Sataa sataa ropisee... Kyllä tosissaan on ankea keli. Ei paljon harmaampaa vois olla. Luntakaan ei ole kuin pikkuisia lämpäreitä siellä täällä enää.
Minä oon käynyt tässä raskaudessa tosi harvoin neuvolassa ja nytkin, vaikka viikkoja on jo 31+ niin seuraava aika laitettiin 4 vkon päähän. Ei sillä, että olisi välttämättä tarvettakaan sen tiheämmin käydä, kun kaikki on ok, mutta selkeä ero siis aikaisempiin raskauksiin tässä asiassa.
Mulla tuo sf-mitta huitelee jossain ihan taivaissa, mutta en kyllä usko siihen pätkän vertaa. Jos on tämmöinen määrä läskiä kuin mulla, niin minusta koko sf-mitan ottaminen on ihan turhaa. Nytkin se oli pompannut melkein kohtisuoraa ylöspäin, oiskohan se mitta ollut jotain 35cm tjsp.
Minä olen käynyt synnytys- ja perhevalmennuksen aikanaan v. 1998-1999 ja silloin kyllä kerrottiin minusta ihan kivasti synnytyksen jälkeisestäkin ajasta. En tiedä miten valmennukset on nykyisin muuttuneet ja taitaa olla paljon paikkakunnasta kiinni. Joku myös kirjoitti, että hänet luokitellaan ensisynnyttäjäksi taas, kun on niin pitkä väli edelliseen lapseen?? Mulla on edellisestä synnytyksestä aikaa yli 9v, mutta ei mulle ole mitään tuollaista kyllä missään mainittu.
Jälkisupistukset on kyllä yksi asia, joka itseäni hieman pelottaa. Niillä on tapana pahentua joka kerran jälkeen, mutta mulla itselläni ne on olleet kauheimmat kolmannen synnytyksen jälkeen. Neljättä odottaessani näin ihan painajaisia jälkisupistuksista, mutta yllättäin ne olivatkin varsin maltilliset silloin. Mutta tosiaan, pahimmillaan ne oli niin karseita, että mulla oikeasti pelotti aloittaa imettäminen ja söin kipulääkkeitä niin paljon, kuin hoitajat uskalsivat antaa. Ekan synnytyksen jälkeen en muista olleen minkaanlaisia jälkisupistuksia. Mulla on kohtu aina palautunut nopeasti ja jälkivuoto loppunut myös parissa viikossa kokonaan. Ehkä siksikin olleet nuo jälkisupparit niin rajuja.
Muutenkin aloin miettimään eilen omia synnytyksiäni, kun neuvolan th kyseli, onko synnytys ollut jo mielessä. Siinä muistellessani aiempia huomasin, että minulla on lopulta ne supistukset tuntuneet jokaisessa synnytyksessä aivan erilaisilta. Esikoisen synnytys käynnistettiin tipalla. En tiedä vaikuttiko se asiaan, mutta supistukset tuntuivat pelkästään alamahalla ja kipu oli sellaista todella viiltävää ja repivää. Ja supistuksissa oli vain vähän taukoa ja ne olivat alusta loppuun saakka yhtä kipeitä.
Toinen synnytys käynnistyi omia aikojaan ja siinä supistukset selvästi tulivat ja menivät. Kipu alkoi nousta aaltomaisesti, oli hetken huipussaan ja sitten laimeni pikkuhiljaa. Kipu oli enempi sellaista puristavaa, kiristävää.
Kolmas synnytys oli maailman helpoin. Se käynnistyi myös omia aikojaan ja supistukset eivät missään vaiheessa muuttuneet kauhean kipeiksi. Ne olivat myös aaltomaisia, ja tuntuivat lähinnä siltä, että koko kohtu kovettui ja supistui voimalla, tekemättä varsinaisesti kipeää. Supistukset olivat alusta asti hyvin voimakkaan tuntuisia, ja niissä oli kunnon tauot, jolloin pystyin hyvin rentoutumaan.
Neljäs synnytys käynnistettiin puhkaisemalla kalvot. Siinä supistukset olivat todella rajuja ja ne tuntuivat eniten reisissä, myös selässä ja mahassa. Se oli ainoa synnytys, jossa olisin voinut sanoa kipua sietämättömäksi. Pahimpina hetkinä tuntui, kuin koko kroppa navasta polviin olisi räjähtänyt sirpaleiksi. Ja kamalinta oli hirveän voimakas työntämistarve, vaikka kohdunsuu ei ollut vielä auennut kunnolla.
Ponnistusvaiheen olen aina kokenut tosi voimaannuttavana. Minulla on noussut sellainen apinan raivo, voimakas tahto pusertaa vauva maailmaan. Ponnistusvaiheessa on toki tuntunut kipuakin, mutta minulla se on ollut positiivista kipua. Olen siis ollut aina suorastaan innoissani, kun on päästy ponnistusvaiheeseen. Siinä kun tietää, että ihan kohta tämä on ohi.
Nyt kirjasin esitietolomakkeeseen synnytystoive-kohtaan, että en tahdo ilokaasua (siitä on tullut tosi huono olo niinä kahtena kertana, kun olen kokeillut), ja ensisijaisesti toivoisin epiduraalia, jos synnytys ei ole kovin nopea. Lisäksi toivon, että voisin ponnistaa sängyllä puoli-istuvassa asennossa, kuten kaikki muutkin lapseni. Muutoin kaikki voi mennä omalla painollaan ja tilanteen mukaan.
Lapsivuodeajan toiveisiin kirjasin nopean kotiutumisen, mikäli se on vauvan voinnin kannalta mahdollista ja toiveen, että halutessani saan vauvalle lisämaitoa.
Voi, kun huhtikuu tulisi nopeasti...
Huhtihapsukkainen 31+3