Hei kaikille!
jaksaisi varmaankaan joka ilta ja vaan siitä
Kiva tullaa tänne foorumin ja puhua avoimesti siitä salaisuudesta, siitä kun ei tiedä kuin meis. Eikä hän varmaankaan jaksaisi joka ilta vaan siitä pienen-pienestä kuplasta mahassani puhua.
Peloista... en pelkä kovasti, mutta tavallani kuitenkin pelkään. Kohdunulkoista raskautta, keskenmenoa, kehitysanomaliata (ja että joututtaan keskeyttämään - ja että itse joutu päättämään, keskeytettäänkö, esim. Down...). Ja keskosta, pikkukeskosta pelkään, ja että lapsi on sairas. Ja sitten pelkään, että kuolen ja mies jää lasten kanssa - eihän hän pärjäisi... Ne huolet on usein meielessä, ehkä siksi, että työni takia olen nähnyt kaikenlasta. Mutta en pelkä niin paljon, että se haittaisi jokapäivästä elämääni.
Oireita ei ole edelleenkään. Siitä osaan kuitenkin olla iloinen, edellisissä olen niin pahoinvoiva ollut, että on vaan onni ja ilo olla jatkuvasti yökkäilemättä. En kuitenkaan toivo, että tä hyvä olo jatkuisi - jos raskaus jatkuu, tulee pahoinvointi joka tapauksessa.
Mukavaa jatkoa kaikille, toivottavasti kenenkään ei tarvitse tästä lähteä ennen aikojaan!
Samat onnen ja pelon sekaiset fiilikset myös täällä, kun tuntuu olevan kaikilla muillakin. Ensimmäinen olisi tulossa, LA 2.4 ja Seks...
Tuli ruskeaa limaista verta paperiin
