Kertokaa itsestänne jotain outoa.

Minusta on oksettavan näköistä, kun rattaiden renkaisiin on painunut paljon kiviä. Näin tänään leikkipuistossa rattaat joiden renkaat olivat ihan täynnä niihin painuneita kiviä, näytti ihan samalta kuin tuo aiemmin ollut muokattu kuva jossa tytön ihossa on reikiä. Hyi h**vetti. :x

Oksettavan näköistä on myös se kun ruoka on palanut pohjaan ja kaikki irti lähteneet kaavittu pois, Ruskea, palanut pohja, ja siinä törröttämässä vaikka jotain makaroneja....iiik! Olen kerran nähnyt sellaisen näyn, juurikin makaroonit olivat palaneet pohjaan, ja vieläkin alkaa kiertää kun ajattelenkin. :x

Lisäksi usein kun kävelen laatoitetulla alustalla, vältän astumasta laattojen rajoille. Lasken myös usein rappusia kun kuljen niillä.

Jos olen juuri tehnyt perusteellisen siivouksen, koko sen päivän nypin rätillä pienimmätkin irtoroskat/hituset lattialta, ettei heti alkaisi näyttää sotkuiselta.

Tykkään tarkkailla ihmisillä ja kuvitella millainen elämä heillä on. Keksin joskus päässäni tarinoita näkemistäni ihmisistä. Esim. kaupan parkkipaikalla, viereiseen autoon tuli keski-ikäinen pariskunta jotka laittoivat kauppakassit autoon ja lähtivät. Itse odottelin autossa nukkuvan nauvan kanssa, niin oli aikaa ajatella. Ajattelin jotain että siinä on Ritva ja Pertti, joilla on kaksi aikuista lasta. Lapset ovat tulossa illalla perheineen käymään, ja he kävivät ostamassa illallistarpeita.

Olen kirjoittanut blogiinikin (jota en kyllä valitettavasti ole päivittänyt kuukausiin) noita keksimiäni tarinoita. Aina ne lähtevät jostain näkemästäni ihmisestä, yksi tarina lähti siitä kun sain väärään numeroon tulleen, englanninkielisen tekstiviestin, joka oli ihan selvästi suomalaiselta mieheltä, jollekin ulkomaalaiselle, ulkomailla asuvalle naiselle. Siitä syntyi Harrin ja Angelan tarina, ja mun pitäisi sitä kyllä ehdottomasti jatkaa jossain vaiheessa. Näin kerran kadulla heidät, siis juuri sen näköisen pariskunnan kuin miksi heidät kuvittelin.

Mielikuvitus on mukava asia.

 

-Toisen lämmittämät istuimet ällöttää.

Ooo... toi on niin ällöä minunkin mielestä. Tuntuu että penkkiin ois joku jättäny pierua tjsp

 

mulla aina ku menkat alkaa polvet kipeet...

 

[QUOTE="nuuh";24509144]Mulla on superhyvä hajuaisti, haistan esim. vaihdevuodet ja sitä ei kukaan ymmärrä paitsi mun sisko joka haistaa kans.[/QUOTE]

Minulla taas on äärettömän tarkka värinäkö, erotan sävyt joita useimmat eivät

 

- nukkumaan mennessäni silitän toisella jalalla toista jalkaa( muuten en pysty rauhottumaan)
- Mietin usein mitä kylässä käyvät ihmiset ajattelevat kodistamme ja perheestämme.
- En ikinä vessassa käydessä ota tyhjää paperi rullaa telineestä pois ennen kuin menen uudestaan wc käynnille jolloin tarvitsen paperia.
- Katson usein ihmisten jalkoja, hoitavatko se niitä siis onko kynnet siistit, jalat/kantapäät raspattu ja jos ei ole tulee tunne ettei toinen huolehdi itsestään, HYI!
- en voi syödä ruokaa ilman että haarukassa on aina kaikkea pikkuisen eli siis salaatti, kastike ja peruna esimerkiksi.
- Pelkään yöllä liikkua kodissamme koska pelkään että asuntoon on tullut ulkopuolinen sen vuoksi vessaan mennessä kävelen todella nopeasti sänkyyn takaisin ja painan silmät kiinni.

 

Mulla on ihme ongelma varpaista! Välillä kun levittelen/harotan varpaitani toisistaan erilleen, niin mua alkaa ihan ahdistaa kun ovat niin lähellä toisiaan. Siis kun palautuvat "harotuksen" jälkeen takaisin vierekkäin.

Ujot varpaat.

 

Pystyn syömään ainaki 800g suklaata päivässä. :ashamed:

 

En ota koskaan päälimmäistä lautasta julkissa ruokaloissa, koska ajattelen että sen yli on esim. juteltu, ja ihmisten sylkeä on lentänyt siihen.

En voi sietää katsella kun joku hivelee itseään, esim siis työkaveri hinkkaa käsillään reisiään. Yöks.

 

jos käyn yöllä vessassa niin en katso peiliin päinkään, siis en laita vessaan valoja mut siellä on sellanen hämärä (ikkunallinen). Äkkiä vaan housut jalkaan ja vetäsy ja pois sänkyyn.

 

Mä olen monessa asiassa tosi outo.. Mutta yksi ehkä on että kammoan mielialalääkkeitä ja sain itseni nousemaan vakavan masennuksen syövereistä ainoastaan ajattelemalla että mun psyykkeen on kyettävä siihen.

Hmm.. Käyn päässäni keskusteluja ja saatan myös ilmehtiä sen mukaan mistä keskustellaan.. Jotenkin vaikea selittää, en siis juttele mielikuvitushahmoille vaan esimerkiksi jos on tarkoitus tavata joku ystävä niin saatan luoda keskustelun ennen tapaamista päässäni, liekö jotain jännityksen laukaisua tai jotain. Ilmeet eivät ole mitään kovin huomiotaherättäviä mutta yleisillä paikoilla mua saattaa sitten alkaa naurattaa kun tajuan tuijotelleeni kulmat rutussa ohikulkijoita kun mulla on joku tiukka vääntö meneillään... Että kiva, juu hei..

Saatan myös puhua itsekseni ääneen, kun olen tottunut höpöttämään ja selostamaan kaikkea lapsille koko ajan. Pelkään aina että alan metrossa tai jossain hihkua "Oiiiih, lentokone!" tai jotain...

Samat jutut kun mulla. En ole ollut kylläkään vakavasti masentunut, mutta pystyn vahvasti vaikuttamaan omaan psyykeeseen ja sen toimintaan. Ja mieli kykenee melkein mihin vaan jos on pakko.

Mitäs muuta.. Mä en ole ikinä voinut koskettaa verkaa tai satiinia saamatta inhonväreitä!
Samoin inhoan koskettaa posliini ja lasi astioita, erityisesti juuri tiskikoneesta tulleina! Muovi on paremman tuntuinen käsiin.
Ruoka voi tuntua koostumukseltaan ihan hirveeltä. Koostumus on tärkeää!
Samoin on tärkeää miltä vaate tuntuu päältä. Pidän farkkuja vain kun lähden kotoa jonnekin, kotona en ole koskaan pitänyt farkkuja vaan riisun ne heti ensimmäisenä kun tulen kotiin.

Pyrin olemaan paljain jaloin aina kun mahdollista. Talvisinkin. Pyrin muutenkin olemaan mahd. vähissä vaatteissa, vaatteet on yleensä epämukavia. Kotioloissa pidän muodottomia jättipaitoja ja yöpaitoja. Jos pitää pukea lämpimästi niin koetan valita yhden mahd. lämpimän vaatekappaleen koska inhoan kerrospukeutumista (se siis tuntuu epämukavalta).

Mulla paljon tällasia tuntojuttuja ja epäilen, että omaan jonkinlaisen aistiyliherkkyyden.
Olen herkkä tietynlaisille ja -taajuisillle äänille, enkä voi sietää melua. Silmiä häikäisee pilviselläkin säällä.
Saan päänsärkyä joistakin tuoksuista ja voimakkaaseen tuokuun turtuminen kestää kauan tai ei tapahdu ollenkaan. Minulla on myös voimakkaita tuoksumuistoja ja jotkin tuoksut laukaisevat muistoja niin elävinä, että voin koeka muistoon liittyvöt tunteet ym. kuin se tapahtuisi uudelleen.
Tää on ainut kiva noista "herkkyyksistä".

Sitten vielä.. Tykkään puristella finnejä. Tykkään myös nyppiä karvoja kulmista ja kainaloista pinseteillä. Ne tuo jonkilaisen tyydytyksen tunteen.

 

[QUOTE="vieras";24509350]jos käyn yöllä vessassa niin en katso peiliin päinkään, siis en laita vessaan valoja mut siellä on sellanen hämärä (ikkunallinen). Äkkiä vaan housut jalkaan ja vetäsy ja pois sänkyyn.[/QUOTE]

Minäkään en ennen voinut katsoa pimeällä peiliin/heijastavaan lasiin. Nykyään olen päässyt sen yli.

 

-Pienenä mulla oli noin 20 pehmolelua unileluina sängyssä. Niitä piti "kierrättää" niin ettei yksikään lelu joutunut olemaan jalkopäässä kahta yötä peräkkäin. Hyvä kun sänkyyn itse mahduin mutta kaikkien lelujen piti olla aseteltuna nätisti mun ympärille ja niitä leluja jotka yöllä putos sängystä, piti seuraavana yönä "hyvitellä" ottamalla ne kainaloon ettei niitä surettanut... Välillä ahdisti tosissaan kun äiti oli käynyt vaihtamassa lakanat enkä muistanut lelujen järjestystä edelliseltä yöltä.

-Menen myöskin lukittujen ovien taa hoitamaan viralliset puhelut, en kestä ajatusta että joku kuuntelis.

-Tykkään nuuhkia koiran tassuja ja kuonoa, haisee mun mielestä salmiakille :heart:

-Inhoan ääntä joka tulee kun ihmiset raapii ihoaan, hyi, menee oikein kylmiä väreitä. Oma raapiminen ei ällötä.

-Oudoin uskomus ja tapa itellä varmaan se, että kun liikkuvasta autosta katselen metsänreunaa, oon ihan varma että kun tarpeeks kauan katsoo siellä näkee jonkun puun oksalla hirtetyn miehen roikkumassa. Sitten yritän haastaa itteni tuijottamaan ohi kiitävää metsää mahdollisimman kauan, mitä pitempään pystyn sen kylmänhikisempi hermostunut olo tulee ja jossain vaiheessa on pakko kääntää katse eteenpäin kun en kestä sitä jännitystä enää. Tämä uskomus ollut mulla ihan lapsesta asti. Tiedä sitten mistä tullut

 

En osta koskaan karkkia.
Enkä tykkää suklaasta, saatan syödä sitä, jos joku tarjoaa, sillä kieltäytymistä pidetään tosi outona. Eilen kävi vieraita, jotka toivat mm. suklaata, avasin ja tarjosin heille, mutta sain itse syötyä vain pienen palan. Loput menee vissiin roskiin...

 

mulla on kans että pitää tosi nopeeta yöllä läydä vessassa ja en uskalla kattoa peiliin ku pakosta ja sit että nukkumaan mennessä pitää hieroa varpaita ja jalkoja yhteen---

 

[QUOTE="täti";24509393]En osta koskaan karkkia.
Enkä tykkää suklaasta, saatan syödä sitä, jos joku tarjoaa, sillä kieltäytymistä pidetään tosi outona. Eilen kävi vieraita, jotka toivat mm. suklaata, avasin ja tarjosin heille, mutta sain itse syötyä vain pienen palan. Loput menee vissiin roskiin...[/QUOTE]

Mulle, mulle! *kunhan tää mutakakku on saatu nassuun*

 

Ai niin ja nukkumaan mennessä heiluttelen jalketeriä ennen nukahtamista noin viiden minuutin ajan. Kulutan siis näin päivän viimisetkin energiat ja uskon saavani unta siten paremmin

 

Mulle, mulle! *kunhan tää mutakakku on saatu nassuun*

ookkei, laitan jääkaappiin ja tarjoon sulle, kun tuut kylään

 

Mulla on ollut hyvin nuoresta lähtien irrationaalinen pelko sitä kohtaan, että olen liian painava asioihin. Siis että jos menen huvipuiston laitteeseen, rikon sen painollani. Jos istun tuoliin, rikon sen painollani, jos menen keinuun, sen kettingit katkeavat, hajoitan sängyn yms. Tiedän että se liittyy siihen, että mua haukuttiin aina lihavaksi, mutta todellisuuspohjaa sillä ei ollut. Mun bmi oli silloin 24,5 joten en todellakaan olisi voinut rikkoa huvipuiston laitetta. Mulla on myös pelko, että upotan veneen ja pudotan lentokoneen En kehtaa kenellekään kertoa.

 

En ota kaupassa koskaan hyllyn ensimmäistä tuottetta, esim tomskurasian kaivan alta tai en ota päällimmäistä lehteä..

Teen listoja tekemisistä siis mitä pitää tehdä ja jaan ne päiville, ideoita tulee lehdistä muiden ihmisten tekemistä ja jne..

Kuvittelen tarinoita päässä, enimmäkseen ihmissuhdetarinoita.. Tämä on ollut jo ihan pikkulapsesta esim lehtikuvista alan kuvittelemaan perheitä ja niiden elämää.

Luulen tietäväni mitä muut ihmiset ajattelee ja joskus myös luen ajatuksia.

 

Mulle pitää olla jääkaapissa aina iso pullo kylmää vettä. Hanasta otettu maistuu pahalta ja on likaista ja taas kannuun laitettu alkaa maistumaan jääkaapilta. Ihan samaa kraanavettä se pullotettukin on, mutta silti..

 

-Oudoin uskomus ja tapa itellä varmaan se, että kun liikkuvasta autosta katselen metsänreunaa, oon ihan varma että kun tarpeeks kauan katsoo siellä näkee jonkun puun oksalla hirtetyn miehen roikkumassa. Sitten yritän haastaa itteni tuijottamaan ohi kiitävää metsää mahdollisimman kauan, mitä pitempään pystyn sen kylmänhikisempi hermostunut olo tulee ja jossain vaiheessa on pakko kääntää katse eteenpäin kun en kestä sitä jännitystä enää. Tämä uskomus ollut mulla ihan lapsesta asti. Tiedä sitten mistä tullut[/QUOTE]

Joo mulla on myös tämä!! Se on kyllä niin tyhmää mutta silti pitää tuijottaa varsinkin pimeällä että muka näkee nimenomaan sen hirttäytyneen ajovaloissa!! Tai jotain Syvä joki porukkaa loikkimassa metsässä!!

 

Mä inhoan jos mun hiukset koskee muhun, paitsi sillon kun ne on just pestyt, ja silloinkin ei naamaan! (ja mulla on silti pitkät hiukset tietty)
Mulla on myös toi obsessio korvien kaivamiseen vanupuikolla. Teen niin lähes joka kerta kun käyn vessassa, ja oon varmaan pilannut korvat sillä. Mut ne kutisee ja must tuntuu et en kestä sitä. Ja aina on sellanen olo että siellä on jotain.
Inhoan sukkia, enkä ikinä pystyisi varsinkaan nukkumaan sukat jalassa. Yököttää jos jalat koskee miehen jalassa oleviin sukkiin myös, joten mun sängyssä on täysi sukkakielto.

Pieni vinkki tablettikammoisille muuten! Itellä sama ongelma. Pelkän juotavan kanssa en saa edes pienimpiä alas, ja joku järkyttävän kokoinen penisilliini minkä hajukin saa jo voimaan pahoin on ihan käsittämätön haaste. Lääkkeet otan siis aina ruuan kanssa, eli pureskelen vaikka leipää tai jotain suun täyteen ja laitan tabletin sen massan sisään niin ettei se koske suun sisäpintaan tai kurkkuun kun nielaisen. Jotkut pienemmät menee alas jugurtin tai paksun kiisselin (tms.) kanssa.

 

Mä en syö sinisiä karkkeja.

 

[QUOTE="täti";24509393]En osta koskaan karkkia.
Enkä tykkää suklaasta, saatan syödä sitä, jos joku tarjoaa, sillä kieltäytymistä pidetään tosi outona. Eilen kävi vieraita, jotka toivat mm. suklaata, avasin ja tarjosin heille, mutta sain itse syötyä vain pienen palan. Loput menee vissiin roskiin...[/QUOTE]

Oispa mullakin toi. Helpottais huomattavasti painonhallintaa.

 

Mua inhottaa tietynlaiset kuviot, sellaiset missä on paljon onkaloita jne. Esimerkiksi mehiläisten kennot ovat ällöttäviä ja sitten esim. verkkomelonin tai hunajamelonin siemenkota, yök. Oon joskus nähnyt sellaisia unia, missä mun naamaan on tullut sellainen onkaloinen kohta ja sieltä on sitten pursunnut jotain mömmöä. Myös fysiologian ja anatomian kirjoissa olevat kuvat luuhohkasta ovat todella ällöttävän näköisiä. Telkkarista tuli jonkin aikaa sitten duracell-mainos, jossa satoja niitä pupuja muodostivat erilaisia hahmoja ja ne olivat todella ällöttävän näköisiä.