Hyvää alkanutta viikkoa!
Oli mukava äitienpäiväviikonloppu, lauantaina mies vei mut syömään ja oli hyvää ruokaa ja mukava olla ekaa kertaa ulkona kaksistaan tytön syntymän jälkeen. Tyttö oli ollut kiltisti mummin ja vaarin kanssa, syönyt hyvin ja mennyt nukkumaan reippaasti. Äidille kyllä kiukutellaan iltaisin

Tyttö on varmaan jo huomannut, että mä olen sen kanssa aina eikä mulle tarvitse olla vieraskorea
Myylle: koirasta luopuminen on kyllä tosi vaikeaa. Mulla oli kultainen noutaja, jonka sain lapsena ja joka eli 15-vuotiaaksi, kunnes tuli lopulta tosi sairaaksi ja oli pakko lopettaa. Se oli kova paikka. Toivottavasti löydätte hyvän uuden kodin sille! (Muuten täällä Helsingissä mun tietääkseni ainakin paikallinen eläinsuojeluyhdistys auttaa noissa asioissa, oletteko kyselleet jos teillä päin olisi samanlaista systeemiä?)
Kalasta: mähän annan noita kaupan ruokia, ja niitä ei olekaan kuin punakampelaa ja lohta. Ei ole kyllä kelvannut kumpikaan, vaikka se lohisössö jopa on ihan hyvänmakuista

Sylkee vaan ulos kaiken. Kalkkuna oli sen sijaan hitti. Tyttö tulee isäänsä, kun ei syö kalaa mutta liha maistuu. Mä kyllä tykkään kalasta
Imetys ei olekaan vissiin vielä ihan tuhoontuomittu, nyt viikonloppuna tyttö jopa söi tissiä, jos oltiin ihan rauhassa ilman muita ihmisiä jossain toisessa huoneessa. Ja yöllähän syö myös. Toisaalta olisi hyvä vaihe varmaan vierottaa, mutta en vielä halua, kun se on vielä mun pieni vauva!
Mulle on tullut viime aikoina ihan kamalia pelkoja. Melkein joka päivä ajattelee kaikkea kauheaa, mitä vauvalle voisi käydä. Että tiputan sen portaissa tai se tukehtuu unirättiin tai kaadan vaunut vahingossa ajotielle. Jne jne. Ja sitten itkettää. Olenkohan mä ihan sairas vai voiko kaikesta syyttää niitä kuuluisia hormoneja.. ?
Jaaha, sängyssä vaan kiljutaan kun pitäisi nukkua. Täytyy taas mennä varmaan auttamaan matkaa höyhensaarille..