Kermit

[miina]

Hei kermittäret =)

Ihan alkuun pahoittelut teille kaikille =(

Elämä, maailman suurin ja vahvin asia, valitettavan usein päättyy jo ennenkuin se pääsee edes kunnolla alkuun. Äitiys se toinen mittaamattoman arvokas asia. Alkaa sillä hetkellä, kun sen plussan siitä tikusta hahmottaa ja kuolee pois, menetetyn elämän mukana =(
Keskenmeno on niin valtava selviytymisprosessi ja nimenomaan kokonaisvaltainen, että sitä ei todellakaan voi ymmärtää ilman omakohtaista kokemusta.

Itse koin sen syksyllä 2004. Samalla tavalla niinkuin muutamalla teistäkin eli keskeytynyt keskenmeno. Olin jo ehtinyt nähdä pienokaisen sydämensykkeen ja käden pienen heilautuksen. Raskausviikolla 12 piti neuvolassa kuunnella sydänääniä joita ei kuulunut. Sanottiin että viikon kuluttua kuuluu nyt on liian aikaista. Viikonkuluttua todettiin suuri suru, sydän oli lakannut lyömästä =( (nyt tässä käy juuri niinkuin muille ex-kermeille..haavat aukeavat ja itku tulee) No, jokatapauksessa neuvolasta piti mennä ultraan jossa asia vahvistettiin ja sieltä suoraan sairaalaan setvimään mitä jatkossa tehdään.
Minun kohdallani päädyttiin kaavintaan koska raskaus oli jo sen verran pitkällä. Tämä surunpäivä oli perjantai ja kaavinta ajan sain maanantaille. Koko sen viikonlopun olin ihan turta. Ajattelin vain, että kannan kuollutta vauvaani mukanani. Kuitenkin tuntuu, että itselläni se kaikista pahin repeämishetki oli se hetki kun heräsin kaavinnan jälkeen ja kokeilin vatsaani, tietäen että se oli tyhjä =(( Siitä alkoi suunnaton surutyön tekeminen joka kesti tosi pitkään, eikä tosin taida koskaan tulla valmiiksi.
Tämän suruntyön aikana perustin sitten tämän kermit ketjun, joka antoi minulle paljon voimia ja uskoa tulevaisuuteen. Olen ikuisesti kiitollinen kaikille kermeille jotka olivat mukana lohduttamassa ja saamassa lohtua. (Kauris taitaa olla ainoa meistä alkuperäisistä *halii* )

Kuitenkin tämä tarina päättyy onnellisesti. Meille syntyi pieni tyttö 11.9-05 joka tällä hetkellä tuhisee tuossa vieressä =)
Uuden raskauden alku ja pelko onkin sitten taas jo toinen tarina.. ja nyt se tuhisija taitaa herätäkkin jo. Jospa se vaistosi että äidillä on pahamieli ja päätti herätä piristämään hymyllä =)

Juttuni jää nyt hieman kesken,varmaan hyvä juttu..heh ;-)

Voimia teille kaikille ja tunteiden jakaminen sekä niistä puhuminen on paras ja vahvin lääke.

nyt on pakko mennä... _ö//

 

[Hanna]

Tämä ei taida olla taas paras päiväni sitten km:n..
Tuossa juuri mietin kuin kuin pitkällä sitä nyt olis.. olis jo tuo eka kolmenneskin takana päin=/. Pakko keksii muuta ajateltavaa tai painun taas synkkyyteen. Ei pitäisi käydä enään lukemassa tuota odottaja ryhmää jonne kuului, tulee vain paha mieli..

 

[tatti]

On lohduttavaa lukea tällaisia onnistumis-tarinoitakin.

 

[-m-]

Pitipä tulla pitkästä aikaa kurkkimaan tännekkin ketjuun, jonne aloin vuosi sitten kirjottelemaan (muistaakseni)..

Itsellä takana kaksi keskenmenoa ja siten myös kaksi kaavintaa. Sekä viimeisessä tehtiin myös laparoskopia ja nuppineulan pään verran endoa pois.

Noista on enää pienet muistot mielessä vaikka silloin tuntui, ettei meinaa päästä noista asioista eroon. siis keskenmenoista.
Tulin tielle kertomaan, että suurinosa meistä on täältä ketjusta noussut tuonne ex-kermeihin ja siitä taas eteenpäin oman nyytin pitämiseen kotona.

Tsemppiä teille kaikille! Ja hirmuna plussa tuulia

-m- rv 32

 

[*E*]

Tänne onkin joutunut kurjan paljon uusia tulokkaita. Pahoitteluni teille kaikille.

miina minulle aikoinaan tätä ketjua suosittelikin ja kuten huomaatte, sillä tarinalla on onnellinen loppu, joten miksei kenellä tahansa muullakin. Oli miina kiva kuulla sustakin. Luin just ex-kermittejä tuolta toiselta puolelta ja mietinkin, mitä sulle kuuluu. No tännehän olitkin sitten kirjoittanut.

 

[kauris]

Ihanaa kuulla sinusta miina!!!
Tyttösi on varmasti ihana ja kaunis pieni pullaposki : )
Haluaa myös!!!
(Hieman vaan olen kade)

Kuten mainitsit, olen todellakin ainut ""alkuperäisistä"" Kermeistä, joka täällä vielä yrittää eteenpäin porskuttaa. Tuli ihan liikuttunut olo, kun vielä kaiken jälkeen muistit. Ketjussa kirjoitteli vain muutama ihminen, kun tänne jouduin liittymään.
Toivottavasti en ole ikuisuusjäsen, kuten joskus pahimpina päivinä ajattelen : (

En ole siis enää käynyt ex-Kermejä lukemassa. Tulee jotenkin liian paha olo, kun itse sieltä olen jo 2 kertaa tänne palautunut.

Mutta nyt kuitenkin on mieli todella hyvä! Nimittäin....
Ollaan lähdössä pois lumen tieltä joulun ja uudenvuoden juhlien yli. Auringonlämpöön ihanille hiekkarannoille ; )

Varasin ajan terveyskeskuksesta rokotteeseen ja onneksi täti kysyi juuri ennen puhelun lopettamista, että enhän vain ole raskaana. Ja koska raskaana olevia ei rokoteta, niin asia on ensin varmistettava. Jos tätiä ei siis kuulu ennen viikon 49 loppua, niin maanantaina on sitten tehtävä testi.

Jos tikku näyttää negaa, niin tällä kertaa se ei ole niin kova kolaus. Johtuen siis matkasta, saa syödä ja juoda sitten siellä mitä haluaa.
Mutta jos plussa tulee, niin ihanaa!! Onhan sitä jo yritettykin : ) Sitten vain lähden reissuun ilman rokotetta ja tarkkailen mitä suuhuni laitan.

Tiuhti, Hanna ja Ebba, eiköhän kaikki plussata tästä kierrosta. Toivotaan parasta.

Ja Salli, kylläpä aika rientää. Vastahan kerroit ilo uutisen ; )
Toivon todella että tällä kertaa te onnistutte.

Hirveästi, eli ihan liikaa on taas tullut uusia.
Halaus kaikille ja pahoittelut tapahtuneesta.
Meitähän kirjoittelee täällä jo toista kymmentä : (

Tulipa romaani.
Hyvää yötä kaikille!

kauris

 

[piippa]

Heissan!

Eilen oli rankka päivä, kun kotona piti hoitaa se kohdun ""tyhjennys"" lääkkeillä. Kivuliastahan se oli, kuten pelkäsinkin. Nyt vaan toivon, että vuodan riittävästi, ettei tämän lisäksi enää tule tulehdusta tai jouduta vielä kaavintaankin. Tänään on jo parempi päivä ja vaikka fiilis on apea, niin ihan koko ajan ei menetys ole mielessä. Onneksi läheiset ihmiset yrittävät tukea ja tsempata. kivutkin jo niin lieviä, että normaali burana auttaa ja pystyy muuhunkin kuin makaamaan punkan pohjalla. Eipä muuta tällä kertaa.

 

[milla2]

Hei,

Onpahan täällä ollut vilskettä. Ihan tuli tippa linssiin näitä lukiessa, niin vastikään tänne liittyneitä kun teitä jo tuonne ex-kermittäriin siirtyneitä. On hyvä, että tämän miina aikoinasi perustit ja että tämä on jäänyt elämään. Tämä oli minulle tärkeä henkireikä, enkä oikein osaa kokonaan tästä irrottautuakaan. Yritän kuitenkin keskittyä välillä ajattelemaan kokonaan muita asioita, koska on mahdollista, että tästä vielä ikuisuusprojekti tulee (yli vuosi ns. yritystä ja siinä kaksi km:ää), mutta aina välillä tänne palailen.

Ihanaa kuitenkin, että teitä vastikään keskenmenon kokeneita on iso porukka ja tukea löytyy. Kaikista hienointa oli havaita, että vaikka aluksi ajattelin, että ""miksi juuri minä"", niin täällä sitä sitten huomasikin, että onhan meitä muitakin ja keskenmenot yllättävänkin yleisiä. Ei tarvitse siis yksin surra.

Kaikille teille voimia näihin pimeisiin päiviin! Vastikään keskenmenon kokeneet, muistakaa antaa itsellenne oikeus surra ja hemmotella itseänne (ja ei tee pahaa meille muillekaan jo pidemmän aikaa kokemuksesta oleville).

- milla2

 

[Ebba]

Heippa vaan.

Kiitos kannustuksesta. Niin, sitä plussaahan me kaikki tässä odotamme ja toivomme.

Uudet: pahoitteluni! Been there...
Kirjoitelkaa tänne, se helpotti ainakin itselläni. Kun ei kellekään voinut asiasta mitään oikeen kertoakaan. Mua ainakin eniten pelotti se että miten sekasin oma kroppa menee km:sta. Mutta kaksi viikkoo siitä oli jo ovis... Tsemppiä!!!!

Tiuhti (ja muut jännääjät): miten sujuu? Joko osaat(te) sanoa mitään suuntaan tai toiseen?

Itsellä on se about viikko siitä kun tuskastelin mahakipujeni kanssa (pidän sitä oviksena). Nyt palelee iltaisin, mahaa kipristelee ja muutenkin siellä on tuntemuksia. Rinnat ehkä hieman arat välillä. Lisäksi iltaisin on ollut lievää pahaa oloa.
Säälittävää tällä lailla olla toiveikas, mutta ei kai se ketään haittaa. Kaikki nuo ""oireet"" voivat selittyä esim. väsymyksellä.
Nyt kai sitten vain odotellaan ainakin viikko vielä...
Tuskallista. (Ja varsinkin se, että vaikka plussaisinkin niin sehän ei mitään vielä todista. *Miten niin pelkää uutta km:a*)

Hyvää itsenäisyypäivää kaikille. Ebba

 

[Katri]

Masentaa!!!!! Tänään on 32 päivää lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja vasta NELJÄS päivä ilman vuotoa. En edes tiedä että olenko ovuloinut missään vaiheessa ja onko vuoto ollut koko ajan tyhjennysvuotoa vai vaihtunut jossain vaiheessa kuukautisiksi.. Vuodon määrä nimittäin vaihteli ja toisinaan tuli vain vessassa käynnin yhteydessä hieman vaaleanpunaista paperiin.

Ehkäisyä ei olla miehen kanssa käytetty missään vaiheessa ja teinkin tänä aamuna raskaustestin kun oli yksi jäänyt kaappiin. Negatiivinen se tietenkin oli, eihän mulla ole ollut oireitakaan tms. Silti oli joku pienenpieni toivonkipinä, että jos sittenkin.

Ärsyttää tämä odottaminen, milloin saa alkaa laskemaan tärppiajankohtaa/kiertoa/testipäiviä jne. Ei mitään hajua kierrosta. En malttaisi millään odottaa enää yhtään!! Vauvakuume on kyllä isoimmillaan tällä hetkellä ikinä!

Kärsivällisyttä vaan tarttisin..

 

[Hanna]

Heips..
Täällä sitä kärvistellään, tekisi mieli huuttaa kun menee hermo tähän kroppaan.

Juuri ennen raskautta olin oppinut tuntemaan kroppani jotenkuten. Keskenmenon jälkeen kaikki meni ihan sekaisin=( En varmaan edes ovuloi tässä kierrossa (ei ovis kipuja ym). Kaikki meni hyvin tuonne kp12 asti, silloin alkoi kuivakausi joka kesti kp15 asti jolloin tuli klimppimäistä limaa(ennen tullut lima klimppi kp16). Valkovuotoa tulee ed, muttei läheskään niin paljon kun kp12 edeltävä vuoto. Tänään kp17 on nännit oleet aremmat, viimeksi olleet arat kun olin pillereillä.. Pitänee tässä vain odotella mitä tulevan pitää.. Olipa selitys tästä kierrosta..

Ens kiertoon taidan hommata noita ovistikkuja jos niiden avulla saisi jotain selkoa tähän kroppaan.

Huomenna töihin=( motivaatio täys 0, mutta itsepähän olen ammattini valinnut.

Eipä tässä sitten muuta..

 

[Piippa]

Moi !

Kertokaahan, te joille lääkkeillä tehty se tyhjennys, niin kuinka kauan sitä vuotoa tullut ? Ja onko koko ajan sellaista menkkamaista kipua samalla vai loppuuko kivut jo alussa? Sairaalassa mulle sanottiin että voi neljäkin viikkoa vuotaa, mutta haluaisin tietää teidän kokemuksia kuinka kauan ""selibaattia"" mahdollisesti. Uusi yritys käyntiin, heti kuin se on mahdollista, tosin ihan luomuna. mitään tikkujaen tässä vaiheessa käytä, koska pelkään, että hommasta tulee liian teknistä. kyllä joulufiilis on nyt täysin kadoksissa ja ilonaiheita vaikea löytää.

 

[Tiuhti]

Maanantaita ja itsenäisyyspäivän aattoa kaikille!

Kiva kun oli taas tullut paljon uusia viestejä luettavaksi! Meinaa nettiriippuvuus yllättää ja niinpä viikonlopun yritin pitää taukoa =) *Ai mullako ei oo mielessä muuta ku vauvahaaveet...*

Omasta tilanteesta sitten, on ollut aika kummallinen kierto! Alavatsaa ja -selkää on juilinut oikeestaan koko ajan. Aikaisemmin mulla ei oo ollut minkäänlaisia ovistuntemuksia, joten en osaa sanoa liittyiskö nää kivut ovikseen.. Mitä en kyllä usko, kun en kai nyt sentään jatkuvasti ovuloi

Kp. 20/29 meneillään, eikä oikein ole sellaista tärppitunnetta, ikävä kyllä.. Vaikka onhan tässä vielä aikaa keksiä itselleen oireita =) Toivottavasti teillä, Ebba, Hanna, Katri ja Kauris ja muilla yrittäjillä on parempi tilanne!

Piippa, mun käsittääkseni lääkkeellisen tyhjennyksen pari ekaa päivää on kivuliaat, loppuvuoto pitäisi kai olla suht koht kivutonta. Vuodon kestoa en osaa sanoa, kun itellä se kaavinta tehtiin.. Kai se vaihtelee parista viikosta just sinne neljään viikkoon.

Toivon, että sinäkin Piippa löydät jostain jouluilon ja -fiiliksen, vaikka mieli onkin vielä surullinen! Lohduttava halaus sulle ja voimia!

Kaikille Kermittärille juhlavaa itsenäisyyspäivää!

Toivoo Tiuhti

 

[annuska]

Hyvää itsenäisyyspäivää !

Empatiaa uusille tulokkaille( kaukohali )!

Piippa : itsellä jo 2 kk takana omasta km:sta , joka oli lääkkeellinen ja vuotoa oli n 3 vk. aluksi vuoto menkkamaista, mut pian muuttui tiputteluvuodoksi. ajoittain kouristelukipua. eka menkat tuli silti ihan ajallaan. Mun mieliala koheni, kun eka menkat tuli ja pääsi ajattelee uutta yritystä. yritä löytää edes hieman joulumieltä ja itke silloin ku siltä tuntuu...

Alan olla kuin tulisilla hiilillä, kp31/30 ja ei vielä onneks täti tuntemuksia, toivottavasti ois onnistanu... oon nimittäin aina raskautunu heti ( 3v poika ja se km 2 kk sitten). haluisin malttaa odottaa viel pari päivää ennen testin tekemistä, saa nähdä maltanko

Tiuhti: ootko aiemmin osannut kiinnittää huomiota ovikseen ? itse en ollu ajatellut asiaa ennen kuin nyt kun kunnon yritys päällä ja tarkkailee enemmän omaa kroppaansa

 

[Ebba]

Hei Piippa.

Kelaa tätä ketjua ylöspäin. Aika moni on kuvaillut juuri tätä kysymääsi asiaa.
Toivottovasti löytyy.

 

[Hanna]

Huomenta kermittäret=)

Ajattelin kysyä teiltä voiko ovulaatio aiheuttaa nännien kipeytymisen? Mulla kipeytyi pari pv sitten ja olivat eilen niin arat ettei meenannut pystyy koskettaa ja niitä poltteli (olis tehny mieli laitaa jääpussi päälle=) ). Kun olin pillereillä, oli rinnat joskus arat, muttei nännit tälleen. Mitään ovis oireita ei ole ollut (kipuja tmv.)

nyt siis kp19/26-34. Kuinkas muilla, milloin jännäilette? itse tuossa viikolla 50/51, jos tätä jännäilyksi voi sanoa.

Että semmoista

 

[anu]

Heissan!

Tänään tuli sitten taas takapakkia tämän keskeyttämjisen jälkeen... kaksi viikkoa tasan siitä kun lääkeillä käynnistettiin...vuoto oli jo ""miltein"" kokonaan loppunut...jo kaksi päivää sain olla ilman sidettä, kunnes taas tänä aamuna heräsin siihen että ala maha oli tulessa! Luulin ensiksi että menkat sieltä alkaisi, mutta vuotoa ei nyt sitten ole tullutkaan juuri mitään...Tässä koko aamu meni sitten sohvalla kippurassa puhallellessa ja särkylääkkeitä popsiessa...
No vessassa kävin niin tuli taas sellainen limppi...mutta ei ollutkaan enää verinen...
nyt onneksi se kauhea kipu on taasen poissa, mutta armoton vit..us on päällä ja huoli ettei ole mitään tulehdukseen viittaavaa... olimme tossa viikonloppuna sellaisissa ""hommissa"", joten heti ajattelin että tulehdus on pukannut...
En tiiä mitä tää on ja kauanko kestää!!!

Miten teillä muilla, onko keskenmenon jälkeen ilmennyt tälläistä?????

Piippa, taisit jotakin kysellä siitä lääkkeellisestä tyhjennyksestä, että kuinka kauan...mulla tuli alkuun puolitoista viikkoa vuotoa, pari päivää ei tullu ja nyt kun on kaksi viikkoa täynnä taas tuli verta...Mites sulla on menny?
Voikun pääsis jo normaaliin kiertoon!

 

[anu]

Mulla ovulaation jälkeen kipeyty nännit ja rinnat...saas nähä miten nyt sitten tämän keskenmenon jälkeen!

Muistaakseni oli tosi kipeät just silloin ovulaation jälkeen kun oli tärpännyt!

 

[milla]

Hei vaan, palailin tänne moikkaamaan teitä kermittäriä, itse täällä kirjoittelin pitkäänkin, ennen kun toisen kerran raskuduin kesällä ja nyt odottelen esikoista jo viikoolla 26.

Lueskelin tossa teidän tekstejä ja ajattelin jakaa ajatuksiani. Nyt kun katsoo aikaa taakseppäin, niin tuntuu, että olisi pitänyt ottaa se keskenmeno aika ja uusi vauvan odottelu aika rennommin. siis se vaihe ennen kun raskautui. Koska tämä raskaus ei itsetään ole mitään herkkua, niin nauttikaa nyt ajastanne ennen raskautta. Tarkoitan sitä, että saatatte olle jo seuraavassa kierrossa raksaana ja nyt voi olla viimeiset mahdollisuudet tehdäasioita mitä ei raksaana pysty tekemään. Tietysti asian noin päin ajattelu on varmasti hankalaa,mutta yrittäkää edes.

Kaikkihan me vauva halutaan ja toivon, että meistä sen vauvan jokainen saa mahdollisimman pian, mutta nauttikaa myös ajasta ennen raskautta täysin rinnoin. Kohta on sit pahaa oloa ja turvotusta ja sit ongelmia liikkua jne. sit kun katsoo aikaa taakseppäin niin on pakko miettiä, et mikä ihmeen kiire sitä oli tähän tilaan

Mutta oikein hyvää joulun odottelua kaikille ja toivon, että teistä mahdollisimman moni saisi mukavan joulu yllätyksen! Nauttikaa!!!

 

[miina]

Heippa =)

Nyt sitten jämähdin uudestaan tähän ketjuun. Oli tosiaan jäänyt jo taka-alalle kun etenin kohti tuota vauvan hoito ketjua. Mutta mutta.. millan viesti herätteli näpyttely intoni. Itselläni keskenmeno oli niin kokonaisvaltaisesti ravisteleva kokemus, enkä sitä olisi yhtään sen rauhallisemmin voinut ottaa. Siis otin sen niin rauhallisesti kuin pystyin ja luulen, että niin kaikki muutkin tekevät. Silti se hallitsi elämääni täysin 24/7 kunnes kolmannen keskenmenon jälkeisen kierron jälkeen tuli jonkinmoinen epätoivo, suuri pettymys kun ei tärppääkkään, luovutus. Ajatus, että ei tämä ikinä onnistu ja että nyt on pakko yrittää tuulettaa päätään muilla asioilla. Noh, se oli paljon helpommin ajateltu kuin tehty =)
Ja niinhän siinä kävi että tämän jälkeen sitten tärppäskin. En tiedä kuinka paljon tätin ilmestymiseen vaikutti stressi ja kuinka paljon se, että kroppani ei yksinkertaisesti vain ollut valmis uutta raskautta vastaanottamaan.
Tosi on, että kun raskautuu niin tulee uudet pelot, pahoinvoinnit yms mutta mielestäni sitä ei voi rinnastaa tilanteeseen keskenmenon jälkeen ja siihen kun niin täysillä haluaa sen plussan siihen tikkuun saada. Päässä kun ei ole sitä paljon kaivattua on/off nappulaa.
Eli minä taas puolestani haluan sanoa sitä, että käykää läpi ja vatvokaa näitä asioita. JOs ei luonne ole sellainen, että ottaa rennosti niin silloin on parempi päästellä niitä höyryjä niin paljon kuin suinkin on mahdollista. Ja tämä foorumihan on siihen oivallinen paikka. Se säästää miestäkin siellä kotona =)

Nyt ruoan laittoon _ö//

Plussia teille kaikille!!

 

[kata]

Iltaa Kermittäret!

Päätimpä tulla minäkin kirjoittelemaan vähän ajatuksiani tänne. Vähän aikaa sitten minäkin kirjoittelin tänne ahkerasti ja sain täältä ihan mielettömästi apua keskenmenon kestämiseen ja siitä selviämiseen. Minulla todettiin keskeytynyt keskenmeno viikolla 13+5 eli noin viikko sen jälkeen kun oli alkanut oikeasti raskauteen uskoa kun np-ultrassa kaikki oli ollut vielä kunnossa. Minulle yritettiin ensin keskenmenoa lääkkeillä, mutta kun eivät koko päivän lääkkeiden annon jälkeen tehonneet kunnolla, niin sitten tehtiin yöllä kaavinta ja seuraavana aamuna pääsin takaisin kotiin. Sairaslomalla olin viikon. Minulla keskenmeno sattui siinä mielessä hyvään aikaan, että jouduin olemaan vain pari viikkoa töissä ennenkuin alkoi kesäloma ja silloin pääsin viimeistään keskenmenosta kunnolla yli (hävettävää olivat ne ensimmäiset kännit, jotka keskenmenon jälkeen vedin ja itkuraivari, jonka silloin sain...). Mutta suuri kiitos keskenmosta selviytymiseen kuuluu tälle ketjulle, johon sai vuodattaa tunteitaan ja sai tukea ihmisiltä, jotka olivat kokoneet saman. Koska vaikka kyseessä ei vielä ole syntynyt lapsi, niin kuitenkin sitä menettää syntymättömän lapsensa. Ja kuten joku kirjoittikin, niin oloa helpotti paljon siinä vaiheessa kun ensimmäiset kuukautiset olivat takana ja alkoi ajattelemaan, että uusi lapsi voi saada alkunsa koska vaan ja tällä kertaa ihan suunnitellusti (ensimmäinen raskaus oli vahinko).

Uusi raskaus päätettiin siis, että saa alkaa ensimmäisten kuukautisten jälkeen heti kun on alkaakseen ja toisesta kierrosta sitten tärppäsi. Nyt mennään jo viikolla 18, mutta vieläkään ei ole pelko keskenmenosta helpottanut vaan ehkä tullut jopa kovemmaksi, kun tietää miten kehittynyt vauva tuolla masussa jo elelee.

Halusin vain toivottaa kaikille tänne oikein paljon plussaonnea ja voimia raskaan asian käsittelemiseen ja siitä selviämiseen!!

Tulipa pitkä selitys...

Kata

 

[kauris]

Moro!

Täällä kp 24/~28 (molemmilla puolilla on pyörinyt).
Jos menkat ei ala ennen maanantaina, niin sitten siis teen testin. Se olisi kp 29, joten toivottavasti näkyy, jos on näkyäkseen. Tiistaina kun olisi se rokotus.

Seuraava ovis muuten sattuu sopivasti matkalle, joulunaikaan! Jospa vieraassa maassa sitten olisi rennompi fiilis ja tärppi tulisi : )
Olisikin kiva sitten joskus kertoa lapselle, että sait alkusi Thaimaassa ; )

Mutta palaan asiaan viimeistään maanantaina...

kauris

 

[Ainu]

aikaisemmin kirjoitettua:

Hei te ihmiset jotka olette kokeneet keskenmenon!

Meillä kävi niin että olimme menossa 3kk ultraan kun täti sano ettei näe sykettä -> keskeytynyt keskenmeno, kaavinnassa kävin joka hoidettiin ensin emättimeen laitettavilla lääkkeillä ja sitten kevyt nukutuksessa kaavinta.
Se aika jonka olin sairaalassa oli aivan kauheaa, mietti kovasti että mitä tapahtuu ettei ""sorru"" itkemään. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes emätin lääkkeet alkoivat aiheuttaa supistuksia niin se oli jotain aivan hirveää.

No tapauksesta on nyt jo useampi kuukausi ja muutama yritys kierto on jo takana huonolla tuloksella.

Ajatus miksi kirjoitan on että millaisia ajatuksia teillä on onllut mahdollisen plussan suhteen??
Minä toisella hetkellä toivon että olisi ja taas toisella hetkellä pelkään kuollakseni että sama homma pian toistuu. Tuntuu että mitä kauvemmin menee niin sitä suuremmaksi pelko vaan tulee. Tuntuu et pitäisi mennä lääkäriin pyytämään jotain ovis lääkkeitä että saisi homman taas alkuun niin ei tarvitsisi niin murehtia ja pelätä. Se on varma että lapsen haluan, mutta se miete vaan että miten jaksaa jos tulee uusi keskenmeno sitten joskun jos sattuu plussan vielä saamaan.

Eli mitä ajatuksia teillä on ollut ja miten olette niitten kanssa pärjänneet? Oletteko ottaneet lääkkeitä avuksi jos niin, niin mitä ja millaisin tuloksin.

T: liian kauvan yksin pohtinut

Tosijaan siitä taitaa olla jo 4 kk ja eipä nuo ajatukset tuosta ole kummemmaksi muuttuneet!

Jos kierto pysyy samana niin huomenna pitäisi olla kierron ensimmäinen päivä sitten taas... Kipua on kovasti alavatsassa oikealla niin eiköhän ne sieltä piakkoin ala. Keskenmenon jälkeen kuukautisista on tullut paljon kivuliaammat. aika ikävää.

Sellaista haluaisin vielä otiedustella että mitä ne lääkkeet on jotka vaikuttavat munasolun kypsymiseen ja irtoomiseen ja kuinka helposti lääkärit määrää niitä??

t: epätoivoon hukkunut

 

[tatti]

Minulla on ainakin keskenmenon pelko lisääntynyt joka kerta ja pelkään myös että pessimistisyyteni taas lisää keskenmenon riskiä.
Ensimmäinen plussa meni ohi, kun on epäsäännöllinen kierto, niin aloin vasta 8 rv epäillä oireiden ilmaantuessa = rintojen arkuus ja väsymys. Raskaus päättyi rv 11. Minulla ei koskaan ole ollut pahoinvointia tai muitakaan selkeitä oireita.
Kaksi muuta plussaa on aikaansaatu lapsettomuushoidoilla. Näistä ensimmäistä odotin vielä innolla. Olihan se jotain, mitä en ollut koskaan ennen kokenut. Yritystä takana 5 vuotta. Olin toiveikas, lääkärit vakuuttelivat minulle, että ensimmäinen km saattaa jäädä viimeiseksi, että hyvät mahdollisuudet raskauteen, kun vikaa ei löytynyt.

Kuitenkin tämä oli kaikkein vaikein raskaus. Vuoto alkoi jo ennen testaus päivää. Vuotoa kesti n. 6vk, välillä lakaten useaksi päiväksi. Se oli yhtä painajaista. Aamuisin toivoi, että vuoto lakkaisi (niinkuin teki yöksi) ja kaikki kääntyisi parhainpäin. Olin väsynyt hyppäämään joka vk verikokeessa,epätoivoon ja siihen, ettei raskaudesta voinut iloita niinkuin normaalisti. Luulen, ettei kukaan lähimmäisistäkään tajunnut, kuinka peloissani olin. Sanoivat vain: Älä nyt koko ajan murehdi!
Pahinta oli, kun tiesi ettei edes lääketiede voi vaikuttaa alkion pysyvyyteen kohdussa. 7 viikolla pääsin ultraan.
Saimme nähdä mieheni kanssa alkion ja sydämen lyönnit. Mutta lääkäri kertoi alkion kasvun hidastuneen n. rv 6. Sain uuden ultra ajan 10 päivän päästä. Mieheni lähti sovitulle työmatkalle 2 viikoksi.
Toisessa ultrassa ei enää näkynyt sykettä. Jouduin tulla seur. päivänä osastolle lääkkeillä tehtävään km. Siellä tuntui, että voisin vajota vaikka maan alle kaikessa yksinäisyydessäni. Mieheni kävi sinä iltana nukkumassa pari tuntia vieressäni jatkaen sitten työtään.
Kaikki kaverit katosivat pariksi kk jonnekin, vaikka en asiasta suurta numeroa tehnytkään. Juuri, kun heitä olisi tarvinnut.
Meni 5kk ja tehtiin uusi alkion siirto. Jännityksen sekaista pelkoa. Plussa tuli, ei vuotoa. Nytkö onnistais? Sitten yhtenä aamuna kauhee kouraisu, vuoto ja kaikki tulee pois, rv vain 5.
Tänä syksynä tehtiin taas uusi hoito ja siirto. En enää odottanut mitään. Kuitenkin luulin,että plussaa tulee ja sitten alkaa epäonnisuus. Mutta mitään plussaa ei edes tullut. Olin ihan masis pari kk,mutta nyt olo alkaa olla taas ok. Meillä on odottamassa pakkasessa vielä neljä alkiota.
Ajatukset vain ovat ristiriitaiset. Enää ei jaksaisi vastoin käymisiä.

Tästä tuli nyt romaani, vaikka tarkoitus oli selvitä parilla rivillä. Vastailkaahan minulle jotain.

Niin, minä sain silloin ihan aluksi jo heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä Terolutia kuukautisten alkamiseen ja Clomifenia raskautumiseen eli aiheuttaa varmaankin ovulaation.

 

[anu]

Voi kauheaa, minä kun elän murheissani, näiden kahden keskenmenon takia...niin miltä voikaan sinusta tatti tuntua...
Ihan järkytyin lukiessani teidän epäonnistumisistanne!

Tiedän miltä tuntuu toi et kaverit ""häviää"" jonnekin, vähän siihen tyyliin että voi kauheaa miksi teille tapahtu näin, kyllä te vielä saatte sen vauvan, aika parantaa....
Sitten kuinka ollaakkaan ei kuulu mitään moneen viikkoon tai jos kuuluu, niin ei kysellä mitään miltä tuntuu, ootko ok?
Vaan ihmiset tuntuu ajattelevan, (varsinkin ne jotka ei oo tätä kokenu) että ne sairastelee(het ku olisin kuumeessa, josta kaikki on ok heti kolmen päivän päästä) ja on ""terveitä muutaman päivän päästä"" että mitä niiltä nyt enää kysymään miten menee, mikä on olo....
Tai sitten voihan olla että, jotkut ihmiset eivät halua ottaa sitä asiaa enää puheeksi...

Mutta mulla ei ainakaan ole kuin yksi kaveri soittanut ja ollaan juteltu hänen kanssaan monet tunnit tästä asiasta..(hänelle myös on tullut joskus keskenmeno)

että sellaista, mutta toisaalta ymmärrän heitä, he eivät voi tietää miten välillä voi tuntua, yksinäiseltä, masentaa, tuntuu että kaikki menee päin per..ttä... ynm...
Koska he eivät ole kokeneet tätä samaa!!!
Onneksi mieheni on ollut kova tuki, samoin äitini, jolla tuli tasan samana päivänä, vain 15 vuotta oli välissä, keskenmeno kans!
Ja tietenkin oma tyttöni, joka on ollut tosi oiva apu paranemiseen, kuinka kohta 5 vuotias voi ollakkaan niin pikku vanha ja muka ymmärtää tälläiset asiat!
Se minulla on onnena, että olen edees tämän yhden lapsen saanut!
Mutta kova hinku olisi saada hänelle pikku sisaruksia ja eniten mitä haluan minun miehelleni ihan ihka ""omaa"" lasta..(biologista).
En voi ymmärtää miten noi ihanalle isälle ei voi siunata omaa nyyttiä

No joo, taas meni tällässeksi runoiluksi

Kaikille Kermiteille oikein hyvää ja mukavaa tulevaa viikonloppua! Antakaa itsellenne aikaa ja rentoukaa!