HUHTImammat

[Katti 38+1]

Mä oon myös vähän neuvoton noissa vaateasioissa, että mitä sille pikkuiselle pitää ottaa mukaan. Pakkasin kyllä jotain, esim se toppahaalari tuntui niin isolta että laitoin vaan sen ohuemman haalarin mukaan. Meidän vauvan kokoarvio oli 37+4 ultrassa 2400 g, joten taitaa noi pakkauksen vaatteet muutenkin olla aika isoja. Kyllähän se koko ajan kasvaa, mutta tuskin kuitenkaan kovin isoksi.
Muutenkin on ruvennut jännittään ihan hirveesti, nyt kun tajusin että se tosiaan tulee sieltä joko peppu edellä tai sitten leikkaamalla. Saa nähdä miten, luotan kuitenkin lääkäreiden asiantuntemukseen että kaikki menee parhain päin.
Hyviä loppumetrejä kaikille huhtikuisille!

 

[Miuku 35+0]

Kotiintulovaatteista sen verran täällä, että mä olen varannut kahden eri koon bodyt ja pokarit. Sitte h&m:ltä löysin sellaiset fleecepussit, joissa on huppu ja hihat, mutta jalat on pussissa ja siinä pussissa on aukko turvavyötä varten.
Yhtään en osaa arvioida minkä kokoisia vaatteita pitäisi mukaan ottaa. Viikko sitten vauvat oli jo 2500g ja 2200g ja pituutta en tiedä, mutta ihan tavallisen vauvan kokoisia ovat kuulemma syntyessään kun on nyt näinkin pitkälle päässeet. mitä se sitten vaatekoossa tarkoittaakaan..

tervetuloa tosiaan uutukaisetkin mukaan!!

 

[sisko35+3]

Kotiinlähtövaatteista muutama ajatus.
Ei varmaan ole huonomp ajatus ottaa hieman vaikka ylimääräistä vaatetta mukaan sairaalaan, jos on epävarma vauvan pukemisesta, ja kun nuo säät on nyt kovin vaihtelevia muutenkin. Kyllä lastenhoitajat sitten neuvoo kun vaan kysyy, miten pukea vauva kotiin lähdettäessä. ja mieshän ehtii tuoda vaatetta vauvalle sairaalaan, jos ei ole ""oikeanlaista"" vaatetta mukana sairaalaan lähdettäessä.
ÄP:n toppapuku on varmasti aika jätti vastasyntyneelle, mutta muutamalla hiusdonitsilla siitäkin saa hihat ja lahkeet lyhennettyä sopiviksi. Itse ostin aikoinaan keskosesikoiselleni H&M:n pienen hupullisen fleesehaalarin, jossa itsessään sai hihat ja lahkeet tumpuiksi.Se oli tosi näppärä. Sitä käytimme pitkään. Äpakkauksen puku alkoi olla sopiva vasta 8-kuisena! Muutenkin tykästyin fleesehaalareihin ja niitä meillä oli jatkossakin käytössä.

Itse olen pakannut sairaalakassiin pari vaihtoehtoa vauvalle mukaan: pari erikokoista pitkähihaista bodya(kietaisumallisia suosittelen lämpimästi, on paljon helpompi pukea kuin pään yli vedettävä), pari erikokoista kietaisupaitaa, parit puolipotkarit ja taitaapa olla kokopotkarikin mukana, pari hattua, sukat, ohuet tumput ja se fleesepuku. Onpahan mistä valita sään ja vauvan painon mukaan (pienipainoiset tarvii enemmän vaatetta alkuun, kun oma lämmöntuotanto ei ole vielä huipussaan).

Tänään oli uskomattoman helppo päivä. Yllättävän vähän kipuja, helpoin päivä ainkin kuuteen viikkoon!Olen ollut melko paljon jalkeilla, koska on kärsinyt olla, ja kipuja on ollut varmaan vain viidesosa normaalista päivästä. Aivan mahtavaa, voi kun tällaisia päiviä saisi muutaman lisää, jäisi hieman positiivisempi maku suuhun tästä loppuraskaudesta. Silitin ison kasan vaatteita ja oikein nautin siitä. Yleensä inhoan silitystä, mutta nyt olin niin innoissani, kun kykenin seisomaan kivutta pitkäänkin. Välillä aina varmuuden vuoksi tosin pötköttelin.

Jahans, jokohan masuasukin yörumba pikkuhiljaa alkaisi rauhoittua, että pääsisi itsekin nukkumaan...

 

[Susan 36+4]

Ai että mä sit nautin lukea teidän kaikkien viestejä=) Oon jo itsekseni kerenny ajatella, että miten ihmeessä mä pärjään vaavin kanssa, kun en tosiaan ees tiiä mitä vaatetta mun täytys ottaa sille mukaan sairaalaan...mut hei, te mietitte ihan samoja juttuja=) Ja joidenkin unet oli niin huvittavia, että en voinu ku nauraa, kiva olla heti aamusta hyvällä päällä=)
Mulla on muuten ihan kurja olo, kun oon jo tiistaista asti ollu kipeenä. Nyt alkaa jo äänikin lähtee, pakko varmaan käydä lääkäris, ettei vaan jotain keuhkoputken tulehdusta iske mulle. Niinku tää lyllertäminen ei olis riittäny olotilaksi...piti vielä flunssa saada loppumetreillä=( Vaikuttaakohan se mitenkä vauvaan? Neuvolas ei ainakaan kummemmin kommentoinu.

Aurinkoista sunnuntaita!

 

[Odottava 36+4]

No mä jo ihmettelin juuri eilen H&M:ssä että miksi siinä fleecepussissa on se aukko sekä etu- että takapuolella... Vakuuttavasti miehelle selitin, että se on varmaan siksi että voi sitten kokeilla vauvan jaloista, onko sillä kuuma tai kylmä

Mä ihastuin myös niihin pusseihin ja voisin käydä sellaisen ostamassa -- nyt kun tiedän miten sitä käytetään, heh!

 

[Mustikka 35+0]

Tekemisen puute vaivaa...
Sairaalakassia olen tässä yrittänyt vähän jo miettiä. Pakannut en ole vielä mitään, mutta ostoksilla kävin sen verran, että ostin liivinsuojia, tutin ja yösiteitä. Edellis kerrasta viisastuneena...
Pitäis kaivaa tuolta laatikoiden uumenista ne kaikkein pienimmät vaatteet. Ostin erikoiselle 56cm bodyja ja puolipotkareita. Ne menivät kai reilu pari viikkoa, kunnes piti siirtyä jo seuraavaan kokoon. Mies saa sitten luvan käydä ostamassa vauvalle kotiutumisvaatteet siihen päälle, sitten kun tiedetään kumpi tuli...
Voi kun ei millään jaksais odottaa enään. Vielähän tässä olis kuukausi, ellei enemmänkin.

 

[Mustikka vielä...]

Siis esikoiselle ostin niitä 56cm vaatteita...

 

[Athene 36+3]

Mukavaa, kun joukkoon on tullut uusia keskustelijoita! Tervetuloa mukaan juttuun!

Vauvan kotiintulovaatteita olen miettinyt minäkin... ostin kokoa 62 olevan fleecehaalarin, jossa on ohut vuori ja uskoisin, että se on riittävän lämmin, jos vauva syntyy huhtikuun lopulla. Alle sitten tietysti muuta vaatetta, ainakin yksi pitkähihainen body ja potkuhousut on valmiiksi valkattuna

Onko teistä muista vaikea tajuta, että muutamien viikkojen kuluttua viimeistään vauva on jo syntynyt? Minä en jotenkin pysty millään ymmärtämään sitä, että pian meitä on kolme!! En, vaikka asia on jatkuvasti mielessä. Sitä jotenkin ei vain usko todeksi, että kohta meillä on oikeasti vauva, vaan ajattelee sitä sellaisena ""maha-asukkina""... älyääköhän sitä heti vauvan synnyttyäkään, että kyseessä on oma lapsi, joka on mukana koko loppu elämän ajan?!

 

[Miuku]

Athene, mä olen niin miettinyt tota samaa. Vaikka nyt on tosi raskaana, niin silti ei tajua, että on vauvoja ihan oikeasti kohta tulossa. Pinnasänky näyttää meidän makuuhuoneessa jotenkin epäilyttävältä. Mitä varten sinne on sellainen laitettu? Ja vieläpä pedattuna..
Jonkun ajan päästä menee sairaalaan ja tuntuu jo nyt omituiselta lähteä sieltä kotiin kahden pienen vauvan kanssa. Jotka sitten ovat täällä kanssamme kaiken lisäksi parikymmentä vuotta.

Moni tuttu on muistuttanut, että on ihan luonnollista, ettei vauvaan välttämättä tunne heti mitään mielettömiä äidillisiä tunnelatauksia. Menee pitkään ehkä tajuta, että kyseessä on oma lapsi ja joka tapauksessa vauva on uusi ihminen elämässä, johon on vaan ajan kanssa tutustuttava ja kiinnyttävä. Vauva voi pitkäänkin näyttää ihan vieraalta.

Miehen kanssa on otettu vähän sellainen asenne, että meille on tulossa kaksi uutta asukasta pian. Muuta ei tiedetä, kuin että hyvin pieniä poikia ovat ja aikovat olla täällä meidän kanssa tiiviisti ja kauan. Niiden vaatteet ja paljon muuta kampetta on jo täällä, pojat vaan puuttuu...

 

[aurinko 35 +]

Maanantaita!

Satuitteko muuten katsomaan viime viikolla Prisma dokumenttia Elämä ennen syntymää? Tänään tulee siihen kakkososa seitsemältä. ihan mielenkiintoinen. Jotenkin mustakin tuntuu vielä hassulta ajatella, että tuolla mahassa sitä tosiaan möyrii ihan oikea vauva, joka on jo omannäköisensä ja luonteeltaan yksilöllinen kaveri

Mulla on vielä ihan ""epätodellisia"" oloja siitä ,että kohta meille muuttaa pikkuinen. Välillä olen todella malttamaton ja sitten taas tulee ""paniikki"", että aika loppuu kesken ""apua, emmä olekaan vielä valmis"" ..

Kotiin tulovaatteiksi me ollaan laitettu just sellainen fleesepuku, sit sinne alle body ja sellainen kaksiosainen lämmin ""hupparipuku"". Sitten kypärämyssy, pipo ja lapaset. Vaikka siitä ulkopuvusta kyllä menee ne käsiosat lapasiksi. Olen miettinyt, että pitäisi varmaan vielä laittaa tuohon mukaan jotain varavaatetta, kun ilmoista ei tiedä.

Mutta nyt lastenhuoneen verhojen kimppuun! Olen ommellut koneella (nyt kaverilta lainassa) viimeksi VUOSIA sitten, joten katotaan miten meikäläisen käy!

Lyhyistä yöunista huolimatta, pirtein mielin uuteen viikkoon!

 

[Susan]

Jälleen täällä! Viime yö oli kyllä niin rikkonainen...oon valvoskellu keskellä yötä juoden kuumaa mehua tähän kipeeseen kurkkuuni. Sit sai lisäks rampata kokoajan vessassa. Olo on väsyny, mutta uni ei meinaa kuitenkaan tulla=( Ehkä tää valmistaa tulevaan valvomiseen vauvan kanssa.

Joo mä katoin kanssa sen dokumentin viime viikolla, jossa kerrottiin sikiön kehityksestä. Tänään tuleekin sit se jatko-osa. Aika mielenkiintosta! En kyl kuitenkaan osannu tajuta, että niin todella on tapahtunut ja tapahtuu minunkin masussa. Jokuhan sielä on potkinut jo pitkään, mutta että se oikeasti on ihminen, joka pian on mun sylissä. On se niin käsittämätöntä!

Saako hieman udella teiltä muilta tulevilta äideiltä, että mistä päin Suomen maata te olette? Ja ikääkin olis kiva tietää?! Jos ei haluu kertoo, niin ymmärrän hyvin! Itse asustelen Tampereella ja ikää kertynyt huimat 24v. =) Musta on surullista, että jotkut on ihmetellyt, että miten teen lapsia näin nuorena. Nuorena? Eikös jokaisella ole se oma aika, jolloin lasten vuoro on ja siihen itse tuntee itsensä valmiiksi? Yksikin kehtas töissä kysyä, että uskaltaakos sitä onnitella vai miten pitäs suhtautua...ihme ettei päin naamaa sanonu, että tais vahinko olla! Totesin vain, että päätä siitä ihan itse, sillä mä ainakin olen onnellinen ja se riittää mulle!

Millonkahan sitä tulee lähtö laitokselle...siihen kun ei osaa yhtään varautua! Mulla alkoi supistukset aivan liian aikaisilla viikoilla, mut nyt tuntuu, että ne on kadonnut miltei kokonaan. Joten saa nähä, koska se meiän ""Typy"" on valmis tulemaan pihalle. Olin vaan varautunut supistusten takia siihen, että vauva syntyypi etuajassa. No hyvä, jos pysyykin vielä muutaman viikon kasvamassa masussa.

Hyvää viikon alkua kaikille! Ehkä mä vielä tulen lisää tänään rustaamaan tänne, mut nyt yritän saada lääkäriaikaa...

 

[Mansikka]

Heippa! Olenpas tänään iloinen, kun eilen onnistuttiin harrastamaan spontaania seksiä miehen kanssa ihan niinkuin ""vanhoina hyvinä aikoina"". Anoppilassa kylässä ja muut meni saunaan niin...ja kotona lisää. Kummasti piristi, kun tuntuu, että edelliset kerrat on ollut vähän väkinäisiä... Mä olin taas unimaailmassani synnytyslaitoksella, istuin sängyn päällä ja odotin, että koska ne valtavat kivut alkaa. Kuumottavaa jo hieman... Susanille: Tuossahan onkin jonkinnäköistä listaa tulevista äideistä ja synnytyssairaala lienee monella se kotia lähinnä oleva. Minua ei siinä listassa ole, mutta 23 v. on ikää ja Helsingissä asustellaan. (Meillä lapsi taas oli odottamaton yllätys ja onnittelut ovat siinä mielessä aiheuttaneet huvitusta.) Kirjoittelenpa minäkin taas myöhemmin lisää, voikaa hyvin/paksusti siihen asti.

 

[hipsu\s37+6]

moikkis!
Mulla oli kans taas eloisa yö..mukavasti tuntui ja edelleen tuntuu, ku pikku kirppu päällä junttaa tuolla alemmas. Hyvä et ees jotai tuntemuksia ku ei edelleenkää oo supisteluja ja haluaisin jo että jotai tapahtuis.
Eilen käytii miehen kanssa leffassa, just ja just pystyi istuu kaks ja puol hoo. Oli aiks tuskaa, mut leffa (syriana)oli hyvä!ei sitä taas tiä millon seuraavan kerran pääsee.
Susan kyseli ikiä ja asuinpaikkoja, oon 29v (huh onpas sitä vanha, ei oo tottunu vielä tohon lukuun voisin olla epävirallisesti aina 25v ) ja asustellaan Espoossa.

Kävin aamulla neuvolassa ja täytyy mennä uudelleen loppuviikosta ku oli taas sf pienentynyt. Terkka kyllä sanoi et johtuu todnäk siitä, että vauva on menossa koko ajan alaspäin. Liikkeet ja sydänäänet kuului hyvin. no jokatapauksessa, jos edelleen pienentyny to niin pitää mennä käymäs sairaalas tsekissä.. hassua et on pinentyny ku musta ei ollenkaan tunnu sille, pikemminki päinvastoin.
Huh huijaa, kyllä itellä on ihan samoja oloja epäuskosuudesta pikku paniikkiin, ku ajattele et se on menoo nyt ku on enää kaksi viikkoa!! Oon aika hyvin tähän asti kyenny suhtautuun synnytykseen, mutta nyt alkaa enenevässä määrin hermoileen. Toivoo, että kaikki menee hyvin eikä joutuis sektioon.. Se olis kyllä ehdottomasti pelottavinta.
En oo ajatellut mitään kauhuskenaarioita mutta nyt nekin alkaa pyörii päässä varsinki öisin miettii kaikkee ku ei nukuta. Lähinnä eniten mietityttää oma kyky sietää kipua ja mite omat voimat riittää. ja miten pystyy pitää hermonsa kasassa. En todellakaa haluis olla mikään paniikkinen itkevä ja kiljuva hysteerikko..Haluais pystyä pitään ittensä sellasessa perusluottavaisessa tilassa, että ammattilaiset tietää mitä tekee ja luottaan siihen. Oon kyllä tosi onnellinen, että mies on niin hyvällä asenteella mukana. On ainaki toistaiseksi sellanen olo, että voi luottaa sen tukeen ja että se on tsemppaamassa mua, eikä ehkä toivottavasti heti pyörry synnytyssalin lattialle..

Asiasta tuhannenteen,meinaatteko ottaa jotai musaa mukaa synnytykseen? meillä on ainaki periaattees mahdolista. tuleekoha sitä ees huomattua siinä härdellis. Toisaalta olishan se hienoo, jos vauva näkis päivänvalon jonku massiivisen hyvän biisin soidessa.. Oikeestaa oon kyl melko varma, et ponnistusvaihees sitä tuskin paljoo kuuntelee musiikkeja taustalta..No, ajatuksena mukava.
Pitää varmaa koittaa jotai ruokaa lähtee tekeen.

 

[Anne 35+2]

Hohhoijjaa kun tuli nukuttua pitkään, yli yhteentoista! Millon lie viimeks, mutta kun oli niin hyvät hiihtosäät taas että...Oon nimittäin nähnyt tosi monena yönä unta hiihtämisestä hih

Annan tässä samalla tulkkausapua virolaiselle ystävälleni messengerissä, sanasto on rakennussanastoa, joten ei ihan helposti irtoo mitä esim. koolata tarkoittaa..No kyllähän se yks poika siinä eilisessä Unelmakämpässä kovasti koolas sitä vessan kattoo Voi että yksinkin voi olla hauskaa...

Viikonloppuna olin yksin la-su yön ja päätin etten enää ikinä päästä tuota ukkooni mihinkään! Ensinnäkin keittiön tuoli HAJOSI MUN ALLA tuhannen p***n päreiksi ja tottakai sitä säikähti mut onneks ei sattunu pahemmin! Onhan tuota painoo kertynyt melkein 20kiloo mutta pitäishän nyt yhden tuolin vielä kestää...Sitten täällä itkee tihrustelin ja kun piti nukkumaan rueta niin rupes ihan sikana pelottamaan! Kyllä, kummitukset ja kaikki kävi mielessä.. Että semmonen viikonloppu

Susan kyseli paikkakuntaa, me muutettiin muutama viikko sitten Ylöjärven puolelle Tampereelta, mutta siis Taysiin synnyttämään. Tänään onkin toinen synnytysvalmennus eli pitää muistaa ottaa sen dokkan toinen osa nauhalle. Viime maanantaina unohdin nauhoittaa, mut onneks se tuli eilen aamulla uusintana.
Pitäis varmaan pakata se sairaalakassi valmiiksi, mutta en oo vielä ""ehtiny"". Siinäpä onkin tälle viikolle hommaa
Mukavaa viikkoa kaikille!

 

[Cosmic 36+4]

Vielä ollaan Mönkkiksen kaa yhessä paketissa. Eilen oli outo päivä, ku ei ollu ku kaks supistusta koko päivän aikana. Eikä tarvinnut edes veskis käydä...(siis isommalla hädällä). Muuten niitä supistuksia on ollu tosi paljon. Ja kauheaa vihlomista alapäässä. Huomen onkin sit lääkäri ja neuvolakäynti, ni ehkä selviää jotain.

Joku kyseli, mistä päin. No Hollolassa tässä asustellaan ja ikää on kertyny 24v. Synnyttämään mennään Päijät-Hämeen Keskussairaalaan (PHKS). Listan mukaan kukaan muu ei oo sinne tulossa, ja muutenkin jakauma näyttää olevan sellanen, että meitä huhtimammoja on tässä ketjussa ympäri maata mukana.

Mutta kertoilenpa lisää kuulumisia lääkärin jälkeen.

 

[Miuku 35+2]

Tänään oli taas jälleen kerran kontrolliultra, jonka mukaan vauvat painaa 2700/2400 eli ovat hyvän kokoisia. Kohdunkaulakin oli liki kokonaan kuulemma kadonnut, se vähä mitä on jäljellä on pehmeä ja auki 1 cm. Kuulemma ei enää pidätellä jos vauvat syntyvät. Parin viikon päästä voi odotella ellei kehitys kohdunsuulla etene räjähtävämmin. Huih. Nyt käyntejä on viikon välein tästä eteen päin, jos niitä nyt montaa enää kerkiää olla..

Joku kyseli ikää ja asuinpaikkaa. Mulla ikää on 29 ja asutaan Helsingissä keskustan liepeillä. ""Mies"" on mua 3 vuotta nuorempi ja itseni tunnen iältäni enemmän lähemmäs kahtakymmentä kuin kolmeakymmentä.
Mistä päin Helsinkiä ja pääkaupunkiseutua muut alueen mammat olette?

Kaikki muut tuntuu täällä nähneen vauvaunia, mutta mä en ole rekisteröinyt niitä ollenkaan.. Mistä lie sekin kertoo? Oon kyllä nähnyt unia, että neuvolasta mut pakotettiin mun vastusteluista huolimatta nukkekodin huonekalujen valmistuskurssille, mutta varsinaisia vauvaunia ei ole jäänyt mieleen.

Musta on nyt ihan alkanut tuntumaan, että vauvojen vaatekassia täytyy selvästi lisävarustella, kun te ootte kaikki kertoneet mitä ootte pakanneet mukaan. Ehkä pitää lisätä sellaiset housut ja vetoketjutakkiyhdistelmät ainakin.

Sieltä tulee muuten kakkoselta tänään joku toinenkin odotusdokkari klo 22.05, pulla uunissa vai mikä sen nimi oli.

Telkkaria siis vahtaamaan

 

[Mansikka]

Voi kääk! Tänään oli synnytyssairaalaan (kättärille) tutustuminen ja sitten tapitin tuon dokumentin, pientä paniikkia ja kasvojen kalpoisuutta ilmassa... Kunpa sitä jotenkin hallitsisi sen kivun, eikä joutuisi paniikkiin. Meillä huomenna valmennuksessa synnytysvideon katselu, mä en taida haluta katsoa, kun alkaa heikottaa. Mieluummin soitellen sotaan. Mitäs muut, oletteko pystyneet/ halunneet katsoa tositoimia? Mitä ajatuksia herättää?

 

[aurinko 35 +]

Ahdistusta ja lisähapen tarvetta täälläkin päin

Katsoin juuri ykkösen dokumentin miehen kanssa ja kyllähän se synnytys kohta oli näin ekaa kertaa odottavalle aika hurja! Ne kuvakulmat ja äänitehosteet! Mies yritti rauhoitella, että kyllä me yks mukelo tähän maailmaan saadaan punnerrettua.

Synnytys on ruvennut yhä enemmän olemaan ajatuksissa ja UNISSA! Toisinaan se pelottaa ja joinain hetkinä pystyn suhtautumaan siihen rennommin. Ehkä siihen synnytyspelkoon liittää hiukan myös tulevaa kohtaamista vauvan kanssa?! Kaikki on vaan nyt yhtä tunnemylläkkää eikä oikein tiedä, että mitä jännittää eniten...

Synnytysvalmennukset ovat meillä takana ja ainakin meidän katsoma video oli ihan toista luokkaa kuin tuo dokumentin pätkä! Se oli ihan eri kuvakulmasta kuvattu (Haikaran pesässä muuten tehty...) ja tuntui jopa että kaikki sujui yhtä helposti kuin teeveden keitto... Tuo dokumentti oli paljon ""todentuntuisempi""

Mutta joku kyseli ikää ja asuinpaikkaa. Oulussa asustellaan. Muutettiin miehen kanssa Helsingistä 4 vuotta sitten tänne. Olemme vieläkin vähän ""kahdenkaupungin väkeä"" sukulaisten ja ystävien vuoksi. Ikää on 28 vuotta.. Taitaa muuten olla joku keskiarvo nykyään ensisynnyttäjillä?!

Mutta tsemppiä kaikille loppumetreille!

 

[huh]

muuta ei voi sanoa tuosta dokumentin synnytysosiosta, että onneksi ei tarvitse itse seurata sitten h-hetkellä tapahtumia tuosta kuvakulmasta. Toisin sanoen onneksi ei näe mitä siellä alhaalla tapahtuu!

Ja mua vähän helpotti että dokumentissa vauvan äiti oli ihan ihmisen näköinen heti synnytyksen jälkeen...

ja että harva joutuu kokemaan synnytystä ilman kipulääkitystä...

 

[Molly 36+1]

Heips,

Mekin miehen kanssa katsottiin Prisma-dokumenttia eilen, ja se synnytyskuvaus tuli kyllä aika ""nurkan takaa"", en uskonut että se siinä näytetään. Mies pelästyi ja laittoi käden eteen, mutta pakotin hänet katsomaan Tosiaan hyvä että sitä ei sitten itse näe. Mutta tosiaan siinähän se näytti aika helpolta ja äiti oli kukkeana heti saatuaan lapsen syliin. Joten keskitytään me vaan siihen lopputulokseen eikö vaan, eikä mietitä liikoja!

Mulle yllättävä tieto oli että oksitosiinihormoni vähentää muistijälkiä synnytyksen kivuista. Lisäksi siinä ohjelmassahan suoraan sanottiin että pystyasennossa synnyttäminen on helpompaa kuin makuultaan. Täällä Suomessa ollaan kyllä vanhoillisia sen suhteen, kukaan ainakaan meidän synnytysvalmennuksessa ei sanonut näin. TAYSissa annettiin ymmärtää etteivät halua pystyasennossa synnyttäjiä kätilöiden huonon työergonomian vuoksi! Mä ainakin olen sit juuri siinä asennossa joka parhaalta tuntuu. Tosin nyt tuntuis että voi olla jalat niin hyytelöä että haluan kuitenkin olla sängyllä, mutta mieluiten puoli-istuvassa asennossa. Ootteko te muut miettineet näitä asentojuttuja?

 

[hipsu 38]

huomenta!
Ihanaa ku kerrankin sai nukuttua näin kauan! Joo, eilen kans miehen kanssa katottii prisman dokkari ja en kyllä meinannu pystyä kattoon sitä synnytys kohtaa. oli aika kaameen näköistä. Mutta tosiaan onneks ite ei tarvii asioita tosta näkökulmasta kattoo. Apua, näytti kyllä niin ahtaalta touhulta, toivottavasti ei itelle tuu repeämiä. Mies oli kyllä reippaampi kun mä katsoi ihan tyynen rauhallisena.
Taas koko yön näin outoja unia. Mä näköjään kelaan unissa mennyttä elämää, edellis yönä hain vanhasta kesätyöpaikasta töitä ja sitte totesin että kappas vauva syntyy kahden viikon kuluttua sori en voikkaan tulla töihin. Aina unissa on selkeesti maha mukana ja joskus jo vauvakin. Oon kyllä unissa aina jotenkin epähuomiossa synnyttänyt ja hoitanut vauvaa, vähä silleen ettei oo oikeen tajunnu että siinä se nyt on. Sitte yhtäkkiä on tajunnu, että ei oo muistanu syöttää sitä tai että on jättänyt sen nukkuun johonkin. Kaiken lisäksi oon nyt melkee joka yö nähnyt ex-miehestä unta..iha kummaa, ku ei oo mitää tunteita siihen paitsi kaverillisia. Se vaan aina hengaa niis unissa. ehkä se johtuu siitä, et en oo nyt yli puoleen vuoteen kuullu mitää siitä. Ja olis ihan kiva kuulla mitä sille kuuluu. Rasittavaa nähdä siitä unta monena yönä.
jees, jännityksellä ootan kuka meistä seuraavaksi poksahtaa alkaa huhtikuun alkupään porukalla olla jännät paikat

 

[Susan 36+6]

Juup...kaikki tuntuu katsoneen ykkösen dokumentin eilen, kuten myös minä. En todellakaan odottanut, että siinä olis näytetty tuosta kuvakulmasta synnytys ja suoraan sanoen aloin voida pahoin. Itkuhan siinä pääsi ja hetken sitä jo mietti että voiskohan tuosta tapahtumasta vielä jotenkin laistaa, mutta ei tässä vaiheessa taida enää voida päästä pälkähästä=) No vauvahan oli suloinen ja äitikin tosiaan näytti elossa olevan vielä synnytyksen jälkeenkin.

Sisko mulle heti ohjelman päätyttyä soitti, että oonko mä nyt ihan tietonen mihin oon pian joutumassa. Sisko on mua 6 vuotta vanhempi ja ei todellakaan lapsi-ihmisiä. Ei taida vieläkään tajuta, että pikkusiskonsa tosiaan saa vauvan=) Ite sisko tuskin koskaan meinaa lasta hommata. Oli kuulemma menettäny ruokahalunsa ja meinannu oksentaa, kun oli synnytyksen nähny, vaikka ei edes itse ole pian synnyttämään joutumassa=)

Itse jo pahimman pelon ylitse pääsin, enkä ees unia nähnyt siitä yöllä. Oon ottanu asenteen, että ammatti-ihmiset osaa kyllä hommansa Taysissa ja mä luotan niihin. Hirmusia pelkoja synnytystä kohtaan on turha miettiä, sillä tapahtumaan kun ei voi mitenkään varautua. Koskaan ei tiedä millanen se oma synnytys tulee olemaan ja miten sen itse kokee. Kaikki maholliset kipulääkitykset tulen varmastikin ottamaan, sillä tiedän että en kauheasti siedä kipuja ja jos kerta omaa oloa jotenkin voi helpottaa, niin miksi en siihen tarttuisi!? Nyt jos tulisi lähtö synnyttämään, niin en taitaisi paljon kivusta edes huutaa, sillä flunssan takia mulla on mennyt ääni. Pääsisi kätilöt ja mieheni helpommalla, kun volyyminappula olisi pienellä=)

Mutta siirryn taas taustalle...

 

[Aida 39+3]

Moi kaikki!

Sama dokkari tuli katsottua. Aika lähikuvaa syntyvästä näytettiin... Tosiaan, eipä sitä sitten onneksi itse ole sieltä vinkkelistä katsomassa!

Synnytyasennosta; Itse aion kysellä, että mikä olisi turvallisin asento synnyttää, kun häntäluu on vihoitellut tässä vuosien varrella, välillä kovastikin. Minusta on aivan käsittämätöntä, että kätilöiden työergonomian vuoksi kaikkien pitäisi synnyttää puoli-istuvassa asennossa sängyllä! Siinähän joutuu ponnistamaan viime metreillä vähän yläviistoon. Äitiysjoogassakin kerrottiin, että luonto on hoitanut asian niin, että painovoimakin auttaa lasta tulemaan maailmaan helpommin, kun synnytys tapahtuisi jotenkin pystyasennossa.

Minäkin kuulun siihen vähemmistöön, etten ole nähnyt minkäänlaisia synnytysunia. Viimeksikin unissa pörräilin isomahaisena, eikä tietoakaan synnytyksestä... Mitähän se tosiaan meistä kertoo, Miuku?

Ja ikä-, asuinpaikkagallupiin: asun Rovaniemellä, ikää on 27 v.

Iik! Laskettuun aikaan on enää muutama hassu päivä!! Toivottavasti synnytyksen merkkejä alkaa pikkuhiljaa tulla. Yli viikko sitten oli jo tosiaan ensimmäiset kivuliaammat supistukset (5 tuntia), mutta sen jälkeen ei oikein mitään... :/ No, kyllä se tästä!

Aurinkoisia viimehetkiä!

 

[mamma huhtikuu]

Heippa taas kaikille. Onnellista odotusta kaikille ja pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin.

38+1 Tänään olin siellä äitipolilla käymässä ja kuulemassa kuvien tulokset lantiosta. On tarpeeksi tilava alakautta perätilan synnyttämiseen. Sanoi että ekakertalaiset saavat valita kumman haluaa sektion vai alateitse. Nyt valitsin alateitse kun jostain syystä vähän pelkään sitä leikkausta. Lääkäri kyllä sanoi että tässä asiassa saa vielä muuttaa mielensä jos siltä tuntuu. Mutta kun en oikein tiedä mitä haluaisin ja mikä olisi vauvalle parasta. Kummassakin kun on silti niitä komplikaatio mahdollisuuksia. Olisi ehkä ollut hyvä jos se lääkäri olisi vain antanut tuomion että ei onnistu alakautta että se on pakko leikata. No ehkä ei sentään. Tätä ennen mua ei olekkaan toi synnytys mietityttäny näin kovasti sillä onhan siellä ammatti ihmisiä paikalla ja perätila synnytyksessä siellä vielä on kätilön lisäksi lääkäri ja lasten lääkäri. Aikaahan vielä laskettuunaikaan on pariviikkoa silloin on vielä kontrolli jos enää yhtenä palana. Onneksi en eilen muistanut katsoa sitä dokkaria olisi voinut mennä pupu pöksyyn.

 

[Mustikka 35+2]

Ilmeisesti jäi ""parhaat"" palat näkemättä siitä dokkarista... Piti alkaa paistamaan vohveleita tytölle ja miehelle. Kait se tulee taas uusintana sunnuntai-aamuna.
Mua ei synnytys mitenkään mietitytä. Kyllä se menee omalla painollaan, näin luulen. Edellisestä synnytyksestä muistan kyllä kaiken sen kivun, mutta erityisesti sen kuinka se kipu unohtui heti, kun sain tytön rinnalle. Kaikkein pahimmalta tais tuntua se, kun suihkuttivat puudutetta ja laittoivat ne muutamat tikit.
Epiduraalin jälkeen ei taida onnistua muunlainen synnytys kuin puoli-istuva. Menee sen verran jalat turraksi, ettei mulla ainakaan olis kantaneet yhtään.
Niin joo, ikää mulla on 26 vuotta ja asustellaan täällä pohjoisessa. Synnyttämään menen Rovaniemelle.