Jos saisit valita: sektio/alatie?

alatie ja ihan siitä syystä, että siitä "paranee" nopeemmin ja vauvan saa heti syliin (Jos siis ei mitään komplikaatioita tule)

 

Molemmat synnytystavat kokeneena, valitsisin seuraavalla kerralla alatiesynnytyksen! Sektio meni hyvin, ei kipuja, haavakin parani suht nopsaa. Alatiesynnytyksessä olin kipeä, tuli 2.asteen repeämä, alapää oli monta viikkoa kipeä synnytyksen jälkeen. Mutta siltikin valitsisin alatiesynnytyksen. On se vain niin mahtava kokemus kaiken kaikkiaan ja se tunne ku pieni syntyy ja saat hänet rinnallesi :heart:

 

Myös molemmat synnytystavat kokeneena valitsisin alatie synnytyksen. Molemmat synnytystavat olleet mahtavia kokemuksia, mutta sektio
on todellakin niin mekaaninen tapahtuma luonnollisen alatiesynnytyksen rinnalla.

 

alatie ja ihan siitä syystä, että siitä "paranee" nopeemmin ja vauvan saa heti syliin (Jos siis ei mitään komplikaatioita tule)

Aina ei alatie synnytyksistä parane automaattisesti nopeammin kuin sektiosta, itselleni tehtiin sektio ja paranin todella nopeasti, kolmantena päivänä päästiin kotiin ja alusta asti tein kotityöt ja kauppareissut ja tietysti vauvan hoidon... Tietysti haava oli myös kipeä mutta oma valintani sektio enkä valita..

Tietysti myös alatie synnytyksestä voi toipua todella nopeasti mutta ei saa yleistää että sektiosta toipumisessa menisi älyttömän pitkiä aikoja eikä pystyisi hoitamaan vauvaa itse ym.. Tietenkin näin voi käydä mutta niin voi myös käydä alatie synnyttäjälle !

Itse sain ainakin tosi nopeasti vauvan viereeni jo leikkaus salissa ja heti kun vietiin pois salista niin vauvan sai viereen. Että en kokenut siinäkään mitään liian pitkää erossaoloa.. =)

 

Sektio, joskin ei ole vaihtoehtoja , mutta jos olisi niin silti. Yksi tehty, meni hyvin ja paranin nopeasti B)

 

Aivan varmasti alatie. Oikeastaan ainoa synnytykseen liittyvä pelko on, että jokin menee pieleen, enkä saa synnyttää normaalisti ja oikein.

 

Alateitse.

 

Molemmat minun lapsistani on syntyneet sektiolla ennenaikaisina. Aina olen halunnut kokea normaalin synnytyksen mutta kolmatta eivät anna enää alakautta synnyttää.

 

Ehdottomasti sektio...jos vaan saisi. Ensimmäinen lapsi tehty sektiolla,paranin tosi nopeasti. En missään nimessä haluais pungertaa alakautta ajatuskin puistattaa...siksi meinaan vaatia sekstiota myös tälle toiselle ( epäilen vaan miten suhtautuvat pelkosekstioihin)

 

poika04
sekstioihin?? T.pilkunnuss.ja

 

ALATIE SYNNYTYS

minulla takana yksi alatie synnytys,jossa leikattiin emppari ja repesinkin. (tikkejä ommeltiin 1,5tuntii) verenhukka oli myös melko suuri 1,3litraa ja näistä syistä olin kipeä ja heikkokuntoinen. Sain heti vauvan synnyttyä hänet syliin (aikaa en muista minkä hän siinä oli) jonka jälkeen kätilö pesi ja puki hänet sekä vei isän luo joka oli käytävässä.(toinen kätilö hääti hänet kesken ponnistelujen kun luuli että hänen vuoksi en ponnista riittävästi,vaikka ei se näin ollutkaan) mutta jokatapauksessa seuraavassa raskaudessa pääsen synnytys tapa-arvioon oliskohan papereissa lukenu viikolla 36(?). Ja ehdottomasti meinaan synnyttää alateitse jos suostutaan käynnistämään viikolla 38-39 jotta lapsi mahtuisi sillä kertaa ilman imukuppeja. Mutta jos tämä ei onnistu vaadin sektiota. Toipuminen tuon hurjan käynnistetyn ja kivuliaan (epiduraalikaan ei ollut osunut oikeaan!) synnytyksen jälkeen oli kuitenkin yllättävän nopea. 5vk synnytyksestä pääsi jo petipuuhiin,ilman kipua. ensimmäinen 2vk oli kyllä tuskaa ja luumuja meni valtavasti ja rautaa myös,mutta palkinto oli mahtava ja tuolahan se vielä unilla tuhisee...

 

Alateitse. Synnytyksestä nyt aikaa 10 pv ja paraneminen on sujunut hyvin. 2. asteen repeämät tuli, alkuun aika kivuliaat. Nyt jo sujuu istuminen
Muutenkin jäi tosi hyvät fiilikset koko tapahtumasta :heart:

 

Alateitse. Kolme alatie synnytystä takana joista ensimmäinen oli imukuppi synnytys. Tämän neljännen sektiosta toipuminen on ollut kamalampaa kuin minkään alatie synnytyksen jälkeen

 

mä valittisin alatie synnytyksen.
kolme sillai synnyttäny ja tulevatki haluaisin synnyttää.
mä en oo ikinä ollu missään leikkaukses ja pelkään hel***
ajatustaki.
toisen aikana puhuttiin jo leikkauksesta kun tyttö oli väärinpäin.
silloinki ajattelin et ponnistan sen ulos ja hätä tapaukses meen leikkaukseen.onneks tyttö kääntyi.

mä ymmärrä sitä kirjoittajaa joka kirjoitti et leikkaus ei oo synnytys koska siinä ei punnata lasta maailmaan mut MUN mielestä kumpiki tapa on synnytys.kummanki loppu tulos on vauva.
ei saisi väheksyä leikkausta koska jotku ei voi syille mitään jotka johtaa leikkaukseen.

 

Ehdottomasti alakautta! Valitettavasti minulle ei kuitenkaan annettu vaihtoehtoja, kun 3 viikkoa ennen laskettua aikaa selvisi, ettei vauva mahdu alakautta. Näinollen kaikki lapseni tulevat sektiolla. Mutta pakko siihen on sopeutua, ei muu auta. Ja kaunis ihana poika tulikin! (Tosin synnytys alkoi ennen suunniteltua sektiota, joten sain kyllä tuta vähän niitä synnytyskipujakin )

 

Olen kokenut molemmat tavat ja valitsisin EHDOTTOMASTI alatie synnytyksen!

 

Olen vastannut tähän ketjuun jo aiemmin, että sektion ehkä... nyt mulla on vähän surku olo kun en tiedä mitä pitäisi tehdä...

Mulla siis eka synnytys keskeytyi ja päättyi kiireelliseen sektioon. Syinä oli pitkittynyt avautumisvaihe(32 tuntia ja pysähtyi) joka siis johtui vauvan isosta koosta ja avotarjonnasta yhdessä. Siispä mulla ei pitäisi olla mitään estettä synnyttää alakautta, ja sitä minä sisimmässäni haluaisinkin. Lääkärin mukaan alle 4-kiloinen vauva mahtuu hyvin tulemaan alakautta(esikoinen vähän yli 4kg, mutta siinä siis vaikutti myös tuo avotarjonta). Mulla oli ekassa raskaudessa raskausdiabetes ja niin on tässäkin raskaudessa, joten loppuvaiheessa vauvan kokoa kyllä seurataan varmasti tarkoin.

Kuitenkin pelottaa, että tämä toinenkin vauva jää "jumiin" ja joutuu siten vaaraan synnytyksessä... kuitenkin suunnitellun sektion riskit ovat pienemmät kuin kiireellisen/hätäsektion. Mies on sitä mieltä, että mun pitäisi sektio vaatia, ja minäkin osittain sen haluaisin juuri sen takia, että pelottaa nuo edellämainitut asiat alatiesynnytyksessä. En pelkää kipua enkä repeämiäkään, ainoastaan vauvani puolesta... mutta kuitenkin tuntuisi pahalta mennä sektioon ilman että olen edes yrittänyt alakautta. On kai mulla vähän "vajavainen" olo sitten jäänyt sektion vuoksi... :ashamed:

 

Toivoisin, että lääkärit antavat minulle mahdollisuuden alatie synnytykseen. Itseltä leikaatti n. vuosi siten alimpiennikamien välinen pullistuma ja siitä jäi hermovaurio, jota parantelen vieläkin... Alimmat nikamat ovat murtuneet ja häntäluukin napsahtanut, joten en tiedä, kuka lääkäri puoltaa mitäkin mielipidettä sitten... Lisöksi miull aon kyllä todfella kapoinen lantio, saas nähdä, mahtuuko sieltä mitään ulos :saint:

Ru 28+5

 

Mulla oli ensimmäinen aika pitkä ja vaikea synnytys. Kävin toista odottaessa myös pelkopolilla ja neuvolassa ehdottivat sektiota.. Mutta koska 36.viikon ultra käynnillä vauva oli pieni kokoinen niin ajattelin että sen on parempi olla loppuun asti.. no todellakin oli kun piti sit käynnistää ku pari viikkoa meni yli lasketusta ajasta. En kyllä katunut sitä päätöstä, koska toinen synnytys oli jotain ihan muuta ku ensimmäinen. Se oli IHANA! En tarvinnu kun loppu vaiheessa paikallispuudutuksen ja vähän ilokaasua. Sit lääkäri olis laittanu lisää puudutetta ku ponnistutti niin maan perkeleesti. Sit lääkäri totes että tää tulee eikä meinaa. Ponnistus aika 1min ja ensimmäisen kohdalla 1h10min.. Että jokainen synnytys on erilainen ja toinen ei voi olla vaikeempi ku ensimmäinen. äin ajattelisin..

 

Mullaki jäi ensimmäisen kohdalla just toi vauvan vointi vaivaamaaan. Viis veisaan omista kivuistani mut kunhan vauva voi hyvin. Mulla oli ensimmäinen lapsi teholla lähes viis päivää. No tosin tämäkin kävi sit toisena päivänä ku oli solisluu menny..

 

Mä oon kovasti miettinyt tätä asiaa ja vaikka en vielä raskaana olekaan, niin toi synnytys kummittelee todella pahasti mielessä. Mieltä askarruttaa, että kuinka monta kertaa sektion voi tehdä, ja JOS hankkisin esim. kolme lasta, niin voiko kaikki syntyä sektion kautta, ja jos ei, niin kannattaisiko esikoinen vaikka synnyttää ja loput sektiolla? Siis täysin hypoteettinen asetelma, mutta kiinnostaa paljon.

 

Sektio on leikkaus, se on totta. Toki siitä nyt voi tapella, että onko synnyttämistä, vai ei mutta itse en halua missään nimessä sektiota. Alateitse on paras. Lapsellekin, siinä keuhkot vahvistuu ja lapsi saa luonnollisia suojaavia bakteereita tulomatkalla. Ja mukavampi itse kävellä pois synnäriltä, kun maata päiviä sängynpohjalla haavan kanssa.

No, minä kyllä kävelin itse synnäriltä ihan omilla jaloilla sektiosynnytyksen jälkeen. Eikä ole kyllä kukaan tutuistanikaan sektion jälkeen päiviä sängyssä makoillut... :/

Itse varsinaiseen kysymykseen vastaisin, että valitsisin alatiesynnytyksen, koska en ole sitä vielä kokenut. B) Ensimmäiseni ja tällä hetkellä ainoani syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi. Oikeasti valitsisin tilanteen mukaan, eli alatie, jos kaikki edellytykset täyttyvät ja sektio, jos tarjonnassa tms. jotain erityistä. Valitsisin vauvalle ja itselle riskittömämmän vaihtoehdon.

Ja sille lapselliselle, joka väitti ettei sektio ole synnytys, ei voi muuta sanoa kuin, että huh huh... Ja kirjoitapa ensi kerralla omalla nimimerkilläsi, äläkä harmaile. Nimettömänä on helppo huudella herjoja... :headwall:

 

Kaksi lasta alateitse synnyttäneenä vastaan ehdottomasti, että alateitse. Todella hyvät kokemukset molemmista ja seksikin sujui jo 2-3 viikon päästä. Lisäksi minusta oli ihana jännittää, milloin ja miten synnytys alkaa. Nyt on mukava muistella synnytyksiä, vertailla kokemuksia kavereiden kanssa ja kertoilla niistä myöhemmin lapsille: milloin alkoi ja miten, mitkä olivat tuntemukset, miten synnytys eteni jne. Olisi tylsempää, jos kerrottavana olisi vain, että "tiesin syntymäpäivän kuukautta etukäteen. vauva leikattiin ulos masusta perjantaiaamuna klo 8.15, ilman, että tunsin ensimmäistäkään merkkiä tulevasta syntymästä." Jos olisin synnyttänyt molemmat lapseni edellä kuvatulla tavalla, luulen, että olisin jäänyt kaipaamaan jotain oleellista, mikä kuuluu synnytykseen. Makunsa toki jokaisella, mutta tämä on minun mielipiteeni.

 

itse olisin todellakin halunnut synnyttää alateitse mutta jouduttiin hätäsektioon kun lapsen sydänäänet olivat liian tasaiset ja happiarvot huonot, vauvamme sai jonkun bakteerin ja joutui olemaan 3päivää teholla saaden antibioottia

Myös happisaturaatiossa oli huonot arvot aina välillä...toivottavasti toisen saan synnyttää alateitse.

Haava oli myös tosi kipee, ja vieläkin housut kun painaa arpee niin se on aika hellänä.

 

Ehdottomasti alateitse
Esikoinen syntyi alateitse, joskin koko ajan oli sektio riski olemassa heittelehtivien sydänäänien vuoksi. Synnytys kuitenkin eteni nopeasti ja oli suht helppo.
Kohdunkaulapuudutuksen sain, mahdollisella seuraavalla kerralla olisi kiva tietää kuinka helppoa olisi synnyttää epiduraalin tai muun vastaavan voimin.
Alatie synnytys oli minusta ihana ja jotenkin heti toi minulle sellaisen tunteen että vauva on minun ja minä hänet juuri synnytin, luulisin että sectiossa en jotenkin osaisi ajatella juuri synnyttäneeni lasta...