Jos saisit valita: sektio/alatie?

Alatiesynnytys. Ihan pienestä asti oon aina äitille sanonu että haluan kokia synnytyksen.. yks alatiesynnytys takana ja vaikka kipiä olin niin oli se sen arvosta! Toipuminen oli yllättävän nopeaa ja kuvittelin etukäteen että olisin paljon kipeämpi synnytyksen jälkeen vaikka eppari tehtiin ja lisäksi pieni repeämä tuli. Mutta ilmanmuuta sektioon jos on siihen tarve äidin tai vauvan voinnin takia!

 

no tuota pakko pistää lusikka tähän soppaan.. mulla kaks aikasempaa syntyny alateitse, ja toivon että tää kolmas mitä odotan pääsis kans sillä tavalla syntymään.. ihan siks koska mua kammottaa ajatus sektiosta.. mua sektio on eniten pelottanu aina, ei "normi" synnytys; ehkä siks että molemmilla kerroilla oon ihan omin jaloin menny suihkuun, ja siitä osastolle vauvan kanssa; mua kammottaa ajatus siitä etten sais esim.sängystä nousta.. toki jos ainoaks vaihtoehdoks jää sektio, että molemmat selviää; ni sitte tietenkin ehdottomasti..

mulla pari vuotta takaperin oli vatsanalueen tähytysleikkaus (poisti umpparin+ tähysti koko vatsan), se oli ihan kauheeta; ensin melkein koko päivä sängyssä saamatta nousta sängystä leikkauksen jälkeen, ja kivut jälkeen päin oli kamalia, ja leikkaushaava tulehtukin ja olin kipeä PITKÄÄN!! ei nyt kuitenkaan sama kun sektio, MUTTA mun mielestä jo toikin oli kauheeta..

 

Odotan vasta esikoista joten ei ole kokemusta kummastakaan synnytystavasta. Mutta jos valita saisi niin alatie. En kai minä oikein osaa perustella. Kai se tuntuu jotenkin luonnollisemmalta ja jollain sairaalla tavalla haluankin kokea sen kivun ja puskemisen.. Mutta jos sektioon joutuu niin ei sekään mikään katastrofi ja pettymys ole.

 

Mulla meni esikoisen synnytyksessä kaikki pieleen ja niin päin persettä kun vaan voi mennä, ja silti jos joskus vielä raskaana olen niin ehdottomasti alatiesynnytyksen haluaisin.. Tietty varmaan sitten saattaa synnytys pelottaa, mutta on se synnyttäminen kuitenki niin ainutlaatuinen kokemus.

 

Odotan kaksosia ja toivon sektiota, kun pelottaa että synnytyksessä käy jotakin kamalaa. kaksosilla kun ei kaikki menen ihan saman kaavan mukaan kuin yksösillä....toki suurimmalla osalla menee kaksostenkin alatiesynnytys hienosti. Jos yhtä odottaisin, toivoisin alatiesynnytystä.

 

mä olen päätynyt siihen, että olen tyhmä ja tietämätön ja hyväuskoinen (uskoin suomen neuvolapropagandan) kun en vaatinut sektiota. minulla on kaksi lasta. kyllä se vaan on niin, että ne vauriot, mitä alatiesynnytyksestä jää, ovat hyvin yleisiä ja haittaavat merkittävästi elämää.

minua haittaa se, että virtsanpidätyskyky on huonontunut. jos rakko on vähänkään täydempi, niin lenkillä/yskäistessä/aivastaessa lirahtaa. ei kiva. jumpattu on mutta ei auta. monilta jää tämä vaiva huomaamatta, kun eivät urheile. mutta vanhana se pahenee ja silloin kyllä tulee housuun.

minua haittaa myös se, että paikat on selvästi venyneet. oma ja miehen seksuaalinen nautinto kärsii. seksi on kumminkin tärkeä osa avioliittoa. eikä minulla ole rahoja mihinkään kiristysleikkauksiin.

odotan iloista vanhuutta, jolloin luultavasti saan alkaa käyttää tenaa vakituisesti. oma äitini (4 lasta) ja isomummi (4 lasta) eivät voi pidättää pieruja, mummoltani tulee pissat housuun, tädiltäni myös. mutta anoppi onkin leikattu (3 lasta) eikä vaivoja ole!!! ja hän ei ole eläissään urheillut tai jumpannut.

sektion valinneet - olette fiksuja. suomessa suositellaan alatiesynnytystä ainoastaan kustannussyistä. ei valtiolla taitaisi oikeasti olla rahaa leikata kaikkia. kertokaa mulle yksikin oikea tutkimus, jossa osoitetaan, että lapselle on parempi syntyä alateitse. sellaisia ei ole. sinulle, joka et ole vielä synnyttänyt: punnitse tarkkaan vaihtoehtoja!

 

Onneksi on valinnanvaraa. Itse olen valinnut sektion kaksi kertaa enkä häpeä sitä yhtään. Mitään lääketieteellistä syytä tähän ei ollut, vaan synnytyspelko. Jotenkin olin vain varma siitä että vauva ei mahdu minusta ulos, ja sillä selvä. Kohta on kolmas synnytys edessä ja onneksi ei tarvitse enää selittää miksi haluan sektion kun niitä jo kaksi takana, eli automaattisesti tulee sektio nytkin.

Suunniteltu sektio on mitä rauhallisin tapahtuma. Laitetaan puudutusta, avataan maha, nostetaan vauva näytille ja kursitaan takaisin kiinni. Siirretään heräämöön ja vähän ajan päästä vauva tuodaan rinnalle puhtaana ja puettuna. Heräämöstä päästyä vauva tuodaan vierihoitoon kuten muutenkin. Tietysti ei itse pääse nostamaan vauvaa, mutta se kellohan on siinä vieressä eikä tartte kuin rimputtaa niin apu tulee heti. Seuraavana päivänä sitä on jo jalkeilla, voi käydä suihkussa ja hoitaa vauvaa paremmin. Sektiohaava on tietysti kipeä ja kiristää, mutta kipua pystyy hallita liikkumalla varovaisesti.

Välillä harmittaa etten ole kokenut alatiesynnytystä ja kaikki sen vaiheet, mutta tiedän että tein oikean valinnan silloin ensimmäistä odottaessani kun kärvistelin supistusten ja kipujen kanssa viikon ennen kuin pyysin sektiota. Tiedän siis miltä se kipu tuntuu, mutta viikon kestävät supistukset ja valvomiset riittivät mulle ja aiheuttivat synnytyspelon.

 

Sektio ehdottomasti. Toivottavasti saan sen. Ekalle tehty suunniteltu sektio. Haava parani todella nopeasti, ei mitään komplikaatioita.

 

Minulla on kolme lasta, ensimmäinen syntyi sektiolla raskausmyrkytyksen edettyä pahaksi. Se oli minulle henkilökohtaisesti valtava pettymys. Olinkin onneni kukkuloilla, kun seuraava lapseni syntyi "normaalisti" alateitse, kuten myös kolmaskin. Nyt odotan neljättä, ja rakenneultrassa löytyi täysin kohdunsuun päällä oleva istukka, jonka toivon ja rukoilen nousevan kohdun kasvun myötä. Kuukauden päästä kontrolloidaan. Sektio ei minulle ollut henkisesti mitenkään miellyttävä kokemus, ja siinä ainakin minulla tuntui kuin olisin menettänyt jonkin kokemuksen.

Ymmärrän, jos on lääketieteellinen syy tai sairaalloisesti pelkää niin silloin tehdään sektio. Mutta siis henkilökohtaisesti molemmat kokeneena, valitsisin alatiesynnytyksen.

 

Yhden suunnitellun sektion, että kahden alatiesynnytyksen kokeneena ehdottomasti alatiesyntys.

 

alatiesynnytys. yhden kerran olen synnyttänyt ja se oli alakautta. vaikka se oli kipeää ja muuta,niin seuraavan haluaisin myöskin näin syntyvän.. pelkään sitä että maha avataan

 

Mulla on yksi helppo alatiesynnytys ja yksi suunniteltu sektio takana. Nyt odotan kolmatta. Tämän viikon olin sairaalassa käynnistely-yrityksessä. Cytotecia ja oksitosiinia pumpattiin täyteen, mutta ei supistanut yhtään. Nyt olen kotona tauolla. Pelkään, että jos kalvot puhkaistaan niin päädytään hätäsektioon, kun se tippakaan ei mitään vaikuttanut. Sektio oli sen verran karmea kokemus, että vaadin siihen kyllä nukutuksen jos siihen mennään. Mutta sitten mua pelottaa tuo toipuminen. Sektion jälkeen on todella paljon kipeämpi kuin alatiesynnytyksen jälkeen.... Mä en oikeasti tiedä mikä olisi paras vaihtoehto...?

 

Ehdottomasti alateitse. Olen yhden lapsen äiti, ja sairaalassa huonetoverinani oli sektiosta juuri tullut äiti, ja hänen kivut oli aivan mielettömät! Mieluummin kokee sen hetkellisen kivun synnytystilanteessa kuin että kärsii sitten pari viikkoa leikkauskivuista. Toivottavasti en itse joudu koskaan sektiota kokemaan. Toki toipumisajat ja kivut yleensäkin ovat aina henk.kohtaiset. Itselläni synnytys meni niin hienosti (lukuunottamatta että se kesti 21h) että ei jäänyt huonoa makua suuhun. Mutta jokaiselle on se oma paras vaihtoehto.

 

Itselläni oli järkyttävä sektiopelko raskausaikana, kaikki mitä olin siitä lukenut ja kuullut verrattuna normaalisynnytykseen hirvitti mua valtavasti. No siihen sitten kuitenkin jouduin; kiireellinen (päivystyksellinen) sektio joka kuitenkin myös oli ihan rauhallinen tilanne, mutta isä ei päässyt mukaan enkä nähnyt vauvaa kuin sekunnin ennenkuin vietiin pois.

Trauma ja ikävät muistot jäänyt koko tuosta tapahtumasta (se osoittautui siis vielä pahemmaksi mitä olin etukäteen kuvitellut) ja sen jälkeisestä ajasta. Lisäksi tuli komplikaatioita ja seuraavana päivänä sisäinen verenvuoto ja verensiirron jälkeen kiireellinen uusintaleikkaus.

Vauvaa en pystynyt hoitamaan moneen päivään ja kotona tarvin apua monta viikkoa kun en päässyt yksin edes ylös sängystä. Toipuminen kaikkiaan kesti melkein vuoden eikä vieläkään mahani ole normaalin tuntuinen, lapsi nyt 2v kohta.

Olin todella ihmeissäni ja kieltämättä kateellinen normisynnyttäjille jotka kertoivat kävelleensä jo seuraavana päivänä synnytyksestä ja hoidelleensa ja kanniskelleensa itse vauvaansa innoissaan ja käyvänsä vaunulenkeillä yms! Ite olin sairaalassa 8pv ja viimeisenä yönä vasta pystyin sen verran nousemaan ihan itse jalkeille että saatoin pitää vauvani yön luonani. Kotona en pystynyt esim imettämään omaa vauvaani ilman muitten apua.

Eli on aika ilmeistä kumman synnytystavan valitsisin, jos minulla olisi valta itse asiasta päättää. Henkiinjääminen on tietysti se ratkaiseva asia, mutta vapaaehtoisesti en uskaltaisi sektioon lähteä, vaikka siitä vähän maksettaisi.

 

eipä ole ollut valinnanvaraa synnytystavasta, kun vauvan voinnin perusteella on kahdesti päätetty sektio. ensimmäinen oli perätilassa, pienikokoinen mutta kapea lantio pisti miettimään. raskausmyrkytys kuitenkin puuttui peliin, niin ei kyselty alatiesynnytyksen perään.
kakkosen kohdalla tilanne oli harvinainen ja vakava vauvan heikentyneen voinnin vuoksi, sektioon päädyttiin vauvan ollessa vielä keskosviikoilla, koska poika ei olisi kestänyt alatiesynnytystä kuntonsa puolesta.
joten eipä ole paljoa vertailukohtaa. sektiosta jäänyt ihan positiivinen mielikuva, parantuminen toisen kohdalla vähän hitaampaa mutta johtui vauvan tehohoidosta. pojan vointi oli päällimmäisenä mielessä, niin itseä hoidettiin "väliajoilla". tottakai olisin halunnut alakautta synnyttää, mutta asia nyt ei vain kohdallani ollut päätettävissä, ja vauvojen voinnit tärkeämpiä kuin tapa, jolla lapset saadaan tähän maailmaan. kaikki ovat yhtä hyviä äitejä, eikä tapa, jolla vauva tähän maailmaan saatetaan, vaikuta siihen pätkääkään.
parantumista tai kipeyttä ei myöskään voi yhdistää suoraan sektioon tai alatiesynnytykseen. leikkauksessa on komplikaation vaarat, alatiesynnytyksessä istukanjämät tai pahat repeytymät, kaikki kuitenkin riippuu omastakin kivunsietokyvystä ja esim. vauvan huono vointi voi myöskin hidastaa parantumista, koska äiti on hormonihöyryissä ja vahvassa tunnesiteessa lapseensa.
tuohon alatiesynnytyksen, josta joku mainitsi, en menisi luottamaan. vauvahan voi hörppästä likaista lapsivettä ja joutua teholle, tai napanuora voi olla kaulan ympärillä aiheuttaen hapenpuutteen ja harvinaisissa tapauksissa kuolemankin. pääsääntöisesti sektiossa lapsi kuitenkin syntyy elossa, ja mahdollinen vaarallisuus koituu siitä äidille leikkauksen jälkeen.
itseäni kyllä harmittaa, etten voi kommentoida tai vertailla kokemuksiani alateitse synnyttäneiden kanssa, kun minulla ei ole hajuakaan avautumis-, ponnistus- tai jälkeisvaiheesta. ja kuitenkin suurinosa alakautta lapsensa maailmaan punnaavat.
saman arvoisia mammoja olemme kaikki tavasta riippumatta, kun pääasiahan kuitenkin on, että jokainen saisi elävän nyytin syliinsä.