moikkis!
Mulla oli kans taas eloisa yö..mukavasti tuntui ja edelleen tuntuu, ku pikku kirppu päällä junttaa tuolla alemmas. Hyvä et ees jotai tuntemuksia ku ei edelleenkää oo supisteluja ja haluaisin jo että jotai tapahtuis.
Eilen käytii miehen kanssa leffassa, just ja just pystyi istuu kaks ja puol hoo. Oli aiks tuskaa, mut leffa (syriana)oli hyvä!ei sitä taas tiä millon seuraavan kerran pääsee.
Susan kyseli ikiä ja asuinpaikkoja, oon 29v (huh onpas sitä vanha, ei oo tottunu vielä tohon lukuun voisin olla epävirallisesti aina 25v

) ja asustellaan Espoossa.
Kävin aamulla neuvolassa ja täytyy mennä uudelleen loppuviikosta ku oli taas sf pienentynyt. Terkka kyllä sanoi et johtuu todnäk siitä, että vauva on menossa koko ajan alaspäin. Liikkeet ja sydänäänet kuului hyvin. no jokatapauksessa, jos edelleen pienentyny to niin pitää mennä käymäs sairaalas tsekissä.. hassua et on pinentyny ku musta ei ollenkaan tunnu sille, pikemminki päinvastoin.
Huh huijaa, kyllä itellä on ihan samoja oloja epäuskosuudesta pikku paniikkiin, ku ajattele et se on menoo nyt ku on enää kaksi viikkoa!! Oon aika hyvin tähän asti kyenny suhtautuun synnytykseen, mutta nyt alkaa enenevässä määrin hermoileen. Toivoo, että kaikki menee hyvin eikä joutuis sektioon.. Se olis kyllä ehdottomasti pelottavinta.
En oo ajatellut mitään kauhuskenaarioita mutta nyt nekin alkaa pyörii päässä varsinki öisin miettii kaikkee ku ei nukuta. Lähinnä eniten mietityttää oma kyky sietää kipua ja mite omat voimat riittää. ja miten pystyy pitää hermonsa kasassa. En todellakaa haluis olla mikään paniikkinen itkevä ja kiljuva hysteerikko..Haluais pystyä pitään ittensä sellasessa perusluottavaisessa tilassa, että ammattilaiset tietää mitä tekee ja luottaan siihen. Oon kyllä tosi onnellinen, että mies on niin hyvällä asenteella mukana. On ainaki toistaiseksi sellanen olo, että voi luottaa sen tukeen ja että se on tsemppaamassa mua, eikä ehkä toivottavasti heti pyörry synnytyssalin lattialle..
Asiasta tuhannenteen,meinaatteko ottaa jotai musaa mukaa synnytykseen? meillä on ainaki periaattees mahdolista. tuleekoha sitä ees huomattua siinä härdellis. Toisaalta olishan se hienoo, jos vauva näkis päivänvalon jonku massiivisen hyvän biisin soidessa.. Oikeestaa oon kyl melko varma, et ponnistusvaihees sitä tuskin paljoo kuuntelee musiikkeja taustalta..No, ajatuksena mukava.
Pitää varmaa koittaa jotai ruokaa lähtee tekeen.