Kermit

[29.11.]

Uutta pukkaa!

Täällä kirjoittelevat keskenmenon sekä tuulimunan kokeneet.

Tsemppiä ja voimia kaikille : )

 

[kauris]

Ilmoittaudun... hengissä ollaan : )

milla2 olikin jo kovasti kaipaillut. Yritin joku aika sitten kirjoitella, mutta error, error!!!

Eli menkat tuli ja meni ja nyt ollaan jo uuden kierron puolivälissä...? En ole kovinkaan seuraillut tarkemmin. Ja tarkoituksella olen jättänyt täällä käynninkin vähäiseen.

Uusia on taas tullut. Ikävää : ) Pahoittelut jokaiselle.

Taustaa pähkinänkuoressa uuden ketjun kunniaksi ja muistutukseksi...
Eli minä olen 23 ja mies 26 vuotias. Yhteistä taivalta takana reilut 9 vuotta. Vauva on ollut haaveissa jo viitisen vuotta, yritys alkoi 8/04 ja heti tärppäsikin. Se meni kuitenkin kesken 10/04 (rv 7+5) : (
Sitten tahkottiin puolisen vuotta, kunnes tulin taas raskaaksi. Kesken meni kuitenkin sekin 07/05. Np-ultrassa näkyi vain kuollut sikiö, joka vastasi jotain viikkoa 8, eli samoihin aikoihin luovutti kuin ensimmäinenkin.
Nyt sitten, kaikesta huolimatta, pää pystyssä mennään eteenpäin ja taitaa olla 5. yrityskierto menossa kaavinnan jälkeen.

Mukavaa tiistaita.

 

[kaika]

Valitettavasti ""joudun"" liittymään joukkoonne...
Miehen kanssa ehdittiin jo iloita että saadaan kesävauva nyt marraskuun alussa vuoden täyttäneen esikoispoikamme seuraksi mutta luoja päättikin toisin. Viikonloppuna alkoi vuoto (rv 9) ja eilen sitten kävin lääkärillä joka totesi keskenmenon tapahtuneen. Tosin tiesin sen jo viikonloppuna koska ylimääräistä ""tavaraa"" tuli ulos vuodon mukana. Eilen oli surun päivä mutta tänään on jo parempi päivä. Ja onhan tuossa tuo vesseli pitämässä huolta ettei kovin ehdi murehtia.
Voimia kaikille muille saman kohtalon kokeneille!

 

[Tiuhti]

Pahoitteluni Susalle, Anulle ja Kaikalle km:n johdosta. Lämmin voimahali teille jokaiselle! Samalla toivotan teidät tervetulleiksi tähän ketjuun, joka ainakin minua on auttanut suuresti! Kaikilla meillä on sama surullinen tausta, joten asioista on täällä helppo puhua! Tsempataan toisiamme vaikeuksien kautta voittoon =)

Kauris, mukavaa kuulla sinusta pitkästä aikaa. Voit liittyä jännäilemään Ebban, Hannan ja minun kanssa, ollaan kaikki suunnilleen kierron puolivälissä ja tohina makkarin puolella kuumimmillaan..

Mun km:sta on jo 8 viikkoa, kyseessä oli keskeytynyt km, joka havaittiin np-ultrassa vkolla 13. Mulla kokeiltiin ensin lääketyhjennystä, joka ei onnistunut ja niinpä sitten jouduin vielä kaavintaan. Vuoto kesti pari vkoa ja ekat kuukautiset tuli kuuden vkon kuluttua kaavinnasta.. Tässä Tiuhtin tarina, toivottavasti jatko on onnellisempi =)

Mukavaa tiistain jatkoa kaikille!

Toivoo Tiuhti

 

[Salli]

Heissan ja tervehdys tuolta odottajien puolelta!

En ole vielä uskaltanut täältä irroittautua ja lukemassa käyn säännöllisesti edelleen. Tervetuloa uusille, vaikka ikävä tänne on joutua. Toivottavasti viestini tuo toivoa enemmän kuin masennusta. Keskeytynyt km oli keväällä (kehitys päättynyt rv 8) ja nyt uusi raskaus meneillään.

Kiva kuulla Kauriin terveisiä! Itsellä kaikki tähän asti hyvin. 2 kertaa olen jo päässyt utraankin, kun neuvolassa on laite. Tänään viimeksi pikkuinen siellä vilkutteli ""räpylällään"". Nyt uskaltaa jo varovaisesti ajatella, että ehkä tämä nyt sujuu hyvin tällä kertaa. Viikkoja kasassa nyt 9+4.

Voimia suruunne ja paljon toivonsäteitä kaikille

 

[Ebba]

Pahoittelut uusille.

Jos yhtään lohduttaa niin suru menee ohi viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa tulla innostus uuteen yritykseen.
Lueskelkaa muiden tarinoita, sekin lohduttaa kun tietää että muilla samoja tunteita. Ainakin mulla auttoi. Ja se että kirjottelee palstoille jos ei voi puhua kellekään.

Omaa napaa, tai pikemminkin munasarjaa (heh
Tänään ollut tosi selkeet ovistuntemukset. Järkyttävä jomotus toisella puolen alavatsaa. Töissä ihmeteltiin, että ""miten noin kalpee oot"". Ei siihen nyt voi sanoa, että ""joo vähän on maha kipee kun ovuloin juuri"". Pyörryn varmaan kohta tähän jomotukseen. Ei kun vaan tänään taas yrittämään. Jos tältä jomotukselta pystyy... Ei oo helppoo

Lyhyt kertomus omasta taustastani.
Pillerit pois 08/05. Yritystä 10/05, ekasta kierrosta raskaaksi. Km 11/05 rv 6.
Eli raskautuminen oli ainakin ekalla kerralla helppoa. Katsotaan miten nyt käy. Ovis tuli siis nyt kaksi ja puoli viikkoo km:sta. Vuotoa kesti km:n jälkeen viikon.
Kuullostaa, kun tilanteen noin pistää, todella helpolta. Mutta mistä sitä ikinä tietää, miten käy. Ja vaikka raskautuu niin
ei se mitään meinaa. (Pessimisti.)
Tiuhtille ja muillekin tietysti mukavaa iltaa.
Ebba

 

[anu]

Kiitos kun sain liittyä mukaanne.
On jotenkin itsellä parempi mieli kun voi jakaa tänne kanssa sisarille nämä jutut. Toivottavasti meille kaikille olisi nuo keskenmeno ajat pian mielestä pois ja jälkeen jäännyttä elämää, ja että oltaisiin pian kaikki taas plussanneiden puolella

Odottelen vaan että tämä ""tiputteleva"" jälkivuoto loppuisi pian!

Kiva kun te olette noin aktiivista porukkaa...

 

[Hanna]

Heips, Täälläpä on ollut tänään vilkasta=)
Surullista kun olemme saaneet lisää kermittäriä=(, mutta toisaalta ihanaa kun olette tänne löytäneet. Täällä kaikki ymmärtävät sen surun mitä kukin käy läpi.

Taitaa ovis olla lähellä, ainakin limat viittaavat siihen. Yleensä olen havainnut lima klimpin siinä kp16 paikkeilla (jos olen sen onnistunut huomaamaan). Nyt kp11 kerrot ennen keskenmenoa olivat 30 ja 26, km jälkeen mentiin sitten 34:ään asti, saa nähdä kuinka nyt käy.

että semmoista tähän iltaan..

 

[*E*]

Minäkin tuolta odottajien puolelta käyn aina välillä kurkkimassa täällä. Pahoittelut uusille kermiteille, mutta tervetuloa silti mukaan.

Oma taustani on se, että viime talvena huomasin olevani raskaani. Se oli vahinko, mutta suru oli silti suuri, kun se päättyikin keskenmenoon. Kuolleen sikiön koko vastasi jotain viikkoja 6, mutta se havaittiin vasta myöhemmin, koska ei tullut itsekseen ulos. Olin siis kaavinnassa maaliskuun alussa.

Sen jälkeen päätettiin, että antaa uuden tulla, jos on tullakseen. 4-5 menkat tuli km:n jälkeen ja nyt siis uudestaan raskaana ja viikkoja on ruhtinaalliset 17+5 kasassa.

Alku on aina vaikeaa, mutta uskon, että meitä kaikkia onnistaa ennemmin tai myöhemmin. Voimia ja tsemppiä teille kaikille!!

 

[milla2]

Hei,

Olen ollut vähän sivummalla, mutta käynyt kurkistelemassa, että vieläkö kauriista jotain kuuluu. Mukavaa, että olet sentään vielä täällä (tarkoitan ylipäänsä kirjoittelemassa, kovasti toki toivon, että siirtyisit tuonne ex-kermittäriin kuten me kaikki).

Meillä taitaa sitten kauris olla vähän samat ajatukset. Itsekin yritän ja olen oikeastaan onnistunutkin unohtamaan nämä vauvahaaveet taaemmaksi. Kun ei kerta tunnu heti tärppäävän, niin turha sitä on sitten kuukausi toisensa jälkeen odotuksessa elää vaan nauttia kunnolla elämästä kunnes joskus toivottavasti sitten se oikea raskaus alkaa.

Tosin ehkä syynä on vain kovin kiireinen loppusyksy

Muumi taisit kysellä siitä 5+3 km:stä. Vastaa minun edellistäni. Kävin jälkitarkastuksessa (eli vain yksi tarkastus) n. 4 vkoa keskenmenon jälkeen. Neuvolassa neuvoivat, mutta gyne oli sitten tarkastuksessa sitä mieltä, ettei olisi tarvinnut. Eli jos kaikki on ok ts. vuoto loppuu ajallaan ja kipuja ei ole, niin sitten vaan rauhassa voit antaa olla menemättä. Omaan äitiysneuvolaan kannattaa tosin soittaa ja varmistaa vielä (saa ainakin henkistä olkapäätä). Ja jos rahatilanne kestää, niin oman mielenrauhan vuoksi voi mennä yksityiselle tarkastukseen (jos ei neuvolassa kunnallista suosi). Erityisen hyvä varmaan, jos on muutenkin jo gynellä käynnistä aikaa.

Kaikille uusille tulijoille voimia ja tervetuloa joukkoon. Oli tämä kyllä sellainen henkireikä aikanaan. Myös toisen km:n kohdalla auttoi paljon. Voimia syksyn pimeyteen - tsempatkaa toinen tosianne!

Ai niin, eli minä 29 ja mies 30. Ensimmäistä yritetään ja kahdesti on jo mennyt kesken. Toisaalta vuoden sisällä kuitenkin kahdesti raskaana (eli hivenen yli vuosi ns. yritystä takana).

 

[muumi]

kiitos milla2 tiedosta. ajattelin rauhassa odotella vuodon loppumista ja soittaa sitten neuvolan tädille ja jysyä hänen mielipidettään... jos näin alussa menee kesken, niin voisiko myös ajatella, että uuden yrityksen voisi aloittaa heti?

ja sitten sellainen kyssäri, että kun saitte keskenmenon pidittekö sairaslomaa, ja kuinka kauan? itsellä ei sietämättömiä kipuja, mutta hormooniheittelyiotten takia jo kolmatta päivää armoton migreeni ja mieli niin maassa, että tuntuu, ettei töihin pysty... =(

pahoittelut minultakin uusille tulijoille =(

 

[Hanna]

Heips,
Muumi: mulla oli heti km:n jälkeen tiedossa 3 yövuoroa. Lääkäri täti antoi saikkulapun (en pyytänyt) niiden vuorojen osalta ja sain olla koko viikon kotona. Hyvä niin, en olisi varmaan kestänyt töissä ja vuotoakin tuli sen verran reippaasi, sidettä sai vaihtaa parhaillaan alle tunnin välien=/.

 

[tatti]

Taidan tarttua tähän ketjun helmaan, ennenkuin se kasvaa taas on vaikeampi tulla mukaan. Nyt kun on muitakin uusia. Kävin pikaisesti lukemassa tuota edell. ketjun häntää.

Olen lukenut vajaan kk:n tätä palstaa. En vain oikein tiedä, mihin itseni sijoittaisin.

Useita vuosia ollaan haaveiltu lapsesta. Lopulta v.-03 huomasin odottavani, mutta keskenmeno tuli rv 11. Tuntui tosi epäreilulta. Olimme jo ennen sitä tohtoroineet molemmat,mutta syytä ei ole löytynyt. Tosin minulla epäsäännöllinen kierto.
Minulle on tehty myös -04 koeputkihedelmöityksellä 2 kertaa alkion siirto. Ensimmäinen raskaus kesti 8+1 ja toinen rv5.
Toisen raskauden aikana yritin vielä olla toiveikas, vaikka minulla oli kipuja ja vuotoa alusta lähtien.
Tänä syksynä -05 tehtiin toinen kphedelmöitys, mutta alkio ei kiinnittynyt eli raskaustesti negatiivinen.
Meillä on vielä mahdollisuus jatkaa hoitoja ensi vuoden puolella, mutta nyt vain odottelen josko kierto taas hieman säännöllistyisi ja pääsisin tikuttelemaan. On paljon halvempaa kuin lääketieteelliset kokeilut ja eipä se ota jos ei annakaan.

No, illan jatkoja vaan kaikille. : )

 

[milla2]

Jopas täällä on vilinää. Toisaalta hyvä niin. Tatillekin tervetuloa mukaan - aika masentava tarina sinulla. Mutta jos siitä vielä iloksi muuttuisi - toivotaan.

Muumi: Me ainakin aloitimme ns. yrityksen heti tämän 5+ keskenmenon jälkeen. Tai heti kun vuoto loppui (eli siis ihan kokonaan, sen verran arka olin tulehduksia pelkäämään). Vuoto kesti vajaan 2 vkoa (vähäisenä tosin) ja sen jälkeen tunnistinkin mielestäni ovulaation. Ei johtanut mihinkään, mutta ekat kuukautiset oli kyllä tosi runsaat (eli varmaan kohtukaan ei ollut vielä ihan valmis uuteen). Eli siitä vaan!

 

[satu-täti]

Pyrähdimpä taas lueskelemaan viestejänne...tästä ketjusta ei varmaan osaa koskaan olla poissa =)

Itse olin sairaslomalla km:n jälkeen 2 viikkoa. Jäin samana päivänä, kun lääkäri ei löytänyt sykettä, ja tuon kahden viikon aikana jouduin käymään 2 kertaa kaavinnassa. Ensimmäisen kaavinnan jälkeen en olisi saanut keskussairaalasta sairaslomaa kuin toimenpidepäivän, joten hain sitä sitten omasta terveyskeskuksesta. Minulle tuo 2 viikkoa oli ihan tarpeen, henkisesti en olisi jaksanut töissä olla, ja sairasloman jälkeenkin töissä olo oli välillä aika tuskallista.

Nyt tuosta on kulunut aikaa kohta puoli vuotta, ja eilen sain taas armottoman itkukohtauksen. Tuntui, että kyynelille ei näy loppua. Minun pitäisi kaiken järjen mukaan elää suht onnellista aikaa, kohta olen saavuttanut raskauden puolenvälin, mutta niimpä vaan vanhat haavat taas aukesivat. Toisaalta tuntuu hyvälle, että sai taas purkaa itseään, ja saa olla onnellinen, että pystyy tunteensa näyttämään aidosti. Kuitenkin tuli aika hämmentynyt olo, sitä on jotenkin kuvitellut päässeensä jo pahimman yli, ja yrittänyt unohtaa koko km:n, mutta ehkäpä siitä ei koskaan pääsekään lopullisesti yli. Ja kuten mies eilen lohdutellessaan sanoi, että on hyvä käydä kaikki tunteet nyt läpi kuin jättää niitä hautumaan vuosiksi takaraivoon. Eletään päivä kerrallaan, ja otetaan vastaan se mitä meille annetaan, niin itkut kuin hervottomat ilontunteetkin. Eilisen jälkeen huomasin taas miten ihana mies minulla on, ja miten paljon toista voikaan rakastaa =)

Turvonnein silmin toivottelen kaikille mukavaa viikonjatkoa

 

[Inkku]

Olen lueskellut kermittejä puolisen vuotta ja myötäelänyt monta keskenmenoa. Omani oli rypäleraskaus viime keväänä.

Nyt kiinnitti huomio keskustelu sairasloman määrään keskenmenojen yhteydessä. Itselleni tehtiin kaavinta viikolla 12, enkä saanut Naistenklinikalta kuin sen kyseisen päivän lomaa. No, varmaankin se olisi riittänyt fyysisesti, sillä rypäleraskauden kaavinta tehdään erityisen huolellisesti ja sen jälkeen ei tullut kovinkaan paljon vuotoa. Mutta sitä en ymmärrä, ettei potilasta siinä tilanteessa katsota kokonaisuutena: kuka on oikeasti valmis kohtaamaan työt ja työtoverit, kun koko maailma on juuri romahtanut. Lapsen menetys oli jotain tajuttoman kamalaa ja sitten vielä rypäleraskauden tuoma pelko mahdollisesta istukkasyövästä. Sain työterveyshoitajaltamme viikon lomaa, jota hän olisi kyllä halutessani jatkanut.

9 viikon jälkeen jouduin uudestaan kaavintaan kohtutulehduksen takia, kun kohtu ei poistanut kuukautisverta. Tällöin olin kaksi vuorokautta sairaalassa, mutta silloinkaan en saanut yhtään ylimääräistä sairaslomapäivää. Se nyt ei ollut mitään verrattuna keskenmenoon, mutta tulehdusarvot olivat huimat, joten maalaisjärjellä ajatellen olisi voinut kuvitella, että saikkua tulee.

Toki se, miten haluaa ja pystyy km:n jälkeen toimimaan, on tapauskohtaista, mutta mielestäni lääkärin pitäisi edes tarjota sairaslomaa yhdessä elämän järkyttävimmissä tilanteissa.

Kuten tekstistä näkyy, olen edelleen jollain tavalla katkera ""kohtelusta"", jota sain sairaalassa. Tietysti km on siellä äärimmäisen tavallinen tapahtuma, mutta yksityisen ihmisen elämässä se ei todellakaan ole sitä.
Yksi etappi, joka auttaa toipumisessa on se, että laskettuaika on ohi. Siihen mennessä minä ainakin mietin, että missä vaiheessa nyt mentäisiin jos...

Tänään oli siis tällainen päivä, mutta näitä päiviä on enää harvemmin ja harvemmin. Satu-tätin sanoja mukaellan on aina parempi purkaa paineet, kun säilöä niitä takaraivossaan.

Oikein hyvää talven odotusta kaikille!

 

[muumi]

masennus ei ole yhtään helpottanut, tuntuu tosiaan, ettei jaksaisi nyt töitä ei mitään... =(

onko normaalia tämmönen? vuoto alko sunnuntaina kunnolla ja eilen päivällä tuli vielä. eli 3 päivää vaan kesti. kipuja ei pahemmin. vuoto vähän kirkkaampaa, kun menkoissa, suunnilleen saman verran vuotoa, kun pahimpana vuotopäivänä... tänään ei ole ollut minkäänlaista vuotoa...?! normaalistikin menkat kestää vähintään 4 päivää. pari päivää sitten lämmöt oli tippunu alle 37. nyt ne on taas 37... eli km sattui viikolla 5+3. eikö ton vuodon kuuluis kestää kauemmin?!

kertokaa lisää saikku+km kokemuksia ja laittakaa samalla viikot, millä km tuli ja saikun kesto.

 

[Tiuhti]

Iltaa leidit!

Tervetuloa uusille tulokkaille! Hienoa, että löysitte tienne tänne, vaikka surullisen taustan myötä..=(

Mun tilanne oli seuraavanlainen: Km tuli ilmi np-ultras vkol 13, sitä ennen ei ollut minkäänlaisia km:n liittyviä oireita, raskausoireita kylläkin. Sikiön koko vastas viikkoja 8-9.. Aikamoinen pommi siis ja romahdin kyllä aika totaalisesti. Niinpä sain saikkua heti tuosta päivästä alkaen. Lääkkeellinen tyhjennys aloitettiin parin päivän kuluttua, mutta se ei onnistunut, joten jouduin vielä kaavintaan. Pari päivää kaavinnasta mulla nous kuume, joten sain viel muutaman päivän lisää.. Yhtään aikaisemmin en olisi voinut mennä töihin, itku oli todella herkässä ja muutenkin aika masentuneet fiilikset.

Mun mielestä on oikeus ja kohtuus se, että jokainen km:n kokenut saisi saikkua niin paljon kun kokee tarvitsevansa. Kamalaa ajatella, että joutuisi puolikuntoisena menemään hommiin ilman kunnollista toipumisaikaa! Onneksi minulle sattui ymmärtäväiset lääkärit ja työnantaja, joten oli yksi murhe vähemmän tuolloin!

Muumi, se ottaa aikansa tuo suru, mutta päivä päivältä valoa kohti! Tsemppiä sinulle ja vielä oikein luja halaus!

Vuodon määrä lienee yksilöllistä, mutta aika vähäiseltä tuo 3 pvän vuoto kuulostaa. Kannattaa ehkä käydä lekurilla, jos kohtu ei ole tyhjentynytkään jostain syystä kunnolla.

Mukavaa keskiviikko-iltaa kaikille!

Tiuhti

 

[tatti]

Hei muumi!

Kyllä se on ihan normaalia olla ""poissa tolaltaan"" jonkin ajan km:n jälkeen. Itse ainakin soin sen itselleni (tuon masennuksen), vaikka se pitikin lähimmäisiltä salata, kun ei meitä tunnu kukaan ymmärtävän, kun eivät itse ole kokeneet.
Ei minulle ole koskaan annettu enempää sairaslomaa kuin toimenpidepäivä, vaikka eivät tienneetkään minun olevan ammatiltani yksityisyrittäjä. Olisin kyllä pyytänyt muussa tapauksessa. Ei nuo hoidot (kaksi vipaa raskautta aikaan saatu hoidoilla) ja km:t mitään rutiinijuttuja meille ne kokeville ole, vaikka lääkäreille olisikin.
Sinä kesänä -04, kun rv 8+1 kuollut alkio poistettiin osastolla tableteilla ja odottelin lääkärin ultraa,että pääsisin kotia, olo oli ihan kamala. Sitten hyvän tuulinen mies lääkäri astuu huoneeseen suurin piirtein vihellellen ja toteaa, että :""hyvän työn olet tehnyt, kun kohtu on näin HARVINAISEN siisti. Säästyit kaavinnalta."" Yritin varovasti kysellä syytä km, mutta vastaus oli : ""ei näitä alkuraskauden km:n kannata jäädä suremaan. Pari viikkoa taukoa petipuuhissa ja sitten taas yrittämään. Olet kk päästä uudelleen raskaana.""
No empä ollut, eikä tainnut silloin edes huvittaa olla.

Edell. rv11 ja tämän km:n jälkeen vuodin parisen viikkoa, mutta rv 5 vain ensimmäisen, poistulo päivän olin tosi kipeä ja vuoto oli runsasta, mutta muuten ne muistuttivat menkkoja kaikessa lyhyydessäänkin, n. 4vrk.

Kyllä se masennus helpottuu päivä päivältä ja hiipuu pikku hiljaa, ainakin itselläni n. parissa kuukaudessa, vaikka eivät km:t koskaan unohdukaan.

Anna itsellesi aikaa. : )

 

[Hennis]

Ikävä siirtyä odottajista tänne...

Ensimmäinen ultra oli viime viikolla ja rv 12+4. Sydänäänet oli kuuneltu jo viikolla 9+1, joten iloisin mielin menin pikkuista ruudulta katsomaan!

Heti kun kuva tuli monitoriin, tajusin, että sikiö oli pienempi kuin olisi pitänyt ja hyvin pian sain kuulla, että sydämen sykettä ei löydy. Tieto tuli kovana iskuna, sillä mitään merkkejä keskenmenoon viitaten ei ollut, ei kipuja eikä vuotoja tipan tippaa. Lääkäri kävi varmistamassa asian ja saman tien piti päättää joko lääkkeellinen tyhjennys tai kaavinta.

Päädyin lääkkeillä tehtävään tyhjennykseen, joka aloitettiin pari päivää ultran jälkeen. Tyhjennys lähti käyntiin ja nyt vaan toivon, että se olisi onnistunut. 9.12 on jälkitarkastus.
Sairaslomaa sain ultraus päivästä (tiistai) perjantaihin, eli maanantaina töihin. Tyhjennys käynnistettiin siis torstaina 24.11.2005.

Nyt ei auta kuin yrittää suunnata katse tulevaisuuteen ja toivoa, että tulen vielä raskaaksi ja että olisi parempi onni matkassa. Tänään on ollut kamala päivä, töissä pari asiaa meni pieleen ja se aiheutti totaalisen itkukohtauksen jolla tosin ei ollut mitään tekemistä työasioiden kanssa....

 

[Piippa]

Hei !

Täällä taas uusi lyyli tälle sivulle. Olin tuolla kesäkuun odottajissa, kunnes tänään selvis, että varhainen keskenmeno tai tuulimuna olikin tapahtunut. Mitään oireita raskauden keskeytymisestä ei ollut ja iloisena aamulla mentiin neuvolaan. Erittäin paha shokki kuulla ja nähdä ettei kohdussa ollut elämää siitä sitten sairaalaan, jossa päätyivät lääkkeelliseen tyhjennykseen. Eka pilleri napsittu tänään ja lauantaina vielä pari. Tulipahan surkea loppuvuosi. itkenyt olen varmasti enemmän kuin koskaan elämäni aikana. kertokaa miten tästä saa itsensä psyykkisesti kuntoon. Tämä oli eka raskauteni, yritystä oli noin puoli vuotta ja ikää minulle on kertynyt 34. Ja te, joille myös tyhjennys tehty lääkkein, oliko kivut aivan hirveitä ja kuinka pian olo helpottui. kauhulla odotan lauantaita.

 

[Tiuhti]

Hennis ja Piippa, syvimmät pahoitteluni keskenmenon johdosta! Lämmin halaus ja voimia teille molemmille, myös miehillenne! Elämä ei ole aina reilua ja tällainen ns. keskeytynyt keskenmeno on kaikista pahin (yhtään vähättelemättä ns. tavallista keskenmenoa). Itse koin saman, minkä te nyt, eli km tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta! Raskausoireet jatkuivat, vaikka pieni elämä kohdussa oli päättynyt jo viikkoja sitten...

Jotenkin siitä on kuitenkin toipunut.. Mies, ystävät, vanhemmat, koiranpentu, tämä Kermit-ketju.. Kaikki omalta osaltaan auttoivat/auttavat toipumisessa ja siinä, että km ei enää ollut/ole päällimmäisenä mielessä.

Lääkkeellisestä tyhjennyksestä mulla on huono kokemus siinä mielessä, että mulla se ei toiminut odotetulla tavalla. Vuotoa ja kipuja oli sen verran vähän, että menin viikonlopun jälkeen uudestaan polille ja sieltä sitten kaavintaan, jossa kohtu tyhjennettiin lopullisesti.

Oman aikansa se ottaa, suru.. Eikä nämä enkelit ikinä unohdu.. On uskallettava suunnata eteenpäin, kohti tulevaisuutta ja uutta yritystä..

Voimia vielä teille ja torstai-illan jatkoja muille kermittärille!

toivoo Tiuhti

 

[anu]

Voi ei piippa!

Ootko säkin siirtynyt tälle puolelle?
Kesäkuulaisia on jo ihan liikaa tipahtanu pois kyydistä!!!

Olen pahoillani puolestasi! KOita jaksaa, kyllä se kuule ajan kans tuntuu että pikku hiljaa rupeaa hellittää!
Mulla oli ihan sama homma, että ei ollu minkäälaista tietoa ja tuntemusta siitä että oli vaavi kuollu jo niin aikaisin, kaikki pahoinvoinnitkin oli ynm.
Ja ei lähtenyt muuta kuin lääkkeiden avulla tulemaan pois!
Kuule, onneksi on tulossa joulu, vaikka meiltä kaikilta on viety ne rakkaat ja toivotut joululahjat pois....niin uskon että kuule se joulun aika tuo voimia ja ens vuonna on taas uudet kujeet ja varmasti se aurinko paistaa vielä meillekin!

Kivuista, oli sellaisia kuin olisi tuplasti kuukautis kipuja! Mulle tuli ekoista lääkkeistä niin huono olo että oksensin, mutta sitten olo hieman helpotti!!!
Ennemminkin se henkinen kipu oli pahempi!!!Mulla vielä kolmen päivän päästä tästä tyhjennyksestä kuori aika kovaa mahaa! Vuotoa on edelleenkin!

Henniskin taisi olla tuolta kesäkuulaisista???
Kuinka olet voinut?

 

[Hanna]

Heips, juu, meitä kesäkuun odottajia on valitettavasti pudonnut kyydistä hyvin paljon. Itse putosin jo alussa (rv6+2?).

Se olis kai kp15 meneillään, edessä varmaan taas lyhytkierto. Mielestäni ovis oli tuossa kp12 sillä siitä lähti parinpäivän kuiva kausi. Toisaalta voi olla etten ovuloinut, kun en bongannut tätä lima klimppiä eikä mitään ovis kipujakaan ollut. Ainut oli tuo vuodon määrä mikä muuttui. Noh, jatkamme makuuhuone puuhailuja varmuuden vuoksi, nyt hieman nipistelee sivuille ovis maisesti.. Ota tästä kropasta vielä jotain selkoa..

 

[Hennis]

Tänään en uskaltanut lähteä töihin kun aamuyöllä neljän aikoihin heräsin melko koviin kipuihin ja niitä kesti puolisen tuntia. Tuli hiukka kiire yläkerrasta alas vessaan kun tunsi, että nyt sitä vuotoa tulee ja paljon. Muutama tunti meni lievemmillä kivuilla ja nyt on helpottanut ja vuotokin taas kohtuullista.

Noista kivuista sen verran, että ensimmäisillä lääkkeillä sairaalassa aiheutui vain kipua, ei vuotoja ja kipu oli kuin kuukautiskipua. Sain n. 3,5h päästä uudelleen kaksi lääkettä ja näillä tyhjennys lähti käyntiin. Kivut vähintään tuplaantui, mutta omaan korkean kipukynnyksen ja olen kokenut ennenkin todella kovaa kipua, joten selvisin kivuista lähinnä hammasta purren. Sielä sairaalassa antavat lääkkeiden laiton yhteydessä jo särkylääkkeitä ja aina voi pyytää lisää kivunlievitysta jos tuntuu ettei kertakaikkiaan kestä. Omasta puolestani voin sanoa, että mitään kauhua ei jäänyt, toki tämä jälkivuoto on ikävää, mutta sille ei mitään voi.

Eilen oli ihan kamala päivä. Työasioissa tuli puhelu ja kolleega kysyi miten jaksellaan (ei tiennyt tapahtuneesta) ja siinä samassa ratkesin täysin. Itkua vaan tuli, mutta onneksi langan päässä oli ihminen joka osasi sanoa lohduttavia sanoja ja otti lämpimästi osaa suruumme.

Toivottavasti oon huomenna kunnossa kun pitäis suunnistaa jouluostoksille, ehkä hummailu kaupungilla vähän piristää!

Voimia ja jaksamista kaikille =)