Molly_
Kiva kuulla Susku että teillä kaikki hienosti ja hyvin olette pärjänneet
FB:ssä teidän kuvia olen katsellut ja niin ovat söpöjä ja suurisilmäisiä neitejä molemmat.
Varmasti (!) meilläkin sit toinen lapsi nukkuu aina yönsä ja on helppompi (toivossa on hyvä elää), vaikka ei ekakaan monessa suhteessa vaikea ole ollut. Se nukkuminen vaan on ollut hankalaa ja vauva-ajan univelat vielä tuoreena mielessä.
Miukulle: kuulostaa oikealta tekemäsi päätös poikien ryhmän suhteen. Vaikkakin muut lapset menevät aina tarhaan ilman veljeksen tukea, ei voi verrata...Ne "yksin" syntyneet lapset eivät osaa sitä kaksossisarusta kaivatakaan vierelleen. Ja vaikka tappelisivat ja kisailisivat koko ajan, ovat kuitenkin toisilleen tosi tärkeitä. Hassu muuten se "kylä" -nimitys Kuvailemasi kilpailuhenkisyys on tuttua, tosin vaan siten että meidän pojan 1,5 vuotta vanhempi serkku on tällainen. Aina on kisailtava ja vertailtava ja naureskeltava toisen puhevirheille. Välillä mua ärsyttää se kauheesti kun äitinsä ei edes kiellä tuollaista toisten puheen apinoimista ym. Mutta se varmaan kuuluu asiaan tuossa 3-4-vuoden iässä. Tai sit jatkuu aina......
Meilläkin Tatu ja Patu on luettava joka päivä 5 kertaa. Mutta se on se Tatu ja Patu Helsingissä. Kiva lukea kun siinä vilisee paikkoja joita pojan kanssa nähtiin, Korkeasaari, rautatieasema ym.
FB:ssä teidän kuvia olen katsellut ja niin ovat söpöjä ja suurisilmäisiä neitejä molemmat.Varmasti (!) meilläkin sit toinen lapsi nukkuu aina yönsä ja on helppompi (toivossa on hyvä elää
), vaikka ei ekakaan monessa suhteessa vaikea ole ollut. Se nukkuminen vaan on ollut hankalaa ja vauva-ajan univelat vielä tuoreena mielessä.Miukulle: kuulostaa oikealta tekemäsi päätös poikien ryhmän suhteen. Vaikkakin muut lapset menevät aina tarhaan ilman veljeksen tukea, ei voi verrata...Ne "yksin" syntyneet lapset eivät osaa sitä kaksossisarusta kaivatakaan vierelleen. Ja vaikka tappelisivat ja kisailisivat koko ajan, ovat kuitenkin toisilleen tosi tärkeitä. Hassu muuten se "kylä" -nimitys
Kuvailemasi kilpailuhenkisyys on tuttua, tosin vaan siten että meidän pojan 1,5 vuotta vanhempi serkku on tällainen. Aina on kisailtava ja vertailtava ja naureskeltava toisen puhevirheille. Välillä mua ärsyttää se kauheesti kun äitinsä ei edes kiellä tuollaista toisten puheen apinoimista ym. Mutta se varmaan kuuluu asiaan tuossa 3-4-vuoden iässä. Tai sit jatkuu aina......Meilläkin Tatu ja Patu on luettava joka päivä 5 kertaa. Mutta se on se Tatu ja Patu Helsingissä. Kiva lukea kun siinä vilisee paikkoja joita pojan kanssa nähtiin, Korkeasaari, rautatieasema ym.
Anne, Tiitu ja Paapo
Moi kaikki!
Sisarusrakkautta riittää meilläkin. Muksut ovat sellanen parivaljakko että menoa riittää - Kaapo on mahdoton menijä ja matkii kaikessa siskoaan. Esim pomppivat sohvalta vuorotellen patjan päälle ja Kaapokin huutaa hypätessään "Tiitu poi aata, Paapo yppää!!"
Laitettiin muksut nukkumaan samaan huoneeseen ja siitä lähtien poika on nukkunut yöt rauhallisesti putkeen. Tiuku kipittää uskollisesti joka yö meidän viereen vieläkin.. On ne niin suloisia kun yhdessä touhuilevat, iltaisin Kaapo laittaa peiton Tiukun päälle ja moiskauttaa märän pusun hyvän yön toivotukseksi. Ja jakamisen ilo on opittu; jos antaa Kaapolle kaksi xylitol-pastillia, kiikuttaa se toisen ihan varmasti Tiukulle. Ja molemmat jo ymmärtää että kohta on toisen vuoro esim ajaa mopolla ja kiltisti antaa toiselle mopon. Tällaisissa asioissa varsinkin ymmärtää itsekin sen sisaruksen merkityksen.
Mies ja lapset lähti tänään "lomalle" vaarin luokse ja ovat siellä veneilleet ja mitä kaikkea keksivätkään. Mulla on loma vielä edessä - sitten mennään Muumimaailmaan ja Ähtäriin ainakin. Vähän hirvittää jo nyt, kun tuo poika on niin hurja menemään eikä pelkää mitään saati tarvitse äitiä/isää kädestä pitämään! Tiuku onkin selvästi ujompi ja arempi.
Toukokuussa Tiuku siirtyi isompien (3-5v) ryhmään päiväkodissa. Selvästi on tehnyt hyvää Tiukulle kun on päässyt touhuilemaan isojen juttuja ja vaativampia tehtäviä. Isompien ryhmässä on myös mieshoitajia mikä on mun mielestä tosi hyvä juttu! Esim. niiden lastentarhanopettaja on sellanen irokeesipäinen nuori jannu joka soittaa aina kitaraa ja laulelee lasten kanssa
Kaapokin on reipas, mutta jää lähes poikkeuksetta huutamaan kun se jätetään sinne.. mutta se kyllä riippuu paljon hoitajasta kuka sen ottaa siellä vastaan.. yksi on selvästi sen "inhokkihoitaja"
Kaapo täyttää syyskuussa 2v ja vauva-aika on auttamattomasti ohi. Lähipiiriin on syntynyt/syntymässä vauvoja ja alkaa jo tulla vauvakuume, tekee niin hurjasti mieli nuuskutella pikkupikkuvauvoja mutta toisaalta tekis mieli opiskellakin ihan uusi ammatti. Oon aina puhunut sellasesta iltatähdestä, voihan se olla että jää haaveeksi tai ehkä joskus muutaman vuoden päästä Naapuri naureskelikin yksi päivä kun kuunteli ulkona minun ja Kaapon "keskustelua" eli sitä uhmailua kun 2vuotiaalta kielletään jotain, että Kaapo on niin sisukas ja kovapäinen tapaus, että se olisi varmasti syntynyt vaikka mulle olisi tehty kohdunpoisto ennen sitä!! Että se oli päättänyt tulla maailmaan vaikka mikä olisi
Tremammojen kanssa olisi taas aika tavata! Joo-o! Mites kävisi viikolla 33?
Lämmintä loppukesää, haikaroita, pitkiä yöunia ja elämäniloa Kaikille!
Sisarusrakkautta riittää meilläkin. Muksut ovat sellanen parivaljakko että menoa riittää - Kaapo on mahdoton menijä ja matkii kaikessa siskoaan. Esim pomppivat sohvalta vuorotellen patjan päälle ja Kaapokin huutaa hypätessään "Tiitu poi aata, Paapo yppää!!"
Laitettiin muksut nukkumaan samaan huoneeseen ja siitä lähtien poika on nukkunut yöt rauhallisesti putkeen. Tiuku kipittää uskollisesti joka yö meidän viereen vieläkin.. On ne niin suloisia kun yhdessä touhuilevat, iltaisin Kaapo laittaa peiton Tiukun päälle ja moiskauttaa märän pusun hyvän yön toivotukseksi. Ja jakamisen ilo on opittu; jos antaa Kaapolle kaksi xylitol-pastillia, kiikuttaa se toisen ihan varmasti Tiukulle. Ja molemmat jo ymmärtää että kohta on toisen vuoro esim ajaa mopolla ja kiltisti antaa toiselle mopon. Tällaisissa asioissa varsinkin ymmärtää itsekin sen sisaruksen merkityksen.
Mies ja lapset lähti tänään "lomalle" vaarin luokse ja ovat siellä veneilleet ja mitä kaikkea keksivätkään. Mulla on loma vielä edessä - sitten mennään Muumimaailmaan ja Ähtäriin ainakin. Vähän hirvittää jo nyt, kun tuo poika on niin hurja menemään eikä pelkää mitään saati tarvitse äitiä/isää kädestä pitämään! Tiuku onkin selvästi ujompi ja arempi.
Toukokuussa Tiuku siirtyi isompien (3-5v) ryhmään päiväkodissa. Selvästi on tehnyt hyvää Tiukulle kun on päässyt touhuilemaan isojen juttuja ja vaativampia tehtäviä. Isompien ryhmässä on myös mieshoitajia mikä on mun mielestä tosi hyvä juttu! Esim. niiden lastentarhanopettaja on sellanen irokeesipäinen nuori jannu joka soittaa aina kitaraa ja laulelee lasten kanssa
Kaapokin on reipas, mutta jää lähes poikkeuksetta huutamaan kun se jätetään sinne.. mutta se kyllä riippuu paljon hoitajasta kuka sen ottaa siellä vastaan.. yksi on selvästi sen "inhokkihoitaja"
Kaapo täyttää syyskuussa 2v ja vauva-aika on auttamattomasti ohi. Lähipiiriin on syntynyt/syntymässä vauvoja ja alkaa jo tulla vauvakuume, tekee niin hurjasti mieli nuuskutella pikkupikkuvauvoja
mutta toisaalta tekis mieli opiskellakin ihan uusi ammatti. Oon aina puhunut sellasesta iltatähdestä, voihan se olla että jää haaveeksi tai ehkä joskus muutaman vuoden päästä Naapuri naureskelikin yksi päivä kun kuunteli ulkona minun ja Kaapon "keskustelua" eli sitä uhmailua kun 2vuotiaalta kielletään jotain, että Kaapo on niin sisukas ja kovapäinen tapaus, että se olisi varmasti syntynyt vaikka mulle olisi tehty kohdunpoisto ennen sitä!! Että se oli päättänyt tulla maailmaan vaikka mikä olisi Tremammojen kanssa olisi taas aika tavata! Joo-o! Mites kävisi viikolla 33?
Lämmintä loppukesää, haikaroita, pitkiä yöunia ja elämäniloa Kaikille!
Molly_
Anne mukavalta kuulostaa teidän kesä ja ihanaa tuo mitä kuvailit sisarusten touhuista Eivät taida sitten tapella paljon? Tosi hienoa myös että teidän päiväkodissa on setiäkin eikä vaan tätejä. Mulle luultavasti sopii tuo 33 viikko, oon edelleen luultavasti saikulla mutta ei mua ole kielletty liikkumasta normaalisti. T tosin on tarhassa silloin (nyt 2 viikkoa äidilläni tarhan ollessa kiinni kun en jaksa pojan perässä juosta ja touhuta riittävän virikkeellisesti), mutta voidaan sit pitää vapaapäivä tai voin hakea vaikka iltapäivästä aiemmin....Laitetaan sähköpostia!
Eivät taida sitten tapella paljon? Tosi hienoa myös että teidän päiväkodissa on setiäkin eikä vaan tätejä. Mulle luultavasti sopii tuo 33 viikko, oon edelleen luultavasti saikulla mutta ei mua ole kielletty liikkumasta normaalisti. T tosin on tarhassa silloin (nyt 2 viikkoa äidilläni tarhan ollessa kiinni kun en jaksa pojan perässä juosta ja touhuta riittävän virikkeellisesti), mutta voidaan sit pitää vapaapäivä tai voin hakea vaikka iltapäivästä aiemmin....Laitetaan sähköpostia!
Mansikka1
Jes, kiva, kun ketjussa on vähän eloa! Parhaimmat terveiseni vaan kaikille!
Odotan ihan pipo kireällä jo "auvoisaa" kolmen viikon lomaa. Ollaan pidetty Lukas kaikkina mahdollisina päivinä kotona (vuorotyön puitteissa), vaikka tuntuu, että välillä olisin tarvinnut ihan hermolepoa. Kuluttavaa, kun on ollut joko töissä tai sitten aina yksin lapsen kanssa, miehen ollessa töissä. (Respect edelleen niille, jotka hoitavat arkensa aina yksin.)Mä olen miettinyt pääni puhki, että miksi pinna on niin kireänä keksimättä mitään kaiken kattavaa selitystä, mutta kai sitä toivoisin sen toisen aikuisen läsnäoloa myöskin. Elämä ilman mitään aikatauluja olisi kaiketi myös suotavaa, edes hetkellisesti.
Lukas kyllä kokeilee rajojaan ja multa meinaa loppua keinot. Syy väsymykseen sekin. Tänään mm. komennettuani jäähypenkille (Äiti oli "saatanan tyhmä".)poika päätti aivan tahallaan pissata siihen vaatteet päällä. (nauroi vaan..), kävi myös siivouskomeron (ei mitään asiaa sinne) perukoilta hakemassa pullon moottoripyörän ketjuöljyä ja suihki sitä erinäisiin paikkoihin..(Melko siivo..), rikkoi koiran kaulassa olevan punkkipannan käyttökelvottomaksi. (tietää tasan että sitä ei saa tehdä). Tässä vaan muutama päivän tapahtumista mainitakseni. Keittiöpsykologi äitini oli sitä mieltä, että poika selvästi hakee minun, äitinsä huomiota, muttamutta, mehän ollaan nimenomaan pidetty poika pois hoidosta. En ymmärrä. Miehen mielestä mun pitäisi koventaa otteita, jotta saavuttaisin auktoriteettiaseman, mutta minähän en kasvatusmielessä, tietoisesti "nippailemaan" tms. ala. (Joo-o, olen mä mm. kerran kalauttanut kännykällä, kun ei poika kehoituksesta huolimatta irrottanut hampaitaan mun peukalosta.) Jotta niitä vinkkejä kiitos.
Huh, kuulostipa kamalalta tuo teksti, mutta annetaan mennä nyt, kun kerran tässä puolituohtuneena kirjoitan. On tähän päivään sentään mahtunut mukavaakin. Käytiin kahdestaan poimimassa vattuja, tavattiin tuttuja leikkipuistossa, jossa vietettiin kesäpuistotoiminnan päättäjäisiä laulellen ja ruokaillen. Olipa siellä hevonenkin lapsia ajeluttamassa. Nyt sitten vielä saunottiin ja poika on onnellisesti nukkumatin mailla.
Mukavaa viikonloppua!
Odotan ihan pipo kireällä jo "auvoisaa" kolmen viikon lomaa. Ollaan pidetty Lukas kaikkina mahdollisina päivinä kotona (vuorotyön puitteissa), vaikka tuntuu, että välillä olisin tarvinnut ihan hermolepoa. Kuluttavaa, kun on ollut joko töissä tai sitten aina yksin lapsen kanssa, miehen ollessa töissä. (Respect edelleen niille, jotka hoitavat arkensa aina yksin.)Mä olen miettinyt pääni puhki, että miksi pinna on niin kireänä keksimättä mitään kaiken kattavaa selitystä, mutta kai sitä toivoisin sen toisen aikuisen läsnäoloa myöskin. Elämä ilman mitään aikatauluja olisi kaiketi myös suotavaa, edes hetkellisesti.
Lukas kyllä kokeilee rajojaan ja multa meinaa loppua keinot. Syy väsymykseen sekin. Tänään mm. komennettuani jäähypenkille (Äiti oli "saatanan tyhmä".)poika päätti aivan tahallaan pissata siihen vaatteet päällä. (nauroi vaan..), kävi myös siivouskomeron (ei mitään asiaa sinne) perukoilta hakemassa pullon moottoripyörän ketjuöljyä ja suihki sitä erinäisiin paikkoihin..(Melko siivo..), rikkoi koiran kaulassa olevan punkkipannan käyttökelvottomaksi. (tietää tasan että sitä ei saa tehdä). Tässä vaan muutama päivän tapahtumista mainitakseni. Keittiöpsykologi äitini oli sitä mieltä, että poika selvästi hakee minun, äitinsä huomiota, muttamutta, mehän ollaan nimenomaan pidetty poika pois hoidosta. En ymmärrä. Miehen mielestä mun pitäisi koventaa otteita, jotta saavuttaisin auktoriteettiaseman, mutta minähän en kasvatusmielessä, tietoisesti "nippailemaan" tms. ala. (Joo-o, olen mä mm. kerran kalauttanut kännykällä, kun ei poika kehoituksesta huolimatta irrottanut hampaitaan mun peukalosta.) Jotta niitä vinkkejä kiitos.
Huh, kuulostipa kamalalta tuo teksti, mutta annetaan mennä nyt, kun kerran tässä puolituohtuneena kirjoitan. On tähän päivään sentään mahtunut mukavaakin. Käytiin kahdestaan poimimassa vattuja, tavattiin tuttuja leikkipuistossa, jossa vietettiin kesäpuistotoiminnan päättäjäisiä laulellen ja ruokaillen. Olipa siellä hevonenkin lapsia ajeluttamassa. Nyt sitten vielä saunottiin ja poika on onnellisesti nukkumatin mailla.
Mukavaa viikonloppua!
Cosmic ja pojat
Hei vaan kaikille!!!
Tulin TOSI pitkästä aikaa kurkkimaan, onko meidän ketju vielä hengissä ja hyvin näyttää olevan! Meillä on ollut yhtä hullunmyllyä elämä kesäkuun alun jälkeen, kun mies aloitti kakkostyön. Sillähän omakin työ vie päivistä suuren ajan ja nyt vielä tuo mainosten jako ja niiden lajittelussa mä autan kotona. Tää on ollu aika kamalaa, kun ei ehdi nähdä ketään ihmisiä, elleivät he tule meille, ei ehdi oikein kunnolla käydä kaupassa, ei tehdä ruokaa, ei oikein mitään.
Mun elämä on yhtä kotityötä, lastenhoitoa ja mainosten lajittelua. Toisaalta ei miehelläkään tietenkään helppoa ole, kun on ne kaksi työtä. Mut tää on mennyt siihen, et ku molemmat ollaan tosi väsyneitä, ni riidat paisuu helposti suoraa kurkkua huudoksi ja naapurit tykkää. Lapsia käy sääliksi. Nyt ollaan sit molemmat hiljaa, ku ei jaksa enää riidellä. En sit tiiä, kumpi on parempi. Sit ku kummallakaan meistä ei oo omaa aikaa yhtään, ni jos toinen pääsekin johonkin yksin hetkeksi, ni heti on sota päällä ku toisenkin pitäs päästä.
Nyt on alkanut tulla fyysisiä oireita stressistä väsymyksen lisäksi, milloin on jalka jostain kipeä, milloin selkä, niska- ja hartiakivuista puhumattakaan. Totta puhuen en tiiä kauan jaksetaan tätä, varsinkin mulle tää on henkisestikin tosi rankkaa, ku oon koko ajan jumissa lasten kaa kotona, ku meillä ei oo ku yksi auto, jota mies käyttää mainoksia jakaessa. Esimerkiksi kaikki lauantait kesäkuun alusta lähtien oon ollut yksin lasten kaa aamu seitsemästä ilta kymmeneen. Isovanhemmista ei oo ollu juurikaan apua, ku toiset reissaavat koko ajan omia reissujaan, pelaavat golfia ja käyvät keilaamassa ja toiset on koko ajan töissä.
Meidän kuopus ei oo kertaakaan ollu yökylässä vielä, kun molempien poikien ottaminen yökylään tuntuu niin vaikealta. Me ollaan muutenkin käyty kuopuksen syntymän jälkeen (1,5-vuotta sitten) tasan kerran ulkona syömässä kahdestaan ja silloinkin meidät soitettiin tunnin kuluttua takas, ku pienemmällä oli kuulemma kauhea hätä. (mentiin paikalle, ni ei ollut mitään hätää) Äh, anteeksi kun nyt purkaudun teille! Mua vaan ärsyttää ja ahdistaa ja masentaa niin kauheasti. Ja syy siihen miehen kakkostyöhön on puhtaasti raha. Mä oon edelleen työtön ja tää taloustaantuma ei lupaile juurikaan parannusta tilanteeseen...
Tulin TOSI pitkästä aikaa kurkkimaan, onko meidän ketju vielä hengissä ja hyvin näyttää olevan! Meillä on ollut yhtä hullunmyllyä elämä kesäkuun alun jälkeen, kun mies aloitti kakkostyön. Sillähän omakin työ vie päivistä suuren ajan ja nyt vielä tuo mainosten jako ja niiden lajittelussa mä autan kotona. Tää on ollu aika kamalaa, kun ei ehdi nähdä ketään ihmisiä, elleivät he tule meille, ei ehdi oikein kunnolla käydä kaupassa, ei tehdä ruokaa, ei oikein mitään.
Mun elämä on yhtä kotityötä, lastenhoitoa ja mainosten lajittelua. Toisaalta ei miehelläkään tietenkään helppoa ole, kun on ne kaksi työtä. Mut tää on mennyt siihen, et ku molemmat ollaan tosi väsyneitä, ni riidat paisuu helposti suoraa kurkkua huudoksi ja naapurit tykkää. Lapsia käy sääliksi. Nyt ollaan sit molemmat hiljaa, ku ei jaksa enää riidellä. En sit tiiä, kumpi on parempi. Sit ku kummallakaan meistä ei oo omaa aikaa yhtään, ni jos toinen pääsekin johonkin yksin hetkeksi, ni heti on sota päällä ku toisenkin pitäs päästä.
Nyt on alkanut tulla fyysisiä oireita stressistä väsymyksen lisäksi, milloin on jalka jostain kipeä, milloin selkä, niska- ja hartiakivuista puhumattakaan. Totta puhuen en tiiä kauan jaksetaan tätä, varsinkin mulle tää on henkisestikin tosi rankkaa, ku oon koko ajan jumissa lasten kaa kotona, ku meillä ei oo ku yksi auto, jota mies käyttää mainoksia jakaessa. Esimerkiksi kaikki lauantait kesäkuun alusta lähtien oon ollut yksin lasten kaa aamu seitsemästä ilta kymmeneen. Isovanhemmista ei oo ollu juurikaan apua, ku toiset reissaavat koko ajan omia reissujaan, pelaavat golfia ja käyvät keilaamassa ja toiset on koko ajan töissä.
Meidän kuopus ei oo kertaakaan ollu yökylässä vielä, kun molempien poikien ottaminen yökylään tuntuu niin vaikealta. Me ollaan muutenkin käyty kuopuksen syntymän jälkeen (1,5-vuotta sitten) tasan kerran ulkona syömässä kahdestaan ja silloinkin meidät soitettiin tunnin kuluttua takas, ku pienemmällä oli kuulemma kauhea hätä. (mentiin paikalle, ni ei ollut mitään hätää) Äh, anteeksi kun nyt purkaudun teille! Mua vaan ärsyttää ja ahdistaa ja masentaa niin kauheasti. Ja syy siihen miehen kakkostyöhön on puhtaasti raha. Mä oon edelleen työtön ja tää taloustaantuma ei lupaile juurikaan parannusta tilanteeseen...
Niina ja Linnea + Niklas
Hei Cosmic! Täällä jos jossain saa purkautua kanssasisarille! Kuulostaa kyllä tosi vaikealta enkä voi sanoa, että tietäisin millaista on olla tuollaisessa tilanteessa. Toivottavasti asiat kuitenkin järjestyisivät. Sitten kun on oikein väsynyt (ja toinenkin on) niin on joskus vaan ihan kiva halata toista. Muita "viisaita" ajatuksia ei tule yhtään mieleen... Jaksamista!
Mansikka1
Tsempitykset Cosmicille!
En osaa minäkään muuta sanoa, kuin, että muistakaa pysytellä samalla puolella toistenne kanssa, vaikka väsyneenä hommat menee helposti riitelyksi ja toisen syyttelyksi. Jollakin tavalla teidän kyllä kannattaisi sitä kahdenkeskistä aikaa järjestää. Voisiko isovanhemmille ihan rehellisesti kertoa, että nyt meillä tarvittais apua ja pyytää heitä katsomaan lapsia. Onko naapuria tai kavereita jotka voisivat tulla välillä sun seuraksi tai päästää sut pihalle yksin hermojenlepuutuslenkille? Aikaa koko perheen yhteiseen oleiluun tietysti tavitaan myös. Voisitkohan kirjoittaa miehellesi vaikka kirjeen, jossa purat tuntojasi syyttelemättä. Kerrot mitä toivoisit ja mikä ahdistaa, ja jos sinulla olisi käytännön ehdotuksia miten tilannetta voisi parantaa. Ehkä mies voisi vaikka vastata siihen. Voin vannoa, että kaltaisenne tilanne on tuttu lähes jokaiselle lapsiperheelle, sen tiedostaminenkin saattaa antaa perspektiiviä ja tunnetta, että kyllä täältä vielä noustaan. Yrittäkää käyttää se aika mitä toisianne näette johonkin positiiviseen, pienikin läheisyyden hetki (kuten Niinakin totesi)voi laukaista tilannetta ja ehkä siitä voisi alkaa ns. hyvän kierre. Voitte vaikka yhdessä sopia, että tänään ei väännetä mistään vaan annetaan niiden asioiden olla (taloushuolien yms.) mitä ei hetkessä voida ratkaista. Onko sun mahdollista ottaa jotain osa-aika työtä ihan vaikka muulta alalta? Jos miehen ei sitten tarvitsisi sitä kakkostyötä tehdä. Yrittää säilyttää huumoria arjessa, vaikka vaikeetahan se tietysti aina välillä on. Voimia sinne!
Meillä riideltiin pieni aika sitten juuri siksi, etten saanut mieheltä mielestäni tarpeeksi huomiota, eikä puhe tuntunut tepsivän. Tiesin miehen tulevan pian kotiin ja otin vaatteet pois ja menin makaamaan alasti sängylle ns. kumi-barbara asentoon suu auki. Viereen kirjoitin lapun jossa luki: "Joskus musta tuntuu tältä". En nyt itseäni ihan tosissani verrannut pumpattavaan nukkeen, mutta kärjistin vähän fiiliksiäni.
En osaa minäkään muuta sanoa, kuin, että muistakaa pysytellä samalla puolella toistenne kanssa, vaikka väsyneenä hommat menee helposti riitelyksi ja toisen syyttelyksi. Jollakin tavalla teidän kyllä kannattaisi sitä kahdenkeskistä aikaa järjestää. Voisiko isovanhemmille ihan rehellisesti kertoa, että nyt meillä tarvittais apua ja pyytää heitä katsomaan lapsia. Onko naapuria tai kavereita jotka voisivat tulla välillä sun seuraksi tai päästää sut pihalle yksin hermojenlepuutuslenkille? Aikaa koko perheen yhteiseen oleiluun tietysti tavitaan myös. Voisitkohan kirjoittaa miehellesi vaikka kirjeen, jossa purat tuntojasi syyttelemättä. Kerrot mitä toivoisit ja mikä ahdistaa, ja jos sinulla olisi käytännön ehdotuksia miten tilannetta voisi parantaa. Ehkä mies voisi vaikka vastata siihen. Voin vannoa, että kaltaisenne tilanne on tuttu lähes jokaiselle lapsiperheelle, sen tiedostaminenkin saattaa antaa perspektiiviä ja tunnetta, että kyllä täältä vielä noustaan. Yrittäkää käyttää se aika mitä toisianne näette johonkin positiiviseen, pienikin läheisyyden hetki (kuten Niinakin totesi)voi laukaista tilannetta ja ehkä siitä voisi alkaa ns. hyvän kierre. Voitte vaikka yhdessä sopia, että tänään ei väännetä mistään vaan annetaan niiden asioiden olla (taloushuolien yms.) mitä ei hetkessä voida ratkaista. Onko sun mahdollista ottaa jotain osa-aika työtä ihan vaikka muulta alalta? Jos miehen ei sitten tarvitsisi sitä kakkostyötä tehdä. Yrittää säilyttää huumoria arjessa, vaikka vaikeetahan se tietysti aina välillä on. Voimia sinne!
Meillä riideltiin pieni aika sitten juuri siksi, etten saanut mieheltä mielestäni tarpeeksi huomiota, eikä puhe tuntunut tepsivän. Tiesin miehen tulevan pian kotiin ja otin vaatteet pois ja menin makaamaan alasti sängylle ns. kumi-barbara asentoon suu auki. Viereen kirjoitin lapun jossa luki: "Joskus musta tuntuu tältä". En nyt itseäni ihan tosissani verrannut pumpattavaan nukkeen, mutta kärjistin vähän fiiliksiäni.
Cosmic ja pojat
Tottakai ottaisin osa-aikatyön vaikka heti, mutta kun siitä ei olisi taloudellisesti mitään hyötyä, sillä siitä saatava palkka vähennettäisiin suoraan nykyisestä ansiosidonnaisesta työttömyyspäivärahastani. Eli palkka+soviteltu päiväraha = nykyinen rahatilanne. Ja siitä vielä miinus lasten hoitomaksut mun osa-aikatyöpäiviltä, ni oltais siis miinuksella nykyiseen verrattuna. Eli kun mies tekee kahta työtä ja vaikka siitä meneekin sivutuloprosentin mukaan vero, niin silti jäädään plussalle. Hankala tilanne.
Nonne
Jaksamista Cosmicille, kyllä se kuule vielä siitä iloksi muuttuu vaikkei hetkittäin siltä näyttäisikään.
Meillä on uudessa tarhassa aloitus ollut aika kivuliasta. Olen ollut ihan ihmeissäni siitä, miten voimakkaasti lapsi on reagoinut. "Aina niin reipas pikkumies" on itkenyt päivät tarhassa äidin ikävää ja iltaisin huutanut tuskaansa kotona. Sydäntä on riipinyt koko perheellä tämä uuden aloitus, mutta nyt ollaan onneksi kai voiton puolella. Perjantaina sanoi minulle ensi kertaa, että oli ollut kiva päivä tarhassa ja tänään toivotti jopa hyvää työpäivää eikä tarrautunut aamulla lähtiessäni. Hermot on ollut aikamoisella koetuksella ja riittämättömyyden ja epätäydellisyyden tunteet on olleet voimakkaita, kun sitten on ärähtänyt
Toivottavasti tämä nyt helpottaa, tänään illalla välähti jo hiven ihanasta iloisesta pienokaisesta. Tähän on varmaan vielä sekoittunut aimo annos tavallista uhmakautta ja sekös menoa on lisännyt.
Toivottavasti meni viesti perille Mansikka, hyvä idea ;D
Meillä on uudessa tarhassa aloitus ollut aika kivuliasta. Olen ollut ihan ihmeissäni siitä, miten voimakkaasti lapsi on reagoinut. "Aina niin reipas pikkumies" on itkenyt päivät tarhassa äidin ikävää ja iltaisin huutanut tuskaansa kotona. Sydäntä on riipinyt koko perheellä tämä uuden aloitus, mutta nyt ollaan onneksi kai voiton puolella. Perjantaina sanoi minulle ensi kertaa, että oli ollut kiva päivä tarhassa ja tänään toivotti jopa hyvää työpäivää eikä tarrautunut aamulla lähtiessäni. Hermot on ollut aikamoisella koetuksella ja riittämättömyyden ja epätäydellisyyden tunteet on olleet voimakkaita, kun sitten on ärähtänyt
Toivottavasti tämä nyt helpottaa, tänään illalla välähti jo hiven ihanasta iloisesta pienokaisesta. Tähän on varmaan vielä sekoittunut aimo annos tavallista uhmakautta ja sekös menoa on lisännyt.
Toivottavasti meni viesti perille Mansikka, hyvä idea ;D
hipsu 1323
moi!
Täältäkin tsempit Cosmicille! rankkaa on, jaksamista.
Meillä on nyt vihdoin ja viimein helpottanu elämä Hempun kanssa. Tasan siihen loppui yökukkendaalit ku lopetin heinäkuus imetyksen ihan kokonaan. Nyt nukkuu omas sängys, välillä heräilee mutta pääsääntöisesti paljo paremmin ku koko vuonna. Huh, selvishän siitä ekasta rankasta vuodesta
noh, nyt onkin sitten sellainen pikku pelko päällä, että jos olenkin raskaana...oon nimittäin muutamat pillerit unohtanut ja tässä viime aikoina ollut kaikenlaisia kummallisia (raskaus)oireita..Menkoista ei oo tietookaan, ei oo siis yksiäkään tullu Hempun syntymän jälkeen. Aattelin vielä ens viikolla tehä testin ja sit huoahtaa, jos on nega. Meillä ei siis todellakaan oo kolmatta suunnitteilla putkeen, mutta jos nyt niin käy niin tottakai otetaan vastaan .
Toisaalta mietin voiko nuo oireet olla jotai elimistön sekamelskaa kun oon lopettanu imetyksen puoltoista kk sitte??kertokaa joku viisas.
Täältäkin tsempit Cosmicille! rankkaa on, jaksamista.
Meillä on nyt vihdoin ja viimein helpottanu elämä Hempun kanssa. Tasan siihen loppui yökukkendaalit ku lopetin heinäkuus imetyksen ihan kokonaan. Nyt nukkuu omas sängys, välillä heräilee mutta pääsääntöisesti paljo paremmin ku koko vuonna. Huh, selvishän siitä ekasta rankasta vuodesta
noh, nyt onkin sitten sellainen pikku pelko päällä, että jos olenkin raskaana...oon nimittäin muutamat pillerit unohtanut ja tässä viime aikoina ollut kaikenlaisia kummallisia (raskaus)oireita..Menkoista ei oo tietookaan, ei oo siis yksiäkään tullu Hempun syntymän jälkeen. Aattelin vielä ens viikolla tehä testin ja sit huoahtaa, jos on nega. Meillä ei siis todellakaan oo kolmatta suunnitteilla putkeen, mutta jos nyt niin käy niin tottakai otetaan vastaan .
Toisaalta mietin voiko nuo oireet olla jotai elimistön sekamelskaa kun oon lopettanu imetyksen puoltoista kk sitte??kertokaa joku viisas.
hipsu 1323
moi!
Täältäkin tsempit Cosmicille! rankkaa on, jaksamista.
Meillä on nyt vihdoin ja viimein helpottanu elämä Hempun kanssa. Tasan siihen loppui yökukkendaalit ku lopetin heinäkuus imetyksen ihan kokonaan. Nyt nukkuu omas sängys, välillä heräilee mutta pääsääntöisesti paljo paremmin ku koko vuonna. Huh, selvishän siitä ekasta rankasta vuodesta
noh, nyt onkin sitten sellainen pikku pelko päällä, että jos olenkin raskaana...oon nimittäin muutamat pillerit unohtanut ja tässä viime aikoina ollut kaikenlaisia kummallisia (raskaus)oireita..Menkoista ei oo tietookaan, ei oo siis yksiäkään tullu Hempun syntymän jälkeen. Aattelin vielä ens viikolla tehä testin ja sit huoahtaa, jos on nega. Meillä ei siis todellakaan oo kolmatta suunnitteilla putkeen, mutta jos nyt niin käy niin tottakai otetaan vastaan .
Toisaalta mietin voiko nuo oireet olla jotai elimistön sekamelskaa kun oon lopettanu imetyksen puoltoista kk sitte??kertokaa joku viisas.
Täältäkin tsempit Cosmicille! rankkaa on, jaksamista.
Meillä on nyt vihdoin ja viimein helpottanu elämä Hempun kanssa. Tasan siihen loppui yökukkendaalit ku lopetin heinäkuus imetyksen ihan kokonaan. Nyt nukkuu omas sängys, välillä heräilee mutta pääsääntöisesti paljo paremmin ku koko vuonna. Huh, selvishän siitä ekasta rankasta vuodesta
noh, nyt onkin sitten sellainen pikku pelko päällä, että jos olenkin raskaana...oon nimittäin muutamat pillerit unohtanut ja tässä viime aikoina ollut kaikenlaisia kummallisia (raskaus)oireita..Menkoista ei oo tietookaan, ei oo siis yksiäkään tullu Hempun syntymän jälkeen. Aattelin vielä ens viikolla tehä testin ja sit huoahtaa, jos on nega. Meillä ei siis todellakaan oo kolmatta suunnitteilla putkeen, mutta jos nyt niin käy niin tottakai otetaan vastaan .
Toisaalta mietin voiko nuo oireet olla jotai elimistön sekamelskaa kun oon lopettanu imetyksen puoltoista kk sitte??kertokaa joku viisas.
mammahuhtikuu & Milla
Hei!
Jaksamista cosmicille! Tuo raha asioiden ja perhe elämän yhdistäminen on niin raskasta, mutta onneksi asioilla on tapana ratketa.
Meillä neidillä on mitä valtavin uhmakausi ollut kesästä lähtien. Poikula taas alkaa olla 1,5 minä itse vaihe joka usein loppuu raivariin kun ei sitten osaakaan. Meidän poikula on paljon enemmän läheisyyden kaipaaja. Joka yö edelleen herää eikä nukahda jollei pääse meidän väliin. Onkohan kokonaiset neljä yötä nukkunut kokonaan omassa sängyssä.
Kesällä siirrettiin lapset samaan huoneeseen kerrossänkyyn. Yllättävän hyvin meni koko ajan alussa pelkäsin että tyttö putoaa sieltä. Hyvin meni.
Meillä on alettu tekemään koko perheen voimin lenkkejä. Neiti menee pyörällä, minä menen hänen kanssaan ja mies tulee poikulan kanssa vaunuilla.
Jaksamista cosmicille! Tuo raha asioiden ja perhe elämän yhdistäminen on niin raskasta, mutta onneksi asioilla on tapana ratketa.
Meillä neidillä on mitä valtavin uhmakausi ollut kesästä lähtien. Poikula taas alkaa olla 1,5 minä itse vaihe joka usein loppuu raivariin kun ei sitten osaakaan. Meidän poikula on paljon enemmän läheisyyden kaipaaja. Joka yö edelleen herää eikä nukahda jollei pääse meidän väliin. Onkohan kokonaiset neljä yötä nukkunut kokonaan omassa sängyssä.
Kesällä siirrettiin lapset samaan huoneeseen kerrossänkyyn. Yllättävän hyvin meni koko ajan alussa pelkäsin että tyttö putoaa sieltä. Hyvin meni.
Meillä on alettu tekemään koko perheen voimin lenkkejä. Neiti menee pyörällä, minä menen hänen kanssaan ja mies tulee poikulan kanssa vaunuilla.
mammahuhtikuu & Milla
Hei!
Meillä olis neidillä astma kontrolli tiedossa tällä viikolla. Pitää muistaa taas kysyä vaikka mitä.
Meillä olis neidillä astma kontrolli tiedossa tällä viikolla. Pitää muistaa taas kysyä vaikka mitä.
mammahuhtikuu
Kontrolli meni hyvin. Päätettiin pysyä vielä samassa annostuksessa. Allergia testit uusitaan ensi kesänä tai puolentoista vuoden päästä. Influessa rokotteesta kysyin myös. Se se onkin vaikea päätös.
Muuten nämä sankarit ovat kyllä kunnon sisaruksia. Painivat ja tappelevat jo kuin isommatkin kersat. Toinen härnää toista ja sitten mennään lujaa hetki. Välillä toiselta tulee itku vain siksi että toinen nukkuu vielä eikä sitä saa hakea alas katsomaan.
Täällä ei vielä ole tavattu kuin 2-4 influenssa tapausta.
Muuten nämä sankarit ovat kyllä kunnon sisaruksia. Painivat ja tappelevat jo kuin isommatkin kersat. Toinen härnää toista ja sitten mennään lujaa hetki. Välillä toiselta tulee itku vain siksi että toinen nukkuu vielä eikä sitä saa hakea alas katsomaan.
Täällä ei vielä ole tavattu kuin 2-4 influenssa tapausta.
Nonne
Hei kaikille!
Odottelu-uutisia täältä päin... tänään kävin ekassa ultrassa ja siellä potkunyrkkeili terhakkaan oloinen kaveri. Viikkoja 12+2, toivottavasti jaksaa loppuun saakka niin kesäkuulla näkee päivänvalon.
Täällä ollaan oltu suht terveinä. Räkätautia ja yskää tietysti, niin kuin aina, muttei onneksi muuta. Kurjat kelit taas alkoi, kun oli jo niin kaunista.
Mukavaa joulunodotusta kaikille, mä olen jo aloittanut valmistelut ja huomenna olisi tarkoitus leipoa ekat tortut
Odottelu-uutisia täältä päin... tänään kävin ekassa ultrassa ja siellä potkunyrkkeili terhakkaan oloinen kaveri. Viikkoja 12+2, toivottavasti jaksaa loppuun saakka niin kesäkuulla näkee päivänvalon.
Täällä ollaan oltu suht terveinä. Räkätautia ja yskää tietysti, niin kuin aina, muttei onneksi muuta. Kurjat kelit taas alkoi, kun oli jo niin kaunista.
Mukavaa joulunodotusta kaikille, mä olen jo aloittanut valmistelut ja huomenna olisi tarkoitus leipoa ekat tortut
J&J
Nonne, ehkä täälläkin on onnellinen perhetapahtuma kesäkuussa , vielä niin alussa että ei enempää..
, vielä niin alussa että ei enempää..
Mansikkainen
Suuret onnittelut odottajille!
Kirjoitin äsken pitkät pätkät, kunnes kone tilttasi, ärsyä. En jaksa nyt kirjoittaa enää uudelleen, mutta iloista joulun odotusta meidänkin puolesta kaikille!
Palaamisiin!
Kirjoitin äsken pitkät pätkät, kunnes kone tilttasi, ärsyä. En jaksa nyt kirjoittaa enää uudelleen, mutta iloista joulun odotusta meidänkin puolesta kaikille!
Palaamisiin!
hipsu 1324
Onnea odottajille täältäkin
Mitäs kaikille kuuluu? ihanaa että tää ketju vieläkin aina välillä sinnikkäästi tuolta putkahtaa
Oottekos selvinneet possutta? me ollaan kopkop...Lapset saivat rokotteen ja tällä viikolla jo uskaltaudutaan taas kerhoon yms. Elelty aika hiljaiseloa nyt pahimat epidemian ajan. Toivotaan ettei sairastuta enää tässä vaiheessa.Meille kuuluu aika perustavallista, Onnin kanssa on välillä (lue:joka pvä) aikamoista 3-v uhmavääntöö ja äitillä kylä menee ihan liikaa hermot...voi kun osasikin olla enemmän tai ees vähän sellanen viilipyttyäiti, joka vois vaan purra hammasta ja pitää mölyt mahassa...
Hemppu puolestaa on aivan mainiossa iässä 1v 5kk ja touhuaa ja tekee kaiken mitä onnikin niin hyvässä kuin pahassa
Täytyy kyllä tunnustaa, että välillä on kyllä vauvaa ikävä vaikka siitä onkin vasta vuosi kun ei todellakaan ollu mitään helppoa se vauva-aika...mut juu tarkoitus olis syksyllä haeskella töitä täältä joensuusta ja lapset menee sitten hoitoon. Jospa sitä kolmosta miettii sitten muutaman vuoden päästä, jos vielä "vanhana" sitten jaksaa..
Viimeksi muokattu:
Niina ja Linnea + Niklas
Hyvää uutta vuotta 2010 kaikille! Ajatella, että meidän pienet täyttävät pian jo 4 vuotta. Aika kuluu nopeasti. Mä muistan ne huhtilapset, jotka oon nähnyt, vain sellaisina max. 1-vuotiaina naperoina. Ja äidit tietysti nuorina ja energisinä (itsellä ainakin muutama ryppy sen jälkeen kasvoille tullut).
Meidät lapset aloittivat päiväkodin viime syksynä ja hyvin on mennyt. Tykkäävät olla ja saavat kavereita. Oppivat paljon uusia asioita ja nopeammin kuin kotona. Possuflunssa sairastettiin tai luultavasti ainakin minä ja Linnea. Varmuudella ei osaa sanoa Niklas sai vakavat oireet rokotuksesta joka otettiin noiden sairastelujen jälkeen. Oli ihan horroksessa 40-asteen kuumeessa sellaiset kaksi päivää.
Lunta on tullut paljon täällä Vaasan seudulla. On niin isot kinokset tässä kotipihassakin, ettei enää jaksa nostaa uutta lunta kinoksen päälle. Lapset tykkää ja itsekin tykkään... kunhan ei oo liian kylmä.
Jaahas, Linnea huutelee taas. Palaillaan Kiva lukea teidän kuulumisia!
Meidät lapset aloittivat päiväkodin viime syksynä ja hyvin on mennyt. Tykkäävät olla ja saavat kavereita. Oppivat paljon uusia asioita ja nopeammin kuin kotona. Possuflunssa sairastettiin tai luultavasti ainakin minä ja Linnea. Varmuudella ei osaa sanoa
Niklas sai vakavat oireet rokotuksesta joka otettiin noiden sairastelujen jälkeen. Oli ihan horroksessa 40-asteen kuumeessa sellaiset kaksi päivää.Lunta on tullut paljon täällä Vaasan seudulla. On niin isot kinokset tässä kotipihassakin, ettei enää jaksa nostaa uutta lunta kinoksen päälle. Lapset tykkää ja itsekin tykkään... kunhan ei oo liian kylmä.
Jaahas, Linnea huutelee taas. Palaillaan
Kiva lukea teidän kuulumisia!
Mansikkainen
Hei hoi!
Mahtavat talvikelit ovat olleet, ihanaa. Ehdin jo pelätä, ettei etelään enää tällaisia talvia saadakaan. Ollaan luisteltu, pulkkailtu ja "taskulamppuseikkailtu" lähimetsissä. Himottaisi vähän nuo hiihtoladutkin, mutta en omista murtsikoita.
Lukas on kovasti kysellyt vauvoista ja sisaruksista. Olen vastannut, että ehkä meillekin sitten joskus. Olin mielessäni ajatellut ja miehelle ääneen puhellut, että kunhan tämän viimeisen vuoden tahkoan koulussa, niin josko sitten.. Mies on tällä hetkellä yllätyksekseni sitä mieltä, ettei hän enempää lapsia halua. Tuntuu aika kurjalta. Toisaalta ymmärrän hänen tietynlaisen vapaudenkaipuunsa, hänhän tuli isäksi 22-vuotiaana ja on siitä asti ollut taloudellisessa vetovastuussa meidän arjesta, sekä tietysti viettänyt muutenkin erilaista elämää, kuin suurin osa ystävistään. (Jos kukaan nyt muistaa, niin meillehän tämä ei ollut niin tietoinen valinta.) Olen itsekin yrittänyt mietiskellä, että mitä minä oikeasti haluan, miksi minä haluaisin toisen lapsen, varsinkin, kun taidan edelleen olla se sama kiukkupussi ja huonosti väsymystä kestävä, kuin ennenkin. (Niitä ryppyjäkään en myönnä, heh!) Ajattelenko elämää ikään kuin projekteina, nyt kun yksi saadaan pian päätökseen (koulu) täytyy uutta alkaa jo suunnittelemaan (toinen lapsi). Hmm..en tiedä. Ainakin niin kovasti toivoisin Lukakselle sisarusta, jonkun joka jakaisi samat juuret, jonkun jonka kanssa taistella ydessä äitiä ja isää vastaan. Ikähän meillä ei vielä pakottaisi kiirehtimään, mutta en näe syytä odottaa useita vuosia, sittenhän meillä olisi nelikymppisinä jo uusi "vapaus". (Eikä lapsi ole meitä estänyt nytkään, viime vuonnakin oltiin mm. surffaamassa Aasiassa ja kiipeilemässä Pohjois-Italiassa.) Painostaa en aio ja nähtäväksi jää kuinka saamme sovitettua unelmamme yhteen. :/ Hulluksi tulee, kun liikaa asioita päässään pyörittelee ja vatvoo.
Minkäs kokoisia teidän kohta nelivuotiaat jo on? Lukas on n. 106 cm, painosta en tiedä, mutta hoikka/normaalivartaloinen on. Lukas haaveilee koulusta, opettelee kirjaimia ja numeroita ja on niin isoa poikaa, mutta sitten ei kotona ollessa oikein jaksaisi itse pukea.
Onnellista vuotta 2010!
Mahtavat talvikelit ovat olleet, ihanaa. Ehdin jo pelätä, ettei etelään enää tällaisia talvia saadakaan. Ollaan luisteltu, pulkkailtu ja "taskulamppuseikkailtu" lähimetsissä. Himottaisi vähän nuo hiihtoladutkin, mutta en omista murtsikoita.
Lukas on kovasti kysellyt vauvoista ja sisaruksista. Olen vastannut, että ehkä meillekin sitten joskus. Olin mielessäni ajatellut ja miehelle ääneen puhellut, että kunhan tämän viimeisen vuoden tahkoan koulussa, niin josko sitten.. Mies on tällä hetkellä yllätyksekseni sitä mieltä, ettei hän enempää lapsia halua. Tuntuu aika kurjalta. Toisaalta ymmärrän hänen tietynlaisen vapaudenkaipuunsa, hänhän tuli isäksi 22-vuotiaana ja on siitä asti ollut taloudellisessa vetovastuussa meidän arjesta, sekä tietysti viettänyt muutenkin erilaista elämää, kuin suurin osa ystävistään. (Jos kukaan nyt muistaa, niin meillehän tämä ei ollut niin tietoinen valinta.) Olen itsekin yrittänyt mietiskellä, että mitä minä oikeasti haluan, miksi minä haluaisin toisen lapsen, varsinkin, kun taidan edelleen olla se sama kiukkupussi ja huonosti väsymystä kestävä, kuin ennenkin. (Niitä ryppyjäkään en myönnä, heh!) Ajattelenko elämää ikään kuin projekteina, nyt kun yksi saadaan pian päätökseen (koulu) täytyy uutta alkaa jo suunnittelemaan (toinen lapsi). Hmm..en tiedä. Ainakin niin kovasti toivoisin Lukakselle sisarusta, jonkun joka jakaisi samat juuret, jonkun jonka kanssa taistella ydessä äitiä ja isää vastaan.
Ikähän meillä ei vielä pakottaisi kiirehtimään, mutta en näe syytä odottaa useita vuosia, sittenhän meillä olisi nelikymppisinä jo uusi "vapaus". (Eikä lapsi ole meitä estänyt nytkään, viime vuonnakin oltiin mm. surffaamassa Aasiassa ja kiipeilemässä Pohjois-Italiassa.) Painostaa en aio ja nähtäväksi jää kuinka saamme sovitettua unelmamme yhteen. :/ Hulluksi tulee, kun liikaa asioita päässään pyörittelee ja vatvoo.Minkäs kokoisia teidän kohta nelivuotiaat jo on? Lukas on n. 106 cm, painosta en tiedä, mutta hoikka/normaalivartaloinen on. Lukas haaveilee koulusta, opettelee kirjaimia ja numeroita ja on niin isoa poikaa, mutta sitten ei kotona ollessa oikein jaksaisi itse pukea.
Onnellista vuotta 2010!
Molly+pojut
Pitkästä aikaa täällä! Pikaisesti lukaisin viimeisimmät viestit...Onnea Nonnelle masuvauvasta! Ei olla yhtään törmäilty vaikka niin lähekkäin asutaan...
Meille siis syntyi toinen poika 10.10., kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Iso vauveli, 4,5 kg ja 54 cm. Synnytyts meni tosi hyvin ja kesti 2 tuntia joten kiirus meinasi tulla Nyt on elämä vähän alkanut meillä tasoittumaan, 3 kuukauden koliikin jälkeen. Alku oli aika kamala, mutta sentään yöllä ei onneksi huutoa ollut. Iso vauva kun on ollut, pikku O on kuitenkin syönyt aika usein yöllä joten kohta ihan mielelläni jo kiinteät aloittelen. Nyt kaveri jo jokeltelee, ottaa kontaktia ja naureskelee paljon. Aika tempperamenttinen vaan tuntuu olevan, ihan erilainen kuin rauhallinen isoveljensä. Kun suututaan niin sit suututaan kunnolla. Viime viikolla oppi kääntymään vatsalleen.
Isoveikka on ollut aivan ihana pikkuveikalle. Mustasukkaisuutta ei juuri ole ollut, paitsi vähän isille jos vauva on hänellä. Kiukuttelua sen sijaan on ollut ihan vaan siitä kun tarvii nyt olla äidin kanssa kotona ja välillä on niiiiiiin tylsääääää. Katotaan kuinka ihana pikkuveikka sitten on kun alkaa löytää isoveikan pikkuautot ja sotkea leikit. Ollaan nyt koitettu sit käydä avoimissa kerhoissa, muskarissa ym ja onneksi naapuritalosta on löydetty päivisin pihakavereita. Joku kyseli minkä kokoisia nykyiset melkein 4-vuotiaat on. Meidän T on about 108 cm, 17 kg. Eli pitkä on edelleen. Eilen just otettiin käyttöön joululahjayöpuku, jossa lukee että 4-6 years. Eikä oo yhtään iso!
Oikein mukavaa lopputalvea ja tulevaa kevättä kaikille! Jospa tässä joskus ehtisi tänne taas lueskelemaan kuulumisianne.
Meille siis syntyi toinen poika 10.10., kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen. Iso vauveli, 4,5 kg ja 54 cm. Synnytyts meni tosi hyvin ja kesti 2 tuntia joten kiirus meinasi tulla
Nyt on elämä vähän alkanut meillä tasoittumaan, 3 kuukauden koliikin jälkeen. Alku oli aika kamala, mutta sentään yöllä ei onneksi huutoa ollut. Iso vauva kun on ollut, pikku O on kuitenkin syönyt aika usein yöllä joten kohta ihan mielelläni jo kiinteät aloittelen. Nyt kaveri jo jokeltelee, ottaa kontaktia ja naureskelee paljon. Aika tempperamenttinen vaan tuntuu olevan, ihan erilainen kuin rauhallinen isoveljensä. Kun suututaan niin sit suututaan kunnolla. Viime viikolla oppi kääntymään vatsalleen.Isoveikka on ollut aivan ihana pikkuveikalle. Mustasukkaisuutta ei juuri ole ollut, paitsi vähän isille jos vauva on hänellä. Kiukuttelua sen sijaan on ollut ihan vaan siitä kun tarvii nyt olla äidin kanssa kotona ja välillä on niiiiiiin tylsääääää. Katotaan kuinka ihana pikkuveikka sitten on kun alkaa löytää isoveikan pikkuautot ja sotkea leikit. Ollaan nyt koitettu sit käydä avoimissa kerhoissa, muskarissa ym ja onneksi naapuritalosta on löydetty päivisin pihakavereita. Joku kyseli minkä kokoisia nykyiset melkein 4-vuotiaat on. Meidän T on about 108 cm, 17 kg. Eli pitkä on edelleen. Eilen just otettiin käyttöön joululahjayöpuku, jossa lukee että 4-6 years. Eikä oo yhtään iso!
Oikein mukavaa lopputalvea ja tulevaa kevättä kaikille! Jospa tässä joskus ehtisi tänne taas lueskelemaan kuulumisianne.
Nonne
Heippa täältäkin!
Kiitokset onnitteluista itse kullekin. Mollyn kanssa ei tosiaan olla törmäilty, mutta lapset sentään... Josko tuossa keväämmällä/kesemmällä ehdittäisiin mekin nähdä? Toivoakseni osaan ottaa vähän rennommin tämän uuden tulokkaan kanssa ja voin paremmin, niin pystyy vähän nauttimaan elämästäkin. Vaikka eihän sitä tietenkään tiedä millainen pakkaus sieltä on tulossa, vilkkaammalta ainakin vaikuttaa kuin veljensä.
Hienoa muuten tuo 4D -tekniikka, nyt kun sitä pääsi katsomaan :O Sormet on jo laskettu, että kaikki on tallella.
Mulla alkaa kiinnostus työntekoon pikkuhiljaa hiipua, jotenkin vaan huvittaisi ennemmin jäädä kotiin puuhailemaan. Huoh, vielä pari kuukautta kuitenkin.
Poika on harjoitellut hiihtoa ja luistelua. Kovasti saa kyllä patistella että luistelemaan saa, mutta josko se siitä kun alkaa pysymään pystyssä. Hiihtely on kuulemma mukavampaa (niin kai, kun ladun varressa saa yleensä mehua...).
Pettymysten sietoa on myös harjoiteltu, eli häviämistä. Pukki toi Kimblen ja lasten Monopolin ja häviö äidille kirvoitti (ensimmäisellä kerralla varsinkin) karmivan karjunnan E-PÄ-REI-LU-A! Hienosti on kyllä oppinut mielestäni säännöt ja laskee tiukkana eurojansa, osoittaa myös aitoa vahingoniloa kun pelitoveri ajautuu vuokralaiseksi omistamalleen tontille. Tuleva pörssihai?
Taidanpa vielä lähteä vähän ulkoilemaan, aurinkoisia kevät päiviä odotellessa...
Kiitokset onnitteluista itse kullekin. Mollyn kanssa ei tosiaan olla törmäilty, mutta lapset sentään... Josko tuossa keväämmällä/kesemmällä ehdittäisiin mekin nähdä? Toivoakseni osaan ottaa vähän rennommin tämän uuden tulokkaan kanssa ja voin paremmin, niin pystyy vähän nauttimaan elämästäkin. Vaikka eihän sitä tietenkään tiedä millainen pakkaus sieltä on tulossa, vilkkaammalta ainakin vaikuttaa kuin veljensä.
Hienoa muuten tuo 4D -tekniikka, nyt kun sitä pääsi katsomaan :O Sormet on jo laskettu, että kaikki on tallella.
Mulla alkaa kiinnostus työntekoon pikkuhiljaa hiipua, jotenkin vaan huvittaisi ennemmin jäädä kotiin puuhailemaan. Huoh, vielä pari kuukautta kuitenkin.
Poika on harjoitellut hiihtoa ja luistelua. Kovasti saa kyllä patistella että luistelemaan saa, mutta josko se siitä kun alkaa pysymään pystyssä. Hiihtely on kuulemma mukavampaa (niin kai, kun ladun varressa saa yleensä mehua...).
Pettymysten sietoa on myös harjoiteltu, eli häviämistä. Pukki toi Kimblen ja lasten Monopolin ja häviö äidille kirvoitti (ensimmäisellä kerralla varsinkin) karmivan karjunnan E-PÄ-REI-LU-A! Hienosti on kyllä oppinut mielestäni säännöt ja laskee tiukkana eurojansa, osoittaa myös aitoa vahingoniloa kun pelitoveri ajautuu vuokralaiseksi omistamalleen tontille. Tuleva pörssihai?
Taidanpa vielä lähteä vähän ulkoilemaan, aurinkoisia kevät päiviä odotellessa...
Mansikkainen1
Heip!
Hauska kuulla Nonne, että kaikki siellä mukavasti. Pakko kommentoida noihin teidän juttuihin, että Lukas taas on varsinainen taituri jäällä (keskittyy viipottamaan Olli jokisena kiekon perässä, ettei itse edes huomaa vauhtiansa..), mutta hiihtämään on suostunut hmm.. n. kaksi metriä. Pitänee kokeilla sitä mehutarjoilua. Mekin ollaa pelailtu ja tappio saa aikaiseksi niin hirvittävän raivokohtauksen, että se vähentää huomattavasti muiden osanottajien peli-intoa jo etukäteen. Monesti aina alustankin, että "muistathan, että tämä on peli ja pelissä voi käydä kuinka vaan.. " Ei ihan periaatteesta kuitenkaan viitsitä antaa toisen vaan koko ajan voittaa.
Saiskos muuten muiltakin odottajilta udella, että millä tavoin raskaus on tuntunut erilaiselta (vai onko?)? Entä parisuhde, muutoksia? (Toivottavasti ainakin positiivisia sellaisia.)
Mukavaa viikkoa kaikille!
Hauska kuulla Nonne, että kaikki siellä mukavasti. Pakko kommentoida noihin teidän juttuihin, että Lukas taas on varsinainen taituri jäällä (keskittyy viipottamaan Olli jokisena kiekon perässä, ettei itse edes huomaa vauhtiansa..), mutta hiihtämään on suostunut hmm.. n. kaksi metriä. Pitänee kokeilla sitä mehutarjoilua. Mekin ollaa pelailtu ja tappio saa aikaiseksi niin hirvittävän raivokohtauksen, että se vähentää huomattavasti muiden osanottajien peli-intoa jo etukäteen.
Monesti aina alustankin, että "muistathan, että tämä on peli ja pelissä voi käydä kuinka vaan.. " Ei ihan periaatteesta kuitenkaan viitsitä antaa toisen vaan koko ajan voittaa. Saiskos muuten muiltakin odottajilta udella, että millä tavoin raskaus on tuntunut erilaiselta (vai onko?)? Entä parisuhde, muutoksia? (Toivottavasti ainakin positiivisia sellaisia.)
Mukavaa viikkoa kaikille!