Jos saisit valita: sektio/alatie?

Mulla on tkaana suunniteltu sektio kun tyttö oli perätilassa, enkä kyllä kadu sitä ollenkaan. Omasta kohdastani voin sen kyllä sanoa että koin sen myös synnytykseksi, minun sisällähän se lapsi oli ja pois tuli. Luonto vain päätti tavan syntyä. Tästä samasta asiasta on monet vuodet täällä jo väännetty. toiset on sitä mieltä että synnytys tapahtuu vain alakautta. Keski-suomessa kätilötkin laskevat sektion synnytykseksi ja niin äideille puhuvat! Nyt odotan toista ja tyyli on minulle aivan sama. Kovasti kyllä ihmettelen että joku pääsee sektio haavan ompelimisen näkemään, meillä oli mies sektiossa mukana mut jo pelkän tulehdusriskin takia hänet vietiin pois ennen ompelua, outoa jos joku sen siis voi nähdä. Keski-Suomessa ainakin synnytyksessä mukana olevat laitetaan siihen mennessä huoneesta pois ja itselläni esteenä oli kangas, jonka läpi ei kylläkään nähnyt.

Oma ajatukseni noista kuitenkin on se että se äiti joka synnyttää sektiolla/alakautta on ihan yhtä suuren urakan tehnyt. Molemmilla varmasti kuitenkin se vauva on pääasia eikä se synnytystapa.

 

alatiesynnytys jos valita saan, eikä kummankan henki ole vaarassa..

esikoinen syntyi alakautta ja kaikki meni hienosti vaikka sektioon oli varauduttu.

tämä Toukka rv 30 nyt, meinaa syntyä liian aikasin ja oon nyt kk.n maannu. varpaat eellä on tulossa ja jos synnytys nyt käynnistyisi, joutuisin hätäsektioon..

...ja pelottaa kyllä tuo mahdollinen sektio.

 

Alatiesynnytys, sektiosta nyt ei oo kokemusta. Mutta muuten vatsanaluetta on ihan tarpeeksi leikattu =)

 

Esikoista odottaessani toivoin sektioa - ja siihen lopulta päädyttiin (ei tosin omasta toiveestani vaan vauvan tilasta johtuen ). Sama juttu ja lopputulos toisella kertaa, eli jos kolmatta joskus vielä odotan niin sektio on jo edeltä varma.

Alatiesynnytyksestä ei ole kokemusta, mutta jätän sen mielihyvin väliin. Itselleni nuo sektiot olivat niin positiivisia kokemuksia etten koe jääneeni mistään paitsi (paitsi tietty siitä tunteesta että itse pusertaa vauvan ulos). Tietysti voidaan sanoa että olin onnekas kun ei tarvinut olla vauvasta hetkeäkään erossa, vaan sai pinen rinnalle heti jne, ei edes kipuja vaan ihan kävelykunnossa jo 6h lapsen syntymästä jne. Mutta siis sektiokaan ei poissulje noita kokemuksia.

Ja siis kysmykseen itseensä; sektion valitsisin jos se mahdollista olisi.

 

Alakautta kiitos, sektioon vain äärimmäisessä hädässä.
Enkä pidä leikkausta synnytyksenä.

 

Itse synnytin, niin synnytin, perätilan vuoksi suunnitellulla sektiolla, joka meni peloista huolimatta onneksi hyvin. Vauvan sain viereeni vähäksi aikaa ja noin tunnin ompelun jälkeen menin heräämöön tunniksi, jonne myös isä ja vauva tulivat seurakseni. Eli on pytypuhetta sanoa, ettei sektiossa voi kokea onnentunnetta lapsen syntymästä. Toki suunniteltu sektio on varmaan erilainen, kuin esim. hätäsektio, siihen kun monet joutuvat esim. yritettyään synnyttää alakautta. Ystävänikin yritti ynnyttää melkein 2vrk ja sitten vasta tehtiin kiireellinen sektio. Mielummin otan suunnitellun sektion, on typerää teettää ihmisellä ns. tuplatyö.

Hätäsektiossa haava ei ole bikinirajassa, joten siitä toipuminen on usein hidasta. Itse toivuin suunnitellusta sektiosta nopeaa, samana iltana kävelin. Olen aina ollut leikkauspelkoinen, joten en olisi ikinä kuvitellut siihen joutuvani. Näin jälkikäteen olen ylpeä, että koen voittavani jonkun pelkoni. Edelleen pelkään alatiesynnytystä, joka luultavasti on joulukuussa edessä, mikäli pikkukakkonen on oikeinpäin. Silti en voi sanoa kumman valitsisin, toki jos minulle luvattaisiin tuollainen esikoiseni syntymän mukainen sektio, se kyllä kieltämättä houkuttelisi, ei kiinnostaisi useita tunteita kärsiä ja mahdollisesti kärsiä alapään repeämisen jälkimainingeista. Mutta sitähän ei voi tietää. Lääkärit päättävät miten toimitaan.

Nimimerkki "kohta äiti". Sinun mielipiteesi kuulostavat kyllä harvinaisen epäkypsiltä, taidat olla nuori Aika usein tuollaisilla ehdottomilla mielipiteillä varustetut joutuvat itse sektioon. Aika usein ihminen joutuu kokemaan sen mitä eniten pelkää. Toivottavasti sinä voit kuitenkin olla täydellinen äiti ja synnyttää alateitse.

 

Ehdottomasti alatie. Luonnollisempi ja turvallisempi molemmille (jos oletetaan että raskaus on normaali eikä äidillä ole esim ahdas lantio) ja vähemmän stressaava vauvalle.

Saan tästä nyt kyllä kakkia niskaan, mutta mielestäni keisarileikkaus ei edes ole mikään synnytys, vaan LEIKKAUS - vaikka siinä lopputuloksena onkin lapsi. Ei keisarileikattu nainen ole sitä lasta itse synnyttänyt. Se ei tietenkään yhtään vähennä leikattujen äitien arvoa äitinä, sillä eihän se nyt heidän syynsä ole että leikkaukseen ovat joutuneet. Minusta on vain hullua puhua keisarileikkauksesta "synnytyksenä".
Ilmoita asiaton viesti voi herranjestas tätä taas... :headwall: itse olen olen SYNNYTTÄNYT molemmat lapseni sectiolla, ja kyl todellaki synnytin esikoista 13h28s siin 12aikaa aamusta alotettiin ja lopuks ku ei vaa kohdunsuu auennu ku 9cm ni jouduttiin leikkaan ettei vauvalle tapahu mitään ku oli lapsivedet menny.olin kyl nii kipee ennen sectioon menoa et kyl se todellaki oli synnytys ja kuopuksen kohdalla nyt vaa jouduttiin sectioon ku vauvalta meinas loppua happi.olisha sitä ollu kiva kokea alatiesynnytys mut toisaalta pelotti ajatus et mitä jos repee tosi pahasti :/ ..parempi näin :saint:

 

Alatie synnytys - musta se on helpompi (vaikka sektiosta ei kokemuksia olekaan) ja pääsee heti touhuamaan, eikä tarvitse varoa sitä leikkaushaavaa. Kaksi isoa poikaa synnyttänyt, eikä mitään negatiivista sanottavaa altiesynnytyksestä =)

 

ehdottomasti alateitse. kaksi olen synnyttänyt ja jos vielä lapsia tulee, päädyn edelleen alatie synnytykseen mikäli kaikki on hyvin.

tiedän et kaikille ei oo mahdollista synnyttää alakautta ja ihan yhtäläilla tasavertaisia ne sektio äidit on "normaalisti" synnyttäneiden kanssa.

 

Ehdottomast alatiesynnytys ellei se poikkeuksellisesti vaaranna lapsen tai omaa terveyttä.

 

se on normaalia,luonnollista synnytystä jossa nainen tekee kaikkensa saadakseen lapsensa ja lapselle luonteenomaisin tapa tulla maailmaan. sektioon vasta jo sille perusteet esim. äidin/lapsen terveyden takia.

 

Olen kaksi lasta synnyttänyt alateitse ilman epiduraaleja,spinaaleja jne jne, tosin myöskin ilman repeämiä tai muita alapäävaivoja. Kolmatta ei enää tule. Jos tulisi, ihan puhdas pelkosektio tehtäisiin, en enää ikinä synnytä alakautta. Luottamus kätilöihin mennyt niin, etten enää koskaan uskalla asettaa itseäni niin haavoittuvaan tilaan kuin alatiesynnytykseen.

 

No jos tietäisi etukäteen että alatiesynnytys sujuu kuin oppikirjoissa, suhteellisen nopeasti ja ilman repeämiä niin toki valitsisin sen.

Alatiesynnytyksen kulkua on kuitenkin melkoisen mahdoton ennustaa, ja sektioista (etenkin suunnitelluista) ehdottomasti suurin osa onnistuu. Plus että sektio on vauvalle turvallisin tapa.

Takana on vain yksi käynnistetty epäonnistunut alatiesynnytyksen yritys ja hätäsektio. Jos saisin valita niin suunnitellun sektion haluaisin, mutta alateitse lähdetään nytkin yrittämään :/ Ja suoraan sanoen en usko että siitä tälläkään kertaa mitään tulee.

Tuosta luonnollisuudesta vielä, alatiesynnytys on toki luonnollinen siinä mielessä että se on ollut ainoa vaihtoehto silloin kun esi-isämme ovat lisääntyneet. Silloin kuitenkin vauvat ovat olleet huomattavasti pienempiä ja lantio tilavampi(lantion malli muuttui kun ihminen siirtyi kulkemaan kokonaan kahdella jalalla). Sirolle naiselle taas ei ole luonnollista pungertaa 4-kiloista vauvaa ulos, vaikka siitä hyvässä lykyssä kunnialla selvitäänkin. Vauvat kun ovat nykyään melkoisesti suurempia kuin jo vaikka 100 vuottakin sitten.

 

Edelliseen sanoisin että mene vaan positiivisella mielellä toista synnyttämään alakautta. Itselläni mentiin ekassa SYNNYTYKSESSÄ kiireelliseen sektioon. Monta tuntia supisteltiin 1-2 minuutin välein ja vaavin sydänäänet laski, kyllä sanoisin että siinäkin synnytystä koin ihan tarpeekseni ja kun vielä lisäksi sai pelätä vauvan puolesta ja toipuminen kesti kauan. Toinen vaavi syntyi alakautta 17 tunnin puserruksen jälkeen, en antanut käynnistää vaikka meni reilusti yli 2 viikkoa lasketun ajan. Lapsi oli iso, ja aika pahat repeämät tuli, joten tästäkin toipuminen oli aikamoista. Ja tiedoksi sinulle: kyllä alatiesynnytys on vauvalle turvallisempi, noin periaatteessa, joo joo tietty poislukien hätäsektiot ym. Alateitse synnyttäessä vauvalta erittyy tärkeitä hormoneja (adrenaliinia ym.) joita se tarvitsee sitten ulkomaailmassa. Ja synnytyskanavassa vauvan keuhkoista "rutistuu" ylimääräiset nesteet pois, jota ei taas tapahdu sektiossa. Tässä toisessa synnytyksessä viereisessä sängyssä oli äiti jolla eka synnytys oli kutakuinkin samanlainen kuin minulla, tähän toiseen oli halunnut sektion, vauva leikattiin viikkoa ennen laskettua aikaa. Vauva oli koko ajan vain unelias, ei halunnut syödä, ajattelin että ei vielä ollut "valmis" tulemaan maailmaan.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen, molemmat tavat kokeneena en kyllä oikein tiedä. Tietty pääasia on että lapsi saadaan turvallisesti ulos. Ehkä alatiesynnytys oli siitä kiva että siinä pääsi tavallaan itse ponnistamaan ja tuntemaan miten se lapsi tulee, vaikka ennen sektiotakin jouduin kärvistelemään, mutta mitään en voinut tehdä kun paikat ei auennu. Ja toivoisin että saisin mahdolliset seuraavatkin lapset synnyttää alakautta lähinnä siksi ettei lapsilukua olisi rajoitettu =)

 

Ehdottomasti alatie! Uskon, että siitä parantuu nopeammin ja luonnollisemmin, vaikkakin se pelottaa ja sattuu enemmän.

 

Kerron sen jälkeen kun olen kokenut molemmat.. Sektio tulossa ja kaksi alatie synnytystä komplikaatioineen takana. Sektio jos on valittava tän kokemuksen pohjalta.

 

Tässä toisessa raskaudessa saan valita ja valitsin heti sektion.
Esikoisen synnytys, joka loppumetreillä päättyi hätäsektioon oli niin traumaattinen kokemus, että toista kertaa en alakautta yritä synnyttää.
Ja suurimmaksi osaksi traumat johtuvat kätilön toiminnasta, hän huomasi että vauvan pää on vinossa synnytyskanavassa, mutta silti päätti hoitaa synnytyksen yksin, eikä kutsunut lääkäriä ajoissa paikalle.
Vasta sitten kun vauvalla ja mulla alkoi olla todellinen hätä, kutsui kätilö lääkärin paikalle ja ehdotteli tälle että kokeillaan vielä imukupilla, josko vauva sillä tulisi ulos! Tässä vaiheessa mä olin kivuista hysteerinen (olin ponnistanut lasta maailmaan melkein tunnin) ja lapsivesi oli vihreää.
Onneksi lääkäri päätti kiidättää meidät vauhdilla hätäsektioon ja se kätilö jäi imukuppeineen sinne synnytysosastolle ihmettelemään.

Vielä kun kätilön kanssa synnytyksestä juttelin kotiinlähtöpäivänä, puolusteli hän kovasti toimiaan ja sanoi että minä vaan en yrittänyt tarpeeksi kovasti saada lasta maailmaan. Ja kuulemma jos ei mun vatsalihakset olisi niin treenatut, niin lapsi olisi helpommin tullut maailmaan!! Ja parasta tässä on etten mä tee minkäänlaisia vatsalihasliikkeitä, ainoa liikuntamuotoni on koirien kanssa lenkkeily! |O

No joo, siis sektion valitsin tällä kertaa..

 

Mulla oli eka sektio ja kolme muuta olen pystynyt alateitse synnyttämään. Valitsisin itse mieluummin alatiesynnytyksen, koska sektioonhan liittyy aina riskejä. Toki myöskin alatiesynnytyksessä omat riskit mutta silti pienemmät kuin sektiossa.
Musta molemmat tavat on synnytyksiä ihan samalla tavalla, oli sektio tai alatie, mutta jos vain olosuhteet sallii niin eikös se alatiesynnytys ole se luonnollisin tie?
Ja se että joku on ajatellut niin että paikat repsahtaa alatiesynnytyksen jälkeen, on täyttä puppua. Se on ihan omasta tahdosta kiinni treenaatko lantionpohjanlihaksia sen jälkeen vai et. Aika lapsellista ajattelua että ei voi alateitse siksi synnyttää kun rakkauselämä kärsii, ehkä sellaisia asioita pitäisi miettiä ennen lapsen tekemistä...

 

Mulla on tajuton synnytyspelko. Pelkään myös leikkausta, mutta en samalla lailla. Sitten kun on ajankohtaista niin otan jo valmiiksi selvää, että saan synnytyspelko-sektion. Jos alatiesynnytys ois pakko, niin jäisä multa lapset saamatta... Sen verran paljon mä sitä pelkään. :'(

 

Mulla on molemmista kans kokemusta.

Vauvalla on paljon suurempi vaara vammautua alatie synnytyksessä, vaikka se luonnollinen tapa onkin. Suurin osa vauvoista vammautuu juuri synnytyksissä!!!

Mitä tulee sairaalabakteereihin,joista joku kohkasi, yhtä hyvin sellaisen voi saada epparihaavaan tai meinne vaan, kyllä alatiesynnytyksessäkin veri lentää.

Mitä sitten taas "kauniiseen katseltavaan" kun haavaa ommellaan, niin sitä ei yleensä nää kuin hoitohenkilökunta.Mun mies tosin näki vähän, muuta eipä se tosiaan niin kaunista oo sekään, kun alavärkki on levinny pään kokoseksi, peräaukki tennispallon kokoiseksi ja kakka saataa turskahtaa, naine huutaa henkensä edestä ja vielä saattavat tunkea vessapumpun näköistä imukuppia tms.sinne.

Mulla oli muuten alapää niin soossina alatiesynnytyksen jälkeen että kätilöitäkin puistatti vielä kotiinlähtöpäivänäni eli vko synnytyksen jälkeen

Oppikirjan mukaan synnytyksent menevät harvoin, sektiossa melko usein.

Vauvan saa rinnalleen heti alatiessä, jos vauva ja äiti on kunnossa. Monesti on niinkin, että vauva menee teholle tai tarkkailuun, kuten täälläkin on kuultu. Etenkin pitkittyneessä synnytyksessä(jollaiseen itselläni on taipumusta) vauvan hapensaanti voi vaikeutua ym.

Ekan tein alateitse ,toista vuorokautta ja imukupilla tuli.
Toka tuli 17h työn jölkeen hätäsektiolla.
Kolmas suunnitellulla sektiolla.
Neljättä menen synnyttämään sektiolla.

Kiitos kehityksen, nykyisin voi saada elävänä äidin ja lapsen, kun ennen monet meistä sektiosynnyttäjistä kuoli komplikaatioihin.Enää ei tarvitse isän tehdä karmeaa valintaa: säästetäänkö äidin vai lapsen henki?

 

Sektio on leikkaus, se on totta. Toki siitä nyt voi tapella, että onko synnyttämistä, vai ei mutta itse en halua missään nimessä sektiota. Alateitse on paras. Lapsellekin, siinä keuhkot vahvistuu ja lapsi saa luonnollisia suojaavia bakteereita tulomatkalla. Ja mukavampi itse kävellä pois synnäriltä, kun maata päiviä sängynpohjalla haavan kanssa.

 

Kaksi lasta olen synnyttänyt alakautta ja jos joskus vielä kolmatta suunnitellaan, niin ehdottomasti sektio. Itse en vain koe yhtään iloa ns."itse tehdystä työstä". Nykyään kun ajattelenkin menneitä synnytyksiä, niin tulee hirveä ahdistuksen tunne ja tulen kiukkuiseksi. Molemmat synnytykset ns. menneet hyvin. Mutta kolmas lapsi kyllä jää "hankkimatta" jos sektiota ei tipu (Olen ajatellut käydä pelkopolilla ennen kuin edes olen raskaana).

 

...mulla kyllä vaati tuo alatiesynnytyskin viikon sairaalassaoloajan ja verensiirron, tikkejä alakerrassa yli 20 että sillee...Se siitä pois kävelemisestä!

Ekasta alatiesynnytyksestä toivuin paljon hitaammin kuin ekasta sektiosta.

 

Sektio on leikkaus, se on totta. Toki siitä nyt voi tapella, että onko synnyttämistä, vai ei mutta itse en halua missään nimessä sektiota. Alateitse on paras. Lapsellekin, siinä keuhkot vahvistuu ja lapsi saa luonnollisia suojaavia bakteereita tulomatkalla. Ja mukavampi itse kävellä pois synnäriltä, kun maata päiviä sängynpohjalla haavan kanssa.

Melkoisen yksisilmäinen näkemys...

Eihän alateitse synnyttäminen aina missään nimessä ole paras, kuten monien synnytyskokemusten perusteella voi sanoa. Itsekin kyllä halusin synnyttää alateitse, mutta kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Synnytys päättyi 23 tunnin jälkeen hätäsektioon, mitä ilman lapsi todennäköisesti olisi kuollut.

Monien täältä luettujen kokemusten perusteella voi sanoa myös, että alateitse synnyttäminen ei todellakaan merkitse sitä, että sängyn pohjalla makaaminen vältettäisiin ja että käveleminen noin vain synnäriltä pois onnistuisi. Itse tosin toivuin hätäsektiosta melko nopeasti, olin seuraavana iltana jalkeilla, kolmantena päivänä täysin ilman kipulääkitystä ja viimeistään neljäntenä olisin luultavasti voinut kävellä pois sieltä synnäriltä, mutta vauvan voinnin takia oli jäätävä vielä muutamaksi päiväksi.

Seuraavan haluaisin synnyttää luomuna alateitse, jos kaikki hyvin menee ja siinä onnistun. Se ei kuitenkaan ole itse tarkoitus. Koskaan ei tiedä, mitä synnytyksessä tulee tapahtumaan. Ja oli synnytystapa mikä hyvänsä, vauvan voi saada rinnalle synnytyksen jälkeen tai sitten ei, ja toipua voi nopeasti tai hitaasti. Ensisijaisesti toivon vain, että me molemmat, vauva ja minä, selviämme prosessista hyvässä kunnossa.

 

Mutta kolmas lapsi kyllä jää "hankkimatta" jos sektiota ei tipu (Olen ajatellut käydä pelkopolilla ennen kuin edes olen raskaana).

Niin mäkin oon aatellu, että meen pelkopolille jo ennen raskautumista. En tiedä mitä teen jo en sektiota saa, lapsia kuitenkin haluaisin....