Huhtikuun hurmurit 2016 *Helmikuussa*

Sadeyes, hyvin korjattu ja perusteltu Voi se toki olla, että kaikki ei oikeesti tiedä, itse vain aattelin, että kai kaikki tietää. No eniwei, niinpä, näyttää että kaikilla meillä on hyvin raskaus edennyy (kop kop koputtaa puut), ja toivottavasti menee loppuun asti hyvin♡
Ja tottahan se on, että tää on keskustelupalsta ja tuntemuksia tääklä jaetaan

 

Täällä paukkuu tänään viikot, eli 34+0 olisi nyt kasassa. Tämä on mulle jotenkin psyykkisesti tärkeä raja, tässä kohtaa tulee se tunne, että ollaan oikeasti loppuraskaudessa ja kohta voi oikeasti alkaa odotella synnytystä. Toki kuusi viikkoa on toisaalta pitkäkin aika, mutta..

Mulla alkoi eilen päivällä särkeä päätä migreenimäiseen tapaan. Otin Panadolin ja menin pimeään huoneeseen. Helpotti hieman. Sitten illan aikana paheni ja yö oli ihan tuskainen. Ei edes Panacod auttanut, mikä on todella harvinaista. Aamuyöllä mittasin jo verenpainettakin, sekin on aavistuksen koholla, mutta saattoi toki olla kivusta ja valvomisestakin. Lopulta nukahdin n. 3 tunniksi aamuyöllä. Kun heräsin ja nousin ylös, pamahti samantien taas se pääkipu. Päätin, että syön jotain, käyn suihkussa ja soitan sinne synnärille, että mitä tehdä. Suihkun aikana sitten pääkipu katosi kuin tuhka tuuleen. Nyt on vaan sellainen "tunkkainen" olo, kun on nukkunut niin vähän. Mullahan oli edellisessä raskauksessa lähes tauoton päänsärky vkolta 34 synnytykseen asti, en nyt todellakaan toivoisi samaa.

Huomenna olisi tarkoitus lähteä päiväksi Tallinnaan nuoremman tytön, hänen parhaan kaverinsa ja vauvan tulevan kummitätin kanssa. Tämä on synttärilahja tytöille. Saa nähdä kuinka poikki olen päivän jälkeen. Sitten onkin enää yksi sovittu meno 10.3. tosin se on tässä ihan lähellä ja kestää sellaisen 4-5 tuntia vaan eikä koko päivää. Tuon jälkeen en taida lupautua enää mihinkään mukaan, alkaa olla sitten jo synnytys niin lähellä.

IKÄ oli täällä puhututtanut. Minähän olen 35-vuotias ja itselläni asiasta hieman ristiriitainen olo. Suurimman osan aikaa en ajattele asiaa ollenkaan, enkä tunne itseäni mitenkään vanhaksi. Mutta sitten, kun alan miettiä ikäeroa nuihin isompiin lapsiin ja vaikkapa sitä, että olen 50v, kun kuopus on teini, niin kyllähän se hurjalta tuntuu. Neuvolassa tai äitiyspolilla ei ole kertaakaan ikääni mainittu. Johonkin omaan "kun oon näin vanha"-toteamukseen on vain naurahdettu, että et kuule ole vielä mikään vanha synnyttäjä. Mitään ylimääräisiä seulontojakaan ei ole iän takia tarjottu.

RINTAPUMPPUA mulla ei ole koskaan ollut, enkä ajatellut hankkia nytkään.

Huhtihapsukkainen 34+0

 

Tässä vauvan vaatteita laittaessa alkoi naurattamaan nämä vaatteiden kokomerkinnät. Pesen, silitän ja laitan valmiiksi kaikki esikoisen vanhat 50-62 koon vaatteet ja otin havainnollistavan kuvan että miksi

Vasemmalta Pikkuset koko 50, Fixoni koko 56, Finnwear koko 56 ja Disney koko 62/68
Tuntuu että noi vaatteiden koot on heitetty hatusta. Tästä syystä moni vaatteista jäi käyttämättä kun olikin liian pieniä vaikka koko muka oikea.

Sitteriä oon nyt katsellut, se Katjuskan mainitsema nänninmuotoilijakin on ostamatta... rintakumi ja imetysliivit on hävinnyt jonnekkin... Liivinsuojiakin on vain 2kpl, pitää ostaa pari paria lisää, kertakäyttösiä en osta. Talkki, lanoliinivoide ja D-tipat puuttuu myös. Toivottavasti tässä nyt on kaikki.

Huhtihapsukainen et sinäkään mikään vanha ole, höpöhöpö! Vaikka Suomessa yli 35-vuotiaat luetellaan iäkkäiksi synnyttäjiksi niin eihän se tarkoita että silloin itse ihminen olisi VANHA. Esim Aira Samulin on vanha, tänään täyttää 89v.
Toivottavasti päänsäryt ei jatku koko loppuraskautta!

Mä oon joutunut pari kertaa ottamaan panacodia hammaskipuun, panadol ei auta. Ei tullut koskaan sitä hammaslääkäriaikaa, sanoivat kyllä että menee synnytyksen jälkeen (hyvin hoidetaan raskaana olevat). Toivottavasti ei äidy sietämättömäksi ennen kun vauva on ulkona.

 

Hellurei

Minäkin oon ihan kateellinen teille joiden mies jaksaa hieroo ja varata hierontoja!

Minäki huomasin sen, kun järjestelin kaappeihin noita pieniä vaatteita ja vähän isompia, että joku 52cm saatto olla ihan saman kokoinen, kun joku 60cm Ja ne äityispakkauksen pienet vaatteet oli paljon isompia mitä vaikka HM 50cm

Minä oon huomannu kanssa, että tuo Panadol ei auta kyllä melkein mihinkään. Yritän aina ottaa ekana 500mg, mutta melkein heti perään pitää ottaa se toinen 500mg, kun ei auta

Oli ihana käyä eilen kavereiden kanssa leffassa ja syömässä Huomas kyllä, että ei oo leffaan enää raskaana asiaa Oli välillä niin vaikeeta istua ja löytää asentoo ja tuntu, että pissitti koko ajan. Ja kun vielä pikkunen päätti alottaa kauheen pyörimisen Onko muuten muut huomannu, jos käytte jossain ravintolassa syömässä niin seuraavana päivänä on vielä kauheen turvonnu olo ja semmonen täysi tai sellanen? Minä oon nyt huomannu muutamana kertana, kun oon käyny jossain syömässä.

 

Minä olen aikalailla varma, että tämä tuleva huhtikuinen on meidän viimeinen lapsi. Mulla alkaa tulla fysiikkakin vastaan. Vaikka periaatteessahan tämä raskaus on mennyt ihan hyvin, mutta kyllä mulla aikalailla mietityttää tuo raskausdiabetes, oma ylipaino jne.

Sairaalakassista en ole ottanut mitään paineita. Viimeksi lähdin synnyttämään niin, että mukana oli vain neuvolakortti, puhelin ja lompakko Ts. lähdin vain käymään näytillä ja sille tielle jäin. Hammasharja, -tahna ja hiusharja oli ainoat, joita kaipasin ja ne mulle sitten osastolle tuotiinkin. Tällä kertaa voisin laitella johonkin kassiin valmiiksi juuri nuo hammas- ja hiusharjat ym pientä. Mitään sen kummempaa tekemistä en ole kaivannut synnärille. Meikkausjuttuja en käytä muutenkaan, ja vauvalle kaikki tarpeellinen löytyykin sairaalalta. Kotiintulovaatteet olen laittanut kangaspussukkaan ja sen kaukaloon, mies saa sitten tuoda mukanaan, kun meidät hakee kotiin.

Tsemppiä muuten kaikille, joilla miehen kanssa kiristää. Meillä oli aivan erilainen elämäntilanne ja parisuhde silloin, kun odotin edellistä lastani. Nyt osaan arvostaa miestä, joka osallistuu arkeen, huolehtii minunkin jaksamisestani ja odottaa vauvaa kanssani. Parastahan on, että ei ole tarvinut miestä vaihtaa välillä, vaan aika on tehnyt tehtävänsä.

T. Huhtihapsukkainen

 

Pähkinäpuu: En usko että meille tulee enempää lapsia. Mies on vielä tässä vaiheessa sitä mieltä että hän haluis enempikin, mutta katotaan nyt muuttuuko hällä mieli, kunhan näkee miten raskasta se vauva-arki sit onkaan Minä oon 99% varma,että mulle rittää nää 2.

pippuri: Joo ähkyä on täälläkin ilmassa, tuntuu ettei maha tyhjene kun on syönyt vähänkin enempi.

Sadeyes: Joo saman huomasin minäkn noissa vauvan vaatteiden koossa!

-Katjuska rv 34+2

 

Huomenta

Meilläkin mies osallistuu jonkun verran kyllä kotihommiin, mutta sais osallistua enemmän. Mies on kyllä innoissaan lapsesta, mutta yksi päivä kun tästä vauva jutusta puhuttiin hän sanoin, että ei tunnu vieläkään yhtään todelliselta, että se lapsi oikeesti on tulossa vaikka on kaikki pinnatsänkytm hoitopöydät ja rattaat valmiina Mutta kyllä minä sen ymmärrän

Minä haluisin ehkä sen 3 lasta Se ois jotenki semmonen sopiva määrä Miehellä on 2 sisarusta ja mulla ei oo sisaruksia ollenkaan Joten kyllä ainakin sen yhden sisaruksen haluan meidän lapselle. On tietysti tässä että on ainut lapsi ollut hyviäkin puolia, mutta kyllä minä itselleni oisin sisaruksen halunnut

 

Meillä mies tekee kotitöitä ainakin nyt reilusti enemmän kuin mä, ja muutenkin on sellainen, et osaa imuroida, siivota keittiön ja laittaa ruokaa oma-aloitteisesti, ja muunlaista miestä mä en sietäiskään. Me tavattiin jo opiskeluaikoina, jolloin olin aika kovan linjan feministi (nyt on vähän elämänkokemus lieventänyt linjaa), ja tein selväksi, et en ole hankkimassa akateemista koulutusta ja uraa toimiakseni kenenkään keittiöpiikana. Sit kun olen äitiyslomalla ja hoitovapaalla, niin teen varmaan taas enempi, kun kerran kotona olen. Kotitöistä tulee riitaa korkeintaan niin, että mua nyppii, kun mies ei opi yhtään katsomaan vaatteiden pesumerkintöjä tai värejä, vaan surutta tunkee kaikki värit sekaisin, mut se on varmaan pientä sen rinnalla, et tiedän tapauksia, et mies ei tee muuta kuin makaa sohvalla, mut se on varmaan jo seurusteluaikana ollut tiedossa, et niin makaa kuin petaa.

Meillä myös lapsiluku ehdottomasti täysi, tulee ikä onneksi vastaan. Ikää siis melkoisesti, 41, mut eipä suurempia vaivoja, kun ei ole ylipainoa ja on fyysisesti hyvässä kunnossa. Kyllä mua silti arvelutti tää raskaus noiden ikäriskien vuoksi, mut kun oli ylläripylläriraskaus, niin näillä mennään. Ja on tässä iässä se hyvä puoli, et nuoruuden menot on menty, nyt jaksaa olla kotona ja elää perusarkea, on vakivirka, talous tasapainossa, asuntoasiat ok jne. Pääasia tietysti, et on itse tyytyväinen elämäänsä ja tekemiinsä valintoihin.

 

meidänkään ei tarvi kotitöistä kiukutella. Mies on tosi aktiivinen "miesten töiden" tekijä ja mä hoiteleen huushollia muuten. Osaa myös yllättää laittamalla ruokaa, pesemällä pyykkiä yms. Joten en kyllä valita! Ja jaksaa touhuta vaikka mitä ton nuorimman kans. Itse oon vähän siivoushullu ja tykkään että saan tehdä noi jutut pääsääntöisesti itse ja omilla rutiineilla.
Täällä loma etenee ja liikuttua tulee paljon. Vähän ottaa ristiselkään mutta muuten tuntuu että jaksan vielä hyvin! Kiva kun saa omalla aikataululla touhuta! Toisaalta odotan kotiutumistakin, koska sitten on enää rippeitä odotuksesta jäljellä

Nöösikkä 34+3 jo!

 

Taidan olla siis ainoa jonka mies ei tee mitään kotitöitä... En usko että edes tietää mistä tiskikone tai pesukone menee päälle.. On se tainnut kerran pestä pyykkiä kun olin jossain reissussa ja puhtaat vaatteet loppui mut sillonkin soitti että mitä pitää tehdä. Hän on sellainen klassinen äitin pilalle lellimä poika jolle on aina kaikki tehty valmiiksi eikä oo vaadittu siivoamaan tms. Ruokaa tuo ei todella osaa laittaa eli turha on ootella. Varmaan kun laitokselta tullaan kotiin niin anoppi hoitaa meidän ruoanlaiton hetken aikaa
MUTTA mun ei tarvitse ikinä tehdä lumitöitä, kantaa puita sisälle, tehdä puita, huolehtia autojen huolloista tms, korjata mitään eli meillä on tosi klassinen tää asetelma ns. miesten ja naisten työt. Meillä on yhteinen tili ja saan sieltä ostella mitä mieleen on tullut. Nyt tosin on tiukempi tilanne taloudellisesti joten en paljoa ostele mitään, mutta jos sitä rahaa olisi enemmänkin niin saisin tehdä hankintoja ihan rauhassa.
Nyt tosin toivoisin että tuo siivoaisi, kun itellä alkaa supistella jos joutuu koukkimaan

Mä olen joskus miettinyt et haluaisin 4 lasta... Nyt on tosiaan nro 2 tulossa ja oon ajatellu tän raskauen aikana et ei ikinä enää!!! Ikää on tosin 26v että tässä voisi pitää vaikka 10v tauon ja kattoo sitten uudestaan. Saa nähdä jääkö kahteen vai tuleeko vielä joskus lisää. Tää raskausaika on mulle aina niin karseeta et ihan äkkiseltään en lähde tähän uudestaan.

Kyllä sitä väsyy niin helposti nykyisin.. Käytiin tossa synttäreillä ja mä oon aivan loppu. En ois jaksanut lähteä koko synttäreille mut en kehdannut enää peruakkaan. Tuntuu etten kyllä kohta enää poistu kotoa muuta kun kauppaan... Ja sinnekin mieluiten et on joku kantamassa ne ostokset

 

Tsemppiä kapusha! Mä olin 21 kun eka tuli, sit 4 vuotta väliä. Sit 10 vuotta väliä ja nyt 6 vuotta... Ensin olin nuori äiti ja nyt olen vanha mutta molemmista rooleista nauttinut täysillä ja aivan erilailla! Nyt me mennään ja tullaan ja matkustellaan tosi paljon ja aina lapset kulkee mukana. Tää on oikeastaan mulle nyt ihan parasta aikaa! Nautitaan koko jengillä kaikista jutuista ja elämä asettunut uomilleen. Ja kun saa hommat toimiin niin ei tuo perinteinen sukupuoliroolituskaan huono ole. Toki toista pitää aina muistaa kunnioittaa ja arvostaa ja puolin ja toisin helliä riittävän usein. No, meitä naisia ehkä vähän useammin
Tää on mullakin nyt viimeinen raskaus, mutta en mä tästä kyllä juuri nauti. Kyllä mä odotan jo ihan täysillä sitä ihanan raskasta vauva-aikaa omine haasteineen.

 

Kyllä meilläkin nuo kotityöt painottuu enemmän mulle. Mutta syy on kyllä ihan mussa itsessäni, ja tilanne onkin vasta pikkuhiljaa siirtynyt tähän. Yksin asuessaan mies hoiti ihan mallikkaasti kotia, mutta juurikin niin että kaikki pyykit pestiin sekaisin väristä tai pesulämpötilasta huolimatta yms. Olen nähnyt helpoimmaksi hoitaa tietyt hommat itse, kuin motkottaa toiselle joka kerta "väärin tehdyistä" kotitöistä.

Jotkut hommat, kuten ruoanlaitto sujuu usein yhteistuumin, ja se onkin kivointa niin. Toivon, että tästä vauvasta saadaan joskus vielä pikkuapulainen vaikka salaattia pilkkomaan sellaista koko perheen yhteistä tekemistä.

Meidän pikku salaatinpilkkoja on edelleen turvallisesti mahassa, onneksi. Ja näin toivottavasti jatkuisi sinne rv 37 asti. Mä näköjään tarvitsin oikein kunnon pelästytyksen, että osasin rauhottua tarpeeksi. Toisaalta, en oikein vieläkään osaa lukea ja tulkita noita supistuksia.. ehkä en opikaan ennenkuin oikeasti synnytän

 

Meillä ei oikein sellaisia "miesten töitä" tälleen kerrostalossa asuessa ole, ei oo lumitöitä, eikä halkojen kantamista. Kyllä meilläkin mies on passiivisempi tekemään oma-alotteisesti kotitöitä. Siks onkin sovittu, että mitkä hommat kuuluu miehelle, niin ei tartte erikseen pyytää tekemään. Esim. maanantaina on hänen imurointivuoro, joka toinen ilta tiskikoneen tyhjennys/täyttö. Viikonloppuisin ruoanlaitto jne.. Jos ei tekis kotihommia, niin viimeistään nyt nostaisin kissan pöydälle, ja sovittais yhteistuumin että mitkä hommat kuuluu hälle, joskus se voi olla helpompaa kun ne on ihan konkreettisesti ylös kirjattuna niin ei ole kuin tehdä, jos ei sitä oma-alotteisuutta muuten löydy..

 

Täällä ollu menevä vkl, oltu kelkkakisoissa Oulussa, luistelemassa, hiihtämässäki ja tänään oltiin lasten hiihtokilpailuissa, saivat kaikki hiihtää ja kaikki palkittiin

Ja on jo rv35 menossa, nyt yhtäkkiä tuli tunne että ei enää kauaa oo synnytykseen

Meillä kotitöistä ei oo olemassakaan sääntöjä tms, tehdään molemmat kaikenlaista ja hyvä näin, en oo yhtään sellanen tyyppi että jaksaisin paperille raapustaa mitä kumpainenkin tekee, meillä näin mutta toisille passaa toinen ja toisille toinen tapa tehdä

 

Lilyofthewalley minäkin pesen kaikenväriset sekaisin kun mulla on niin vähän vaatteita että kaappi olis tyhjä jos pitäisi odottaa että kone tulee täyteen tiettyä väriä jos on uusia / väriä päästäviä vaatteita, laitan värisiepparin koneeseen. jos värisieppari on valkonen pesun jälkeen, en sitä enää ko vaatteiden kohdalla laita. Ja kaikki vaatteet pestään 40c luontoa ajatellen. Tosi likaset ja lakanat/pyyhkeet 60c.

Kapusha et ole ainoa. Meillä on vielä niin että minä teen sekä naisten että miesten hommat. Ja hoidan auton kun miehellä ei ole ajokorttia. Nyt kun jäin kotiin niin mieshän ei auta edes sitä vähää mitä joskus tekee koska hän käy töissä ja minulla kotona olevana on aikaa tehdä... ja mies ei siis osannut edes tavatessamme esim patterin ilmaamista, sokeripalan vaihtoa lampun johtoihin, hajulukon avaamista.. siksi oonkin tässä hiljaa sivussa lueskellut näitä muiden juttuja. Ja mieshän on ulkonäöltä ja henkisesti niiiiiiiiin macho että jep jep.... Jätän tän nyt vaan tähän.

 

Meillä ei kumpikaan osata tehdä autolla muuta kun ajaa ja tankata joten kumkpikin huolehtii itse autoon liittyvät korjaukset ja huollot huoltoliikkeessä.

Kylläpäs on hyvin valvottu yö takana.. unta 1½h.. näköjään jokatoinen yö saa nukuttu ees sen 5-6h ja jokatoinen yö jää tähän pariin tuntiin.

-Katjuska rv 34+4

 

Minä en ees muista millon oo ite viimeks autoo ajanu Kun asutaan ihan kaupungin keskustassa, niin ei oo tarvetta ollu autolle ja jos autoo ollaan lainattu niin mies on ajanut

Mulla oli tosi huono viime yö. Tuntu, että koko aja sai juosta pissillä ja lonkkii koski ja välillä oli kuuma ja välillä kylmä

Jee tänään on mun ensimmäinen virallinen mammalomapäivä

 

Aurinkoista aamupäivää ja mukavaa alkanutta viikkoa kohtalotoverit!

Tallinnan reissusta selvisin yhtenä kappaleena, vaikka jalat huusikin hoosiannaa jo alkureissusta ja tulomatkalla laivassa alkoi vuotaa kirkasta limaa. Onneksi ei muuttunut missään vaiheessa punertavaksi ja nyt on se kirkaskin loppunut kokonaan. Ehkä kuitenkin sen merkki, että jotain tuolla alakerrassa tapahtuu pikkuhiljaa..

Täällä myös yö oli ihan hanurista. Nukuin kyllä ensin melkein 3t sikeästi. Mutta sitten heräsin kauheeseen pissahätään ja vessareissun aikana totesin, että sormet on taas ainakin kolminkertaiseksi turvonneet. Särkemäänhän niitä alkoi ja sittenpä valvoinki yli kolme tuntia, kunnes viimein torkahdin puoleksi tunniksi ennen aamuhommia. En edes muista, milloin olisin viimeksi nukkunut edes suht hyvin. Mutta onneksi on mahdollisuus ottaa päiväunet, jos oikein tiukille vetää.

Soittelin radi-hoitajallekin, kun sokeriarvot alkoi heittelemään viikonlopun aikana. Aina ennen ne harvat satunnaiset ylitykset on selittyneet syömisillä, mutta nyt alkoi tulla yli raja-arvon lukemia ihan normisyömisilläkin. Hoitaja sanoi, että ylitykset on kuitenkin niin pieniä (0,1-0,4), että ei tarvi huolestua. Pitää nyt vaan mittailla 2 x useammin. En vaan voi mitään sille, että mulla hieman stressaa se mahdollisuus, että vauva kasvaa jättiläiseksi minun sokerihommien takia. Onneksi enää 2 vkoa seuraavaan radipoli-käyntiin, jolloin kuule ultran painoarvion. Samoin kiinnostaa myös tietää mikä on kohdunsuun tilanne. Ja aion kysyä, että käynnistetääntkö synnytys rv 40 täytyttyä, jos ei ole siihen mennesä syntynyt, kun siitä on vähän ristiriitaista tietoa ollut.

Meillä ei juurikaan riidellä kotitöistä. Ollaan molemmat yhtä laiskoja tekemään Minä hoidan pyykkihommat, mies lähes kaikki ulkotyöt. Ruokaa laittaa molemmat. Minä pääasiassa hoidan imuroinnit ym siivoilut, mutta kyllä mieskin imuroi ja siivoaa keittiön usein viikonloppuisin, jos itse olen ollut vaikka töissä. Ehkä erimielisyyttä tulee joskus siitä, kuinka paljon lapsia pitäisi osallistaa kotitöihin. Miehen mielestä enemmän, ja on siinä ehkä oikeassakin. Itse ajattelen, että kun huolehtivat omat huoneensa niin se riittää. Mutta ovathan nuo jo isoja, koululaisia, että saisipa niiltä varmaan enempikin vaatia. MIes kyllä käskee lapsia esim. tyhjentämään ja täyttämään astianpesukonetta jne. Ja tekevät, kun käsketään, mutta oma-aloitteisesti eivät kyllä juurikaan. Kunhan vauva syntyy ja oma olo tästä helpottuu, teen varmaan lähes kaikki kotihommat, kun mies kuitenki käy töissä.

Mulla niin tekisi mieli lähteä lenkille koirien kanssa, ulkona on aivan mahtava ilma. Mutta mulla on oikeasti jalat aivan sökönä eilisestä kävelemisestä. Toisaalta mieli virkistyis kyllä.. ehkä minä kuitenkin rohkenen lähteä taapertamaan.

Olotila alkaa kyllä kaikkinensa olla hyvinkin RASKAS, turvotukset pahentaa oloa ja kyllähän tässä vähän jokapaikkaan sattuu. Kuitenkin, kun mietin, että laskettuun aikaan on enää alle 6 vkoa, niin kyllä tämän jaksaa

Huhtihapsukkainen 34+2

 

Ihana kun kaikilla alkaa homma painaa päälle sama täällä!!!!
Nyt tsemppiä meille kaikille! Hoidetaan homma loppuun kunnialla vaikka käyrät alkavatkin olla jo aikalailla kohtisuoraan ylöspäin
Se on just toi kun tekis mieli tehdä vaikka mitä ja sit siitä saa palkinnoksi kipeän hanurin ja jalat ja unettoman yön. Ja sit toisaalta kiukuttaa vaan lepäillä....
Täälläkin aurinko paistaa siniseltä taivaalta, joten meen vaan ulos sauvakäpötteleen. Muu perhe kun paahtaa jo rinteitä täyttä häkää. Mä liityn sit vaan seuraan kaakaolle ja suklaalle
Nöösikkä 34+4

 

Mulle voi iäksi vaihtaa 28 kun napsahti tänään täyteen. Vanhenemisen kunniaksi olo on kamala ja risaiset yöt on näköjään tulleet jäädäkseen. Huono olo ja väsyttää, ja vauva hakkaa päällään kohdunsuuta vähän väliä aika imakasti.

Meillä kotityöt jaetaan vähän sen mukaan mikä on tilanne, kumpi ehtii ja viitsii, mut käytännössä mies imuroi aina ja mie hoidan aina pyykit. Muut menee aika tasan. Jos jompikumpi on työttömänä/enemmän kotona niin tekee silloin enempi. Ja mies on kyl minua kovempi siivoamaan..

 

Moikka! Täällä on tänään ollu lääkärineuvola. Tehtiin sisätutkimis ja katottiin tarjontaa, otettiin streptokokki yms. Ultrattiin myös, mut aika vanha tuo neuvolan kone, nii ens maanantaina on ultra-aika vähä paremmalle koneelle. Ja sit kuulee myös kokoarvion ja otetaan sydänkäyrä.

Vauva tuntui olevan pää alaspäin, paikat ei oo viel pehmenneet ja lapsivettä tuntui ihan hyvin olevan

Kyllähän tässä alkaa vähä jännitys nousemaan, tasan kuukausi laskettuun. Taitaa meillä molemmilla miehen kans olevan pikkuinen tuli persuksrn alla koko ajan, että milloin synnytys käynnistyy :S mut ottaa nyy rauhallisesti ja eihä sitä tiiä jos menis vaik lasketun ajan yli..

Huomenna käy neuvolan täti kotikäynnillä. Täällä tarjotaan 6 kertaa ilmaiseksi ensisynnyttäjille, jolloin tälläista eka lapsiperhetyö apua voi saada, jos haluaa. Nii se käy sit ekan kerran ennen kuin vauva on syntynyt.

Meidän lapsiluku ois varmaan max 3. Tai no kattoo nyy ihana ku ykskin ♡

Onnee Pähkinäpuu, taidat olla Rouva nyy! ♡

Anscu ja Pikkuinen 35+6

 

Jatketaan tuolla: http://kaksplus.fi/threads/huhtikuun-hurmurit-2016-maaliskuussa.2471491/

 

Heips!
Täällä käyty neuvolassa, aiempi vauvan kääntämiseen laitettu lähete oli peruttu ja käsketty tarkastaa tilanne uusiks kun viikkoja on 35, no nyt ei osannu neuvolatäti sanoa kummin päin on ja haki kolleegan ja hänkään ei uskaltanu varmaks sanoa meiltä ei löydy neuvolasta ultralaitetta niin nyt odotetaan lähetettä ultraan saloon ja sieltä laittavat kääntämiseen tyksiin jos tarvii kun eivät täällä enää käännä kun täällä lopetettiin ne synnytykset.. hb oli pikkusen noussu, edelleen alhainen eli 110. Painoa tullut nyt ekasta neuvolasta 9,7kg vauva laskeutunut, sf-mitta pysynyt samana kun 3vko sitten eli 31cm
Nyt alkanu vähä tulee stressiä kun ei olla valmisteltu juuri mitään, tähän mennessä oli melkeen kaikki vauvaa varten valmiina viime raskaudessa ihanaa kun aurinko paistaa ja lämmittää! Väsymyskin helpottanu osittain kun niin paljon kirkkaampaa )