Mä otin kaikki tutkimukset mitä oli mahdollista saada, toi veritestihän oli mulle ihan uus juttu, mitä ei kahdessa ekassa raskaudessa ollut. Kiva oli kuitenkin tietää, että kaikki oli kunnossa
ja meillä oli kyllä päätökset tehtynä jo ennen seuloja, että mitä tehdään, JOS jotain löytyy.
Toisaalta itse -vaikka noissa seulonnoissa käynkin- olen hirveän rauhallisin mielin. Ts. mä oletan, että kaikki menee kuten pitääkin mennä! En mä osaa stressata, enkä jaksa stressata sitä, että mitä jos joku meneekin vikaan. Lähtökohta on, että kaikki menee hyvin ja jos sitten ei menekään niin murehdin sitä sitten
Sitten muuten vieno pyyntö
kun täällä on meitä kaikissa raskauden vaiheissa niin olis kiva jos laittaisitte viestiin rv:t. Kun jossain kuukausiketjuissa se ei ole niin tarkkaa, kun siellä tietää suurinpiirtein missä vaiheessa raskautta toinen on, mutta täällä sitä ei voi yhtään tietää eikä joka kirjoittajan jälkeen jaksa mennä etusivulle katsomaan, että milläs viikoilla tuo onkaan. Eihän sillä muuten mitään, mutta just sillai, et voi kommentoida tyylillä "mulla oli tota ihan samaa" tmv.
marza me kerrottiin lähestulkoon heti plussatestin jälkeen kaikille. Äidilleni soitin samana päivänä kun tein testin ja seuraavan viikon sisällä sai kyllä muutkin kuulla vauvauutisen
Mä en oo ikinä osannut asiaa niin salailla, enkä oo ikinä ymmärtänyt sen salailun tarkoitusta, kun vauva nyt kuitenkin on juttu, joka kaikille lähipiirissä varmasti tulee tietoon ja itse ainakin ajattelen, että jos menee kesken tmv. niin sitten ympärillä olevat ihmiset ymmärtää mistä mahdollinen paha olo johtuu jne.
Täällä on masu jo sen kokoinen, et nyt on onniteltu raskaudesta ihan mahan koon perusteella, että kait se jo aika selkeä on
tatomira ja itu 24+2