Iltaa, tai yöhän nyt jo on...
Täällä on lääkärineuvola takana, ja kaikki oli ok. Paitsiettä ainakin tällä hetkellä pikkuinen on perätilassa. Mullahan esikoinen syntyi perätilan vuoksi sektiolla, ja oli tosiaan ollut hänkin perätilassa niin kauan kuin asentoa ylipäänsä tsekkailtiin. Että saapa nyt sitten nähdä miten päin tämä tyyppi meinaa loppuajan viettää, perätilasynnytystä en aio edes harkita, koettavat sitten Tyksissä miten paljon vaan siihen painostaa. (Esikoisen aikaan painostus oli aika pahaakin...) Mutta selvitty siis on jo yhdestä sektiosta aiemmminkin (niin myös alatiesynnytyksestä, mutta kakkonen olikin rt:ssa), että eiköhän se toinenkin sektio mene tarpeen tullen siinä missä ekakin, en stressaa asialla, ainakaan vielä, tämän enempää.
Seulonnoista; Esikoisen aikaan (2003-04) en käynyt edes nt-ultrassa, ajattelin vain ruusunpunaisien lasien läpi, että kaikki otetaan vastaan, mitä annetaan. =) No, loppupuolella raskautta sitä sitten mietti, että mitäpä jos jotain olisikin sen perusteella löytynyt, ja että olisipa kuitenkin kannattanut käydä, sitten olisi voinut tottua asiaan jo etukäteen. Rakenneultrassa sentään olin käynyt, mutta siinähän esim. downin syndrooma ei edes näy. Loppupuolella ultrattiin lisäksi tuon perätilan vuoksi, ja siellä sitten oltiin huomavinaan että vauvan pää on suhteessa kroppaan suuri, ja että se voi merkitä kaikenlaisia kehitysvammoja jne. Oli siinä viimeisinä päivinä tuskaisat ajatukset siis. No terve tyttö sitten kuitenkin syntyi, ja pää nyt oli hiukan kookkaampi kuin useimmilla, mutta se kuulemma johtui ihan vaan siitä, että pieni oli ollut koko ajan pt:ssa, eikä pää ollut muotoutunut (=puristunut) lantiossa mihinkään. Se siitä siis, kiva että peloteltiin...
Kakkosesta (2006) kävin jo nt-ultrassakin, mutta veriseulaa ei silloin vielä ehdoteltu kuin poikkeustapauksissa. Kaikki oli nt:ssa ok. Rakenneultrassa taas kakkosen kohdalla tuli huolta, kun lapsivettä oli niukalti, eikä munuaisia saatu kunnolla näkyviin... Ja taas mentiin äitiyspolille. Onneksi oli taas väärä hälytys, ja toisella ultrauksella lapsivettä oli taas riittävästi, ja munuaiset ja kaikki muukin ok.
Tästä kolmannesta menin sitten niin nt-ultraan, kuin veriseulaankin, sillä jos se hiukan jo etukäteen antaisi valmiuksia käsitellä kaikkea sitä, mitä raskaus mukanaan tuo, ja olen varmaan ollutkin rauhallisemmalla mielellä nyt, tosin, vielähän tässä on aikaa seota...
Nyt kuitenkin unta, ja vuorokauden vaihtumisen kunniaksi POKS!
Bliss ja pikkuinen 30+0