Huhtimammat 06 3

Pitäsi aina olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo... Täällä sitä nyt on sitten puuhailtu kotona koko päivä, pojalla viime yönä taas laryngiitti. Kyllä se on hirveää, vaikka onneksi ei enää ihan sillä lailla mene paniikkiin kuin ensimmäisillä kerroilla.

Mansikkainen; kyllä on erilainen raskaus, huonovointisuus kesti kauemmin ja maha pullahti "heti" (toki mulla on sitä mistä pullahtaakin). Lisäksi mulla on tuonut kyllä selvästi leimansa tähän raskauteen se "keskenmenon mahdollisuus", joka realisoitui silloin alkukesästä. Edellisessä raskaudessa en jotenkin osannut sitä niin pelätä, kun nyt ajatus on ollut koko ajan läsnä. Vasta nyt alkaa tuntua, että uskaltaa odottaa.
Parisuhteessa meillä on taas uusittu "ei erota ennen kuin lapsi on kolme vuotta" -sopimus. Mielestäni mies on ollut huomaavaisempi ja osallistuvampi nyt raskauden aikana, kuin koskaan ennen. Meillä on lisäksi sikäli onnellinen tilanne, että mieskin on hakenut vuorotteluvapaata loppuvuodeksi! Voidaan olla koko perhe puoli vuotta yhdessä ja tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa jne. Odotan tosi paljon yhteistä aikaamme, mutta samalla koitan vähän hillitä itseäni etten lataisi siihe kuitenkaan mitään ihan epärealistisia odotuksia. Olen toki ottanut jo puheeksi sen, ettei miehelläkään ole edessään mikään varsinainen loma ja kumminkaimojen remontit saa ihan rauhassa odotella tekijäänsä. Nähtäväksi tietenkin jää, miten kaikki onnistuu. Mutta, kolmeen vuoteen ei erota Oli viimeksikin tarpeellinen päätös...

Jaaha, kuuman mehun tarjoilua odotetaan.

 

Loppujen lopuksi lapsi oli kotona viikon ja yhden päivän. Laryngiitin jälkeen nousi kuume, tuli yskä, räkä ja hengitys ahtautui oikein kunnolla. Lääkärillä käytiin pariin otteeseen ja lopulta lääkkeet sitten alkoivat tehota. Hänen päiväkodissa on ollut tällä viikolla vain n. 30 % lapsista hoidossa, loput poissa saman tyyppisten oireiden takia. Onneksi alkaa meillä olemaan jo voitettu tämä erä, toivottavasti seuraavaan on pitkä aika.

EIIIIII on meillä taas tällä hetkellä päivän sana, terhakkaammin kuin koskaan. Välillä on ihan hirveitä päiviä, kun silmät avattuaan aloittaa ja nukahtamiseen lopettaa (jos ei sitten herää yölläkin räyhäämään, niin kuin kipeänä ollessaan...). Ja toiset päivät taas on kuin auringonpaiste. Sellainen tuulellakäypä vaihe menossa, toivottavasti ohi pian!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Tuhat tulimmaista! (Aina yhtä raivostuttavaa kirjoittaa sepustus ja sitten deletoida se vahingossa.)

Nonnea kiittelin, kun jaksoit vastailla minulle. Ehkä sittenkin mekin joskus "isääntymistä" yrietään, kunhan elämä tästä rauhoittuu hiukan. Tilanne tosin vaihtelee päivittäin, joskus sitä ei meinaisi jaksaa tuota yhtäkään. Senpä takia mulla olisi toivelista valmiina seuraavaa tulokasta varten: Tasainen rauhallinen luonne, kaikkiruokaisuus, hyvät unenlahjat, hiljainen "käyntiääni"..taitaa olla mahdoton yhtälö näillä geeneillä.

Joskus meinaa näet mennä hermot ihan silkasta metelistä, vaikka toinen vaan hyväntuulisena toteuttaa itseään. Tarmoa ja testosteronia täynnä olevaa toimintaa riittää loputtomiin. Tänäänkin aamulla karjui itseään samalla "lyöden": "Saan jokaisesta iskusta voimaa!" ja heittäytyi samalla meidän sänkyyn kauhealla rytinällä. Toistettavuus tässä leikissä oli valitettavan hyvä. Meillä siis supersankarivaihe on kirjaimellisesti täyttä totta.

Noi laryngiitit ja jälkioireet voi olla tosi pahoja. Mehän oltiin silloin ensimmäisen vuoden joulukuussa sairaalahoidossakin, kun hengitystiet ahtautuivat niin. Tietysti silloin pienempi lapsi kyseessä ja ei enää olisi yhtä vaarallista, mutta sitäkin kuluttavampaa lapselle ja vanhemmille. Me ollaan muuten oltu terveitä, mutta vuorokauden ykätauti tuli koettua. Yh, en muistanutkaan miten se vie koko kropasta voimat. (Olen viimeksi ollut taudissa ala-asteella.)

Voikaa hyvin!

 

Ohitin ihan täysin Nonne, tuon miehesi vuorotteluvapaan. Miten mahtavaa! Voisko paremmin enää tuolta osin sitten ollakaan.

Terveisin: Ylityöllistetyn miehen avovaimo, joka viettää suurimman osan viikosta, viikonloput mukaan lukien, yksin lapsen ja koiruuden kanssa. Lottovoittoa odotellessa..

 

Huomenta pitkästä aikaa!

Täällä sitä vieläkin odotellaan kaik yhes koos. Mukavasti alkaa nuo kelitkin lämmittää, en pistäisi pahakseni vaikka tuo vauva jo syntyisi. Odotusaika on sujunut suht ok, iskiasta ja jotain muutakin vähän, mutta pääosin kuitenkin hienosti.

Poika odottelee vauvaa myös innolla ja on onnellinen, kun ei tarvitse mennä tarhaan enää. On kyllä siellä aika hyvin viihtynyt, joten hieman yllätti se innostus jolla jäi kanssani kotiin. Toivottavasti ei tylsisty kovasti kotona oloon ajan myötä. Kerhopaikan hain hänelle syksyksi seurakunnalta, että on edes parina päivänä ohjattua toimintaa.

Ihanaa kun kesä tulee, on sitä meillä odoteltukin. Mukavia lämpöisen aurinkoisia päiviä kaikille!

Ps. Millaisia lomasuunnitelmia teillä on?

 

Heippa!

Ihana kuulla Nonne, että kaikki siellä hyvin. Täällä istun silmät sikkarassa pitkää päivää töissä..poika mummolassa. Elämä on ihan mallillaan, mies on säilynyt komeana ja mukavana satunnaisista arkisista erimielisyyksistä huolimatta. L:kin on ihan ihana ja koko ajan tuntuu helpottavan kiukkuamiset. Vaikka äiti on yleensä se kaikkein tyhmin.

Kesä menee aika työn täyteisesti, välillä piipahdetaan pyöräilemään Saksaan, ehkä risteillään Tukholmaan jossain vaiheessa. Poika myös viettää viikon kumpienkin isovanhempiensa kanssa ja tekevät reissut jonnekin. (Sillä aikaa äiti ja isä paahtavat töitä, harrastavat ja nauttivat toistensa seurasta.)

Suloista, vauvantuoksuista kesää, tulehan kertomaan kuulumisia sitten. Ainakin minä täällä palstalla vielä pyörin.

 

Hei kaikille ketkä tänne vielä satunnaisesti eksyvät...

Meille syntyi kesäkuun alussa viisi päivää yli lasketun ihanainen, veljensä kovasti odottama tyttövauva. Poikahan oli alusta lähtien sitä mieltä, että tyttö sieltä tulee. Synnytys meni tosi hyvin, vaikka meinasi vähän kiire tulla sairaalaan.

Kesä on kulunut kuin siivillä, vaikka ei ollakaan matkailtu naapurikuntia pidemmälle. Minä olen vaavin kanssa viettänyt suurimman osan hellekauden päivistä sisätiloissa, että alkaisi kyllä riittää jo minulle nämä kelit. Isä ja poika on kyllä ruskettuneet.

Ihan yhtä auvoa ei ole tämä koko perheen kotiin jääminen ollut, mutta eiköhän tilanne vielä tasaannu ennen vuoden päättymistä. Toivottavasti, muuten on kohta chippendalet jaossa. Aika monta muutosta yhtä aikaa. Eipä sitä kaikkea näköjään osaa ajatella. No, toivo paremmasta elää.

Mukavia kesäpäiviä kaikille, mitä se sitten kellekin on (minulle max +20 tästä eteenpäin).

 

Myöhästyneet onnittelut Nonne!

Kyllähän minä täällä palstalla vielä pyörin. Lähes päivittäin käyn erilaisia juttuja lukemassa. *punastuu*

Voih, tyttövauva, mistäs mulle sellainen saatais. Prismasta? Edellisiin teksteihin viitaten, meillä elämä on yhtä mönkijää, batmania ja lihasten pullistelua. Pitkätukkahan tuolla pojalla on, mutta ei sitä saa laittaa kiinni tai pinneille.

Toivon , että te saatte arjen rullaamaan parhain päin. Muistan ite sen ekan kesän kun nää meidän huhtivauvat oli pieniä, kun nökötin vaan sisällä helteen paahtaessa ulkona.. Ihme etten sen pahemmin depressoitunut. Kaikkea hyvää siis sinne ja Amorin nuolia sun ja miehen välille, että perintöhopiat pysyisivät vielä samassa laatikossa. Kirjoittelemisiin!

P.S Mites muut raskautuneet/synnyttäneet? Riittikö Miukulle kaksopojat vai onko lisää tilauksessa?

 

Nonne, tutulta kuullostaa. Meille syntyi kesäkuussa kanssa vauva; lähes samassa vauhdissa ollaan me huhtimammat 06 oltu ;-) . Joo, on ollut perheen arjessa opettelua, mutta kyllä se siitä, pakko vaan uskoa .. elokuussa alkaa ohjattu toiminta isommalle ja isä töihin.Jos siitä arjen rutiinit alkaisi löytyä.

 

Hip hei huraa!
Onnea Nonnelle ja perheelle tyttövauvasta sekä kaikille muillekin lisääntymisistä

Harvoin täällä tulee pyörähdettyä, mutta nyt eksyin kun en jaksa nukkumaankaan vielä mennä. Mies ja lapset on vaarilassa ja mulla laatuaikaa itselle sunnuntaihin asti..tosin töiden merkeissähän viikonloppu menee.
Meille kuuluu melkosta hyvää. Kolmas lapsi välillä silmäkulmassa pilkistelee, mutta Kaapon uhmaikä kyllä pistää kapuloita rattaisiin ja ajatellaan että kyllä kaksi on ihan hyvä lapsiluku. Ja nyt kun ei tarvii kantaa vaippoja tai pilttejä enää kaupasta ja molemmat puhuu ja pukee niin elämä on kummasti helpottunut (ainakin fyysisellä tasolla ) Naapurit pukkaa vauvoja, niin täytyy niitä aina välillä nuuskutella ja fiilistellä.
Eläkää ihmiset hetkessä ja nauttikaa tästä päivästä! Mä täällä vallan herkistelen yön pikkutunteina... pitäsiköhän tehdä raskaustesti?

 

Onnitteluja Nonne!

Eipä oo tullut käytyä pitkään aikaan tällä sivulla, mut ketjupa löytyikin sit etusivulta. Pakkohan oli lueskella taas

Meil pienempikin tyttönen jo 1v2kk...kamalaa miten aika hurahtaa nopeaan. Ainakin loppuvuoden olen vielä tyttöjen kanssa kotosalla. Toisaalta haluisin jo töihin ja aikuista seuraa, mut en halua vielä viedä Eveä hoitoon. Ja toiseksi nykyinen työpaikka ei paljoa innosta! Olenkin katsellut opiskelupaikkoja.... katsotaan nyt.

Muuten meille ei mitään ihmeitä. Vesirokon molemmat tytöt sairasti pari viikkoa sitten ja nyt mies on enterorokossa. Että näppyinen kesä
Naimisiin mentiin heinäkuun alussa (vihdoin ja viimein 9 vuoden jälkeen) ja sit käytiin häämatkalla Roomassa. Kaikenpuolin mukava kesä sairasteluista huolimatta.

Yritän taas tulla lueskeleen kuulumisia!! Mukavaa loppukesää kaikille!

Tamperelaiset: pitäskö treffata?

 

Myös J&J:lle onnittelut!

 

Moikka!
Täältäkin kuulumisia piiitkästä aikaa, on se hienoa että meidän ketju vieläkin elää Onnea uusille pikkuisille !!
Meillä puhaltaakin uudet tuulet, Helmi täytti heinäkuussa 2-v ja minä aloitin viime viikolla työt neljän vuoden kotona olon jälkeen Ja lapsukaiset aloittavat hoidon päiväkodissa, Onni isoilla ja Hemppu pienillä. Miehellä on vielä lomaa ensi viikko joten kerkiävät hyvin harjoitella ennen ku ollaan kummatkin töissä. Muutama eka päivä oli menny paremmin kuin hyvin, neiti oli ihan itse halunnut jäädä nukkuun päikkärit päiväkotiin ! Olin aivan ihmeissäni, kun nimenomaan aattelin että Helmillä tulee oleen vaikeeta kun on niin äitin tyttö.
No, sittenpä kolmannen työpäivän lopuksi sairastuinkin rajuun mahatautiin, nice.. Taitaa olla oikeen ammattitauti meillä, jotka ollaan päiväkodissa töissä. Kaikki taudit käydään läpi ku aloittaa tauonjälkeen työt. Työ vaikuttaa tosi kivalle ja on oikeen motivoitunut olo ) Toivottavasti jatkuu samaan malliin.

 

Halloota talloon!

En ollut uskoa silmiäni kun löysin ketjun ja vieläpä kohtuullisen aktiivisena

Onnittelut kaikille vauvan saaneille!

Tänne kuuluu hyvää. Pojat on toinen pienempi ja toinen isompi. Pituuseroa on kymmenen senttiä ja painossakin varmaan viitisen kiloa. Tarhassa käyvät ja ovat samassa ryhmässä. Tarhassa menee ihan hyvin nyt kun vihdoin loman jälkeen suostuivat luopumaan poikien päiväunista. Keväällä vielä oli ihan hullua, kun itse ois ollut valmis nukkumaan kymmeneltä, mutta pojat kekkaloivat sängyissään yhdentoista aikaan. Kehuivat tarhassa että "nukkuivat hyvät kahden ja puolen tunnin unet" ja jossain vaiheessa teki mieli purskahtaa itkuun. Jos esitti pyyntöä, että eivät pliis enää nukkuisi päikkäreitä niin löysi lokerosta lapsen unentarvetta käsittelevän monisteen, sosiaaliviraston väsyneiden perheiden kriisipuhelimen numeron ja kommentin, että se on kasvatuksellinen asia, miten lapset laitetaan nukkumaan. Jassoo.

Miehestä tuli viime talvena ex mies. Asutaan lähekkäin ja ollaan lämpimissä väleissä. Oltiin niin monta vuotta yhdessä että muututtiin kämppiksiksi ja monen pikku asian jälkeen saatiin tarpeeksemme toisistamme. Parempi näin kaikille. Vaikka ei riidelty niin ei oltu onnellisia ja kyllä se heijastui lapsiin. Vasta nyt jälkeenpäin tajuaa miten solmussa oli sisältä itsekin. Pojat on rauhallisempia kuin ennen ja jotenkin iloisempia. Näkevät kumpaakin vanhempaa tasapuolisesti eivätkä oo oikeestaan kommentoineet suuntaan ei toiseen, vaikka kovasti on kyselty fiiliksiä.

Pojat ei harrasta mitään säännöllistä. Kesällä olivat fudiskoulussa viikon eli viitenä aamuna juoksivat pallon perässä kolme tuntia putkeen. Hatunnosto sen fudisseuran kundin taidoista, kun 10 kpl 4-vuotiaita järjestyivät riviin, harjoittelivat sivurajaheittoja ja leikkivät banaanihippaa ja kuka pelkää pelimiestä. Katottiin vaan kentän laidalta haavit auki että huhhuh.

Mansikkainen kyseli riittikö mulle kaksi vai halajanko lisää. Noh, ensin nyt ainakin pitäisi kehittää se kestävämpi parisuhde ja toisaalta nyt mukavuudenhalu voittaa jo kun pojat nukkuu pitkään ja kaikki on niin helppoa. Yövalvomiset ja raskaus ja eka vuosi ym ei kyllä houkuta, sitä sai niin tuplasatsin.. Niin ihania kun vauvat ovatkin niin ainaki toistaiseksi tuntuu edelleen utopistiselta ajatukselta Mutta vannomatta paras.

teolla on puheenkehityksessä viivästymä ja on nyt puoli vuotta käynyt puheterapiassa. se inhoaa sitä terapiaa kun se on niin tylsää (jopa terapeutti myönsi, että se on puuduttavaa) ja luonteeltaan on sellanen pikku jäärä ettei suostu tekemään, mitä siellä pyydetään vaan haluis leikkiä vaan mieleisillään jutuilla. Niinpä se on diagnosoitu kehitykseltään ja puheen ymmärrykseltä vajaa kolme vuotiaan tasolle. Oma arvio on että on smartimpi kuin veljensä ja muutenkin ihan lahjakas joissain jutuissa, joten en ole huolissani.

Nyt kyllä toi kaksosuus kukoistaa ja saa kantaa hedelmää aikaansaannoksestaan. En ole tähän päivään mennessä vielä kertaakaan kuullut poikien suusta, ettei ois mitään tekemistä tai että äidin tai jonkun muun aikuisen pitäis tulla mukaan leikkimään. Kyllä mä joskus teen palapelejä poikien kanssa tai pelaan kimbleä, mutta lähinnä laiskottelen sohvalla lukemalla kirjoja tai tekemällä kaikessa rauhassa kaiken sorttisia kotitöitä.

Pojat haluisivat kovasti mennä ulos leikkimään keskenään. En ole vielä uskaltanut päästää kun tossa on näköetäisyydellä pihasta meri ja kummallakin puolella katu, vaikka muuten piha on iso ja lääniä olisi. Jotenkin ei ole vielä luottamusta että muistavat pysyä sovitulla alueella, tuppaavat vaan lyöttäytymään isompien seuraan ja kulkevat porukassa sitten ihan minne päähän sattuu pälkähtämään. Tämä siis silloin kun ollaan pihalla ja itse tietty mukana. Kuulemma ei ollenkaan mageeta ja mälsää ja soittavat poliisille että äiti on ihan lepakkopeikko eikä päästä meitä yksin ulos.

Topiaksella on joku ihme nelivuotis raivokausi meneillään. Alkuviikosta flippasi ja karjui varmaan tunnin kun kuuli, ettei isoillakaan pojilla voi olla vauvaa mahassa. Mutta kun hän HALUAAAAA!!! Epäreiluaaaa!!! Kotona on alkanut nirsoilla välillä ruoasta. Viimeksi eilen sain kuulla, että hyi kamala minkä makuista ja tämähän on kuin myrkkyä. Hankasi kieltään lautasliinalla mielenosoituksellisesti ja vaati palomiehiä paikalle viemään äidin häkkiin. Tarhasta tuntuu tarttuvan hyviä juttuja..

Tulipas pitkät porinat. Nauttikaa loppukesästä ja jos joku muistaa mun nimen niin saa lisätä fb kaveriksi vaikka. Mä en valitettavasti muista kuin etunimet

 

Hahaa, lähes samaan aikaan linjoilla täällä Miukun kanssa. Tosi ihana lukea sunkin kuulumisia. Hienoa myös, että ootte saanut miehen kanssa sopuisasti erottua. (Siis kurjaa kun erositte, mutta vaikutat olevan asian kanssa balanssissa.) Mä luulen, että minä ja mieskin välillä kumpikin tahoillamme mietitään, että plääh, pääsiskö sitä vielä joskus kurkkaamaan aidan toiselle puolelle, mutta yhdessä ollaan ja ihan onnellisesti kuitenkin. Kuten aiemmista postauksista voisi päätellä perheen kasvattaminen on edelleen haaveiden/mietinnän tasolla. Me asutaan siis täällä Helsingissä samalla kokoonpanolla, kuin aiemmin. Mahdollisesti muutamme loppuvuodesta töiden perässä keski-eurooppaan, mutta asiat selviävät vasta parin kuukauden kuluttua. Olen asiasta sekä innoissani, että kauhuissani.

Lupu on myös reipas päiväkotilainen, todella hauska ja vauhdikas miehen alku. (116 cm ja 19 kg)
Tänä kesänä on opittu paljon uusia hienoja taitoja, kuten r-kirjain, viheltäminen, uiminen, rullaluistelu, sekä ilman käsiä pyöräily. Piirtämisessä jätkä onkin sitten ehkä paviaanin tasolla. Käyttäytyy toisinaan, kuin pienikokoinen murrosikäinen, toisinaan, kuin vauva ja välillä sitten pohtii fiksumpia, kuin minä ikinä.

Päiväkodissa oli meillä muuten sama vääntö noista unista..nyt vihdoin saatiin sovittua, että lepäämään menee (rauhoittuminen ja leikkien katkaisu siis mustakin hyvä juttu), mutta sitten yhdeltä Lukas saa nousta pois sängystä mennä viereiseen huoneeseen leikkimään. Nukuttivat aiemmin myös sellaista paria tuntia ja me aikuiset ei saatu lainkaan ns. omaa aikaa illalla, kun toinen kukkui just puolille öin. Aargh.

Mä en ole facebookissa, mutta olisi kyllä mukava kuulla jatkossakin päivityksiä teidän elämästä. (Ja muidenkin!) Jos jossain välissä on aikaa/jaksamista/kiinnostusta, niin voishan sitä kahvitellakin poikain kanssa jossakin. Oliko muita pääkaupunkiseutulaisia vielä linjoilla?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Joo, en ole minäkään facebookissa, elleissä taas hengaan kun mammalomalla Paikalle tapaamiseen mielellään kahvittelemaan tullaan, kunhan ei satu vain ti tai pe iltapäiväksi.

 

Hei vaan kaikille!

TUli tosiaan yhtäkkiä tämä vanha kunnon ketju mieleen ja aattelin tarkistaa, ja hengissähän tämä puhisee vielä! =)

Meillä menee vaihtelevasti, saa nähdä hajoaako liitto vai pystyykö asiat vielä korjaamaan.

Pojat ovat jo isoja, pikkuveli Matias menee pian isoveikan eli Tomin ohi kasvussa. Tomi on nyt 4,5-vuotias ja Matias 2,5-vuotias. Reippaita ja aktiivisia nuoria miehiä ovat. Tomin kanssa olemme käyneet kolme kertaa puheterapiassa, mutta meillä on kyllä loistava puheterapeutti, jonka kanssa pojalla on aina hauskaa. Naurun käkätystä vain kuuluu, kun ite istun ulkopuolella.

Ite olin pitkään työttömänä, sit sain 5kk kestävän määräaikaisen työn, joka loppuu tulevalla viikolla.

Nyt ei ajatus kulje, palaan asiaan joku toinen pv. =)

Cosmic, Tomi ja Matias

 

Pakko oli kaivaa tämä ketju esiin ja lukea kuulumisia, olivatkin jo vuoden vanhoja mutta eipä mitään nostellaa
juu, meillä muuttui elo sitten kertarysällä, kun kerkisin olla tasan vuoden töissä ja tulinkin sitten taas raskaaksi , heh. Kolmosesta on ollut puhetta, mutta ei ehkä ihan vielä..mutta nytten (rv 10) oon jo tottunu ajatukseen ja ihan onnellinen ja mieskin (kait).
Niin on kyllä ollut meilläki vaihtelevaa tää parisuhde (mikä parisuhde?) Välillä tuntuu, että ollaan vaan kämppikset ja tiimi joka hoitaa. Mutta saatiin kuiteskin parisuhdetta parempaankin jamaan ja sitte tuliki tämä raskaus joka toivottavasti ei etäännytä meitä lopullisesti..
Juuh, jännät on paikat kun varhaisultrassa näkyi sellainen epämääräinen toinenkin kuuluvan sykkeen lisäksi, lekuri sanoi et voipi olla keskenmenny kaksosraskaus tai sitten siitä voi vielä jotai kehittyä. 12 viikon ultrassa sitten selviää. Aikamoista jos niitä oliskin kaksi ja sitten oliskin neljä lasta huh huh!)
Helmille ja Onnille kuuluu hyvää. Onni on touhukas 5 v ja Helmi oikee 3 v uhmatinttara Töissä väännetään ja lomaa ootelles, vielä ens viikko ja ku meen takasin niin onkin jo kulunu 3kk ja voi kertoo töissä tästä olotilasta.

 

Ohoh, onnea Hipsulaiset! Mä en ole käynyt täällä aikoihin ja taas joku hienosti kaivanut ketjun ylös.
Sun on kyllä pakko tulla parin viikon päästä kertomaan, että mitä ultrassa näkyi. Tosi kiva kuulla muutenkin teidän kuulumisia. Voi hyvin!

Meilläkin kaikki hyvin, L:n pikkuveli syntynee parin viikon päästä. En olisi ikinä voinut uskoa olevani näin iloinen ja onnellinen odottaja, taisin olla ekalla kerralla omaan elämääni suhteutettuna liian nuori ja epäkypsä. Kaikki meidän perheessä siis hyvin, reilu seitsemän yhteistä vuotta on tehnyt meistä oikeasti perheen ja ollaan kasvatettu suloinen ja reipas 5-vuotias. Viettelen täällä kotosalla raukeita loppuraskauden päiviä ja odotan innolla tulevaa elämänmuutosta.

Voin tulla kertomaan sitten minäkin, jotta kuinka kävi.

 

Moi taas!
Hassua, taas on kiva lukee näitä odotus ja vauvanhoito palstoja kun mukamas on niin kauan aikaa ku H oli vauva PAAAAAALJON onnea loppuodotukseen Mansikkainen!! Ihanaa, toivottavasti kaikki menee hyvin Mulla alkoi eilen loma ihanaa!!oon ollu niin poikki ku koko kesän töissä huh huh!Nyt vaan aivot narikkaan ja lepuutusta.
Töihin palaan vasta elokuun loppupuolella ja sitte oliskin aika paljastaa tämä mahatilanne työkavereille... saas kattoo mitä ovat mieltä kun ei nyt ihan ollu suunnitelmissa ja oli tarkoitus pysyä täs välis useempi viosi töissä. No. eivät kyllä voi mitään kuittailla koska näin se nyt vaan menee ja työ on kuitenkin vain työ ei mun elämässä mikään nro 1.
yritin tuolta odotuspuolelta ettii jotain ketjua johon vois kirjotella, mutta tää tuntuu kuitenkin paljon kivemmalta kun on tuttu ketju. Jos siis jaksatte lueskella raskausjuttuja
Rv 11+3 mennää ja tuntuu et vaan levii suuntaan ja toiseen ja maha on ihan iso. järkkyä miten rinnat on täs raskaudes käyttäytyny iha erilailla ku aikasemmin tosi arat ja kohta saa jo siirtyy kaks nroo isompii liiveihin ...noh, kolmas raskaus niin varmaankin se kroppaki alkaa eritavalla reagoimaan ku ekassa.
jees, toivottavasti joku lueskelee vielä vanhaa ketjua!hyvää loppukesää kaikille!

 

Ketju etusivulla
Hurjasti onnea Mansikkainen ja Hipsu! Kiva kuulla vielä teistä. Meillä T on kans jo tosi reipas 5 v, kova uhma vaan tuntuu olevan menossa... ihana muuten kyllä. Pikkusiskokin on jo 1 v 2kk ja on varsinainen tättähäärä. Sanoja löytyy pikkuhiljaa ja laatikot ja kaapit alati tutkinnan alla. Kuinkahan kauan tätä mahtoikaan kestää? On aika raskasta, oon yks iso EI. Kotona olen vielä lasten kanssa päivisin, tosin T menee kohta 10 pvä/kk tarhaan seuraa hakemaan. Illoiksi keksin aloittaa koulun käynnin. Pari viikkoa takana ja välillä käy mielessä, että olinkohan ihan terve kun tätä halusin. No, eiköhän tämä tästä. Mieskin kulkee mukana, vaikka tuo vauvavuosi olikin taas aika rankka. Ehkä tästäkin selvitään, niin kuin edellisestäkin pikkupikkuihmisajasta.
Ihanaa syksyä kaikille, iloa ja valoa ja sensellaisia asioita!

 

moooi!
Mansikkainen huhuu! onko siellä jo nyytti kainalossa?

täällä ollaa saikulla :/ Viikkoja vasta reilut 16 ja koko raskauden olen kipuillut, paljastuivat sitten suppareiksi. Onneksi eivät ole pehmittäneet kohdunsuuta tai tehneet muutakaan haittaa eli siis vauva voi hyvin. Nyt pitäs vaan maata reilu viikko ja saada supparit loppumaan ja sitten taas kokeilla töihin menoo..
Mullakin vaan työ on sen luontoista, ettei voi vaan olla ja istua vaan joko tekee tai ei tee. Saapa kattoo, melkoisen pitkä syksy on tällä menolla edessä. Olo on iltasin ku olis jo 30 viikolla ku ei saa tai kykene mitää tehtyä.
Onneksi lapsilla on hoitopaikka, että pystyy tässä lepäämään päivät. Kaikenlisäksi sain vielä kilpirauhasen vajis lääkityksenkin.. se on nyt siis vain raskauden aikana eikä toivottavasti enää sen jälkeen. Ei tuu näköjään vanhuus yksin ku kaksi normia raskautta takana ja nyt tää kolmas onkin tällänen. Lääkärikin vaan kommentoi, että "ei se aina oo mitää ihanaa tuo raskausaika.se voi olla aika hankalaa ja vaivalloista." juu-u tiedetään, tiedetään.
jep, ei kun taas hömppää kehiin ja makuutusta.

 

Ihana iso jytky syntyi rv 41+5 28.8. Kokoa oli 4135 g ja 52 cm. Oikein leppoisa ja tyytyväinen kaveri on. Kaikki meni synnytyksen suhteen tosi hienosti, tosin itse jouduin sitten uudelleen sairaalaan viideksi päiväksi, kun kohtu tulehtui. Vauva sai onneksi olla mukana. Paino pojalla on nyt puolessatoista viikossa noussut 200g yli syntymäpainon eli maito maistuu.

Mites Hipsun mahamötikkä? Kiva kuulla Nonnelaisista. :

 

Ihana iso jytky syntyi rv 41+5 28.8. Kokoa oli 4135 g ja 52 cm. Oikein leppoisa ja tyytyväinen kaveri on. Kaikki meni synnytyksen suhteen tosi hienosti, tosin itse jouduin sitten uudelleen sairaalaan viideksi päiväksi, kun kohtu tulehtui. Vauva sai onneksi olla mukana. Paino pojalla on nyt puolessatoista viikossa noussut 200g yli syntymäpainon eli maito maistuu.

Mites Hipsun mahamötikkä? Kiva kuulla Nonnelaisista. :

moikka!
Onnea hirmuisesti Mansikkaiselle ja perheelle )
olispas jo itekin tuossa vaiheessa.No ei toivottavasti vauva viihtyy masussa kuitenkin loppuun asti. Täällä oon maannu kotona reilun viikon tekemättä mitää..tosi helppoo mun luonteella, huoh! sitte ku on jotain pientä tehny niin heti alkaa uudelleen..Maaanantaina pitäs kokeilla töis oloo, saa kattoo tuleeko siitä yhtää mitää. Neuvolan terkka oli viisas ja varas mulle jo lekurin etukäteen puolentoista viikon päähän, kun varmaankin saa sitten taas jäädä kotiin.
Ei nyt aikasemmiskaan raskauksis oo voinu mitää hikiurheilua harrastaa mutta ei nyt näin hankalaa oo ollu. Pitää vaan hidastaa kaiken tekemistä ja koko elämänrytmiä. Kauheen helppoo on joo.
Noh, koitan repiä positiivista asennetta.

 

meillä on sitten pikkuiset samalla ikäerolla Meidän pienempi poika on näet 1v2kk Miten isompi ja pienempi keskenään puuhaa? Tulevatko toimeen vai onko riitaa/kiusantekoa? Meillä isot legot ja autot on ne yhteiset jutut. Tarkkana saa olla että pienempi ei jää alakynteen. Molemmat hoidossa, pienemmällä nyt silmätulehdus, johon ei ekat lääkkeet tepsineetkään..