Kertokaa itsestänne jotain outoa.

Tää alkoi siitä, kun näin Jim Carreyn leffan Truman Show.Mietin monesti elänkö itsekin tällä tavalla.Siis kaikki ihmiset, jotka tapaan on näyttelijöitä ja tietää, että mua kuvataan ja tarkkaillaan.Kaikki asiat, jotka tapahtuu minulle, on ennalta sovittuja ja mua tarkkaillaan, miten reagoin.Itse elän onnellisen tietämättömänä luullen, että elämäni on totta.Joskus oon miettinyt sitäkin, että mun lapsetkin, varsinkin isompi (5v) ajattelee oikeasti kuten aikuinen.Eli kiukuttelee ja käyttäytyy kuten normaalit lapset, mutta kuitenkin samalla aikuisen lailla tarkkailee, miten äiti näihin reagoi.I know, I'm weird... :/

 

-En pysty avaamaan käsin ketsuppipurkkia. Pelkkä ajatus siitä, että ketsuppia on sormilla, ällöttää. Avaaminen hoituu siis esim. veitsellä

-Osaan kaikkien tuttujen ja puolituttujen ihmisten autojen rekkarit ulkoa. Jos vastaan tulee tutun näköinen auto, katson eka rekkarin ja vasta sitte ajajan.

-Joskus nukkuessa tulee tunne, että en saa "happea". Siihen auttaa se, että nukun niin, että jalat ovat nilkkojen kohdalta sängyn ulkopuolella.

 

Rakastan pakkaslumen narskumisesta kenkien alla ja samalla suren kun ne hiutaleitten erilaiset kauniit kuviot ja sakarat särkyy.

 

Jos minua kutittaa vasemmasta varpaasta, "joudun" rapsuttaa myös oikeaa. Ja yleensäkin, minun pitää koskea aina vastakkaiseen ruumiinosaan, muuten jää "vaivaamaan".

 

Eksääni ällöttää lyijykynät, sinappi ja tulitikut.

 

Mulla on myös tällainen päähänpinttymä. Kun laitan pyykkiä kaappiin, niin laitan aina alimmaiseksi pinkkaan ja käytän päälimmäisestä alkaen. Sama homma astioissa. Koneesta puhtaat lautaset pinon alimmaiseksi ja päältä käytetään. Puhtaat kupit taakse kaappiin ja etummaisista alkaen käyttöön. Ihan "sairasta", mutta tää on mulle pakkomielle.

Mulla on ehkä lievempänä sama. Olin vähän aikaa siivoustöissä ja yhdessä paikassa telineeseen, johon mahtui neljä vessapaperirullaan, piti aina lisätä niitä rullia niin että teline olisi aina täynnä. Mua ahdisti kamalasti, kun niitä alimpia rullia ei tultaisi koskaan käyttämään kun siivooja lisää aina uusia päälle. Joskus jopa salaa laitoin uusia rullia alimmaiseksi ja ne vanhat rullat päällimmäisiksi.

 

Mä tiesin lapsena aina missä oli pohjoinen. Vaikka olisin ollut ihan oudossa ympäristössä, sisällä tai ulkona osasin aina osoittaa pohjoiseen. Se oli vain sellainen tunne, että tuolla päin. Lapsena olinkin hyvä suunnistamaan oudossakin paikassa. Sitten huomasin, ettei ole normaalia tietää tuollaisia ja tietoisesti lopetin pohjoisen 'tutkailun'. Hankaa selittää, mutta en enää käyttänyt tätä taitoa.
Nykyään harmittaa, etten ylläpitänyt tuota erikoisuutta Tunteen siitä tiedosta muistan, mutta en osaa enää pohjoiseen osoittaa pelkän tunteen perusteella, joudun turvautumaan karttaan ja kompassiin, kuten muutkin.

 

Rupien repiminen on aivan mahtavaa, ei väliä kenen. Finnien puristelu, karvojen nyppiminen ja kaikenlainen rapsuttelu on ihanaa. Nuorempana saatoin levittää erikeepperiä käsiin, annoin kuivua ja kuorin pois. Nautin myös käsieni haistelusta, etenkin auringossa oleilun jälkeen.
Toisten ihmisten hampaiden harjaus on kuvottavaa, saan siitä äänestä kylmiä väreitä. Lastenkin kanssa joutuu tsemppaamaan ettei ällötys saa ylivaltaa. Se on vaan se ääni. Omat hampaat harjaan ongelmitta.

 

minusta on kiva työntää nenään vaikka hammastikku ja saada teko aivastuksia aikaiseksi.
minun on pakko nukkua kasvot pois miehestäni parisängyssä, koska minua inhottaa hengittää toisen hengitystä jos nukuttaisiin kasvot vastakkain. Samoin en voi sietää toisen ihmisen kosketusta nukkuessa sängyssä. Sohvalla taas ei ole mitään ongelmaa nukkua ihokontaktissa.

 

Tää ei varmaan ole outoa, kun kerran tilalla on ihan nimikin... Mutta mä saan oksennusrefleksin rei'istä. Siis tätä tarkoitan:
Trypofobia-testi
(Älä katso, jos sulla on reikäkammo! Ja sori, en osaa tehdä linkiksi.)

Joo, hyi helvetti! Mua ei silleen ällötä paskat tai kuset tai likakaivon tyhjentämiset, oksennukset jne. jne.

Mutta toi kuva... HYI YÄK!!YÄKYÄKYÄK!

Lapsena näin unta että mulle tuli joku rokko ja mun iho oli täynnä sellaisia isoja kraatereita.

 

[QUOTE="mama";24507448]Tää alkoi siitä, kun näin Jim Carreyn leffan Truman Show.Mietin monesti elänkö itsekin tällä tavalla.Siis kaikki ihmiset, jotka tapaan on näyttelijöitä ja tietää, että mua kuvataan ja tarkkaillaan.Kaikki asiat, jotka tapahtuu minulle, on ennalta sovittuja ja mua tarkkaillaan, miten reagoin.Itse elän onnellisen tietämättömänä luullen, että elämäni on totta.Joskus oon miettinyt sitäkin, että mun lapsetkin, varsinkin isompi (5v) ajattelee oikeasti kuten aikuinen.Eli kiukuttelee ja käyttäytyy kuten normaalit lapset, mutta kuitenkin samalla aikuisen lailla tarkkailee, miten äiti näihin reagoi.I know, I'm weird... :/[/QUOTE]

Mä kun katoin tota leffaa ensimmäistä kertaa silloin kun se ilmestyi niin mä itkin ihan hirveesti. Musta se oli tosi ahdistava leffa koska se kuvasi juuri sitä miten mä tunsin.

Tänä päivänä en enää kuvittele että mua tarkkaillaan kun totesin lopulta että "no ihan sama"

Mulla johtui siitä että mun lähisukulaiset ihan oikeasti seurasivat mun tekemisiä ihan sairaalloisesti kun olin lapsi/nuori/nuori aikuinen, mulla ei ollut mitään yksityisyyttä jne. Laitoin heihin välit poikki melkein 2 vuotta sitten ja edelleenkin kuulen heidän puhuneen juttuja joita eivät ole voineet muuten selvittää kuin käymällä meidän ikkunoiden alla kurkkimassa tmv.

 

Aijoo, enkä tiedä miten yleistä tää on, mutta mun oksennusrefleksi on siis todella huono. Oksennustaudissakaan oksennan spontaanisti todella todella harvoin.

 

Mulla on aika usein outo kuvitelma että minua vakoillaan. Isoveli valvoo....

Sama täällä!
Mutta lisäksi..
Jos käyn kakalla joudun pistämään pönttöön paljon vessapaperia kotona että kylässä ettei kukaan kuule kun pönttöön tippuu
Lasken aina kaikki rappuset, suojatieviivat ja joskus talon lattia/seinä laattoja tai kattoviivoja...yms yms. Siskollani oli nuorena outo tapa joka paikassa missä koski johonkin tavaraan, joutui koskemaan siihen samallalailla toisella kädelläänkin
Itsekin nukun miehestäni naama poispäin ihan sen takia etten haista hänen hengitystään.

 

Rakastan kirjojen ja lehtien tuoksua, joten haistelen aina kaikki uudet kirjat, mutta pidän myös erittäin vanhojen lehtien tuoksusta. Niitä en tosin naamani eteen työnnä, kun ovat niin vanhoja, että vähän ällöttää ketkä kaikki niitä on koskenut, ja missä ovat lojuneetkaan.
Töissäkin nuuhkin uusimmat firman lehdet ja esitteet. Kauppalehteä tms. sanomalehtiä en nuuhki.

 

Täällä on niin paljon yksinpuhujia ja mielikuvituskeskusteluja käyviä ettei se tosiaankaan taida olla yhtään outoa Kuulun itsekin samaan porukkaan, höpötän ääneen niitä mielikuvitusjuttuja yksin ollessani. Tai jos kuvittelen päässäni jotain niin yleensä mies aina kysyy että mitä mietit kun hymyilen tai muuten kasvoillani eläydyn niihin keskusteluihin =)
Samoin mukeja ja vaatteita pitää käyttää tasapuolisesti ettei mitään niistä tule syrjittyä.

En voi koskaan pukeutua täysin mustiin. Jonkun vaatteen pitää olla eri väriä, esim. sukat tai rintsikat, pääasia että joku vaatekappale ei ole musta. Tämä johtuu siitä kun kuulin erään läheisen kuolemasta vuosia sitten ja olin silloin pukeutunut täysin mustiin ja olen tullut siitä taikauskoiseksi.. Uskon siis että jos joskus vahingossa pukeudun kokonaan mustiin vaatteisiin niin joku taas kuolee.

 

Mä juon aina pelkästään vettä. Siis en juo teetä, kahvia, mehua, maitoa tai muuta vaan aina pelkkää vettä aterialla kuin aterialla.

 

[QUOTE="mama";24507448]Tää alkoi siitä, kun näin Jim Carreyn leffan Truman Show.Mietin monesti elänkö itsekin tällä tavalla.Siis kaikki ihmiset, jotka tapaan on näyttelijöitä ja tietää, että mua kuvataan ja tarkkaillaan.Kaikki asiat, jotka tapahtuu minulle, on ennalta sovittuja ja mua tarkkaillaan, miten reagoin.Itse elän onnellisen tietämättömänä luullen, että elämäni on totta.Joskus oon miettinyt sitäkin, että mun lapsetkin, varsinkin isompi (5v) ajattelee oikeasti kuten aikuinen.Eli kiukuttelee ja käyttäytyy kuten normaalit lapset, mutta kuitenkin samalla aikuisen lailla tarkkailee, miten äiti näihin reagoi.I know, I'm weird... :/[/QUOTE]

Pitäisköhän sun mennä lääkäriin?

 

Mä tykkään ihan hirveesti ku mun päänahkaa hierotaan..
Mä en pysty raapimaan kenenkään paljasta selkää, en edes omaani, muutakuin suihkussa..
Mäkin juttelen yksinäni, käyn keskusteluja läpi mielessäni.
Jos mun tarvii soittaa jotain virallisia puheluita menen parvekkeelle tai vessaan, ettei kukaan kuule

 

Täällähän on paljonkin samoja hassuja tapoja omaavia, kuin minä

Mä rakastan myös paperin ja painomusteen tuoksua. Oon töissä painossa ja välillä on pakko mennä painon puolelle haisteleen just painettuja töitä

Munkaan oksennusrefleksi ei oikeen toimi, en ees muista, koska olisin oksentanu spontaanisti. Se on kamalaa, ku oksettaa ja oksettaa, mut oksennus ei vaan tule.

-Toisen lämmittämät istuimet ällöttää.
-Tekoaivastukset
-Päänahan hieronta
-kaiken nyppiminen
ja vaikka mitä

Niin ja tykkään räplätä teippiä!

 

Katson autoista aina ekaks rekkarin ja keksin siitä kirjainyhdistelmästä jonkun jutun. Toki myös keräilen rekisterinumeroita, aloitin siis -1 ja tarkotus olis sinne -999 päästä. Menossa vasta -100. Ja nuo pitää nähdä siis suurenevassa järjestyksessä.
Inhoan höyheniä ja kammoan lintuja.

 

Mäkin tykkään saada aikaiseksi tekoaivastuksia! Pelkään vaan, että oon jollain julkisella paikalla ajatuksissani tehnyt niitä. Olis meinaan aika härön näköistä, jos koulussa tai työharjoittelupaikassa olisin työntänyt rullattuja ohuita paperitötsiä nenääni ja sitten aivastellut kovasti.

Munkin täytyy pistää pönttöön vessapaperia ennen asiointia ja pari kertaa oon saanut pöntön tukkoon sillä. Nyt oon vasta oppinut, että en laita paperia jos olen yksin kotona.

Vasta oon keksinyt, että on jotenkin ihanan vapauttavaa jättää vessan ovi lukitsematta tai vähän raolleen kun käyn tarpeillani. Siis asun ihan yksin ja siksi voin tätä harrastaa. En tekisi noin kotona käydessä tai jos joku olisi kylässä. Suihkussa käydessä on pakko laittaa ovi lukkoon. Pelkään nimittäin, että joku tuppautuu mun kämppään just kun olen suihkussa. Pöntöllä istuessa oven saisi äkkiä kiinni jos kuulisin jonkun tulevan, koska ovi on siinä ihan pöntön vieressä.

 

Mulla on jäänyt jopa ehkäisypilleri kurkkuun, eikä se ole vain se "tunne" niinkuin jos jotain hetkeksi jää kurkkuun, niin tuntuu pitkään kuin se olisi yhä siellä, sillä minä myös tunnen kun se esim. tuntien päästä viimein jollain nielaisulla solahtaa alas ja sitten kaikki on ok. Sama voi käydä vaikka ruisleivän murun kanssa...

Mul on kans sama, ärsyttävää. Täs parhaillaankin venailen, et lääke menis alas ja toi tunne loppuis.

 

Mäkään en pidä sukkia. Ystävät usein katsoo hiukan kummissan, kun sanon etten mä oikein harrasta sukkia.

En mäkään =) Olis outoa pukea sukat.

 

Mulla on superhyvä hajuaisti, haistan esim. vaihdevuodet ja sitä ei kukaan ymmärrä paitsi mun sisko joka haistaa kans.

 

Mä haistelen mun lemmikkikissojen turkkeja ja näykin niiden korvanlehtiä