M
miuku---
Vieras
Hellurei!
Ja hellät tunteet.. Mies palasi eilen vihdoin reissusta ja mulla ilmeisesti stressi laukesi (joutui koko ajan käymään niin ylikierroksilla ja pomppimaan poikien perässä kuin jojo), koska illalla nousi korkea kuume ja tänään olen ihan veto veks. Odottelen juuri, että äitini saapuisi paikalle apuriksi.
Teki selvästi hyvää meille miehen kanssa toi erossa olo. Oli tosi kiva nähdä sitä ja sekin oli ollut ihan ikävissään. Illat oli olleet ilmeisen pitkiä, kun alpeilla rinteet menee useimmiten klo 16 kiinni ja siellä oli lähinnä katsottu (kuulemma) saksan tv:tä. Kukaan ei kuulemma osannut saksaa seurueesta. Sain lentokenttätuliaisena uuden tuoksun, kylläpä piristi. Oli tosin itseni valitsema ennalta
Eilen sitten koko poikafarmi veti ympyrää ja paini täällä pitkin lattioita jälleen näkemisen riemussa. Itse lähdin kaverille kylään, kun en ollut yli viikkoon päässyt minnekään ilman poikia. En edes vessaan, useimmiten.
Teo konttaa täällä jo ihan vauhdikkaasti. Kovasti on kehittynyt muutamassa päivässä meno. Topias paineleekin jo tosi vauhdilla. Saan itsekin ottaa oikein jalat alle, kun poika pakenee paikalta milloin vaipan vaihtoa, milloin mitäkin. Ja nauraa mennessään, tietty. Topias kävelee jo tosi vauhdilla myös taaperokärryn kanssa ja seisookin ilman tukea. Lähtee varmaan aika pian kävelemään ja siinä sitä sitten ollaan. Huomenna olisi tarkoitus mennä Ikeaan ostamaan sitä sun tätä, jotta saadaan kaikki tavarat paikoilleen ja ehkä asennettua portti eteisen käytävän pätkän eteen. Pojat tykkää remuta naulakossa ja viskoa kengät ja lapaset jne ympäriinsä. Koko ajan saa olla siivoamassa kaiken näköistä.
Eipä nuo enää oikein ole vauvan oloisia. Yhtenä päivänä vaan huomasin, että kumpikin istui polvillaan ja leikki. Oon aina luullut, että se on jotenkin isompien lasten taito tuo polvillaan istuminen.
Tuossa yhdessä ketjussa jo känisinkin taas näistä meidän ruokailuongelmista. Pojat kun siis eivät enää suostu syömään ollenkaan, jos syötän lusikalla. Syövät vain ja ainoastaan sormin. Joko syövät itse tai sitten syötän minä. Koko ajan kauhea sumpliminen, mitä valmistaa, jotta palat ovat pehmeitä, mutta suht hyvin koossa pysyviä (tai ne ovat pitkin lattiaa). Kaveri lohdutti, että syöhän suurin osa maailman ihmisistä ruokansa sormin.. Koska siis lusikalla eivät itse saa vielä mitään osumaan suuhunsa.
Olen itse leiponut pojille leipää ilman suolaa, koska tykkäävät mutustaa sitä ja puuroonhan eivät enää koske suin surminkaan. Leipää sitten pilkotaan suupalan kokoisiksi, kun en oikein luota, että osaisivat itse säännöstellä haukkupalojensa kokoa.
Plääh, on tämä nyt sitten merkillistä.
Me tullaan vihdoin viimein treffeille maanantaina! Laitatko Hipsu sähköpostilla yhteystietojasi mullekin
Kivaa nähdä pitkästä aikaa.
Miuku ja pojat, huomenna 10 kk tasan
Ja hellät tunteet.. Mies palasi eilen vihdoin reissusta ja mulla ilmeisesti stressi laukesi (joutui koko ajan käymään niin ylikierroksilla ja pomppimaan poikien perässä kuin jojo), koska illalla nousi korkea kuume ja tänään olen ihan veto veks. Odottelen juuri, että äitini saapuisi paikalle apuriksi.
Teki selvästi hyvää meille miehen kanssa toi erossa olo. Oli tosi kiva nähdä sitä ja sekin oli ollut ihan ikävissään. Illat oli olleet ilmeisen pitkiä, kun alpeilla rinteet menee useimmiten klo 16 kiinni ja siellä oli lähinnä katsottu (kuulemma) saksan tv:tä. Kukaan ei kuulemma osannut saksaa seurueesta. Sain lentokenttätuliaisena uuden tuoksun, kylläpä piristi. Oli tosin itseni valitsema ennalta
Eilen sitten koko poikafarmi veti ympyrää ja paini täällä pitkin lattioita jälleen näkemisen riemussa. Itse lähdin kaverille kylään, kun en ollut yli viikkoon päässyt minnekään ilman poikia. En edes vessaan, useimmiten.
Teo konttaa täällä jo ihan vauhdikkaasti. Kovasti on kehittynyt muutamassa päivässä meno. Topias paineleekin jo tosi vauhdilla. Saan itsekin ottaa oikein jalat alle, kun poika pakenee paikalta milloin vaipan vaihtoa, milloin mitäkin. Ja nauraa mennessään, tietty. Topias kävelee jo tosi vauhdilla myös taaperokärryn kanssa ja seisookin ilman tukea. Lähtee varmaan aika pian kävelemään ja siinä sitä sitten ollaan. Huomenna olisi tarkoitus mennä Ikeaan ostamaan sitä sun tätä, jotta saadaan kaikki tavarat paikoilleen ja ehkä asennettua portti eteisen käytävän pätkän eteen. Pojat tykkää remuta naulakossa ja viskoa kengät ja lapaset jne ympäriinsä. Koko ajan saa olla siivoamassa kaiken näköistä.
Eipä nuo enää oikein ole vauvan oloisia. Yhtenä päivänä vaan huomasin, että kumpikin istui polvillaan ja leikki. Oon aina luullut, että se on jotenkin isompien lasten taito tuo polvillaan istuminen.
Tuossa yhdessä ketjussa jo känisinkin taas näistä meidän ruokailuongelmista. Pojat kun siis eivät enää suostu syömään ollenkaan, jos syötän lusikalla. Syövät vain ja ainoastaan sormin. Joko syövät itse tai sitten syötän minä. Koko ajan kauhea sumpliminen, mitä valmistaa, jotta palat ovat pehmeitä, mutta suht hyvin koossa pysyviä (tai ne ovat pitkin lattiaa). Kaveri lohdutti, että syöhän suurin osa maailman ihmisistä ruokansa sormin.. Koska siis lusikalla eivät itse saa vielä mitään osumaan suuhunsa.
Olen itse leiponut pojille leipää ilman suolaa, koska tykkäävät mutustaa sitä ja puuroonhan eivät enää koske suin surminkaan. Leipää sitten pilkotaan suupalan kokoisiksi, kun en oikein luota, että osaisivat itse säännöstellä haukkupalojensa kokoa.
Plääh, on tämä nyt sitten merkillistä.
Me tullaan vihdoin viimein treffeille maanantaina! Laitatko Hipsu sähköpostilla yhteystietojasi mullekin
Miuku ja pojat, huomenna 10 kk tasan