MARRASKUU 2005

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 14
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Aluksi tiikerille pahoittelut täältäkin :( Mutta onneksi on se pikkuinen siellä touhuamassa ja vaatimassa äidin huomiota =)

Myyllä onkin ollut rentouttava viikonloppu =) Meillä ei poika ala itkemään, kun lähden, selkeästi on kyllä tyytyväinen, kun äiti tulee kotiin. Riippuu alasta, sopiiko tällanen yhdistelmä työnantajalle. Mä olen nyt sopinut, että keikkailen töissä, mutta sovittiin, että teen aina viikonloput ja yhden päivän viikolla ja heille sopi näin. Ja tietty itse tuosta sunnuntaista hyötyy tuplapalkan =)

Nyt on neljä päivää töitä takana ja ONNEKSI on kolmen päivän vapaa. On ihan kivaa olla töissä, siellä on ajatukset ihan eri asioissa ja saa tehdä niitä työjuttuja, mutta mukavampaa on tulla kotiin oman palleron luokse =) Josta päästäänkin aiheeseen Anoppi!

Tulivat tänään lapsenvahdiksi, kun miehellä oli reissu ja mulla tää iltavuoro. No kerroin ohjeet ja olin tehnyt ruuat valmiiksi, MUTTA kuinka vaikeeta on noudattaa yksinkertaisia ohjeita!!!!! Kun anoppi on kauhee ylisyöttäjä ja tuputtaa koko ajan ruokaa, eihän siitä tuu, kun vatsa kipeeks ja puklailuja. Olin tehnyt aamulla kiisseliä välipalaksi, anoppi oli antanut kaksi (normaalisti yksi ja tiesi sen) sosepurkkia. Ei "muistanut", että kaapissa on vartavasten tehtyä kiisseliä. Joo, ja poitsuhan syö vaikka kuinka ja sitten pukalilee, kun on liian täynnä. Soitin tässä välissä ja sanoin, ettei anna sitten ruokaa vasta, kun kolmen tunnin päästä. No kahden tunnin päästä olivat syöneet taas. Toivottavasti joku käsittää tästä jotain, mutta tää on niin periaatejuttu, mun lapseni ja mä saan sanoa miten toimitaan ja niin myös tehdään. Toi on törkeetä käytöstä... murrr.... Muuten en epäillyt heidän hoitoaan kuin tuon syömis ja juomispuolen (vettä täytyy juoda litratolkulla) osalta. Olivat varmaan tosi onnellisia, kun saivat olla lapsenvahteina. Huhhuh... Oon ehkä liian tiukkis sitten, mutta ottaa välillä päähän.

Sirenia: Toivottavasti kaikki on ok ja ne kierrot palautuisi normaaliksi. Mulla on ollu ton kierukan laiton jälkeen jo kolmet menkat 28 pv kierrolla, aluksi oli kaikki ihan sekaisin.

Kaipa tästä pitää taas mennä nukkumaan, tulen huomenna ilmoittelemaan neuvolakuulumisia!
 
Tiikerille pahoittelut!

Oltiin eilen mökillä ja kylläpä poikaa siellä taas nukutti hyvin. Nukkui 12 tunnin yöunet + hyvät päikkärit, noin pitkiä yöunia ei ole nukkunut sitten alkuaikojen... tietysti silloin oli syötöt välissä. No, itseä kyllä väsytti tänään, istuttiin iltaa ja tuli valvottua ja juotua muutama siideri.

Minä aion olla hoitovapaalla vuoden loppuun. Aiempaan työpaikkaani en siis palaa (työsopimus loppuu syyskuussa, olisi jatkettu..), koska mieskin tekee vuoroja, ja pojan hoitojutut olisi menneet tosi hankalaksi. Olisi joutunut olemaan öitäkin hoidossa, ym., joten tein tälläisen ratkaisun. Oli kyllä rankka ratkaisu, työpaikka oli kaikenkaikkiaan mieluinen, mutta nyt meni pikkuinen kaiken edelle. Vuoden alussa täytyy alkaa töitä katsella muualta, päiväduunia. Ei noin pikkuista raaski yöhoitoon jättää, eikä hoitovapaalla oleminen kovin kauaa mahdollista taloudellisesti.

Toisaalta minusta tuntuu, että tekisi hyvää mennä töihin - ja siis kyllähän se tekisikin - vaikka on mukavaa olla kotona pojan kanssa, niin tekisi myös hyvää tehdä välillä jotain muutakin.. sitten toisaalta taas pohdin, että kuinka sitä jaksaa - rankkaa se on hoitaa työ ja perhekin. Tuntuu vain, että tässä kotona kun pienissä ympyröissä pyörii, niin tulee miehenkin kanssa sanomista ihan turhaan. No, vuoden loppuun nyt mennään näin, ja katsotaan sitten...

Ai juu, täytyy minunkin laittaa tuoreet mitat tuonne listaan, viime viikolla jo käytiin neuvolassa, oli nyt se 8- kuukautis lääkäri, hieman myöhässä.. Seuraava neuvola onkin vasta vuoden iässä. Tai, 10- kuukautis mittauksiin saisi mennä, mutta voipi olla että jää välistä. Ovat tuolla meidän neuvolassa vähän silleen, että "saahan sitä tulla, mutta..."
 
MARRASKUU 2005

23.9. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
poika, 2040 g ja 44 cm
5kk 7100 g ja 63,5cm
6kk 7600 g ja 65,8cm
7kk 8100 g ja 68cm
8kk 8600 g ja 70,5cm

21.10. Raisa, 29v, esikoinen, Kätilöopisto
tyttö, 2860 g ja 47 cm
5 kk 6 900 g ja 64 cm
6 kk 7 690 g ja 66 cm
8 kk 8 570 g ja 69 cm

26.10. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
poika, 3 350 g ja 52 cm
5 kk 8 810 g ja 69 cm
6 kk 9 310 g ja 72 cm
8 kk 10 140 g ja 73 cm
10 kk 11 020 g ja 75,5 cm

26.10. Elovena, 25v, esikoinen, SSS
poika, 4130g ja 53 cm
5 kk 9 950 g ja 72 cm
6 kk 10 325 g ja 74,6 cm
8 kk 10 940 g ja 76,3 cm

7.11. Vilma, 26v, esikoinen, LKS
tyttö, 3440g ja 49cm
5 kk 6 680g ja 66,5cm
6 kk 7 230g ja 69,2cm
9 kk 8950g ja 73cm

7.11. Tiikeri, 21v, esikoinen, HYS
tyttö, 2492g ja 49,5cm
5 kk 7160g ja 67.1cm
6 kk 7830g ja 68,5cm
8 kk 9060g ja 72,5cm

8.11. Perunapelto, 29 v, esikoinen, NKL
poika, 3650g ja 50 cm
5 kk 7 440 g ja 65,1 cm

10.11. Pirpana, 32v, kakkonen, Porvoon sairaala
tyttö, 3920g ja 53cm
5 kk 7 200 g ja 65 cm
6 kk 7990 g ja 68 cm
8 kk 8690g ja 71cm

11.11. Leenu, 26v, esikoinen, PHKS
poika, 4270g ja 52cm
5 kk 9000g ja 69 cm

12.11. Tuimaliini, 29 v, esikoinen, PKKS
tyttö, 3270 g ja 47 cm
4 kk 7000 g ja 63 cm

14.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
tyttö, 3520g, 51 cm
6kk 8290 g ja 69,7 cm

14.11. Memmi 26 v, esikoinen, KYS
poika 3540 g & 50 cm
4 kk 7,230 g & 65 cm

15.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
poika, 3480g ja 49cm
6 kk 7 505 g ja 66cm
8 kk 8 630g ja 70cm
9 kk 9 140g ja 71cm

16.11. Liisi, esikoinen, eteläinen Saksa
tyttö, 3890g ja 52cm
3 kk 6 750 g ja 61cm
7 kk 9 370 g ja 66cm

18.11. Suski, 22v, esikoinen, OYS
tyttö, 2850g ja 48 cm
5 kk 6850 g ja 63,5 cm
6 kk 7600 g ja 64,7 cm
8 kk 8300 g ja 69 cm

19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
poika, 4270g ja 53,5cm
5 kk 9 030 g ja 70 cm
6 KK 9900 g ja 72 cm
8 kk 10900g ja 76 cm

25.11. Sirenia, 28v, esikoinen, KHKS
tyttö, 3465g ja 50,5cm
5kk 6 820g ja 64cm
6kk 7 340g ja 65,5cm
8kk 7 650g ja 67,5cm

26.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
poika, 4 070 g ja 52 cm
5kk 8 370 g ja 67.5 cm
6kk 9 290 g ja 70.5 cm

29.11. Vipe, 39v, kolmas, miehen eka, OYS
poika, 3255g ja 49 cm
5 kk 8240 g ja 65 cm
6 kk 8800 g ja 67 cm

12.12. KS, 29v, esikoinen, EKKS
poika, 4140 g ja 52 cm
5 kk 8110 g ja 69 cm
6 kk 8265 g ja 70,5 cm
8 kk 9050 g ja 73,5 cm
 
Elovena, ymmärrän kyllä täysin miltä susta tuntuu! Mun anoppi on kans aina tyrkyttämässä tytölle lisää ruokaa (kun on niin laiha muka)... ja muutenkaan ei yksinkertaiset ohjeet mee perille. Kerran jätettiin pariks tunniks tyttö sille ja sinä aikana tietty oli syömiset. Hän tietää varsin hyvin että iltapäivällä syödään välipala eli hedelmäsosetta ja maitoa päälle. No, eikös tämä ollut syöttänyt tytölle lihasoseen ja laittanut pulloon velliä!!:O Sitten vielä ihmetteli miksei tyttö huoli pulloa... no ei kai nyt kukaan velliä enää lihasoseen päälle vedä! Jotain rajaa... väitti ettei ollut maitoa löytänyt :O Just joo. Nyt ehkä jälkeenpäin naurattaa vähän mutta sillon olin kyllä kiukusta halkeemaisillani. Miten vaikeeta sitä onkaan noudattaa yksinkertasia ohjeita...

Mustakin tuntuu välillä että vois töihinkin välillä mennä. Varmaan vuodenvaihteessa onkin jo ihan valmis;) Onhan tuo pirpana maailman ihanin mutta jotain omaakin ois kiva tehä...

Jaaha, nyt kävi kutsu... palaillaan...
 
Sirenia: Kai niillä sitten on joku ihmeen pätemisen tarve, että mummi tietää kyllä paremmin kuin äiti. Tekis kyllä mieli sanoa, että näättekin niin harvoin, että enköhän mä paremmin lapseni tunne!!! Ihme oli ettei ollut syöttänyt jotain perunaruokaa hedelmäsoseen tilalle =) Kyllä se nyt jo vähän pöhköltä tuntuu koko oma vauhkoominen, mutta ottaa se aivoon, kun ei voi oikeesti kuunnella mitä sanotaan ja varsinkaan noudattaa niitä annettuja ohjeita!

No joo, se siitä... Sitten neuvolapäivitykset...
 
MARRASKUU 2005

23.9. Perhonen, 23v, esikoinen, Jorvi
poika, 2040 g ja 44 cm
5kk 7100 g ja 63,5cm
6kk 7600 g ja 65,8cm
7kk 8100 g ja 68cm
8kk 8600 g ja 70,5cm

21.10. Raisa, 29v, esikoinen, Kätilöopisto
tyttö, 2860 g ja 47 cm
5 kk 6 900 g ja 64 cm
6 kk 7 690 g ja 66 cm
8 kk 8 570 g ja 69 cm

26.10. Gilda, 40v, esikoinen, NKL
poika, 3 350 g ja 52 cm
5 kk 8 810 g ja 69 cm
6 kk 9 310 g ja 72 cm
8 kk 10 140 g ja 73 cm
10 kk 11 020 g ja 75,5 cm

26.10. Elovena, 25v, esikoinen, SSS
poika, 4130g ja 53 cm
5 kk 9 950 g ja 72 cm
6 kk 10 325 g ja 74,6 cm
8 kk 10 940 g ja 76,3 cm
10 kk 11 470 g ja 80,4 cm

7.11. Vilma, 26v, esikoinen, LKS
tyttö, 3440g ja 49cm
5 kk 6 680g ja 66,5cm
6 kk 7 230g ja 69,2cm
9 kk 8950g ja 73cm

7.11. Tiikeri, 21v, esikoinen, HYS
tyttö, 2492g ja 49,5cm
5 kk 7160g ja 67.1cm
6 kk 7830g ja 68,5cm
8 kk 9060g ja 72,5cm

8.11. Perunapelto, 29 v, esikoinen, NKL
poika, 3650g ja 50 cm
5 kk 7 440 g ja 65,1 cm

10.11. Pirpana, 32v, kakkonen, Porvoon sairaala
tyttö, 3920g ja 53cm
5 kk 7 200 g ja 65 cm
6 kk 7990 g ja 68 cm
8 kk 8690g ja 71cm

11.11. Leenu, 26v, esikoinen, PHKS
poika, 4270g ja 52cm
5 kk 9000g ja 69 cm

12.11. Tuimaliini, 29 v, esikoinen, PKKS
tyttö, 3270 g ja 47 cm
4 kk 7000 g ja 63 cm

14.11. Tulppaani, 30v, esikoinen, Salon seudun sairaala
tyttö, 3520g, 51 cm
6kk 8290 g ja 69,7 cm

14.11. Memmi 26 v, esikoinen, KYS
poika 3540 g & 50 cm
4 kk 7,230 g & 65 cm

15.11. Mökö, 22v, esikoinen, EKKS
poika, 3480g ja 49cm
6 kk 7 505 g ja 66cm
8 kk 8 630g ja 70cm
9 kk 9 140g ja 71cm

16.11. Liisi, esikoinen, eteläinen Saksa
tyttö, 3890g ja 52cm
3 kk 6 750 g ja 61cm
7 kk 9 370 g ja 66cm

18.11. Suski, 22v, esikoinen, OYS
tyttö, 2850g ja 48 cm
5 kk 6850 g ja 63,5 cm
6 kk 7600 g ja 64,7 cm
8 kk 8300 g ja 69 cm

19.11. Myy, 24v, esikoinen, OYS
poika, 4270g ja 53,5cm
5 kk 9 030 g ja 70 cm
6 KK 9900 g ja 72 cm
8 kk 10900g ja 76 cm

25.11. Sirenia, 28v, esikoinen, KHKS
tyttö, 3465g ja 50,5cm
5kk 6 820g ja 64cm
6kk 7 340g ja 65,5cm
8kk 7 650g ja 67,5cm

26.11. Loora, 30v, esikoinen, NKL
poika, 4 070 g ja 52 cm
5kk 8 370 g ja 67.5 cm
6kk 9 290 g ja 70.5 cm

29.11. Vipe, 39v, kolmas, miehen eka, OYS
poika, 3255g ja 49 cm
5 kk 8240 g ja 65 cm
6 kk 8800 g ja 67 cm

12.12. KS, 29v, esikoinen, EKKS
poika, 4140 g ja 52 cm
5 kk 8110 g ja 69 cm
6 kk 8265 g ja 70,5 cm
8 kk 9050 g ja 73,5 cm
 
Mua aina ihmetyttää, että millaisilla mitoilla teidän neuvoloissanne pikkuiset mitataan, kun saadaan noin tarkkoja mittoja, esim. 80,4 cm tai 69,7 cm. :-)

Poika oli tänään ihan vauhkona, kun sai työnnellä kärryä leikkipuistossa. Pysyi hienosti pystyssä ja meni varmaan 5 metrin matkan yhteenmenoon. Kärry on paljon tukevampi, kuin kotikäyttöön tarkoitetut Briot yms., joten se ei kaadu. Poika vaan nauroi ja kiljui riemusta.

Puhe on ollut toistaiseksi vain yksittäisiä tavuja ja siansaksaa. Esimerkiksi kukka on "ka" ja pupu on "pu". Tänään poika kuitenkin sanoi ihan selvästi lamppu.

En muista, olenko kirjoittanut meidän pottakokeiluistamme. Tänään poika kakkasi kahdesti potalla, jonain päivinä ei onnistu ollenkaan.
 
Kai se tavallinen metrimitta on =) Vauva selälleen ja mitataan... Mutta kaipa ne lukemat on aina sitten sen mukaan pysyykö vauva paikoillaan vai ei, eli sinne päin...

http://www.kolumbus.fi/jutta.rauos/laulu.html oli pakko laittaa toi osoite, siellä on lastenlauluja ja teletapit on meillä ihan hitti! =)

Meillä sanoja tulee vaan se äittä... ja sitten sitä siansaksaa :D Pottailu on meidän osalta taas vähemmällä, kun aina aamuisin kakkas pottaan, mutta ei enää oikeastaan kakkaa siihen aikaan niin ei onnistu =) Unien jälkeen kyllä pissaisi, mutta en viitsi vielä alkaa sitä rumbaa, koska poika ei kuitenkaan ymmärrä siitä itse vielä mitään. Tietty vaippoja säästyisi...

Meillä on nyt se kävelytuoli lainassa, mutta ei poitsu siitä erityisesti välitä. Välillä kulkee sen kanssa mielellään, toisinaan ei. Meilläkin tollanen kärry olis varmaan hyvä, mutta pelkään, että kärry lähtee vielä alta ja poitsu kaatuu nenälleen.

Siitä tulikin mieleen... Kaatuileeko ja kolhiiko teiän vauvelit paljon?? Meillä mentiin TAAS eilen seisomasta nurin ja otsassa kuhmu ja mustelma ja kamala kolaus ja huuto! Kuinka paljon nää pienet päät kestää? Kun tuntuu itsestä ihan kauheelta tollanen... Ja nyt poitsu päästää irti ja yrittää seisoa ilman tukea, joten sitten kaatuileekin. Höh...
 
Heipat taas täältäkin!

Juuh, minä olin viikonloppuna pari vuoroa töissä ja oli ihan mukava välillä tehdä jotain muutakin ja nähdä ihmisiä. Mies hoitaa tyttöä kun minä olen töissä ja hyvin niilläkin menee. Mukava, että mieskin osallistuu nyt enemmän lapsen hoitoon.

Huomasin tuossa pari päivää sitten, että tytölle oli puhjennut kummatkin ylähampaat ihan huomaamatta! Ikävää vain, että tyttö aina välillä ottaa mua polvesta kiinni niillä hampailla. Onko muilla tällaista "puremista"?

Tyttö on muutaman kerran meinannut ottaa askelia ilman tukea ja pari kertaa yksi askel on onnistunutkin. Seisoo jo jonkin aikaa ilman tukea ja kyllä meilläkin pää kopsahtelee jonkin verran joihinkin pöydän kulmiin, mutta aika hyvin osaa varoa päätään. Peppu vaan on kovilla kun muksahtaa seisomasta pyllylleen. Mutta eipä se vissiin kipeää käy. :)

Puhetta ei edelleenkään tule eikä sanoja. Jokeltelee kyllä taas vaihteeksi...

Meillä saattaa myös tirauttaa itkun jos lähden, mutta kauaa ei kyllä itke. Ja hymyillen ottaa vastaan kun kotiin tulee. Näin myös iskän tullessa kotiin...

Jahas nyt täytyy taas mennä heippa!

 
Kaatuilemisesta... kyllä meillä on menty mukkelismakkelis. Viimeks tänään kaatui suorilta jaloilta selälleen, auts!:( Ja kova parku mutta eipä tuohon päänuppiin mitään jälkeekään jäänyt. Tuntuu itestä vaan ihan kauheelta kun jatkuvasti kolisee. En tiedä pitäskö sellanen konttauskypärä ostaa vaikka ne on kyllä aika hölmön näkösiä;)

Meillä on välillä sellasia päiviä että mihinkään en oikein pääse ilman että tyttö vinkuu ja itkee perään. Tänään onneksi jäi ihan hyvillä mielin anopille hoitoon kun kävin katsastamassa meidän kakkosauton. Olin n. puolisen tuntia pois ja voi sitä riemua kun tulin takaisin:D
Samaten aina kun isi tulee töistä kotiin niin tyttö kiljuu ja nauraa ja sätkii innosta ja ryömii vauhdilla isin luokse ja tahtoo syliin. Eipä oo äiti kyllä sellasta vastaanottoa saanu koskaan.

Menkat ei oo vieläkä alkaneet:/ Alkaa v-tuttaan pikkuhiljaa... vaikkei ookkaan kun viikon vasta myöhässä mut kumminkin.
 
Huomenia!

Täällä on taas kerran meneillään niin ankara parisuhde kriisi, että on jo alkanut vakavasti mietityttämään se kauanko tälläistä jaksaa. Me ollaan kuin kämppikset joilla on yhteinen pleikkari. Ei tässä oo mitään järkeä, ainoa aihe on Onni, mitään ei tehdä yhdessä, mistään ei puhuta, kotona on hyvin hiljaista kun ei oo mitään sanottavaa toiselle. Seksielämästä nyt ei tartte edes puhua kun sellaista ei ole ollut enää vähään aikaan. Mies luonnollisesti haluais, vaan itellä ei vois vähempää kiinnostaa ku ei muukaan suhde pelaa. Ite kaipaisin ensin sen toimivan parisuhteen ja hellyyttä ja sitten vasta seksiä. Onneksi (nyt voin sanoa näin) meni se alkanut raskaus kesken, ei olisi laitaa tehdö tähän tilanteeseen toista lasta. Olen jo vakavasti miettinyt että pitääkö koittaa ottaa jokin aikalisä ja muuttaa pois yhteisestä asunnosta. Mutta pitää varmaan koittaa keskustella tuon miehen kanssa, mutta kun toinen laittaa aina illalla nukkumaan tosi aikaisin, kun ei vissiin viitti olla ythä aikaa kahestaan kotona.

Jaa, mut pitää mennä laittaa onni pikku nokosille!
Myy
 
Heippa vaan kaikille!

Tänneppä ei kuulu yhtikäs mitään. "Kateellisena" voinut vain lukea kuinka taitaa melkein kaikilla lapsoset liikkua, kontata, nousta ylös. Meillä tuskin edes ryömitään. Osaa kyllä sen mutta vain silloin kun tosi kovasti haluaa jonkun lelun. Konttausasentoa joskus haaveilee, mutta ei siitä mitään ole tullut. Tukien käsistä pitäisi vain päivät pitkät kävelyttää, mutta se että seisoisi yksin jossakin ei tule kysymykseenkään. Hampaita on 4 kpl ja liekkö sitten uusia tekee kun tuo kitinä on kyllä sitä mitä on. Muutenkin voisi sanoa, että kitisee päivät pitkät etenkin minun kanssa. Iskän kanssa kun oli yhden päivän, niin ei ollut kitissyt juuri lainkaan. Mitään ei kyllä pysty pojan kanssa tekemään, sylissä vaan pitäisi olla eikä sekään oikein sitten passaa. Täytyy sanoa vain että argh! Välissä tuntuu kyllä aika surkealta ja raskaalta ja nyt kyllä jo siltäkin, että ihan mukavaa lähteä tammikuussa töihin....

Pahoittelut km-saaneille ja onneksi fiilikset ei teillä ole täysin nollassa.

Menkoista joku kyseli, ja itselläni voin todeta, että ne ovat kyllä aina aikataulussaan.

Myylle tsemppiä parisuhteeseen. Ei ne meilläkään ne jutut ole mitään henkeä salpaavia. Pojasta lähinnä.

Jahas, nyt jotain tekemään kun poika nukkuu
 
Nostellaanpas vähän. On taas aika hiljaista.

Poika seisoi tänään puistossa parikin kertaa tuetta. Piteli niin innoissaan muovilapiota käsissään, ettei muistanut ottaa tukea mistään.

Nukutaanko teillä muilla hyvin yöt? Meillä poika nukkuu tauotta koko yön ehkä 1 - 2 kertaa viikossa. 2 - 4 yönä poika kitisee, mutta nukahtaa heti, kun antaa tutin. 2 - 4 yönä viikossa poika herää ja itkee ja häntä saa nukutella 0,5 - 1,5 tuntia.
 
Heippa!

Jostakin asiasta minäkin voin olla "ylpeä":) Meillä tuo nukkuminen on ollut koko ajan tosi hyvää ja homma jatkunut samalla tavalla edelleenkin. Päivisin nukkumiset on sitä sun tätä ja vaihtelee, mutta kun ysi menee nukkumaan, niin nukkuu kyllä aina koko yön kiltisti omassa sängyssä. Hyvin harvoin tarvii tuttia antaa. Tutti tule meille muuten kuvioon kun lopetin tisun annon ja onkin ollut suuri apu.Poika herää aamuisin yleensä 7-8. Nukkumisen suhteen voi siis olla tosi tyytyväinen. Näinhän on mennyt oikeastaan 2 kk alkaen vaihtuen vielä että tuo aamuherääminen on mennyt myöhäisemmäksi.
 
Siis voi v***u.. suoraan sanottuna. Kirjoitin ihan todella pitkän viestin, ja kun lähetin, niin hävisikin johonkin..!

No, lyhyesti uusintana; on ollut todella raskaat pari viime päivää, poika roikkuu lahkeessa kiinni kokoajan (nousee minua vasten pystyyn ja pyrkii syliin), enkä saa hetken rauhaa istua, edes syödä rauhassa. Päiväunetkin on olleet mitä on, ja myös nukuttaminen unille yhtä rumbaa. Olen jotenkin tosi väsynyt... ja pinna kireällä.

Ja myöskään meillä ei miehen kanssa mene kaksisesti. Enemmänkin minun puoleltani tökkii tämä suhde, enkä oikein tiedä mitä tehdä. Aikalisää olen minäkin pohtinut, mutta mies ei kyllä ajatuksesta innostunut. Kyllä ärsyttää tälläiset tunteet, kun on pieni lapsi! Miten se elämä näin meneekin..?
 
Meillä on nukuttu ehkä jostain 5kk iästä koko yö.Silloin kun alkoi liikkumaan enemmän tuli kuvioon se että aamuyöstä pitää tuttia antaa 1-2kertaa.Ei kuitenkaan herää.Yleensä seitsämän maissa syö aamuvellin jonka jälkeen nukkuu vielä 8.30-8.45 asti.
Ei meilläkään olla pystyyn noustu eikä kontata.Seisoo kyllä jos laittaa johonkin seisomaan sillein että pitää kiinni.Eikä myöskään istuta tuetta.Tänään kyllä useampaan kertaan harjoitteli istumista mutta tukee aina käsiinsä.Hetken taas istui ihan tuetta mutta kellahti sitten kumoon.Harvoin tulee kyllä huutoa kun kellahtaa.Ryömii kyllä kovaa vauhtia.Ehtii hyvin nykimään johtoja ryömimälläkin.Eilen tuli takovesta pihalle perässä.Onneksi en mennyt kauas ettei tipahtanut rappuselta naamalleen.Onneksi ei kuitenkaan ole kuin tuo yksi rappunen.
Vai että on täälläkin päin sellainen neuvola missä asiakkaaseen suhtaudutaan tuolla tavalla.Mökön kirjoitukseen viitaten.Meillä ei kyllä sellaista ole.Ilman muuta meille annettiin 10-kuukautis neuvolaan aika.Silloin kuulema otetaan verestä hb.
On tuota keskustelua ainaisesta riitelystä syntynyt meilläkin.Mikä johtuu varmaan meillä ihan siitä että ollaan niin paljon yhdessä.Kun on tuo työn saanti ihan mahottoman vaikeaa miehellä.Vaikka kuinka moneen työpaikaan on tälläkin viikolla soittanut eikä missään ole mitään.Yhteen ehkä voisi olla mahdollisuus päästä.Pitäis saaha ittensä tuonne ihmisten ilmoille useammin niin ei senkään takia tulisi riitaa turhasta.Minä kun olen sellainen että jos on liian monta päivää pelkästään kotona alkaa "ahistaa".Ja sitten on pinna kireellä.Onneksi on tuo meijän hymy-poika.Joka saa hyvälle tuulelle aina.
Mutta sen kyllä huomasin tuossa ukossa kun aloitin sen vakavemman keskustelun tästä parisuhteesta niin johan muuttui käytös positiivisempaan suuntaan.Nyt ei ole tarvinnut riidellä sen jälkeen.
Joo........Jos menis suihkuun.Ja laittas huomiset vauvajumppa vehkeet valmiiksi niin aamullakin kerkeis paremmin.
 
Huoh, mikä yö! Ravasin varmaan miljoona kertaa laittamassa tuttia ja silittelemässä kun tyttö huusi ja mönki... en tiedä mikä nyt on, tulisko hampaita vai kiukkuaako kun on vähän nuhaa.

Meillä siis on nukuttu koko yö heräämättä tasan kaksi kertaa! Ekan kerran joskus 4,5kk iässä ja toisen kerran 8kk ikäisenä. Normaali yö on sellanen että 1-2 kertaa joutuu tutin laittamaan. Kateellinen vähän olen niille jotka saa nukkua koko yön... No, ehkä meilläkin joskus.

Päiväunille meno on yhtä tuskaa, kokoajan nousee pystyyn. Ruokakaan ei maistu, maitoa kyllä vetäis ja velliä. Nokkamukia en saa varmaan ikinä tuolle ipanalle opetettua, ei suostu juomaan siitä muuta kun vettä. Enkä nykyään kerkii paljon kotihommia tekemään kun tyttö on kokoajan puntissa kiinni ja koittaa syliin. Sitten kun ottaa syliin niin alkaa venkoilemaan takasin lattialle tai repii mun naamaa tai hiuksia.... Parisuhteesta sen verran että useimmiten tuntuu kun oltas jotain kämppiksiä mutta onhan niitä hyviäkin päiviä. Aika harvassa vaan tosin. Että valivali täältäkin:/

Nyt on tyttö muuten ruvennut konttaamaan, mutta välillä silti ryömiikin vielä.
10kk neuvola on meillä ens viikolla vaikkei tuo nyt vielä oo lähellekään 10kk.
 
Täällä myös levottomia öitä takana.. Muutama hammas tullut parin päivän sisään ja lisää näkyis olevan tulossa. Hankalina öinä otan tytön suosiolla meidän väliin, silloin rauhoittuu heti kun pääse isin lämpimään kainaloon, eli kipuja on ja kaipaa kai läheisyyttä, se on kyllä aika hellyyttävää kun kampee heti sinne isin suuntaan.
Muuten meillä nukutaan kyllä koko yö, 21-08. Sen verran täytyy kehaista vielä että eilen heräsin 9 ja ihmettelin kun ei tyttö vieläkään ole herännyt, no kävin kattomassa hengittääkö se ja menin kahvit keittää, heräs vasta 9.25! No päivällä ei sitten nukuttukkaan kun tunti yhteensä.
Ryömien mennään täälläkin eikä kävelemisestä ole tietoakaan, kerran noussut itse pystyyn rahia vasten.
Joo ja tuolit kolisee... Melkein joka päivä kaataa jonkun tuolin päällensä, kaippa tuo joskus oppii ettei niitä kannattais kamalasti potkia ja heilutella.
Mulla oli kans noita kämppis tuntemuksia varmaan eka kolmekuukautta syntymän jälkeen, luulen että johtui väsymyksestä kun sai valvoa yöt ja päivät, mihinkään et päässyt kotoa yms. Sen jälkeen on kyllä meillä mennyt vaan kokoajan paremmaksi ja paremmaksi, kun siis kerroin tuntemuksista.
Ei kyllä olla koskaan tapeltu juurikaan mistään, tai siis yritän kyllä muttei tuo mies lähde mukaan mihinkään. Tekee kyllä kaikkensa ettei hänen naisillaan olisi huono olla, se vaatii kyllä avoimuutta.

Myyltä kysyisin että miten kauan sulla vuosi/vuotaako vieläkin? Tuntuu että sitä vaan tulee ja tulee eikä loppua näy! Inhottavaa kun saapi pitää lentokoneen kokosia siteitä ettei vuoda ohi. Tämä siis jo viidespäivä mulla.
Ei aikaisempaa kokemusta keskenmenosta.

Täytyypi mennä laittaan tuo täystuho nukkumaan, käsky kävi!
 
Parisuhteista: Meillä menee taas paremmin, onneksi mieskin suostuu puhumaan paljon tai oikeastaan hän aina vaatii tuuletuskeskusteluja, joiden jälkeen asiat taas lähtee parempaan suuntaan... tuntuu että on aina samat jutut mistä kinastellaan. Ja sitten, kun on huonoa aikaa, tulee taistelua ihan typeristä asioista ja ne vaan paisuu ja paisuu... Viime viikolla tapeltiin vessan käsipyyhkeen oikeesta käytöstä ja lopputuloksena kauhee tappelu ja mies lähti pois 3 tunniksi tuulettumaan =) Ja sitten meni myöhään, kun asiaa selvitettiin... Heh... Kuulostaapa tyhmältä =) Nyt on taas oltu sovussa ja sovittu, että ollaan vähän maltillisempia. Välillä kyllä miettii, siis huonoina hetkinä, miten tollasen miehen kanssa jaksaa ja ois vaan parempi lopettaan koko homma. Mutta onneksi niitä hyviä aikoja on sitten kuitenkin enemmän. Mieskin on petrannut kotihommissa ja nyt hoitaa poikaa yhden illan viikossa ja viikonloput niin näkee millaista on olla kotona =) Pääsevät vähän touhuumaan omia juttuja yhdessä! Tästä tulikin pelkkä parisuhdekommentti, poitsu heräs unilta, nyt mennään tekemään ruokaa!
 
Lohduttavaa lukea että muilla hyvin samansuuntaista. Taitaa tämäkin olla ohimenevä vaihe, kun täytyy kokoajan roikkua äidissä kiinni, mutta rasittavaa se todella on!

Täytyy vielä jatkaa tuosta eilisestä, kun en uudestaan jaksanut kirjoittaa samaa rimpsua.. Meillä mies osallistuu kyllä tosi kiitettävästi pojan hoitoon ja kotihommiinkin. Ja on kyllä saatu keskusteltua hyvin asioista, joten uskon että tämä on ohimenevää, jotain kyllästymistä tähän kotona pyörimiseen ja samojen neliöiden katselemiseen.. Melkein kaduttaa etten lähde jo töihin, kun eilen mieskin väläytti ajatuksen että olisihan hän voinut jäädä pojan kanssa kotiin. No, näin mennään nyt vuoden loppuun ja sitten alkaa töiden haku, todennäköisesti.

Meilläkin on yöt nukuttu kokonaan 5 kk eteenpäin, välillä on levottomia öitä ja täytyy antaa tuttia kerran, pari, ja nyt tämä seisomaan oppiminen on aiheuttanut heräämisiä (viime yönäkin heräsin kun seisoi sängyn laidalla ja ulisi..), mutta pääasiassa onneksi nukkuu yöt hyvin. Tuo nukkumaan käyminen vaan on yhtä taistelua tätä nykyä.
 
Moi täältäkin!

Meilläkään ei nukuta vielä kokonaisia öitä, pari kertaa joutuu laskemaan tytön takaisin makuuasentoon ja tutti suuhun. Aamuyö saattaa olla vielä rauhattomampi, jolloin itkee ja nousee seisomaan vähän väliä. Kait tuo meilläkin joskus alkaa nukkumaan koko yöt heräämättä... Päivällä nukkuu ihan hyvin, aamupäivällä ottaa tirsat vaunuissa ja iltapäivällä omassa sängyssään, yhteensä noin pari tuntia.
On meillä myös ollut noita päiviä, ettei neidillä ole mikään hyvin ja roikkuu lahkeessa ja syöminen on yhtä taistelua ym. Onneksi ovat ohimeneviä! Vaikka silloin tuntuukin, että hermo repee... :)

Parisuhteesta...meillä menee ainakin tällä hetkellä jo paremmin. Oli tuossa vähän aikaa sitten iso kriisi, jolloin mietittiin jo eroakin...auttoi asiaa kun otettiin vähän aikaa kahdestaan ja setvittiin asioita. Meillä mies on vähän huono puhumaan negatiivisista asioista, mutta jotenkin tässä on aina menty eteenpäin. Ja olen varmaan sanonut aikaisemminkin, että mies ottaa nyt enemmän osaa tytön hoitoon, mikä on ihanaa sekin!

Jeps, eipäs tällä erää tämän enempää keksi... :)
 
Huh mikä työpäivä... Oikeen väsy tuli, kun joutui aivoja niin rasittamaan pitkästä aikaa =)

Piti öistä sanoa, että meillä on nukuttu jo jonkun aikaa tosi hyvin. Välillä poitsu itkahtelee unissaan ja annan tuttia, mutta useimmiten nukkuu aamukuuteen hyvin. Sitten annan tuttia ja jatketaan vielä parisen tuntia unia... Äiti ei jaksa herätä niin aikasin... No ei poitsukaan silloin vielä valmis heräämään olisi yninästä päätellen. Nyt menee nukkumaankin jo helposti taas. Päikkäreitä nukkui tänään 1+1,5 tuntia.

Vilmalta piti kysellä, että teittekö sen reissun sillon aikaa sitten? Ja miten meni? Vai onko multa ihan mennyt ohi koko juttu???
 
Moi pitkästä aikaa!

Meillä onkin sitten ihan pohjat noiden nukkumisten suhteen, ei YHTÄÄN KOKONAAN NUKUTTUA YÖTÄ... Mutta parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa, viime yönäkin vain yksi syöttö ja 4 herätystä. Aina ensin yritän silitellä sänkyyn, mutta jos se ei auta niin otan syliin ja käyn kierroksen olkkarissa ja sitten yleensä nukahtaa, aikaisintaan klo 5 syötän.

Hampaat on vihdoin tullu. Konttaa ei vieläkään, mutta pystyyn nousee. Aluksi oli hirveetä kun kaatu koko ajan ja mietin kans, että miten tuo pieni pää kestää, mutta nyt tasapaino on kehittyny ja ei kaadu enää kovin monesti. Seuraavaksi sitten varmaan taas kun päästää tuesta irti...

Käytiin eilen ostaan tytölle ensikengät ja on antanu olla ne jaloissa ihan hyvin. Ostettiin myös pyöränistuin ja käytiin jo illalla kokeilemassa. Hyvin viihtyi kyydissä, vaikka sitä epäilinkin. Ostin sellasen kallistettavan, mutta oli jotenkin aika outo ja huono minusta. Ei se nyt juurikaan edes kallistunut.

Meillä myös useimmat päivät on sellaisia, että tyttö roikkuu lahkeessa ja itkee perään vaikka näkeekin minut. Välillä rasittavaa, kun tuntuu ettei mitään saa tehdyksi. Yleensä kuitenkin teen pakolliset hommat, jos vain itse jaksan.

Elovena: nyt minua kyllä nauratti tuo teidän "käsipyyhkeen oikean käytön riita"... Nämä riidan aiheet on juuri tuollaisia turhia ja naurettavia. En enää edes muista mistä joku aika sitten riideltiin, mutta useampi päivä oli mennyt ikävissä tunnelmissa ja mies sitten sanoi, että häntä säälittää tuo lapsi kun se joutuu tälläistä kuuntelemaan. Kummankin mielessä oli varmasti pyörinyt jo mahdollinen erokin. Sanoin sitten, että jos tätä ei pysty lopettamaan niin täytyy kai etsiä omat osoitteet. Mies lähti sitten makuuhuoneeseen mököttämään. Tuli jonkun ajan kuluttua sieltä ihan reppanan näköisenä pois ja sanoi, että nyt oon muuttunu mies, mitä mun pitää tehdä? Halattiin sitten pitkään pitkästä aikaa ja se antoi taas uskoa tulevaisuuteen.

Rankkaa tämä aika on, mies tekee monesti 12 tuntisia päiviä, sai just ylennyksenkin työnjohtoon, päälle mun työt ja suhteellisen huonosti nukkuva vauva. Ei jää kahdenkeskistä aikaa.

Tänään nyt kuitenkin on aiottu ottaa väkisin edes pari tuntia aikaa vain meille ja mummi on luvannut hoitaa tyttöä. Lähdetään kaupunkiin syömään. Tyttö ei ole koskaan kyllä ollut siellä hoidossa, joten hermostuttaa jo nyt, että miten se pärjää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Ai niin ja piti vielä sanoa, että sanoja meillä tulee vasta äittä ( joka tarkottaa ihan mitä tahansa) tättä ja ei, ei, ei eli ei siis oikeestaan mitään varsinaisia sanoja.

Ja eilen oli sellanen ihana tapahtuma, kun olin työpaikalla käymässä tytön kanssa ja oltiin siinä sitten lähdössä niin sanottiin kaikki heippa niin tyttö ihan melkein selvästi sanoi heippa ja vilkutti kädellä tädeille =) voitte arvata, että olivat aivan ihastuksissaan, vielä kun sanoin, että oli ensimmäinen kerta kun itse hoksasi...

Joku kyseli joskus aikasemmin, että onko koti turvallinen. Silloin kun tyttö vasta ryömi niin ei tarvinnut paljon vahtia ja tuntui, että eihän täällä mitään vaarallista ole. Mutta nyt kun kun nousee ylös, niin koti on alkanut vaikuttaa aika vaaralliselta. Saa tarkemmin vahtia minne menee.
 
Heipsan!

Nyt tuntuu parisuhdekkin taas tänään ja eilen paremmalta kun mies alkoi keskiviikkona puhumaan ihan oma-aloitteisesti kun hänellä on vit...nut niin on sitte purkanut sen täällä kotona meihin. Ja senhän tietää että sitte ketuttaa mullakin ku toinen vaan kiukuttelee. Mutta ehkäpä taas on toivoa paremmasta varsinkin kun molemmat muistais, että molemmat on tehny päivän töitä.

Missäs teillä pikkuset nukkuu päiväunet? Ja monetko unet keskimäärin päivässä? Onnia ei vaikuta laittaa vaunuihin enää nukkumaan, koska nukkuu vain 30min-1h. Eli pahimman väsymyksensä pois, koska ei pysty kääntymään yms. Eiliseen asti oon sitte nukuttanu meijän sänkyyn vaan eilen tapahtui sitte se pitä oon alitajunnassa kai koko ajan pelänyt ja Onni lähti puoliunessa konttaamaan ja tippui sängystä. Onneksi ei käynyt mitenkään pojalle, siinä voi käydä pahastikkin, meilläkin kun on vielä jenkkisänky niin tipui melko korkealtakin. Nyt sitten nukkuu pinnasängyssä vaan nukuttamiseen meni tunti. Ja oli vaan pakko pitää toisesta kiinni kun koko ajan olisi pitäny vaan vääntäytyä ylös.

Meillä Onni "juttelu" on lähinnä tätättää, etetetttee yms päätöntä jupinaa, kiljahtelua ja huutelua. Ei mitään tolkkua missään. Joka paikassa pitää koittaa seistä ja uusimpana nyt ilman tukea, josta kyllä kaatuu muutamn sekunnin jälkeen selälleen.

Mä oon nyt hakenut muutamaa työpaikkaa täältä oulun seudulta ja muutamaa sitte hesasta se ku vaan. Toivottavasti sais täältä töitä niin ei tarttis olla työttömänä ja toisaalta kun ei huvittais mennä minnekkään sellaiseen työhön mikä ei kiinnosta yhtään/vastaa koulutusta vaan sen palkan takia. Mutta ans kattoo ny!

Nyt postiin hakuun ja laittaa paikat kuntoon ennen kuin päikkäripoika herää.
Myy
 

Yhteistyössä