Jos saisit valita: sektio/alatie?

Alkuperäinen kirjoittaja ninaTT:
Ei sektio todellakaan takaa lapselle turvallisempia oloja. Jos kyseessä on normaali, terveen äidin ja terveen lapsen synnytys, on alatiesynnytys paljon parempi vaihtoehto. Sektio jostain syystä koetaan helpoksi ja turvalliseksi, mutta isot leikkaukset harvoin ovat "helppoja" tai "turvallisia". Tuohan on hyvin invaasivinen toimenpide, eikä lapsikaan pääse kulkemaan normaaleja reittejä kohdun sisäisestä kohdun ulkoiseen maailmaan.

Sektio on turvallisempi ja parempi vaihtoehto VAIN jos kyseessä ei ole normaali raskaus/synnytys, eikä se takaa silloinkaan että kaikki on hyvin.

Eihän se sinänsä ole synnytys, että ei siinä se äiti niinkään synnytä vaan ne lääkärit ja kirurgit ja hoitsut. Äitihän siinä on puudutettu ja lamautettu.
Ei kai se ihan noin mustavalkoista ole.. katson itseni ja lapseni terveiksi sekä raskauteni normaaliksi mutta silti sektio on parempi vaihtoehto monesta eri syystä. (ahtautta, joustamattomuutta lantion mitoissa + kudoksissa..)
Yksi sektio takana, 10 pisteen vauva turvallisesti maailmassa. :heart:
Ja eihän ne lääkärit, kirurgit ja hoitajat synnytä siinä vaan tekevät kukin omalta osaltaan tärkeän työn ko. operaatiossa.. :whistle:
Kyllä se vaan edelleen äiti siinä synnyttää ilman ponnistamista puudutettuna / nukutettuna.. ei lamautettuna, ainakin itselläni kädet toimivat kun sain vauvani syliin + jopa järjen kulku juoksi.. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaisa pieni:
Alkuperäinen kirjoittaja Porsche:
kaikki
tyttäreni kuitenkin viettävät SYNTYMÄPÄIVÄÄ,
myös tämä kolmas, vai pitäisikö viettää "leikkauspäivää. :whistle:
Juu no tästähän juuri olikin kysymys. Rautalankaa tai ei, onhan jokainen lapsi tähän maailmaan syntynyt. Keskustelu vaan kävi siitä, onko sektio synnytys. Lapsi voi syntyä sektiolla, mutta äiti ei synnytä sektiolla, vaan lääkäri leikkaa eli tekee sektion. Kyllä se taitaa vähän ylpeyden päälle ottaa kuitenkin, vai miksiköhän musta tuntuu siltä :whistle: Mielipiteeni vaan on, että toivon alatiesynnytystä jotta saisin itse synnyttää lapseni. Minä en sektion helppoudesta tiedä, voisin kuvitella että itse työn kyllä tekee lääkäri, mutta toipuminen on sitten jokaisen kohdalla yksilöllistä kuten on alatiesynnytyksenkin jälkeen. Moni vaan tuntuu mainostavan sitä kovin helppona juttuna ja itseäni vierastuttaa tosi paljon ajatus siitä, että olisi hienoa sopia vaan leikkausaika tiettyyn päivään, järjestää lastenhoidot ja miehelle vapaata, käydä hakemassa vauva kotiin ja jatkaa elämää, kun tällä siis moni tässäkin ketjussa on kovasti kehuskellut. Noh, tyylinsä kullakin. Mielestäni tämä on tosi hyvä keskustelunaihe ja mielipiteitä ja asiaa tulee sivutolkulla, mutta kun ei täällä palstalla ole mahdollista mistään keskustella. Sanot mielipiteesi suuntaan taikka toiseen, se väännetään joksikin muuksi, mennään henkilökohtaisuuksiin ja vajotaan suorastaan naurettavalle tasolle. (Ja tämä kommentti ei ollut tarkoitettu Porschelle, ettei kannata vetää herneitä nokkaan :)) Jatkakaatten keskustelua ihan kaikessa rauhassa, minä jään odottelemaan seuraavaa synnytystäni jonka toivon tapahtuvan normaalisti alateitse (puhutaanko muuten muiden neuvoloissa normaalista alatiesynnytyksestä ja sektiosta, vai onko joku kuullut termin normaali sektio? :kieh:) ja mieluusti melko pian ;)

Lämmintä kevättä kaikille äideille!
Kahden sektion jälkeen en koe synnyttäneeni, eikä suoraan sanottuna voisi asia edes pätkääkään harmittaa. En muista koskaan edes halunneeni synnyttää, eli ei minulle mikään menetys tai kunniakysymys. Toiset saavat puolestani synnyttää miten ikinä lystäävät, ei ole sekään minulta pois.

En siis itse puhu koskaan synnytyksestäni, vaan lähinnä yleensä lapseni syntymästä tai sektiosta/leikkauksesta. Kuitenkin joskus tuon synnytys-termin välttäminen tulee hankalaksi. Jos esimerkiksi joku sattuu äiti-porukassa kysymään jostain asiasta että kuinka pian synnytyksen jälkeen teit sitä tai tätä, olen aina vastaamassa että "niin ja niin kauan sektion jälkeen". Ihmiset katsovat kieltämättä ähän ihmeissään ja muutamatkin ovat kysyneet miksi ihmeessä olen joka paikkaan mainostamassa tuota sektioa, vaikka akikki tietävät lastenisyntymätavat. Vastaus "siksi etten käyttäisi väärin "synnytys"-sanaa" aiheuttaa kyllä ihmettelyä sekin. Joskus olisi vain helpompi vastata kysymyksiin suoraan ilman termien muuttelua.

"Huh, mikä maha! kuinka kauan kuvan ottamisesta meni synnytykseen?"
Olisi vain niin helppoa vastata "3 päivää" ilman etttä tarvitsisi ruveta selittämään ettei lapsi sitten loppupelissä syntynytkään alateitse vaan sektiolla. Mutta minkäs teet, ei sovi lausua turhaan "synnytys"-sanaa... :whistle:

Noista normaaleita alatiesynnytyksistä ja -sektioista. Meillä pääasiassa puhuttiin neuvolassa alatiesynnytyksestä ylipäätänsä, joskus harvoin käytettiin termiä normaali alatiesynnytys. Sektiosta esikoisen kohdalla kirjattiin jotain vaikeasta tai hankalasta sektiosta. Lapsi oli vaikea saada ulos, työnsi itse kättä ja jalkaa leikkaushaavasta väärin ja jouduttiin väkivalloin kääntämään, ei hengittänyyt kun saatiin ulos. Kuopuksen kohdalla taas oli ongelmaton sektio, jossain merkinnässä jopa "täydellinen". Sen jälkeen tuon kaltaisia termejä ei ole näiden lasten papereissa enää näkynytkään... ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja tintti:
Jos saisit vapaasti valita, synnyttäisitkö ensimmäisen lapsesi alakautta vai sektiolla? Tarkoitan, jos molemmat tavat olisi mahdollisia ja saisit ITSE päättää?

Ja miksi päätyisit juuri siihen synnytystapaan?

Itse haluaisin synnyttää alakautta, koska henkilökohtaisesti haluaisin kokea alatiesynnytyksen ja minulle alatiesynnytys on se "varsinainen ja oikea" synnytys. Haluaisin tuntea, että olen itse tehnyt työn ja saan olla siitä ylpeä. Joku "naiseuden perimmäinen saavutus"- ajatus siinä kai on.

Mitä muut miettii?????
Tämä on ihan kun minun anopin suusta v. 2001. Muistan kun olimme kotona noin tunnin kun anopi soitti ja sanoi "Sä et sitten tiedä synnytyksestä mitään". Loukaannuin silloin sydänverisesti. Meidän esikoinen syntyi sektiolla, koska se oli minun terveyden kannalta ainoa oikea tapa synnyttää. Lisäksi tyttö oli niin iso, että gyne sanoi sektion jälkeen, että kohtuun piti tehdä lisäviiltö, että saatiin 4180 g tyttö turvallisesti ulos, eli vaikka itse olisi terve ja pystyisin synnyttää alateitse todellisuudessa se ei kuitenkaan onnistuisi.


Harmittaa todella tuommoiset puheet että ainoa oikea tapa synnyrtää on alateitse!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Minusta naisen ei tarvitse todistaa, että on itse tehnyt työn ja olla siitä ylpeä. Joku "naiseuden perimmäinen saavutus"

Kyllä sektion jälkeen on omat kivut ja supistukset eli vasrmasti jokainen nainen tietää tehneensä kovan työn, joka on muuten alkanut jo 9 kk. sitten. Itse olen todella ylpeä itsestäni ja toivon, että muutkin sektiolla synnyttäneet ovat!!

Tärkeintä minusta on, että sekä vauva ja äiti voivat hyvin ja vauva on terve.

 
Hesarissa tällainen uutinen: http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/K%C3%A4til%C3%B6t+huolissaan+turhista+keisarinleikkauksista/1135236089546

Vastaavasti voisi heittää, että nykyisin esim kouluihin sataa puheluja, joissa vanhemmat neuvovat, miten "heidän lapsensa ei sitten tarvise syödä hernekeittoa, ei edes maistaa" jne.

TUTUS: olen ihan samaa mieltä kanssasi
 
Hyviä kommentteja on ollu täläl puolin ja toisin. Itselläni on yksi kiireellinen sektio takana. Synnytystä alettiin käynnistellä viikkoa ennen laskettua aikaa, ettei vauva kasvaisi kolmekiloiseksi. Lantioni on ahdas. Synnytys ei kuitenkaan käyynnistynyt kuin vasta laskettuna päivänä. Käynnistymisen jälkeen seuraavat 12 tuntia olivat ihan järkyttävän kipeät!! En saanut epiduralia, koska kohdun suu ei lähtenyt kunnolla aukeamaan. 12 tunnin jälkeen kohdunsuu oli 3cm auki ja sain puudutteen. Siitä eteenpäin 8 seuraavaa tuntia jouduin nousemaan kontalleni ja hengittämään happea kolmen minuutin välein, kun vauvan sydänäänet laskivat joka kerta kun supisti. Kun synnytys oli yhteensä kestänyt 20 tuntia, lääkärit totesivat, että synnytys ei etene. Kohdun suu ei auennut enempää kuin 4cm. Tämän jälkeen tehtiin kiireellinen sektio.
Sektiopäätöksen jälkeen olin helpottunut, että nyt tämä kärsimys vihdoin loppuu. Epäilin olisiko minulla ollut enää minkäänlaisia voimiakaan ponnistusvaiheeseen, niin rajun 20 tunnin jälkeen.
Itse ainakaan en koe näin mennyttä synnytystä yhtän huonompana synnytyksenä.. mielestäni sain kyllä tehdä varmasti enemmän töitä, kuin esim sellainen alateitse synnyttänyt äiti, jolla supistukset eivät ole olleet juurikaan kipeitä ja epidurali saatu melkein heti ja vauvakin syntynyt kun synnytys on kestänyt vajaat 3 tuntia!

Nyt odotan toista ja tämä vauva on ensimmäistä suurempi. Sektio on päätetty, että tehdään 39+4 jos synnytys ei sitä ennen käynnisty. Alatiesynnytystä yritän jos homma sattuu käynnistymään. Onhan siinä riskinsä, koska painoarviot voi heittää... mutta saa nähdä kuinka käy.
Edellisestä sektiosta toivuin tosi nopeeta. Varmaan toipuminen on vielä nopeempaa, jos sektio on suunniteltu.. siinä ei ole silloin supistusten aiheuttamaa "väsymystä" & kipeitä paikkoja jne....

Jokainen tyylillään :heart:
 
Hei,

Itse päädyin sektioon esikoisen kanssa perätilan ja ennenaikaisuuden sekä sydänkäyrän laskujen vuoksi, eli vaihtoehtoja ei ollut. Sektio oli positiivinen kokemus, koin päässeeni vähällä monin tavoin. Nyt toivon kuitenkin tavallista synnytystä, tänään on laskettu aika ja tässä on ollut aikaa pohdiskella vaihtoehtoja.

Sektiota seuraavista riskeistä tosiaan saa tietoa neuvolasta aika huonosti, joten jokaisen joka miettii synnytystavan "valintaa" (siis käytännössä toivoo sektiota ilman lääketieteellistä syytä), kannattaa hankkia tietoa muualta. Sektio vaikuttaa paitsi toipumisvaiheeseen, myös seuraavissa raskauksissa. Seuraavassa listaa:
* Kivuliaampi ja pidempi palautuminen synnytyksestä
* Kasvanut tulehdusriski, sekä muiden elinten vaurioitumisen, verenvuodon ja veritulppien riski synnytyksen jälkeen (sektiossa ommeltavaa haavaa tulee yhteensä noin metrin verran eri kudoskerroksiin vaikka itse iholla oleva arpi onkin aika pieni)
* Suurempi riski päätyä tulevaisuudessa kohdunpoistoon
* Korkeampi riski hedelmättömyyteen, keskenmenoihin, eteisistukkaan, istukan kiinnikasvamiseen ja istukan irtoamiseen ennen synnytystä ja kohdunulkoisiin raskauksiin tulevaisuudessa
* Suurempi todennäköisyys synnytyksen jälkeiseen masennukseen
* Useammin vaikeuksia äidin ja vauvan välisen kiintymyssuhteen kehittymisessä ja imetyksessä
* Suurempi kohtukuoleman riski seuraavassa raskaudessa
* Suurempi riski hengitysvaikeuksista johtuvaan erikoishoidon tarpeeseen lapsella synnytyksen jälkeen
* Lapsen normaalifloora (suolen ja muiden limakalvojen bakteerit) kehittyy heikommin ja hitaammin ja voi johtaa infektioherkkyyteen

Useimmat riskit ovat pieniä kaikenkaikkiaan ja edelleen sektion jälkeen. Riskit kuitenkin kasvavat nopeasti useamman sektion myötä, ja siksi niiden, jotka toivovat saavansa paljon lapsia, kannattaisi välttää sektioita mahdollisuuksien mukaan.

Sektiota seuraavassa alatiesynnytyksessä suurimpana riskinä on kohdun repeämä, joka onneksi on vain alle prosentin luokkaa yhden vaakaviillolla tehdyn sektion jälkeen. Riski kasvaa sitten paljon jos viilto on tehty pystyyn tai jos sektioita on takana useampi. Kohdunrepeämän riski kasvaa jos supistuksia joudutaan edistämään lääkkeillä. Siten esimerkiksi käynnistämistä pitäisi välttää ja samoin oksitosiinin antoa synnytyksen aikana. Useimmissa sairaaloissa kuitenkin annetaan oksitosiinia lähen automaattisesti epiduraalin kaverina, koska epiduraali usein heikentää suppareita ja toisaalta puudutusaika kannattaa käyttää hyödyksi mahdollisimman hyvin. Edellytykset menestyksekkääseen alatiesynnytykseen epiduraalin epiduraalin kanssa siis heikentyvät sektion jälkeen. Itseäni tämä uutinen ei erityisesti ilahduta...
 
Mau78, millä nämä riskit selittyy? Suurin osa noista riskeitä on tuttuja ja järkeenkäypiä, tosin yksilöllistä esim. kivut sektion jälkeen ja toisilla esim. alatiesynnytyksen jälkeen ne voi olla suuremmat ja leikkauksiin liittyy aina tietyt riskit..
Mutta miksi sektion jälkeen on esim. synntyksen jälkeiseen masennukseen enemmän riskiä kuin alatiesynnytyksen jälkeen? Tai miten sektio vaikuttaa kiintymyssuhteeseen...? Kohtukuolema seuraavassa???

* Suurempi todennäköisyys synnytyksen jälkeiseen masennukseen
* Useammin vaikeuksia äidin ja vauvan välisen kiintymyssuhteen kehittymisessä ja imetyksessä
* Suurempi kohtukuoleman riski seuraavassa raskaudessa
 
Hyvä kysymys, tuittupää. En ole perehtynyt kaikkiin em yhteyksiin liittyviin tutkimuksiin, mutta olen ottanut tuohon asioita jotka ovat tulleet vastaan luotettavan oloisissa lähteissä. Täytyy tosin sanoa, että suurin osa tuloksista aivan varmasti perustuu ulkomaisiin tutkimuksiin, ja saattaa siten liittyä esim. "osaamattomampaan" leikkaustekniikkaan, esim "muiden elinten vauriot sektion seurauksena".

Uskoisin että monet noista löydöksistä perustuvat epidemiologiseen dataan, eli tilastollisiin yhteyksiin suuressa otoksessa, joissa ei välttämättä ole kartoitettu kaikkia muita muuttujia. Niissä saattaa siten olla yhteisenä selitävänä tekijänä jokin kolmas asia, esim tuon "suurempi todennäköisyys synn. jälk. masennukseen" takana saattaa olla kaikenkaikkiaan traumaattinen synnytyskokemus, joka päättyy useammin sektioon, ei sektio sinänsä. En lähde tutkimaan/arvailemaan muita selittäviä tekijöitä, enkä halunnut tuolla listalla ketään pelotella. Valitettavan harvoissa tutkimuksissa on eritelty suunnitellun sektion (jota ei ole edeltänyt komplikaatioita) ja hätäsektion seurauksia. Aivan varmasti monet sektiopuolelle kirjatut synnytyksen jälkeiset komplikaatiot liittyvät hätäsektiota edeltäneisiin ongelmiin ja ne oltaisiin jopa saatettu kokonaan välttää riittävän aikaisella leikkauspäätöksellä.

Monet yleiset riskit liittyvät kohdun arpeutumiseen ja ovat hallittavissa (esim äidin tai lapsen kuoleminen kohdun repeämisestä johtuvaan verenvuotoon on todella harvinaista kun synnytys tapahtuu sairaalassa). Itseänikin kiinnostaisi kyllä tietää, kuinka merkittäviä em. erot tutkimuksissa ovat olleet. Oletettavasti kuitenkin niin pieniä, että sektioita tehdään lisääntyvässä määrin suomessakin.

Tuosta kipu- ja toipumisaspektista voi sanoa vaan sen, että nämä ovat edelleen keksimääräisiä tuloksia, eivätkä tarkoita, että sektiosta aina toipuisi hitaammin kuin alatiesynnytyksestä. Riippuu ihan tapauksesta, kummasta jää "pahemmat arvet", sektiosta voi toipua helposti ja nopeasti (kuten kävi omassa tapauksessani), samoin alatiesynnytyksestä ja päinvastoin. Vaihteluväli molemmissa on niin suunnaton. Kukaan ei varmaan yritä väittää, että repeäminen alatiesynnytyksessä olisi jotenkin vähemmän traumaattista kuin sektion kokeminen, tai etteikö siitä toipuminen voisi olla todella vaikeaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tintti:
Jos saisit vapaasti valita, synnyttäisitkö ensimmäisen lapsesi alakautta vai sektiolla? Tarkoitan, jos molemmat tavat olisi mahdollisia ja saisit ITSE päättää?

Ja miksi päätyisit juuri siihen synnytystapaan?

Itse haluaisin synnyttää alakautta, koska henkilökohtaisesti haluaisin kokea alatiesynnytyksen ja minulle alatiesynnytys on se "varsinainen ja oikea" synnytys. Haluaisin tuntea, että olen itse tehnyt työn ja saan olla siitä ylpeä. Joku "naiseuden perimmäinen saavutus"- ajatus siinä kai on.

Mitä muut miettii?????

[/quo
Minä taas puolestani pelkäsin koko alatie synnytystä ihan älyttömästi ja mietin koko ajan että kuinka paljon minua sattuu ja mitä meille voi käydä siinä. Syy tähän oli varmaankin se että kävin raskaana ollessani lukemassa kaikki kauhuartikkelit synnytyksestä sekä kuuntelin tietenkin korvat pitkänä jokaisen synnytys tarinan minkä kuulin...Sektioon en tutustunut juuri laisinkaan..ja niinhän se on että tieto lisää tuskaa...

Sitten monen asian yhteis summana lääkärit päätyivät kohdallani sektioon,(pelko ei ollut syynä) ja se meni hyvin, joten en ole kokenut muuta ja koska minulle ei leikkauksesta jäänyt mtn.traumoja, toivoisin ehdottomasti että jos joskus saan toisen lapsen hän tulisi maailmaan sektiolla...

Alatie synnytys on vaan niin jotenkin ei minun juttu liian paljon asioita joita pyörii mielessä...että ei. :)
 
JOS saisin valita ( = ei olisi eroa riskeissä) niin oman kokemukseni perusteella (ja taas yleistetään, eihän samakaan ihminen toivu kahdesta sektiosta samalla tavoin) valitsisin sektion.

Se oli niin "helppoa ja mukavaa" mulle. Toipuminen nopeaa, istuminen ei häiriintynyt, peräpukamat ei ponnistamisesta pahentuneet, haava parani nopeasti, vauva oli koko katraan rauhallisin ja kiltein jne.

Mutta monista yllä luetelluista syistä mikäli ei ole lääketieteellisiä esteitä (kuten kuopuksen, 4050g, perätila) synnytän ehdottomasti alateitse, ihan lapsen takia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Allunmamma:
Ensimmäisen lapsen synnytin alateitse. Jos saisin tämän toisen kohdalla valita, niin synnyttäisin alateitse, mutta en saa joten sektio on edessä...
n. 10 kk sitten synnytin ihanan pojan sektiolla. Eipä ollut iso ero mun suhteen tuon sairaalassa olon kannalta... Mukavaa tosin säästyä supistuksilta :D Ekassa synnytyksessä sain 4. asteen peräaukon sulkijalihaksen sekä peräsuolen repeämän, ja arpikudoksen repeämisriskin takia en saisi enää alateitse synnyttää.
Mutta jos vielä lisää lapsia meille suodaan, niin ajattelin neuvotella kaikki mahdollisuudet läpi alatiesynnytyksen puolesta.

Muuten ei tosiaan ollut muuta eroa kui että tikit oli eri paikassa :D Leikkaukseen siis molemmilla kerroilla ja heräämöön. Nyt en onneksi joutunut olemaan vauvasta erossa niin kauan kuin ekalla kerralla (yli 5 tuntia ennen kuin päästivät vauvan ja isän heräämössä käymään) joten paljon paremmin meni monessa mielessä tällä kertaa. Katetrin pirskatti vaan ärsytti molemmilla kerroilla kun jouduin hoitamaan vauvaa yksin ekan yön. Vaikeaa oli liikkuminen kun letkuja pukkas joka puolelta... :kieh:

Jokaisella on omat syynsä synnyttää tietyllä tavalla, molemmat ovat omasta mielestäni yhtä hyviä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kohta äiti;7474918:
Ehdottomasti alatie. Luonnollisempi ja turvallisempi molemmille (jos oletetaan että raskaus on normaali eikä äidillä ole esim ahdas lantio) ja vähemmän stressaava vauvalle.

Saan tästä nyt kyllä kakkia niskaan, mutta mielestäni keisarileikkaus ei edes ole mikään synnytys, vaan LEIKKAUS - vaikka siinä lopputuloksena onkin lapsi. Ei keisarileikattu nainen ole sitä lasta itse synnyttänyt. Se ei tietenkään yhtään vähennä leikattujen äitien arvoa äitinä, sillä eihän se nyt heidän syynsä ole että leikkaukseen ovat joutuneet. Minusta on vain hullua puhua keisarileikkauksesta "synnytyksenä".
Se on ilmeisen helppo tuomita toinen tietämättä paremmin. Itse pelkäsin mielettömästi juuri sektiota. Supistukseni kestivät kolme vuorokautta, en vain lähtenyt avautumaan. Lopulta, kun kroppani alkoi pettää ja nostaa kuumetta huomattavaa tahtia ja kaikki voitava oli tehty niin lääkäri totesi hieman poikkeavan tarjonnan ja äidin voinnin pettämisen. Siitä olin alle vartissa leikkauspöydällä ja lapseni syntyi. Itse tärisin kuume horkassa ja oksensin, sillä välin kun lääkärit taisteli komplikaation ja verenhukan kanssa.

En saanut traumoja vaan haaveilen uudesta lapsesta heti, kun se vain on luvallista. Mutta minulle on turha tuollaista jonnin joutavaa liirum laarumia syöttää, etten ole synnyttänyt. Minulla on terve lapsi ja olen itse elossa, onko tässä maailmassa muulla väliä??
 
Molemmat lapseni ovat syntyneet alakautta.
Mutta jos minulla olisi ollut tieto lapsen koosta kun esikoista odotin niin sektioon ois varmaan menty, luulisin että lääkäritkin olisivat kokeneet sen hyvänä vaihtoehtona. Mutta eipä kukaan arvannut että yli 4,5kiloinen vauva on tulossa niin minkäs teet. Kun eivät neuvolassakaan ottaneet todesta huoltani vauvan koosta (tiesin että se on iso).
Mielelläni voisin pyyhkiä tuon ensimmäisen synnytyksen pois ja vaihtaa sen sektioon, jos se olisi mahdollista.
 
mulla kaks ensimmäistä alakautta ilman komplikaatioita ja kolmas hätäsektiolla viikolla 30+1. nyt odotan iltatähtee :heart: 12 vuoden tauon jälkeen ja voin sanoo, et jos saan itte päättää,alakautta tulen synnyttämään.

olin niin kipee ja heikko sektion jälkeen,ettei se houkuta ollenkaan. alakautta tulleiden jälkeen en ees ollu kipee. hyppäsin itte heti suihkuun,kun vauvaa pesivät!

toivotaan,et kaikki menee hyvin ;)
 
En jaksa edes lukea näin montaa sivua kädenvääntöä näin naurettavista asioista. Itsestänikin kun tärkeintä on, että vauva saadaan hengissä ulos. Onneksi, Luojan KIITOS nykyaikana sektio on melkoisen turvallinen tapa syntyä maailmaan ja synnyttää ja päätökset tehdään äidin ja vauvan terveyttä ajatellen. Toista oli vielä alle 100v sitten ja siitä johtuen lapsikuolleisuus olikin ihan toista luokkaa. No, eipä siihen aikaan leikattu/korjattu äitien kammottavia repeämiä vaan äidit paranivat pikkuhiljaa vuodelevossa. Suurella osalla jopa meidän ikäluokan omista äideistä on pahoja repeämiä, jotka paranivat (jos paranivat) aiheuttaen koko loppuelämäksi virtsa/kakkaongelmia ja jatkuvia yhdyntäkipuja, kohdunlaskeumia...Ehkäpä osa haluaisi olla niin luomu vieläkin, vai? Sama se, vaikka äiti kuolee synnytykseen, kunhan synnyttää alakautta!!! ???

Itse olen kokenut kiireellisen sektion, josta toivuin supernopeasti ja pääsin sairaalastakin 2 päivän jälkeen, vaikka oli esikoinen kyseessä. Vauva oli kaunis, kun ei ollut runneltunut luutunnelissa. Lapsen omat piirteet oli heti nähtävissä, vauva oli virkeä ja extrarauhallinen ja tyytyväinen vauva.
Tämän lisäksi olen kokenut helpon synnytyksen ilman tikin tikkiä. Valitsisin ehdottomasti samanlaisen alatiesynnytyksen, mutta sektiostakin voi toipua nopeasti jos vertaan ystävien synnytyksiin kun on jouduttu tikkaamaan, tullut pahoja peräpukamia, haavat ei parane odotusten mukaisesti, kävely hankalaa. Mutta loppupeleissä ihan sama miten syntyy lapsi tähän maailmaan, kunhan kaikille osapuolille turvallista!!
 
Mulla esikonen syntyi alakautta vuonna 2009 ja toinen jouuttiin leikkaamaan kiireellisessä sectiossa pari viikkoo sitten.
Kyllä mä ehdottomasti synnyttäisin alakautta!!

Hidasta toipumista, esiko9isen kanssa ei voi touhuta mittään ku pitää ottaa rauhallisesti ainaki sinne jälkitarkastukseen asti, haava eritti märkää johon syön nyt antibioottia...haava on nyt siitä kohtaa pikkasen auki:(
Vauvaa näin minuutin ja vietiin pois, aamulla vasta sain viereen, enkä saanut edes syliin ottaa heti...
 
Vastaus alkuperäiseen kysymykseen: Valitsisin alatiesynnytyksen, koska voidaan sanoa, että minulla todellakin on sektiokammo.

Minulla on yksi lapsi, nyt 9 kk ja hän syntyi kiireellisellä sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi. Leikkauksessa vuosin verta enemmän kuin tarpeeksi ja minut siirrettiinkin teho-osastolle heräämön sijaan. Siellä verenvuoto jatkui ja komplikaatioiden vuoksi jouduin vielä uudelleen leikkaussaliin. Olin välillä kriittisessä tilassa, mutta onneksi nyt edelleen täällä kirjoittamassa tätä. Välillä ei tilanne siltä näyttänyt. Lapsi voi hyvin koko ajan.

En tiedä, mikä olisi ollut vastaukseni, jos minulta olisi kysytty tämä kysymys ennen kaikkea tapahtunutta, mutta nyt todellakin toivon, että jos vielä lapsi minulle suodaan, voin synnyttää alateitse. Koska sektio oikeasti on todella suuri leikkaus ja leikkauksissa voi käydä miten vaan. Useimmiten onneksi hyvin. Ja tiedän, ettei alatiesynnytyskään ole riskitön, mutta näistä kahdesta kuitenkin pienempi paha.

En lukenut koko ketjua ja ehkä hyvä niin, koska tällä viimeisellä sivulla sain jo tarpeekseni noista "onko sektio synnytys", "naiseuden perimmäinen saavutus" ja "taitaa ottaa ylpeyden päälle, kun ei ole lasta synnyttänyt alateitse"-jutuista. VOI HALOO. Ellei se käynyt jo edellä olevasta selväksi, niin se, että haluaisin synnyttää mahdollisen seuraavan lapsen alateitse, ei johdu siitä, että kokisin huonommuutta naisena, koska lapseni syntyi tai synnytin tai mitä vaan... sektiolla. Minulle on vain tärkeintä, että tässä ollaan molemmat hengissä ja hyvin voivina - loppujen lopuksi.

En tiedä, onko sektio synnytys. En pidä synnyttämistä saavutuksena enkä naiseuden mittana. En pidä ylipäänsä lapsen saamista saavutuksena tai naiseuden mittana vaan suurena onnena ja lahjana, joka ei ole mikään itsestäänselvyys tai asia, jonka kaikki saavat, kun vain yrittävät. Ja vielä lopuksi: ei, ei ota ylpeyden päälle. Päinvastoin - olen hyvin ylpeä lapsestani ja siitä, että kaiken tapahtuneen jälkeen tässä ollaan suht tervejärkisenä itsekin. :)
 
Viimeksi muokattu:
alatie synnytys ehdottomasti!
Se on lapselle ja äidille parempi, turvallisempi ja "helpompi" :) helpolla en tarkoita kirjaimellisestiHELPPOA koska sitähän se ei kellekään ole. vaan, että siitä toipuu molemmat nopeampaa :)
 

Yhteistyössä