Pahoittelut uusille.
Jos yhtään lohduttaa niin suru menee ohi viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa tulla innostus uuteen yritykseen.
Lueskelkaa muiden tarinoita, sekin lohduttaa kun tietää että muilla samoja tunteita. Ainakin mulla auttoi. Ja se että kirjottelee palstoille jos ei voi puhua kellekään.
Omaa napaa, tai pikemminkin munasarjaa (heh

Tänään ollut tosi selkeet ovistuntemukset. Järkyttävä jomotus toisella puolen alavatsaa. Töissä ihmeteltiin, että ""miten noin kalpee oot"". Ei siihen nyt voi sanoa, että ""joo vähän on maha kipee kun ovuloin juuri"". Pyörryn varmaan kohta tähän jomotukseen. Ei kun vaan tänään taas yrittämään. Jos tältä jomotukselta pystyy... Ei oo helppoo
Lyhyt kertomus omasta taustastani.
Pillerit pois 08/05. Yritystä 10/05, ekasta kierrosta raskaaksi. Km 11/05 rv 6.
Eli raskautuminen oli ainakin ekalla kerralla helppoa. Katsotaan miten nyt käy. Ovis tuli siis nyt kaksi ja puoli viikkoo km:sta. Vuotoa kesti km:n jälkeen viikon.
Kuullostaa, kun tilanteen noin pistää, todella helpolta. Mutta mistä sitä ikinä tietää, miten käy. Ja vaikka raskautuu niin
ei se mitään meinaa. (Pessimisti.)
Tiuhtille ja muillekin tietysti mukavaa iltaa.
Ebba