Jos saisit valita: sektio/alatie?
- Viestiketjun aloittaja Tintti
- Ensimmäinen viesti
alateitse for sure! olin todella synnytyskammoinen, mutta synnytys oli tosi paljon helpompi ja kivuttomampi kuin olisin ikinä uskonut ja sanoin näin myös miehelle synnytyksessä, joten ei ole mitään jälkihehkutusta. epiduraali oli ihan kuningasjuttu myöskin. mulla suppareita ja avautumisvaihetta liki 24 h, vedet meni 12 h ennen h-hetkeä ja lapsi tuli lopulta neljännellä työnnöllö ulos, alle 10 minuutissa. muutama tikki ja kävelin sairaalasta kotiin puolentoista vuorokauden päästä. tikkejä laitettiin pari, ja alapää parantui parissa viikossa. hiukan surkutellen katsoin huoneessani niitä sektiolla leikattuja, jotka olivat kävelykyvyttömiä, sekä kovissa kivuissa. en dissaa missään nimessä sektiota, mutta olin onnellinen ettei minua leikattu, vaikka meinattiin kun en meinannut avautua (oksitosiini auttoin lopulta).
oikeaa vaihtoehtoa ei ole, molemmat tavat ovat mielestäni yhtä kunniotettavia. itse koen että jos vaan mahdollista, antaa luonnon hoitaa asia omalla tavallaan. olen erittäin kiitollinen vieläkin pelkopolin henkilökunnalle naistenklinikalla, että saivat minut perumaan suunnitellun sektion. seuraavaan synnytyksen tulevaisuudessa peloitta ja innolla menevä. minusta valmennusvideot pitäisi kieltää lailla, kun saavat synnytyksen näyttämään niin kamalalta, mitä se ei ole, jos kipulääkitys on kohdallaan, itse nukuin epiduraalin jälkeen ja näin säästyi voimia ponnistusvaiheeseen.
oikeaa vaihtoehtoa ei ole, molemmat tavat ovat mielestäni yhtä kunniotettavia. itse koen että jos vaan mahdollista, antaa luonnon hoitaa asia omalla tavallaan. olen erittäin kiitollinen vieläkin pelkopolin henkilökunnalle naistenklinikalla, että saivat minut perumaan suunnitellun sektion. seuraavaan synnytyksen tulevaisuudessa peloitta ja innolla menevä. minusta valmennusvideot pitäisi kieltää lailla, kun saavat synnytyksen näyttämään niin kamalalta, mitä se ei ole, jos kipulääkitys on kohdallaan, itse nukuin epiduraalin jälkeen ja näin säästyi voimia ponnistusvaiheeseen.
niin, ja seksi ei missään nimessä ole huonompaa nyt, ehkä jopa parempaa kuin aikaisemmin, ihme kyllä. tähän toki vaikuttanut jumppa ja fakta, ettei paikkoja tarvinnut kursia kokoon. uskon kyllä että isot ompelut alapäässä voi jättää kurjan tuntuisia arpia, eikä paljon huvita enää alateitse synnyttää.
Olen kallistumassa kanssa sektioon, vaikka takana kaksi alatiesynnytystä. Molemmilla kerroilla on käynnistelty pitkillä viikoilla. En tiedä, jostain syystä vaan ns. normisynnytys saa tuskan hien pintaan ja vanhat muistot palaa. Lapsosilla ei ollut mitään hengenhätää, mutta onhan se aika meininkiä ja niinkuin joku sanoi, mitä vaan voi tapahtua. Taysin osastonlääkäri sanoi eilen telkkarissa, oisko ollut akuutti-ohjelma, että synnytyksessä on aina riskinsä vaikka ei olisikaan ns. riskiraskaus. Onhan tuo sektio kai hiukan hallitumpi tapahtuma, ennustettavampi?!
Mun esikoinen on nyt 2 vk 3 päivää. Raskausaikana olin ehdottomasti sitä mieltä, että ikinä en sektioon haluaisi joutua, se tuntui epäluonnolliselta ja vaikealta. Kuitenkin sektioon päädyttiin, ei kuitenkaan suunnitellusti, vaan siksi, että lapsi ei mahtunut ulos. Ja olin kyllä siinä vaiheessa niin helpottunut ja tosi onnellinen, että siihen päädyttin, koska olin jo lasta 32 tuntia yrittänyt ihan "oikeasti" synnyttää.
Olin pari päivää melko kipeä, mutta jalkeille pääsin jo samana päivänä. Lasta en voinut itse hoitaa muutamaan päivään, koska olin kiinni letkuissa. Haava on jo nyt tosi huomaamaton, ja myöskin niin alhaalla, ettei sitä näy esim uikkareista.
Olin pari päivää melko kipeä, mutta jalkeille pääsin jo samana päivänä. Lasta en voinut itse hoitaa muutamaan päivään, koska olin kiinni letkuissa. Haava on jo nyt tosi huomaamaton, ja myöskin niin alhaalla, ettei sitä näy esim uikkareista.
Minulla on takana esikoisen synnytys alateitse tasan 3vk sitten.
Synnytys käynnistettiin rv 39+2 raskausmyrkytyksen vuoksi. Avautumisvaihe oli kivulias, mutta ponnistusvaihe oli suoraan sanoen yhtä h***ettiä! Pitkä ja niin kivulias, että meinasi taju lähteä. Silmäni olivat viikon verenpurkaumilla synnytyksestä enkä voinut pitää vauvaakaan pitkään rinnalla syntymän jälkeen, kun olin itse niin heikkona. Ja lisäksi minulle jouduttiin antamaan kaksi pussia lisäverta, kun menetin verta niin paljon (hb81).
Vauva (kokoa syntyessään 50cm ja 3780g) ei meinannut mahtua tulemaan kohdunsuulta, vaan jäi kiinni siihen mm. päästä (joka oli muokkautunut aivan puikulaksi tonttulakiksi), olkapäistä ja vielä vyötäröstäkin! Lisäksi samat ongelmat toistuivat emättimen suulla ja lopulta jouduttiin tekemään iso episiotomia (5cm pitkä, 3cm syvä ) ja sen lisäksi repesin 2. asteen repeämän emättimen puolelle. Tikkejä ommeltiin 15 min kolmeen kerrokseen. Haava on edelleen tosi ruma eikä seksiä voi edes ajatellakaan, voi hyvin mennä kuukausia ennen ensimmäistä yritystäkään!
Viikon popsin vahvoja kipulääkkeitä enkä voinut istua tai kävellä. Leikkaushaava tulehtui ja söin 10 pv antibioottikuurin. Ja nyt on toinen antibioottikuuri menossa. Vauva parka, kun joutuu jo näin pienenä saamaan äidinmaidon mukana lääkkeitä.
Jos meille lapsia vielä tulee, tulen hyvin suurella todennäköisyydellä pyytämään sektiota. Voi tietty olla, että jälkitarkastuksessa suosittelevatkin sitä, kun neuvolan terkkarit ja lääkäri kaikki yhdessä kauhistelivat, miten iso haava mulla on ja miten paljon tikkejä alapäässä on.
Alatiesynnytys ei siis missään nimessä aina ole nopeampi toipumisen suhteen. Edelleenkään en voi istua 5 min kauempaa enkä kävellä kunnolla. Jos alatiesynnytys etenisi oppikirjojen mukaan, tilanne olisi eri, mutta näin ei todellakaan aina ole. Minä "sain" sekä alatiesynnytyksen, repeämät että kursitun ison leikkaushaavan. :'( Kyllä jo synnärillä katselin kateellisena sektioäitejä, jotka olivat tuhat kertaa paremmin voivia kuin minä.
Onneksi ihana tyttö syntyi terveenä vaikka sydänäänet laskivatkin pitkäksi aikaa alas. Toivottavasti jälkikäteenkään ei paljastu mitään vaurioita tytön terveydessä!
Synnytys käynnistettiin rv 39+2 raskausmyrkytyksen vuoksi. Avautumisvaihe oli kivulias, mutta ponnistusvaihe oli suoraan sanoen yhtä h***ettiä! Pitkä ja niin kivulias, että meinasi taju lähteä. Silmäni olivat viikon verenpurkaumilla synnytyksestä enkä voinut pitää vauvaakaan pitkään rinnalla syntymän jälkeen, kun olin itse niin heikkona. Ja lisäksi minulle jouduttiin antamaan kaksi pussia lisäverta, kun menetin verta niin paljon (hb81).
Vauva (kokoa syntyessään 50cm ja 3780g) ei meinannut mahtua tulemaan kohdunsuulta, vaan jäi kiinni siihen mm. päästä (joka oli muokkautunut aivan puikulaksi tonttulakiksi), olkapäistä ja vielä vyötäröstäkin! Lisäksi samat ongelmat toistuivat emättimen suulla ja lopulta jouduttiin tekemään iso episiotomia (5cm pitkä, 3cm syvä ) ja sen lisäksi repesin 2. asteen repeämän emättimen puolelle. Tikkejä ommeltiin 15 min kolmeen kerrokseen. Haava on edelleen tosi ruma eikä seksiä voi edes ajatellakaan, voi hyvin mennä kuukausia ennen ensimmäistä yritystäkään!
Viikon popsin vahvoja kipulääkkeitä enkä voinut istua tai kävellä. Leikkaushaava tulehtui ja söin 10 pv antibioottikuurin. Ja nyt on toinen antibioottikuuri menossa. Vauva parka, kun joutuu jo näin pienenä saamaan äidinmaidon mukana lääkkeitä.
Jos meille lapsia vielä tulee, tulen hyvin suurella todennäköisyydellä pyytämään sektiota. Voi tietty olla, että jälkitarkastuksessa suosittelevatkin sitä, kun neuvolan terkkarit ja lääkäri kaikki yhdessä kauhistelivat, miten iso haava mulla on ja miten paljon tikkejä alapäässä on.
Alatiesynnytys ei siis missään nimessä aina ole nopeampi toipumisen suhteen. Edelleenkään en voi istua 5 min kauempaa enkä kävellä kunnolla. Jos alatiesynnytys etenisi oppikirjojen mukaan, tilanne olisi eri, mutta näin ei todellakaan aina ole. Minä "sain" sekä alatiesynnytyksen, repeämät että kursitun ison leikkaushaavan. :'( Kyllä jo synnärillä katselin kateellisena sektioäitejä, jotka olivat tuhat kertaa paremmin voivia kuin minä.
Onneksi ihana tyttö syntyi terveenä vaikka sydänäänet laskivatkin pitkäksi aikaa alas. Toivottavasti jälkikäteenkään ei paljastu mitään vaurioita tytön terveydessä!
Haluaisin yrittää alatiesynnytystä, mutta heti jos minä tai ammattilaiset huomaavat, että se ei onnistu, niin sektioon ilman turhaa kitumista ja kärsimistä.
Molemmat kokeneena en osais valita...
sektiosta kävelin, istuin, pissasin, kakkasin normaalisti hetimiten, kun jalkeille sai nousta.
Alatiesynnytyksestä paikat edelleen arat ja vauvalla ikää reilu kuukausi.
Molemmissa hyvät puolensa, molemmissa huonot puolensa.
Onneksi ei enää tarvi kumpaakaan
sektiosta kävelin, istuin, pissasin, kakkasin normaalisti hetimiten, kun jalkeille sai nousta.
Alatiesynnytyksestä paikat edelleen arat ja vauvalla ikää reilu kuukausi.
Molemmissa hyvät puolensa, molemmissa huonot puolensa.
Onneksi ei enää tarvi kumpaakaan
Alateitse toivottavasti tulee tämä kolmaskin, kuten kaksi edellistäkin...Kuka nyt ehdoin tahdoin tahtoo itselleen tehtävän ison leikkauksen? Jokainen tietää varmasti siihen liittyvät riskit varsinkin leikkauksen jälkeen...Jos leikkaukseen on jokin lääketieteellinen selitys, niin se on asia erikseen!
Nyt toisen synnyttäneenä vastaan että sektio. Syynä on tässä toisessa synnytyksessä tullut 4. asteen repeämä minkä johdosta minulle suositellaan jatkossa sektiota. Repeämä on onneksi parantunut hyvin, mistä syystä ei muuten hyvin mennyt ison lapsen nopea alatiesynnytys kaduta yhtään. Nyt vaan tilanne on sellainen että jos vielä hankkisin lisää lapsia niin uskoisin lääkärien suosituksia ja oman terveyteni takia valitsisin sektion.
:wave: Sama täällä!Alkuperäinen kirjoittaja TheSimpsons:Ensimmäisen ja toisen lapsen synnytin alakautta, toivottavasti tämän kolmannenkin saan itse synnyttää. Leikkauksessa tuntisin menettäväni jotain... Ja onhan se riskialttiimpaa. Siitä toipuminenkin taitaa olla hitaampaa yleensä. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin eikä leikkausta tarvita
Ehdottomasti alakautta haluisin. Ei ole sektiota jouduttu tekemään esikoiselta ja toivottavasti ei vastaisuudessakaan. Ainoa mikä alatie synnytyksen jälkeen vaivasi oli kun väliliha leikattiin, mutta ihan hyvin parantui neljässä viikossa.
Itse olin synnytyspeloissa valmis sektioon, mutta olin kyllä täysin väärässä, kun kuitenkin alatiesynnytyksen ponnistin kivuissani ja tuskissani kunnialla voittoon. Maailman ihanin asia on synnyttäminen, ainakin minusta.
Päätökseni olisi siis alatiesynnytys.
Päätökseni olisi siis alatiesynnytys.
Varoitus, sisältää kauhistelua, hehkutusta ja mainostusta.
Olen tänään katsonut monta tuntia videoita ja valokuvia erilaisista synnytyksistä. Mukaan on mahtunut köyhien kotisynnytyksiä Tijuanasta, keisarileikkauksia Amerikan malliin ja erilaisia alatiesynnytyksiä. Olenhan minä aina toki tiennyt, että keisarileikkaus on iso operaatio, mutta kun katsoo noita kuvia, niin ihan toisella tavalla havainnollistuu koko juttu. Salissa on 10-15 ihmistä, kauheasti verta, kauhean isot haavat... Aika pelottavaa. Edes kuvat episotomian leikkaamisesta ei näyttäneet siihen verrattuna miltään. En ole kovin hermoheikko ihminen ja olen kiinnostunut lääketieteestä. Pitää kai vielä katsoa enemmän noita keisarileikkauksia, että siihenkin ajatukseen tottuu. Youtubessa on muuten aivan uskomattoman liikuttava video nelosten keisarileikkauksesta. Kaikki lapset selvisivät hyvin. Voin laittaa yksityisviestillä linkkejä noihin, mutta en ala palstalle linkittelemään, ettei kukaan pahoita mieltään.
Kun itse ei voi kuitenkaan kokeilla kuin yhden synnytystavan kerrallaan, niin minusta on kiinnostavaa vertailla ja katsoa, minkälaisia erilaisia synnytyksiä maailmassa tapahtuu.
Olen tänään katsonut monta tuntia videoita ja valokuvia erilaisista synnytyksistä. Mukaan on mahtunut köyhien kotisynnytyksiä Tijuanasta, keisarileikkauksia Amerikan malliin ja erilaisia alatiesynnytyksiä. Olenhan minä aina toki tiennyt, että keisarileikkaus on iso operaatio, mutta kun katsoo noita kuvia, niin ihan toisella tavalla havainnollistuu koko juttu. Salissa on 10-15 ihmistä, kauheasti verta, kauhean isot haavat... Aika pelottavaa. Edes kuvat episotomian leikkaamisesta ei näyttäneet siihen verrattuna miltään. En ole kovin hermoheikko ihminen ja olen kiinnostunut lääketieteestä. Pitää kai vielä katsoa enemmän noita keisarileikkauksia, että siihenkin ajatukseen tottuu. Youtubessa on muuten aivan uskomattoman liikuttava video nelosten keisarileikkauksesta. Kaikki lapset selvisivät hyvin. Voin laittaa yksityisviestillä linkkejä noihin, mutta en ala palstalle linkittelemään, ettei kukaan pahoita mieltään.
Kun itse ei voi kuitenkaan kokeilla kuin yhden synnytystavan kerrallaan, niin minusta on kiinnostavaa vertailla ja katsoa, minkälaisia erilaisia synnytyksiä maailmassa tapahtuu.
alakautta ehdottomasti. en ikinä ehdoin tahdoin leikkaukseen halua. kamalaa olisi vaan maata paikoillaan toisten armoilla.
se on vaan niin mahtava tunne, kun kipu loppuu ja nostaa päänsä ja näkee ponnistaneensa uuden ihmisen maailmaan. :heart: ja sitten kun vauva itkee, ja saa hänet viereen...oi että kun olisi taas ihanaa päästä sinne synnytyssaliin.
toki silti sektioon suostuisin jos vauvan terveys sitä vaatisi.
se on vaan niin mahtava tunne, kun kipu loppuu ja nostaa päänsä ja näkee ponnistaneensa uuden ihmisen maailmaan. :heart: ja sitten kun vauva itkee, ja saa hänet viereen...oi että kun olisi taas ihanaa päästä sinne synnytyssaliin.
toki silti sektioon suostuisin jos vauvan terveys sitä vaatisi.