Nonne
Pitäsi aina olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo... Täällä sitä nyt on sitten puuhailtu kotona koko päivä, pojalla viime yönä taas laryngiitti. Kyllä se on hirveää, vaikka onneksi ei enää ihan sillä lailla mene paniikkiin kuin ensimmäisillä kerroilla.
Mansikkainen; kyllä on erilainen raskaus, huonovointisuus kesti kauemmin ja maha pullahti "heti" (toki mulla on sitä mistä pullahtaakin). Lisäksi mulla on tuonut kyllä selvästi leimansa tähän raskauteen se "keskenmenon mahdollisuus", joka realisoitui silloin alkukesästä. Edellisessä raskaudessa en jotenkin osannut sitä niin pelätä, kun nyt ajatus on ollut koko ajan läsnä. Vasta nyt alkaa tuntua, että uskaltaa odottaa.
Parisuhteessa meillä on taas uusittu "ei erota ennen kuin lapsi on kolme vuotta" -sopimus. Mielestäni mies on ollut huomaavaisempi ja osallistuvampi nyt raskauden aikana, kuin koskaan ennen. Meillä on lisäksi sikäli onnellinen tilanne, että mieskin on hakenut vuorotteluvapaata loppuvuodeksi! Voidaan olla koko perhe puoli vuotta yhdessä ja tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa jne. Odotan tosi paljon yhteistä aikaamme, mutta samalla koitan vähän hillitä itseäni etten lataisi siihe kuitenkaan mitään ihan epärealistisia odotuksia. Olen toki ottanut jo puheeksi sen, ettei miehelläkään ole edessään mikään varsinainen loma ja kumminkaimojen remontit saa ihan rauhassa odotella tekijäänsä. Nähtäväksi tietenkin jää, miten kaikki onnistuu. Mutta, kolmeen vuoteen ei erota Oli viimeksikin tarpeellinen päätös...
Jaaha, kuuman mehun tarjoilua odotetaan.
Mansikkainen; kyllä on erilainen raskaus, huonovointisuus kesti kauemmin ja maha pullahti "heti" (toki mulla on sitä mistä pullahtaakin). Lisäksi mulla on tuonut kyllä selvästi leimansa tähän raskauteen se "keskenmenon mahdollisuus", joka realisoitui silloin alkukesästä. Edellisessä raskaudessa en jotenkin osannut sitä niin pelätä, kun nyt ajatus on ollut koko ajan läsnä. Vasta nyt alkaa tuntua, että uskaltaa odottaa.
Parisuhteessa meillä on taas uusittu "ei erota ennen kuin lapsi on kolme vuotta" -sopimus. Mielestäni mies on ollut huomaavaisempi ja osallistuvampi nyt raskauden aikana, kuin koskaan ennen. Meillä on lisäksi sikäli onnellinen tilanne, että mieskin on hakenut vuorotteluvapaata loppuvuodeksi! Voidaan olla koko perhe puoli vuotta yhdessä ja tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa jne. Odotan tosi paljon yhteistä aikaamme, mutta samalla koitan vähän hillitä itseäni etten lataisi siihe kuitenkaan mitään ihan epärealistisia odotuksia. Olen toki ottanut jo puheeksi sen, ettei miehelläkään ole edessään mikään varsinainen loma ja kumminkaimojen remontit saa ihan rauhassa odotella tekijäänsä. Nähtäväksi tietenkin jää, miten kaikki onnistuu. Mutta, kolmeen vuoteen ei erota Oli viimeksikin tarpeellinen päätös...
Jaaha, kuuman mehun tarjoilua odotetaan.