*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Tammikuussa

Perhepeti ei meillä onnistu koska mies on niin levoton nukkuja ja itsellä myös kärsii unet kun pelkää että kierähtää vauvan päälle.

Synnytykseen pitää mennä lanssilla jos vedet menee.

Miehen synnytyksessä oloon suhtaudun ristiriitaisin tuntein. Se on niin piikki ja verikammoinen ja toisekseen meillä tuntuu onnistuvan nykyään vain toistemme naljailu, joten en ole varma että haluanko häntä sinne *ittuilemaan. Minun suku tosiaan kauempana, joten avun saanti sieltäkin vähän heikonlaista.

Kaz ja tunnin päästä 34 poks poks

 

Huomenta!

Täällä taas valvottu viidestä asti! On se perkele kun vielä sais nukkua ennen kun vauva tulee, niin ei nukuta sitten millään! Koiraa ottaa päähän kun akka herää aina niin aikasin, se sitten vaan esittää että hän kyllä nukkuu vielä, että ei tarvii mennä vielä ulos

Hyvä että kukaan ei loukkaantunu tuosta raskauden alku-hommasta. Nää on vaan niin hirmu arkoja asioita. Jotenkin sitä sois kaikille sen onnen minkä ite on saanu. Viime yönä harmitti kun mietin, miten paljon on ihmisiä jotka ei oo ansainnu lapsia, jotka kohtelee lapsiaan huonosti ja miten paljon lapset kärsii tässä maailmassa.
Tulin eilen ihan kohtuuttoman pahalle tuulelle siitä, että miun isä ei muistanu miun syntymäpäivää. Menetin hermoni :ashamed: Laitoin sille vaan viestin "ei olis miun mielestä liikaa pyydetty että edes tekstiviestin syntymäpäivänä tyttärelles laittaisit". Tuun niin pahalle tuulelle nykyään kun omia vanhempianikin mietin. Pah, muttta sepä onkin jo menneisyyttä, nimittäin minä oon päättäny että meistä tuleekin just parhaat vanhemmat meidän lapselle, eikä sen isovanhemmat kyllä vaikuta hänen lapsuuteensa pätkääkään

Otin masukuvia, jäätävä möllihän tuo jo on!



Ootteko huomanneet että yhä useammat paidat ei ihan istu niinkun aiemmin


Niin ja perhepedistä, mie tuskin pystyn vauvastani edes yöksi luopumaan! Miestä hirvittää että kellahtaa yöllä vauvan päälle, mutta päässee tuo fobiastaan eroon!

Ainiin, Kaz harmi jos teillä on miehen kanssa nihkeät välit. Mutta ei sinne synnytyssaliin tosiaan negatiivista ilmaa kaipaa että jos ei hän osaa käyttäytyä, niin tosiaan jääkööt ulos! Toivottavasti kuitenkin välit lempeentyis:hug:

Nippa ja Pavel 34+2

 

Piula tuo on kylä totta mitä ystävästäsi sanoit. Ei tarviis tulla naamaan hieromaan, kun toiset on kauan yrittäneet! Onneksi teilläkin on napannut ja hitsi näin pitkällä ollaan! Miun yksi opiskelijaystävä teki abortin noin 1,5 vuotta sitten ja kun mie tulin raskaaksi ja alkuraskaudesta valitin vaan pahaa oloa ja itkin, niin hän sitten aina vertasi tähän abortoimaansa raskauteen, "miulla oli kanssa hirveen huono olo sillon alussa ja joo mielialat heitteli hirveesti". Olis tehny mieli vaan huutaa, että ei sinulla ole oikeutta puhua siitä miulle -ei nyt! Tää sama ystävä myös sano, että hänellehän miun raskaana oleminen ei ole mitenkään jännää, hänen ystävänsä kun sai lapsen just vähän aikaa sitten:O On kylläkin onneks tajunnu nyttemmin pysyä poissa tämä ihminen kuvioista..

 

Nippa! Jep, paidat ei istu ihan niinkun ennen

synnytysasento En haluais siin perusasennos synnyttää, se ei tunnu mitenkään luonteaselat vaikka helppoja ponnistuksia ovatkin olleet. Luulen että parempi olis enempi kohollaan että vauva vois laskeutua alemmas helpommin. Puoliks kontallaan tai jakkaralla?

 

Huomenia täältä Tuusulasta
Takkatulilla heti aamusta kun varpaat jääty lattialla. Kolme koiraa kuorsaa ja pieree, samoin mies !!
Tulivat siis reissusta illalla.
Meillä sit jännättiin tuonne puolilleöin lähtöä taas, juili ja kouristeli ym. Paha olo oli ja meinas oksu lentää, suolisto on hyvinkin tyhjänä nyt.
Rauhottui se olo niin että nukkumaan pääsi ja kun tänään se lääkäriaika niin ties että pääsee "ronkittavaksi" kuitenkin..


Meillä ehkäisy oli 8v pois käytöstä ja välillä jo jätettiin vauvahaaveet pois. Sit ykskaks kesällä tulikin raskausoireet ja mie olin ihan pihalla. Mulla todettiin tossa matkalla kilpirauhasen vajaatoiminta ja vasta keväällä, monen vuoden jälkeen oli lääkitys kohdillaan. Lääkäri sanoi, että voi vaikuttaa lasten saantiin.. Eipä silti harmittanut vauvauutiset ympärillä. Toki, kaks tyttöä jo olikin ja molemmat tulleet kk pilleritauolla..

Jos lapsivesi menee eikä pää ole kiinnittynyt, soita ambulanssi, makaa vasemmalla kyljellä ja odota saapuvaksi. Tosissaan se napanuora tai esim tarjoutuva käsi voi sieltä luiskahtaa. Jos vaan tihkuu, sillon siellä ei kai ole kuin peini reikä kalvoissa..

Kyllä tää on niin nopeasti liikkuva keskustelu, et jos ei joka päivä kävis ja pariinkin otteeseen, olis heti pois kärryiltä

Meillä varmaan tulee tuo perhepeti jos vaan luonnistuu. Ajattelin herkutella vauvan kanssa ja maata paljon kainalokkain.. Imettää ja ihmetellä toista !! Mut sekin jää nähtäväksi miten toimii sit oikeesti.

Sain eilen laitettua vauvan kotiutusvaatteet valmiiksi. Meillä oli sellainen pussukka valmiina mitä ootte ommellut. Kaukalolle reikä ym. Sinne sisälle laitoin kaiken, jottei miehen tartte ainakaan miettiä ja etsiä niitä jos esim. tuo sairaalaan ne sit jälkikäteen.

Muutama roskaromaani päätyi kans omaan laukkuun ja latasin kameran akun uusiksi.
Oliko se niin, et pessimisti ei pety?? Minä joka en sairaalassa viihdy, laitoin kassiin kaikkea, jos tulee käsky jäädä sinne..

Meillä muuten eniti on kääntyillyt koko vkl mahassa, taas on takaisin vasemmassa kyljessä pylly. Hikka tuntui vaimeampana ja alempana kuin ennen. Ja masu laski taas muutaman sentin pyörimisen päätyttyä.. En tiedä mikä jumppakärpänen tuolla on ollut.

Sattuuko muilla alavatsaan noi liikkeet?
Käsien työntely tuntuu aika ilkeältä ja välillä tulee muljahduksia jotka tuntuu aika ikäviltä. Jalat onneksi potkii taas oik. mahan sivuun, eikä niinkään satu, mut toi alavatsa on muutenkin aina arkana suppareista ja painettaessa päältäkin joskus tuntuu inhalata.

Blaa blaa, tuntuu valitusvirreltä, vaikka fiilis on ihan hyvä.
Kai mä vaan jännitän sitä naikkarin lääkärikäyntiä.

Hyviä vointeja kaikille

Zuza ja kirppu 32+2

 

Huomenta.

Meillä kanssa raskaaksi tulo osottautui helpoksi. Emme olleet edes olleet vielä yhdessä kuin reilun puol vuotta, kun ajateltiin, että "tulee jos on tullakseen".. ja sehän tuli sitten heti.

Toki mietittyttää aina välillä miten menee vauvan kanssa, kun molemmille se on eka, mutta varmasti ihan hyvin. Rakkautta suhteesta ei puutu, vaikka aika hankala raskaus niin henkisesti kuin fyysisesti tämä on ollut.. Onneks ollaan jo loppusuoralla. :heart: Kuitenkaan, onnellisempi en voisi olla.

Me mietittiin eilen vähän kummeja, aika hankala tehtävä tuntuu olevan.. Monta kummia te muut pyydätte? Me ajateltiin kahta.

Mä sain nukuttua suht hyvin yön, muutaman kerran heräsin vaan vessaan. Jeee..

Hyvää viikon alkua kaikille.

Muoks. Niin ja tosiaan vaatteet, ne alkaa olla kireitä tai hassun näkösiä päällä. Äidiltä sain talvitakin käyttöön, se on vähän suurempi kuin omani, niin olen sitä tähän saakka pitänyt, nyt aamulla huomasin, että ei mene vetskari enää kauaa kiinni, vähän otti jo vastaan. Miehen takki on seuravana tulossa käyttöön. Muista vaatteista, mulla on pari löysempää paitaa sekä hupparia, oon niitä käyttänyt. Ja kävin ostamassa imetystä ajatellen pari ihanan väristä hupparia stadiumista vetoketjulla niin niitä on helppo sitten käyttää kun laittaa alle jonkun spagettiolkain topin. Oli kaikkia ihania värejä nyt kaupoissa. :heart:

Pikku M 34+2

 

Huomenta äitiyslomalta!
Ensimmäinen äitiysvapaan päivä. Aloitin eilen suunnittelemalla, mitä kaikkea pitäisi ehtiä tehdä ennen vauvan syntymää.. Sain tulokseksi 15-kohtaisen listan.. Nyt olen siitä jo pari pikkuasiaa kuitannut pois. Hain varastosta turvakaukalon ja testasin, että osaan kiinnittää sen autoon (kaukalo eri mallinen kuin edellisten lasten kanssa). Samantien pakkasin kaukaloon vauvan kotiutumisvaatteet. Mutta vielä olis noita projekteja jäljellä aika monta..

Äitiysloman "virkapuvuksi" tilasin jumpsuit-haalarin nettikaupasta. Siinä voi sitten ensin kasvatella mahaansa, ja ajattelin että se voi olla imetysaikanakin aika kätevä. Toivottavasti tulee nopeasti niin pääsen testaamaan

Kantoliinankin sitomista testailin nallen kanssa. Aiemmin mulla on ollut käytössä vain rengasliina, nyt hankin pitkän trikooliinan. Hyvin tuntui ainakin nalle kestävän kyydissä, toivottavasti myös vauveli tykkää.

 

Nopposelle ja perheelle onnea vauvasta!

Nipalle synttärionnittelut!

Mies tulee mukaan synnytykseen, mikäli ei ole töissä. Ei oo ihan itsestäänselvää että pääsis tulemaan, sen näkee sit.

Meillä raskaus oli sellanen, että vauvalla oli lupa tulla muttei yrittämällä yritetty. Eli ehkäsyä ei ollu. On se sitten kai suunniteltu raskaus En nyt muista millon ehkäsy jäi kokonaan pois mut muistaakseni se oli useamman kuukauden niin ja näin. Yhdessä ehdittiin asua ennen raskautumista 3,5 kk. Kyllähän se epäreilulle tuntuu et joku tekee abortteja ja toiset ei meinaa millään saada lasta. Itse oon tosi abortinvastainen.

Perhepetiä ei ole tulossa. Mua pelottaa että kuitenkin sen vauvan päälle kääntyisin yöllä ja se litistyis, että en kyllä pystyis silleen nukkumaan.

Synnytysasento, jaa a, varmaan se perus puoli-istuva. Vaikea kuvitella toisaalta kun ei sieltä nyt ole mitään tulossa ulos Mut esim kontallaan tuntuu vähä luonnottomalle ajatuksena ja ku kerran kokeilin, mut tosiaan vaikea sanoa kun ei ole siinä tositilanteessa.

Nyt on sitte pinnasänky ostettu käytettynä siskoltani! Sisko tuppas mukaan myös puoliväkisin muutaki tavaraa enkä edes tienny mitä siinä oli, kassista löyty itkuhälyttimet, rintapumppu (sellasen tarttinki, jes), parit imetysliivit ja imetyspaita. Toiset liivit vaan oli liian pienet, kun oli b kokoa ja mullahan siis d tällä hetkellä D En tiedä mitä sisko ajatteli, halus kai eroon niistä

Kertokaa viisaammat, että minkä ikäisen vauvan kanssa voi lähteä risteilylle? Miehellä on toukokuussa vapaata mutta 2 kk on ilmeisesti liian nuori? En ymmärrä lapsista mitään joten kysyn tätä täältä.

Ja entäs kun oon ajatellu etten synnytystä ajattelis etukäteen, ku alkaa vaan pelottaa.. Että vasta tositilanteessa ajattelen. Tietysti hyvä tietää synnytyksen kulku jne, mutta muuten. Niin onko tää hyvä asenne vai kannattaisko kuitenki esim lukea vaikka jotain kirjoja?

"Mies todellakin tulee mukaan synnytykseen, tekee erittäin hyvää nähdä mitä kaikkea nainen on valmis tekemään perheensä eteen"

Tässäkin lauseessa saatiin se kuulostamaan niin.. tuskalliselta

Omppu ja vauva 34+6

 

Synnytysasento oli viimeksi puoli-istuva, josta en erityisemmin tykännyt. Synnytyssaliin mentiin, kun olin 10cm auki. Ponnistusaika 6min, joten ei siinä ollut aikaa kokeilla muita asentoja. Tällä kertaa haluaisin kokeilla jonkinlaista pystyasentoa, johon lasketaan mm. jakkarasynnytys. Luin, että pystyssä painovoima auttaa synnyttäjää. Sen tarkemmin en ole miettinyt. Asiasta voisi synnytyksessä keskustella kätilön kanssa. Haluan, että siinä huomioidaan myös kätilön taidot, jotta kätilö pystyy tukemaan riittävästi välilihaa.

Vyöhyketerapia on mun mieleen. En ole nyt käynyt, mutta aiemmin kyllä. Nyt olen käynyt akupunktiossa. Kannattaa varmistaa, että terapeutti on hoitanut aiemmin raskaana olevia. Vyöhyketerapiaa käytetään myös synnytyksen käynnistämiseen ja sitähän ei vielä tässä vaiheessa kenellekään toivo.

Kaz pidän peukkuja, että saatte välinne miehen kanssa parempaan kuntoon ennen synnytystä. Raskaus ja synnytys ja vauvan syntymät ovat isoja muutoksia, mutta kyllä te niistä selviätte!

Zuza täällä kanssa tänään NKL kutsuu. Ties vaikka törmättäisiin siellä Sulla on jo ollut toimintaa siellä. Toivotaan, että kaikki kuitenkin hyvin!

Pikku M selviätte varmasti hyvin vauvan kanssa. Aluksi kaikki on jännittävää, mutta pian huomaatte, että kaikki sujuu hyvin. Raskasta voi toki olla, jos vauva nukkuu huonosti ja kitisee, mutta se ei johdu teistä. Tuollaiset ajatukset ovat normaaleja ensimmäisen lapsen kohdalla. Nyt vain rohkeasti päin haasteita

Kummeja ei olla liiemmin mietitty. Miehen puolelta valitaan ainakin jompi kumpi tai kumpikin siskoista. Viimeksi mietittiin niitä, mutta päädyttiin toisenlaiseen ratkaisuun. Esikolla on 4 kummia, joten varmaan vielä muita mietitään. Haluaisin kavereita kummeiksi myös, koska sukulaiset ovat toivon mukaan vauvan elämässä joka tapauksessa. Niitä ei olla vielä päätetty.

Minx 34+4

 

omppulimu Pakko kommentoida tuohon synnytysasiaan. Mähän olen alusta lähtien sitä pelännyt, välillä enemmän välillä vähemmän, mutta heti kun ajattelen asiaa enemmän, niin pelko kasvaa ja varsinkin jos erehdyn asiasta jotain lukemaan, niin on jo paniikki. Kävin vielä synnytyspelko keksustelussa kätilön kanssa, mikä kyllä auttoi, hieman. Mutta hänkin totesi, että mun tapauksessa tieto lisää tuskaa, joten kannattaa harkiten ottaa asioista selvää. Jos on helpompi mennä tietämättömänä niin kannattaa niin tehdä. Kyllä siellä sitten kaikki selviää.

Tätä mä ajattelin noudattaa, koska menen aika paniikkiin jos alan asiasta lukemaan.:|

En tiedä auttoko tämä sua, mutta ajattelin jakaa. Toisilla varmasti on niin päin, että tieto helpottaa..

 

Omppis en usko, että risteilylle on estettä. Kannattaa kuitenkin varmistaa neuvolasta, että rokotusten suhteen voi mennä, jos siis maihin menette. Eipähän tule sen takia mitään yllätyksiä. Meillä esikoinen kävi Kreikassa ja Etelä-Amerikassa alle 1-vuotiaana.

 

Omppulimu Mielestäni risteilylle voi mennä ihan hyvin muutaman viikon ikäisenkin kanssa. Lähinnä kannattaa miettiä millainen oma vointisi on.

Napatyrä onko kenelläkään vaivanaan? Itselleni se tuli 2.raskaudessa ja nyt kun vatsa on palautunut muotoonsa synnytyksen jälkeen, niin ajattelin käydä korjauttamassa sen. Meidän lapsimäärä on täynnä.

Ihania vaatteita olette tehneet. Onneksi meillä on suvussa taitava ompelija, jolla ei ole vielä omia lapsenlapsia. Ihan pyytämättä olen saanut vauvalle ihanuuksia. Sucre d´Orgen vaatteisiin olen kilahtanyt. Muutaman suloisen asun ostin vauvalle. Välillä on kuva pukea hienoksi. Arkena käy hyvin kirpparivaatteetkin.

Lexiina ja Nuppu 31+4

 

Heippa kaikille!

Täälläyritetään viettää nyt sitten erityisen rauhallista sairaslomapäivää (virallinen äitiyslomahan alkais mulla vasta 4.2).

Risteilystä: Mun mielestä kanssa saa ihan pienenäkin reissata, mutta tietysti itää muistaa se että jos vaikka tuonne Viron puolelle olis menossa niin vauvallakin pitäisi se oma passi olla mukana.

Kummeista: Täällä ollaan tosiaan kanssa mietitty kummeja, mutta meillä on tapana pyytää niitä vasta kun lapsi on syntynyt. Eihän sitä muutenkaan voi olla aina 100% varma että ajatellut kummit haluaa tulla kummeiksi vaikka omasta mielestäni se on kunnia tehtävä

Lapsivesi: Elikkä siis tosiaan ohjeena mullekin on ollut, että jos synnytys käynnistyy lapsiveden menolla ja pää ei ole kiinnittynyt niin pitää mennä sairaalaan ambulanssilla sen napanuoran ulosluiskahduksen takia. Ei siis itse sais edes nousta edes ambulanssin baareille tai siitä pois. Olen kuullut sellaistakin että monet ambulanssikuskit eivät sitä ymmärrä että pitää olla KOKO AJAN makuu asennossa eikä edes pieniä ylös nousuja saa tehdä. Toki siis kannattaa soittaa sinne synnärille tilanteesta myös!

Synnytysasennoista: Mä luulen että mä lähden tätä tulokasta ulostyöntämään ihan tuossa perinteisessä selällään makuuasennossa tai sitten siinä gyn.asennossa. Eihän nuo varmasti ole kaikkein parhaimmat asennot vauvan ulostulon kannalta, mutta jotenkin ne kaikenmaailman jakkarat ja konttausasennot eivät tunnu minusta omilta. No voihan tuo mieli matkalla muuttua vielä joten täytyy mennä sen mukaan miltä sitten tuntuu

Kantorepuista: Oletteko ajatelleet hommata pienelle kantoreppua? Meillä on tuolla jemmassa jo edelliseltä tuollainen baby björn-kantoreppu joka osoittautui meidän kohdalla paremmaksi vaihtoehdoksi kuin kantoliina. Siinä tosin on se huono puoli että se mee "pieneksi" jo aika pian. Nyt löysin fb:n kirpparilta sellaisen patapum:in kantorepun joka siis käy vielä vaikka pari vuotiaalle. Ajattelin että se voisi olla meillä ihan hyväkin vaihtoehto. Mites teidän muiden kokemuksia?

(.) Eli Sannamaryn kotona oleskelu jäi sitten hieman lyhyeen silloin perjantaisen kotiutumisen jälkeen Päädyin sitten lauantaina taas sairaalaan(tuohon "lähi sairaalaan" tällä kertaa) tosin syy oli sellainen että jalat eivät kantaneet, päässä pyöri ja huono olo. No matkalla sairaalaan saatiin sittenkunnon supistuksetkin vielä kehiin joita tuli sitten 1-2 min välein ja oli muuten aikas kipeitä :|
Nyt on kuitenkin taas kaikki "hyvin" ja kotona ollaan. Sain kotiin adalat-lääkkeitä noita supistuksia hillitsemään, mutta viime yö oli kyllä yhtä tuskaa taas. Kipeitä supistuksia tuli ja piti käydä niitä lääkkeitä napsimassa vaikka kuinka olin miettinyt että en niitä nyt yöllä ota. Saa nyt nähdä mitenhän tämä loppuraskaus menee...
Inhottavaa taas valitella vaikka olin jo itseni kanssa "sopinut" että yritän löytää tästä loppuraskaudesta jotain positiivista ajateltavaa niin menisi aika nopeammin. Tosin mun positiivisuus jäis sinne Naistenklinikalle ja vielä ne rippeet mitä oli jäljellä niin karisi kyllä tuonne toiseen sairaalaan Täällä melkein jo toivoo että pikkuinen syntyisi niin loppuisi raskaustuskat, mutta kun tietää että olisi pienen vielä hyvä kasvaa siellä masussa niin on hieman outo tuo toive tässä vaiheessa...
Ei auta kun mennä päivä kerrallaan ja katsoa mitä tuleman pitää! Toivottavasti saan jostain tähän loppuraskauteen hieman positiivisia ajatuksia niin ehkä tämä tästä...
Anteeksi tämä valittelu(taas). Tämä vaan niin masentaa!!


Sannamary ja sissi 34+0

 

Sannamary, höpsis höö siun tarvii mitään anteeksipyydellä! Tietysti saat valittaa täällä, eikä se mittään valittamista edes ole, kun omia tuntemusia ja kokemuksia täällä jakaa:hug: Tsemppiä! Siullakin 34 viikkoo jo täynnä, vauvahan on jo periaatteessa valmis. Mie tiiän että pelottaa ja ahdistaa silti, mutta pakkohan jottain positiivista on tilanteesta löytää!

Pikku M ja Omppulimu miulla ehkä on auttanut alunperäiseen synnytyspelkoon taas tiedon ahnehtiminen! Ihan alussa tuntu kauhealta ajatus synnyttämisestä, mutta mitä enemmän oon tietoa ettiny ja tsempannu itteäni sitä kohti, sitä paremmalta tuntuu. Nyt oikeesti odotan synnytystä ihan innolla. Miehen kanssa haaveillaan mahdollisimman aktiivisesta ja lääkkeettömästä synnytyksestä. Mies tosiaan jo kovasti haluu treenailla miten hän voi sitten auttaa siinä. Ja mie haluaisin mahdollisimman pystyssä asennossa ponnistaa. Vauva on meillä ainakin niin iso, että mieluusti pystyllä asennolla avitan häntä ulostautumaan nopeammin
Mut se on niin kamalan yksilöllistä, toinen kaipaa tietoa ja toinen rentoutuu parhaiten, kun ei liikaa saa taas informaatiota. Kyllähän oikeesti helposti saa ittensä paniikkiin varsinkin jos jottain kauhutarinoita netistä lukee. Että Omppulimu, se on siinä ja tässä.. Ainakaan elä liikaa lue palstoilta synnytystarinoita jos tuntuu että ne saattaa alkaa ahdistaa! Synnytyskirjallisuuttahan on vaikka miten paljon, sellaista neutraaliakin!

Muuten onko vinkkejä noihin eteerisiin öljyihin, että mitkä vois toimia synnytyksessä? Oon lukenu että appelsiiniöljy virkistäis, ruusu rentouttais ja esim kamomilla lievittäis kipua? Oliko Sone siulla joskus puhetta noista öljyistä?

Meenkin tästä päiväunille.. Kun herää viiden maissa, voiki puol yheltä jo kaatua petiin ensimmäisen kerran

 

Ei hitsi, sellanen kysymys tuli vielä mieleen, että onko kukaan harrastanu/aatellu harrastaa tuota välilihan hieromista? Ehkä eniten synnytyksessä pelkään noita repeämiä, miun iho ei vissiin oo hirveän elastinen raskausarvista päätellen.. Voisko tuollasesta hieromisesta ja siihen hommaan tarkotetusta öljystä olla apua? Meinaan, nyt melkein pitäis se öljy tilata jo, jos meinaa ehtiä muutaman viikon hieroa!

 

Omppulimu ja Pikku M Mielestäni tärkeintä synnytykseen valmistautumisessa on pitää mieli avoimena, ei kannata liikaa yrittää suunnitella etukäteen kun harvoin ne asiat menee just niin. Ja jos tuntuu et tieto lisää tuskaa niin ei kannata liikaa kaivella netistä synnytyskertomuksia tms. Jokainen synnytys on kuitenkin niin omanlaisensa. Ja kokenut kätilö kyllä osaa opastaa sit tositilanteessa, en minä itse osannut ainakaan ohjata sitä tilannetta ollenkaan vaikka olin mielessä käynyt läpi asioita. Niin oli hyvä kun oli ammatti-ihminen opastamassa kivunlievityksessä ja asennoissa ym.

Synnytysasennoista Yritän ponnistaa tälläkin kertaa pystyssä asennossa ainakin alussa, viimeksi ainakin se autto löytämään oikeen suunnan ponnistukselle. Loppuvaiheessa olin sitten puoli-istuvassa mikä toimi ihan hyvin, siinä sai sellasen hyvän raivon päälle et sai ponnistettua vauvan ulos.

Kummeja ollaan vähän mietitty, muutama tuttavapariskunta on mielessä. Veljee ajattelin kans kysyä mut en oo varma kuuluko se vielä kirkkoon, sisko on eronnu kirkosta. Kun sais ees kaks kummia niin se riittäs.

Sannamarylle tsemppiä supistusten kanssa! On varmasti raskasta vähän väliä hypätä sairaalassa. Mut koeta kestää, ei menis enää kauan! Tiedä vaikka olet seuraava joka vauvautuu!

Meinasitteko te tehdä mitään ruokia valmiiks pakkaseen? Lapsivuodeaikaa ajatellen siis. Onko ideoita mitä vois tehdä? Itse meinasin tehdä ainakin jotain pasteijoita, sämpylöitä ja muuta vastaavaa nopeaa syötävää mitkä on helppo lämmittää jos nälkä iskee. Itse muistan et se oma syöminen tahtoi jäädä vähän huonolle kun sitä oli niin täpinöissään sen vauvan kans et jos nyt yrittäs vähän ennakoida. Vieraille en kyllä ala mitään leipomaan, jotain on entisiä leipomuksia tuolla ja mies saa sit kantaa kaupasta jos loppuu

(.) Täällä on vauva majaillu jotenkin hirveen ylhäällä pari päivää, peppu on ihan kylkiluissa kiinni ja ahdistus sen mukainen. Kenkien jalkaanlaittaminen alkaa olla aika haasteellista. Sais alkaa jo laskeutumaan Sain pakattua vauvan kotiutumisvaatteet valmiiks kaukaloon ja sairaalakassiakin jo pakkailin, kaikkeehan sinne ei vielä voi laittaa, esim. neuvolakortti, kännykkä ym. laitan vasta sit H-hetkellä (jos muistan )

Särö ja Jalo 35+3

 

Vielä siitä synnyttäneiden ketjusta: minusta kuulostaa kans ihan hyvältä et kirjotellaan tällä puolella siihen maaliskuun loppupuolelle ja laitetaan sit uus ketju pystyyn. Ei tarvii hormoonihuuruissa poukkoilla ketjusta toiseen

 

Ponnistusasennosta viimeksi ponnistin puoli-istuvassa ja se tuntui silloin ainakin parhaalle. En olis voinu kuvitellakkaan rupeavani vaihtamaan asentoa, en halunnut edes vaihtaa sitä kohtaa sängystä mistä otin käsilläni tukea. Kätilö yritti saada mua ottamaan jaloistani kiinni mutta en suostunu, tuntu et en voi kinttujani puristaa yhtä kovaa kun puristi sitä patjaa ja lakanaa.

Synnytyspelosta kannattaa tehdä niin kun itestään tuntuu parhaalta. Toisille on parasta tiedon hankinta ja toisille "tietämättömyys", jos tuntuu et tieto lisää tuskaa niin ei sitten lueskele liikaa. Kyllähän se synnytys on iso työ ja rankka kokemus, mut ei se (välttämättä) tarkota sitä, että se olis jotain aivan kamalaa. Itselle jäi edellisestä synnytyksestä olo, että tämänhän vois tehdä uudestaan.

Vauvautuneiden pinosta mulla ei ainakaan ole mitään sitä vastaan, että kirjotellaan täällä niin kauan kunnes kaikki ovat poksahtaneet ja siirrytään vasta sitten toiselle puolelle.

Ruokien valmiiksi tekemisestä oon joo ajatellut tehdä jotain valmiiksi, just sellaista helppoa ja yksinkertaista mitä saa nopeasti lämmitettyä. Ettei sitten tarvitse heti kotiuduttuaan miettiä, et mitäs me syötäis.

Kummeista ei ole meillä ollut minkään laista puhetta vielä. Lasta ei kasteta, mutta haluan hälle kuitenkin jonkinlaiset "haltijakummit", esikoisellakin on. Olen ajatellu muutamaa serkkuani, mutta pitää keskustella miehen kanssa.

Sannamary ei tarvitse pyydellä anteeksi, musta täällä saa valittaa just niin paljon kun siltä tuntuu.

Kantorepusta just kaivoin varastosta esikoisen jäljiltä olevan kantorepun. Hirmuisesti ei sitä esikoisen aikaan tullut käytettyä, saa nähä jääkö nytkin joko hyvin vähälle käytölle tai kokonaan käyttämättä.

(.) Tiedän et nyt pitäis alkaa jo ottamaan rennosti ja keräämään voimia, mut mulla on kauheen syyllinen olo jos tuntuu, et en ole saanut kamalasti asioita aikaan. Jostain syystä on olo, et koko ajan pitäis jotain puuhata ja laittaa kuntoon. Viime yö tuli nukuttua huonosti ja nyt ei ole hirveästi energiaa, vauvakin on myllännyt ihan kunnolla ja se on välillä saanu vatsan ja alapään vihlomaan. Kyllä tein ruokaa ja pesukone pyörittää pienelle vaatteita, mut tuntuu et pitäis silti vielä touhuta kamalasti. Mitenköhän osaisin antaa ihteni vaikka edes yhden päivän vain olla?! Voin mä noita juttuja tehdä huomennakin! Ja jos huomenna herään viiden aikaan eikä uni meinaa tulla niin täl kertaa kyl nousen ylös enkä jää pyörimään turhaan sänkyyn! Tänään ekaa päivää virallisesti äitiyslomalla!

CandleLight ja poju 35+1

 

Nopposen perheelle paljon Onnea

Pahoittelut kommentointien vähyydestä, mukana kuitenkin ollaan. Tässä vähän kuulumisia.

Kärähdin sokerirasituksesta. Nyt olen mittaillut kotona viikon ajan sokereita. Aamuarvot ovat alle 5, kolme kertaa on ollut tunti syönnin jälkeen yli 7.7, korkein arvo on ollut 8.1. Itse en ole huolissani, mutta neuvolassa ollaan tärrällään, hyvä kun seuraavat. Vauva on arvion mukaan normaali kokoinen ja itselläni on paino noussut 10 kg tähän mennessä.

Vauvan vaatteet, ne vähäiset on pesty ja viikattu. Vaunut, sänky ja turvakaukalo on ostettu. Jospa näillä selviää alkuun ja hankkii sitten mikä tuntuu tarpeelliselta.

Kyllä tässä jo jännittää, olisi niin mukava kun aika menisi nopsaan eteenpäin. Tämä on puolisolleni ensimmäinen lapsi, hauska seurata häntä miten kokee asiat Omat lapseni 14 ja 12 vuotiaat ovat mukana odotuksessa ja miettivät omia vauva-aikoja. Tässä kaivellaan heidän vauvaleluja ja muutamia vaatteita varastosta.

Mukavaa odotusta kaikille ja jaksamisia

OivaAinoa ja Vauva 34+4

 

kummit on pyydettynä, 2 kummia tälle tulee niin kuin toisillekin on tullut. ainoa ero on et toisille kun on onnistunut pyytämään miehen ja naisen nii tää viimoinen tulee saamaan 2 kummitätiä, sedät jo loppu kesken!

suunniteltu raskaus no, joo on ollut mut tärppäs vaa yllättävän nopeesti!
siitä saa kun eka taistelee pari vuotta kolmannen alulle saannin kaa, nii täs raskaudes puhuin miehen kaa etten käytä mitään ehkäisyä ettei menis hormoni toiminta sekaisin ja päätettiin jättää kumikin pois suurentamaan mahollisuuksia raskautumiseen, toimihan se, raskauduin kun kuopus oli 3kk... aikamoinen shokki se oli kyl aluks, mut nyt jo ootan innolla pienokaista syliini...=)

tutti otetaan tällekin pienokaiselle käyttöön, on ne vaa jotenki arjen helpottajia....

perhepeti ei ole meil ollut kenenkään kaa käytös, varmaan myös kun on ollut pullolapsia nii syötön jälkeen on ollut helppoa nostaa ne takas pinnikseen...

hikasta on ollut puhetta, mua jotenki helpottaa kun toinen hikkailee masussa, silloin tulee itelle varmuus et se tekee niitä hengitysharjoituksia ja vahvistaa keuhkoja mikä on tärkeää, pärjää sit synnytyksen jälkeen.

mies tulee mukaan synnärille, jos ei vaa oo mikään pikasynnytys ja mies sattuis olee töis ettei ehdi mukaan... mut muuten on kyl suunnitelmis et miehen äiti soitetaan taas lapsenvahiksi, asuu ihan naapurissa ja me painellaan sairaalaan...

synnytysasento on kaikkien kaa ollut toi puoli-istuva asento, tokassa synnytksessä tuli vähän muutakin peräpäästä minkä kyl kätilö putsas pois kun olin viel kyljelläni, mut mitä jos taas tulis sit olis jossain konttaus tai pystyssä!?:x nii jotenki toi asento on mun mielestä "turvallisin".
anteeks en haluu laittaa kellekkään kauhukuvia päähän!

ihania masuja tänne on taas laitettu!:heart:

kivoja tekeleitä on väkerretty, ihanaa kun laitetaan ne tänne inspiroimaan!

tänään olin vihdoin ja viimein sokerirasituksessa, huomenna saan sit tulokset selvile, ainakin pika-arvo oli ihan kunnossa...
täs yks päivä iski kauhee hinku pestä suihkuhuone kunnolla, siinähän se päivä kului vauhdilla... pitäis noi vauvan vaatteet alkaa kohta laittelee....

pepper& typsy 31+6

 

omppulimu: Niin ei ollut tarkotus ensisynnyttäjiä pelotella tolla repliikillä
"Mies todellakin tulee mukaan synnytykseen, tekee erittäin hyvää nähdä mitä kaikkea nainen on valmis tekemään perheensä eteen"

Onhan se iso työ ja jossain vaiheessa synnytystä väistämättä on kivuliaita hetkiä, se on ihan tosiasia, mutta en ikinä vaihtaisi näitä kokemuksia pois ja sen on silti valmis käymään uudelleen läpi :heart: Peesaan vielä candlelightin kommenttia tästä asiasta

Omaa ensimmäistä synnytystä en osannut pelätä ja en siitä hankkinutkaan liiemmin tietoja, tilanne etenee kuitenkin omalla painollaan ja henkilökunta neuvoo mitä milloinkin tehdään, ihan turvallisissa käsissä sitä on

Särö: Täällä on kans peppu kii kylkiluissa ja lääkäri sanoi jo jokunen viikko sitten että olis laskeutunu, pää oli ihan lähtölukemissa, ehkä se on sit viel noussu sieltä uudeleen, tai on tulossa pitkäselkäinen vauva Mut ahdistaa hengittäminen, ja kenkiä ei tunnu saavan jalkaan. Syömisen jälkeen ei pysty olla pitkällään kun ahdistaa, maha niin täynnä tavaraa.. Jännä et voikin olla näin tukala olo vaik maha ei oo silmiinpistävän iso!

Nippa: Mie en ole perehtynyt mitä öljyjä suositellaan synnytykseen, mutta mandariini olisi suht turvallinen kun kuitenkin sitten imetät aika piakkoin. Mandariinia käytetään mm. pms vaivoihin, ruuansulatusvaivoihin eli soveltuu mahakipuihin hyvin. Tuoksu on myös hyvä ja rentouttava

Jos nyt en väärin muista niin jasmiinia on käytetty jopa synnytyksen käynnistämiseen ja ruusu on aikalailla hormonaaliseen tasapainottamiseen. Bergamotti on hyvän mielen öljy jota käytetään mm. masennuksen hoitoon.

Tuoksulyhdyssä olisi vielä turvallisempi käyttää öljyjä kun suoraan iholle, jos haluat ottaa niitä synnytykseen. Kannattaa etukäteen vähän nuuhkaista nimittäin joistain öljyistä voi tulla ihan järkyttävän huono olo ja se ei oo synnytyksessä hyvä juttu. En kyllä voi turvallisesti suositella muuta kuin mandariiniöljyä tuoksulyhtyyn... Kun jokainen reagoi niin erilailla.

 

Sannamary älä huoli. Varmaan jokainen meistä vuorollaan on valitellut jotain. Se on elämää. Hyvä vain, jos helpottaa, kun saa jakaa murheensa. Tiedän tuon tuskan, että haluaisi raskauden päättyvän. Samalla tietää, että vauvalle olisi parasta pysyä vielä mahassa. Ristiriitaista, mutta enää ei ole pitkä aika sinullakaan. Peukut pystyyn, että alkais kohta henkisesti helpottaa. Voimia :hug:

Välilihan hierominen on käynyt mielessä, mutta jotenkin ajatus siitä, että vauvan pää on alhaalla jne. on saanut mut unohtamaan koko asian. Ei tee mieli tunkea mitään tuonne alas. Olen kuitenkin öljynnyt kuisma-/johannisöljyllä alapäätä kerran päivässä. Suositellaan aloitettavan 2 viikkoa ennen laskettua aikaa. Liitänpä tähän uudestaan yhden linkin, jos joku haluaa lukea luomuvaihtoehdoista. http://www.frantsilankehakukka.fi/extranet/ext/cms3/attachments/Onnellinen_odotus.pdf

Ruoan valmistamista pakkaseen suositten, jos vain on aikaa tehdä. Aika menee johonkin ihan huomaamattaan ja syöminen helposti unohtuu. Imettäessä olisi hyvä syödä hyvin, joten ruoan pakastaminen on hyvä vaihtoehto kiireen keskellä.

Kirjoitellaan vain tänne niin kauan kuin kaikki ovat synnyttäneet. s

Kiva kuulla OivaAinosta. Hyvältä kuulostavat sokeriarvosi, jos ylitykset ovat satunnaisia. Vastaavalta kuulostavat kuin omanikin ja taidan selvitä ilman lääkitystä. Mulla on viimeaikoina parantuneet arvot, vaikka ruokailua en ole muuttanut :O Nyt kun synnytys on suht lähellä, niin itsekuri syömisten kanssa meinaa pettää. Onneks arvojen parantuessa on voinut vähän herkutella.

(.) Polilla käyty. Kaikki näyttää hyvältä. Viimeinen viikottainen piikki annettu. Kohdunkaulaa reilu 2cm jäljellä. En ymmärrä, miksi viimeksi puhuttiin alle 1,5cm. Vauvan painoarvio 2100g eli hyvin kasvaa omalla käyrällä. Nyt odotellaan ensi viikon pe, jolloin langat poistetaan. Mä ole niin happy Jos sinne päästään, niin se riittää mulle. Silloin olisi jo 36 rv täynnä.

 

Sone: En mä nyt siitä sillee säikähtäny Tuli vaan lisättyä se tuohon omaan viestiin.

Eikä mua se synnytys loppujen lopuks ees mahottomasti pelota. Oon ajatellu et hyvä tietää faktat (avautumisvaiheen ja ponnistusvaiheen kestot ensisynnyttäjillä yleensä, millon lähteä sairaalaan, mitä tapahtuu jne). Mutta yritän olla sen kummemmin miettimättä ja pelkäämättä, kun ei se etukäteen murehtiminen mitään auta. Olen vaan sitä joskus miettiny et olisko kuitenki asian mielestä pois sulkemisen sijaan viisaampaa lukeakki vaikka jotai kirjallisuutta esim rentoutumisesta synnytyksen aikana tai vastaavaa.

Kiitos kaikille vastauksista tähän asiaan ja siihen risteilyasiaan!

 

Välilihan hieromista/venyttelyä on täällä jo ehkä viikon verran harrastettu. Luin jostain että pitäis vähentää merkittävästi repeämiä, joten vaikkei se kovin mukavaa hommaa olekaan niin ajattelen että mieluummin se kuin pahat repeämät. Olen myös nakittanut muutaman kerran miestä hommiin ja ihan kiltisti se on hieronta-apua antanut... (Muuten se ei juuri lähikontaktiin kyseisen alueen kanssa pääsekään kun mulla on halut tällä hetkellä aika nollassa... ) Öljynä oon käyttäny ihan apteekin Ceridal-ihoöljyä, joka löyty ainakin meijän apteekista intiimi-hyllystä. Joku myös kehui tuota Ceridalia että toimi synnytyksen jälkeen hyvin epparihaavan hoidossa, kun on suihkupullossa.

Kummit meillä on jo valittuna, mutta ei pyydettynä. Miehen siskoa & hänen miestä aateltiin pyytää ja sitten yhtä tuttavapariskuntaa, eli 4 kummia ois yhteensä tulossa. Mekään ei siis kirkkoon kuuluta, mutta pidän kummeja kuitenkin tärkeinä. Ainakin mulle on mun kummit olleet elämässä läheisiä ja samaa tietysti toivon omalle lapselle, että on tuttuja ja turvallisia aikuisia elämässä muitakin kuin omat vanhemmat.
MUOKS: Nimiäisistä piti vielä lisätä että meillä kun on aika pienet lähisuvut molemmilla niin on aateltu kutsua sisarukset puolisoineen/perheineen ja isovanhemmat, sekä tietty kummit. Laskin että noin 15 henkeä olis tulossa. Kotona ois tarkotus nimiäiset pitää, mutta leipominen ei kauheesti nappase niin suunnittelin jo että taidan pyytää isovanhemmat tarjoiluavuksi. Kun innokkaita ruuanlaittajia on molemmilla puolilla niin luulen että ne ihan mielellään tekis jotain ja tois mukanaan. Mitä ootte mieltä, oisko ihan kauhean epäkohteliasta???

Tänään on taas tuntunu siltä että ipana on yön aikana kääntyny pää alaspäin. Ikävästi muljuaa jokin (oletettavasti pää) rakkoa ja alapäätä vasten ja kylkiluita painaa. Mukavammalta tuntu kun oli poikittain ja liikkeet tuntu kyljissä, mutta hyvä silti jos alkaa jo ottaa oikeaa lähtöasentoa!

Piula+poikanen 31+5

 

Täällä osastolla ollaan. Vauva lasteosastolla ja minä toisella. Alkaa elämä pikku hiljaa voittamaan minulla. Vauva tarvitsee apua hengitykseen vielä ja syönti tapahtuu tämän takia nenämahaletkun kautta . Mutta kaikki silti ihan ok. Päivä kerrallaan mennään. Maitoa alkaa nousta. Tänään pieni saakin ensi tipat oman äidin maitoa. <3 Pumppailen täällä osastolla. Toivottavasti pieni saakin oppii rinnalle . Tuttia imee mut syönti ei happi lisän takia suun kautta onnistu . : /

Mutta kaikki silti ihan ok . Mielelläni täällä juttelen teidän kun yksin synnyttäneiden puolella.

Nopponen ja poika 3 vrk