Tää onkin vaikea. Takana yksi alatiesynnytys, josta jäi melkoiset traumat. Olis ollut ihana tosiaan kuulla vauvan ensi itkut mutta hänet vietiin pois happikaappiin :'( . Traumoista ja kovasta synnytyspelosta huolimatta voisin ehkä silti yrittää alatietä sit joskus toisen lapsen kohdalla. Itselläni oli tiedossa joustamaton häntäluu, josta sit tulikin hiukan ongelmia. Mut jos mitään tällaisia ei olisi ollut niin ihan ehdottomasti alatiesynnytys.
Jos saisit valita: sektio/alatie?
- Viestiketjun aloittaja Tintti
- Ensimmäinen viesti
Mielestäni ei voi olla luonnollista, että vaikka naisella onkin alapäässä valmis "rekä" synnytystä varten, että pitää sen lisäksi leikata yhtä iso episiotomiahaava ja vielä revetä pahasti, että vauva mahtuu tulemaan.Alkuperäinen kirjoittaja papana03:
Tietenkin, jos paikat antavat tarpeeksi periksi ja selviää max. parilla tikillä. Mutta kaikilla asiat eivät vain mene niin.
Lisäksi haluaisin kommentoida tuohon, että saa heti ponnistuksen jälkeen vauvan syliinsä, niin kaikilla ei mene sekään noin. Itse sain vauvan heti rinnalleni - hetkeksi. Toinen kätilö oli vieressä pitämässä vauvaa apunani, kun olin itse niin heikkona (menetin paljon verta). Kaiken huippuna en muista synnytyksen jälkeisistä ajoista synnytyssalissa juuri mitään! Mm. sitäkään en muista, että yritin imettää vauvaa (luin sen papereista myöhemmin). Suunnitellun sektion jälkeen tällaista ongelmaa ei olisi.
Mutta kuten sanottua, synnytys on niin yksilöllinen asia. Mielestäni on kuitenkin väärin, että kaikkia yritetään saada synnyttämään alakautta, kun se ei kaikille yksinkertaisesti ole se paras tapa. Elimistömme ovat niin yksilöllisiä.
Esikoisen kohdalla valitsin sektion ja samoin nyt tämän tulevan pikkukakkosen kohdalla vaikkei mitään lääketieteellistä syytä olekaan. Alatiesynnytystä en ole koskaan voinut edes pitää vaihtoehtona itselleni.
Sektio muuten oli hyvin rauhallinen ja mahtava kokemus. Meinaan vaan kun tuossa joku kertoi katselleensa videolta sektiota kun kauheesti verta yms. Varmaan onkin mutta onneksi en sitä itse näe.. =)
Sektio muuten oli hyvin rauhallinen ja mahtava kokemus. Meinaan vaan kun tuossa joku kertoi katselleensa videolta sektiota kun kauheesti verta yms. Varmaan onkin mutta onneksi en sitä itse näe.. =)
Alateitse kiitos... onneksi ei ihan heti tarvitse asiaa miettiä. Itsellä sekä kiireellinen sektio (piiitkän avautumisen ja ponnistuksen jälkeen) että käynnistetty alatiesynnytys takana. Kummastakaan ei jäänyt traumoja, eli leikkaus itsessään oli helppo ja siitä toipuminen yhtä nopeaa kun tulehtuneen epparin jälkeen. Molemmat synnytykset oli vaikeita, mutta kaikesta selviää...
Sus soo
Peesaan tätä! Olen ihan samaa mieltä. Sektiosta toipuminen kesti omalla kohdallani reilusti yli kaksi kuukautta. Olin heikko, väsynyt, sektioarpi revennyt (jo sairaalassa) ym... Alatiesynnytyksen jälkeen pystyin kävelemään, istumaan ja nukkumaankin normaalisti jo parin viikon toipumisen jälkeen.Alkuperäinen kirjoittaja Adea:
Sektion jälkeen näin vauvani vasta tuntien jälkeen, koska toipumiseni leikkauksesta ei sujunut ehkä niin normaaliin tapaan kuin pitäisi. Alatiesynnytyksessä sain lapsen rinnalleni heti ja isäkin oli siinä paikalla.
Katsotaan nyt miten tämän kolmannen kohdalla käy. Toivottavasti kaveri ei ole perätilassa, jotta pääsisin alatiesynnytykseen!
Mulle tehtiin suunniteltu sektio ja musta se oli ihan hyvä kokemus ja vauvan kätilö nosti poski mun poskea vasten heti kun oli hänet ulos saatu. Sitte mut parsittiin kokoon ja vauva oli sen aikaa lämpökaapissa ja sit sainki hänet syliin ja mun kanssa osastolle. Vauva syntyi siis rv 35+6, joten ei ollu varmaa pääseekö vauva mun kanssa heti osastolle mut onneks pääsi.. MUTTA mulla on melkosen hatarat muistikuvat ekasta päivästä ja yöstä, kun sain sen verran kipulääkkeitä kun istukka ei meinannu irrota ja repes ja sitä jouduttiin hetki irrottaa ja se aiheutti sit suuremmat tuskat jälkeenpäin.. Mutta sen jälkeen olo alkoki oleen ihan jees ja melkosen nopeeta parani haava vaikka tehtiinki pystyviilto..
Että jos vielä joskus lapsia saan niin haluan kyllä sillonkin sektion. Niin ja meillä oli sektiossa isä mukana kokoajan.
Että jos vielä joskus lapsia saan niin haluan kyllä sillonkin sektion. Niin ja meillä oli sektiossa isä mukana kokoajan.
Kimppa
"Lisäksi haluaisin kommentoida tuohon, että saa heti ponnistuksen jälkeen vauvan syliinsä, niin kaikilla ei mene sekään noin. Itse sain vauvan heti rinnalleni - hetkeksi. Toinen kätilö oli vieressä pitämässä vauvaa apunani, kun olin itse niin heikkona (menetin paljon verta). Kaiken huippuna en muista synnytyksen jälkeisistä ajoista synnytyssalissa juuri mitään! Mm. sitäkään en muista, että yritin imettää vauvaa (luin sen papereista myöhemmin). Suunnitellun sektion jälkeen tällaista ongelmaa ei olisi."
Mulla taas verenhukka oli sektiosta melkein litran (900ml) ja alatiesynnytyksestä 300 ml. Että taas yksilöllistä, voiko tällaista "ongelmaa" olla.. Verenhukan määrä kyllä vaikuttaa yleiseen vointiin ja toipumiseen kyllä tosi paljon.
Mulla taas verenhukka oli sektiosta melkein litran (900ml) ja alatiesynnytyksestä 300 ml. Että taas yksilöllistä, voiko tällaista "ongelmaa" olla.. Verenhukan määrä kyllä vaikuttaa yleiseen vointiin ja toipumiseen kyllä tosi paljon.
Sus soo
Kommentoisin vielä, että on tosi yksilöllistä varmaan tämä sektion tai alatiesynnytyksen sopivuus itse kullekin.
Mulla oli ihan perustavallinen suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Tuosta kokemuksesta sain sellaisenkin sektio-kammon, että en toista kertaa haluaisi sitä enää kokea. Kesken operaation leikkaava lääkäri ja hoitohenkilökunta konsultoivat puhelimitse toista lääkäriä siitä, mitä minun kanssani pitäisi tehdä... Leikkauksen jälkeen muistan, että minulle näytettiin vauvaa, mutta sillä hetkellä tavoitteenani oli vain pysyä hengissä että tosissani joskus näkisin lapseni.
Ymmärrän siis hyvin, että joillakin äideillä on taas kammo alatiesynnytykseen omien aikaisempien kokemusten vuoksi. Tätä tämä elämä on.
Mulla oli ihan perustavallinen suunniteltu sektio perätilan vuoksi. Tuosta kokemuksesta sain sellaisenkin sektio-kammon, että en toista kertaa haluaisi sitä enää kokea. Kesken operaation leikkaava lääkäri ja hoitohenkilökunta konsultoivat puhelimitse toista lääkäriä siitä, mitä minun kanssani pitäisi tehdä... Leikkauksen jälkeen muistan, että minulle näytettiin vauvaa, mutta sillä hetkellä tavoitteenani oli vain pysyä hengissä että tosissani joskus näkisin lapseni.
Ymmärrän siis hyvin, että joillakin äideillä on taas kammo alatiesynnytykseen omien aikaisempien kokemusten vuoksi. Tätä tämä elämä on.
tuossa joku mainitsi että olo on niin henkisesti kuin fyysisestikin parempi alatiesynnytyksen jälkeen.. Noh tämäkin on varmaan hyvinkin tapauskohtaista. Henkinen oloni ei olisi voinut olla parempi sektion jälkeen ja fyysinen.. noh kipuja oli eniten siinä samana iltana kun ylös ensimmäistä kertaa nousin mutta ei todellakaan mitään maata kaatavia. Särkylääkkeitä välillä otin ja kaksi päivää leikkauksesta tuntui kuin olisin voinut lenkille lähteä.. tämä tosin kipulääkkeiden oton jälkeen mutta eipä sitä sitten sen päivän jälkeen montaakaan kipulääkettä tullut syötyä, muutamana päivänä satunnaisesti.
Mulla 5 lasta ja siinä yhet kaksoset.Kaikki syntyneet alakautta,eli en tiedä mitä olisi ollut sektion jälkeen.
Tiiän vain että joka raskaudessa mulla oli järkky pelko sektioon joutumisesta,suurin kaksosia oottaessa.
Pelko oli liki järjetöntä,muistan kuinka viimeisinä viikkoina pelkäsin vauvan kääntyvän väärinpäin..
Eli mun vastaus on ehottoamasti alakautta.En olis halunnut että kukaan vie multa sitä upeeta kokemusta,että vain masu auki ja vauva sieltä ulos.Se oon jotain niin upeeta saada vauva rinnalle suuren urakan jälkeen.
Ehkä synnytykset olleet suht helppoja (viimeistä käynnistettiin 7 pvää) mutta en missään vaiheessa halunnut itseni takia sektiota.Vain jos vauvalla olis ollut hätä.
Tiiän vain että joka raskaudessa mulla oli järkky pelko sektioon joutumisesta,suurin kaksosia oottaessa.
Pelko oli liki järjetöntä,muistan kuinka viimeisinä viikkoina pelkäsin vauvan kääntyvän väärinpäin..
Eli mun vastaus on ehottoamasti alakautta.En olis halunnut että kukaan vie multa sitä upeeta kokemusta,että vain masu auki ja vauva sieltä ulos.Se oon jotain niin upeeta saada vauva rinnalle suuren urakan jälkeen.
Ehkä synnytykset olleet suht helppoja (viimeistä käynnistettiin 7 pvää) mutta en missään vaiheessa halunnut itseni takia sektiota.Vain jos vauvalla olis ollut hätä.
olen synnyttänyt sektiolla ja alakautta.. tämän toisen kans meinasin että sektiolla(rankka elämäntilanne) mut onneks päätin synnyttää alakautta, oli se vaan niin ihana kokemus, kivut loppui kun vaavi sylis ja toipuminen nopempaa.. sektion jälkeen ku ei ite pysty heti hoitaa vauvaa kunnol..
Alakautta tahtoisin minäkin mahdolliset tulevat lapseni synnyttää. Esikoinen syntyi alateitse ja hyvä kokemus oli, muutaman tikin sain alapäähän ja istuminen oli muutaman päivän hankalaa, siinä se. Kuopus syntyi hätäsektiolla keskosena. Tästä ei mitään traumoja jääny, ellei oteta lukuun sitä järjetöntä hätää vauvan puolesta ennen sektiota. Puoli kuuden maissa illalla leikattiin, vauvan näin kahden maissa seuraavana päivänä. Toivuin nopeasti ja hyvin sektiosta, tähän mielestäni kohdallani vaikutti asenne ja nopea liikkeelle lähtö kivuista huolimatta. Eli kummastakaan synnytystavasta ei ole mitään pelkoja, mutta jos vain mahdollista, toivon tosiaan alatiesynnytystä tulevaisuudessa...
Mie sain päättää esikoisesta,ett synnytänkö vai leikataan ja synnytinhän mie ja niin aattelin tehä tänki kans, ku sain nyttenki päättää... on sen verran tullu kokemusta noista leikkauksista etten niihin vapaaehtoisesti mene jos vaan on joku muu vaihtoehto! nyttenki viimisen puolen vuoden aikana tullu käytyä 2leikkausta niin toi keisarin leikkaus ei enää oikein houkutellu!
Mulla on jo kauhea synnytyspelko. Pelkopolilla kävin, mutta ei se mitään auttanut, kun seuraavana päivänä oli lääkärin vast.otto ja lääkäri oli tosi inhottava. Sain itkun kans lähtiä pois.
Mulla on sellainen tilanne, että minulla on epilepsia ja saan myös jotain muita luokittelemattomia kohtauksia. 3 kertaa olen ollut teholla nukutettuna hengityskoneessa (ja kymmeniä kertoja neurolla) niiden takia, viimeksi reilu kuukausi sitten. Lisäksi minulla on aivan alimmissa selkänikamissa rappeumia ja välilevyn pullistuma ja selkä on sen takia tosi kipeä usein. Varsinkin nyt on alkanut taas kipuilemaan, kun maha alkaa painaa (rv 31).
Kätilön kanssa oli puhetta keisarileikkauksesta ja pelkopolilla käytiinkin vain sitä läpi. Ongelmana onkin se, että ainakin yksi lääkäreistä olisi laittamassa normaaliin alatiesynnytykseen enkä todellakaan sitä halua! Lääkärin mielestä "epileptikot voivat synnyttää ihan normaalisti ja se siitä". Ymmärtäisin jos kyse olisi pelkästään epilepsiasta, mutta kun edes kohtauslääkkeet eivät pysäytä kohtauksia ja kun alkaa kouristamaan ja taju lähtee,niin on vaavillakin tukalat paikat. Kohtaukset voivat tulla myös stressistä, kivusta, jännittämisestä, väsymisestä jne.
Aion kyllä loppuun asti vaatia sektiota.
Mulla on sellainen tilanne, että minulla on epilepsia ja saan myös jotain muita luokittelemattomia kohtauksia. 3 kertaa olen ollut teholla nukutettuna hengityskoneessa (ja kymmeniä kertoja neurolla) niiden takia, viimeksi reilu kuukausi sitten. Lisäksi minulla on aivan alimmissa selkänikamissa rappeumia ja välilevyn pullistuma ja selkä on sen takia tosi kipeä usein. Varsinkin nyt on alkanut taas kipuilemaan, kun maha alkaa painaa (rv 31).
Kätilön kanssa oli puhetta keisarileikkauksesta ja pelkopolilla käytiinkin vain sitä läpi. Ongelmana onkin se, että ainakin yksi lääkäreistä olisi laittamassa normaaliin alatiesynnytykseen enkä todellakaan sitä halua! Lääkärin mielestä "epileptikot voivat synnyttää ihan normaalisti ja se siitä"
. Ymmärtäisin jos kyse olisi pelkästään epilepsiasta, mutta kun edes kohtauslääkkeet eivät pysäytä kohtauksia ja kun alkaa kouristamaan ja taju lähtee,niin on vaavillakin tukalat paikat. Kohtaukset voivat tulla myös stressistä, kivusta, jännittämisestä, väsymisestä jne. Aion kyllä loppuun asti vaatia sektiota.
Minulle tehtiin sektio vuonna 2000. Leikkaushaava oli kivuton ja toipuminen kävi nopeasti. Ainoa kipu oli sektiota edeltäneet supistukset sekä jälkisupistukset. 3 päivää sektiosta kävelin suht normaalisti ja reilun viikon kuluttua kävelin jo pitkiä matkoja ja istuin esim linja-autossa.
Olin valmistautunut alatiesynnytkseen, mutta näitä asioita ei aina voi valita.
Olin valmistautunut alatiesynnytkseen, mutta näitä asioita ei aina voi valita.
Olin pitkään alatiesynnytyksen kannalla, kunnes repesin niin pahasti pukatessani poikaa ulos, että nyt ei ole enää vaihtoehtoja... pelkkä sektio jäljellä. Olen sektiokammoinen, joten saa nähdä jääkö musku ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Synnytyksestä nyt vuosi ja kaksi kuukautta ja edelleen korjaillaan kirurgin ja fysioterapeutin avulla jälkiä, että toipuminen vielä kesken. Harva nainen tajuaa, että synnytyksessä voi vauvan lisäksi vammautua myös äiti todella pahasti.
Kefasan tarina on just tota lääkärien harjoittamaa ylivaltaa. Pistää ihan vihaksi. Juhlapuheissa mainitaan, kuinka "meidän sairaalassa kunnioitetaan koko perheen toivomuksia ja kuunnellaan", mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Äidin korppaahan siinä operoidaan ja minusta se on vain erittäin järkevää tulevalta äidiltä miettiä vaihtoehtoja ajatellen omaa hyvinvointia. Lapsen hyvinvointi on pitkälle sama kuin äidin.
Kefasan tarina on just tota lääkärien harjoittamaa ylivaltaa. Pistää ihan vihaksi. Juhlapuheissa mainitaan, kuinka "meidän sairaalassa kunnioitetaan koko perheen toivomuksia ja kuunnellaan", mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Äidin korppaahan siinä operoidaan ja minusta se on vain erittäin järkevää tulevalta äidiltä miettiä vaihtoehtoja ajatellen omaa hyvinvointia. Lapsen hyvinvointi on pitkälle sama kuin äidin.
Viime käynnillä oli eri lääkäri, vanhempi nainen. Ei yrittänytkään käännyttää ja lupasi että saan sektion. Aika varattiinkin sitten samantien=)
Onkohan nuo nuoremmat lääkärit vain niin kirjasta oppineita, että niille on kaikki aina niin vaikeaa? Aikaa varatessani lääkäri, joka tyrmäsi heti sektioajatuksen, oli siinä lähettyvillä. Mulkoili oikein suivaantuneen näköisenä kun sain sektioajan.
On kyllä nyt niin helpottunut olo ja yötkin saa nukuttua melkein normaalisti.
Onkohan nuo nuoremmat lääkärit vain niin kirjasta oppineita, että niille on kaikki aina niin vaikeaa? Aikaa varatessani lääkäri, joka tyrmäsi heti sektioajatuksen, oli siinä lähettyvillä. Mulkoili oikein suivaantuneen näköisenä kun sain sektioajan.
On kyllä nyt niin helpottunut olo ja yötkin saa nukuttua melkein normaalisti.
Mulla toi neiti oli jalat edellä ja mulla ahdas lantio ni sen takia mulle tehtiin sectio...Leikkauksen jälkeen näin tyttäreni muutaman minuutin ja sit joudun odottelemaan 4 tuntia et näen neidin seuraavaksi Toi muo kyl hiukan harmittaa Mulle sanottiin että kaikki sellaset lääkärit ku vois mut passittaa osastolle ovat leikkauksessa jne...Siis niitä ei leikattu vaan ne oli ite leikkaamassa Seuraavana päivänä nousinkin jo sitten ylös vaikka olikin vielä hiukan vaikeaa...Hoitaja sano et tuntuu kun muo ei ois leikattu ollenkaan =) Kipuja ei onneksi kamalasti ollut ja mulla oli kokoajan kipukello mukanani ni sekin auttoi hiukan asiaa...Mulle sanottiin että seuraavakin synnytys saattaa olla sectio mut ei varmaa vielä...Sen näkee sitten kun sen aika on...Musta sectio ei ollut mitenkään kamala kokemus...Kuukauden verran oli haava kipeä ja söin sihen buranaa...Toki se vieläkin tuntuu jos sihen esimerkiksi osuu neidin jalka...Mut ei mitenkään pahasti...
Toi muo kyl hiukan harmittaa Mulle sanottiin että kaikki sellaset lääkärit ku vois mut passittaa osastolle ovat leikkauksessa jne...Siis niitä ei leikattu vaan ne oli ite leikkaamassa Seuraavana päivänä nousinkin jo sitten ylös vaikka olikin vielä hiukan vaikeaa...Hoitaja sano et tuntuu kun muo ei ois leikattu ollenkaan =) Kipuja ei onneksi kamalasti ollut ja mulla oli kokoajan kipukello mukanani ni sekin auttoi hiukan asiaa...Mulle sanottiin että seuraavakin synnytys saattaa olla sectio mut ei varmaa vielä...Sen näkee sitten kun sen aika on...Musta sectio ei ollut mitenkään kamala kokemus...Kuukauden verran oli haava kipeä ja söin sihen buranaa...Toki se vieläkin tuntuu jos sihen esimerkiksi osuu neidin jalka...Mut ei mitenkään pahasti...