaa..). Korviavihlovaa kiljuntaa ja karjuntaa, jolle en keksi mitään syytä. Olen aivan hajalla ja niin varmaan ovat naapuritkin. Välillä tulee komennettua että oles nyt hiljaa mutta ei tyttö ole moksiskaan.. sitten se on myös keksinyt, että ruokaillessa on hauska sylkeä ruoka äidin naamalle. Virnistää ja sylkee vain, eli ihan selvästi tietää että se on kiellettyä ja ärsyttää äitiä. Millainenhan se on sitten uhmaiässä, jos osaa jo nyt olla tuollainen:I Muut vauvat taipalevat seitsenkuisena jo kaksitavuisia sanoilta kuulostavia äänteitä, mutta tuo vaan kiljuu.

Eikä puhettakaan että mies hoitaisi niin että pääsisin joskus johonkin. Olen aivan rapakunnossa, hengästyn jo portaissa. Jumppaan olisi kova kaipuu. Ainoat hengähdyshetket ovat päiväuniajat eikä silloin mitään kerkiä tai jaksa liikkua kotona..

Loora: mukavaa, että olet löytänyt kivan miehen seuraksi! Toivottavasti asiat sujuvat hyvin:)

Ääh, tänään pää kyllä hajoaa. Mutta arvasin sen, kun viime viikko oli niin mukava ja tytön kanssa oli kiva olla, että ei tämä kauaa kestä:P Täytyy palailla myöhemmin uudelleen iloisemmalla mielellä.
 
Heippa!

On ollut niin kiirusta, ettei ole ehtinyt muuta kuin lukea missä mennään.

Looralle onnea matkaan...:)

Kakka: kakka on minkä väristä sattuu ja en kanna huolta. Ruoan mukaanhan se tulee kuten aikuisellakin.

Myy: olipa ikävä tämä koira tapaus, mutta hyvä kun hyvä, uusi koti löytyi

Äitienpäivä: nooo.. en koskaan niin ole perustanut näihin juhlintoihin. Poika teki ihanan kortin ja oli kakan keruussa la ja su koiranäyttelyssä:) Suski: sinähän olit käynyt näyttelyssä... poikani oli siellä töissä serkkunsa kanssa.
Tyttö oli isällään. Että sellainen äitienpäivä:) En kyllä välitä tälläisistä sen koommin.

Ja sterilisaatio on sitten ttehty joten vauvoja ei enää tule.
Hiukan kipeä kyllä olen. Nyt voin kuvitella miltä keisarinleikkaus tuntuu... Toimenpide meni hyvin. Maanantaina esitutkimus ja tiistaina toimenpide. Menin eilen puoli 8 ja pois pääsin puoli 1.Vieruskaveri oli tosi kipeä ja meinottelivat, että josko osastolle joutuu... Kantaa ei sais, mutta minkä teet.... Koko aamu menny kannellessa. Eilisen yritin olla iisisti.

Jaa, pitää lopettaa. Poika sylissä eikä tästä mitään tuu....
 
Vi....ttaa, kiukuttaa, suututtaa, masentaa ja kaikkea muuta mahdollista ythä aikaa. Miksei asiat vaan voi sujua ja mennä mutkattomasti?

Onni oksentaa nykyään lähes joka ilta kaiken pihalle, puurot, maidot ja LÄÄKKEEN. Joka on siis kaiken pahan alku ja juuri. Nyt odottelen että lääkäri taas kerran suvaitsisi soittaa, jotta saisi jutella tuon lääkkeen vaikutuksesta poikaan. Siitä olis kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, vaan ei kehtaa nyt alkaa selittämään.

Koira on tulossa takaisin kotiin. Uusi perhe jaksoi sitten vuorokauden ja nyt heittävät pyyhkeen kehään. OKei, senjkun tuovat takaisin, parempi niin. Mutta ite ehti jo asennoitua tuossa viikonlopun aikana, että koira lähtee. Nyt alkaa sama rumba taas alusta, miettiä mitä sen kanssa tehdään.

Taidanpa hakea keksipaketin kaapista ja mennä sohvalle kiukuttelemaan yksinäni!
Myy
 
Heip!

Pieni kävelyreissu tehty, enempää ei jaksa. Olo on kuitenkin sen verran huono, että askeleitten tärähdys tekee kipeää. Tästähän olisi saanut pari-kolme saikkupvää jos olisi töissä.

Lihasta piti sanoman: minä olen aina sen keittänyt. Olen aina antanut parasta lihaa, jauhelihaa tuskin koskaan. Vauvana parasta mahdollista ja sitten muussa iässä mennäänkin jauhelihalla:) Hoh,hoijaa. Kalaa en ole antanut ja mietin, että pitäisiköhän se purkki ostaa kaupasta kun eikös sitä kerran viikossa anneta. Meinaan on jokin suositus. No, katotaan, jaksaako tehdä pakkaseen.

Myy: no kaikkea sitä sattuukin. Useinhan on ei kahta ilman kolmatta. Jospa epäonni sitten kolmannen jälkeen loppuu.
Oisko Onni oksennus lääkkeestä johtuvaa? Minkä uus koiraperhe sanoi palautuksen syyksi? Tosi inhottavaa kaikkien kannalta. Koirakin varmasti aivan ihmeissään.

Meillä herätään nykyisin about 5 ja huhuillaan sängyssä vain ja kiehnätään peiton kanssa.. Että aikaset on herätykset. Pitää vkonloppuna laitta tummempi rullaverho. Josko auttaisi asiaan.

Varmaan jäi paljon vastaamatta, mutta ei muista.... Nyt pitää mennä lököasentoon. Vatsa ei nimittäin pidä yhtään istuma-asennosta.
 
Marraskuu 2005
11 09.5. 12:11
Marraskuiset 2005

23.9. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
poika, 2040 g ja 44 cm
4 kk 6 500 g ja 61 cm

21.10. Raisa, 29v, esikoinen, Kätilöopisto
tyttö, 2860 g ja 47 cm
4 kk 6 430 g ja 61 cm
5 kk 6 900 g ja 64 cm
6 kk 7 690 g ja 66 cm

26.10. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
poika, 3 350 g ja 52 cm
4 kk 8 210 g ja 67,5 cm
5 kk 8 810 g ja 69 cm
6 kk 9 310 g ja 72 cm

26.10. Elovena, 25v, esikoinen, SSS
poika, 4130g ja 53 cm
4 kk 9 550 g ja 70 cm
5 kk 9 950 g ja 72 cm
6 kk 10 325 g ja 74,6 cm

7.11. Vilma, 26v, esikoinen, LKS
tyttö, 3440g ja 49cm
4 kk 6 180 g ja 64,2cm
5 kk 6 680g ja 66,5cm
6 kk 7 140g ja 69,2cm

7.11. Tiikeri, 21v, esikoinen, HYS
tyttö, 2492g ja 49,5cm
4 kk 6 625 g ja 65cm
5 kk 7160g ja 67.1cm
6 kk 7830g ja 68,5cm

8.11. Perunapelto, 29 v, esikoinen, NKL
poika, 3650g ja 50 cm
4 kk 6 885 g ja 63,8 cm
5 kk 7 440 g ja 65,1 cm

10.11. Pirpana, 31v, kakkonen, Porvoon sairaala
tyttö, 3920g ja 53cm
4 kk 6 800 g ja 62 cm
5 kk 7 200 g ja 65 cm

11.11. Leenu, 26v, esikoinen, PHKS
poika, 4270g ja 52cm
4 kk 8 350 g ja 65,5 cm
5 kk 9000g ja 69 cm

12.11. Tuimaliini, 29 v, esikoinen, PKKS
tyttö, 3270 g ja 47 cm
4 kk 7000 g ja 63 cm

14.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
tyttö, 3520g, 51 cm
4kk 6 510 g ja 63,5 cm
6kk 8290 g ja 69,7 cm

14.11. Memmi 26 v, esikoinen, KYS
poika 3540 g & 50 cm
4 kk 7,230 g & 65 cm

15.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
poika, 3480g ja 49cm
4 kk 6 310 g ja 62cm
5 kk 7 015 g ja 64,5cm

18.11. Suski, 22v, esikoinen, OYS
tyttö, 2850g ja 48 cm
4 kk 6 250 g ja 61 cm
5 kk 6850 g ja 63,5 cm

19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
poika, 4270g ja 53,5cm
4 kk 8 530 g ja 68 cm
5 kk 9 030 g ja 70 cm

25.11. Sirenia, 28v, esikoinen, KHKS
tyttö, 3465g ja 50,5cm
4 kk 6 390 g ja 62cm
5kk 6 820g ja 64cm

26.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
poika, 4070g ja 52cm
4 kk 7 830 g ja 66,5cm
5kk 8 370g ja 67.5cm

29.11. Vipe, 39v, kolmas, miehen eka, OYS
poika, 3255g ja 49 cm
4 kk 7 480 g ja 61,8 cm
5 kk 8240 g ja 65 cm

12.12. KS, 29v, esikoinen, EKKS
poika, 4140 g ja 52 cm
4 kk 7 495 g ja 66 cm
 
On ollut kaikenlaista menoa ja olen vain lueskellut kuulumisia, kirjoittaminen jäänyt..
Ensimmäinen äitienpäivä nyt siis takana ja ihan mukava päivä oli. Ei mitään erityistä, mutta ihan mukavaa.. saihan sitä vähän huiliakin.

Myy: tosi harmi tuo teidän koira- asia.. toivotaan että koti löytyy koiruudelle pian, sellainen jossa sitten jaksavat pidempään kuin päivän..

Tänne ei kuulu mitään erikoista, kyläilty ollaan paljon, nytkin aamupäivällä oltiin kaverin luona käymässä, hänen poika 2 kuukautta nuorempi kuin meidän.. Ilmat on vaan harmillisen kylmät, ehti tuohon lämpöön jo tottua ja nyt ketuttaa.. vaan, jospa se siitä lämpiäis..

Ei kai muuta tällä erää.. Kalaa täytyisi alkaa tosiaan pojalle kohta tarjoamaan ja pikkuhiljaa muita viljojakin kuin riisiä ja kauraa.. Ja kai sen syöttötuolinkin voisi kohta tuohon raahata.. Päivät vaan menee niin vauhdilla, tuntuu ettei ehdi mitään.. höh.
 
Äh, täällä taas. Odottelen että tulisivat nyt sen koiran kanssa. Mihinkään ei voi lähteä kun eivät osanneet sanoa koska ovat täällä. Menee kuulemma hermot kun Ressu vaan leikkii sisällä Ullan, heidän toisen koiran kanssa. Ja ulkona Ulla yrittää leikkiä Ressun kanssa. Haloo, kaks vuotias koira yleensä leikkii toisten koirien kanssa. Ehkä on kuitenkin parempi että tuovat heti takaisin, vaikkakin olisi varmaan kannattanut miettiä tarkemmin mitä haluaa. Joutuvat nimittäin ajelemaan 600km tuodakseen Ressun tänne ja palatakseen kotiin.

Sairaalaankin tuli soitettua ja lääke vaihdettiin heti. Nyt taas kokeillaan Trimopania, josta siis viimeksi kuukauden käytön jälkeen ihottumat koko poikaan. Mutta kun ei kuulemma juuri ole vaihtoehtoja, muut antibiootit ovat pitkäaikaiskäytössä liian laajakirjoisia. Tulee sitten ongelmia jos tulee vaikka korvatulehdus kun bakteerit ovat sitten yleensä vastustuskykyisiä antibiootille.

Nyt Onni nukkuu takapihalla ja mä himoitsen suklaatia, keksit tuli jo syötyä samoin kuin ruuan loput mitä kaapissa oli. Jospa ne kohta tulis niin päästäis lähtee kioskille.

Myy
 
Tulin sitten tänne kirjoittamaan, kun ei tuo sähköpostin p...ele taaskaan ota toimiakseen...ah, ihana sonera! Olisin muuten kirjoitellut suoraan, vaikka ei sillä etteikö muutkin saisi näitä lukea...päinvastoin...keskustelua kehiin vain.

Taas kerran olen soittanut neuvolaan. Niistä testeistä sen verran että: lastenlääkäri yksityisellä sanoi ettei niihin voi luottaa ja saman paikan labranhoitaja sanoi että kyllä voi. Ota tästä nyt sitten selvää!! Lääkärin mielestä luotettavuus 60 % ja hoitajan mielestä 90%. Ei kyllä tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa.
Eilen rupesi sitten Oskulla toinen poski märkimään kun on ollut iho rikki niin kauan. Basibactia pintaan vaan ja tänään näyttää jo paremmalta. Kertaakaan kukaan ei ole tarjonnut meille mitään antibiootteja...ja selkeitä tulehduksen oireita on harva se päivä. Lämpöäkin oli taas eilen illalla kainalosta mitattuna 37,3...ei paljon, mutta kuitenkin...ja kun tämä alkaa olemaan joka päiväistä.
Ohjeet oli muutenkin ihan jotain muuta kuin mitä itse kuvailin tapahtuvan tietyissä tilanteissa. Rasvaus 5 kertaa päivässä + kerran päivässä kortisonia (juu, sitä kyllä pitäisi lätkiä nahkaan koko ajan...tuntuu olevan lääkärien kestosuosikki). Aina kun rasvaan menee Oskun iho aivan punaiseksi ihottumakohdista eli siis tällä hetkellä kauttaaltaan. Taitaa olla pojalla vaippa-alue ja jalkapohjat ainoat ihottumattomat paikat. Ja jos en rasvaa niin sitten iho hilseilee ja kutiaa. Eli molempi pahempi. Ja rasva ei punoita niin paljoa jos se on jotain hiukan kevyempää lajia.
Pakkohan se on kokeilla se apteekin ""huippuhalpa"" korvike. Lääkäri siis oli viimeksi varma että kyseessä maitoallergia vaikka sekä prick- että verikoe muuta näyttävät. Voinpahan sitten kehua kokeilleeni sitäkin.

terveyskeskuslääkäri lupasi kirjoittaa lähetteen sairaalaan mikäli emme saa vastauksia sieltä yksityiseltä (olimme vasta menossa yksityiselle ja jouduimme menemään tarkastamaan Oskun kun se ponnisti yhtäkkiä sängyltä lattialle...kaikki kunnossa sillä saralla, mitä nyt saatiin uudet ennätykset sykkeisiin itselle kun niin säikähdettiin). No huomiseksi sain hänelle siis puhelinajan ja pyydän sen lähetteen vaikka edessä on vielä se ihospesialisti...onpahan sitten varalta taas seuraava sotasuunnitelma! Onneksi vakuutus korvaa.

Jännittyneinä vielä joudutaan odottamaan muutama viikko...alkaa jo hiljaksiin usko loppumaan koko asiassa. Olisivat edes jostain yhtä mieltä. Neuvolastakin vaan tuli ohje,että kokeilkaa sitä maitoa...eihän sitä koskaan tiedä. Ja se viimeisin yksityislääkäri ehdotti, että olisimme ilman kissoja ja maitoa (tutteli plus meillä) viikon ja sitten ensin maito takaisin ja sitten kissat. olisi ainoa varma keino sulkea pois kummankin mahdollisuus. Ymmärrettävää kyllä jos tosiaan luotettavuus testeillä on sitä luokkaa (60%). Vaan meillä se tarkoittaisi ulkomaan tai kotimaan reissua...sukulaiset kun on kaikki täynnä noita nelijalkaisia. Ja mahtaako viikko riittää parantamaan tuota ihottumaa? Juu, kyllä jää kokeilematta...ei taida vakuutus sellaisia korvailla. Onneksi tuo maito voidaan varmistaa kotonakin.

Vielä ei ole siis kissat saaneet tuomiota. Ja vaikea itsekään uskoa siellä olevan syy. Meillä ainoa paikka jonne on jonkin laisia näppyjä noussut niin selkä ja heti sitten perään tuli ihottuma. Muuten vain iho yhtäkkiä rupeaa punoittamaan ja ""kohoamaan""..ja sitten siihen tulee ihottumaläntti. Ja ne tulevat ja menevät hiljakseen lisääntyen. Mitään syy-seuraus-yhteyttä ei ole ollut havaittavissa.

Todella harmi tuo teidän koira. Itseä hirvittää kyllä ajatus luopua kissoista. Kuka muu niiden kanssa osaa toimia (ovat jo kaksi niistä 8-vuotiaita)? ovat niin ylilutuisia...eihän sellaisia tuntemattomalle voi antaa. Vaan pakon edessä sitä täytyy toimia sitten. Meillä muuten Osku tukistelee kissoja jos vaan päästävät liian lähelle...eikä mitään reaktiota ole tullut, ainakaan puolen tunnin sisällä kohtaamisesta. Kyllä teidän koirallekin vielä hyvä omistaja löytyy...ehkei edellisiä kandidaatteja ollutkaan tarkoitettu hänelle.

Voimia ja niin kuin itse sanoit suklaa auttaa kyllä aika moneen vaivaan ;)

helmi+oskari
 
Moi vaan!
En ole jaksanut kirjoitella, ollu vähän flegu olo...menkat sit alkoi eilen ja sekin osaltaan vetää veteläksi.

Nyt kävin jumpalla ja vähän virkistyi! Onneks sentään mies sen verran hoitaa, vaikkei enää osallistu niin paljon ku alkuaikoina. Oikeestaan hommat on jäänyt mulle aika lailla kokonaan! Mrr...

Viime yö oli taas kerran hulinaa..ihan älytön tuo tyttö pyöriin ja hyöriin sängyssä! Aina eri asennossa ja sängyn päädyssä kun käy katsomassa. Ja sitten kun ei viihdytä siinä asennossa mihin jäätiin, niin äitin pitää juosta kääntelemässä ja tuttia laittamassa!Hoh hoijaa...

Mistäs täällä oli ollut puhetta...?
Myylle, tosi kurja tuo teidän tilanne, koittaisivat päättää mitä tekevät!

Looralle lycka till! ;)

Ja muuta en nyt muistakaan...miehestä vois valittaa vaikka kuinka, muttei jaksa!:) Taitaa nää menkat tehdä taas tekosiaan. Yhtä hormoonihässäkkää tää meikäläisen elo!

No, nyt tyttö heräilee.. palataan paremmalla ajalla!:)

 
Taas on tullut paljon tarinaa.

Myy, tsemppiä teille.

Loora, kaikkea hyvää orastavalle suhteellesi.

Vilma, meilläkin poika hulinoi yöllä sängyssä. Just kun olen taas saanut hänet nukkumaan edes osan yöstä omassa sängyssään. Hän ryömii ja nousee käsivarsiensa varaan vatsallaan, eikä osaa jostain syystä mennä takaisin nukkuma-asentoon. Kun hän nukkuu minun vieressäni, hän ei harrasta tuota akrobatiaa.

Raisa, kyllä meidänkin poikamme kovasti kiljuu ja kirkuu niin ilosta kuin turhautumisesta. Ääntelee muutenkin monin tavoin. Missäköhän iässä vauva voi oikeasti oppia sanomaan jonkun sanan? Poika on sanonut ""äiti"" tosi monta kertaa, mutta se lienee vahinko. Mies ei ensin uskonut, mutta nyt hänkin on sen kuullut. Tänään ystävätär oli käymässä ja hänenkin mielestänsä poika sanoin ihan selvästi äiti. On varmaan ihan sattumaa, että juuri nuo tavut tulevat pojan suusta toistuvasti, mutta on se vaan hauskaa.

Poika on syönyt kaikkea, mitä hänelle on tarjottu. Kaikki uudet maut menevät heti kaupaksi.

Mitenköhän miehen saisi ymmärtämään, että pojan aikatauluista on pidettävä kiinni? Nytkin mies on pojan kanssa vaunukävelyllä. Sanoin, että olkaa max 40 minuuttia, ettei poika nuku liian kauan tai ettei tule huutava nälkä. Nyt on melkein tunti mennyt, grrr....! Ja aamuisin, jos ollaan lähdössä johonkin, mies ei meinaa tajuta, että on lähdettävä viimeistään silloin, kun pojan on päästävä päiväunille. Monesti poika käy jo ihan ylikierroksilla ja mies vaan säätää jotain, eikä saa itseään valmiiksi.
 
Meilläkin harrastetaan nyt tuota kiljuntaa. Varsinkin tänään on kiljunut koko päivän. Päristelee myös ruoka suussa ja kivasti lentää ruuat pitkin seiniä.

Olen kyllä ihan puhki tämän päivän päätteeksi. Tyttö on nukkunutkin yhteensä vain 1 h 15 min. ja muun ajan kiljunut tai kiukutellut tai huutanut suoraa huutoa. Mieskään ei saanut nukuttua yötöiden jälkeen kuin pari tuntia ja nyt joutui raukka lähteen taas uudestaan töihin. Joskus tämä elämä on kyllä niin väsyttävää ja toivoisi entisen elämän takaisin jolloin sai nukkua kuin huvitti, mutta ei sitten kuitenkaan voisi enää tästä luopua.

Meillä tulee huomenna jo 6 kk täyteen, mutta neuvola on vasta 1,5 viikon päästä. Tylsää... olisi ollut kiva tietää minkä kokoinen tyttö nyt on.

Edelleenkään meillä ei ryömitä kunnolla. Navan ympäri pyörii kyllä sujuvasti ja pääsee lelun luo jota tavoittelee, mutta ei kuitenkaan metriä kauemmas.

Syöttötuolissa harjoitellaan istumista ja ei ole kertaakaan meinannutkaan muksahtaa ja jaksaisi istua vaikka kuinka kauan, mutta nyt on vasta pidetty pieniä aikoja eikä vielä syödä siinä kun on hankalampaa entä sitterissä.

Tilasin muuten PATAPUMIN kantorepun ja se tuli tänään ja heti käytiin testaan. Ihan kiva, ei ole raskas kantaa, mutta on pitkä kantoliina silti huomattavasti mukavampi käyttää. Luulenkin että tuo isäntä enemmänkin käyttää tuota reppua, pitäis vaan tehdä itselle trikoinen liina, kun nyt on vaan kudottu olemassa.

Täytyypä tästä lähteä käyttään koira iltapisulla ja sitten itse koisimaan, ihanaa, toivottavasti tyttö nukkuu hyvät yöunet...
 
Vipe, jäin hieman ihmettelemään, kun kirjoitit, että nyt tiedät, miltä keisarinleikkaus tuntuu. Sterilisaatiosta en tiedä mitään, mutta mulle tehtiin keisarinleikkaus. Sen jälkeen en kyllä seuraavana päivänä pystynyt kävelemään minkäänlaista lenkkiä. Hyvä kun vessaan pääsin. Vieläkin saattaa haavakohtaa pakottaa kävellessä. Tehdäänkö sterilisaatio alakautta vai leikataanko siinä tosiaan vatsan päältä, kuten keisarinleikkauksessa???

Meillä nukahtaminen oli tänään entistäkin hankalampaa. Poika on aina hieman heittelehtinyt puolelta toiselle ennen nukahtamista, mutta nyt hän kieri ympäri parisänkyä ja nousi välillä vatsallansa käsivarsien varaan ja sitten taas kellahti kumoon, kun oli kuitenkin jo niin väsynyt. Nostin pojan pinnasänkyyn ja aion itse mennä pojan tulevaan huoneeseen nukkumaan täksi yöksi. Poika söi viime yönä kolme kertaa! Nyt on miehen vuoro hoitaa syötöt. Saa nähdä miten onnistuu, sillä enemmänhän poika taitaa kaivata läheisyyttä kuin maitoa.
 
Jos taas joku viisaampi ystävällisesti lisäis meidän tuoreimmat tiedot listaan.
Eli ks, 29v, esikoinen,EKKS
poika, 4140g ja 52cm
4kk 7495g ja 66cm
5kk 8110g ja 69cm.
Tänään saatiin sitten pituuskasvussa kiinni hyvän ystäväni 9kk vanha poika.Oli 8kk neuvolassa mitat olleet 8040g ja 68cm.No syntymäpainokin ollut pinempi ja vanhemmat pienikokoisia.Mutta vähän aikaa sitten kyllä piti käydä ylimääräisillä neuvolakäynneillä koska ei oikein kasva.
 
Yhdyn mielipiteeseen että ei todellakaan lenkkeilystä tietoakaan keisarileikkuksen jälkeen.Hyvä että liikkumaan pystyi.Hoitajan ohjauksessa piti vessaankin lähteä seuraavana aamuna.Ja edelleen kutinaa,kiristystä ja pientä kipua joskus.Näytin leikkausarpea vasta hoitajalle kun epäilytti.Siihen on tullut erityisen paljos arpikudosta.Suositteli ostamaan apteekista sellaista kallista voidetta jonka pitäisi auttaa arpikudokseen sekä jo syntyneisiin raskausarpiin.
Taisivat siinä tämän päivän rokotteessa antaa pojalle jotain nukuttavaa ainetta:)Ei ole paljon muuta tänään tehnyt kuin nukkunut.Syönyt välillä ja pikkasen aikaa valvonut mutta jo kohta vähän aikaa valvottuaan ollut väsynyt.Viime kerralla ei rokotus kyllä tuollaista väsymystä aiheuttanut.
Muuten oli kasvu ja kehitys hyvää.Ainoastaan kasvojen ihossa olevasta kuivasta kohdasta laittoi maininnan korttiin.Iho kuitenkin muuten tosi hyvässä kunnossa mutta kulmakarvojen toiseen reunaan ilmestyi juuri viime yönä kuiva,punottava läikkä.
Gilda:ihan uteliaisuuttani kyselisin.Minkä kokonen leikkausarpi sinulla on?Minulla oli 14 tikkiä.Kun näytin sitä ehkäisyneuvolan hoitajalle hän sanoi että suunnitelluissa leikkauksissa olisi pienempi hänen mielestään.Olitko nukutuksessa vai puudutuksessa?Minä olin puudutuksessa.Minulla oli siis kiireellinen sektio synnytyksen pysähtyneisyyden ja pojan viiston asennon takia.
 
Marraskuiset 2005

23.9. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
poika, 2040 g ja 44 cm
4 kk 6 500 g ja 61 cm

21.10. Raisa, 29v, esikoinen, Kätilöopisto
tyttö, 2860 g ja 47 cm
4 kk 6 430 g ja 61 cm
5 kk 6 900 g ja 64 cm
6 kk 7 690 g ja 66 cm

26.10. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
poika, 3 350 g ja 52 cm
4 kk 8 210 g ja 67,5 cm
5 kk 8 810 g ja 69 cm
6 kk 9 310 g ja 72 cm

26.10. Elovena, 25v, esikoinen, SSS
poika, 4130g ja 53 cm
4 kk 9 550 g ja 70 cm
5 kk 9 950 g ja 72 cm
6 kk 10 325 g ja 74,6 cm

7.11. Vilma, 26v, esikoinen, LKS
tyttö, 3440g ja 49cm
4 kk 6 180 g ja 64,2cm
5 kk 6 680g ja 66,5cm
6 kk 7 140g ja 69,2cm

7.11. Tiikeri, 21v, esikoinen, HYS
tyttö, 2492g ja 49,5cm
4 kk 6 625 g ja 65cm
5 kk 7160g ja 67.1cm
6 kk 7830g ja 68,5cm

8.11. Perunapelto, 29 v, esikoinen, NKL
poika, 3650g ja 50 cm
4 kk 6 885 g ja 63,8 cm
5 kk 7 440 g ja 65,1 cm

10.11. Pirpana, 31v, kakkonen, Porvoon sairaala
tyttö, 3920g ja 53cm
4 kk 6 800 g ja 62 cm
5 kk 7 200 g ja 65 cm

11.11. Leenu, 26v, esikoinen, PHKS
poika, 4270g ja 52cm
4 kk 8 350 g ja 65,5 cm
5 kk 9000g ja 69 cm

12.11. Tuimaliini, 29 v, esikoinen, PKKS
tyttö, 3270 g ja 47 cm
4 kk 7000 g ja 63 cm

14.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
tyttö, 3520g, 51 cm
4kk 6 510 g ja 63,5 cm
6kk 8290 g ja 69,7 cm

14.11. Memmi 26 v, esikoinen, KYS
poika 3540 g & 50 cm
4 kk 7,230 g & 65 cm

15.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
poika, 3480g ja 49cm
4 kk 6 310 g ja 62cm
5 kk 7 015 g ja 64,5cm

18.11. Suski, 22v, esikoinen, OYS
tyttö, 2850g ja 48 cm
4 kk 6 250 g ja 61 cm
5 kk 6850 g ja 63,5 cm

19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
poika, 4270g ja 53,5cm
4 kk 8 530 g ja 68 cm
5 kk 9 030 g ja 70 cm

25.11. Sirenia, 28v, esikoinen, KHKS
tyttö, 3465g ja 50,5cm
4 kk 6 390 g ja 62cm
5kk 6 820g ja 64cm

26.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
poika, 4070g ja 52cm
4 kk 7 830 g ja 66,5cm
5kk 8 370g ja 67.5cm

29.11. Vipe, 39v, kolmas, miehen eka, OYS
poika, 3255g ja 49 cm
4 kk 7 480 g ja 61,8 cm
5 kk 8240 g ja 65 cm

12.12. KS, 29v, esikoinen, EKKS
poika, 4140 g ja 52 cm
4 kk 7 495 g ja 66 cm
5 kk 8110g ja 69 cm
 

Yhteistyössä